Browsing by master's degree program "Master's Programme in Society and Change"
Now showing items 21-40 of 135
-
(2020)I den norditalienska regionen Emilia-Romagna framväxte efter andra världskriget en egenartad samhällsmodell som ekonomiskt baserade sig på små- och medelstora företag och som socialt strävade till ett medborgarförankrat jämlikt samhälle. I avhandlingen eftersträvas efter beskrivning av modellens olika delar en klarläggning av varför en dylik modell uppkom, hur den har utvecklats och hur den har uppfattats av observatörer och forskare. Beaktande ämnets omfattning och mångfacettering kan endast metoder som funktionalistisk förklaring och histo-risk härledning användas i avhandlingen för att uppnå avhandlingens mål. Forskningsmaterial 'öronmärkt' för modellen är knappt. Två grundläggande forskningar publicerades på 1990-talet, en som främst fokuserar på model-lens ekonomiska del och en som belyser modellens historiska ursprung. En genomgång av det befintliga forskningsmaterialet lyckas klarlägga modellens historiska rötter, men visar på en obalans i behandlingen av de ekonomiska och de sociala målsättningarna. Forskningsmaterialet avslöjar tyvärr en bristande belysning av modellens ideologiska anknytning. Källmaterialet sätter gränser för de mål som uppsatts för avhandlingen. För att uppnå målsättningen upptas i avhandlingen en okonventionell koppling mellan modellen och dess ideologiska provinians. Emilienmodellen är en fortgående föränderlig process som avspeglas i behandlingen av modellen i forskningssyfte. Den uppmärksamhet som modellen väckt väntas leda till utvidgad och fördjupad forskning i företeelsen Emilien-modellen.
-
(2024)Tutkielma käsittelee Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta poiskääntymistä. Aiheen tarkastelussa käytetään autoetnografista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto sisältää lisäksi viiden entisen kirkon jäsenen haastattelut. Tutkielmassa tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet mormonikirkosta poiskääntymiseen ja kirkosta irtaantumisen prosessia. Tutkielmassa käsitellään lisäksi tekijöitä, jotka ovat hidastaneet tai vaikeuttaneet kirkosta irtaantumista. Tutkielmassa uskontoon kääntyminen ja siitä poiskääntyminen nähdään samantapaisena mutta vastakkaisiin suuntiin tapahtuvana muutosprosessina, jossa ihmisen maailmankuva ja sosiaalinen maailma muotoutuvat uudelleen. Dekonversio on uskonnosta poistumisen prosessi, jossa painottuu ei-uskonnolliseen maailmankuvaan siirtyminen ja uuden elämän rakentuminen ajan myötä. Aineistosta nousi esiin kirkon instituutioon liittyviä tekijöitä ja yksilöllisiä, sosiaalisia ja epävarmuustekijöitä, jotka johtivat epäilyjen heräämiseen kirkkoa kohtaan. Nyky-yhteiskunnassa tapahtuvan tiedon leviämisen ja helpon saatavuuden ansiosta jäsenet kohtaavat aiempaa helpommin tietoa, joka on ristiriidassa kirkon narratiivien kanssa. Tämä voi horjuttaa uskoa ja johtaa kirkon kyseenalaistamiseen ja siitä irtautumiseen. Merkittävimmiksi haasteiksi mormonikirkosta irtautumisessa nousivat kirkon opetukset siitä, ettei kirkon oppia ja johtoa saanut kyseenalaistaa sekä kirkon taholta tapahtuva lähtijöiden leimaaminen luopioiksi. Irtaantumisprosessissa oli havaittavissa kolme vaihetta. Ensimmäinen vaihe oli epäilyjen heräämisen aikaa. Prosessi kulminoitui ajattelutavan muutokseen, jonka jälkeen kirkko nähtiin uusin silmin. Tämän lopullisen silmien avautumisen seurauksena kirkkoon paluu ei ollut enää mahdollinen. Irtaantumisen kolmas vaihe oli uusien ajattelumallien, sosiaalisen elämän rakentamisen ja irtaantumiseen liittyvien tunteiden prosessoinnin aikaa. Irtaantuminen johti uudenlaisen vapautumisen kokemuksen ja toimijuuden käsityksen äärelle. Mormonikirkosta irtaantuminen näyttäytyy kokonaisvaltaisena muutoksena, joka ravisuttaa henkilöiden maailmankuvaa, identiteettiä ja sosiaalisia suhteita. Irtaantumisprosessi koettiin rankkana, mutta ajan kuluessa se nähtiin myönteisenä asiana. Kirkosta irtaantumisen ajateltiin olevan koko elämän mittainen prosessi. Uskonnosta irtaantumisessa on kyse muutoksesta, jolla on taustansa, käännekohtansa sekä jatkumo henkilöiden elämässä.
-
(2021)Donald Trump aloitti Yhdysvaltain presidenttinä tammikuussa 2017. Pian valtaantulonsa jälkeen Trump tapasi Britannian pääministerin, Theresa Mayn. Trump onnitteli Britanniaa EU eron johdosta. Trumpin valtaantulolla transatlanttiset suhteet kokivat kovan kolauksen. Transatlanttisilla suhteilla tarkoitetaan historiallisia, kulttuurillisia, poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia suhteita Atlantin valtameren molemmin puolin sijaitsevien maiden välillä. Trump kyseenalaisti NATO:n 5. artiklan turvatakuut eurooppalaisille liittolaisille. Lisäksi Trump jäädytti transatlanttisen kauppa- ja investointi kumppanuus -sopimuksen. Tutkielma käsittelee EU:n ja Puolan suurvalta politiikan yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Suurvalloilla tarkoitetaan Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Venäjää. Venäjä liitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan Venäjän federaatioon vuonna 2014. Tämän tapahtuman jälkeen Puola on lähentynyt Yhdysvaltoja sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Puola on NATO:n jäsen ja se on ottanut osaa Kosovo, Afganistan, Irak ja ISIS operaatioihin. Maaliskuussa 2018 Puola solmi sopimuksen, jonka mukaan se tulee saamaan Yhdysvalloilta Raytheonin keskipitkän kantaman patriot järjestelmän. Sopimus on arvoltaan useita miljardeja dollareita. Lisäksi Puola on ostanut Yhdysvalloilta F-35 hävittäjiä, jotka ovat niin ikään miljardien dollareiden hankintoja. EU on asettanut Venäjälle laajoja talouspakotteita, mutta talouspakotteet eivät koske kuitenkaan Venäjän kaasusektoria. Puola pitää Venäjää suurimpana turvallisuuspoliittisena uhkana ja se on järjestelmällisesti vähentänyt energia riippuvuuttaan Venäjästä. Puola pystyy tuottamaan itse 20 % sen maakaasun tarpeesta. Lisäksi Vuoteen 2022 mennessä Puola ostaa loput sen energia tarpeesta pääsääntöisesti Norjasta. Trump erosi presidenttiytensä aikana sekä Pariisin ilmastosopimuksesta että Iranin ydinsopimuksesta. EU:n ja Kiinan voimien yhdistäminen multilateralismin puolustajina on kuitenkin epäonnistunut. Liian suuret eroavaisuudet arvoissa on ollut EU:n ja Kiinan yhteistyön syventämisen esteenä. Puolan Kiina politiikalla on paljon yhtäläisyyksiä EU:n Kiina politiikan kanssa. Kiinan globaalia lähestymistapaa, kuten korkean teknologian yritysten ja lainapohjaisten yritysten haltuunotto sekä investoinnit, jotka voivat lisätä julkista velkaa ja antavat Kiinalle pääsyn strategisiin kohteisiin. Nämä faktorit ovat saaneet Puolan miettimään uudelleen politiikkaansa Kiinaa kohtaan. Kiinan strateginen kumppanuus ei ole täyttänyt Puolan odotuksia vielä.
-
(2024)The master’s thesis examines questions of forest-based corporate social responsibility discourses from environmental justice and critical corporate social responsibility (CSR) theoretical framework. The research setting is a qualitative case study. The research aims to examine three Finnish forestry companies’ social responsibility discourses. Mainly, what is included and excluded in the forest-based CSR discourse and whose concerns are heard? The research data was collected from three Finnish forestry companies' annual sustainability reports using Fairclough's critical discourse analysis. The development of the corporate social responsibility agenda recreates powerful imaginaries of just transitioning to greener and carbon-neutral options. The key findings suggest there are six forest-related CSR discourses: biodiversity, forest management, transformative action, resource efficiency and circularity, local engagement, and compliance. Based on the key findings, three main arguments are presented. First, the CSR discourses are built from a corporate point of view, based on western tradition. Second, the CSR discourse on forest-based action should consider the local communities more comprehensively. Third, the Finnish forestry companies’ CSR could benefit from a radical environmental justice frame. Building on the found discourses and analysis, the main argument is that the CSR discourse based on the extractive neoliberal value system limits environmental justice implementation due to conflicting worldviews. The implication of these results suggests that to achieve environmental justice claims, the CSR discourse should, with positive curiosity, widen the operationalized worldview, especially when cooperating with local communities. This research contributes to the existing critical approach to forestry in global development, CSR, and the environmental justice movement.
-
(2024)This thesis delves into the identity of Somali women and its intricate connections with their sense of belonging and overall well-being. The central theme revolves around intersectional theory, weaving together the intersecting identities of Somali women. Utilizing focus interviews, pair and group interviews, and ethnography, the aim was to explore individual and communal perspectives on identity, specifically examining how the multicultural environment, belonging, and perceptions of well-being shape the lives of young Somali women. Within the realm of immigration and diaspora studies, the second generation often confronts complex and ambiguous notions of home, identity, and a sense of belonging. Additionally, the concept and phenomenon of identity can exhibit either a static or entirely variable nature, emphasizing the importance of studying this intricate subject. The theoretical foundation of this research rests on the theory of intersectionality. By employing this theory, the study aims to understand the complexities of individuals' identities. This framework acknowledges the dynamic interplay among diverse social identities, recognizing the intricate mechanisms through which systems of power and privilege shape their lived experiences. Besides intersectionality theories, the thesis utilizes anthropological theories of belonging as by comprehending the notion of belonging, we can gain understanding into the elements that foster or impede a sense of belonging. The theories of wellbeing used in this thesis helps us understand well-being, encompassing its pursuit and moral assessment, within diverse cultural contexts. The analysis and ethnographic evidence presented in this thesis indicate a complex experience for Somali women in Finland. They often perceive themselves as not aligning with the prevailing collective identity presented in society, leading to a sense of being "othered." Despite this, Somali women consistently rely on their intersectional identities for peer support and embrace the evolution of their identities as a natural part of growing up and living in Finland. Through ethnographic descriptions of a trip abroad and attending a wedding, the thesis explores how belonging manifests in physical spaces. In the well-being chapter, factors that enhance or impede well-being are examined from both communal and individual perspectives. Tässä tutkielmassa tarkastellaan somalinaisten identiteettiä ja sen yhteyksiä heidän yhteenkuuluvuuden tunteeseen sekä hyvinvointiin. Tutkimuksen keskeinen teema pyörii intersektionaalisuuden teorioiden ympärillä ja kutoo yhteen somalinaisten risteäviä identiteettejä. Fokushaastatteluja, pari- ja ryhmähaastatteluja sekä etnografiaa hyödyntäen tavoitteena oli tutkia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä näkökulmia identiteettiin, erityisesti kuinka monikulttuurinen ympäristö, kuuluminen ja hyvinvoinnin käsitykset muovaavat nuorten somalinaisten elämää. Maahanmuutto- ja diasporatutkimuksen alalla toinen sukupolvi kohtaa usein monimutkaisia ja moniselitteisiä käsityksiä kodista, identiteetistä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Lisäksi identiteetin käsite ja ilmiö voivat olla joko staattisia tai täysin muuttuvia, mikä korostaa tämän monimutkaisen aiheen tutkimisen tärkeyttä. Tämän tutkimuksen teoreettinen perusta nojaa intersektionaalisuusteorioihin. Näitä teorioita hyödyntäen tutkimuksessa pyritään ymmärtämään yksilöiden identiteetin monimutkaisuutta. Tämä viitekehys tunnustaa erilaisten sosiaalisten identiteettien dynaamisen vuorovaikutuksen ja tunnistaa monimutkaiset mekanismit, joiden kautta valta- ja etuoikeusjärjestelmät muokkaavat heidän elämiään kokemuksiaan. Intersektionaalisuus teorioiden lisäksi opinnäytetyössä hyödynnetään antropologisia kuulumisen tunteen teorioita, sillä kuulumisen tunteen ymmärtämisellä voidaan saada ymmärrystä niihin elementteihin, jotka edistävät tai estävät kuulumisen tunnetta. Tässä opinnäytetyössä käytetyt hyvinvoinnin teoriat auttavat ymmärtämään hyvinvointia, mukaan lukien sen tavoittelua sekä moraalista arviointia erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa. Tässä opinnäytetyössä esitetyt analyysit ja etnografiset todisteet osoittavat kuinka somalinaisilla on monimutkaisia kokemuksia Suomessa. He kokevat usein itsensä olevan epä sopusoinnussa yhteiskunnassa vallitsevan kollektiivisen identiteetin kanssa, mikä johtaa "toiseuden" tunteeseen. Tästä huolimatta somalinaiset luottavat johdonmukaisesti risteäviin identiteettiinsä vertaistukeen ja omaksuvat identiteettinsä kehittymisen luonnollisena osana Suomessa kasvamista ja asumista. Opinnäytetyössä tutkitaan etnografisten kuvausten kautta ulkomaanmatkaa ja sekä tapahtumsisa kuten häissä käymistä ja miten kuuluminen ilmenee fyysisessä tilassa. Hyvinvointiluvussa tarkastellaan hyvinvointia edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä yhteisöllisestä että yksilöllisestä näkökulmasta.
-
(2021)Commodity chain data transparency is a growing phenomenon in public discussion and in the private sector. It is an essential way for companies and certification schemes to express their sustainability efforts and values. However, commodity chain data can include questions of power and information asymmetry which can affect the commodity chain stakeholders, such as the producers and the consumers. The Fairtrade movement is known as the defender of the small-scale producers in the so-called Global South and which aims to reduce global poverty. This research focuses on the Fairtrade certified coffee commodity chain data and examines what kind of challenges and needs the commodity chain stakeholders have in terms of data transparency and what potential benefits they receive. The stakeholders include consumers, producers and coffee buying companies. This research relies on the Global Value Chain -framework and examines the commodity chain data in light of power asymmetries. The purpose is to provide a multifaceted review about the questions of commodity chain data and Fairtrade. This research uses qualitative, semi-structured interviews which were conducted with seven participants from different backgrounds, such as the private sector and organizations. Additionally, some complementary data was collected from Fairtrade International and FLOCERT’s websites. The data was analyzed through the lens of qualitative content analysis. The central findings are Fairtrade commodity chain data related challenges, such as confidentiality, information gaps and the different needs of the stakeholders. These somewhat conflicting needs make it difficult to set a level of transparency that would meet the needs of all the stakeholders which in turn provides limited benefits. Nevertheless, despite challenges, Fairtrade is seen as a valid partner, expressing a wider societal significance. When considering commodity chain data transparency, it is important to ask whose interests the data represent. The central conclusion is that the benefits of commodity chain data transparency depend on how well they meet the needs of the stakeholders.
-
Feminae academicae : tohtorinaiset 1895–1983 ja Suomen akateemisen kentän sukupuoli, luokka ja kieli (2021)Tutkielmassa tarkastellaan Suomen akateemista kenttää sukupuolinäkökulmasta 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan alkuun. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat miten Suomen akateeminen kenttä näyttäytyy sukupuolinäkökulmasta 1900-luvun alkupuolella sekä millaisia akateemisen naisen hahmoja aikakaudella on esiintynyt. Huomio on akateemisten naisten moniulotteisuudessa, eli sukupuolen lisäksi tutkielmassa on huomioitu naisten sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma sekä ensisijainen kieli. Tutkimusmenetelmä on joukkobiografinen: akateemista kenttää tutkitaan Suomen ensimmäisen kolmenkymmenenkuuden tohtoriksi väitelleen naisen kautta. Aineisto koostuu arkistoainestosta, henkilötietokirjallisuudesta sekä digitoidusta sanoma- ja aikakausilehtiaineistosta. Lisäksi aineistoa on täydennetty kolmen tutkimusjoukkoon kuuluvan tohtorinaisen päiväkirja- ja muistelma-aineistolla, joka kertoo akateemisen kentän kokemisesta. Tutkitut naiset olivat yleisesti ottaen melko korkeasta sosioekonomisesta taustasta, ja sosiaalisella ja kulttuurisella pääomalla vaikuttaa olleen merkitystä akateemiseen menestykseen. Sosiaalisella pääomalla on ollut naisille monenlaista merkitystä. Yliopisto on merkinnyt monille myös sosiaalista nousua. Vaikka ruotsinkieliset naiset olivat joukossa yliedustettuna, akatemian kielessä tapahtuva muutos suomenkielisyyteen on havaittavissa tutkimusjoukossa. Tutkimusjoukosta ei ole selvästi havaittavissa yhtä akateemisen naisen tyyppiä, vaan useita. Tämä liittyy paitsi yliopiston ja yhteiskunnan muutokseen tutkitulla ajanjaksolla, myös akateemisen kentän jakautumisesta alakenttiin, tässä tutkielmassa etenkin filosofiseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaan. Naisten luokka- ja kielitaustoissa on ollut eroja tiedekunnasta riippuen, minkä lisäksi perheen perustaminen on ollut yleisempää filosofian tohtoreille. Ajallisesti muutosta on tapahtunut paitsi naistohtoreiden määrän kasvussa myös muun muassa akateemisen kentän suomenkielistymisessä sekä akateemisen naisen hahmon muuttumisessa: avioituminen on ollut yleisempää ajanjakson loppupuolella väitelleille naisille. Toisaalta yliopistomaailmaa ei ole koettu sukupuolisesti tasa-arvoisena, vaikka akateeminen kenttä on tarjonnut naisille monia mahdollisuuksia, ja vaikka melko suuri osa naisista eteni akateemisella uralla vähintään dosentiksi. Sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman merkitys ei vaikuta juuri muuttuneen. Akateeminen kenttä sukupuolinäkökulmasta ei ole ollut täysin yhtenäinen, vaan moniulotteinen ja osittain ristiriitainen, ja kenttä on muuttunut tutkitulla ajanjaksolla.
-
(2019)Politik och kommunikation är tätt sammankopplade i samhället idag. Idag pågår politiken ständigt då politiker, organisationer och inte minst medborgarna kan vara uppkopplade och kommunicera med varandra i realtid. I avhandlingen undersöks hur aktivt och mångsidigt finländska partier och ungdomsorganisationer kommunicerar på sociala medier i jämförelse med varandra. De beroende variablerna är aktivitet och mångsidighet. Förklaringar till de eventuella skillnaderna i kommunikationen söks i de oberoende variablerna organisationskultur, generation och resurser. Som teoretiskt ramverk fungerar teorier om samhällets utveckling och mer specifikt utvecklingen av postmoderna drag i samhället. I avhandlingen granskas hur partier med drag av det moderna samhället fungerar på sociala medier som präglas av postmoderna drag. Speciellt hur utvecklingen mot ett samhälle med allt fler postmoderna drag och hur de påverkar organisationernas kommunikationsomgivning granskas i avhandlingen. Kommunikationsomgivningen i ett samhälle med postmoderna drag präglas av att kommunikationsprocessen är mer komplex. Eftersom politiken pågår ständigt på sociala medier kan man säga att det är en ständigt pågående valkampanj för partierna. Mycket av forskningen kring partiernas kommunikation är utförd under en valkampanj. Min avhandling genomfördes däremot under en så kallad politisk vardag för att granska hur partierna kommunicerar utanför valkampanj. Den empiriska delen av avhandlingen består av en kvantitativ och en kvalitativ innehållsanalys. I avhandlingens första del inkluderas samtliga finländska partier som fanns representerade i riksdagen under hösten 2018 och deras ungdomsorganisationer. I den kvantitativa innehållsanalysen består det empiriska materialet i avhandlingen av 1366 inlägg på sociala medier som gjordes av samtliga 18 organisationer under två veckor i september 2018. I den andra delen av avhandlingen inkluderas sju organisationer och det empiriska materialet består av intervjuer med ett representanter organisationerna.
-
(2020)This thesis examines French political debates related to the founding of the League of Nations in the years 1917-1919 and the political and ideological reasons that led to the oblivion of the French juridical internationalist model for the League. When the League of Nations was created in the Paris Peace Conference that followed the end of World War I, the French delegation presented a model for the League that was based on a specific French current of internationalism (juridical internationalism) largely forgotten today. It was opposed both to the Anglo-American view presented by American President Woodrow Wilson and the British delegation and the view of French Premier Clemenceau. In order to recover the intentions of the participants to the political discussions, this thesis employs Quentin Skinner’s methodological reflections on the history of ideas. The source material consists of the minutes of the French National Assembly, the Senate and the Paris Peace Conference as well as the notes of the most prominent advocate of juridical internationalism, Léon Bourgeois. These records are studied by situating them in their historical context and in relation to relevant intellectual traditions and ongoing political discussions. The formulation of the French policy is explored in three different contexts that capture the national and international levels of discussion: the French parliament, the French Interministerial Commission on the League of Nations and the Paris Peace Conference. The studies of Peter Jackson (2013) and Scott G. Blair (1992) on the French League of Nations policy constitute the main works of secondary literature. The theoretical framework of this study relies on the English School’s pluralistic approach to international relations. Different conceptions of the League of Nations are examined using the concepts of realism and idealism in international relations theory. These concepts help demonstrate the differences and similarities between juridical internationalism, Wilsonian idealism and traditional realist power politics. Historiography of the Paris Peace Conference has often presented the situation as a confrontation between traditional balance of power politics and Wilsonian idealism, but the juridical internationalist conception of the new world order was actually something between these two. By analysing this French current of internationalism through the concepts of realism and idealism, this thesis demonstrates that juridical internationalism represented a third way between the two traditional paradigms that combined elements of both. The juridical internationalists envisaged a League of Nations based on the codification of international law and equipped with a permanent tribunal and powerful systems of legal, economic, diplomatic and military sanctions enforced by an international army and a permanent command structure. This thesis puts forward the interpretation that the merits of this conception of the League were not properly appreciated during the Paris Peace Conference because it was overshadowed by the diplomatic and political calculations of Wilson and Clemenceau. Later, the juridical internationalist model has been disregarded as a result of being misunderstood as idealism and linked to the negative connotations the term carries. In reality, this model combined elements of realism and idealism similar to the rationalist and solidarist inclinations of the English School.
-
(2019)Detta är en kvalitativ studie om hur barnskyddet framställs i diskussionsforum på nätet. Syftet är att få en större förståelse för hurudana bilder som målas upp av barnskyddet i diskussionsforum på nätet, samt reda ut vilka röster som hörs i diskussionen. De två centrala frågeställningarna lyder: Hur framställs barnskyddet i diskussionsforum för föräldrar på nätet? Vilka subjektpositioneringar kan man identifiera i diskussionerna och hur relaterar de till framställningarna av barnskyddet? Den teoretiska referensramen baserar sig på socialkonstruktionism, subjektpositioneringar och teorier om kunskap och makt. Som analysmetod används kvalitativ innehållsanalys. Forskningsmaterialet består av fyra diskussionstrådar i tidningen Vauvas diskussionsforum ”Aihe vapaa” på nätet. I diskussionerna kan fyra olika bilder av barnskyddet urskiljas: barnskyddet som onödigt, nödvändigt, skadligt och hjälpande. Fördelningen mellan bilderna är relativt jämn. I analysen framkommer även två komponenter som har betydelse för hur bilden av barnskyddet konstrueras: behovsperspektiv och frivillighetsgrad. I de framställda bilderna av barnskyddet är utomstående röster mest representerade, medan brukare av barnskyddstjänster och professionella är i minoritet. Framställningen av barnskyddet påverkas av vem som deltar i diskussionen. Användare som inte har egen erfarenhet av barnskyddet argumenterar, kritiserar och försvarar både barnskyddet som system, de professionella och föräldrar. Brukarna framställer barnskyddet utifrån sina personliga erfarenheter och de missnöjda brukarna är dubbelt fler än de nöjda. De nöjda brukarna och de professionella framställer barnskyddet som nödvändigt och hjälpande. De slutsatser som har kunnat dras från analysen är att framställningen av barnskyddet är mer varierad i diskussionsforumet än i massmedia överlag. Utomstående röster om barnskyddet representerar motsatta perspektiv som argumenterar mot varandra, kritiserar eller försvarar barnskyddet och föräldrar. När barnskyddet konstrueras ur ett erfarenhetsbaserat perspektiv målas bilderna oftare upp som negativa. De missnöjda brukarna konstruerar bilden av barnskyddet utgående från känslomässiga upplevelser av den stigmatisering och skam som är förknippad med barnskyddet. Att frivilligt söka hjälp, att föräldrarna är av samma åsikt gällande målsättningarna med barnskyddsarbetet, och att de har en god relation till socialarbetaren bidrar till nöjda brukare som förmedlar en bild av barnskyddet som hjälpande. Det framkommer ett behov av professionella röster på nätet, som kan ge aktuell information och svara på anonyma frågor. Det kan ändra uppfattningen om barnskyddet och lugna ner tonen i diskussionsforum, där det annars förekommer hård kritik och hätsk argumentation. Barnskyddets uppgift och maktposition framstår som otydlig, vilket orsakar en mer negativ bild av det. Även motsättningar mellan barns och föräldrars behov samt mellan frivillighet och tvång påverkar framställningen av barnskyddet. Barnskyddets rykte har stor betydelse för föräldrars vilja att söka hjälp, och det är viktigt att uppmärksamma detta mera inom det strukturella sociala arbetet. Resultatet illustrerar barnskyddet som ett uttryck för de motsättningar och inre konflikter som är förknippade med barnskyddets dubbla roll som både stödjande och kontrollerande instans.
-
(2019)”Hyvät ystävät, tuli iso jytky!” ropade Sannfinländarnas dåvarande partiledare Timo Soini på våren 2011 framför partimedlemmarna, när partiet lyckades med en historisk valframgång i riksdagsvalet 2011. ’’Jytky-året’’ som riksdagsvalet ofta kallas för, betydde att vi här i Finland fick se hur effektivt populism kan fungera som politisk retorik. Forskningen om populismen i Finland har länge kretsat endast kring Sannfinländarna, partiets partiledare Timo Soini och året 2011. Jag anser att forskningen om populism inte kan kretsa kring endast ett parti och en partiledare, utan populism bör undersökas i en bredare bemärkelse. I den här avhandlingen undersöker jag finländska partiledares användning av populism som en retorikstil i Yles partiledarintervjuer från år 2007 och 2015 inför respektive riksdagsval. Jag använder mig av Jagers och Walgraves definition om populism som en retorikstil och gör en kvantitativ innehållsanalys av intervjuerna. Avhandlingens syfte är att a) se vilka partiledare använde sig av populism i intervjuerna från år 2007 och 2015, samt vilken typ av populism det går att finnas och b) se ifall någon förändring har skett i populistisk retorikstil mellan riksdagsvalen 2007 och 2015 i Finland. Min hypotes är att populistisk retorik har spridits från Sannfinländarna till andra partier och blivit allt vanligare efter riksdagsvalet 2011. Hypotesen baserar sig på Cas Muddes hypotes om populistisk zeitgeist. Jag kom fram till att antielitisk populism användes av Sannfinländarnas partiledare i intervjun från år 2007. Deras antielitiska populism var en blandning av anti-politik, anti-stat och anti-media. Sannfinländarna var även den enda partiledare som kritiserade Europeiska unionen. I intervjuerna från år 2015 förekom det däremot tre partiledare som använde sig av antielitisk populism. Partiledarna var Sannfinländarnas Timo Soini, Gröna förbundets Ville Niinistö och Vänsterförbundets Paavo Arhinmäki. Dessa tre partiledares användning av antielitisk populism skilde sig markant från de övriga partiledarna och därmed kan de anses ha varit antielitiska populister i finländsk kontext. Även om dessa tre partiledare använde antielitisk populism i hög grad, så fanns det skillnader mellan deras antielitiska retoriker. De alla hänvisade ofta till folket, men Niinistö och Arhinmäki kritiserade klart oftare andra politiker och partier, än vad Soini gjorde. Däremot kritiserade Arhinmäki inte lika mycket statens offentliga institutioner och tjänster, som till exempel Soini gjorde. Soini skilde sig från de två andra politikerna genom att vara den enda som kritiserade Europeiska unionen och media. Uteslutande populism förekom väldigt sällan i de intervjuerna som jag analyserade. Ganska sällan talades politikerna överlag om specifika befolkningsgrupper och när de gjorde det så var det i en neutral eller positiv bemärkelse. Ur min analys är det klart att en ökning i användningen av populistisk retorik har skett och att det inte längre var endast Sannfinländarnas partiledare Timo Soini som använde sig av antielitisk populism. Men att tala om att Muddes hypotes om populistisk zeitgeist är rådande i Finland vore vara en vågsam generalisering utifrån mitt begränsade material. För att förstärka mina resultat vore det nödvändigt att fortsätta analysen och inkludera till exempel mera intervjuer, valprogram, inlägg på sociala media och så vidare. Men utifrån mina resultat går det att märka att något har skett i Finland och att populistisk retorik kan de facto ha blivit vanligare. Ifall vi är trogna till Muddes hypotes, så kan Sannfinländarnas valframgång i riksdagsvalet 2011 vara åtminstone en av bakomliggande katalysatorer för att populistisk retorik har blivit vanligare i Finland och därmed spridits från ett parti till övriga.
-
(2019)Tutkimus käsittelee yksityisten alojen työeläkejärjestelmän institutionaalista muutosta ja kehitystyötä Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1980–1996. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat siirtäneet painopistettä universalistisista, asumiseen perustuvista sosiaalisista oikeuksista palkkatyöhön perustuviin etuihin, joista eläkejärjestelmä on tärkein. Kiinnostuksen kohteena on yksityinen vakuutusala, joka hallinnoi eläkepääomia ja hoitaa keskeiset sosiaalivakuutukset. Vakuutusala pyrkii vaikuttamaan Sosiaali- ja terveysministeriön, Eläketurvakeskuksen ja työmarkkinajärjestöjen laatimiin muutosehdotuksiin, joista eduskunta lopulta päättää. Ruotsissa eläkeuudistusten valmistelu tehdään parlamentaarisena työnä. Tutkimuksessa arvioidaan sitä, millaista ansioeläkejärjestelmää Suomessa rakennettiin, mikä rooli vakuutusalalla oli hyvinvointivaltion menojen supistamisessa 1990-luvun alussa ja oliko yksityisellä hallintomallilla vaikutusta siihen, että Suomen ja Ruotsin eläkereformit 1990-luvun alussa toteutettiin eri tavoin. Tutkimuksessa käytetään historiallisen institutionalismin teoriaa. Historiallinen selitys ja institutionaalinen muutosta vastustava ympäristö ovat eläkejärjestelmiä voimakkaasti ohjaavia tekijöitä. Paul Piersonin tutkimus hyvinvointivaltion leikkauksista 1990-luvulla on merkittävässä asemassa historiallisen institutionalismin teoriassa, jossa politiikka ohjaa vallankäyttöä ja mahdollistaa sosiaalivakuutusten lakiuudistukset. Globaalin kilpailuvaltion eläkejärjestelmän tavoitteet poikkeavat keynesiläisen politiikan luomista sosiaaliturvajärjestelmistä. Politiikkateorioiden mukaan korporatismilla työeläkejärjestelmissä on polkuriippuvuutta vahvistava toimintatapa, joka suojelee hyvinvointivaltion valmiita rakenteita. Tutkimuksessa selitetään polkuriippuvuuden mekanismia, jolla Suomen 1990-luvun alun eläkeuudistukset toteutettiin. Tämän tutkimuksen aineistona ovat Vakuutussanomat-lehden 147 numeroa vuosilta 1980–1996. Lehti oli vakuutusalan merkittävin aikakauslehti, jonka toimituskunta koostui vahinko-, henki- ja eläkevakuutusyhtiöiden ja kunnallisten eläkevakuuttajien asiantuntijoista. Toinen pääaineisto tutkimuksessa ovat lainsäädäntöasiakirjat niistä hallituksen esityksistä vuosilta 1980–1996, jotka käsittelevät yksityisten alojen työeläkejärjestelmään toteutettavia muutoksia. Tutkimuksen menetelmä on teoriaohjaavasti toteutettu sisällönanalyysi. Aineistoa käsiteltiin luokittelemalla ja analysoimalla sitä eläkkeiden avoimelle koordinaatiolle asetettujen kolmen funktion avulla: eläkkeiden riittävyyden, eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyyden ja eläkejärjestelmien nykyaikaistamista koskevien funktioiden avulla. Ensimmäisen funktion näkökulma on sosiaalipoliittinen, toisen talouspoliittinen ja kolmannen modernisoinnin näkökulma. Aineiston tulkinnassa hyödynnetään teoriasta ja aikaisemmasta tutkimuksesta johdettuja käsitteitä. Työeläkkeiden muutoksia koskevat havainnot kvantifioitiin edellä mainittujen funktioiden lisäksi 15 alaluokalla, joiden perusteella valittiin kuusi eniten havaintoja saanutta aihealuetta. Nämä aiheet on tutkimuksessa käsitelty mahdollisimman tarkasti. Tutkimuksen tuloksena havaittiin se, että yksityisellä vakuutusalalla oli johdonmukainen pyrkimys ansioeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden vaalimiseen. Vakuutusala vastusti poikkeamia työeläkkeiden rahoituksen pitkän aikavälin suunnitelmasta. Tällaiset poikkeamat syntyivät talouden suhdanteista tai työmarkkinaneuvotteluissa tehdyistä kompromisseista. Eläketurvakeskuksen, Työeläkelaitosten liiton, tai Vakuutusyhtiöiden keskusliiton esittämät korjaavat näkemykset olivat usein yhteneväisiä. Tutkimuksesta voi havaita sen , että vakuutusala pyrki Suomessa varmistamaan yksityisen sosiaalivakuutusten hoitomallin jatkuvuuden. Aihetta käsiteltiin koko tutkimuksen kattaman ajan kannanotoissa ja diskurssissa korostaen yksityisen toimeenpanon etuja ja julkisen vaihtoehdon haittoja. Sosialisointikeskustelu oli vilkkaimmillaan sosiaalidemokraattisten hallituskokoonpanojen ollessa vallassa. Suomessa työmarkkinoiden ongelmia ja vanhenevien pitkäaikaistyöttömien sosiaalista turvaa hoidettiin eläkejärjestelmällä, joka oli vastoin vakuutusalan toiveita. Ikääntyneiden työttömien työeläkejärjestelmään aiheuttamien kustannuksien rahoittamiseen ei voitu käyttää vakuutusalan riskienhallinnan tai lääketieteen osaamista, koska työttömyyseläkkeiden taustalla olevat päätökset olivat poliittisia. Suomessa ja Ruotsissa siirryttiin 1990-luvun aikana työeläkejärjestelmän supistamisen aikakaudelle. Tärkeimpänä syynä tähän oli kilpailuvaltion kansantalouden ja budjetin hallinnan vaikeus. Eläkejärjestelmän rahoituksellinen kriisi oli nähtävissä eläköitymisen lisääntyessä ja demografisten ennusteiden osoittaessa, etteivät eläkejärjestelmät olleet pidemmän päälle rahoituksellisesti kestäviä. Tutkimuksessa havaittiin myös se, että eläkejärjestelmiin tehdyt muutokset ovat hitaita, yhteiskunnallisen muutosten ”pakottamia” valintoja. Tämä havainto vahvistaa aikaisempaa tutkimusta siitä, että 1990-luvun ”uuden politiikan” luomisen taustalla oli Suomessa ja Ruotsissa useita pitkään vaikuttaneita syitä. Tutkimuksessa löydetty ulkoinen shokki on institutionalisoituneiden käytäntöjen ja toimijoiden rooleihin liittyvä yllätyksellisyys. Valtiovarainministeriö teki oman hallinnonalansa ulkopuolisia aloitteita. Tutkimus paljastaa eläkkeiden kehityksessä tapahtuneen muutoksen. Työmarkkinoilla keskitetty sopiminen on muuttunut ja eläkeiästä ja muista eduista neuvotteleminen yhdessä palkankorotusten kanssa on vaikeutunut. Eduskunta on luovuttanut lisää eläkepolitiikkaan liittyvää valtaa poliittisesta vastuusta vapaalle virkamieskoneistolle ja institutionaalista epämääräisyyttä ei ole korjattu. Eduskunta voi pyrkiä työeläkkeisiin liittyvän poliittisen vallan kasvattamiseen. Muuten korporatistinen toimintamalli jatkuu nykyisellään tai yksityiset markkinat saavat entistä suuremman roolin lisääntyneen kilpailun avulla.
-
(2019)Den centrala forskningsfrågan för magisteravhandlingen är: ”Hur upplever äldre klienter hemvården?” Syftet med studien är förutom att ta reda på hur klienterna upplever hemvården också att ta reda på vilka faktorer som bidrar till att klienterna inom hemvården upplever en känsla av sammanhang? Samtidigt vill jag också få klienternas uppfattning om begreppet tid, både då de har hemvård och den övriga tiden. Genom intervjuer som datainsamlingsmetod har de äldre getts möjlighet att berätta om sina upplevelser av hemvården. Informanterna är fem äldre hemvårdsklienter i åldrarna 73 - 88 år och de har alla använt sig av hemvård under en längre tid. Antalet hemvårdsbesök varierade mellan 2 – 4 besök per dag. Alla klienter var ensamstående men hemmaboende. De centrala teman som vi reflekterade kring i intervjuerna är; personligt nätverk som resurs, upplevelser av hemvård och dess förändringar över tid, upplevelser av tid både med hemvård och i vardagen i övrigt, delaktighet i beslut som gäller den äldre själv kontra delaktighet som en förutsättning för att utföra dagliga aktiviteter. Vi diskuterade också kring temat egenvårdare, som är en del av verksamhetsprinciperna för hemvården inom Social- och hälsovårdsverkets område. Reflektioner kring hemvårdens betydelse var genomgående i flera teman. Kopplingen mellan tid och meningsfullhet kom tydligt fram; om det finns något meningsfullt att sysselsätta sig med så blir upplevelsen av tid mera positiv. Den slutsats som har kunnat dras från analysen av intervjuerna är att hemvården förutom att vara en praktisk resurs för klienterna också kan vara betydelsefull i sig genom att bidra med en känsla av sammanhang. Om den salutogena teorin finns med i planeringen och utförande av hemvården kan det stärka Kasam och bidra till att göra livet mera hanterbart, begripligt och meningsfullt för de äldre.
-
(2019)Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkielman tavoitteena on kuvata 2010-luvun lopulla Suomessa trendikkääksi nousseen KonMari-järjestyssiivouksen merkitystä menetelmästä kiinnostuneiden näkökulmasta tarjoten ilmiölle yhteiskunnallinen ja kulttuurinen konteksti. Tutkielma vastaa kysymyksiin, miten kodin esineistön arvoa määritellään uudelleen ja miksi kodin järjestäminen nähdään mielekkäänä. Tutkimuksen kohteena on affektinen ja tunnepitoinen suhde esineisiin, sekä tavaran järjestäminen elämänhallinnallisena toimintana. Työn teoreettisena taustana on keskustelu tavaran merkityksen muodostumisesta sekä muuttumisesta. Haastateltavien KonMari-prosessin myötä muuttuneita kulutustottumuksia tarkastellaan eettisen kuluttamisen näkökulmasta. Tutkielman aineisto muodostuu 11 puolistrukturoidusta haastattelusta sekä tukittavien kotona tehdystä havainnoinnista. Kenttätyö toteutettiin vuonna 2018 Suomessa haastatellen pääosin suurissa suomalaisissa kaupungeissa asuvia ihmisiä. Työssä esitetään etnografinen kuvaus järjestelmäprosessista sekä siihen liittyvistä motiiveista ja tunteista. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tutkielma osoittaa, kuinka tavaran karsiminen henkilökohtaisten mieltymysten mukaiseksi, värittää positiivisesti kokemusta paitsi ympäristöstä, mutta auttaa myös elämään arvojensa mukaista elämää. KonMari-projekti auttaa ja rohkaisee pohtimaan itselle tärkeitä arvoja sekä muuttamaan elämäntyyliään niiden mukaiseksi. KonMari-metodia tulkittiin omien henkilökohtaisen sekä laajemmin sosiaalisesti hyväksyttyjen ideaalien mukaisesti. Ekologisuuden ja eettisyyden ihanteet kuluttamisen suhteen motivoivat suomalaisia järjestelmäsiivouksen pariin. Tavarasuhde muodostuu niin henkilökohtaisista mieltymyksistä kuin sosiaalisista vaatimuksista. Tämän päivän suomalaisten KonMari-innostusta leimaa vastuuntunto omia valintoja kohtaan sekä halu vaikuttaa laajemmin hyvin henkilökohtaisessa tilassa eli omassa kodissaan. KonMari-järjestäminen näyttäytyy tämän päivän suomalaisen elämäntyylin ihanteiden mukaisena toimintana tähdätessään tehokkaaseen, ekologiseen ja eettiseen elämäntyyliin. Samanaikaisesti sen toteuttajat näkevät valintansa vastakulttuurisena, vastustaessaan kulutusyhteiskunnan normeja.
-
(2021)Tämä tutkielma käsittelee ihmisen ja monilajisilla milpa-maissipelloilla elävien heinäsirkkojen välistä suhdetta sapoteekki-alkuperäiskansaa edustavien pienviljelijöiden keskuudessa Oaxacan osavaltiossa Meksikossa. Tutkielmaa varten on suoritettu neljä kuukautta kestänyt etnografinen kenttätyö Teotitlán del Vallen kylässä kesällä ja syksyllä 2018. Tutkimusaineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin kautta kerätyistä kenttämuistiinpanoista sekä puolistrukturoiduista haastatteluista. Tutkielma sijoittuu pääasiassa ruoan antropologiaan, mutta ottaa kantaa myös eläinten toimijuutta käsittelevään yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun. Niin kutsutut chapuliini-heinäsirkat ovat suosittua ruokaa Meksikossa. Meksikon maatalousministeriön mukaan ne ovat myös erittäin haitallisia peltotuholaisia, joiden torjuntaan liittovaltio käyttää vuosittain huomattavia summia rahaa. Sen sijaan perinteistä milpa-väliviljelymenetelmää harjoittavassa Teotitlán del Vallessa heinäsirkkoihin suhtaudutaan ”hyvinä pikku eläiminä”, jotka syövät vain niille kuuluvia asioita aiheuttamatta tuhoa viljelyksille. Työn keskeinen tutkimuskysymys on, mihin heinäsirkkojen status hyvinä eläiminä perustuu. Tutkielma lähestyy heinäsirkkojen asemaa tarkastelemalla teotitlánilaisten laajempaa suhdetta ympäröivään maisemaan ja siellä eläviin olentoihin muun muassa ruoan puhtauteen liittyvän tiedon, maiseman tilallisen jaottelun ja maanviljelyn kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu antropologi Valerio Valerilta sovellettuun teoriaan, jossa puhtaus tarkoittaa materiaalis-semioottista yhteensopivuutta kehollisen subjektin ja siihen verrattavissa olevien kokonaisuuksien kanssa. Tutkielmassa puhtauden ilmenemistä tarkastellaan ruoan kasvuympäristön materiaalisten ja symbolisten vaikutusten sekä ruoan sosiaalisen jakamisen eli kommensaalisuuden kautta. Tässä työssä kommensaalisuus laajennetaan koskemaan myös ihmisten ja toisenlajisten eliöiden välistä ruoan jakamista Donna Harawayn kumppanuuslaji-käsitettä soveltaen. Tutkielmassa argumentoidaan, että peltojen heinäsirkat ovat ”hyviä pikku eläimiä” kolmella tavalla. Ne ovat ensinnäkin ”hyviä syödä”, sillä Teotitlánissa syötävien eläinten puhtaus määrittyy pääasiassa elinympäristön ja ravinnon eikä lajin kautta. Milpa-peltojen äärellä elävät heinäsirkat ovat puhtaita, koska ne syövät samoja kasveja ihmisten ja kotieläinten kanssa, mutta muissa ympäristöissä elävät saman lajin heinäsirkat ovat epäpuhtaita ja pahanmakuisia. Toiseksi, heinäsirkat ovat ”hyviä ajatella”, sillä ne symboloivat luonnollisina pidettyjä asioita teotitlánilaisessa yhteisöelämässä, kuten vuodenaikojen ja pyhimyskalenterin rytmittämää maanviljelyä sekä kohtuuden kaltaisia moraalisia hyveitä. Kolmanneksi, heinäsirkat ovat ”hyviä kanssaelää”, sillä ne edesauttavat peltomaisemasta elävän yhteisön jatkumista syömällä pois maissia haittaavia rikkaruohoja ja jättämällä viljelykasvit suurelta osin rauhaan. Heinäsirkat ovat maanviljelyyn aktiivisesti osallistuvia kumppanuuslajeja, jotka eivät vie leipää viljelijän suusta, vaan jakavat sen viljelijän kanssa. Täten heinäsirkkojen ”hyvyys” perustuu siihen, että ne auttavat pitämään yksilön terveenä, yhteisöä koossa ja maiseman sellaisena, että ihmisen ja muiden olentojen on siellä hyvä elää. Meksikon maatalousministeriön näkemyksestä poiketen heinäsirkat eivät ole ulkopuolinen uhka yhteisöelämälle, vaan osa sitä. Tutkielma osoittaa, ettei tiettyyn eliölajiin liitettyjä kulttuurisia merkityksiä voi tyydyttävästi selittää yksistään materiaalisiin olosuhteisiin tai kulttuurisidonnaisiin luokittelujärjestelmiin nojaavien mallien perusteella, vaan näiden lisäksi on otettava huomioon eliön sijoittuminen paikallistason inhimillisiin ja lajirajat ylittäviin vuorovaikutussuhteisiin aktiivisena toimijana.
-
(2024)The thesis examines how human rights were understood in Finnish politics from 1960 to 2023. It explores how the discussion about human rights has changed over time, which issues have been framed as human rights questions and the differences between political parties. The topic is analyzed through a conceptual historical approach, focusing on the controversies and historical development surrounding the concept of human rights. Party programs are used as the primary source material. Sentences containing the term human rights were extracted and then analyzed both quantitatively and qualitatively. The thesis also compares the human rights issues highlighted by political parties with the themes raised by Amnesty International's Finland section. The thesis argues that the history of the concept of human rights can be divided into three periods named after Reinhart Koselleck's analytical concepts of historical processes. The concept was slowly politicized between 1960 and 1995. The Cold War and it’s ending significantly influenced the Finnish discourse on human rights. From 1996 to 2009, the concept was democratized, meaning it was used frequently and broadly by various parties. From 2010 to 2023, the concept was ideologized, allowing for discussion of increasingly diverse ideological issues under its umbrella. Initially, human rights were mostly discussed in the context of foreign policy, but over time the discussion expanded to issues concerning domestic and even municipal politics. Human rights also came to encompass corporate responsibility, healthcare, and the rights of various minorities. The demands presented by the parties regarding human rights policies also became more concrete over time. As a research result, it is clear that each party emphasized certain aspects of human rights that are core issues to their policies. Through the concept of human rights, they also sought to legitimize politically controversial goals. The parties were categorized based on the number of mentions and the political issues they framed as human rights questions. Clear groupings emerged: right-wing parties (National Coalition, Centre, and the Swedish People's Party), which often spoke of human rights from a values-based perspective, and the red-green parties (Social Democrats, Greens, and Left Alliance), which used the concept most extensively and diversely in various themes. The Christian Democrats also frequently used the concept, linking it to conservative values. The Finns Party used the concept the least and often associated it with anti-immigration sentiments, also uniquely questioning the concept of human rights by making it a target and a tool of political disputes. The concept of human rights became a Koselleckian basic concept in the early 2000s, when its use became widespread. A basic concept refers to the idea that it is difficult to imagine political discourse without the concept of human rights. This change was underpinned by international developments that Finland joined somewhat belatedly. So far, there is no indication that the discourse on human rights is subsiding or that the political significance of the concept is diminishing.
-
(2024)Tämä maisterintutkielma tarkastelee Yhdysvaltojen intiaanipolitiikkaa ja sen vaikutuksia dakota-intiaaneille Minnesotassa 1850-luvulla. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, kuinka Yhdysvaltojen 1850-luvulla harjoittama intiaanipolitiikka on ollut keskeinen syy dakotojen aloittamalle sodalle elokuussa 1862. Yhdysvallat ei omalta osaltaan sitoutunut dakotojen kanssa solmittuihin sopimuksiin, mikä aiheutti dakotojen keskuudessa syvää katkeruutta liittohallintoa kohtaan. Yhdysvaltojen roolia voidaan tarkastella tutkimalla dakotojen kanssa solmittuja sopimuksia sekä niiden täytäntöönpanon epäonnistumista. Dakotojen kanssa solmittuihin sopimuksiin liitetty korruptio yhdistetään usein kauppiaisiin ja korruptoituneisiin virkamiehiin mutta tämä tutkielma pyrkii osoittamaan, että ongelmat olivat huomattavasti laajemmat: intiaanipolitiikka järjestelmänä oli rakenteellisesti korruptoitunut ja viallinen eikä liittovaltion hallinto tehnyt mitään tiedossa olevien ongelmien korjaamiseksi. Poliittisessa keskustelussa alkuperäiskansat nähtiin väliaikaisena esteenä Yhdysvaltojen läntiselle laajentumiselle, joka rakentui pitkälti alkuperäiskansojen kanssa neuvoteltujen sopimusten varaan. Näillä sopimuksilla Yhdysvallat otti haltuunsa valtavia maa-alueita, joista korvauksena alkuperäiskansat saivat vuotuismaksuina rahaa ja erilaisia tarvikkeita. Vuotuismaksujen johdosta alkuperäiskansat tulivat yhä riippuvaisemmiksi liittohallinnosta ja samaan aikaan sopimusten takaamat korvaukset houkuttelivat erilaisia keinottelijoita, jotka halusivat hyötyä sopimuksista rahallisesti. Tämän johdosta intiaanipolitiikan ympärille syntyi intiaanijärjestelmä – rakennelma, josta kehittyi merkittävä poliittisen sekä taloudellisen vaikutusvallan väline. Sopimukset olivat olennainen osa intiaanijärjestelmän toimintaa, koska niistä maksettavat korvaukset ylläpitivät järjestelmässä liikkuvia rahavirtoja. Useissa tapauksissa valtaosa korvauksista päätyi suoraan kauppiaille, jotka myivät tuotteitaan alkuperäiskansoille velaksi jopa nelinkertaisilla katteilla. Minnesotassa intiaanijärjestelmän toiminta voidaan liittää osavaltion alueelliseen kehitykseen 1800-luvun puolivälissä. Minnesotan nopea alueellinen kehitys territoriosta (v.1849) osavaltioksi (v. 1858) vain kymmenessä vuodessa vaikutti suoraan myös dakotojen olosuhteisiin. Uudisasukkaiden määrän moninkertainen kasvu 1850-luvulla yhdistettynä dakotoille tärkeiden turkiskaupan sekä saaliseläinten määrän romahtamiseen 1840-luvulla pakottivat dakotat allekirjoittamaan alueita koskevia sopimuksia Yhdysvaltojen kanssa. Dakotat luopuivat lähes kaikista maa-alueistaan vuosien 1851 ja 1858 sopimusten myötä ja etenkin vuoden 1851 sopimuksiin on liitetty suoranaista korruptiota sekä virkamiesten ja poliitikkojen kyseenalaista toimintaa. Dakotojen mukaan lopulliset sopimukset eivät vastanneet sisällöltään sitä, mitä neuvotteluissa oli sovittu. Vuoden 1851 sopimusten yhteydessä allekirjoitetut dakotojen velkoja koskevat paperit sekä niihin liitetty korruptio saivat Yhdysvaltain senaatin käynnistämään tutkinnan, joka lopulta vapautti syytetyt kaikista syytteistä, todisteista huolimatta. Dakotojen riippuvuus Yhdysvalloista kasvoi 1850-luvun aikana eikä liittohallinto ollut valmis puuttumaan tiedossa olleisiin intiaanijärjestelmän aiheuttamiin ongelmiin. Dakotoille kuuluneet vuotuismaksut maksettiin toistuvasti myöhässä, vaikka sopimuksissa maksun ajankohdasta määrättiin eksplisiittisesti. Kauppiaiden ylisuuret katteet söivät suurimman osan dakotoille kuuluneista vuotuismaksuista, mikä ylläpiti kärsimyksen, katkeruuden ja tyytymättömyyden kierrettä. Dakotojen aloittama sota elokuussa 1862 oli suoraa seurausta Yhdysvaltojen intiaanipolitiikasta ja intiaanijärjestelmän toiminnasta Minnesotassa 1850-luvulla.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan helsinkiläistä marttatoimintaa jatkosodan aikana. Tavoitteena on selvittää, millaista Marttaliiton alaisen Helsingin Marttayhdistyksen toiminta oli sodan ja sen sanelemien poikkeusolojen aikana, sekä toisaalta tarkastella tätä toimintaa ohjanneita ideologisia ja ulkoisia voimia. Tutkielman pääasialliseksi aineistoksi valikoituivat Helsingin Marttayhdistyksen vuosikertomukset vuosilta 1941–1944. Näitä asiakirjoja tarkastellaan tutkimuksessa historiantutkimukselle luonteenomaisen aineistolähtöisen lähestymistavan keinoin sekä aineisto- ja teorialähtöisen sisällönanalyysin työkaluja soveltaen. Teorialähtöistä sisällönanalyysiä varten tähän tutkielmaan valikoituivat maternalismin ja korporatismin näkökulmat, joiden muodostamaa viitekehystä hyödynnettiin tutkimusaineistosta ilmenneen marttatoiminnan tarkasteluun. Helsingin Marttayhdistyksen toiminnasta voidaan tunnistaa tutkielmassa käytetyn aineiston perusteella kolme keskeistä kokonaisuutta, jotka määrittivät helsinkiläistä marttatyötä jatkosodan aikana. Ensimmäinen näistä muodostui yhdistyksen alaisista kerhoilloista sekä ruohonjuuritasolla tehtävästä, nimenomaan martoille kohdistetusta opetus- ja virkistystoiminnasta. Tällainen järjestetty ohjelma mahdollisti rivijäsenien marttaharrastuksesta kiinni pitämisen myös poikkeusoloissa. Lisäksi kerhoissa toteutettiin laajemmin yhteiskuntaan suunnattua huolto- ja avustustyötä. Toisen kokonaisuuden loi yhdistyksen tarjoama neuvontatyö, jonka välityksellä se pyrki tarjoamaan konkreettisin neuvoin apua niin jäsenilleen kuin muillekin helsinkiläisille. Stockmannin tavaratalon tiloissa järjestetyillä näyttelyillä oli erityisen näkyvä rooli helsinkiläisten marttojen suorittamassa neuvontatyössä. Niiden kautta Helsingin Marttayhdistys pystyi tarjoamaan suurelle yleisölle apua pula-ajan ja tuotantokamppailun aiheuttamien vaikeuksien selättämiseen kaupunkiolosuhteissa. Kolmas kokonaisuus muodostui Marttakoulun tekemästä työstä sekä koulun yhteyteen vuonna 1941 perustetusta kotitaloudellisesta neuvonta-asemasta. Alun perin kotiapulaiskouluna alkunsa saanut Marttakoulu koki kurssitoiminnan uudistumisen ja valtion laajentuneen tuen myötä merkittäviä muutoksia jatkosodan aikana. Koulun merkitystä helsinkiläisille korosti sinne avattu neuvonta-asema, josta käsin Martat pystyivät tarjoamaan keskitettyä neuvontatyötä ympäri vuoden. Suoritetun analyysin pohjalta voidaan todeta, että Helsingin Marttayhdistyksen toiminnasta oli tunnistettavissa sekä maternalismin että korporatismin merkkejä. Marttaliikkeen äitiyden merkitystä korostanut ideologia näkyi sekä naisten ja äitien kotien piirissä tekemän työn huomioimisessa että laajemmin yhteiskunnallisena äitiytenä tulkittavana huolenpitona. Korporatistiset piirteet puolestaan kuvastuivat niissä tavoissa, joilla martat itse tukivat valtiovallan intressejä sekä toisaalta niissä marttojen työmuodoissa, joihin valtio suuntasi taloudellista tukea ja ohjausta.
-
(2020)Tarkastelen tutkimuksessa kuinka antroposofinen ihmiskuva ilmenee steinerpedagogisten kasvattajien vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Steinerin antroposofisen kehitysvaiheteorian mukaan alle seitsemän vuoden ikäinen lapsi kehittyy työskentelemällä tahtonsa kanssa ja jäljittelemällä ympäristöään Tästä johtuen kasvatuksen nähdäänkin olevan pääasiassa aikuisen itsekasvatusta. Erityisesti olen kiinnostunut siitä, kuinka eettisen ja vapaan persoonan kasvatustavoitteisiin pyritään käytännössä ja kuinka nämä käsitteet ymmärretään. Tarkastelen myös, kuinka steinerkasvattajat pyrkivät säilyttämään lapsen kasvuvoimia kehossa ja hillitsemään niiden siirtymistä päähän. Pohdin, kuinka kehon ja tietoisuuden prosesseja aktivoidaan ja suunnataan vuorovaikutuksessa. Työni on laadullinen tutkimus, joka perustuu etnografiseen aineistoon, puolistrukuroituihin haastatteluihin ja grounded theory- menetelmän soveltavaan käyttöön analyysin tukena. Etnografinen aineisto on kerätty eräässä Helsingin steinerpäiväkodissa osallistuvan havainnoinnin metodilla suoritetun kenttätyön avulla. Aineisto täydentyy lisäksi kolmen eri päiväkodin kasvattajien haastatteluilla. Kasvattajat pyrkivät selittävän ja autoritäärisen ohjaamisen sijaan aktivoimaan lasten alotteellisuutta ja orientoimaan heitä keholliseen jäljittelyyn liittymisen tapana. Neuvottelun ja käsitteellisen keskustelun sijaan kasvattajat pyrkivät herättämään ja suuntaamaan lasten kehollista tietoisuutta itseen ja ympäristöön sosiaalisesti merkittävillä tavoilla. Näin kasvuvoimia estettiin siirtymästä päähän ja tuettiin liittymistä yhteisöön eettisyyden perustana. Lasten älyllistä tietoisuutta pyrittiin hillitsemään samalla kun kasvattajat puolestaan pyrkivät korkeaan tietoisuuteen suhteessa omiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa, asenteisiinsa ja toimintaansa. Esitän, että steinerkasvatuksessa ajatus ihmisestä kasvatuksessa ja itsekasvatuksessa muokattavana yhdistyy jäljittelyyn yhtenä eettisen kultivaation tekniikkana. Jäljittelyn painopiste on lapsuudessa tiedostamattomassa päässä janaa, mutta aikuisuudessa se siirtyy tietoiseen päähän. Molemmissa vaiheissa tietoisuus käsitetään myös kehollistuneena ilmiönä: asenteet, tunteet ja ajattelu muokkaavat aisteja ja kehoa ja toisaalta kehollisen toiminnan kautta voidaan työstää asenteita, tunteita ja ajattelua. Jäljittely palveleekin lopulta perimmäistä yksilöllistymistä, jonka päämääränä on hengen vapaus.
-
(2021)Tutkielmassa identifioidaan Euroopan parlamentin täysistunnoissa käytettyjä argumentteja Turkin ja Euroopan unionin välisen pakolaissopimuksen puolustamiseksi ja vastustamiseksi vuosina 2015–2017. Taustalla on ajatus vuosien 2015–2016 pakolaiskriisin vauhdittamasta muutoksesta Euroopan unionin ja Turkin välisissä suhteissa. Tavoitteena on hahmottaa vähän tutkittua Euroopan parlamentin suhtautumista Turkkiin unionin kumppanina muuttoliikkeen kontekstissa. Aiemman kirjallisuuden avulla Turkin ja Euroopan unionin yhteiseen historiaan syvennytään tarkastelemalla Turkin matkaa EU:n jäsenkandidaatiksi. Lisäksi hahmotetaan Euroopan unionin aiempaa muuttoliikepolitiikkaa, pakolaissopimuksen ympärille muotoutunutta yhteistyötä Turkin kanssa sekä Euroopan parlamentin suhtautumista muuttoliikekysymyksiin. Aineistona on käytetty kahtatoista Euroopan parlamentin täysistuntoa, joista on teemoiteltu laadullisen sisällönanalyysin avulla kuusi yleisimpien argumenttien kategoriaa. Kategorioiksi on määritelty Turkin kaksoisrooli, eurooppalaiset arvot, vaihtokauppanarratiivi, laillisuuskysymys, muukalaisvihamielisyys sekä geopolitiikka. Tulokset toisintavat aiemman tutkimuksen näkökulmia, mutta tuovat lisäksi uutta tietoa Euroopan parlamentissa käydyistä keskusteluista. Euroopan parlamentissa nationalistiset ja muukalaisvihamieliset kannanotot korostuvat. Lisäksi sopimuksen virallisen aseman julkilausumana nähdään olevan vain keino kiertää vaatimus parlamentin hyväksynnälle. Argumenteista voidaan tunnistaa myös Turkin sisäiseen kehityskulkuun liittyviä ajallisia muutoksia. Huolimatta pakolaissopimusta vastustavien argumenttien määrästä, sopimus nautti laajaa kannatusta välttämättömänä keinona pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. Tarkastelujakson loppua kohden Turkin sisäiseen kehitykseen alettiin kuitenkin suhtautua yhä kriittisemmin. Tutkielma osoittaa tarpeen laajemmalle ja systemaattisemmalle tutkimukselle Euroopan parlamentin asennoitumisesta Turkkia ja pakolaissopimusta kohtaan.
Now showing items 21-40 of 135