Browsing by Title

Earlier studies have shown that in Finland immigrant children have on average poorer numeracy skills than native Finnish children. More and more children with immigrant background enter schools so effective means to support their numeracy skills are highly needed. The study explores if immigrant children's early numeracy skills can be supported with an intensive early numeracy intervention programme. A total of ten six-year-old immigrant children participated in the study in a preschool in the metropolitan area. Half of the children had intense training in early numeracy skills during the day in preschool twice a week for about eight weeks. The other half of the children formed a control group who participated in preschool activities as usual. The children's early numeracy skills were measured with Early Numeracy Test (Van Luit, Van de Rijt & Aunio, 2006) as pretest, immediate posttest and delayed posttest. There was also a logbook that was filled during and immediately after the training sessions so that assessment of fidelity would be possible. The participants' background information and level of Finnish skills were asked from the preschool teachers. These pieces of information were used as control variable. The children in the intervention group improved their early numeracy skills during the intervention more than the children in the control group. Especially the effect was seen in understanding mathematical relations. The intervention group performed statistically significantly better in the immediate posttest and the delayed posttest than the control group. In counting skills the results weren't significant. In the Early Numeracy Test (Van Luit, Van de Rijt & Aunio, 2006) as a whole, the intervention group performed significantly better in the immediate posttest, but the gap was not statistically significant in the delayed posttest. This study shows that by supporting immigrant children's early numeracy skills with an evidence-based intervention programme, their skills in understanding mathematical relations improve significantly and permanently. The immigrant children can also get their numeracy skills to the same level with the native Finnish children and so the intervention programme for one can prevent them from dropping out of the school system later.

This thesis examines what five second-generation immigrants talk about their school choices and educational paths. Immigration-related concepts and theories and studies about young people's resources, educational paths, school success and school choices are as a theoretical framework. The study material is the interview data of five second-generation immigrants. The study material has been produced by Transition and education trajectories of the immigrant youth –research project. The material is read biographically. The biographical abstracts have been written about the second generation immigrants' interviews. The resources are searched from the abstracts. Research questions are: How second-generation immigrants talk about their educational paths and school choices as a part of their lifes? What kind of resources young people use when they make their school choices? Results have shown that, the more resources young people have, the better they can make their school choices. The support and opinions of family members are important for young people. Young people emphasize their own activity when making the school choices. The importance of the practical resources, as well as the resources of habit and practice, are emphasized in young people's speech. Also the resources of meaning and symbol can be found in their speech.

Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuuksia vuosien 2006-2008 aikana yhden esimerkkikunnan - Vantaan kaupungin alueella. Tutkielman tavoitteena on selvittää poikkeavatko maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuudet kantaväestön asiakkuuksista niiden yleisyyden tai keston osalta. Tutkielma liittyy samanaikaisesti maahanmuuttajia koskevaan pohjoismaiseen sosioekonomiseen tutkimusalaan, aiempaan suomalaiseen köyhyystutkimukseen sekä erityisesti toimeentulotukea koskevaa asiakastutkimukseen. Tutkimuksen avulla voidaan havainnoida miten maahanmuuttajat näyttäytyvät toimeentulotukiasiakkaina ja että onko erityisesti toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuuksien osalta havaittavissa etnistä paikantumista tiettyihin kansallisuus- ja kieliryhmiin. Tutkielmassa pohditaan myös sosiaalityön asemaa toimeentulotukityössä. Tutkielma on toteutettu vertailevana kvantitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa aineistona on käytetty Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen asiakasrekisteriaineistoja vuosien 2006-2008 osalta (N=9972). Kokoaineistosta on laadittu vertailu toimeentulotukiasiakkuuksien yleisyydestä eri ryhmien osalta. Vertailutietoina on käytetty myös väestötietoja. Aineistosta on edelleen laadittu uusia toimeentulotukiasiakkaista koskeva tarkempi pitkittäisotos (N=2707), jonka avulla on tarkasteltu eri kieli- ja kansallisuusryhmien asiakkuuksien kestoa. Aineistoa on analysoitu ristiintaulukoinneilla ja logistisella regressioanalyysilla tavoitteena eri tarkasteluryhmien väliset erot ja erojen tilastolliset merkitsevyydet. Tutkielman keskeisenä havaintona voidaan pitää sitä, että maahanmuuttajat näyttäytyvät hyvin heterogeenisena asiakasryhmänä. Osa kansallisuus- ja kieliryhmistä ei poikkea juuri lainkaan asiakkuuksien yleisyyden tai keston osalta esimerkiksi suomalaisesta kantaväestöstä. Vastaavasti osa kansallisuus- ja kieliryhmistä erottautui selvästi niin asiakkuuksien yleisyyden kuin kestonkin osalta: erityisesti niissä kansallisuus- ja kieliryhmissä kuten arabian-, somalin- tai albaniankielisissä ryhmissä, joissa on paljon humanitäärisin syin maahantulleista maahanmuuttajia olivat asiakkuudet erittäin yleisiä ja myös asiakkuuksien kestot poikkesivat myös muiden ryhmien jakaumista ollen tilastollisesti merkittävästi pidempi. Tältä osin tutkielman tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemman tutkimuskirjallisuuden kanssa niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Edellä mainittuihin taloudellisesti heikkoihin kansallisuus- ja kieliryhmiin onkin jossain määrin paikannettavissa merkittävä riski kasautuvasta huono-osaisuudesta, joskin tämä tutkimus ei kykene selvittämään tätä kysymystä kuin vain toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuuksien osalta. Maahanmuuttoa koskeva suomalainen tutkimuskirjallisuus myös osoittaa, että taloudelliset erot eri kansallisuusryhmien välillä ovat tapana tasoittua maassa vietetyn ajan myötä. Keskeisenä tekijänä tässä ovat työllisyyserojen tasoittuminen ja kotoutumisen onnistuminen. Toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuudet olivat myös maahanmuuttajien kohdalla verrattain harvinaisia ja tyypillisesti asiakkuudet olivat joko ajoittain toistuvia asiakkuuksia tai lyhytkestoisia asiakasjaksoja. Asiakkuustyyppien jakautuminen on tässä suhteessa hyvin samankaltainen kuin kantaväestönkin osalta.

Tutkielma käsittelee maahanmuuttajien representaatioita sekä maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskustelua Helsingin Sanomissa 2000-luvulla. Tutkielmassa pureudutaan maahanmuuttokeskustelun diskursseihin. Kiinnostuksen kohteena on, millä eri tavoin sanomalehdessä kerrotaan maahanmuuttajista ja mihin eri merkitysrepertuaareihin nämä kertomukset linkittyvät. Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajat kuvataan usein uhreina, mutta toisaalta myös uhkakuvien diskurssi on aineistossa läsnä. Lisäksi myös uhridiskurssit ovat toisinaan sellaisia, että niiden avulla pyritään toiseuttamaan maahanmuuttajia. Esimerkiksi maahanmuuttajien kulttuuri voidaan esittää suomalaista kulttuuria alempiarvoisemmaksi. Toisaalta toisinaan myös suomalaista kulttuuria verrataan kosmopoliittisempaan maailmankulttuuriin, jonka edustajiksi maahanmuuttajat asemoidaan. Keskus ja periferia eivät siis ole yksiselitteisiä paikkoja vaan diskursiivisen artikulaation seurausta. Huomio kiinnittyy myös siihen, miten maahanmuuttajuutta toisinaan korostetaan ja toisinaan taas häivytetään. Tutkielmassa otetaan myös lyhyesti kantaa siihen, miten diskurssin keinoin ylläpidetään vanhakantaisia käsityksiä sukupuolesta myös suomalaisen kulttuurin itsensä piirissä. Maahanmuuttokeskusteluun liittyy usein talouden rekisterissä liikkuvia argumentteja. Maahanmuuttokeskustelu osoittaa siis jotain olennaista taloudellisten argumenttien keskeisyydestä yhteiskunnallisessa keskustelussa ylipäänsä. Taloutta voidaankin pitää eräänlaisena mestarinarratiivina, jolla diskurssia oikeutetaan. Talouteen nojaavat argumentit syrjäyttävät helposti esimerkiksi ihmisoikeuspuheen. Maahanmuuttajat nähdään usein ensisijaisesti tarpeellisena työvoimana. Samalla työ nähdään tarpeellisena maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta. Työn merkityksen keskeisyydestä johtuen voidaan puhua myös työn ideologiasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla tutkielmassa otetaan myös kantaa siihen, missä määrin uusliberalistinen ajattelu on läsnä maahanmuuttokeskustelussa.

Objective. The proportion of clients with immigrant background among clients receiving speech therapy has grown following an increase in immigration to Finland over the past few decades. Today, parents’ role in a child’s speech therapy is considered significant thus examination of their views is important for developing the services. In the city of Espoo, children’s habilitation services have discovered that there’s a need for surveying the views of the immigrant parents concerning therapy. The objective of this study was to investigate what kind of experiences and perceptions immigrant parents have about the speech therapy which their child has received in the city of Espoo’s habilitation services for children. In addition to the entirety of speech therapy, the study focused especially on the speech therapy material and the guidance in using the material and to support child’s speech and language development. Furthermore, the study investigated parent’s experiences and perceptions about cultural sensitivity in speech therapy and multi-professional cooperation between parents, speech therapist and personnel in early childhood education. Additionally, parents’ wishes and suggestions for development concerning the above-mentioned themes were examined. Moreover, parents’ experiences and perceptions of child’s speech and language development and difficulties related to them were investigated. Method. This study used a semi-structured theme interview as the data collection method. The interviewees were first generation immigrants whose children had received speech therapy in the city of Espoo’s habilitation services for children. The interview process included seven separate interviews and six of these required interpreters. Recorded interview data was transcribed, and the data was analyzed with inductive content analysis method with the help of the ATLAS.ti 7 software. Results and conclusions. Parents were mainly satisfied with speech therapy and speech therapy material as well with the guidance in using the material and supporting child’s speech and language development. Parents considered speech therapy as culturally sensitive. They experienced multi-professional cooperation mainly as functional and important. Parents had very little information about the cooperation between speech therapist and personnel in early childhood education, but they didn’t express a need for additional information concerning the cooperation. Parents emphasized the importance of wide social environment in child’s speech and language development and didn’t underline their own role as much. Parents expressed very little wishes and suggestions for development. Most of all they suggested utilizing technology in providing speech therapy and in speech therapy exercises. They also expressed a wish about using an interpreter in speech therapy, who would know the same language and dialect than the child. Parents also wished more social contacts for their children in their spare time, which would improve child’s speech and language development. This study indicates that immigrant parents would also benefit from information related to speech therapy and child’s speech and language development emphasizing especially the parents’ role in the development of child’s mother tongue.

Tutkielman teoreettisena taustana on John Berryn akkulturaatioteoria. Teorian mukaan maahanmuuttajien akkulturaatioasenteet muodostuvat sen pohjalta, kuinka he toisaalta suhtautuvat oman kulttuurinsa säilyttämiseen ja toisaalta kuinka läheiset suhteet he haluavat solmia kantaväestön edustajien kanssa. Myönteistä suhtautumista oman kulttuurin ylläpitämiseen sekä suhteiden luomiseen valtaväestön edustajien kanssa kutsutaan integraatioksi. Myönteistä suhtautumista valtaväestön edustajiin mutta kielteistä suhtautumista omaa kulttuuria kohtaan kutsutaan assimilaatioksi. Separaatioksi kutsuttu asenne syntyy myönteisestä asenteesta oman kulttuurin säilyttämistä kohtaan ja negatiivisesta suhtautumisesta kanssakäymiseen valtaväestön kanssa. Negatiivista suhtautumista sekä omaa kulttuuria että valtaväestön jäseniä kohtaan kutsutaan marginalisaatioksi. Näillä asenteilla on akkulturaatiokirjallisuudessa oletettu olevan vaikutusta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Integraation on yleensä oletettu olevan yksilön kannalta paras ja marginalisaation vastaavasti huonoin vaihtoehto. Koska aiheesta ei kuitenkaan ollut olemassa pitkittäistutkimusta, tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin maahanmuuttajien akkulturaatioasenteiden yhteyttä heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa. Psyykkistä hyvinvointia lähestyttiin akkulturaatiostressiksi kutsutun oireilun viitekehyksestä käsin. Koska akkulturaatiostressin tyypillisimpinä ilmenemismuotoina pidetään masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, kartoitettiin tutkielmassa maahanmuuttajien masennus- ja ahdistusoireiden määrää Hopkinsin stressioiremittarilla (HSCL 25). Tutkielman metodologisena pohjana oli kvantitatiivinen survey-tutkimus. Aineistona oli 8-vuoden pitkittäisaineisto, joka on kerätty Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen (nykyinen sosiaalitieteiden laitos/ sosiaalipsykologian oppiaine) toteuttamassa tutkimushankkeessa vuosina 1996–1997 ja 2004–2005. Hankkeessa kartoitettiin pääkaupunkiseudulla asuvien maahanmuuttajien akkulturaatioprosessin kannalta keskeisiä tekijöitä. Tutkimuksen otos oli 458 henkilöä seuraavista seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä: venäläiset (n = 118), inkerinsuomalaiset (n = 81), virolaiset (n = 94), turkkilaiset (n = 50), vietnamilaiset (n = 42), arabit (n = 33) ja somalit (n =40). Akkulturaatioasenteiden ja psyykkisen hyvinvoinnin väliltä löytyi kausaalista yhteyttä. Yhteys osoittautui liittyvän nimenomaan asenteissa tapahtuneisiin muutoksiin siten, että asenteiden muutokset olivat yhteydessä psyykkisen hyvinvoinnin muutoksiin. Osoittautui myös, että akkulturaatioasenteilla oli selkeämmät yhteydet masennusoireisiin kuin ahdistusoireisiin. Integraatioasennetta lukuun ottamatta muiden asenteiden voimistuminen liittyi masennusoireiden lisääntymiseen. Ahdistusoireiden kohdalla vastaava yhteys löytyi ainoastaan marginalisaatioasenteen kohdalta. Tämä voitaneen tulkita osoitukseksi marginalisaation erityisen kielteisestä vaikutuksesta vastaajien hyvinvointiin, jolloin akkulturaatiokirjallisuudessa usein esitetty ajatus marginalisaatiosta kaikkein epäsuotuisimpana akkulturaatioasenteena saa vahvistusta. Keskeisiä lähteitä olivat: Berry (1980), Berry & Kim (1988), Berry, Kim, Minde & Mok (1987), Jasinskaja-Lahti & Liebkind (1997), Perhoniemi & Jasinskaja-Lahti (2006) ja Tartakovsky (2002).

Tässä maisterintutkielmassa tutkin maahanmuuttajien käsityksiä suomen kielen murteista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiolingvistiikan tutkimussuuntaukset kansanlingvistiikka ja kieliasennetutkimus. Läheisiä aiheeseen liittyviä käsitteitä ovat maallikon eli ei-kielitieteilijän kielikäsitys ja metakieli sekä kieli-ideologiat. Selvitin, miten maahanmuuttajat arvioivat murteita, mihin he paikantavat ne ja missä tilanteissa he ovat kiinnittäneet huomiota erilaisiin murteisiin ja puhetapoihin. Lisäksi vertailin näitä tuloksia aikaisempaan kansanlingvistiseen tutkimukseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa toteutin verbal guise -testin. Informanttien tehtävänä oli arvioida neljää audiomuotoista murrenäytettä. Näytteet edustivat Rovaniemen, Kuopion, Helsingin ja Turun alueellista puhetapaa. Näytteitä arvioitiin adjektiiviparien avulla. Lisäksi informanttien tehtävänä oli paikantaa näytteet jollekin maantieteelliselle alueelle. Näytteiden lisäksi informanteilta kysyttiin pari yleistä kysymystä murteisiin liittyen. Tuloksista selvisi, että Kuopion savolaismurteeseen suhtauduttiin negatiivisemmin kuin muihin murrenäytteisiin. Muut kolme näytettä olivat arvioissa melko tasaisia keskenään. Näytteiden paikantaminen oli informanteille haastavaa, parhaiten osattiin sijoittaa Helsingin näyte. Maahanmuuttajat ovat kohdanneet erilaisia suomen kielen puhetapoja eniten suomen kieltä opiskellessaan ja työ-/harjoittelupaikoilla. Yleisistä käsityksistä yleisimmäksi nousi kokemus murteiden vieraudesta. Lisäksi joistain vastauksista oli luettavissa erilaisia kielikäsityksiä ja kieli-ideologioita ilmentäviä seikkoja.

The purpose of this study is to take a look at the money transfer services and the social relations of immigrants using these services at the Helsinki Hämeentie area. The social networks are seen from the perspective of transnationalism. The study centers on migrants' social networks and especially the division of these networks into local and transnational relations. The study strives to discuss migration and transnational practices without categorization of state borders or ethnicity. The social life of migrants is examined locally as well as transnationally and their social life before and after the migration will be taken into account. Transnationalism consists of border crossing social formations and flows that create and sustain them. These flows include telephone calls, internet contact, social remittance, emotional ties, visits to the homeland, and regular exchange of remittance and goods. This study focuses on personal social practices maintaining transnational relationships. The number and intensitivity of transnational relations is taken into account in the evaluation of transnationalism's effects on social networks. The study was conducted as a case study in Hämeentie, Helsinki. Area's ethnic services were first explored by observation and discussions with staff. The main data consists of 18 interviews made in three money transfer locations. All customers using money transfer services were asked to participate in the study. The participants have moved to Finland from different countries, at different times and for different reasons. At the end of each interview a figure of interviewees social network was drawn, and these figures were used in the analysis of the interviews. All the participants have social relations in Finland as well as transnationally. On average the participants have more social relationships to friends locally than transnationally and more social relationships to family transnationally than locally. Majority of the participants have social relations also to other countries than Finland or their home country. When discussing about the local social networks the participants often highlighted relationships to ethnic Finns. Many of the participants told that most of their local social relations were with other immigrants and that they hoped for more contact with the Finns. Transnational relationships are maintained mainly by telephone and via the internet. Majority of the participants told that they keep contact at least weekly. For many participants the transnational social relations are part of everyday life. With the help of phone, Facebook, Skype, Twitter and e-mails they are constantly involved in the lives of friends and family living far away. Sending remittance is often regularity to those migrants, whose spouse or other close family member is living in another country. Although all of the participants have transnational contact to friends or family in another countries, only three of them told that they visit these countries. Transnationalism has been discussed in literature often as a community that stretches wider than to just friends and family. The participants from Hämeentie show a different kind of picture. Their social relations extends only to personal networks, mostly of friends and family. The results give a picture of migrants whose social relations to home country and elsewhere in the world are important but not the only or the most important part of their social life. Transnational practices are part of their everyday life but aren't the most important representative of their identity or behaviour.

The field of professional cleaning employs many immigrants. In 2011, a total of 11,340 employees with an immigrant background worked in the cleaning field. Students from many different countries and cultures are trained to work in this field. Inadequacy of the Finnish language and culture bring challenges to learning the job. The focus of my research was on immigrant students and work mentors. I have found out how the students of this area of studies experience the guidance of the work. In addition, I have found out the mentors' experiences of the guidance of the immigrant students who are training professional cleaning and mapped out how the guidance should be developed. My research was a qualitative one. I collected the data from immigrant students with interviews and from work mentors using a halfstructured questionnaire. In the analysis I used quantitative facts. The results showed that a work mentor needs a good attitude towards the immigrant students of professional cleaning. Versatile methods in the guidance and enough time and education for carrying out the guidance are also needed. On the other hand the immigrant students must have a sufficient knowledge of language, a good motivation and respect for professional cleaning. A good adaptation to the work culture of Finland has an important influence on the successful period of on-the-job-learning.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan työllisen syntyperän yhteyttä prekaariin työmarkkina-asemaan Suomessa. Prekaarilla työllä viitataan työnsosiologisessa keskustelussa epävarmuuteen, arvaamattomuuteen ja turvattomuuteen työssä, jossa on heikot luontaisedut ja lakisääteiset oikeudet. Uudenlaisen prekaarin työn syntyyn on vaikuttanut uusliberaaliksi globalisaatioksi kutsuttu työn ja talouden rakenteellisten muutosten kirjo, joka on johtanut työmarkkinoilla esimerkiksi kasvavaan vaatimukseen työntekijän joustavuudesta. Haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ihmiset saattavat olla työnantajan näkökulmasta houkuttelevia työntekijöitä prekaareihin töihin, joissa työntekijältä vaaditaan erityistä joustavuutta ja jotka mahdollistavat työvoiman helpomman kontrolloinnin. Ulkomailta uuteen maahan muuttaneet ihmiset ovat aiempien tutkimusten valossa tulomaan syntyperäiseen väestöön nähden yliedustettuina prekaareissa töissä. Siirtolaiset ajautuvat prekaareihin töihin esimerkiksi siksi, että he suostuvat tekemään töitä matalammalla palkalla ja huonommilla työehdoilla syntyperäiseen väestöön nähden. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, onko Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalaistaustainen väestö tilastojen valossa syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, millaiset taustatekijät ovat yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa. Tutkielma linkittyy yhtäältä osaksi keskustelua suomalaisten työmarkkinoiden prekarisaatiosta, ja toisaalta työnsosiologiseen keskusteluun ulkomailta muuttaneen väestön tekemästä prekaarista työstä. Aineistona tutkielmassa käytetään vuosina 2014–2015 kerättyä Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi - eli UTH-kyselytutkimuksen aineistoa, joka on tutkimuksen ulkomaalaistaustaisen väestön otannan kattavuuden ansiosta toistaiseksi laajin Suomessa tehty kyseistä väestöä käsittelevä kyselytutkimus. Prekaari työ on tässä tutkielmassa operationalisoitu siten, että työllinen on prekaarissa työmarkkina-asemassa, mikäli hänen kohdallaan täyttyy vähintään kolme viidestä eri työelämän prekaarisuutta kuvaavasta kriteeristä. Ensisijaisen selittävän muuttujan eli syntyperän yhteyttä prekaaria työmarkkina-asemaa mittaavaan vastemuuttujaan tarkastellaan logistisen regressioanalyysin avulla, ja syntyperän yhteyttä elaboroidaan regressiomallissa vakioimalla demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Syntyperäryhmien välisiä eroja tarkastelevan mallin lisäksi taustamuuttujien yhteyksiä prekaariin työmarkkina-asemaan tarkastellaan osa-aineistossa, joka sisältää pelkän työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön. Analyysien tulosten perusteella syntyperä on selkeässä yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan: Suomessa vakituisesti asuva työllinen ulkomaalaistaustainen väestö on syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa, kun työllisen väestön demografiset ja sosioekonomiset tekijät on vakioitu. Työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa muita suhteellisesti prekaarimmassa työmarkkina-asemassa ovat tulosten perusteella 15–29-vuotiaat, korkeakoulutetut sekä palvelu- ja myyntityöntekijöinä työskentelevät työlliset. Tämän tutkielman tulosten perusteella ulkomaalaistaustaisen työllisen sukupuoli, asuinalue, maahanmuuton syy, kielitaito, maassaoloaika ja taustamaaryhmä eivät ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työmarkkina-aseman prekaarisuuteen. Tulos syntyperän ja prekaarin työmarkkina-aseman välillä havaitusta yhteydestä on linjassa aiemman työnsosiologisen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Jotkin analyysien tulokset eivät kuitenkaan vastaa aiemman kirjallisuuden perusteella asetettuja hypoteeseja, mikä herättää kysymyksiä esimerkiksi vastesummamuuttujan validiteetista ja mahdollisista työmarkkina-aseman prekaarisuuteen vaikuttavista latenteista tekijöistä, jotka saattavat selittää syntyperän ja vastemuuttujan välillä havaitun yhteyden.