Browsing by Title

Yersinia enterocolitica on ympäristöön ja vesistöihin laajalle levinnyt bakteeri, joka pystyy aiheuttamaan tauteja sekä ihmisille että eläimille. Y. enterocolitica koostuu lukuisista eri bioserotyypeistä, joista vain osa on potentiaalisia patogeeneja. Bioserotyyppi 4/O:3 on lähes poikkeuksetta ainoa, jota on löydetty Pohjoismaista. Kaikilla patogeenisilla Y. enterocolitica -kannoilla on oltava virulenssiplasmidi aiheuttaakseen tautia. Ihmisen yersinioosin tärkeimmäksi tartuntalähteeksi on osoitettu huonosti kypsennetyt sianlihatuotteet. Y. enterocolitica on elintarvikehygieenisesti ongelmallinen bakteeri, sillä se pystyy lisääntymään jääkaappilämpötiloissa ja voi säilyä hengissä pakastetuissa elintarvikkeissa pitkiäkin aikoja. Y. enterocolitican lääkeaineherkkyyden tiedetään määräytyvän osaksi kahden kromosomaalivälitteisen -laktamaasin tuotannon mukaan. Vakavissa humaanipuolen yersinioositapauksissa käytetään lääkityksenä yleensä laajakirjoisia kefalosporiineja yhdessä aminoglykosidien kanssa tai fluorokinoloneja. Suomessa esiintyvien Y. enterocolitica kantojen antibioottiherkkyyttä ei ole kovin laajalti tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Y. enterocolitican bioserotyypin 4:O/3 genotyypiltään erilaisten kantojen (30 kpl) lääkeaineherkkyyttä agardiffuusio-menetelmällä 44 eri lääkeaineella ja tutkia onko plasmidilla vaikutusta lääkeaineherkkyyteen. Kannat olivat in vitro herkkiä mm. aminoglykosideille, toisen ja kolmannen polven kefalosporiineille, kinoloneille, amoksisilliini-klavulaanihapolle ja trimetopriimisulfalle. Kannat olivat resistenttejä erytromysiinille ja useille -laktaamiantibiooteille, fusidiinihapolle, klindamysiinille, novobiosiinille, teikoplaniinille ja vankomysiinille. Kantojen välillä ei ollut juurikaan eroa lääkeaineherkkyyksissä. Myöskään vaihtelevilla genotyypeillä ei saatu eroa antibioottiherkkyyteen. Testattaessa plasmidittomien kantojen lääkeaineherkkyyttä plasmidillisiin verrattuna ei havaittu selvää lääkeaineelle herkistymistä plasmidin häviämisen myötä, mikä tukee oletusta, ettei antibiootin resistenssistä vastaava tekijä sijaitse Y. enterocolitica -bakteerin plasmidissa.

Yersinia enterocoliticaa esiintyy laajasti ympäristössä sekä luonnonvaraisissa eläimissä ja kotieläimissä. Y. enterocolitican bioserotyypeistä 4/O:3 aiheuttaa yleisimmin ihmisen yersinioosin. Bioserotyyppiä 4/O:3 esiintyy runsaasti kliinisesti terveiden sikojen tonsilloissa, joista se voi teurastuksen yhteydessä levitä elintarvikkeeksi käytettäviin ruhon osiin muodostaen elintarvikehygieenisen riskin. Yleisin lähde ruokaperäiseen Y. enterocolitica (4/O:3) -tartuntaan onkin raaka tai huonosti kypsennetty sianliha. Y. enterocolitica -tartuntojen epidemiologisissa tutkimuksissa bakteerikantoja on tarpeen genotyypittää bio- ja serotyypityksen lisäksi. Tämän hetken suositusmenetelmä Y. enterocolitica -kantojen genotyypitykseen on pulssikenttäelektroforeesi (PFGE), jossa bakteerin koko DNA pilkotaan agaroosigeelissä spesifisesti pilkkovalla restriktioentsyymillä ja syntyneet DNA-fragmentit ajetaan suunnaltaan ja kestoltaan vaihtelevassa sähkökentässä. Ajogeelit kuvataan ja kannoille määritellään PFGE-tyypit kuvissa näkyvien DNA-vyöhykkeistä muodostuvien sormenjälkien perusteella. Tässä tutkimuksessa tyypitettiin PFGE:lla luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti kasvatettujen sikojen tonsilloista eristettyjä Y. enterocolitica -kantoja ja vertailtiin niiden PFGE-tyyppejä eri tilojen välillä. Tutkimus oli osa Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksen ja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA) yhteistä projektia "Riskinarviointi sianlihan luomutuotannon elintarviketurvallisuusriskeistä: patogeeniset Yersiniat ja Listeria monocytogenes". PFGE-tyyppien vertailua sikaloiden välillä ei ole aikaisemmin tehty. Y. enterocolitica -isolaatteja oli yhteensä 186 kpl, ja ne oli eristetty tiloilta kerätyistä sikojen tonsillanäytteistä aikavälillä syksy 2003, talvi 2005. Isolaatit genotyypitettiin PFGE:lla. Digestiossa käytettiin restriktioentsyyminä NotI:tä. Kantojen sukulaisuutta verrattiin saatujen sormenjälkikuvioiden perusteella. Löydetyt PFGE-tyypit nimettiin samalla tavalla kuin aikaisemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa Y. enterocolitica -kantojen yleisimmät PFGE-tyypit olivat NB1 ja NA1, joiden prevalenssit olivat 35 % ja 32 %. NA4-tyypin prevalenssi oli yhdellä tavanomaisella tilalla 89 % ja muilla tiloilla 0 %. PFGE-tyypit olivat kautta linjan sormenjäljiltään hyvin samantapaisia, ja niiden tilaspesifisyys oli vähäistä. Saadut tulokset vastasivat hyvin aikaisemmissa tutkimuksessa saatuja tuloksia yleisimpien sikojen tonsilloissa esiintyvien PFGE-tyyppien osalta.

Yersinia pestis on ihmisille ja monille eläimille ruttoa aiheuttava bakteeri. Rutto on ilman nopeasti aloitettua antibioottihoitoa ihmisille hengenvaarallinen. Ihmiset voivat saada tartunnan infektoituneelta nisäkkäältä, esimerkiksi kissaeläimeltä, tai kirpunpuremien tai aerosolien välityksellä. Maailmassa on useita ruton endeemisiä alueita Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Aasian ja Afrikan maanosissa. Ruttotaudinpurkauksia on ihmisillä vuosittain ja viime vuosikymmenten aikana ihmisistä ja luonnonvaraisista eläimistä on eristetty seitsemän antibiooteille resistenttiä ruttobakteerikantaa. Maailman terveysjärjestö WHO pitääkin ruttoa maailmanlaajuisena terveysuhkana. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen ruttobakteerin epidemiologista kiertoa ja perehdyn erityisesti kissaeläinten rooliin ruttobakteerin kantajina. Ruttobakteeri kiertää luonnossa rutolle resistenttien ja rutolle alttiiden kantajaeläinten, pääasiassa monien jyrsijälajien, populaatioissa. Jyrsijöistä ruttobakteeri voi tarttua myös satunnaisiin kantajaeläimiin, esimerkiksi jäniksiin ja petoeläimiin, kuten kissaeläimiin. Alttius sairastua ruttoon riippuu eläinlajista. Ruttobakteeri siirtyy kantajaeläimestä toiseen joko vektoreina toimivien kirppujen välityksellä tai suorassa kontaktissa eläinten välillä. Kirput välittävät ruttobakteeria kahdella eri mekanismilla, aikaisen vaiheen välitysmekanismilla (EPT) ja biofilmistä riippuvaisella välitysmekanismilla (BDT). BDT-mekanismilla kirpun välittämänä ruttobakteeri voi aiheuttaa taudinpurkauksen rutolle alttiiden eläinten populaatioissa. EPT- mekanismilla ruttobakteeria välittävät yksittäiset kirput eivät siirrä ruttobakteeria riittävästi, jotta rutolle altiskaan eläin sairastuisi. Sen sijaan EPT-mekanismilla välittävien kirppujen puremat voivat toimia luonnon rokotteina ruttobakteeria vastaan. Kissaeläimet ovat alttiita sairastumaan vakavasti ruttotartunnan saadessaan ja kesykissoilla ruttokuolleisuuden on todettu olevan jopa 38 %. Siitä huolimatta niin kesykissoilla (Felis catus) kuin Yhdysvalloissa luonnonvaraisina elävillä kissaeläimilläkin, esimerkiksi kanadanilveksillä (Lynx canadensis), on todettu vasta-aineita ruttobakteeria vastaan eikä luonnosta ole löydetty kuin yksittäisiä ruttoon kuolleita kissaeläimiä. Kissaeläimet saavat ruttotartunnan useimmiten saaliinsa välityksellä suun kautta. Saalistaessaan ne voivat altistua ruttobakteerille myös jyrsijöiden kirppujen välityksellä. Kun kissaeläin altistuu vain pienelle määrälle ruttobakteereja kerrallaan saaliinsa tai kirppujen välityksellä, sairastumisen sijaan sille saattaa kehittyä vastustuskykyä ruttobakteeria vastaan. Kissaeläinlajeja pidetään ruton sentinellilajeina, joiden populaatioiden serologisella tutkimisella voidaan arvioida ja ennakoida ruton esiintymistä ja epidemiologisen kierron vaihetta seuranta-alueella. Yhdysvalloissa ihmisillä on todettu useita kissaeläimistä saatuja tartuntoja, joista osa on johtanut kuolemaan. Erityisesti vapaasti ulkoilevat kesykissat aiheuttavat tartuntariskin ihmisille. Suomen vektori- ja kantajaeläinlajisto mahdollistaisi ruttobakteerin epidemiologisen kierron Suomen luonnossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitetyt tiedot Yersinia pestis -bakteerin esiintymisestä villeissä kissapopulaatioissa muualla maailmassa ovat tärkeitä huomioiden, että Suomessa elää luonnonvaraisena euraasian ilveksiä (Lynx lynx), jotka ovat läheistä sukua kanadanilveksille, sekä kesykissoja, joiden muodostamat suuret populaatiot ovat ongelma Suomessa.

Y. enterocolitica and Y. pseudotuberculosis are the third most common reported zoonoses after Campylobacter and Salmonella. Y. pseudotuberculosis has caused 10 outbreaks in Finland since 1997. The symptoms of yersiniosis include fever, right-sided abdominal pain and diarrhea. Post-infectious complications are common. Refrigeration is the most common modern food preservation method, however, as psychrotrophs, enteropathogenic Yersinia are able to grow at refrigerator temperatures. However, the mechanism behind psychrotrophy is still unknown. The aim of this study was to determine the expression levels of rstB, evgS and the genes coding for the σE- and σS-factors of Y. pseudotuberculosis IP 32953 at 30 °C and after temperature drop to 5 °C. Total RNA had been extracted before and 30 minutes, 3, and 7 hours after the temperature downshift for previously performed DNA microarray gene expression studies. Low temperature had been found to increase the expression levels of these genes in these studies. The gene expression levels were determined using real-time quantitative PCR (RT-qPCR). RNA-samples were reverse transcribed into complementary DNA (cDNA), which was used as a template in the qPCR-reactions. The gene expression levels at different time points were determined by measuring the signal emitted by the fluorescent dye. THE ∆∆Ct-method was used for relative quantification. The 16S rRNA (locus tag YPTB_RNA_102) was used for normalization. The expression levels of all the studied genes were approximately doubled 30 minutes after the cold shock demonstrating the significance of the genes in the immediate cold shock response. The expression levels were at highest 3 hours after the cold shock: 2,4-fold for rstB, 4,4-fold for evgS, 6,6-fold for sigmaE and 5,6-fold for rpoS compared with the expression level before the cold shock. The expression levels of all the four genes were decreased 7 hours after the cold shock illustrating adaptation to the lower temperature. The results confirm the findings of the DNA microarray gene expression experiments done previously in the research group. In the future the knowledge of the genes involved in the cold shock response can be utilized in controlling the growth of Y. pseudotuberculosis in foodstuffs.

Yersinia pseudotuberculosis aiheuttaa yhdessä Yersinia enterocolitican kanssa yersinioosia, joka on kolmanneksi yleisin bakteeriperäinen suolistotulehdus sekä Suomessa että EU:ssa. Y. enterocolitica aiheuttaa suurimman osan kaikista yersinioositapauksista, mutta Y. pseudotuberculosis on aiheuttanut useita laajoja ruokamyrkytysepidemioita Suomessa etenkin kasvisten, kuten porkkanoiden ja jäävuorisalaatin, välityksellä. Y. pseudotuberculosis on aiheuttanut taudinpurkauksia lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla kuten Suomessa, Japanissa, Kanadassa ja Venäjällä. Y. pseudotuberculosis -infektion yleisimmät oireet ovat kuume ja vatsakipu, jota voidaan erehtyä luulemaan umpilisäkkeen tulehdukseksi. Useita turhia umpilisäkkeenpoistoleikkauksia on tehty Y. pseudotuberculosis -infektioon sairastuneille. Sairastumisiin liittyy usein vakavia jälkitauteja, kuten kyhmyruusua (erytema nodosum) ja niveltulehdusta (reactive arthritis). Japanissa ja Venäjällä tavataan myös Y. pseudotuberculosiksen aiheuttamaa vakavaa systeemisairautta (FESLV, Far-East scarlet-like fever). Y. pseudotuberculosista on eristetty useista eri villieläimistä, tuotantoeläimistä ja lemmikkieläimistä sekä vesistöistä ja maaperästä. Sen pääasiallisena reservuaarina luonnossa on pidetty jyrsijöitä, mutta kattavaa tutkimustietoa reservuaareista ei juuri ole saatavilla. Y. pseudotuberculosiksen aiheuttamien ruokamyrkytysepidemioiden yhteydessä on saatu vahvoja viitteitä villieläinten ulosteiden saastuttaneen tartuntojen välittäjäelintarvikkeina toimineita kasviksia. Kokoavaa tutkimusta, jossa Y. pseudotuberculosiksen esiintymistä ja kulkeutumista elintarvikeketjussa tarkasteltaisiin pellolta pöytään, ei tiettävästi ole tehty. Työ tehtiin kirjallisuuskatsauksena ja selvitettiin saatavilla olevan tutkimustiedon avulla Y. pseudotuberculosiksen esiintymistä ja kulkeutumista luonnossa ja elintarvikkeissa. Useiden aikaisempien tutkimusten perusteella on saatu selville, että jyrsijät voivat kantaa Y. pseudotuberculosista suolistossaan ja erittää sitä ulosteisiinsa. Ulosteet voivat saastuttaa kasvisten kasvatusympäristön, eli maaperän tai kasteluveden, ja päätyä sitä kautta kasviksiin, jotka ovat usein toimineet välittäjäelintarvikkeena Y. pseudotuberculosis -tartunnoille. Tutkittua tietoa bakteerin kasvusta ja selviytymisestä ympäristössä ja elintarvikkeissa, etenkin kasviksissa, tarvitaan lisää. Myöskään Y. pseudotuberculosiksen mahdollisesta kulkeutumisesta kasvisten sisään ei vielä ole tutkittua tietoa. Y. pseudotuberculosiksen muita reservuaareja on tutkittu vain vähän. Bakteeria on saatu eristettyä useilta eri eläinlajeilta, mutta tutkitut näytemäärät ovat olleet niin pieniä, että luotettavia johtopäätöksiä Y. pseudotuberculosiksen esiintyvyydestä ei voida tehdä. On kuitenkin mahdollista, että Y. pseudotuberculosiksella on jyrsijöiden lisäksi muitakin tärkeitä reservuaareja luonnossa, joita olisi syytä tutkia vielä lisää. Myös tietoa bakteerin esiintymistä maaperässä ja vesistöissä kaivataan lisää.

Suomessa oli 90-luvulla viisi Yersinia pseudotuberculosis -epidemiaa. Vuosittain Y. pseudotuberculosis aiheuttaa Suomessa n. 50 yksittäistä tautitapausta. Y. pseudotuberculosis aiheuttaa ihmisissä suolistoinfektion, jonka oireita ovat mm. suoliliepeen imusolmukkeiden tulehdus, pahoinvointi ja kuume. Jälkitautina Y. pseudotuberculosis aiheuttaa mm. niveltulehduksia. Eläimet ovat pääasiallisesti oireettomia Y. pseudotuberculosiksen kantajia, mutta Y. pseudotuberculosis voi aiheuttaa eläimissä mm. suolisto-oireita ja abortteja. Kuolemantapauksia on raportoitu jonkin verran. Vain kannat, joissa on plasmidi aiheuttavat tautia. Y. pseudotuberculosis -kantojen ominaisuuksissa on eroja ja kannat voidaan tyypittää serologisten ja biokemiallisten ominaisuuksien mukaan. Sioissa yleisin serotyyppi on O:3, ja johon liittyy biotyyppi 2. Y. pseudotuberculosiksen taudinaiheutuskyky riippuu virulenssiplasmidista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Y. pseudotuberculosiksen esiintymistä sioissa ja sikalaympäristössä, karakterisoida eristetyt Y. pseudotuberculosis -kannat ja vertailla kahden eri elatusaineen (CIN- ja SMAC-agarit) tehokkuutta Y. pseudotuberculosiksen eristämisessä. Plasmidin esiintyminen Y. pseudotuberculosis -kannoissa tutkittiin PCR:lla. Tutkimus osoitti, että Y. pseudotuberculosista esiintyy sioissa ja sikalaympäristössä. Tutkituista tiloista 57% oli Y. pseudotuberculosis -positiivisia. Sioista löydettiin Y. pseudotuberculosis -kantoja, jotka ovat serotyyppiä O:3 ja biotyyppiä 2 ja 3. Kaikissa tutkituissa isolaateissa oli plasmidi. Y. pseudotuberculosis -isolaattien biokemialliset ominaisuudet vaihtelivat. Y. pseudotuberculosis voidaan erottaa eskuliini-, lipaasi-, PYZ- ja ksyloosi-, trehaloosi- ja salisiinitesteillä Y. enterocoliticasta, mutta ei muista yersinioista. Parhaiten Y. pseudotuberculosista saadaan eristettyä kylmärikastuksen ja emäskäsittelyn (KOH) jälkeen CIN-agarilta. CIN-agar on SMAC-agaria tehokkaampi Y. pseudotuberculosiksen eristämisessä kylmärikastusvaiheessa. SMAC-agar on liian epäselektiivinen Y. pseudotuberculosiksen eristämiseen suoraviljelystä.

Nordic welfare states are globally admired success stories with the happiest people, high level of education, and equal redistribution of resources. Change in the welfare state’s ethos since 1980s and the recent crises in the contemporary world have left their imprints to these northern countries and the strong welfare states have been claimed to be in decline. This thesis is analysing if the welfare state and its ethos have started to fade away or are they still resilient and stabilising actors in the society. The aim of this study is to evaluate the Nordic welfare state from the perspective of the Social Insurance Institution of Finland, Kela, and evaluate the argument of the declining welfare state by the people, who are working in one of the most visible welfare producing institutions in Finland. The Nordic welfare model is compared with other European welfare regimes, based on Gøsta Esping-Andersen’s classic “Three Worlds of Welfare Capitalism”. As any of these models are impeccable, the critique of the Nordic model is also presented in this research. Another main theory used in this research is liquid modernity by Zygmunt Bauman, which argues that modernity today is liquid by its nature and a system that is forgetting issues, such as community and trust towards each other in the society. Replacing security and feelings of commonness with neoliberal and market-oriented welfare policies is causing the declination of the welfare state and alienation of people from each other. These neoliberal ideas have also their effects on Kela. In addition, Kela’s role in the Finnish welfare state will be analysed in this research. Eight qualitative interviews are constituting the empirical data for this research. Theory-guided content analysis is being used to analyse the interviews, which were conducted in spring 2021. Interviews done with Kela’s customer service specialists are being contrasted with the theoretical framework. This research argues that the declination of the welfare state is caused by the fluidity of modern society which is causing unpredictability and insecurity to people’s lives even in the safe havens of the Norden. The results show that the concerns of the contemporary welfare state are real, and according to the professionals interviewed worry for the future. Polarisation, fragmented employment relationships, and social exclusion were seen as threats to the welfare state. On contrary, acting as a nanny-state and saving people with money, and increasing benefits’ levels were not seen as solutions to the eternal problem of the Nordic welfare state. What is a sufficient level of activation on behalf of the society and what is the role and responsibility of an individual? All in all, the Nordic welfare state is seen as an institution, which guarantees security to its residents and acts as a safety net, if needed. Welfare-producing institutions, such as Kela, are a part of this safety net, and replacing them does not seem likely in the future. Instead, combining the unpredictable future and the competitiveness society with the welfare state is seen as a problem, to which the welfare state needs to find answers in the future.

Koulukiusaamiseen on Suomessa alettu suhtautua vakavana sosiaalisena ongelmana. Koulukiusaamisen valittiin tutkimusaiheeksi, koska se yhdistää mielenkiintoisella tavalla kiinnostuksen koulun sosiaalityötä kohtaan sekä ajankohtaisen aiheen, jota ei ollut tutkittu sosiaalityön näkökulmasta aiemmin. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tarkastella koulukiusaamista sosiaalisena ilmiönä sekä kartoittaa kiusatun selviytymiskeinoja ja -polkuja. Tutkielmassa tuodaan uusi näkökulma kiusaamistutkimukseen käyttämällä narratiivisia tutkimusmenetelmiä ja tutkimalla kiusaamisesta selviytymistä, jota Suomessa ei ole tutkittu. Tutkielman tietoteoreettinen lähestymistapa on synteesi narratiivisuudesta ja sosiaalisesta konstruktivismista. Teoreettisena lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan sosiaalialan tietoa voidaan luoda narratiivisesti tutkimalla. Aiempaan tutkimukseen kiusaamisesta perehdytään monelta suunnalta. Kiusaamista ilmiönä esittelevien tutkimusten lisäksi kuvaillaan kiusaamisen selviytymistutkimusta. Aihe kytketään sosiaalityöhön koulunkuraattorin työn esittelyllä ja referoimalla aiempia tuloksia, joiden mukaan kiusaaminen on sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen ilmiö. Tärkein yksittäinen lähde ja inspiraatio tutkielmalle on Päivi Hamaruksen väitöskirja Koulukiusaaminen ilmiönä. Aineisto koostuu 41:stä koulukiusatun kirjoittamasta tarinasta. Tarinat on koottu vuosina 2010–2011 lähettämällä kirjoituspyyntöjä lehtiin ja Internetin keskustelupalstoille. Tarinoissa kiusatut kertovat vapaasti kiusaamisestaan ja siitä selviytymisestä tarinan muodossa. Kiusatut ovat olleet kirjoittamishetkellä 14–67-vuotiaita, kuusi aineiston kertojista on miespuolisia ja loput ovat naisia. Tutkimuskysymykset ovat: millainen on koulukiusatun tarina ja millaisia selviytymispolkuja tarinoilla luodaan? Ensimmäiseen kysymykseen on etsitty vastauksia erittelemällä kiusattujen esiin nostamia teemoja kategoris-sisällöllisellä lukutavalla. Tarinoiden osia teemoiteltiin muun muassa selviytymiskeinojen ja seurausten perusteella. Tuloksissa aiempiin tutkimuksiin verrattuna mielenkiintoisina piirteinä nousevat kuvaukset kiusaamisen sosiaalisesta luonteesta, sen negatiiviset seuraukset ihmissuhteille yleensä sekä seksuaalisuudelle, ja aikuisten ristiriitaiset roolit tarinoissa luotettavina tai lisäongelmia tuovina henkilöinä. Lisäksi löytyneet selviytymiskeinot jaettiin ongelma- ja tunnekeskeisiin. Tunteisiin liittyvät keinot olivat joko hyödyllisiä tai haitallisia. Mikään keinoista ei ollut aina tehokas eli keinojen toimivuus riippuu paljolti ympäristötekijöistä. Narratiivisen analyysin toisessa vaiheessa tarinat luettiin kokonaisuuksina ja niistä etsittiin vastauksia kysymykseen, millaisia selviytymispolkuja tarinoista löytyy. Kokonaishahmon perusteella tyypiteltiin viisi toisistaan eroavaa selviytymispolkua: taipumattomat, yksinjätetyt, pelastetut, pärjääjät ja voimaantujat. Polut erosivat toisistaan etenkin siinä, oliko tarinalla onnellinen loppu, millaiset seuraukset kiusaamisesta jäivät ja oliko kiusattu saanut apua tai tukea sosiaaliselta ympäristöltään. Yksinjätettyjen polku osoittautui negatiivisimmaksi vaihtoehdoksi, ja siihen liittyi kouluyhteisöstä eristäminen, epäonnistuneet selviytymisyritykset, vakavat pitkäaikaiset seuraukset ja vähäinen sosiaalinen tuki kiusaamisen aikana. Itsetunto osoittautui suojaavaksi tekijäksi ja auttoi taipumattomien selviytymispolulle, jossa kiusaamisesta ei juuri jäänyt seurauksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että narratiivisilla menetelmillä voidaan löytää laajasti tutkitusta ilmiöstä vielä uusia näkökulmia. Tulosten perusteella kiusatut tarvitsevat kiusaamisen aikana, mutta myös sen jälkeen, psykososiaalista tukea koulun henkilöstöltä, jotta he selviytyisivät kiusaamisesta ehjempinä. Pelkkä kiusaamisenvastainen ohjelma ja interventiot eivät poista kiusaamisen negatiivisia seurauksia. Intervention jälkeen tulisi keskittyä kiusatun voimavarojen tunnistamiseen, jotta hän pääsisi voimaantujien selviytymispolulle eli löytäisi tapahtuneesta aineksia vahvemmalle itsetunnolle ja uskoa selviytymiseensä. Narratiiviset menetelmät ovat kokeilemisen arvoisia käytännön työssä, kertoi kiusattu koulussa tarinansa sitten kirjoittamalla, piirtämällä tai vaikka laulamalla.

Objectives. In many families, housework is a daily topic of discussion and controversy. Although working life has changed, households have become more prosperous, and technology has become as a help in housework, there are still many household chores that need to be done. Women are still primarily responsible for doing housework, in addition to their own gainful employment. Spouse and children often play an assistant role. The same division of labour is also evident in girls’ and boys’ housework. Girls do a lot more housework than boys. The purpose of this study was study young people’s attitudes towards housework. Are young people required to do housework, and if so, do they agree to do it? How does the division of labour affect family relationships? Doing and not doing housework is an emotive topic. The views of young people on how they perceive their own roles and those of their carers as active agents in households are worth hearing. The research questions are: 1. How do young people feel about participating in housework? a) How does housework appear in family relationships? b) What do young people think about their own household skills? 2. How do young people feel about their own roles and the roles of adults in their family in taking part in housework? Methods. The quantitative material consisted of the answers to an e-questionnaire. The answerers were 55 ninth grades from an upper comprehensive school. The answers were processed using the SPSS program. The analysis used averages, cross tabulation, and Pearson’s correlation. Some of the results were tested with an even t-test and a chi-square test. Results and conclusions. Many young people are involved in doing housework because of their own choice. They also think that it is their duty. In their opinion they have good skills and they manage doing housework well. Girls do a lot more housework than boys and have a more positive attitude. Most young people find that the adults in their family take good care of the home and this makes them feel secure. Everyone agrees that doing housework is everybody’s responsibility. In home economics education it is important to strengthen the equal division of labor in housework. Particularly boys need to be encouraged to rely on their own abilities and to understand their role as an equal, responsible family members and not just a mom’s or wife’s helper.

There have been many studies concerning the organization and management in classrooms and the disturbances that violate it. Most of them, however, have been done from the point of view of teachers. The goal of this study is to bring out the views of the pupils on this subject. This study aims to find out more information for the teachers on, how the students think the classroom disturbances could be reduced and what can the teachers do to improve classroom management. This study was done as a qualitive study. The material used in the study has been collected by interviewing ten ninth grade students. In the interviews, the students were asked different questions concerning classroom management and disturbances with an aspect of the role of a teacher involved. The material was then analysed using data-driven content analysis focusing on the views of classroom management. The results were formed from consistent themes found from the material, from which the researcher formed the main categories. The students brought up the usage of phones, talking with classroom friends and extra disturbances (for example, extra personnel in the classroom) as the main causes of classroom disturbances. The students showed that they understand their role in the cause of classroom disturbances but underlined the role of the teacher in their answers, as the key to a peaceful classroom. Teachers were expected to be clear with their rules and be justful in their actions which were aspects that the students respected. Results showed that the students felt that the classroom is more peaceful when the teacher has planned the lesson to match the students’ needs. Results also showed that teacher-student relationship and classroom atmosphere have an impact on the peace of the classroom.