Browsing by study line "Education"

Tässä tutkielmassa tarkastelin, miten Rolf Hochhuthin näytelmä Sijainen otettiin lehdistön parissa vastaan. Lähteitäni olivat suomalaisissa ja kansainvälisissä lehdissä näytelmästä julkaistut artikkelit, jotka sijoittuvat vuosille 1963 ja 1964, jolloin näytelmän ensi-illat pääosin esitettiin. Näytelmä sai ensi-iltansa Länsi-Berliinissä vuonna 1963 ja samana vuonna se esitettiin myös Suomessa Svenska Teatternissa. Suomen Kansallisteatteriin näytelmä saapui vuotta myöhemmin vuonna 1964. Näytelmä kertoi toisen maailmansodan juutalaisvainoista, ja sen keskeisenä teemana oli sodan aikainen paavi Pius XII, ja se kuinka paavi ei julkisesti noussut natsien toimia vastaan. Hochhuthin näytelmä Sijainen sai paljon huomiota ja se käynnisti debatin paavi Pius XII:n toimista sodan aikana. Tutkielmani pyrkimyksenä oli tarkastella millaisia ajatuksia Hochhuthin näytelmä aiheutti lehdistön parissa, miten näytelmää tulkittiin ja mikä nähtiin sen sanomaksi. Näytelmästä löytyi paljon lehtiartikkeleita, mikä itsessään kertoi jo näytelmän merkittävyydestä. Tarkastelin tutkielmassani myös tarkastelemaan oliko suomalaisten ja kansainvälisten artikkelien näkemyksissä joitakin eroja ja mistä erot saattoivat johtua. Näytelmän pääteemoina nähtiin paavi Pius XII:n vaikeneminen holokaustista. Näytelmä herätti kysymyksen siitä, olisiko paavin pitänyt julkisesti tuomita natsien vainot, ja olisiko sillä ollut jotain vaikutusta natsien toimiin. Tämä jakoi artikkelien kirjoittajien mielipiteitä. Osa koki, että paavin toimet olivat riittäviä, kun taas toiset näkivät, että paavin olisi pitänyt ”Kristuksen sijaisena” nousta voimakkaammin vainoja vastaan. Osa koki, että paavin olisi pitänyt moraalisena esimerkkinä tuomita julkisesti holokausti silläkin uhalla, että tilanne olisi pahentunut. Lisäksi artikkeleissa pohdittiin paavin toiminnan takana vaikuttaneita motiiveja. Näytelmän eri versiot saivat paljon huomiota sekä suomalaisessa että kansainvälisessä lehdistössä. Kansainvälisissä lehdissä kiinnitettiin huomiota erityisesti siihen, miten Hochhuthin näytelmässä kuvattiin paavi Pius XII. Monien kirjoittajien mielestä paavin kuvaus näytelmässä oli vääristynyt. Suomalaisissa lehdissä keskityttiin enemmän näytelmän yleiseen sanomaan: monet kirjoittajat tulivat siihen tulokseen, että näytelmän keskeisenä teemana oli yksilön vastuu historiassa, ei niinkään paavin rooli tapahtumissa. Suomalaisten tulkintaan näytelmästä vaikutti mahdollisesti katolilaisuuden pienempi vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi suomalaisissa artikkeleissa pohdittiin myös sitä, miten toisen maailmansodan tapahtumat olivat saaneet alkunsa, kun taas tätä teemaa ei esitetty niinkään kansainvälisissä artikkeleissa.

Tutkielmani tarkoituksena ja tavoitteena on tarkastella ja analysoida salaliittoteorioita narratiivisessa muodossa retoriikan analyysin keinoin. Tämä tapahtuu analysoimalla ja tarkastelemalla, millaisella tavalla retoriikan teoreetikko Kenneth Burken dramatistininen viisijako näyttäytyy aineistona käytetyssä blogisivustossa. Tutkielman keskeinen tutkimusmenetelmä on retoriikan analyysi Burken Dramatistinen viisijakoa käyttäen. Tutkielman aineisto on kerätty NWO-havaintoja blogisivustolta. Tutkielmassa esitellään keskeisiä käsitteitä ja taustoja, jotka liittyvät salaliittoteorioihin. Uskontoa tarkastellaan uskontotieteellisen kolmen näkökulman mukaan, miten salaliittoteoriat ja uskonnot linkittyvät toisiinsa. Jaottelu on Robertsonin, Aspremin ja Dyrendalin mallit, joita on kolme erilaista uskontojen ja salaliittoteorioiden välisistä suhteista, jonka avaan tutkielmassa. Burken dramatistisen viisijaon avulla toteutettua analyysia peilataan edellä mainittuihin kolmeen näkökulmaan. Tutkielman tuloksiin sisältyy havainto siitä, että käyttämällä Burken dramatistista viisijakoa analyysin menetelmänä on mahdollista havaita aineistossa olevia kielellisiä sisäisiä suhteita. Aineistossa on havaittavissa retorisia ulottuvuuksia, joissa uskontoon viittaava käsitteistö on mukana ja käsitteistöt linkittyvät salaliittonarratiiveihin. Tutkielman tuloksissa on myös havaittavissa, että uskonto vaikuttaa retoriseen ilmaisuun tekstin sisällä. Tutkielman tuloksiin sisältyvät myös pohdinnat siitä, miten retoriikan tutkimusta voitaisiin soveltaa myöhemmin samankaltaisesti tutkimuksellisena pohjana tulevaisuudessa

Finnish principals experience high levels of stress in their work, which has raised a strong interest to identify factors that could support principal well-being. This study explores, first, the connection between principals’ perceived self-efficacy and physiological stress, and second, the changes in the stress and self-efficacy levels from 2019 to 2020. As earlier research has mostly focused on the self-reported stress and self-efficacy, this study raises further implications on the link between perceived self-efficacy and the physiological stress on school principals. The theoretical framework of the study is the social cognitive theory by Albert Bandura. Bandura suggests that the stress-protective role of self-efficacy should result in diminished physiological stress responses. Present study tests two hypothesis. According to the first hypothesis, principals with high self-efficacy are less stressed than principals with lower self-efficacy. According to the second hypothesis, the self-efficacy of the principals’ stays relatively stable from 2019 to 2020. Data of the study consists of questionnaire data and physiological measurements. The self efficacy levels of the participants were measured by using the Copenhagen Psychosocial Questionnaire-II. The physiological measurements were collected with mobile heart rate monitoring device Firstbeat BodyGuard 2. Altogether 30 principals participated the study in 2019 and 14 principals in 2020. In the study, statistical analysis was conducted with the SPSS Statistics programme. The data was analysed using the Pearson correlation, linear regression analysis and paired sample t-test. The study showed that the self-efficacy levels and physiological stress levels are statistically significantly connected. Consistent with the first hypothesis, principals with high self-efficacy are less stressed during office hours than principals with lower self-efficacy on both years. In addition, the connection between age and the stress levels and self-efficacy levels were studied. The analysis shows that principals with higher age had more physiological stress than their younger colleagues in 2019. However, in 2020, age was not connected to higher stress levels. The results indicate that the self-efficacy levels and age of the participants are not connected in both years. No evidence was found that the stress and self-efficacy levels of the Finnish principals would have changed from 2019 to 2020. This study contributes to a comprehensive understanding of self-efficacy and stress of Finnish principals, and these findings could support principals’ wellbeing and their commitment to work.

Students’ challenging behavior is of significant concern to teachers and principals in Finland. Youth’s challenging behavior at school has negative effects on teachers’ classroom management, classroom climate and other students. To manage behavioral challenges at school, different school-wide approaches are used. The Multi-tiered system of support (MTSS) is one of these school-wide approaches. With three tiers, this model focused on the early detection of learning issues, early intervention and collaboration between school personnel. This thesis explores tier one (Universal behavioral support). This research provides a national picture of primary schools’ teachers’ and principals’ views in Finland with regards to addressing students’ behavior. This study answers three research questions: (1) How do teachers and principals compare with regards to their views on using school-wide components to address students’ behavior, (2) how do teachers and principals compare in their views of teachers’ responsibility to promote appropriate youth behavior and (3) how do teachers and principals compare with regards to their views on identifying and supporting students that are not responding to universal behavioral support. A sample of 88 teachers and 101 principals from comprehensive primary schools in Finland participated in this study. A series of independent t-test, ANOVA and Chi-square were utilized to determine if any statistically significant difference existed between teachers’ and principals’ views. It was discovered that no statistically significant difference existed between teachers’ and principals’ views except in two items of the survey: participants’ views differed about teachers’ responsibility to encourage students to behave as expected and about using Interventions as a behavioral support approach for students that are not responding to universal behavioral support.

In order to follow the principles of sustainable education, the well-being of students should be established as its core factor. In searching to alleviate stress, educators pay attention to students’ self-agency skills and effective study methods in order to regulate learning and maintain a meaningful life. Recent research shows that music is a powerful motor in building young people's identity, and it is consequential that educational stakeholders must create new structures and enable the study of music in a comprehensive way. One of these opportunities is the ongoing reform of the general upper secondary school diplomas, conducted by the Finnish National Agency for Education EDUFI [Opetushallitus, OPH]. This study aims to reveal the current reform process of the upper secondary school diploma in music and its possible effect on the Finnish education system and adolescence well-being. This reform will inevitably affect the educational culture and society in several sectors. For this purpose, experts involved in the reform mentioned were interviewed. The participants of the study were invited to discuss the essential questions of the reform in order to clarify the current status of the process, and its prospects. The data from the interviews draws on experts’ opinion on proposing a reform to the current upper secondary diploma in music. Interviews are analyzed in connection with previous research and the current state of the reform. This paper reinforces insights into how music plays a role in adolescent identity modification. In addition, music diploma reform has the potential to make it visible and appreciated. In connection with the interviews, visions and suggestions for implementing the diplomas in the future will emerge. However, the shared understanding of the meanings of music education for the benefit of young people emerges from the interviews, appearing as the most significant discovery of this study.

Tämän tutkielman aihe on transsukupuoliset muslimit. Se käsittelee transsukupuolisten muslimiaktivistien kerrontaa yhdysvaltalaisen Transfaith -järjestön sivuilla. Tarkastelen transsukupuolisten muslimien kohtaamaa syrjintää ja selviytymistä. Tutkimuksessa kysyn, millainen kuva Transfaith -järjestön sivuilla transsukupuolisten muslimiaktivistien kerronnasta muodostuu transsukupuolisuudesta sekä millaiset raamit länsimaalainen kulttuuri, muslimi- ja sateenkaariyhteisö asettavat transsukupuolisille muslimeille. Tärkeiksi keskeisiksi käsitteiksi nousevat sosiaalinen ja biologinen sukupuoli sekä transsukupuolisuus ja kolmas sukupuoli. Näiden kautta kuvaan sukupuolen moninaisuutta ja sitä, miten sukupuolisuus on ymmärretty. Kuvaan myös islamin ja muslimiyhteisön käsitystä transsukupuolisuudesta historian saatossa. Hyödynnän feministifilosofi Judith Butlerin teoriaa sukupuolisuudesta ja vallankäytöstä, mikä auttaa ymmärtämään transsukupuolisten muslimien sukupuoli-identiteettiä ja yhteiskunnan dominanssia. Aineistonani toimii yhdysvaltalaisen voittoa tavoittelemattoman Transfaith -järjestön internetsivuilla olevat artikkelit, uutiset ja muu yleinen informaatio. Käytössäni on 22 tekstiaineistoa, joissa 17 muslimiaktivistia kertoo omasta transsukupuolisuudestaan ja muslimi-identiteetistään. Aktivistit ovat taustoiltaan erilaisia ja he antavat monipuolisen kuvan transsukupuolisen muslimin todellisuudesta. Hyödynnän kriittistä diskurssianalyysiä, joka metodina mahdollistaa yhteiskunnallisten ongelmakohtien tarkastelun ja yhteiskuntakritiikin. Näin huomio kiinnittyy aineistossa ilmenneisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja valta-asetelmiin. Metodi auttaa purkamaan aineiston kautta rakentuvaa kuvaa transsukupuolisten muslimien kohtaamasta länsimaalaisesta yhteiskunnasta ja heidän identiteetistään. Tutkielmassa nousee pinnalle se, että transsukupuolisten muslimien elämä ei ole helppoa yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen vaikenemisen ja torjunnan takia. He kokevat ristiriitaisuutta muslimi- ja sateenkaariyhteisöissä. Samalla vaikka he kohtaavat trans- ja islamofobiaa, he haluavat kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyiksi tasa-arvoisina yhteiskunnan ja yhteisön jäseninä. Muslimiyhteisön torjunta voi aiheuttaa transsukupuoliselle kipua ja siksi osa heistä kertoo kokeneensa hankaluutta sukupuoli- ja uskontoidentiteetin yhteensovittamisessa. Merkittävä osa transsukupuolisista ei koe, että transsukupuolisuus on erillinen sukupuoli. Tavallisesti he haluavat tulla määritellyiksi sosiaalisen sukupuolensa kautta binaarin sukupuolijaottelun tavoin.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia pappien myötätuntokokemuksia seurakunnan työyhteisössä ja sitä, miten myötätunto heidän mielestään vaikuttaa heihin ja työyhteisöön. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla. Aineisto koostuu kahdeksasta Etelä-Suomen keskisuuressa tai suuressa seurakunnassa toimivan papin haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Teoriatausta koostuu useista suomalaisista ja kansainvälisistä myötätuntoon liittyvistä tutkimuksista. Tiivistelmä Referat Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia pappien myötätuntokokemuksia seurakunnan työyhteisössä ja sitä, miten myötätunto heidän mielestään vaikuttaa heihin ja työyhteisöön. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla. Aineisto koostuu kahdeksasta Etelä-Suomen keskisuuressa tai suuressa seurakunnassa toimivan papin haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Teoriatausta koostuu useista suomalaisista ja kansainvälisistä myötätuntoon liittyvistä tutkimuksista. Aiemmissa tutkimuksissa myötätunto määritellään prosessiksi, jossa toisen tunne, tilanne tai kärsimys huomataan, siihen samaistutaan ja halutaan toimia toisen tilanteen parantamiseksi. Tämän tutkimuksen vastaajien mielestä myötätuntoa on empatia, inhimillisyys, myötäinto, emotionaalinen tuki sekä jakaminen ja konkreettinen apu. Empatia on tunneyhteyttä, halua toimia toisen parhaaksi. Emotionaalinen tuki koostuu sanallisesta ja sanattomasta tuesta. Jakaminen on kokemusten, tietojen, tunteen, tilanteen, tai neuvojen jakamista ja konkreettinen apu esimerkiksi työnjakoa. Myötätuntokokemukset muodostivat tässä tutkimuksessa neljä luokkaa: vuorovaikutus, emotionaalinen tuki, konkreettinen apu ja myötäinto, joka tarkoittaa toisen innostukseen ja iloon vastaamista. Myötätunnon vaikutuksia vastaajiin ovat työhyvinvoinnin lisääntyminen, yhteyden ja yhteenkuuluvuuden tunne, emotionaalinen tuki ja kokonaisvaltainen kohdatuksi tuleminen. Työyhteisöön myötätunto vaikutti vastaajien mielestä lisäten yleistä luottamusta, luoden hyvää ja lämmintä ilmapiiriä, vahvistaen resilienssiä eli joustavuutta tai kestokykyä, yhdistäen ihmisiä ja antamalla vapautta, myötäintoa ja halua kehittää työtä. Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa ja ne vahvistavat myötätunnon ja sen vaikutuksen. Tulosten samankaltaisuus muiden tutkimusten kanssa vahvistaa myös myötätunnon universaalina ilmiönä ihmisyhteisöissä. Myötätunnolla on merkittäviä vaikutuksia sekä työntekijään että työyhteisöön. Se on merkittävä ilmiö työhyvinvoinnin, uudistumisen ja innovatiivisuuden kannalta ja vaikuttaa jaksamiseen, voimaantumiseen ja yhteiseen innostukseen. Esimiehen vaikutus myötätunnon esiintymiseen työyhteisössä koettiin suureksi.

Tutkielma tarkastelee uskonnon representaatioita XConfessions-pornosivustolla ja pyrkii löytämään syitä sille, miksi uskonto tuodaan osaksi pornoa. Tutkielman tavoitteena on laajentaa uskonnon ja elokuvan tutkimuksen näkökulmia pornon tutkimukseen, sillä aiempaa tutkimusta aiheesta ei ole ja porno on huomattavan suurine katsojamäärineen yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti merkittävä ilmiö. Yksitoista noin 20 minuutin mittaista pornoelokuvaa ja 47 kirjallista seksifantasiaa käsittävä aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Analysoitava aineisto on valikoitunut primääriaineistosta sen perusteella, että siinä representoidaan konventionaalisia eli perinteisiä institutionaalisia uskontoja tai kansanomaisia uskonnon muotoja. Aineistosta tehdyt päätelmät perustuvat representaatioteorioihin, joiden mukaan representaatioilla on esittäviä, edustavia ja tuottavia tarkoituksia ja merkityksiä, jolloin representaatioiden perusteella voidaan päätellä jotakin niitä tuottavan kulttuurin arvostuksista ja merkityksenannoista. Analyysin apuna toimii myös pornoon akateemisessa tutkimuksessa leimallisesti liitetty transgression eli rajanylityksen tematiikka, jonka mukaan pornon kiihottavuus perustuu erilaisten stereotyyppisten vastinparien esittelylle ja törmäyttämiselle. Rajanvetojen ja niiden ylittämisen perusteella voidaan myös tehdä päätelmiä kulttuurisessa kontekstissa vallitsevista rajoista. Aineistossa representoidaan uskontoa negatiivisessa, positiivisessa sekä neutraalissa valossa. Uskontoa representoidaan negatiivisessa valossa ja hyvin stereotyyppisesti, jos representoidun uskonnon piirissä seksuaalisuus on stereotyyppisesti tabu ja rajoitusten kohde. Negatiivisesti aineistossa representoidaan kristinuskoa, islamia sekä aaveisiin ja henkiin uskomista. Jos taas uskonnon puolelta tulevien rajoitteiden määrä on vähäinen, uskonto representoidaan positiivisesti tai neutraalisti, painottaen elettyä kokemusta ja yksilöllistä näkemystä uskonnosta. Tällä tavoin representoidaan pakanuuden muotoja ja erilaisia Intian uskonnoista länsimaihin omaksuttuja käytänteitä, kuten mindfulnessia ja tantraa. Löydöksiä selittää Teemu Tairan uskonnon notkistumisen konsepti. Uskonnon notkistuessa länsimaiset ihmiset erottautuvat perinteisistä uskonnollisista instituutioista, niihin kuulumisesta ja niiden oppeihin uskomisesta. Tämä ilmenee aineistossa kielteisenä asenteena ja pilkantekona kristinuskoa ja islamia kohtaan. Suhde uskontoon ei kuitenkaan ole välinpitämätön, vaan uskontoa ollaan valmiita käyttämään osana omaa elämää hyvinkin joustavasti, kuten harjoittamalla hyvin vapaasti määriteltyä mindfulnessia tai pakanuutta. Tällöin uskonto ei ilmenekään enää perinteisillä, ulkoapäin määritellyillä tavoilla ja perinteisissä yhteyksissä, vaan irrottautuu kiinnikkeistään ja päätyy luontevaksi osaksi esimerkiksi pornon representoimaa seksuaalisuutta.

Tässä tutkielmassa tarkastelen Hilary Putnamin uskonnonfilosofista ajattelua sekä hänen pragmaattisen pluralisminsa tarjoamia näkökulmia uskonnonfilosofiaan. Tämän taustoittamiseksi tarkastelen laajalti realismin ongelmaa yleisesti filosofisena kysymyksenä sekä tarkemmin uskonnonfilosofian kontekstissa. Lisäksi perehdyn Putnamin realismia koskevaan ajatteluun. Totean, että Putnamin uskonnonfilosofinen ajattelu suhtautuu kriittisesti reduktiivisiin uskonnollisen realismin muotoihin, kuten myös evidentialistiseen käsitykseen uskonnollisista uskomuksista todellisuutta koskevina hypoteeseina. Putnam esittää vahvasti Ludwig Wittgensteinin ajatteluun perustuvan käsityksen uskonnollisesta kielestä, joka nivoutuu pragmatistiseen inhimillisiä käytäntöjä korostavaan realismiin. Esitän, että Putnamille päätös käyttää uskonnollista kieltä ei perustu tieteelliseen evidenssiin, vaan on luonteeltaan käytännöllistä sitoutumista elämänmuotoon. Lopuksi esitän, että Putnamin ajattelu tarjoaa luonteeltaan suvaitsevaisen lähtökohdan uskonnonfilosofiaan, joka tunnustaa erilaisten todellisuuskäsitysten olemassaolon, eikä sitouta filosofista tarkasteltua vain erilaisten käsitysten totuudellisuuden selvittämiseen. Esitän Putnamin tarjoamaa lähestymistapaa pehmeäksi evidentialismiksi, jossa tieteellisen evidenssin lisäksi hyväksytään evidenssiksi myös käytännöllinen ”elämän laboratoriossa” saavutettu evidenssi. Lisäksi tarkastelen muun muassa Putnamin ajattelun tarjoamia näkökulmia ateistiselle uskonnonfilosofialle ”vakavana ateismina”.

Nykypakanuus on kasvattanut suosiotaan länsimaissa, myös Suomessa aina 90- luvulta alkaen. Pakanuus näyttäytyy useimmille nykypakanoille myös ryhmäidentiteettinä, jolloin sosiaaliset ilmiöt kuten sosiaalinen vertailu ja sosiaalinen identiteetti ovat asioita, joita on mahdollista tutkia uskontotieteen alla. Etenkin sosiaalista identiteettiä on suomalaisen pakanakentän sisällä jo tutkittu, mutta sitä vastoin identiteettiautenttisuutta ei. Identiteettiautenttisuudella tarkoitetaan tämän tutkimuksen kontekstissa sosiaalista vertailua liittyen oman pakanaidentiteetin autenttisuuteen. Oma tutkimukseni keskittyy näin ollen tutkimaan sitä, miten autenttinen pakanaidentiteetti rakentuu suomalaisten nykypakanoiden puheessa. Autenttisuus on käsite, jota yleensä käytetään kuvaamaan kaikkea aitoa, todenmukaista ja alkuperäistä, ja näin ollen sitä usein käytetään käsitteenä, jolla omaa ryhmä- tai henkilökohtaista identiteettiä rakennetaan, perustellaan tai oikeutetaan. Kansainvälisessä pakanuutta ja pakanaidentiteettiä koskevassa tutkimuksessa on osoitettu, että eri maiden pakanayhteisöissä autenttisuus näyttäytyy tietynlaisena sosiaalista sisäryhmää määrittävänä kriteerinä. Tämä ilmeni siten, että osa pakanaidentiteettiä kantavista henkilöistä määritteli tietyt pakanuuteen liitettävät piirteet ja ideaalit, joita autenttisten pakanoiden sisäryhmä edustaa ja sosiaalisen vertailun kautta rajasi osan pakanayhteisöstä sosiaaliseksi ulkoryhmäksi, vähemmän autenttisiksi pakanoiksi. Oman tutkimukseni pääasiallinen tarkoitus on selvittää, esiintyykö tämänkaltaista autenttisuuteen perustuvaa sosiaalista vertailua myös Suomessa ja jos esiintyy, mitä ideaaleja autenttiseen pakanuuteen liitetään. Autenttisuuteen liitettyjä piirteitä olivat aiemmassa tutkimuksessa esimerkiksi traditionaalisuus, epäkaupallisuus sekä pinnallisuudesta ja populaarikulttuurin tekemistä pakanuuden tulkinnoista irrottautuminen. Koska aihetta ei ole aiemmin suomalaisessa kontekstissa tutkittu, maisterintutkielmani antaa yleistason katsauksen siihen, miten autenttinen pakanaidentiteetti rakentuu suomalaisten nykypakanoiden puheessa ja vertailee, miten se suhteutuu aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimukseni aineisto koostuu kahdestatoista laadullisen asennetutkimuksen metodein toteutetusta haastattelusta. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynsin autenttisuuden käsitettä sekä sosiaalisen identiteetin teorian käsitteistöä. Tutkimusotetta voidaan pitää teoriaohjaavana, sillä teoreettinen viitekehys eli autenttisuus ja aikaisemman tutkimuksen havainnot ohjaavat analyysin kulkua vahvasti. Tutkielmani tulosten valossa voidaan katsoa, ettei suomalaisessa pakanayhteisössä esiintyvä autenttisuuskeskustelu näyttäydy ainakaan oman aineistoni valossa yhtä merkittävänä sosiaalisen vertailun välineenä, kuin vertailukohtana käyttämässäni aiemmassa tutkimuksessa. Verrattuna aikaisempaan tutkimukseen hajonta siinä, oliko autenttisuus merkittävä sosiaalisen vertailun kriteeri, oli suurempaa. Haastattelemani pakanat esittivät joitakin autenttisuusväitteitä ja jotkut haastatteluissa esiin nousseet piirteet, kuten pakanuuden representaatiot sosiaalisessa mediassa tai populaarikulttuurista inspiraation hakeminen omaan harjoitukseen näyttäytyivät kokonaisuutena aihepiireinä, joihin liittyi sosiaalista vertailua identiteettiautenttisuuden perusteella. Verrattuna aiemman tutkimuksen havaintoihin haastattelemieni pakanoiden puheessa korostuivat kuitenkin autenttisuuden sijaan myös vastakkaiset ilmiöt, kuten pakanuuden epädogmaattinen luonne ja itsemäärittelyoikeus, ja niihin vedoten haastateltavat myös vastustivat sosiaalista vertailua liittyen autenttisuuteen. Tutkimukseni antaa yleisellä tasolla katsauksen siihen, millaista keskustelua aiheesta suomalaisessa kontekstissa esiintyy, mutta jatkotutkimukselle, joka keskittyisi tutkimaan aihetta jonkun rajatun yhteisön, esimerkiksi traditionaalisten wiccojen kontekstissa, voisi olla paikkansa.