Browsing by Title

Objectives: Depressive disorders, which are a key component of mental distress, are one of the most important public health problems. Depressive disorders often begin in adolescence. Research shows that depressive disorders are associated with low socio-economic status, which is generally associated with poorer health. However, previous research findings on the association of health with components of socio-economic status, such as income level, are contradictory. This study examined whether psychological distress in adolescence is associated with later lower socioeconomic status of the individual and whether childhood household income shapes this association. Methods: The study was based on the UK Household Longitudinal Survey Understanding Society data, which was first collected in 2009 (n=5666). The survey used data from four different measurement periods. Adolescent psychological distress was measured using a 12-item General Health Questionnaire (GHQ). Socioeconomic status was measured by the level of education (low, medium, high), income and employment (paid, unpaid) of the subjects. The income level of the childhood family was measured by looking at the household income in the first stage of the data collection. Results and conclusions: Adolescent psychological distress was associated with later low educational attainment, but not with lower employment or wage levels. Higher childhood household income was found to have a weakening effect on the association between psychological distress and lower education. The income level of the childhood household can be tentatively found to attenuate the negative effects of psychological distress on later socioeconomic status.

Tarkastelen tässä tutkielmassa Vanhan testamentin profeettakirjallisuudessa esiintyviä metaforia, jotka liittyvät heprean kielen sanoihin bĕtûlâ ’nuori naimakelpoinen nainen, neitsyt’, zānâ ’harjoittaa haureutta’ tai nāʾap ’tehdä aviorikos’ tai niiden johdannaisiin ja tutkin miten nämä kielikuvat on käännetty Angolassa puhuttaville kwanyaman, lucazin ja umbundun kielille 1960- ja 1970-luvuilla julkaistuissa raamatunkäännöksissä. Analyysia varten käytän kirjallisten lähteiden lisäksi kyseisten kielten puhujilta keräämääni haastatteluaineistoa. Vertailuaineistona käytän suomen-, englannin- ja portugalinkielisiä raamatunkäännöksiä sekä yli viidenkymmenen vuoden takaa että viimeisten vuosikymmenten ajalta. Kielelliset metaforat liittyvät kognitiivisen kielitieteen piirissä syntyneen metaforateorian mukaan laajempiin käsitteellisiin metaforiin. Metaforan käyttö perustuu lähinnä sen synnyttämään kokonaismielteeseen. Kielikuvaa voidaan tarkoituksellisestikin käyttää monimerkityksisenä. Vanhan testamentin profeettakirjallisuuden useiden kaupunkia tai kansaa kuvaavien naiskielikuvien (naimaikäinen neito ja tytär, uskoton aviovaimo, äiti ja huora) taustalla vaikuttaa käsitteellinen metafora kaupungin personifioitumisesta naishahmoksi. Erikielisten ja eri aikoina laadittujen raamatunkäännösten metaforien käännösten analyysissä nousivat esiin sanasanaiset lähtö- tai tulokielen rakennetta seuraavat käännösstrategiat (aineistooni kuuluvissa ennen 1970-lukua laadituissa käännöksissä) sekä merkityslähtöiset käännösstrategiat (aineistooni kuuluvissa vuosituhannen vaihteessa syntyneissä modernissa käännöksissä), joita seuraten metafora usein muokattiin vertaukseksi ja/tai sen merkitystä selitettiin. Tarkastelemieni angolalaisten bantukielten raamatunkäännökset ovat sanasanaisia käännöksiä lähes aina myös tutkimuskohteenani olevien metaforien kohdalla. Omaa kieltään hyvin lukevat haastateltavani eivät yleensä ensi lukemalta mieltäneet metaforia kielikuviksi vaan lukivat ne kirjaimellisessa merkityksessä. Metaforien kääntämisessä on tärkeää huomioida sekä lähtö- että tulokieleen liittyviä sosiokulttuurisia konteksteja. Tarkastelemieni metaforien merkityskenttä liittyy perhesuhteisiin, ja siksi vertailin Vanhan testamentin tekstien kuvaamaa patriarkaaliseksi luokiteltua perhekäsitystä ja angolalaisten kwanyama-, lucazi- ja umbundukulttuurien samoin patriarkaalista hierarkista perhekäsitystä. Kyseisissä lähtö- ja tulokulttuureissa on paljon samankaltaisuuksia, mikä ei kuitenkaan sinällään riitä avaamaan tarkastelun alla olevien metaforien merkityksiä sanasanaisissa käännöksissä. Kielikuvien kääntämiseksi kääntäjien on pureuduttava paitsi lähtötekstin myös tulotekstin kontekstiin sekä käytävä omaa kognitiivista prosessiaan metaforiin liittyvien mielikuvien ja merkitysten hahmottamiseksi.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisten juveniiliglaukoomaa sairastavien potilaiden genetiikkaa. Juveniiliglaukooma on 4-40-vuotiaana diagnosoitu primaarisen avokulmaglaukooman harvinainen alatyyppi, jonka kliininen kuva on usein hankalampi kuin tavanomaisen avokulmaglaukooman. Avokulmaglaukooma on silmän verkkokalvon hermorakenteita rappeuttava krooninen sairaus, jota yleensä tavataan ikääntyneellä väestöllä. Juveniiliglaukoomassa keskeiset tautimuutokset -ja löydökset ovat pääosin yhtenevät avokulmaglaukooman kanssa, mutta ne alkavat nuoremmalla iällä. Juveniiliglaukooman periytyvyys on huomattavasti merkittävämpää kuin primaarisen avokulmaglaukooman. Aikaisemmissa tutkimuksissa juveniiliglaukoomaan on yhdistetty erityisesti MYOC-geeni, jonka patogeeniset variantit eli tautia aiheuttavat muutokset ovat tärkein yksittäinen tautia aiheuttava geenimuutosten ryhmä. Glaukooma on maailmanlaajuisesti yleisin sokeutta aiheuttava silmäsairaus, eikä sen syntymekanismeja vuosikymmenien ajan tutkimustyöstä huolimatta vieläkään tunneta tarkasti. Geneettisen tutkimustyön merkitys sairauksien - mukaan lukien juveniiliglaukooman - syvällisemmässä ymmärtämisessä on korostunut viime vuosina. HUS:n Silmätautien klinikan vuosien 2014-2018 glaukoomapoliklinikan käynneistä on kerätty 65 potilasta, joilla on juveniiliglaukooma. Heistä on sekvensoinnilla määritetty tähän asti tunnetut tautiin yhdistetyt geenit. MYOC-geenin patogeeninen variantti löytyi kuudelta tutkittavalta (9,7%). Kirjallisuudessa tähän asti MYOC-geenin mutaatiot ovat selittäneet 6-36% potilaiden juveniiliglaukoomista, mihin tämänkin tutkimuksen löydös täsmää. Lisäksi yhdellä tutkittavalla todettiin sporadinen LTBP2-geenin patogeeninen variantti, ja kahdella keskenään lähisukua olevalla todettin FOXC1-geenin patogeeninen variantti. Tunnetut geenit selittävät yhteensä 12,9% nuoruustyypin glaukoomasta Suomessa. (186 sanaa)

Nupouttamisella tarkoitetaan vasikan sarvenaiheiden tuhoamista sarvien kasvun estämiseksi esimerkiksi kuumapolton avulla. Nykyisin lähes kaikki Suomessa syntyvistä vasikoista nupoutetaan turvallisuusnäkökohtien vuoksi. Suomen eläinlääkintölainsäädännön mukaan riittävät tiedot ja taidot toimenpiteen suorittamiseksi omaava henkilö saa nupouttaa alle neliviikkoisen vasikan. Eläinlääkäri voi jättää tilalle pistoksena tai suun kautta annosteltavaa tulehduskipulääkettä nupoutuskivun hoitoa varten. Nupouttamisen on useissa tutkimuksissa todettu aiheuttavan vasikalle kipua, joka ilmenee muun muassa pakenemisyrityksinä toimenpiteen yhteydessä sekä levottomuutena, sosiaalisen käyttäytymisen vähenemisenä, kohonneena sydämen sykkeenä ja stressihormonien tason nousuna nupoutuksen jälkeen. Tähänastisissa tutkimuksissa nupoutuskipua on tutkittu pisimmillään kahden vuorokauden ajan. Koska kuumapoltolla nupouttaminen saa aikaan syvän palovamman, voidaan olettaa vasikan kokevan useiden päivien ajan kipua, joka vaikuttaa hyvinvointia alentavasti. Nupoutuksen vaikutusta vasikoiden makuukäyttäytymiseen tutkittiin viiden päivän ajan nupoutustoimenpiteen jälkeen olettaen, että useamman päivän mittainen tulehduskipulääkekuuri parantaisi vasikoiden hyvinvointia. Tutkimukseen valittiin satunnaisesti kymmenen sonnivasikkaa (keski-ikä 27 ± 5,6 vrk). Vasikat satunnaistettiin kahteen hoitoryhmään, joista toiset saivat nupoutuspäivänä ja sen jälkeen ketoprofeenivalmistetta suun kautta yhteensä viiden päivän ajan, ja toiset vastaavasti lumelääkettä. Kaikki vasikat nupoutettiin rauhoitettuina ja paikallispuudutettuina kaasukuumenteista nupoutuskolvia käyttäen. Vasikoita videoitiin kuuden vuorokauden ajan, alkaen vuorokausi ennen nupoutusta. Videoaineisto analysoitiin Cowlog -tietokoneohjelmalla. Vasikoita lääkinneet henkilöt sekä videoiden analysoinnin suorittaja eivät tienneet, kumpaan hoitoryhmään kukin vasikka kuului. Koetilanne oli siis kaksoissokkoutettu. Nupoutuspäivää ei otettu huomioon tuloksissa, koska vasikat nupoutettiin rauhoitettuna. Nupoutustoimenpide lyhensi vasikoiden keskimääräistä yhteenlaskettua makuuaikaa vuorokaudessa 1028,2 ± 23,8 minuutista (päivä ennen nupoutusta) 886,1 ± 23,8 minuuttiin (nupoutuspäivää seuraava päivä). Nupoutuspäivää seuraavana päivänä vasikoiden keskimääräinen kokonaismakuuaika oli tilastollisesti merkittävästi lyhyempi verrattuna kaikkiin muihin päiviin (p < 0,05). Tuloksissa oli havaittavissa tilastollinen tendenssi, jonka mukaan lumelääkittyjen vasikoiden makuujaksojen lukumäärä vuorokaudessa (22,7 ± 1,6 kertaa) oli tulehduskipulääkittyihin vasikoihin (17,7 ± 1,6 kertaa) verrattuna suurempi koko seurantajakson aikana (p = 0,06). Tulehduskipulääkittyjen vasikoiden makuujaksojen keskimääräinen pituus koko seurantajakson aikana oli merkittävästi suurempi (57,3 ± 3,1 minuuttia) kuin lumelääkittyjen vasikoiden (45,0 ± 3,1 minuuttia) (p = 0,02). Nupoutus lyhensi kaikkien vasikoiden päivittäistä kokonaismakuuaikaa, mikä viittaa vasikoiden kokeneen akuuttia kipua tulehduskipulääkityksestä huolimatta. Akuutti kipu ja stressi ilmenivät levottomuutena vasikoiden makuukäyttäytymisessä. Riittävä ja laadukas uni on edellytys vasikan kasvulle ja hyvinvoinnille, mikä tekee aiheesta tärkeän myös taloudellisesta näkökulmasta. Tuloksien perusteella voidaan todeta, että nupoutuksen aiheuttama kipu kestää useita päiviä, mutta jatkotutkimuksia tarvitaan kivunhoitovaihtoehtojen osalta sekä kivun kestosta suuremmalla otannalla.

Tutkimuksen kokeellisessa osuudessa tarkoituksena oli tutkia kahden eri nupoutustavan vaikutusta vasikoiden immunologiseen vasteeseen. Nämä nupoutustavat olivatmekaaninen poltto (kolvaus tässä tilanteessa) ja kemiallinen nupoutus. Vaikutusta selvitettiin vertaamalla yksilöiden akuutin vaiheen proteiinien pitoisuuksia (seerumin amyloidi A ja haptoglobiini) pitoisuuksia toimenpiteen jälkeen. Tutkielman kokeellinen osuus on osa MMM/Makera:n rahoittamaa Vaihtoehtoisten nupoutustapojen vaikutukset vasikoiden hyvinvointiin-hanketta. Tutkimuksessa oli mukana 16 vasikkkaa. Vasikat olivat roduiltaan Jersey (1), Ayrshire (13), Brown swiss (1) ja Friisiläinen (1). Eläinten painot sijoittuivat välille 34,5-62,2 kg. Vasikoista sonneja oli 6 ja lehmiä 10. Vasikoiden ikä vaihteli, mutta suurin osa oli kuuden päivän ikäisiä nupoutusta suoritettaessa. Verinäytteet otettiin ennen toimenpidettä ja toimenpiteen jälkeen, kun aikaa nupoutuksesta oli kulunut 4,12, 24 ja 48 tuntia. Verinäytteet tutkittiin ELISA-testeillä haptoglobiinin ja seerumin amyloidi A:n osalta. Tutkimuksessa suoritettiin kaksi ELISA-testiä kumpaakin tutkittavaa akuutinvaiheenproteiinia kohden. Analyysin tulokset osoittivat, että kolvatuilla yksilöillä seerumin amyloidiA-arvot olivatnumeerisesti korkeammat, sekä jyrkemmin nousevat, kuin kemiallisesti nupoutetuilla. Tässä tapauksessa kolvaus aiheutti suuremman muutoksen immunologiseen vasteeseen kuin kemiallinen nupoutus. Haptoglobiini-arvot olivat korkeammat kolvatuilla yksilöillä jo lähtötilanteesta alkaen. Kolvatuilla yksilöillä haptoglobiini-arvot laskivat jyrkästi 12 tunnin aikana ja nousivat taas uudelleen 48 tuntiin mennessä. Kemiallisesti nupoutetuilla arvot laskivat tasaisesti aikavälillä 4-24 tuntia. Kolvauksella oli tässä tilanteessa suurempi vaikutus immunologiseen vasteeseen. Myös 48 tunnin kohdalla kemiallinen nupoutus aiheutti pienemmän muutoksen vasteeseen: Kolvatuilla vasikoilla tulokset olivat numeerisesti korkeammat kuin kemiallisesti nupoutetuilla. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa perehdytään nupoutukseen toimenpiteenä sekä akuutin vaiheenreaktioon ja proteiineihin. Lisäksi tarkastellaan kudostuhon ja palovammojen paranemisen vaiheita. Edellä mainituista tuloksista kävi ilmi, että hetkittäin kemiallinen nupoutus aiheutti pienemmän reaktion immunologiseen vasteeseen kuin kolvaus. Kuitenkin lisätutkimuksille olisi tarvetta, sillä tämän tutkimuksen perusteella ei voitu vielä selkeästi todeta, että kumpi nupoutustapa vaikuttaa enemmän vasikan immunologiseen vasteeseen. Ilman tilastoja ei voida olla varmoja tuloksista.

Leys productivity decreases over time in Finland. After three years the yield is usually low. Most of the finnish leys are renovated less than five years old. Leys suffer from winter, foraging and grazing and they become thinner. Grass height and density correlate relatively well to the yield. Leys which are thinned out can be fixed with overseeding. The object of this study was to find out how grass overseeding affects to the growth and assess how profitable it is with grass roller. One year field experiment was made. It’s goal was to test the features of the Kivi-Pekka grass roller. Effects to the growth were also studied but the significance was considered low because of the one year test. Overseeding field experiment was made in 3, 5 and 8 years old leys. Yield was cut two times. The profitability of the grass roller was estimated with calculations. Yields can be maintained with overseeding and new plants can be added to the growth. Overseeding succeed better with clover than grasses referring to the literature. The density of old growth and moisture are main features which affect to succes in overseeding. Seeds need warmth, space for growing, moisture and good soil contact to germinate properly. There were only minor differences between the overseeding techniques and results. Surface seeding without harrowing or rolling wasn’t very effective. There were no significant differences between the yields of different treatments in field experiment. Newly sown seeds probably lost in growth competition. Yield value, renovating costs and seed cost had major effect to the profitability of overseeding. According to the calculations grass rollers profitability increased when overseeded area increased and the age of leys become longer.

Timothy (Phleum pratense L.) and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.) are generally grown forage grasses at high latitudes. Growing of perennial ryegrass (Lolium perenne L.) and xFestulolium hybrid is possibly increasing in the future. The climate change will alter autumn growth conditions in Finland. The aim of this study was to investigate differences in autumn growth and accumulation of reserve carbohydrates between forage grass species and cultivars from different geographical origin. The objective was also to study autumn growth ability after third cut, cold tolerance, tiller density and content of soluble sugars in chosen cultivars in field conditions during winter. This study was carried out at growth chamber experiment and field trial. There were four different autumn growth conditions in growth chambers: first 5 °C/14 h and 10 °C/14 h and secondly 15 °C/12 h and 15 °C/14 h. Vegetative factors like ligule height and activity of photosynthesis and concentration of soluble sugars were measured from timothy, meadow fescue, perennial ryegrass and xFestulolium lines. Autumn growth yield after third cut, cold tolerance (LT50) and reserve carbohydrates of perennial ryegrass and xFestulolium cultivars during winter were measured in field trial (Nov. & Jan./Feb.). According to this study low temperatures (5 and 10 °C) prevented formation of lateral tillers effectively in timothy but not in other species because they formed new lateral tillers and accumulated biomass. Low temperatures (5 and 10 °C) prevented height growth in all studied lines and long day length (14 h) allowed height growth only in higher temperature (15 °C). Perennial ryegrasses and xFestulolium cultivars grew similarly in short (12 h) and long (14h) day length but the growth of timothy was delayed in short day length. Southern timothy breeding line grew significantly height in the 15 °C and 14 h growth conditions whereas northern timothy breeding line formed more lateral tillers. The photosynthesis activity of all tested genotypes was high in all growth conditions and concentration of soluble sugars increased in low temperatures but not in high temperatures except in northern timothy. According to the field trial the overwintering of perennial ryegrasses and xFestulolium cultivars was challenging especially in second winter and the decline of low temperature tolerance was connected to vernalization saturation of xFestulolium cultivars during winter. There was strong variation in autumn growth between years.

The interest to use drones in agricultural field monitoring is increasing because drones have become more popular during last few years. This is due to the affordable price of them, multi-function features in different conditions, and easy usability. The aim of this study was to explore the use/utilization of drone-multispectral camera system in Finnish field crop production. The aim was also to study if near-infrared map and normalized difference index (NDVI) can be used as a biomass map of grass and is it possible to identify how useful drones are as a supplementary visual aid in field inspection of the crop. Field tests were conducted on the Koirasuo field plot of the Viikki research farm and on the Isokytö field plot in Töysä in Southern Osrtobothnia. The test fields were mapped with drone-multispectral camera system. Reference samples crop were collected and field measurements were made based on these maps. The reference samples and field measurements made were: harvesting time sample, measurement of crop length, leaf area index and chlorophyll content. General crop and plot observations were made also. These results were compared with biomass samples. During the data collection period the Downwelling Light Sensor (DLS) i.e. the camera’s auto-adjusting brightness sensor, caused significant distortions in the maps. More than half of material was useless for in this study for this reason. Useless pictures reflection value was different than normal conditions. However, a solution was found, and photoshooting could be completed. Based on the all results near-infrared maps (R²= 55) and NDVI index (R²= 22) can be used to do only rough biomass estimates on the grass field. Maps can be used also to identify low biomass areas on the field and to define the locations where more measurements or observations are needed. The same reflection from the crop can results from several factors, such as bare ground and dense vegetation. Without reference material, vegetation maps are difficult to analyse. Based on the results, chlorophyll content varies irregularly in different areas mixed grass corp. Maps can be used to explain the history of land use, to detect the locations on piped ditches/sup surfaces drains. Instead it is challenging to identify individual weeds because crop pixel reflection value depends several factors and weeds and crop can be in same pixel area. Pixel accuracy depend flight height and camera resolution. This thesis used 50 meter flight height and spatial resolution was 3,3 cm.

Kiinnostus monilajisiin nurmiseoksiin on kasvanut Suomessa. Nurmipalkokasvit tuovat seoksiin lisäarvoa biologisen typensidonnan ja syöntiä lisäävien ominaisuuksiensa vuoksi. Seosten lajikoostumuksen ja sen muutosten tarkempi selvittäminen auttaa ymmärtämään kasvuolosuhteiden vaikutusta eri lajien menestymiseen seoksissa ja tämän seurauksia. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka nurmipalkokasvit ylläpitävät satoa ja pysyvät nurmiseoksissa sekä miten ne vaikuttavat ruokinnalliseen arvoon ja typen hyväksikäyttötehokkuuteen. Tutkimus toteutettiin kolmivuotisena ruutukokeena, jossa oli mukana viisi nurmipalkokasveja (puna-, valko- ja alsikeapila sekä rehumailanen) sisältävää nurmiseosta. Seoksille annettiin typpilannoitusta 50 + 50 kg/ha/v, ne niitettiin kahdesti kesän aikana, ja sadon lisäksi määritettiin kasvilajikoostumus ja rehuarvot. Seosten satotasot vaihtelivat välillä 5400–8200 kg ka/ha. Kokeen aikana esiintyi kuivia jaksoja, jotka suosivat puna-apilaa ja erityisesti rehumailasta. Puna-apila oli apiloista satoisin, ja pysyi kasvustossa koko koejakson ajan. Alsikeapilasta ja valkoapilasta ei ollut satoa alentavaa haittaa. Rehumailanen ylläpiti satoa tässä kokeessa hyvin ja runsastui nurmen vanhetessa, vaikka mailasten menestyminen on Suomen oloissa vaihtelevaa. Apiloiden vaikutus rehuarvoihin oli vähäinen. Runsas rehumailasen osuus kasvustossa laski D-arvoa ja nosti sulamattoman kuidun sekä raakavalkuaisen pitoisuuksia. Madalletun typpilannoituksen ja biologisen typensidonnan vuoksi seosten keskimääräinen typen hyväksikäyttötehokkuus oli 1,22–1,56. Kokeen tulokset osoittivat, että kohtuullista typpilannoitusta ja kahden korjuun taktiikkaa käytettäessä nurmipalkokasvien osuus kasvustossa säilyi rehumailasta lukuun ottamatta maltillisena. Kaikki seokset olivat rehuarvojen perusteella sopivia märehtijöiden rehuksi, eikä mikään seos osoittautunut myöskään sadon määrän perusteella muita huonommaksi. Rehumailanen osoitti hyvän kuivuuden sietokykynsä ja piti satotasoa yllä parhaiten kuivina kesinä.