Browsing by study line "Metsien ekologia ja käyttö"

Pääkaupunkiseudun merenlahdet, maatalousmaisemat ja lähiöt tarjoavat erinomaisen elinympäristön sekä vesilinnuille että pienpedoille. Erityisesti pääkaupunkiseudun merenlahtikosteikoilla pesii monipuolinen linnusto, joka houkuttelee alueelle lintuja ja niiden munia ravintonaan hyödyntäviä pienpetoja. Suomessa esiintyvistä pienpedoista haitalliseksi vieraslajiksi määritetty supikoira (Nyctereutes procyonoides) ja alkuperäislajistoon kuuluva kettu (Vulpes vulpes) esiintyvät runsaslukuisina pääkaupunkiseudulla. Vieraspetojen, kuten supikoirien, runsastumista sorsien elinympäristöissä pidetäänkin yhtenä tekijänä Suomessa pesivien sorsien (Anatidae) kantojen taantumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää ketun ja supikoiran sorsille aiheuttamien pesimätappioiden määrää kaupunkiympäristössä. Pesätuhoja tarkastellaan määrällisesti ja suhteessa ketun ja supikoiran havaittuihin tiheyksiin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten pesän lähiympäristö ja pesän sijainti erityyppisillä viherkäytävillä vaikuttaa pesän mahdollisuuteen selviytyä. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin, Vantaan ja Espoon viherkäytäville perustetuilta keinotekoisilta koepesiltä, joissa on käytetty tarhattujen sinisorsien (Anas platyrhynchos) munia. Koepesiä tarkkailtiin seitsemän vuorokauden ajan riistakameroilla, joiden kuvista pystyttiin määrittämään varmasti pesällä vierailleet lajit ja vierailujen ajankohdat. Tutkimusajanjakson aikana pesistä tuhottiin noin puolet. Supikoira oli erittäin merkittävä pesärosvo, sillä tuhotuista pesistä noin kolmannes oli supikoiran tuhoamia. Ketun osuus tuhotuista pesistä oli noin kymmenen prosenttia. Tiheyteensä nähden kettu ja supikoira olivat kuitenkin yhtä tehokkaita pesärosvoja. Keinopesät selviytyvät kaupunkiympäristössä verrattain heikosti. Pesän todennäköisyys selviytyä kasvoi sen perustamispäivästä lähtien. Kettu ja supikoira saalistivat määrällisesti enemmän pesiä vesistön varrelle perustetuilla viherkäytävillä kuin metsäisillä viherkäytävillä. Keinopesän sijainnilla lähellä rakennettua ympäristöä ei havaittu olevan vaikutusta sen tuhoutumiseen. Mikäli pesän lähiympäristö oli avoimempaa, pesä tuli todennäköisemmin saalistetuksi. Tutkimus vahvistaa ketun ja supikoiran potentiaalin vesilintujen pesimätappioihin kaupunkiympäristössä. Ketun ja supikoiran aiheuttama pesäpredaatiopaine voi pääkaupunkiseudulla olla erityisen korkea niiden runsaslukuisuuden ja kaupunkiympäristön pirstoutuneisuuden takia. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää pääkaupunkiseudun ja luonnonsuojelualueiden pienpetopoistojen suunnittelussa ja tarpeellisuusarvioinneissa.

Metsänhoitotöitä on pyritty koneellistamaan Suomessa monen vuosikymmenen ajan. Puunhakkuun ja -korjuun koneellistuminen on onnistunut hyvin ja uudistamistöistä maanmuokkaus ja kylvö ovat nykyään koneellistuneet lähes kokonaan. Metsänistutuksen koneellistuminen on ollut jo usean vuosikymmenen ajan kehitysvaiheessa, ja istutuskoneissa on tapahtunut kehitystä koko ajan. Istutuksen koneellistuminen ei ole kuitenkaan edennyt kuten oletettiin. Koneellisen istutuksen yleistymisen ongelmina ovat olleet muun muassa kustannustehottomuus, vaihteleva istutuslaatu ja sopivien istutustyömaiden löytäminen. Käsin tehtävän istutuksen on ajateltu vähenevän esimerkiksi työvoimapulan vuoksi. Metsurityötä tekevien henkilöiden määrä on vähentynyt Suomessa samoin kuin omatoimisten metsänomistajien määrä. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä olleet pakottavia tekijöitä koneistutuksen osuuden lisääntymiselle. Edelleen on kuitenkin voimassa näkemys, että tulevaisuudessa työvoimapulan vuoksi koneelliselle istutukselle olisi kysyntää enemmän. Tässä tutkimuksessa tutkittiin koneellisen istutuksen markkinoita istutusyritysten liiketoimintamalleja vertailemalla ja yritysten näkemyksiä tutkimalla. Liiketoimintamallien vertailu tehtiin yksinkertaistetusti Business model canvas -työkalua apuna käyttäen. Tutkimukseen haastateltiin sidosryhminä eri metsäalan toimijoita, jotka käyttävät koneellisen istutuksen palveluita. Lisäksi haastateltiin istutuskonevalmistaja Risuteciä. Näin saatiin näkemyksiä eri näkökulmista koneellisen istutuksen markkinoihin liittyen. Haastattelut toteutettiin puhelin- ja sähköpostihaastatteluina. Alun perin tarkoituksena oli toteuttaa haastattelut tapaamisina, mutta koronavirus muutti suunnitelmia. Koneistutusyritysten kanssa haastattelut toteutettiin kokonaan puhelimitse. Puhelun aikana käytiin läpi vapaamuotoisesti kysymyslomake, johon kirjattiin yrittäjän vastaukset. Sidosryhmien kanssa ensikontakti tehtiin puhelimitse ja haastattelu sähköpostitse. Yritysten vastausten perusteella tehtiin myös Business model canvasit. Tutkimuksessa havaittiin, että koneistutusyritysten koot vaihtelivat merkittävästi. Pienimmät yritykset työllistivät lähinnä yrittäjän perheen. Suurimmalla yrityksellä oli työntekijöitä kiireisimpinä sesonkiaikoina 12 henkilöä. Huomioitavaa oli kuitenkin yritysten tarjoama palveluvalikoima. Yksikään yritys ei tarjonnut pelkästään koneistutusta, vaan jokaisella yrityksellä oli useita palveluja tarjottavana. Osa tarjosi myös metsäalan ulkopuolisia palveluita. Monet yritykset vastasivat, että osaavaa työvoimaa oli haastavaa löytää. Koneelliseen istutukseen ei ole erillistä koulutusta, joten kuljettajat täytyy usein kouluttaa itse työhön. Istutustyömaiden laadulle toivottiin parannusta. Koneelliselle istutukselle eivät sovellu kiviset maat, koska niillä istutustyöjälki jää heikoksi. Koneistutusyritysten markkinointi oli yleensä vähäistä, tai sitä ei ollut ollenkaan. Yleisin vastaus markkinoinnista kysyttäessä oli kuulopuheiden eli puskaradion kautta tapahtuva markkinointi. Osa yrityksistä oli mainostanut lehti-ilmoitusten kautta ja osa oli päässyt mukaan lehtiartikkeliin, jossa käsiteltiin koneellista istutusta. Monesti koneellisen istutuksen markkinointi oli jäänyt muiden metsäalan toimijoiden tehtäväksi. Sidosryhmien haastatteluissa kävi ilmi, että metsäalan toimijat eivät suhtautuneet koneelliseen istutukseen kovin positiivisesti. Huonoina asioina pidettiin esimerkiksi kustannustehottomuutta ja istutuslaatua kivisillä mailla. Koneellisessa istutuksessa nähtiin kuitenkin potentiaalia tulevaisuudessa istutuskoneiden kehittyessä. Myös laitevalmistaja Risutec näki tulevaisuuden valoisana, kunhan tehdään tarvittavat kehitystoimenpiteet ja markkinointi metsänomistajien suuntaan yleisen käsityksen muuttamiseksi positiivisempaan suuntaan. Koneellinen istutus tuntui vastausten perusteella olevan tilanteessa, jossa ei tapahdu juuri mitään. Koneistutusyritykset eivät olleet halukkaita investoimaan tulevaisuudessa koneelliseen istutukseen Perusteluna oli, että koneellisen istutuksen kannattavuutta pitäisi saada paremmaksi. Sidosryhmien vastausten perusteella metsäalan toimijat odottivat uutta jatkuvatoimista istutuskonetta, jota tällä hetkellä kehitetään Ruotsissa. Jatkuvatoimisen koneen odotetaan olevan kannattavampi kuin nykyiset kaivinkoneisiin kiinnitettävät istutuskoneet. Koneistutusmarkkinoilla on tällä hetkellä parannettavia asioita esimerkiksi markkinoinnissa, palvelutarjonnassa, työvoiman koulutuksessa ja työmaiden suunnittelussa. Suurimpina ongelmina ovat kuitenkin käsin tehtävän istutuksen hinta ja laatu, jotka ovat tällä hetkellä liian kilpailuvoimaisia koneellisen istutuksen vastaaviin verrattuna.

Absorption panels are utilized in public spaces to improve the acoustic properties of the space and to reduce reverberation. Porous materials such as glass wool, mineral wool or polyester based batts are commonly used as sound absorption panels. However, they are generally harmful for environment and difficult to dispose. By foaming cellulose, water and soap, it is possible to form an environmentally friendly porous fiber material, which has the same sound absorption capacity as mineral wool. The purpose of this study is to investigate how the physical and chemical properties of the fiber affect the absorption capacity of the foam-formed pulp panel. The purpose is to find properties that increase the sound absorption ca-pacity. The raw materials used in the study were hardwood and softwood kraft pulp from different bleaching stag-es and dissolving pulp. There were eight pulps with different properties. The softwood pulps were made of pine and the hardwood pulps were made of birch. The pulp was examined for fiber length and width, spe-cific fiber surface area, chemical composition, pore size distribution and average pore diameter. A foam-forming technique was used to prepare the samples, in which the pulp was foamed with water and a surfac-tant. The foam was placed on a water-permeable metal mesh in a mold and dried. The result was a light and porous fibrous panel. Samples were cut from the panels and the sound absorption coefficient was measured using an impedance tube. The study noticed that the density of the sample had a significant effect on the absorption coefficient. Samples with different densities were difficult to compare. On average, the higher the sample density, the higher the sound absorption coefficient. However, the absorption coefficients dissolving pulps were high despite their low densities. The effects of the measured properties of fibers were difficult to determine be-cause it was not known whether the absorption coefficient was affected by measured property or by anoth-er property that was not considered in this study. There were no significant differences in the absorption coefficients with the samples of the same density. According to the results of this study, fiber length and width, chemical composition and the surface area of fibers do not have significant effect on the ability of the cellulose panels to absorb sound. Dissolving pulp had the highest absorption coefficients and the lowest density. By increasing the density of dissolving pulp it’s the absorption coefficient can be raised above the absorption coefficient of glass wool.

Urban forests have recreational values in daily life of people. Planning the use of urban forest is considered through social, ecological, economical and cultural sustainability goals. Besides a forest plan that focuses on concrete forest use, many Finnish municipalities also have a forest strategy. Forest strategy gives a longer perspective for the goals of the use of the forest. Public participation is used as part of the forest planning in municipalities in varying levels. This master’s thesis focuses on the use of different public participation methods in forest planning in Finnish municipalities. The main focus is to explore what kind of methods/ combinations of methods are used and how the municipalities’ forestry experts view the main benefits, problems and chances of improvement in the used practices. The study is carried out as a qualitative study, interviewing forestry experts from 14 Finnish municipalities and analyzing the interviews using qualitative content analysis. The interviews are targeted to municipalities, that have made a forest plan and used public participation in the planning process. The results show that the participatory processes varied a lot between municipalities and each municipality had made their own way of including participatory methods into the forest planning process. However, the methods used were mostly the same, the most used being different kinds of online surveys and surveys using spatial information, common meetings, and forest walks. Two of the municipalities used participatory planning, that involved stakeholders in the planning group. It’s more conventional to use lighter participatory methods, that don’t require as much involvement from the participants. According to the interviews, the main benefits brought by public participation are trust-building, informing residents and having an insight into the public opinion, along with reaching an approved plan. The main problems considering public participation are limited resources and time for the planning, single strong opinions that dominate the conversation, conflicting interests and skills for executing public participation.The ways to improve public participation process included more thorough planning of the process and sufficient amount of time for it, using participatory experts thorugh a consult firm or from municipality’s own workforce, explaining and visualizing effects of forest use for the public and more active ways to inform the public.

Invasive non-native species create an increasing threat to diversity in nature and economics. Invasive species are expected to spread even wider due to climate chance. The Japanese rose (Rosa rugosa L.) is a species widely spread by humans for its decorative value. The japanese rose replaces native plant species and creates problems on seashores, where it thrives. It creates a threat to many endangered biotopes and their plantation. Chondrostereum purpureum (Pers. ex Fr.) has been studied for a biological method for brushwood maintenance. The method has yielded good results on several species of the Rosaceae family , for instance on Black cherry (Prunus serotina Ehrh.) and Pin cherry (Prunus pensylvaica L.f.) This study aims to declare, whether C. purpureum can be viewed as a potential method for controlling the Japanese rose. The effect of C. purpureum on the Japanese rose was studied for one growing season in Lauttasaari, Helsinki. In the study, the roses were cut and the freshly cut surfaces were treated with a C. purpureum solution in June 2021. The data were collected in June-September 2021. Despite the shortness of the study period, the results were promising. The fungal treatment decreased the number of live sprouts and increased the number of dead sprouts. Living sprouts were shorter and the amount of rosehip berries was lower in roses treated using C. purpureum than in roses that were cut only. It seems that the C. purpureum treatment provides a potential method for controlling the Japanese rose.

Suomessa metsäteollisuus on merkittävä osa vientiä, ja metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Jotta metsiä voidaan hyödyntää mahdollisimman kestävästi ja tehokkaasti, kannattaa tutkia menetelmiä, joilla voidaan parantaa metsäteollisuuden jalostusketjun arvoa. Metsäteollisuuden puunhankintaa suunnitellaan tällä hetkellä etukäteen puuraaka-aineen tarpeen, ja puuston järeyden mukaan. Metsäteollisuuden jalostusketjun arvoa voitaisiin parantaa tiedolla saatavilla olevan puuraaka-aineen laadusta, sillä sen avulla on mahdollista ohjata raaka-aineen kuljetusta eri tehtaille tarkemmin. Tässä tutkielmassa oli tarkoitus tutkia kuusen (Picea abies (L.) H. Karst.) laadun mittaamista maastolaserkeilauksella (terrestrial laser scanning, TLS), sekä kuusen laatua kuvaavien piirteiden yleistettävyyttä laajemmille alueille kirjallisuudessa esitettyjen tunnusten perusteella. Tutkielmassa selvitettiin kuusen laatua kuvaavien TLS-piirteiden korrelaatio TLS-menetelmillä mitttuun puun pituuteen, tilavuuteen, tukkitilavuuteen, latvussuhteeseen, ja latvuspinta-alaan. Tavoitteena oli myös lisätä ymmärrystä tekijöistä, jotka vaikuttavat laatua kuvaaviin piirteisiin ja niiden mittaamiseen. Tutkielman aineistossa oli 343 puuta, joista 257 kappaletta oli kuusia. Leimikot, joita oli 20 kappaletta, sijaitsivat Örebron läänissä Keski-Ruotsissa. TLS-keilaukset tehtiin 7.5 m säteisiltä ympyräkoealoilta neljällä keilauksella. Kaikille kuusen laatua kuvaaville TLS-piirteille löytyi tilastollisesti merkitseviä selittäjiä (P<0,05). Erot leimikoiden puiden laatua kuvaavien TLS-piirteiden välillä olivat pääasiassa vähäisiä, mutta kapenemisluvun kohdalla merkittäviä. Tuloksista voidaan päätellä, että joitain laatua kuvaavia TLS-piirteitä voi olla yleistettävissä laajemmalle alueelle estimoimalla selittävät tunnukset ilmalaserkeilaus (aerial laser scanning, ALS) -menetelmillä. Monella laatua kuvaavalla TLS-piirteellä korrelaation vahvuus puutunnuksiin vaihteli eri korkeuksilla rungossa, mikä kertoo sekä eri kokoisten puiden välisistä eroista, että oksien ja latvuksen rakenteen vaihtelusta eri korkeuksilla rungossa. Kuusen pitkä elävä latvus aiheuttaa peitteisyyttä ja sen myötä epävarmuutta mittauksiin. Yhdistämällä tutkielmassa mitatut ulkoiset piirteet tukkiröntgenin sisäistä laatua mittaavaan dataan, voitaisiin mallintaa puun sisäistä oksaisuutta ja tiheyttä suhteessa TLS-piirteisiin. Suuremmalla mallinnusdatalla, oikeiden ALS-piirteiden ja kasvupaikkatiedon avulla puuston laadun yleistämisessä laajemmille alueille on tämän tutkielman perusteella potentiaalia, mikä tukee aiempien tutkimusten tuloksia.

Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena työaika tutkimuksena. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laadullisten tekijöiden vaikutusta puutavara-autokuljetuksen käyttämään aikaan metsävarastolla ja kuormauksessa. Yhtenä osa-alueena metsävarastolla oli tutkia kääntöpaikkojen ajanmenekkiä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, joka loi tähän tutkimukseen omanlaisensa haasteen, laadullisten tekijöiden luokittelun rakentamisessa. Kääntöpaikan laatua tarkasteltiin luokallisella sekä asteikollisella aineistolla. Aineisto kerättiin yhteistyössä UPM Metsän kanssa. Metsävaraston laadullisista tekijöistä kääntöpaikan laatuluokkien vaikutukset ajanmenekkiin kyettiin erottelemaan mitatusta aineistosta. Kääntöpaikan laadullisten tekijöiden vaikutus sai tuloksissa erittäin merkitsevän p-arvon < 0,001, regressiomallin selitysasteen ollessa 0,699. Tulokset osoittivat, että lineaarisella regressiomallilla kyettiin ennustamaan kääntöpaikkojen olosuhteiden vaikutusta kääntöpaikan ajanmenekin synnyssä ja, että kääntöpaikan laadulla on vaikutusta puutavara-autokuljetuksen ajanmenekkiin metsävarastolla. Muuttujien lisääminen regressiomalliin paransi R2-selitysastetta, mutta lisätty muuttuja ei saanut mallissa merkitsevää p-arvoa. Regressiomallissa huomattiin kuitenkin ongelma tarkemmassa tarkastelussa. Regressiomalli vaikutti aliarvioivan ajallisesti laatuluokaltaan erinomaisia kääntöpaikkoja sekä yliarvioivan ajanmenekkiä laatuluokaltaan hyvillä kääntöpaikoilla. Laadullisesti kohtalaisten ja huonojen kääntöpaikkojen ennusteajat vaikuttivat olevan kutakuinkin linjassa mitattujen tulosten kanssa. Lisätutkimuksen tarpeena olisi keskityttyä kääntöpaikkatyyppi kohtaisten dimensioiden mittaamiseen ja arvioida yksittäisten dimensioiden vaikutusta kääntöpaikan ajan menekin synnyssä. Mahdollisuutena olisi luokallisen arvioinnin tarkentaminen tai uuden mallin rakentaminen. Puutavaravaraston laadullisilla tekijöillä ja koolla ei havaittu olevan vaikutusta kuormausaikaan. Puutavaravaraston laadullisten tekijöiden pohjalta ei kyetty erottelemaan metsävaraston ajanmenekkiin ja kuormausaikaan vaikuttavia tekijöitä vähäisen hajonnan, mahdollisen mittavirheen ja aineiston vinoutuneisuuden seurauksena. Puutavaralajikohtaisia kuormausaikoja verrattiin olemassa oleviin kuormausaikamalleihin. Tuloksista havaittiin vanhojen mallien yliarvioivan kuitupuun kuormausajanmenekkiä m3/min. Vanhojen mallien yliarvio voi johtua määrämittaan katkotun 3 m lehtikuitupuun sisällyttämisestä kuormausaikamalliin. Sen sijaan että, se olisi arvioitu omana puutavaralajinaan.

Dead wood includes everything between small branches and large trunks. Dead wood is created by abiotic and biotic factors like wind, lightning, competition and diseases. The amount of dead wood in Finland varies significantly between managed and natural forests. Approximately 50 % of the biomass of dead wood is carbon and thus dead wood is a notable carbon storage. Carbon may remain in dead wood for decades after the tree death. The amount of nitrogen in dead wood is small and it increases when the decay process proceeds. The aim of this study was to research the amount and quality of dead wood near the SMEAR II -station. The study also examined how the amount of carbon and nitrogen in dead wood varies between tree species and decay classes. Dead wood measurements were done at the ICOS-plots (24 pcs.) near the SMEAR II -station. At every plot there was a measurement area of 60 m2 where every piece of dead wood at the diameter of 2 cm or more was measured. Only dead wood inside the measurement area was measured. The length and top and down diameters of downed dead wood were measured. In case of standing dead wood the length and diameter at breast height were measured. The height and top diameter of stumps were measured as well. The decay class and appearance of dead wood were determined according to national forest inventory´s criteria. Based on the measurements the amount of dead wood at the plots and the whole area was calculated. Dead wood samples were taken from the plots. The samples were dried, milled and their carbon and nitrogen concentrations were analysed. The study revealed that the amount of dead wood in the study area is larger than in managed forests on average. Downed dead wood was the most common dead wood type while standing dead wood was the rarest type. The number of stumps was quite large. The most common species were Scots pine, Norway spruce and birch. The amount of dead wood varied significantly between the plots. The concentration of carbon in dead wood was on average 49 % and there were no differences between tree species and decay classes. The concentration of nitrogen was on average 0,8 % which is relatively high compared to other studies, and the concentration increased with increased decaying. There was a significant variation on nitrogen concentration between decay classes but not between tree species. This study supports other studies´ results that dead wood has an important role on carbon and nitrogen cycling in the forest.

Tutkimuksessa selvitetään UPM:n omistamien kuusentaimikoiden nykytilaa ja tulevaisuudenkehitystä. Tutkielman alussa kerrotaan lyhyesti metsien historian ja lehtipuuosuuden lisäämisen taustoihin vaikuttavista kehityslinjoista, jonka jälkeen vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka liittyvät kuusentaimikoiden nykytilaan ja tulevaisuuden kehitykseen. Ihmisen tarpeet metsiä ja metsien käyttöä kohtaan muuttuvat ajassa. Tällä hetkellä modernin metsätalouden tuloksena aikaansaadut kuusentaimikot ovat liian yksipuolisia. Muutokset ilmastossa haastavat nykyisten metsiköiden muutoksenkestävyyttä. Monimuotoisuuden väheneminen aiheuttaa metsätalouden hyväksyttävyyden kyseenalaistamista. Yhtenä osana haasteen ratkaisua pidetään lehtipuuosuuden lisäämistä kuusentaimikoissa. Lehtipuu kuusentaimikoissa monipuolistaa lajistoa ja kasvattaa metsiköiden resilienssiä. UPM on tehnyt päätöksen kaksinkertaistaa omistamiensa metsien lehtipuuosuuden. Tutkimuksessa kerättiin aineistoa kolmelta eri UPM:n omistamalta tilalta Pirkanmaan alueella. Kolmelta eri tilalta kerättiin maastoaineistoa yhteensä 15 kuviolta. Kuviolta mitattiin kasvupaikka ja puustotiedot, joiden avulla puustoja kasvatettiin Motti- simulaattorilla koko kiertoajan loppuun saakka. Tutkimuksessa luotiin myös kaksi kokonaan Motti- simulaattorilla kasvatettua metsikköä, joilla istutustiheys oli alhaisempi, 1600 tainta/ha 2000 tainta/ha sijasta. Alemman istutustiheyden kasvatuksen avulla voitiin vertailla nykytilanteen taimikoiden kehitystä alhaisempaan istutustiheyteen. Tämän tutkimuksen perusteella yli 50 % valtapituudesta täyttävien koivujen osuus on keskimäärin kuusentaimikoissa 9,1 %. Koivut ovat taimikossa pieniä, joka aiheuttaa jäämisen jälkeen myöhemmässä kasvuvaiheessa. Runkoluvullisesti harvennuksissa pystytään lisäämään koivun määrää metsiköissä, mutta tilavuuden saaminen samalle tasolle on haastavaa nykyisissä kuusimetsiköissä. Koivujen tilavuutta ja kasvua taimikoissa voidaan parantaa alentamalla kuusen istutustiheyttä, jotta koivuille löytyy parempia kasvupaikkoja taimikon sisällä. Kuusen istutustiheyden pudottaminen parantaa koivujen tilavuuskasvua taimikoissa. Koivun huomioiminen paremmin kaikissa taimikonhoitovaiheessa on tärkeää lehtipuuosuuden lisäämisen kannalta.

The goal of this study was to estimate the success of natural regeneration of Scots pine, on unscarified strip cut areas on forestry-drained dwarf shrub peatland sites, as to find the explanatory factors affecting regeneration. The sites were in Southern Finland and the seedling inventory was conducted 3–4 growing seasons after the cutting. On two sites the seedling densities were satisfactory (3000–6300 ha-1) but the spatial distribution was uneven, as the share of empty plots was 41–57 %. On the remaining two sites the regeneration had either failed or was unsatisfactory, with seedling densi-ties 600–1000 ha-1. The most important variables explaining seedling density were the soil scarification-effect of the logging trails and the water table level. The seedling density on the logging trails was 3–21 fold, depending on the site, compared to surfaces outside the trails. The small spots of bare peat were remarkably well-stocked. The explanatory value of variables for the water table level were weakened by the limited number of dipwells. However, it seems the development of seedlings on a clear-cut strip would require an average water table level deeper than 30 cm from the ground level, during growing sea-son. Of the vegetation groups, dwarf shrubs clearly had a negative impact on seedling density. In relation to the cover per-centage of the forest floor, bog mosses hosted more seedlings than upland mosses. The abundance of cotton grass raised seedling density and the longest seedlings grew in the vicinity of cotton grass. The reason was assumed to be the early colonization of the logging trails by both species. A thicker humus layer lowered the seedling density. Among other variables growing season temperature seemed to explain seedling emergence better than seed years. In addition to Scots pine seedlings, regression models are also presented for seedlings of broad leaves and conifer germinants. Common denominators for the occurrence of different groups of seedlings were the positive effect of log-ging trails and bare peat and the negative effect of dwarf shrub cover. According to the results some level of soil prepa-ration seems necessary to achieve a satisfactory level of natural regeneration. The thesis also proposes a forecast model for the occurrence of Scots pine seedlings, which is derived from the rela-tionship between the features of the uncut stand and the seedling densities of the clear-cut strips. According to the forecast model of the average water table level, the water table level preceding a strip cut should be at least -42 cm and preferably deeper, as a prerequisite for strip cutting. The sphagnum moss model states that sphagnum mosses should not cover far more than 5 percent of the forest floor. A higher water table level or a wider sphagnum cover on uncut strips, predicts a water table level too high for the development of Scots pine seedlings on clear-cut strips.