Browsing by Title

Avenanthramides are hydroxycinnamic acids unique to oat (Avena sativa L., Poaceae). They consist of an anthranilic acid part (anthranilic acid or hydroxylated and/or methoxylated derivative of anthranilic acid) that is conjugated to a cinnamic acid part via an amide bond. More than 25 different avenanthramides are found and identified in oat. However, the most common forms are esters of 5-hydroxyanthranilic acid with caffeic (2c), ferulic (2f) and p-coumaric (2p) acids. Avenanthramides have been shown to possess antioxidant and anti-inflammatory properties. Currently there is a great interest towards oat and bioactive compounds of oat, like avenanthramides. In the previous studies there has been a lot of diversity concerning the extraction method used for analysis of avenanthramides and usually quantitation methods were based on high-performance liquid chromatography (HPLC). The aim of this research was to develop a method based on ultra-high-performance liquid chromatography (UHPLC) for the analysis of the most common forms of avenanthramides (2c, 2f and 2p) in oat and oat products. In addition, also other forms of avenanthramides, like 2fd and 2pd, were identified and quantified using liquid chromatography-mass spectrometry (UHPLC-QTOF-MS). The extraction method of avenanthramides was optimized and the UHPLC-PDA method used for quantitation was validated. Finally, the study measured the differences in concentrations of avenanthramides in different oat products. In this study it was recognized that the concentrations and the extent of variation of the concentrations of avenanthramides were affected by the sample amount, the homogeneity of the samples and the extraction time used. Especially bigger sample amount of oat flour (0.5 g) led to larger and more reproducible results than smaller amount (0.1 g). The ratio of sample and solvent 1:10 worked excellently and as an extraction solvent ethanol:water (80:20) was more efficient than tested ethanol:water (80:20) with a phosphate buffer at pH 2.8. Smaller particle size of oat flour and extraction overnight led to better extractability of avenanthramides than a short extraction of sample with larger particle size. The UHPLC method was optimized using chromatographic parameters. The avenanthramides separated from each other acceptably and were eluted as follows during the 16-minute run: 2c, 2p, 2f. The response of the UHPLC instrument was linear in the tested concentration range for all three avenanthramides. The results were reproducible, and the accuracy of the UHPLC instrument was acceptable. The recovery % for avenanthramides were 99–117%. Also, other forms of avenanthramides, like 2fd, 2pd, 5p, 5f ja 3f, were identified in different oat samples using UHPLC-QTOF-MS technique. The total amount of avenanthramides in analyzed oat samples varied between 3–41.3 µg/g per fresh weight. Oat bran included them the most and oat snack the least. Avenanthramide 2c was dominant in oat flour which included 2p the least. In oat bran, in oat drink, in oat snack, in Nyhtökaura and in Muru the avenanthramide 2f was dominant over the two other forms. The UHPLC method developed in this study can be applied to the analysis of the most common forms of avenanthramides 2c, 2f and 2p in oat and in oat products and can be used in oat research in the future. The method can also be used to identify and quantitate more widely other forms of avenanthramides in different oat products. The optimized extraction was shown to be functional and reproducible to already homogeneous and processed samples, but the extraction of non-homogeneous samples could be optimized further in the future.

Pro gradu -tutkielmani aiheena on turvapaikanhakijan kategorian tuottaminen eduskuntakeskusteluissa. Aihepiiri nousi keskeiseksi vuonna 2015 niin kutsutun ”turvapaikanhakijakriisin” myötä, kun Suomeen saapui tuhansia turvapaikanhakijoita. Syksyllä 2015 ei vielä ollut tiedossa, mihin suuntaan tilanne tulee kehittymään, mikä aiheutti paljon keskustelua niin eduskunnassa kuin äänestäjienkin keskuudessa – tästä syystä tutkielmani aineistona on eduskuntakeskustelu syys-joulukuussa 2015. Teoreettisena lähtökohtana ja taustaoletuksena tutkielmassani on se, että yhteiskunnallinen todellisuus on aina aikaan ja paikkaan sidottu sosiaalinen konstruktio. Tähän liittyy siis myös kiinnostukseni parlamentaarisen keskustelun tutkimiseen: oletan, että poliittisten vallanpitäjien käyttämät diskurssit takaisinheijastuvat äänestäjien mielipiteisiin ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen tämän todellisuuden sosiaalisen rakentumisen kautta. Tutkielmassani haluan osoittaa, kuinka Suomen poliitikoiden turvapaikanhakijoita käsittelevät diskurssit sekä tapa jäsentää ja tehdä ymmärrettäväksi turvapaikanhakijan kategoriaa ilmentää yhteiskunnan ydinarvoista käytävää määrittelykamppailua. Tutkimuskysymykseni ovat kaksitahoisia: yhtäältä tarkastelen sitä, mitkä ovat turvapaikanhakijoihin liittyvän debatin tärkeimmät diskurssit Suomen eduskunnassa ja millaisten elementtien ympärille nämä diskurssit rakentuvat. Toisaalta suhteutan tutkimukseni laajemmin yhteiskuntaan ja pohdin, mitä nämä diskurssit kertovat suomalaisesta yhteiskunnasta, mitkä yhteiskunnalliset arvot näyttäytyvät keskeisimpinä ja millaista määrittelykamppailua näistä arvoista käydään. Erotan aineistostani kuusi tärkeintä diskurssia, jotka nimesin oikeudenmukaisuusdiskurssiksi, turvallisuusdiskurssiksi, humanistiseksi diskurssiksi, kulttuuridiskurssiksi, hyötydiskurssiksi sekä taloudellis-rationaaliseksi diskurssiksi. Erittelemällä näiden diskurssien sisältöjä ja niiden sisällä käytettyjä strategioita identifioin analyysissani ne yhteiskunnalliset arvot, jotka suomalaisessa yhteiskunnassa parlamentaarisen keskustelun perusteella vaikuttavat olevan tärkeimpiä. Turvapaikanhakijoista puhuminen ja heidän konstruoimisensa niin uhkan kuin mahdollisuudenkin näkökulmasta valottavat niitä ydinarvoja, joita kansanedustajat tulevat puheessaan puolustaneeksi. Tutkielmani tarkoitus on siis kriittisesti analysoida eduskunnassa turvapaikanhakijoista käytyä keskustelua ja turvapaikanhakijan kategorian diskursiivista tuottamista. Aihe on relevantti, koska on tärkeää haastaa luonnollistettuja käsityksiä, ja arvioida poliittista keskustelua ja päätöksentekoa laajemmasta moraalisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Poliitikoiden puhetavat tuottavat ideologisia seurauksia, koska heillä on yhteiskunnallinen valta-asema joka vaikuttaa äänestäjien mielipiteisiin, ja on merkittävää, millaisia nämä seuraukset ovat.

Medialla on valta päättää, miten väkivallasta kerrotaan, ja miten kriisit esitetään. Median kerrontatavoilla on suuri vaikutus siihen, miten katastrofi näyttäytyy tavalliselle kansalaiselle. Keskityn tutkielmassani siihen, millaisia kerrontatapoja Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien tv-uutisointiin on rakennettu. Selvitän, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä uutiskerronnassa oli kahden koulusurmatapauksen välillä sekä eri tv-kanavien välillä. Tarkastelen myös, mitkä toimijat korostuvat uutisten eri kerrontatavoissa. Laadullisen tutkimusotteen piirissä metodologinen tutkimustapani on representaatioanalyysi. Tutkielman lähtökohtana on malli katastrofiuutisoinnin kerrontatavoista. Gert Z. Nordström (1996) on kehittänyt mallin alun perin kuva-analyysiä varten. Myöhemmin sitä on sovellettu mediatekstien analyysiin (Huhtala jaa Hakala 2007). Tässä tutkielmassa sovellan mallia audiovisuaalisen kerronnan analyysiin. Tutkimusaineistoni koostuu television uutislähetyksistä seitsemän päivän ajalta sekä Jokelan että Kauhajoen tapahtumien jälkeen neljällä valtakunnallisella tv-kanavalla. Analyysimallin mukaisesti koulusurmat esitetään televisiossa käyttäen eeppistä, dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontatapaa. Lisäksi kyseessä olleesta tv-aineistosta nousi viides kerronnan luokka, kriittinen kerronta. Eeppisellä kerronnalla tarkoitetaan tyypillistä raportoivaa ja referoivaa uutiskerrontaa. Dramaattista kerrontaa käytetään raportoitaessa suoraan tapahtumapaikalta. Lyyrinen kerronta kuvaa tunteita. Didaktisessa kerronnassa pohditaan, mitä tapahtuneesta voi oppia. Kriittisen kerronnan keinoin vaaditaan vastuunottoa tapahtuneesta. Tv-uutisten kerrontatavoissa näyttäisi korostuvan eeppisen kerronnan määrä. Kauhajoen ja Jokelan uutiskerronnat kuitenkin erosivat toisistaan niin, että eeppinen kerronta lisääntyi entisestään Kauhajoen uutisoinnissa. Myös kriittinen kerronta korostui Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa esiintyi puolestaan enemmän dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontaa. MTV3-kanavalla käytettiin muita kanavia vähemmän eeppistä kerrontaa. Didaktista kerrontaa esiintyi MTV3:lla muita kanavia reilusti enemmän molempien koulusurmatapausten yhteydessä. Lisäksi MTV3-kanavalla esiintyi eniten kriittistä kerrontaa Kauhajoen uutisoinnissa. YLEn ja Nelosen kerrontatapojen esiintyminen oli lähes samankaltaista sekä Jokelan että Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa Nelonen käytti kuitenkin merkittävästi enemmän dramaattista kerrontaa YLEen verrattuna. Jokelan uutisoinnissa toimijoina korostuivat ampuja, ja uhrit, kun taas Kauhajoella päätoimijoita olivat poliisi ja poliitikot. Jokelan tv-uutisoinnissa sekä uhrit että ampuja olivat kolmen keskeisimmän toimijan joukossa useassa kerrontatavan luokassa. Kauhajoen uutisoinnissa puolestaan uhrit eivät olleet missään kerrontatavan luokassa kolmen keskeisimmän toimijan joukossa, ja ampujakin vain yhdessä luokassa. Eeppisen ja kriittisen kerrontatavan korostuminen sekä poliitikkojen keskeisyys toimijoina Kauhajoen tv-uutisoinnissa kertoo siitä, että Jokelaan nähden Kauhajoen koulusurmien uutisointi oli selvästi yhteiskuntakeskeisempää. Jokelan uutisointi painottui enemmän yksittäisen tapahtuman traagisuuteen sekä henkilökohtaloihin.

Tutkielmassa tarkastellaan miesten parisuhdeväkivallan uhriuden rakentumista nettikeskusteluissa. Uhrilla viitataan henkilöön, joka on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan ja myös identifioinut itsensä uhriksi. Problematisoimalla väkivallan, maskuliinisuuden ja uhriuden välisiä suhteita selvitetään nettikeskusteluissa rakentuvia parisuhdeväkivallan ja uhriuden diskursseja sekä miehille avautuvia uhripositioita. Lisäksi tarkastellaan miesten uhriuden legitiimiyden ehtoja eli sitä miten mies voi olla legitiimi uhri. Aineistona on viisi keskustelua miesten kokemasta väkivallasta parisuhteessa, jotka on kerätty erinäisiltä internetin keskustelupalstoilta. Nettikeskusteluja analysoidaan diskurssianalyyttisesti, sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Tutkielmassa tutkitaan väkivaltapuhetta, joka nähdään materiaalis-diskursiivisena, sillä vaikka väkivaltapuhe on diskursiivista, konkretisoituu väkivalta materiaalisina tekoina. Lähestymistapa noudattaa siten kontekstikonstruktionismia ankaran konstruktionismin sijaan. Aineiston analyysi osoittaa mieserityisen diskurssin nousseen 2000-luvulla vakiintuneiden tapojen rinnalle käsitteellistämään parisuhdeväkivaltaa. Keskeistä tuloksissa on myös nettikeskusteluissa rakentuvat erilaiset uhriuden diskurssit, jotka ovat uhriuden kieltäminen, vastavuoroinen väkivalta, uhriuden ja tekijyyden sekoittuminen ja ideaaliuhrius. Diskurssien kautta miehille avautuu viisi erilaista subjektipositiota, joista kahdessa uhrius kielletään ja uhripositiota ei omaksuta. Jäljelle jäävät kolme uhripositiota edustavat erilaisia tapoja olla uhri, mutta lopulta vain kaksi uhripositiota näyttäytyvät legitiimeinä. Legitiimin uhrin status mahdollistuu uskottavalle uhrille muun yhteiskunnan hyväksyessä ja uskoessa uhriuden, mikä helpottaa väkivaltaa kokeneen henkilön avun hakemista ja avun saamista. Jos uhrius kyseenalaistetaan voi avun piiriin pääseminen estyä eikä palveluita saata edes olla olemassa uhriryhmille, jotka eivät näyttäydy legitiimeinä. Kyseenalaistamalla perinteinen ymmärrys uhriudesta passiivisuuden ja haavoittuvuuden tilana, on mahdollista edesauttaa maskuliinisen uhriuden tunnustamista legitiiminä uhriutena, mikä myös osaltaan auttaa vakiinnuttamaan miehiin kohdistuvaa väkivaltaa sosiaalisena ongelmana.

The aim if this master's thesis was to examine discourses about disability in Helsingin Sanomat and to observe how a positive, heroic, stereotype about disability occurs. The background of this was influenced by disability stereotypes and social disability studies' view about disability as social construct. A social disability model was mainly used as a tool to perceive disability. Impression behind heroic stereotype exploration was a view of stigmatizing positive stereotypes. Research problems were: What kind of disability discourses do appear in Helsingin Sanomat? and What kind of discourses do appear about heroic disability? The purpose of this study was to challenge perceptions about disability and offer a new perspective to explore disability. My research material consisted of writings about disabled persons in Helsingin Sanomat in 2008-2013, which accumulated altogether 107 articles, altogether 117 pages. The analysis was based on French discourse analysis tradition, where the attention is focused on cultural products that construct reality. With the help of discourse analysis, it was explained what kind of discourses were built and what do they tell about attitudes toward disability. There appeared quite different discourses about disability, but the most noticeable was the tragic discourse. This was however challenged through opposing discourses, in which the problems focus was centered to society instead of focusing the problems toward individual. Difference discourse was striven to be emphasize the differences related to disability, but it was protested by similarity discourse. Heroic disability was constructed through opposing discourse to tragic discourse about disability and overplayed skills and persistence. This study shows that disabled are still in the marginal, though attitudes seem to be changing. Positive stereotypes are stigmatizing and uphold attitudes where skills are interpreted as an exception. At the same time disabled people may be seen as somehow magical creatures. This study highlights attitudes toward disability which can be seen as a tool to challenge prejudice and normative attitudes about disability.

Tässä maisterintutkielmassa on tutkittu sitä, miten Liettua on rakentanut geopoliittista identiteettiään Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan aikana. Tutkielman tarkoituksena on ollut tarkastella kahden Liettuan ulkopoliittisesti merkittävän toimijan, Liettuan presidentin ja ulkoministerin, julkisia lausuntoja Venäjän hyökkäyssodan ajalta helmikuusta 2022 heinäkuuhun 2023. Venäjän hyökkäyssotaa voidaan pitää tietynlaisena vedenjakajana Liettuan suhteessa itänaapuriinsa, minkä vuoksi tämä aikarajaus palvelee tavoitteita tunnistaa geopoliittisen identiteetin muodostumista. Tutkielmassa on analysoitu ulkoministerin ja presidentin julkisia lausuntoja ja kannanottoja hyökkäyssodan ajalta ja pyritty tunnistamaan lausunnoista geopoliittisen identiteetin osasia. Julkisia lausuntoja analysoimalla tutkielmassa on pyritty erottelemaan erilaisia teemoja tai osia, joissa Liettuan geopoliittinen identiteetti näkyy. Lausunnot on valittu julkisesti nähtävissä olevista lausunnoista, jotka ovat pääosin kerätty Liettuan kansalliselta lrt.lt-uutismediasivustolta. Tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu konstruktivismi ja kriittinen geopolitiikka. Kriittisen geopolitiikan hyödyntäminen konstruktivistisena maailmanpoliittisena teoriana mahdollistaa erilaisten elementtien tunnistamisen geopoliittisesta identiteetistä. Esimerkiksi alueretoriikka, johon on liitetty tiettyjä maa-alueita tai geopoliittisia merkityksiä, osoittaa geopoliittista identiteettiä nykyisten ja historiallisten merkitysten valossa. Historialliset kehityskaaret ovat olennainen osa aineiston tarkastelua, sillä usein geopoliittinen identiteetti rakentuu esimerkiksi jaetun ylisukupolvisen trauman tai yhteiseksi koetun kansallisidentiteetin päälle. Tutkielmassa on tarkasteltu geopoliittista identiteettiä ”me” ja ”toiset” -kategorioiden avulla. Tällainen jako nousee kriittisen geopolitiikan aikaisemmasta tutkimuksesta, minkä vuoksi se on valittu tähän tutkielmaan. Tutkielman analyysiluvussa lausunnoista nousevat löydökset on jaettu tarkemmin erilaisiin teemoihin, joista on poimittu olennaiset Liettuan geopoliittista identiteettiä osoittavat piirteet. Tutkielman johtopäätös on, että Liettua osoittaa Venäjän hyökkäyssodan aikana johdonmukaista geopoliittista identiteettiä. Identiteetistä on tunnistettavissa ”me” ja ”toiset” -kategorioiden sisältä viisi teemaa, jotka ovat yhtenäisyys, yhteisöllisyys, arvot, historiallinen konteksti sekä suunnannäyttäjyys. Nämä teemat muodostavat aineistosta nousevan Liettuan geopoliittisen identiteetin kokonaisuuden sekä sitovat yhteen jatkumon historiallisesta kontekstista nykypäivään. “Yhtenäisyys” on havaittavissa erityisesti Ukrainan tukemiseen keskittyvissä ja ukrainalaisille suunnatuissa lausunnoissa. “Yhteisöllisyys” nousee teemana erityisesti länsimaiselle yhteisölle, mukaan lukien Euroopan unionille ja Natolle, suunnatuissa puheenvuoroissa. ”Arvot” näkyvät Liettuan poliittisten johtajien kannanotoissa oletuksina siitä, mitä Liettuan ja muiden länsimaisten yhteisöjen arvot ovat. ”Historiallinen konteksti” on useimmiten yhteydessä Neuvostoliittoon ja neuvostomiehityksen perimään, ja ”suunnannäyttäjyys” nousee esille kannanotoista, jotka osoittavat minkälaista johdonmukaista roolia Liettuan presidentti ja ulkoministeri rakentavat.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin Ukrainan kriisin vaikutuksia suomalaiseen puolustuspoliittiseen keskusteluun vuoden 2014 aikana. Tutkielmassa pyrittiin havaitsemaan mahdollinen muutos tutkimalla kolmenkymmenenneljän suomalaisen puolustuspolitiikan parissa tiiviisti työskentelevän poliitikon blogikirjoituksia ja eduskunnassa käytettyjä puheenvuoroja. Tutkielmassa pyrittiin löytämään vastaus kysymykseen: Muuttiko Ukrainan kriisi 2014 suomalaisen puolustuspolitiikan keskustelua? Miten muutos näkyi? Voitiinko aineiston perusteella löytää niitä tulkintoja ja heuristista päättelyä, jotka johtivat tutkittuihin kannanottoihin? Pro gradu -tutkielman teoreettinen pohja perustuu poliheuristiseen teoriaan. Poliheuristisen teorian mukaisesti tutkimuksessa oletettiin, että poliitikon päätöksentekoprosessiin vaikuttaa voimakkaasti kotimaan poliittinen tilanne ja kannatuslaskelmat. Tutkimuksen hypoteesi oli se, että kotimaan poliittisella kannatuksella oli Ukrainan kriisiä suurempi vaikutus puolustuspoliittisiin kannanottoihin. Tutkielman aineisto koostui tutkittujen poliitikkojen puolustuspolitiikkaa käsittelevistä blogikirjoituksista sekä vuoden 2014 käytetyistä eduskunnan täysistuntojen ryhmäpuheenvuoroista ja henkilökohtaisista puheenvuoroista. Tutkimusmetodina käytettiin hermeneuttis-kvalitatiivista tekstianalyysia. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään niitä reunaehtoja, ajatuskulkuja ja päättelyketjuja jotka johtivat aineistossa tutkittuihin teksteihin ja eduskunnan täysistuntopuheenvuoroihin. Ukrainan kriisin aiheuttamaa muutosta pyrittiin havaitsemaan vertaamalla kriisiä edeltäviä tekstejä ja vuoden 2014 kannanottoja.

Tässä tutkielmassa tarkastelen Ukrainan sodan valokuvia ja niiden luomia todistamispositioita The Guardianin kolmessa valokuvaesseessä (2022–2023). Analysoin sodan ensimmäisen vuoden valokuvia, niiden sisältöä, visuaalisia ja teknisiä erityispiirteitä, mahdollisia intertekstuaalisia viittauksia sekä yhteyttä laajempaan sodan kontekstiin. Näiden seikkojen perusteella tarkastelen myös sitä, millaisiin katsomisasemiin eli todistamispositioihin valokuvat ohjaavat katsojaa. Tässä tutkielmassa tarkoitan todistamisella pinnallista ja nopeaa kuvan näkemistä syvempää, osallistavampaa, vastuullisempaa ja tiedostavampaa tapaa katsoa valokuvia. Katsojasta tulee tällöin näkemiensä valokuvien välityksellä osallinen sodan tapahtumiin. Sodan tapahtumien todistaminen vaatii katsojaa tekemään jotakin näkemälleen kärsimykselle. Aineistoni 88 valokuvaa kuvaavat sotaa joko humanitaarisena kriisinä tai aseellisena konfliktina. Sodan humanitaarisesta kriisistä kertovat 50 valokuvaa, joiden teemana on kärsimys, pakeneminen ja sodan arki. Nämä valokuvat kutsuvat todistamaan erityisesti affektiivisesta ja humanitaarisesta todistamispositiosta käsin. Sotaa aseellisena konfliktina ilmentävät 38 valokuvaa, jotka teemoiltaan kuvaavat sodan osapuolia sekä sodan tuhoja. Aseellisen konfliktin valokuvat ohjaavat katsojaa todistamaan tapahtumia ennen kaikkea politisoidusta ja syyttävästä todistamispositiosta käsin. Hyödynnän todistamisen typologisoinnissa mediatutkija Maria Kyriakidoun (2015) tutkimusta, mutta laajennan ja täydennän hänen käsitteellistystään tutkielmaani paremmin sopivaksi. Analysoin näitä sotavalokuvien teemoja nostamalla tarkasteluni keskiöön kustakin teemasta muutamia valokuvia. Nämä yksittäiset valokuvat toimivat esimerkkeinä edustamastaan teemasta, ja niiden avulla pureudun sodan visuaalisiin esitystapoihin. Tarkoituksenani on osoittaa, miten The Guardian esittää yleisölleen Ukrainan sotaa. Sotavalokuviin sisältyy tyypillisesti vähintään implisiittisesti kärsimyksen kuvaaminen. Toisten ihmisten oikeaa kärsimystä sisältäviä valokuvia voi olla vaikea katsoa. Argumentoin, että katsojan vaikeista tunteista huolimatta tällaisia kärsimyksestä, väkivallasta ja materiaalisesta tuhosta kertovia valokuvia on kuitenkin katsottava. On tärkeää ymmärtää, millaisia konflikteja ympärillämme tapahtuu ja millaisilla tavoilla media pyrkii esittämään konflikteja ja kriisejä sekä samalla vaikuttamaan katsojaan. Sotavalokuvat esittävät katsojalleen vaatimuksen siitä, että katsojan on tehtävä jotakin todistamansa kärsimyksen helpottamiseksi.

Tässä tutkielmassa tarkastelen venäläistä poliittista keskusteluohjelmaa 60 minut (60 minuuttia) sen audiovisuaalisten ja retoristen ominaisuuksien kautta. Tutkielmani tarkoituksena on osoittaa, kuinka ajankohtaisohjelmassa käytetyt audiovisuaaliset keinot loivat poliittisia käsityksiä Ukrainasta vuonna 2021. Tutkielman aineistona toimii 60 minut -ohjelma, jota esitetään valtiollisella televisiokanavalla Rossija-1. Ohjelman valitsemiseen vaikutti sen korkeat katsojaluvut, siinä käytetyt tehokeinot ja Kremlin poliittisen linjan tukeminen. Aineisto koostuu viidestä vuonna 2021 esitetystä jaksosta aikavälillä helmi-joulukuu. Katsojalukujen vertailun kautta valitsin aineistoksi sellaiset jaksot, joilla oli eniten katsojia. Tämä antaa parhaan kuvan siitä, mitä katsojat ovat nähneet ohjelman ollessa saavutettavimmillaan. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa mediatutkimuksessa, viestinnässä ja sosiologian aloilla käytettyyn kehysanalyysiin. Metodissani yhdistyvät visuaalinen ja kvalitatiivinen kehysanalyysi sekä audiovisuaalinen retoriikka. Lisäksi käytän analyyseissani elokuvatutkimuksen neoformalistisen koulukunnan käsitteistöä. Tekstiä, kuvaa ja ääntä rinnakkain tarkastelemalla pyrin osoittamaan kuinka ohjelma luo tulkintakehyksiä, millaisia nämä kehykset ovat ja miten ne vuoden aikana muuttuvat. Tavoitteenani on ymmärtää, miten katsojia ohjataan tulkitsemaan Ukrainaan liittyviä aiheita vuoden 2021 kontekstissa. Audiovisuaalisen retoriikan keinoja tutkimalla pyrin puolestaan ymmärtämään, millaisia tehokeinoja ohjelmassa käytetään ja millä tavoin ne johdattelevat katsojia kohti tietynlaisia tulkintoja. Tutkielmassa selvisi ohjelman käyttävän laajasti audiovisuaalista retoriikkaa, jonka tarkoituksena on ohjata katsojia tekemään tiettyjä kausaalisia tulkintoja, manipuloida katsojia valheellisiin tulkintoihin ja viihteellistää ohjelman uutissisältö helpommin lähestyttävään muotoon. Leikkausten, erikoistehosteiden ja musiikin avulla katsojille tarjotaan geopoliittista viihdettä, jossa elokuvamaiset tehokeinot auttavat rakentamaan asiantuntijoiksi esiteltyjen vieraiden tukemana ideologista mainosta edistäen samalla epäinhimillisiä tulkintoja ukrainalaisista. Näiden keinojen kautta ohjelman voi luokitella propagandistiseksi. Retorisia keinoja käyttämällä ohjelmassa korostuvat Ukrainaan liittyvät vakiintuneet narratiivit, väitteet ja näkemykset, jotka ohjaavat katsojia kohti ohjelman rakentamia tulkintakehyksiä. Tutkielma osoittaa ohjelman rakentaneen verbaalisesti ja visuaalisesti sellaisia tulkintakehyksiä, jotka ohjaavat katsojia näkemään Ukrainan sen poliittisen johdon kautta epäonnistuneena ja samanaikaisesti merkityksettömänä sekä vaarallisena valtiona, joka on uhka niin omalle kuin Venäjänkin väestölle. Kehykset kokivat muutoksia lähinnä aktiivisten toimijoiden osalta. Venäjä esiintyy kaikissa kehyksissä ratkaisijan roolissa. Katsojissa pyritään herättämään vahvoja tunnepohjaisia reaktioita esittämällä keskeisimpinä kärsijöinä lapset, joiden representaatiota käytetään ukrainalaisten toimijoiden demonisoimiseen. Ohjelmassa rakennetut käsitykset luovat maailmasta mustavalkoisen ja kyynisen kuvan, jota käytetään viholliskuvien luomiseen, ihmisryhmien epäinhimillistämiseen ja Venäjän toiminnan oikeuttamiseen. Ohjelmassa käytetyt narratiivit ja kehykset toistuivatkin niissä perusteluissa, joita Venäjä käytti aloittaessaan hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022.

Ilmansaasteiden ja niistä erityisesti ulkoilman hiukkasten yhteydestä hengitys- sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin on runsaasti näyttöä. Myös hiukkasten mahdollisesta yhteydestä psykiatriseen sairastavuuteen on julkaistu lukuisia tutkimuksia. Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus tarkastelee tutkimuksia ulkoilman hiukkasten mahdollisesta yhteydestä ahdistukseen, masennukseen, skitsofreniaan ja itsemurhiin. Kirjallisuushaku suoritettiin Pubmed-tietokannassa 20.5.2020. Yhteensä 166 julkaisusta karsittiin pois katsauksen kriteerien perusteella 150 tutkimusta, ja tarkasteltavaksi valittiin 16 tutkimusta. Kaikissa valituissa tutkimuksissa tarkastelun kohteena on lyhyt- (alle 30 päivää) tai pitkäaikainen (vähintään 30 päivää) altistuminen ainakin ulkoilman pienhiukkasille (PM2.5, halkaisijaltaan alle 2.5 mikrometriä) tai hengitettäville hiukkasille (PM10, halkaisijaltaan alle 10 mikrometriä) sekä altistuksen yhteys ahdistukseen, masennukseen, skitsofreniaan tai itsemurhiin. Päätetapahtumiksi kelpuutin diagnostiset mielenterveyden häiriöt, standardoiduilla kaavakkeilla arvioidut oirekuvat sekä toteutuneet itsemurhat. Neljästä ulkoilman hiukkasten vaikutusta ahdistukseen selvittäneestä tutkimuksesta kolmessa tutkimuksessa hiukkasaltistuksen havaittiin olevan yhteydessä joko ahdistusoireisiin tai ahdistuksen sairaalahoitoihin. Yhdeksästä masennusta käsitelleestä tutkimuksesta kahdeksassa havaittiin hiukkasaltistuksen positiivinen yhteys ja yhdessä peräti käänteinen yhteys joko masennusoireisiin tai -diagnooseihin. Skitsofrenian ja hiukkasaltistuksen yhteyttä selvitti vain yksi tutkimus, jossa havaittiin lyhytaikaisen altistuksen yhteys psykoosioireiden vakavuuteen. Itsemurhien ja hiukkasaltistuksen yhteyttä selvittäneistä neljästä tutkimuksesta kolmessa havaittiin yhteys lyhytaikaiseen altistukseen. Kun tutkimusten tuloksia tarkastelee tarkemmin hiukkaskokojen, altistusaikojen ja päätetapahtumien osalta, on näyttö osittain ristiriitaista tai vähäistä, ja johtopäätösten kanssa on oltava varovainen. Tämän katsauksen tutkimuksista paras näyttö koski lyhytaikaisen PM2,5-altistuksen yhteyttä masennusdiagnooseihin sekä lyhytaikaisen PM10-altistuksen yhteyttä masennusoireisiin ja - diagnooseihin. Iso osa tutkimuksista tehtiin lisäksi korkeiden pitoisuuksien maissa, eikä niitä voi sellaisenaan soveltaa Suomen oloihin.