Browsing by Subject "yritysvastuu"

Maapallon lämpötila on ihmisen aiheuttamien päästöjen vuoksi noussut yli yhden asteen esiteollisesta ajasta; merenpinnan nousu, kuivuus ja luonnonkatastrofit ovat ajaneet arviolta 25 miljoonaa ihmistä ilmastopakoon. Samaan aikaan yritysvastuukeskustelussa on siirrytty kilpailuedusta välttämättömyyteen ja omistajuuteen. Vastuullista toimintaa on kyllä ollut jo pitkään – teollistumisesta saakka on puhuttu inhimillisistä työoloista, terveydenhuollosta ja lahjoituksista hyväntekeväisyyteen ilman johdonmukaisia ohjelmia tai raportteja. 2000-luvulla liike-elämä on käynyt läpi dramaattisia yritysten vastuuta kasvattavia muutoksia, joita ovat globalisaatio, informaatioteknologian valta, valtioiden liberalisaatio ja yhteiskunnallinen valveutuminen. Kuitenkin viimeistään Yhdysvaltojen irtaannuttua Pariisin ilmastosopimuksesta, on yritysten täytynyt ottaa vahvempi ote ilmastokriisin ratkaisuista. Kestävän kehityksen saavuttamiseksi, eli kehityksen, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevaisuuden sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa, on tiedostettu, että koko yhteiskunnan täytyy muuttua, mutta mieluummin evoluutiolla kuin vallankumouksella. Muutoksen vauhdittamiseksi YK:n jäsenmaat asettivat vuonna 2015 Agenda2030 -toimintaohjelman. Vuoteen 2030 asti ulottuvat 17 päätavoitetta tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kehitykseen, jossa otetaan tasavertaisesti huomioon ympäristö, talous ja ihminen. Suomessa keskeinen väline Agenda2030:n toteuttamiseksi on valtioneuvoston kanslian Sitoumus2050 -työkalu, jonka avulla yhteiskunnan sidosryhmät voivat antaa omia toimenpidesitoumuksia jaettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään globaalin poliittisen järjestelmän tuottaman kehikon (YK:n Agenda2030) ja sitä kansallisella tasolla toteuttavan sidosryhmätyökalun (Sitoumus2050) vaikutukseen yksityisellä sektorilla. Tutkielman analyysi pohjautuu yritysvastuututkimuksen teoreettiseen viitekehykseen ja Edward Freemanin ym. teoksessa Stakeholder Theory: The State of Art (2010) esiteltyyn sidosryhmäteoriaan. Erityisesti hyödynnetään teorian jakoa residuaaliseen ja integroituneeseen yritysvastuuseen. Residuaalinen malli perustuu moraaliseen velvoitteeseen antaa yhteiskunnalle takaisin voittojen jakamisen jälkeen. Integroituneessa yritysvastuussa taas sosiaaliset, eettiset ja ympäristöä koskevat kysymykset on integroitu osaksi johtamisstrategiaa, jolloin painotus on arvonluonnissa voittojen jakamisen sijaan. Residuaalisen mallin dominoinnista huolimatta, ajatus integroituneesta yritysvastuusta on yleistynyt ja tutkimuskohteena olevan Sitoumus2050:n yksi tavoite on edistää juuri integroitunutta vastuuajattelua yrityksissä. Klassista koeasetelmaa mukailevassa tutkimuksessa analysoidaan liikevaihdoltaan Suomen kymmenen suurimman yrityksen vastuullisuusohjelmia vuosina ennen ja jälkeen Agenda2030:n voimaantulon eli vuonna 2014 ja 2016. Tutkittavat yritykset on jaettu kahteen ryhmään: Sitoumus2050:ssä mukanaoleviin yrityksiin ja työkalun ulkopuolisiin yrityksiin. Primaariaineistona toimivat vertailuvuosien vastuullisuusraportit, joita analysoidaan ensisijaisesti kvalitatiivisesti teoriasidonnaisen sisällönanalyysin ja -erittelyn avulla. Raporttien pohjalta syntyneitä havaintoja syvennetään avoimilla teemahaastatteluilla ja selvitetään, miksi yritys on tai ei ole lähtenyt mukaan Sitoumus2050:een. Tutkimuksessa osoitetaan, että vaikka vastuullisuusraportoinnin taso on kehittynyt kaikilla, ovat sitoumuksessa mukana olevat yritykset siirtyneet integroituneeseen malliin ja omaksuneet Agenda2030 -toimintaohjelman tavoitteet vielä tehokkaammin kuin sitoumuksen ulkopuoliset yritykset. Lisäksi sitoumukseen kuuluminen korreloi positiivisesti holistisen lähestymistavan omaksumisen sekä vastuullisuusraportin monipuolisuuden kanssa. Raporttien ja haastattelujen analyysin ristiriitaiset tulokset viestivät siitä, ettei Sitoumus2050:n ja Agenda2030:n välistä yhteyttä ole täysin ymmärretty. Kansallisen työkalun suurimmat ansiot liittyvät sen sijaan toimintaympäristön ja lainsäädännön ennakointiin, valtiotoimijaan luotuun yhteyteen sekä Suomea ulospäin edustavaan yhteisöön kuulumiseen.

Global warming should not rise beyond 1.5°C, which means that all sectors in the economy are needed to reduce greenhouse gas emissions. The need for corporations to account their value chain emissions has sprung a variety of accounting and reporting standards. In response, Greenhouse Gas protocol established the Corporate Value Chain (Scope 3) Accounting and Reporting Standard. However, the success of the scope 3 emission accounting has been determined to be insufficient. The unsuccess of scope 3 emission accounting and reporting can be explained with the challenges that have been widely identified. Nevertheless, the identified challenges do not provide a deeper understanding of why they hinder the success of scope 3 accounting and reporting. This thesis delves into the challenges of scope 3 accounting by investigating four Finnish food industry corporations. The study for this thesis was conducted as semi-structured interviews of seven experts who work with the scope 3 accounting and reporting of their corporation. The interviews were held in May of 2022 and theory guided thematic analysis was used to analyze the results. The results show that there are challenges concerning measurement and evaluation, knowledge and guidance and communication. The measurement and evaluation challenges include data collection challenges, data quality challenges and data processing challenges. The key finding from this study is that most of these challenges are highly connected. The reporting corporation and suppliers’ resources and guidance play a key role in data collection and how accurate data can be obtained for the GHG inventory. These affect the comparability of gained emission factors and how comparable the emission information of products, production lines and corporations are. The findings of this study share understanding of the complexity of scope 3 accounting challenges.

Tutkielmassa käsitellään osakeyhtiön tarkoitusta ja sen muutosta aina 1800-luvulta nykypäivään. Painotus on 2000-luvussa ja ESG:n (Environmental, Social and Governance) sekä vastuullisen sijoittamisen vaikutuksessa osakeyhtiön yritysvastuun kehittymiseen. Tutkimuskysymyksenä tarkastellaan osakeyhtiön tarkoituksen ja ympäristö- ja yhteiskuntavastuun kehityskaarta, niiden muutosta ja muutokseen vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimusote on oikeushistoriallinen. Osakeyhtiö on valikoitunut tarkastelun kohteeksi, koska se on yleisin yhtiömuoto ja usein tarkoituksenmukaisin tapa harjoittaa yritystoimintaa isommassa mittakaavassa. Isoilla osakeyhtiöillä on paljon valtaa ja vallan myötä myös mahdollisuuksia vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan ja sen hyvinvointiin. Kysymys osakeyhtiön tarkoituksesta on ollut keskusteluissa jo pitkään. Osakkeenomistajan etusija on vahvistettu 1800-luvulta lähtien muun muassa useissa yhdysvaltalaisissa oikeustapauksissa. Vuonna 1970 Milton Friedman totesi osakeyhtiön tarkoituksen olevan ainoastaan voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Tämä ajattelutapa on ollut vallitseva aivan viime vuosiin asti. Tällä hetkellä tilanne on muutoksessa, sillä esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä sijoittajat ovat alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota yhtiöiden ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen. ESG on luonut raameja vastuulliselle sijoittamiselle ja sen myötä kehitteillä on muun muassa EU:n toimesta sääntelyä ja standardeja yhtiöiden vastuulliselle toiminnalle ja raportoinnille.

Responsible investing is a topical subject in financial markets. When both environmental and societal concerns are increasing with population growth and growing demand for scarce resources, interest towards responsibility and sustainability matters have become global. This has created new investment markets of responsible investing. The aim of this thesis is to form a comprehensive analysis of the performance of responsible investments compared to non-responsible investments. The thesis analyses the financial performance, the performance under uncertainty and the volatility of responsible investments. The empirical studies are utilised in the analysis. The thesis also aims to form an understanding of the possible sources and explanations of economics for financially profitable performance of responsible investments by introducing and applying theories of economics and academic studies. The thesis creates a theoretical framework for the research question analysis, with Markowitz’s (1952) modern portfolio theory. The theory indicates that by limiting the investment possibilities to cover the preference of responsible investing, an investor faces a constraint. Since opportunities of diversification decrease, responsible investing portfolios cannot be diversified as normal portfolios and responsible investing portfolios are not considered optimal. The theory indicates that responsible investment portfolios yield a worse expected return with the same risk or higher risk with same expected return compared with the optimal portfolios. When analysing the financial performance of responsible investments, the empirical evidence shows that the positive environmental, social governance (ESG) – corporate financial performance (CFP) correlation is higher than the negative ESG–CFP correlation. In addition, when comparing the performance of responsible indices and traditional indices, there are no significant differences in the gross returns or Sharpe ratios. When analysing the performance under uncertainty, companies with high corporate social responsibility (CSR) ratings compared to companies with low CSR ratings, ratings had four to seven percent higher stock returns during the financial crisis period of 2008–2009. In addition, when analysing volatility, the conclusion is that higher ESG rating correlated with lower volatility and the relationship is stronger when market volatility was high. The empirical evidence shows that responsible investing appears to be financially profitable and a rational investing strategy since it does not impose opportunity costs for an investor. In fact, responsible investing can result in good risk-management of a portfolio and yield even better profit expectations than a non-responsible investing strategy. These findings challenge the modern portfolio theory’s indications. Explanations for the research question of why responsible investments perform well, are diverse. When applying the theories of economics, responsibility can be seen as signaling and to bring a competitive advantage for companies that integrate responsibility into the business models. A competitive advantage can occur through lower costs, easier access to capital and through differentiation. The academic studies also recognize the connection between responsibility and trustworthiness as distinct. In addition, responsibility can be seen as anticipating and managing of risks when it comes to possible changes in the institutional environment, for example, in legislation or in regulation framework. Furthermore, an altruistic way of behaviour can be identified among consumers and overall there exists a significant demand for responsibility and responsible products and businesses.

Data-aineistojen merkitys kasvaa jatkuvasti: datasta on tullut liiketoiminnan keskeistä raaka-ainetta ja jopa sen elinehto. Alati digitalisoituvassa maailmassa mahdollisuudet datan keräämiseen ja hyödyntämiseen ovat monipuolisia. Arkiset palvelut ja sovellukset tuottavat huomaamattamme henkilökohtaista tietoa yritysten hyödynnettäväksi. Uuden teknologian mahdollistama nopea kehitys datan keräämisessä ja hyödyntämisessä on jättänyt aukkoja siitä viestimisessä ja nostanut samalla esiin siihen liittyvän eettisen problematiikan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kaupallisten organisaatioiden asiantuntijoiden käsityksiä yksityisyydestä sekä sitä, miten yksityisyys ja läpinäkyvyys liitetään toisiinsa liiketoiminnallisessa kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin asiantuntijoiden puheessa ilmeneviä tyypillisiä näkökulmia aiheeseen eli yksityisyyden ja läpinäkyvyyden kehyksiä. Tutkimus edustaa laadullista tutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta, eri aloilla työskentelevien viestinnän, markkinoinnin, lainsäädännön ja IT-alan asiantuntijoiden teemahaastatteluista. Aineisto on kerätty keväällä 2018. Tutkimuksen aineiston analyysissa sovelletaan Erving Goffmanin (1974) tunnetuksi tekemää kehysanalyysia. Tutkimustulosten mukaan kuluttajien data näyttelee merkittävää roolia yritysten liiketoiminnan kehittämisessä. Dataa hyödynnetään yrityksissä muun muassa tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä, markkinoinnin ja viestinnän kohdentamisessa sekä uusien innovaatioiden luomisessa. Yksityisyys-aihe on ollut aiempaa näkyvämmin esillä Euroopan unionin uuden tietosuoja-asetuksen (2016/679) myötä. Asetuksessa Euroopan unioni ottaa kantaa kuluttajien henkilötietojen käsittelyyn ja pakottaa yritykset viestimään aiempaa läpinäkyvämmin datan keräämisestä ja hyödyntämisestä. Sekä kaupallisessa liiketoiminnassa että lainsäädännössä siis piirretään uusia reunaehtoja yksityisyydelle. Tutkimuksessa lähestytään yksityisyyden ja läpinäkyvyyden teemoja laaja-alaisesti sekä monitieteisen yksityisyyden tutkimuksen että läpinäkyvyyden teorian kautta. Kuten aiemmassakaan tutkimuksessa, ei tässäkään tutkimuksessa päästä yhteisymmärrykseen yksityisyyden ja läpinäkyvyyden syvimmistä merkityksistä. Tutkimuksessa kuitenkin erottuu viisi yksityisyyden ulottuvuutta, jotka edustavat tyypillisiä näkökulmia aiheeseen. Nämä ovat yksityisyys oikeutena, yksityisyys tunnistettavuutena, yksityisyys velvollisuutena, yksityisyys kauppatavarana ja yksityisyys kilpailuetuna. Kuluttajien yksityisyyden ja organisatorisen läpinäkyvyyden välillä nähtiin vahva yhteys: datan hyödyntämiseen yrityksissä kuuluu elimellisesti myös läpinäkyvyyden vastuu, jonka mukaan yritysten tulee viestiä toiminnastaan kuluttajille ymmärrettävästi. Läpinäkyvyys toimii raaka-aineena luottamukselle, joka asiakassuhteessa on puolestaan edellytys yrityksen kilpailuedun saavuttamiselle. Asiantuntijoiden puheesta nousi esiin viisi pääkehystä, joiden kautta keskustelua yksityisyydestä ja läpinäkyvyydestä käydään: lainsäädännön kehys, muutoksen kehys, teknologian kehys, kaupallisuuden kehys ja monimutkaisuuden kehys. Tutkimuksessa korostuu erityisesti lainsäädännön merkitys käsitteiden määrittelyssä ja puheen sanoittamisessa: nopeasti muuttuva teknologialähtöinen toimintaympäristö sekä aiheen kompleksinen luonne ajavat yritykset suuntaamaan toimintaansa ja käsityksiään ensisijaisesti lainsäädännön yksityisyystulkinnan mukaisesti. Toisaalta yksityisyyden ja läpinäkyvyyden puheesta erottuu perinteistä lainsäädäntölähtöistä ajattelutapaa konfliktoiva näkökulma, jossa yksityisyyttä ei nähty vain suojattavana asiana, vaan sillä nähtiin olevan myös kaupallista arvoa. Kaupallisista lähtökohdista ponnistavassa puheessa kuluttajien yksityisyyden ja yritysten liiketoiminnallisten intressien nähdään voivan elää tasapainossa ilman lainsäädännön tulkinnasta tuttua jännitteisyyttä. Yksityisyyden kunnioittaminen on uusi normi, mutta mahdollinen kilpailuetu ei rakennu vain yksin sen päälle. Kilpailuedun saavuttaminen vaatii kohderyhmälähtöistä viestintää, sillä sen nähdään syntyvän ennen kaikkea yksityisyyden kunnioittamisen ja organisatorisen läpinäkyvyyden synergiassa. Aiemmissa tutkimuksissa vahvana ilmenevää näkemystä siitä, että sidosryhmien vaatimukset organisaatioita kohtaan ovat kasvaneet, ei jaettu tämän tutkimuksen teemojen kontekstissa. Tilannetta voi jopa kuvailla päinvastaiseksi: yritykset odottavat kuluttajilta aktiivisuutta ja kiinnostusta oman yksityisyytensä suojelemiseen.

Climate change is one of the most major environmental challenges of our time. The upcoming decades will be crucial for delimiting the global average temperature rise to 1.5 - 2 degrees, as pointed out by the IPCC. Tackling climate change requires system-wide changes, emission reductions from all sectors and a shift towards low-carbon society. The global food system is responsible for circa 20-30 percent of global greenhouse gas emissions. Therefore, achieving the goal of carbon neutrality necessitates profound changes in the food system, i.e. in the ways our food is being produced and consumed today. This, in turn, necessitates a transition towards more plant-based diets. There is a scientific consensus that plant-based diets are - in addition to human health - also beneficial for the climate, as they produce less greenhouse gas emissions. Carbon-intensive lifestyles are especially characteristic for people in industrialized countries. Food covers roughly one fifth of the annual carbon footprint of a Finn. Finnish diets produce relatively large emissions mainly due to high consumption of meat and dairy. As food choices contribute to climate change, it is crucial to seek solutions in order to steer sustainable food consumption. In addition to the efforts of the public sector, proactive companies are also capable of steering or “nudging” sustainable food consumption also by other than conventional means, such as information provision and financial incentives. These means and their acceptability are addressed in this thesis. This thesis explores how Finnish consumers allocate responsibilities between the government, companies and consumers for mitigating climate change. In addition, this thesis elucidates how Finnish consumers perceive food manufacturers’ role and contribution (means) in steering food consumption towards more climate-friendly choices. The study conducted for this thesis was a consumer survey (n=504) and the target population was Finnish consumers aged between 18-74 years. The material was collected during August 2019, and statistical methods were mostly applied to analyze the results. One of the key findings of this study is that half of the survey respondents perceive a shared responsibility between the government, companies and consumers in mitigating climate change. While least responsibility is assigned for consumers, their role is not, however, underestimated. It also seems like food manufacturers play an important role in steering climate-friendly food consumption in the respondents’ opinion. In addition, the respondents seem to be relatively accepting towards the fact of being steered by food companies in order to make more climate-friendly food choices. Also the means to steer consumer behaviour, which were addressed in this study, received a promising level of support from the respondents. The findings of the study shed light on the food industry’s opportunities to influence climate-friendly food consumption and can help to develop policies that aim to mitigate climate change and promote more sustainable culinary culture.

This thesis aims to find out what are the challenges in the implementation of corporate social responsibility (CSR) strategy in a large labour-intensive company in the service business. Companies have an essential role in sustainable development and they are seen as important actors in spreading awareness of sustainability (Simas et al., 2013). While CSR is a concept that is playing an important part in the modern business world and has been involved in companies’ strategies for years now, there is still a gap between the CSR strategy formulation and implementation (Engert & Baumgartner, 2016). The research presented in this thesis is based on a literature review of CSR strategy implementation and on a single case study in a service business company, SOL Group, with high employee turnover, low wage levels and physical and intense working conditions. The objective of this thesis is to identify potential challenges in the CSR strategy implementation in large companies in service business, and based on the findings, structure hypotheses for further research. The case study data collection included four group interviews with several participants in each, as well as direct observation in the field, and it is supported by documents from the case company and literature. From the literature review, two models were identified: the five levers model by Lacy et al. (2009) and the success factor model by Engert & Baumgartner (2016). These two models were used as theoretical frameworks for analysing the challenges in the successful implementation of CSR strategy in the case company. The main finding was that the major challenge in the successful implementation of CSR strategy is to commit and engage the employees to the strategy implementation. This thesis proposes hypotheses for the future, to continue this research as an attempt to bridge the gap between CSR strategy formulation and implementation. It is hoped that the insight from this thesis helps companies to identify their challenges in the CSR strategy implementation and provides some guidelines on how to proceed if wanting to achieve a full implementation of CSR strategy.

This master’s thesis provides context to social change related to Sustainable Development and the factors influencing it from the perspective of Finnish National Art Institutions. The aim of this research is to examine how the principles – or the idea – of Sustainable Development have historically been adopted as part of Finnish society, and to compare how and in what time frame these principles have begun to be reflected in the strategies and operations of the Finnish National Art Institutions over the past 30 years. The research looks at the period from 1992 – determined by the adoption of the United Nations Agenda 21 on Sustainable Development – through to 2020. Institutional theory is used as the main theoretical framework of this study. Stakeholder Typology is used to examine the impact of the stakeholders in the process of adopting the principles and forming the expectations of Sustainable Development. There are four types of data used for this research: newspaper archives (Päivälehti Archives, Helsingin Sanomat), minutes from the plenary sessions of the Finnish Parliament, annual reports of the organisations under the investigation, and background interviews made with the key personnel in the Finnish National Art Institutions. A qualitative research method was selected to support the research and to answer the research questions. The analysis of the collected data is descriptive, highlighting meaningful themes, and following an inductive approach. The idea of Sustainable Development in the Finnish National Art Institutions is visible relatively late compared to the adoption of the principles of Sustainable Development by the Finnish government. Hence, the idea of Sustainable Development is recognised first in the political and public debate, and later in the National Art Institutions. The adoption of Sustainable Development at the operational level started in the Finnish National Art Institutions around 2010, with adoption at the strategic level first occurring around 2020. The pressure to adopt the principles of Sustainable Development in the National Art Institutions has emerged both from internal and external stakeholders. The change has been slow and has taken place primarily from the bottom up. The highest impact for adopting the principles of Sustainable Development comes from the staff and the artists of the organisation, but also from loyal customers, political decision makers, competitors, and sponsors. Based on the academic literature, a change taken place informally is the main driver for a long-term, constant institutional change. Therefore, based on the institutional theory, the long-standing, informal change among the Finnish National Art Institutions identified in this research – and formed through stakeholder expectations – indicates a substantial and permanent change at the operative and strategic level in adopting the idea of Sustainable Development.

Kiinnostuksen yrityksen kestävyyttä kohtaan voidaan katsoa lisääntyneen merkittävästi viimeisen kahden vuosikymmenen aikana (Meuer, Koelbel & Hoffman, 2019). Kiinnostus on kasvanut sellaisten maailmanlaajuisten ongelmien kuten ilmastonmuutoksen johdosta, mutta myös siksi, että kansa odottaa yritysten tarjoavan ratkaisuja näihin ongelmiin (Benn, Edwards & Williams, 2014). Yrityksen kestävyyteen liittyy kuitenkin monenlaisia haasteita, joista yksi keskeisimmistä on kestävyyden määritelmään ja mittaamiseen liittyvä epämääräisyys. Se on yksi niistä tekijöistä, jotka monimutkaistavat ja hidastavat yritysten kehitystä kohti kestävää toimintaa ja vihersiirtymää. Viime vuosina yhteisymmärrys on kuitenkin kasvanut ja kestävyyden jako kolmeen ulottuvuuteen, eli taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen, voidaan katsoa olleen ollut 1990-luvulta alkaen yleisin filosofia yritysmaailman kestävyydessä (Caradonna, 2022, s. 171-172). Käytännössä sitä ei kuitenkaan voida edelleenkään pitää itsestäänselvyytenä, mitä tulee yritysten harjoittamaan raportointiin ja mittaamiseen, sillä yhä edelleenkään ei ole olemassa yleistä standardia, jota kaikki yritykset noudattaisivat. Tämän tutkimuksen on tarkoitus lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä liittyen yritysten harjoittaman kestävyysraportoinnin monimuotoisuuteen ja haasteisiin. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa keskitytään termien vastuullisuus ja kestävyys historiaan ja nykytilaan. Toisessa osassa käydään läpi kestävyyden mittaamista ja raportointia sekä muutamia yleisimpiä kestävyysstandardeja, joita tutkimuksen aineiston yritykset sekä yritykset yleisesti käyttävät kestävyysraporteissaan. Viimeinen teoriaosuus puolestaan käsittelee vahvan ja heikon kestävyyden käsitteitä sekä yrityksen kestävyyden tasoja. Tutkimuksessa haetaan vastauksia kysymyksiin: 1. Onko eläinperäisen ja kasviperäisen maitoalan yritysten kestävyysraporteissa käytetyissä raportointistandardeissa eroja? 2.Ilmentävätkö eläinperäistä ja kasviperäistä maitoa valmistavat yritykset raporteissaan vahvaa vai heikkoa kestävyyttä, ja mikä on yritysten kestävyyden taso? Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kahden ruotsalaisen maitotuotteita valmistavan yrityksen, Arlan ja Oatlyn, yritysvastuu- ja kestävyysraporteista aikajaksolta 2018-2022.Yritykset eroavat toisistansa siinä, että Arla valmistaa eläinperäisiä maitotuotteita ja Oatly puolestaan kasviperäisiä. Raporttien analysointiin ja vertailuun on käytetty kriittistä sisällönanalyysiä, joka on kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Kriittisellä sisällönanalyysin menetelmällä voidaan analysoida dokumentteja, kuten raportteja, systemaattisesti ja objektiivisesti. Sen avulla tutkittava aineisto ja siinä esiintyvä ilmiö kuvataan sanallisesti tiivistetyssä muodossa johtopäätösten tekemistä varten. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eläinperäisen ja kasviperäisen maitoalan yritysten raportoinnissa on eroja, mitä tulee käytössä olevien kestävyysstandardien määrään ja raporttien ilmentämään yrityksen kestävyyden tasoon. Tutkimuksen tuloksien pohjalta voidaan sanoa, että tutkimuksen kohteena oleva eläinperäisen maitoalan yritys käytti määrällisesti enemmän kestävyysstandardeja, mutta sen määrittelemä kestävyyden taso oli alhaisempi verrattuna kasviperäisen maitoalan yritykseen, joka puolestaan käytti vähäisempää määrää kestävyysstandardeja mutta jonka määrittelemä kestävyyden taso oli korkeampi. Toisaalta myös yhteneväisyyksiä havaittiin: raportointi oli systemaattista, eli molemmat yritykset raportoivat ympäristöllisestä ja sosiaalisesta ulottuvuudesta ja käytössä oli esimerkiksi samoja kestävyysstandardeja. Hankalaa tulosten muiden samalla tai eri toimialalla toimivien yritysten raportointiin vertailusta ja suhteuttamisesta teki vastaavien tutkimusten vähäisyys. Tutkimustulosten vahvistamiseksi aiheesta tulisi tehdä lisää tutkimusta, niin yritysten sisäisistä kestävyyskäytännöistä kuin raportoinnistakin, jotta parhaat kestävyys- ja raportointikäytännöt löydetään ja niitä voidaan kehittää entistä toimivammiksi ja kestävyyteen ohjaaviksi.

Tutkimuksen tavoite on laadullisin keinoin ymmärtää Päijät-Hämeen alueelta ponnistavien suomalaisyritysten vastuullisuusviestintää. Tutkielmaa kirjoitettaessa Lahti toimii vuoden 2021 EU:n ympäristöpääkaupunkina ja viestii kestävyydestä näkyvästi. Samaan aikaan paikallisten yritysten kestävyysajattelu ja vastuullisuusviestinnän taso on jäänyt osin epäselväksi. Vastuullisuusviestintä on sen kohtalaisen pitkästä tutkimustaustasta huolimatta edelleen vaikeasti määriteltävä viestinnän laji, joka elää ja muuttuu aikansa ja ympäröivän yhteiskunnan mukana. Tutkimusta varten haastateltiin 14 henkilöä kuudesta suuresta ja seitsemästä keskisuuresta yrityksestä. Suuri osa haastatelluista yrityksistä on perheomisteisia. Laadullisen sisällönanalyysin avulla analysoitiin vastuullisuusviestintää viiden eri tutkimuskysymyksen kautta: 1) millainen asema viestinnällä koetaan olevan vastuullisuudessa, 2) millaisia motiiveja vastuullisuusviestinnälle kuvataan, 3) millaista vastuullisuusviestinnän strategiaa yrityksen sidosryhmäajattelu kuvastaa, 4) mikä vastuullisuusviestinnässä koetaan haastavaksi sekä 5) miten yrityksen koko, omistuspohja, markkina ja paikallinen yrityskulttuuri heijastuvat sen tekemään vastuullisuusviestintään? Viestinnän asemaa organisaatiossa tarkastellaan viestinnän maturiteetin teorian valossa. Vastuullisuusviestinnän strategisuutta puolestaan tarkastellaan sidosryhmäajattelun kautta, josta on erotettavissa informointiin, reagointiin ja osallistavuuteen perustuvat viestinnän strategiat. Tulosten perusteella viestinnän tärkeys osana organisaation vastuullisuutta tunnistetaan, mutta sen toteutuminen osaksi toimintaa on yhä kesken. Viestintä on harvassa yrityksessä moniäänistä ja sekä sisäisiä että ulkoisia sidosryhmiä osallistavaa. Vastuullisen toiminnan ja siitä viestimisen taustalla oleva motiivi on usein kilpailukyvyn säilyttäminen markkinoilla. Suuri osa yrityksistä vaikuttaa reagoivan vastuullisuusviestinnällä sidosryhmien paineeseen päästäkseen omiin tavoitteisiinsa. Lisäksi kuluttajamarkkinoilla toimiviin yrityksiin kohdistuu laajempaa ja julkisempaa painetta vastuullisuusviestinnälle, kun taas teollisuudessa vastuullisuusviestinnällä pyritään mukautumaan asiakasyrityksen vaatimuksiin. Tutkimustulokset vahvistavat perheyrityksillä olevan paljon vastuullisia piirteitä, mutta ne viestivät siitä vähänlaisesti. Perheomisteisuus osoittautuu yrityskulttuurin kannalta yhtenäistäväksi tekijäksi muuten erilaisten yritysten kesken. Suurilla yrityksillä vastuullisuudesta saatetaan raportoida osana yrityksen strategiaa, kun taas pienemmät yritykset toteuttavat vastuullisuutta hyvin arkisessa toiminnassa. Suurimmaksi haasteeksi koetaan mediakentän polarisoituminen ja julkisen keskustelun mustavalkoistuminen. Haastatellut näkevät suomalaisyritysten olevan kansainvälisessä vertailussa maailman vastuullisimpia, minkä vuoksi julkishallinnon kiristyvät vaatimukset vastuullisuuden näytöistä turhauttavat. Tutkimus tuo osaltaan lisäymmärrystä yritysten vastuullisuusviestintään liitetyistä käsityksistä tiettyyn paikalliskulttuuriin sidottuna. Lisäksi tutkimus tuo esiin, miten yritysten toimintaympäristö ja konteksti vaikuttaa niiden tekemään vastuullisuusviestintään. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sisäisesti viestitty vastuullisuus on vaikea saada vastaamaan ulkoisten sidosryhmien kokemaa vastuullisuutta, ja että vastuullisuusviestintä on yhä monelle yritykselle kuormittavaa ja turhauttavaa. Jatkossa tulisi tutkia lähemmin sitä, miten yritysten ja kriittisten sidosryhmien välistä yhteisymmärrystä voitaisiin parantaa.