Browsing by master's degree program "Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma"

Tavoitteenani on tutkia idiomien käännösstrategioita Colm Tóibínin romaanin Brooklyn suomennoksessa. Olen kiinnostunut siitä, onko teoksen kääntäjä pystynyt säilyttämään lähtötekstin idiomit teoksen suomennoksessa kääntämällä ne jollakin suomen kielen idiomilla vai onko kääntäjä käyttänyt jotakin muuta käännösstrategiaa idiomien suomentamisessa. Aion myös selvittää, onko kääntäjä käyttänyt kääntäessään kompensaatiostrategiaa eli kääntänyt jonkin lähtötekstissä olevan ei-idiomaattisen normaali-ilmaisun idiomilla. Lisäksi tarkastelen, vastaako idiomikäännös lähtötekstin idiomia kuvallisuuden osalta. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millaisia käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt idiomeja suomentaessaan? 2. Onko lähtötekstin idiomin kuvallisuus siirtynyt käännökseen tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla? Hypoteesini on, että osa lähtötekstin idiomeista on käännetty idiomilla, mutta enemmistö idiomeista on silti käännetty selittävällä normaali-ilmauksella. Tätä hypoteesia tukee esimerkiksi Nidan & Taberin (1969: 106) näkemys, että idiomi käännetään usein ei-idiomaattisella ilmauksella. Näin on siitäkin huolimatta, että ideaalina pidetään sitä, että kääntäjän pitäisi pyrkiä kääntämään lähtökielen idiomi kohdekielen idiomilla (Ingo 1990: 246). Tutkimukseni on pääosittain kvalitatiivinen ja kontrastiivinen, mutta siinä on myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimusaineistoni koostuu idiomeista, jotka kerään romaanista. Tutkimus alkaa idiomin käsitteen määrittelyllä sekä idiomien keräämisellä lähtötekstistä ja suomennoksesta. Tämän jälkeen luokittelen idiomit sekä niiden käännökset käännösstrategian mukaan ja analysoin ne. Analyysissä tarkastelen myös idiomien kuvallisuutta niissä tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla. Kategorisoin nämä idiomit kuvallisuuden säilymisen tason mukaan kolmeen ryhmään: 1) sama kuva, 2) osittain sama kuva sekä 3) eri kuva. Tulosten perusteella idiomit on käännetty useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella. 389 idiomista peräti 202 kappaletta (52 % käännösstrategioiden kokonaismäärästä) on käännetty kyseistä käännösstrategiaa käyttämällä. Toiseksi yleisin käännösstrategia on idiomilla kääntäminen (169 kpl, 43 %), kolmanneksi poisto (14 kpl, 4 %) ja viimeiseksi sananmukaisesti kääntäminen (4 kpl, 1 %). Kompensaatiostrategioita on käytetty suomennoksessa yhteensä 104 kertaa. Normaali-ilmaus on käännetty idiomilla 100 kertaa (96 % kompensaatiostrategioista), ja suomennokseen on lisätty idiomi neljä kertaa (4 % kompensaatiostrategioista). Idiomilla ja sen idiomikäännöksellä on useimmiten osittain sama kuva (66 kpl, 39 % kaikista idiomeilla käännetyistä idiomeista). Eri kuva on puolestaan 52 tapauksella (31 %) ja sama kuva 51 tapauksella (30 %).

Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan televisio-ohjelmissa esiintyvien vieraskielisten tekstien tekstittämistä. Tarkoituksena on selvittää, miten ja milloin ruudulla näkyvät tekstit tekstitetään. Haluan selvittää, onko tekstityskonventioita hyödynnetty tekstien tekstityksissä. Tekstityskonventioiden teoriataustassa hyödynnetään pääosin Suomessa vuonna 2020 tammikuussa julkaistuja av-kääntämisen laatusuosituksia sekä Jorge Díaz Cintas & Aline Remaelin vuonna 2007 julkaistua kirjaa audiovisuaalisesta kääntämisestä. Tarkastelun aiheena on myös tapaukset, joissa ilmeni samanaikaisesti sekä dialogia että ruudulla näkyvää tekstiä. Haluan selvittää, priorisoidaanko puhe tekstin yli, ja mitä vaikutuksia tällä mahdollisesti on kohtauksen ymmärtämisen kannalta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eri televisio-ohjelmasta, joista on valittu yhteensä neljä noin 15–50 sekunnin pituista otosta analysoitavaksi. Ohjelmat ovat Euphoria, The Magicians ja Sherlock. Jokaisessa otoksessa on hyödynnetty vieraskielisen tekstin näyttämistä kuvaruudulla. Otokset analysoidaan hyödyntämällä Anthony Baldryn ja Paul J. Thibaultin (2005) mikroanalyyttistä transkriptiota. Analyysin perusteella havaittiin, että suurin osa kuvaruudussa näkyvistä teksteistä ei ollut tekstitetty suomen kielelle vaan dialogi oli priorisoitu tekstien yli. Epäjohdonmukaisuutta sen sijaan esiintyi otoksissa, joissa ei esiintynyt dialogia vaan pelkästään kuvaruudussa esiintyvää tekstiä. Osa näistä teksteistä oli tekstitetty suomeksi ja osaa ei. Huomattiin myös, että tekstittäjät olivat tekstittäessään huomioineet tekstityskonventiot, kuten repliikkijaot, tiivistämisen ja poiston. Osassa otoksista oli myös käytetty tekstien tekstittämiselle tyypillistä merkitsemistapaa. Tulokset osoittivat, että tutkimuskysymyksessä esitetyt oletukset toteutuivat suurimmaksi osaksi. Havaittiin myös, että tekstien tekstittämättä jättäminen paikoittain vaikutti suoranaisesti kohtauksen ymmärtämiseen. Otosten tekstitysten eriäväisyydet saattavat myös viestiä siitä, ettei tekstittäjillä ole välttämättä ollut aina käytössään kaikkea tarvittavaa materiaalia.

Tässä tutkielmassa tutkin Saksan ja Suomen ulkoministeriöiden kielipalveluiden organisointia institutionaalisen käännöskulttuurin näkökulmasta. Institutionaalinen käännöskulttuuri tarkoittaa tässä tutkielmassa virallisen instituution säännöstelemää käännöskulttuuria (Snellman 2018). Institutionaalisen käännöskulttuurin pohjana on institutionaalisen kääntämisen (Koskinen 2008; 2014) ja käännöskulttuurin (Prunč 1997; 2008) käsitteet, jotka kattavat kielipalvelutoimintaan kohdistuvat odotukset, normit ja arvot sekä toiminnan konkreettiset piirteet. Tutkimusta varten haastattelin Saksan ulkoministeriön kielipalvelun sekä Suomen valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielitoimialan asiantuntijoita, sillä he vastaavat kielipalveluiden tuottamisesta Saksan ja Suomen ulkoministeriöille. Haastattelut on kerätty vuosina 2019–2020, yhteensä haastatteluja on 12. Tutkimuksessa on käytetty myös organisaatioiden julkaisuja sekä artikkeleita. Tutkielman lähtökohtana on vertaileva puolistrukturoitu asiantuntijahaastattelu sekä laadullinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa analysoidaan instituutionaalisen käännöskulttuurin piirteitä, kuten kielenkäytön vakiinnuttamisen keinoja, organisaatiosijoitusta, suhtautumista organisaation sisällä ja toimeksiantojen luonnetta. Lisäksi analyysin kohteena on venäjän kääntäjien työn toimenkuva. Tutkimustulosten perusteella voi luoda kuvauksen institutionaalisesta käännöskulttuurista, jolla on yhtäläisyyksiä Saksassa ja Suomessa. Aineiston vertailu osoittaa, että kieliasiantuntijoiden työn piirteet ulkoasiainhallinnon parissa ovat samankaltaisia, vaikka organisaatiorakenteet voivat olla eri. Tutkielman tulokset tarjoavat tietoa kääntäjien yhteiskunnallisesta asemasta valtionhallinnon palveluksessa sekä jatkotutkimusmahdollisuuksia. Lisäksi tutkimusta voi hyödyntää kääntäjänkoulutuksen kehittämisessä.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka tyytyväisiä itsensä työllistävät tulkit ovat työhönsä ja kuinka he jaksavat työssään tutkimusajankohtana. Tutkielmassa listataan myös tekijöitä, jotka tutkimukseen osallistuneiden mukaan tukevat heidän työssä jaksamistaan. Tutkielman teoriataustana toimivat tulkin roolin, ammatti-identiteetin ja toimijuuden käsitteet, ammatillistumisen malli sekä itsensä työllistäminen työllistymismuotona. Lisäksi teoriaosuus käsittelee työtyytyväisyyden ja työssä jaksamisen teemoja. Tutkimusmenetelmänä on kysely, joka on muokattu aiemmista työtyytyväisyyttä kartoittaneista tutkimuskyselyistä. Kyselylomaketta jaettiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sähköpostilistalla sekä sosiaalisen median kanavilla marras-joulukuussa 2020. Kyselyssä oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä, ja saatuja vastauksia analysoitiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Suljettujen kysymysten vastaukset on esitetty numeerisesti taulukoissa ja avoimet kysymykset on analysoitu temaattisen analyysin keinoin. Kyselyyn vastasi 61 henkilöä, joista suurin osa on työskennellyt alalla yli 11 vuotta ja toimii pääsääntöisesti verokortillisena freelancerina tai yksityisyrittäjänä. Vastanneista selvä enemmistö on tyytyväisiä työhönsä ja jaksaa työssään hyvin. Selkeimmin voimavaroikseen vastaajat kokevat työn suoman vapauden, ammatin arvostuksen ja mielenkiintoiset työtehtävät. Toisaalta tyytymättömyyttä vastaajien keskuudessa herättävät alhaiset tai alentuneet palkkiot, vähentyneet työt sekä yhteistyön haasteet tulkkausta välittävien yritysten kanssa. Tutkimustuloksista käy lisäksi selvästi ilmi, että vuoden 2020 keväällä alkanut koronapandemia on ollut merkittävä tekijä tulkkien työtuntien vähentymiselle lisäten työn epävarmuutta ja kuormittavuutta. Vastaajat kokevat jaksavansa työssään keskimäärin hyvin. Jaksamista tukevat etenkin vastaajien vankka ammatillinen minäkuva ja heidän työssä kokemansa toimijuus. Sen sijaan vastaajat eivät koe työssään saamaansa ammatillista tukea riittäväksi. Työssä jaksamista tukeviksi tekijöiksi ehdotetaan palautumismekanismien lisäksi esimerkiksi jatkuvan kouluttautumisen mahdollisuutta, verkostoitumistilaisuuksia, työnohjauksen kehittämistä freelancer-tulkeille ja tulkkien ammattinimikkeen virallistamista. Lisäksi vastauksissa suositellaan, että tulkkaustilanteeseen osallistuvia osapuolia tulisi kouluttaa tulkkaustilanteen periaatteista ja tulkin roolista nykyistä enemmän. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että vastaajat ovat tutkimuksessa esiin tulleista epäkohdista huolimatta tyytyväisiä työhönsä ja jaksavat työssään hyvin. Tulkkien työssä jaksamista tukevat ennen kaikkea työn suoma toimijuuden kokemus ja vahva ammatillinen minäkuva, kun taas työhön vaikuttavat ulkopuoliset tekijät, kuten yhteistyö toimeksiantoja välittävien yritysten kanssa ja toimeksiannoista maksettavat palkkiot heikentävät työssä jaksamista. Työssä jaksamista tukevia tekijöitä ehdotetaan kehitettäväksi lisäämällä työnohjausta, koulutusta ja verkostoitumismahdollisuuksia, nostamalla palkkioita, lopettamalla kilpailutukset ja kehittämällä tulkkaustoimeksiantojen ehtoja parempaan suuntaan.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Joyce Carol Oatesin (2000) Blonde-romaania ja sen suomennosta Blondi (suom. Kristiina Drews, 2001) käännöstieteilijä Antoine Bermanin (1984, 1985) kääntämisen analytiikan avulla. Tutkimuskysymykset ovat: 1. mitä voidaan saada selville lähtöteoksen ja suomennoksen yhtäläisyyksistä ja eroista käyttämällä apuna Bermanin kääntämisen analytiikkaa, sekä 2. miten paikkansa pitäviä Bermanin teesit kääntämisen turmelevista tendensseistä ovat kyseisessä tapaustutkimuksessa. Kääntämisen analytiikka sisältää kaksitoista kategoriaa, jotka edustavat kaikkea sitä, mitä tavoiteltava, eettinen ja lähtötekstille uskollinen kääntäminen Bermanin mukaan ei ole. Hänen mukaansa kääntäjä paradoksaalisesti sortuu tekstiä liiallisesti muuttaviin ja sen piirteitä uudelleenmuokkaaviin toimenpiteisiin pyrkimyksissään saada aikaan sujuva, järkevä, tyylikäs ja hyväksyttävä käännös. Tämän välttämiseksi kääntämistä, joka Bermanin sanoin itsessään on kriittistä ja analyyttista toimintaa, tulee yhdistää alituiseen itsereflektioon. Lojaalisuus kohdeyleisöä kohtaan johtaa Bermanin mukaan etnosentriseen kääntämiseen, jossa lähtötekstin vieraat elementit eliminoidaan. Tutkimus suoritetaan lähiluvun ja vertailevan analyysin avulla, mutta ennen kaikkea kääntämisen analytiikan kategorisointi toimii aineiston luokittelun ja tulkitsemisen apuna. Aineiston läpikäymisen aikana huomioin sekä Bermanin teesejä puoltavia esimerkkejä että antiteeseinä toimivia esimerkkejä. En voinut rajata aineistoa koskemaan yksinomaan esimerkiksi reaalioita, alluusioita tai muuta spesifiä sisältöä, sillä tällöin jotkut tendenssit korostuisivat ja tulos potentiaalisesti vääristyisi. Aineiston analyysi osoitti, että pidentyminen, selventäminen, idiomaattisen aineksen hävittäminen ja kielellisten rakenteiden tuhoutuminen olivat yleisimmät tendenssit. Mitkään taipumukset eivät olleet sataprosenttisia, eli kaikille kategorioille löytyivät myös vastaesimerkkejä. Järkeistämistä, laadullista köyhtymistä ja piilevien merkitysverkostojen tuhoutumista esiintyi seuraavaksi eniten. Rytmisyyden rikkoutumista esiintyi myös jonkin verran. Määrällistä köyhtymistä, kielellisen kerroksisuuden hävittämistä ja puhekielisyyden hävittämistä havaitsin vähemmän kuin näiden tendenssien vastakohtia. Taipumusta ylevöittämiseen ei esiintynyt ollenkaan. Jotkut tendenssit olivat enemmän yhteydessä suomen kielen ominaispiirteisiin ja kieliopillisiin rakenteisiin kuin kääntäjän vapaaehtoisiin valintoihin, kun taas jotkut taipumukset selkeästi liittyivät enemmän kääntäjän toimijuuteen, tulkintoihin ja valintoihin. Bermanin teeseistä osa sai vahvistusta (joskaan ei täydellistä), kun taas osa ei tämän aineiston kohdalla pitänyt paikkansa. Havaitsin joitakin ongelmallisuuksia analytiikan käytön suhteen, ja analytiikan suurin hyöty näyttäisi tulevan esiin sovellettaessa sitä itsereflektiivisesti oman työn ja itse kääntämisprosessin aikana tehtävien ratkaisujen arvioinnin apuna.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan japaninkielisten sanojen säilyttämistä japanilaisten sarjakuvien eli mangojen kolmessa eri käännösversiossa: englanninkielisissä fanikäännöksissä sekä englanniksi ja suomeksi julkaistuissa niin sanotuissa virallisissa käännöksissä. Aineistoni keräsin kuuden eri sarjakuvan ensimmäisistä luvuista jokaiselta käännösversiolta. Päämääränä on tutkia, eroaako japanilaisten lainasanojen käyttö käännösversioiden välillä. Jos niiden välillä on eroa, miten se näkyy, eli onko esimerkiksi käytetty joitakin muita käännösstrategioita. Tutkimusta varten koostettiin muokkaamalla aiemmasta tutkimuksesta (mm. Jan Pedersen 2011, Ritva Leppihalme 2001 ja Göte Klingberg 1986) kulttuurisidonnaisten elementtien käännösstrategioiden jaotteluiden pohjalta oma jaottelu aineistosta löytyvien lainasanojen sekä muiden käännösratkaisujen jaottelua varten. Käännösstrategioita tutkimukseen muokkautui 12 kappaletta: säilytys, selitys tekstin ulkopuolella, lisätty selitys, käännöslaina, korvaus kohdekulttuurin vastaavalla, selittävä käännös, korvaus kohdekulttuurin karkeasti vastaavalla, poisto sekä loput neljä käännösstrategiaa, jotka muodostuivat aineistoni pohjalta; korvattu toisella lainasanalla, lisätty lainasana, nimen järjestyksen vaihto ja ei käännetty. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osiossa tarkasteltiin määrällisesti lainasanojen ja muiden käännösstrategioiden määriä eri käännösversioissa. Analyysissa puolestaan osoitettiin esimerkein, millaisia käännösratkaisuja käännösversiot olivat tehneet kussakin käännösstrategiassa. Tutkimukseni tulokset osoittivat, että fanikäännökset käyttivät miltei kauttaaltaan eniten lainasanoja käännöksissään. Kuitenkin aikaisemman tutkimuksen mukaisesti niin sanottujen virallisten käännöksien voidaan havainnoida irtautuneen vahvasti kotouttavista käännösstrategioista lainasanojen käytön osalta. Muiden käännösstrategioiden tulokset myös vahvistivat aikaisemman tutkimuksen havaintoa siitä, että tekstiosuudet virallisissa käännöksissä ovat kuitenkin kotoutetumpia kuin fanikäännökset. Koska tutkimustuloksista ei pysty tekemään yleistäviä päätelmiä esimerkiksi siitä, ovatko erot lainasanoissa kielten välillä vai fanikäännösten ja julkaistujen käännösten välillä, aihetta voisi jatkaa jatkotutkimuksessa.

Tutkielmassa analysoidaan Anna Ahmatovan runojen Kuulin äänen (Мне голос был…), Ristiinnaulitseminen (Распятие) ja Epilogi (Эпилог) suomennoksia. Suomennokset ovat kolmen eri kääntäjän laatimia (Pentti Saaritsan, Marja-Leena Mikkolan ja Anneli Heliön), ja ne sijoittuvat eri vuosikymmenille (1978, 2008 ja 2020). Tutkielman päämääränä on selvittää, toteutuuko aineistossa uudelleenkäännöshypoteesi. Tarkoituksena on myös tehdä havaintoja eriävistä käännösratkaisuista parallelismin näkökulmasta. Tutkielman teoria rakentuu ekvivalenssin, runokääntämisen ja uudelleenkääntämisen varaan. Tutkielmassa selvitetään, miksi runokääntäminen koetaan haastavaksi ja minkälaisia näkemyksiä on runokääntämisestä. Lisäksi siinä käsitellään Ahmatovan runojen historiallista taustaa ja runokieltä. Tutkielmassa uudelleenkäännöshypoteesin toteutumista tarkastellaan vieraannuttavien ja kotouttavien käännösstrategioiden avulla. Parallelismia tutkitaan säejaon, allitteraation, riimien, syntaktisen parallelismin ja mitan näkökulmasta. Analyysi on kolmiosainen. Ensin tarkastellaan lähtörunoissa käytettyä parallelismia. Sitten suoritetaan sama analyysi suomennosten kohdalla. Lopuksi analysoidaan suomennoksissa käytettyjä kotouttavia ja vieraannuttavia käännösstrategioita. Analyysin yhteydessä kävi ilmi, että uudelleenkäännöshypoteesi ei toteudu aineiston runoissa. Saaritsan suomennoksissa ei ole selkeää linjausta sanatasolla, sillä hänen suomennoksissaan esiintyi sekä kotouttavia että vieraannuttavia käännösstrategioita. Mikkolan käännökset poikkesivat sanatasolla paikoin lähtötekstistä, mutta ne olivat muodollisesti kaikista ekvivalenteimpia. Heliön suomennokset poikkesivat muodollisesti kaikista eniten, mutta sanatasolla hänen käännöksensä olivat paikoin hyvin uskollisia lähtöteksteille. Tulokset näyttivät, että suomentajien valitsemat käännösstrategiat peilaavat pikemminkin käännökseen valittua runomittaa tai mitattomuutta. Esimerkiksi Heliön uskollisuus Epilogi-lähtötekstin parallelismille pohjasi todennäköisesti hänen vapaarytmiseen käännöstyyliinsä. Vapaamittaiset kääntäjät Saaritsa ja Mikkola taas tekivät suomennoksissaan sekä kieliopillisen toiston lisäyksiä että poistoja. Alitteraatiota esiintyi kaikissa käännöksissä enemmän kuin Ahmatovan runoissa.

Tämän tutkielman tavoite on berninpaimenkoirien koiranäyttelyarvosteluista löytyvien käsitteiden ja niiden arvosuhteiden tutkiminen. Käsitteiden arvosuhteiden tarkastelussa hyödynnän käsitteitä nimeävien termien adjektiivimääreitä. Arvosuhteita tutkimalla on mahdollista selvittää, miten kukin käytetty käsite vertautuu rotumääritelmän ihanteeseen. Käsitteet itsessään ovat samanarvoisia kuin rotumääritelmä, mutta adjektiivien avulla koirasta löytyviä negatiivisia ja positiivisia ominaisuuksia on mahdollista sijoittaa arvosuhteiden jatkumolle. Koska rotumääritelmä on liian laaja tähän tutkielmaan, olen rajannut rotumääritelmästä tarkasteluun osat, jotka koskevat päätä, runkoa, raajoja ja liikkeitä. Tarkastelen koiranäyttelyarvostelujen kieltä terminologisesta näkökulmasta ja terminologista käsiteanalyysia pohjustan selostamalla, mitä käsitejärjestelmiä ja -suhteita on sekä arvosteluista tekstilajina ja adjektiiveista termeinä. Suomessa jokaiselle näyttelyyn osallistuvalle koiralle kirjoitetaan kirjallinen arvostelu, jonka täytyy sisältää tietynlaista informaatiota koirasta. Koiranäyttelyissä koiraa verrataan kunkin rodun rotumääritelmän kuvaamaan ihanteeseen. Arvostelut ovat Suomen Kennelliiton käyttämiä virallisia asiakirjoja, ja koiran arvostelee ulkomuototuomari. Arvostelut ovat luonteeltaan kuvailevia ja sisältävät paljon adjektiivilausekkeita. Tutkimuksen aineistona on koiranäyttelyistä saatavat berninpaimenkoirien kirjalliset arvostelut. Aineisto on koottu Suomen Sveitsinpaimenkoirien kotisivuilta vuosilta 2005–2019. Aineisto on suomeksi, mutta osa arvosteluista on käännetty muista kielistä. Aineiston sanamäärä on 938 708 sanaa. Tutkimusmenetelmänä on aineistoon kuuluvien arvosteluiden kielellinen ja terminologinen analyysi Sketch Engine -korpusohjelman avulla. Analyysissa selvitetään, mitä adjektiiveja aineistossa esiintyy eniten ja vähiten, ja minkä käsitteen kanssa adjektiiveja käytetään. Analyysin tulokset osoittavat, että käsitteet, jotka esiintyvät luonnehtivassa ympäristössä, tarvitsevat erilaisia adjektiivimääritteitä, jotta niitä voi sijoittaa arvosuhteiden jatkumolle. Käsitteiden sijoittuminen voi olla myös kontekstista riippuvaista.

Tässä tutkielmassa tutkin alkuperäisen Tähtien sota -elokuvatrilogian suomenkielisiä tekstityskäännöksiä, tarkemmin elokuvissa esiintyvien irreaalioiden käännöksiä. Irreaalia on Mika Loposen vuonna 2009 ehdottama termi, jolla tarkoitetaan fiktiivisissä maailmoissa esiintyviä kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä, jotka puuttuvat oikeasta maailmasta. Irreaalia pohjautuu vanhempaan käännöstieteen termiin reaalia, jolla tarkoitetaan jonkin todellisen kulttuurin kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä. Tutkimuksessani selvitän sitä, miten Tähtien sodan irreaaliat voidaan jakaa eri kategorioihin aihepiirinsä perusteella sekä sitä, millaisia käännösstrategioita niiden kääntämisessä on sovellettu. Tässä käytän apuna Ritva Leppihalmeen kehittämää reaalioiden käännösstrategiajaottelua. Lisäksi vertaan keskenään elokuvatrilogian kolmea eri julkaisuversiota nähdäkseni, ovatko irreaaliakäännökset muuttuneet vuosien varrella. Tutkimuksessa osoittautui, että elokuvien eri julkaisuversioiden suomenkieliset tekstitykset eroavat toisistaan niin vähän, että käytännössä kyseessä on yksi käännös, johon on ainoastaan tehty pieniä muutoksia. Irreaaliakäännöksiin tehdyt muutokset ovat toisinaan epäjohdonmukaisia ja aiheuttavat käännöseroja jopa saman elokuvan sisällä. Selvästi suurin osa, yli puolet, elokuvien irreaalioista liittyi teknologiaan. Loput irreaaliat jakautuivat muihin aihepiireihin melko tasaisesti. Leppihalmeen jaottelu soveltui aineiston kategorisointiin kohtalaisesti. Soveltuvuusongelmat johtuvat mahdollisesti osittain reaalioiden ja irreaalioiden eroista tai av-kääntämisen formaatista, joka poikkeaa useista muista kääntämisen muodoista esimerkiksi aika- ja tilarajoitteiden takia.

Kehysanalyysin soveltaminen työperusteisen oleskeluluvan hakemisen käsitteisiin Suomi–ruotsi–englanti-sanastotyö Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Annamari Moilanen Työn nimi: Kehysanalyysin soveltaminen työperusteisen oleskeluluvan hakemisen käsitteisiin. Suomi–ruotsi–englanti-sanastotyö Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 61 sivua, 10 liitesivua Avainsanat: sanastotyö, terminologia, kehysanalyysi, oleskelulupa Ohjaaja tai ohjaajat: Päivi Pasanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä Tutkielmani on kolmikielinen sanastotyö, jonka lähdekielenä on suomi ja vastinekielinä ruotsi ja englanti. Sanas-ton toimeksiantaja on Maahanmuuttovirasto ja aiheena oleskelulupiin liittyvät käsitteet. Tutkielmassa laadittu sanasto täydentää Maahanmuuttoviraston kolmikielistä sanastoa, joka löytyy viraston verkkosivustolta Migri.fi. Sanastotyön tavoitteena on määritellä oleskelulupiin ja hakuprosessiin liittyviä käsitteitä erityisesti viraston asiak-kaita ajatellen, mutta myös viraston asiantuntijoita sekä sisäisiä ja ulkoisia kääntäjiä varten. Lisäksi tutkielman tavoitteena on selvittää, soveltuuko kehysanalyysi työperusteisten oleskelulupien hakemisen käsitteiden analysoin-tiin. Sanasto koostuu 20:stä työperusteisiin oleskelulupiin ja niiden hakemiseen liittyvästä käsitteestä sekä niiden ruot-sin- ja englanninkielisistä vastineista. Sanaston lähtökäsitteistä puolet valittiin sanastoon toimeksiantajan toiveesta ja loput poimittiin aiheeseen liittyvästä tekstiaineistosta. Tekstiaineisto koostuu Maahanmuuttoviraston verkkosi-vujen työperusteisia oleskelulupia käsittelevistä suomen-, ruotsin- ja englanninkielisistä teksteistä, joista laadin korpuksen Sketch Engine -korpusohjelman avulla. Korpusaineiston lisäksi olen käyttänyt määritelmien hakemises-sa ja laatimisessa aineistona mm. Maahanmuutto- ja turvapaikkasanastoa 6.0 (Euroopan muuttoliikeverkosto 2019), Ulkomaalaislakia (301/2004) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston tutkija- ja opiskelijadirektiiviä (EU) 2016/801. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostaa kehysperustainen terminologia, joka on kognitiiviseen kielitie-teeseen ja kehyssemantiikkaan pohjautuva terminologian suuntaus. Kehysperusteisen terminologian lähtökohtana on, että yksittäisen käsitteen ymmärtäminen ja määritteleminen edellyttää käsitteen taustalla olevan tietorakenteen ja samaan tietorakenteeseen kuuluvien käsitteiden ja käsitteiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Terminologinen kehys on käsitejärjestelmä, jonka avulla voidaan esittää tietorakenteeseen kuuluvien käsitteiden välisiä suhteita perinteisestä käsitejärjestelmästä poikkeavalla tavalla. Kehyksen avulla voidaan kuvata erityisesti käsitteiden väli-siä ei-hierarkkisia suhteita, mutta myös käsitteiden syntaktista käyttöä. Tutkimusmenetelminä käytän sekä kehysperusteiseen terminologiaan kuuluvaa kehysanalyysiä että käsiteanalyy-siä. Kehysanalyysin avulla kokoan sanastoni käsitteet, selvitän niiden merkityksen ja keskinäiset roolit sekä laadin kehysmallin, jonka avulla kuvaan käsitteiden välisiä suhteita ja syntaktista käyttöä. Käsiteanalyysin avulla määrit-telen käsitteiden olennaiset ja erottavat käsitepiirteet ja laadin käsitteille määritelmät. Tutkielma osoittaa kehysanalyysin soveltuvan hyvin työperusteisen oleskeluluvan hakemiseen liittyvien käsittei-den analysointiin ja sanastotyöhön, jota perinteinen käsiteanalyysi täydentää. Analysoidut käsitteet on koostettu sanastoksi, jossa termitietue sisältää suomenkielisen termin määritelmineen sekä ruotsin- ja englanninkieliset vastineet määritelmineen. Sanasto ei sisällä aihepiiriin liittyviä käsitteitä kattavasti, mutta täydentää jo olemassa olevaa sanastoa.