Browsing by Title

Tavoitteenani on tutkia idiomien käännösstrategioita Colm Tóibínin romaanin Brooklyn suomennoksessa. Olen kiinnostunut siitä, onko teoksen kääntäjä pystynyt säilyttämään lähtötekstin idiomit teoksen suomennoksessa kääntämällä ne jollakin suomen kielen idiomilla vai onko kääntäjä käyttänyt jotakin muuta käännösstrategiaa idiomien suomentamisessa. Aion myös selvittää, onko kääntäjä käyttänyt kääntäessään kompensaatiostrategiaa eli kääntänyt jonkin lähtötekstissä olevan ei-idiomaattisen normaali-ilmaisun idiomilla. Lisäksi tarkastelen, vastaako idiomikäännös lähtötekstin idiomia kuvallisuuden osalta. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millaisia käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt idiomeja suomentaessaan? 2. Onko lähtötekstin idiomin kuvallisuus siirtynyt käännökseen tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla? Hypoteesini on, että osa lähtötekstin idiomeista on käännetty idiomilla, mutta enemmistö idiomeista on silti käännetty selittävällä normaali-ilmauksella. Tätä hypoteesia tukee esimerkiksi Nidan & Taberin (1969: 106) näkemys, että idiomi käännetään usein ei-idiomaattisella ilmauksella. Näin on siitäkin huolimatta, että ideaalina pidetään sitä, että kääntäjän pitäisi pyrkiä kääntämään lähtökielen idiomi kohdekielen idiomilla (Ingo 1990: 246). Tutkimukseni on pääosittain kvalitatiivinen ja kontrastiivinen, mutta siinä on myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimusaineistoni koostuu idiomeista, jotka kerään romaanista. Tutkimus alkaa idiomin käsitteen määrittelyllä sekä idiomien keräämisellä lähtötekstistä ja suomennoksesta. Tämän jälkeen luokittelen idiomit sekä niiden käännökset käännösstrategian mukaan ja analysoin ne. Analyysissä tarkastelen myös idiomien kuvallisuutta niissä tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla. Kategorisoin nämä idiomit kuvallisuuden säilymisen tason mukaan kolmeen ryhmään: 1) sama kuva, 2) osittain sama kuva sekä 3) eri kuva. Tulosten perusteella idiomit on käännetty useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella. 389 idiomista peräti 202 kappaletta (52 % käännösstrategioiden kokonaismäärästä) on käännetty kyseistä käännösstrategiaa käyttämällä. Toiseksi yleisin käännösstrategia on idiomilla kääntäminen (169 kpl, 43 %), kolmanneksi poisto (14 kpl, 4 %) ja viimeiseksi sananmukaisesti kääntäminen (4 kpl, 1 %). Kompensaatiostrategioita on käytetty suomennoksessa yhteensä 104 kertaa. Normaali-ilmaus on käännetty idiomilla 100 kertaa (96 % kompensaatiostrategioista), ja suomennokseen on lisätty idiomi neljä kertaa (4 % kompensaatiostrategioista). Idiomilla ja sen idiomikäännöksellä on useimmiten osittain sama kuva (66 kpl, 39 % kaikista idiomeilla käännetyistä idiomeista). Eri kuva on puolestaan 52 tapauksella (31 %) ja sama kuva 51 tapauksella (30 %).

Idiopaattinen epilepsia (IE) pidetään yhtenä yleisimmistä neurologisista ongelmista koirilla. On arvioitu että 1-2 % koirapopulaatiosta kärsii sairaudesta. Tämän työn kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan eri koiraroduilla esiintyvän IE:n periytymismalleja, vallitsevuutta, sairauden puhkeamisikää, sukupuolijakaumaa ja kohtauksiin vaikuttavia tekijöitä. Sairauden vallitsevuus suomenpystykorvilla on jo aikaisemmin todettu olevan keskimääräistä korkeampi. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää sairauden tämänhetkinen vallitsevuus rodussa. Lisäksi selvitettiin mm. sairauden puhkeamisikää, sukupuolijakaumaa ja ulkoisten tekijöiden merkitystä kohtausten puhkeamisiin. Tutkimus tehtiin kirjallisena kyselytutkimuksena suomenpystykorvien omistajille, jota täydennettiin puhelinhaastatteluin. Kyselylomakkeita lähetettiin kaikille Suomen kennelliiton rekisterissä oleville vuoden 1993 jälkeen syntyneiden suomenpystykorvien omistajille vuosina 2003 ja 2004. Kirjallisia vastauksia saatiin 2299 kpl ja vastausprosentti oli 38,6 %. Lomakkeiden perusteella sairaiksi luokiteltujen koirien omistajille soitettiin. Myös mikäli lomakkeet olivat epätäydellisesti täytetyt, vastaajille soitettiin. Sairaaksi luokiteltiin yhteensä 141 koiraa. Tutkimukseen osallistuneet koirat edustivat populaation normaalijakaumaa. Suomenpystykorvien IE:n vallitsevuudeksi saatiin 6 %. Koirat olivat keskimäärin kolmen vuoden ikäisiä saadessaan ensimmäisen kohtauksensa (vaihteluväli 6-120 kuukautta). Urokset olivat hieman narttuja sairaampia (suhteessa 1,6:1). Ulkoisista kohtauksiin vaikuttavista tekijöistä työllä, rasituksella tai muulla vastaavalla ärsykkeellä uskottiin olevan eniten vaikutusta. Jopa 35 % sairaiden koirien omistajista arvioi kohtausten liittyvän johonkin näistä. Suurin osa (45 % sairaiden koirien omistajista) eivät kuitenkaan olleet havainneet kohtausten puhkeavan missään tietyssä tilanteessa. Tutkimuksessa saatu vallitsevuus on yhtenäinen aikaisemmin saatujen tulosten kanssa. Sairauden keskimääräinen puhkeamisikä on suomenpystykorvilla sama kun usealla muulla rodulla. Sukupuolten välistä eroa sairastuvuudessa ei Suomessa ole suomenpystykorvilla aikaisemmin todettu. Taustatekijöiden merkitystä on muilla roduilla tutkittu hyvin vähän, ja myös suomenpystykorvien osalta lisätutkimuksille on tarvetta.

Epileptinen kohtaus voidaan luokitella idiopaattiseksi, sekundaariseksi (symptomaattiseksi), luultavasti sekundaariseksi (kryptogeeniseksi) ja reaktiiviseksi. Epilepsia voidaan todeta idiopaattiseksi, jos taustalla ei todeta rakenteellista vikaa aivoissa, muuta neurologista tai kliinistä oiretta ja epilepsian voidaan olettaa olevan perinnöllinen ja ikäriippuvainen. Idiopaattinen epilepsia todetaan yleensä koiran ollessa 1-5-vuotias. Se on tyypillisempi sairaus puhdasrotuisilla kuin monirotuisilla koirilla. Tarkka anamneesi sekä kattavat kliiniset ja neurologiset tutkimukset ovat tärkeimpiä diagnoosiin johtavia tekijöitä. Epileptinen kohtaus voidaan koirilla luokitella kohtauskuvan perusteella kahteen luokkaan, jotka ovat paikallinen kohtaus ja yleistynyt kohtaus. Paikallisessa kohtauksessa kliiniset oireet viittaavat vain yhden aivopuoliskon yhden osan osallistumiseen kohtaukseen. Paikallinen kohtaus jakaantuu vielä yksinkertaiseen paikalliseen kohtaukseen (tajunnantaso on säilynyt ennallaan) ja kompleksiseen paikalliseen kohtaukseen (tajunnantaso on alentunut). Paikallinen kohtaus voi laajentua yleistyneeksi kohtaukseksi, jolloin puhutaan sekundaarisesti yleistyneestä kohtauksesta. Yleistyneen kohtauksen kliiniset oireet antavat syytä epäillä molempien aivopuoliskojen osallistumista kohtauksen syntyyn. Mikäli kohtaus kestää 30 sekuntia tai pidempään, potilaan tulee menettää tajuntansa taso jollain tavalla kohtauksen aikana, jotta kohtaus voidaan luokitella yleistyneeksi. Epilepsiatyyppien luokittelu koirilla perustuu ILAE:n (International League Against Epilepsy) julkaisemaan epilepsiatyyppien luokitteluun ihmisillä. Kohtaustyyppien luokittelu on kuitenkin muuttunut ihmisillä vuosituhannen alussa ja enää tiukkaa jakoa paikalliseen ja yleistyneeseen kohtaukseen ei pidetä merkityksellisenä. Nykyisen luokittelun mukaan epilepsian alkuperä on joko perinnöllinen/idiopaattinen, metabolinen/rakenteellinen tai tuntematon. Tämän lisensiaatin tutkielman kokeellisessa osassa selvitettiin pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran, schipperken ja kääpiöpinserin idiopaattisen epilepsian kliinistä kuvaa ja periytymismallia. Pitkäkarvaisilla pyreneittenpaimenkoirilla idiopaattinen epilepsia puhkeaa tyypillisesti melko vanhalla iällä ja kohtaukset ovat suurimmaksi osaksi paikallisia. Schipperkeillä ja kääpiöpinsereillä idiopaattisen epilepsian puhkeamisikä on melko tyypillinen, noin 3 vuotta. Kohtaustyyppi näillä roduilla on paikallisalkuinen sekundaarisesti yleistyvä. Piirretyistä sukupuista havaitaan, että epilepsia toistuu kaikilla kolmella rodulla useissa sukupolvissa ja monissa pentueissa on useampi sairastunut yksilö. Näiden tietojen perusteella voidaan päätellä epilepsian olevan kyseisissä roduissa perinnöllinen. Sukupuissa on mukana vielä liian monia koiria, joiden terveystiedot ovat tuntemattomia. Perinnöllisyyden tarkempi selvitys vaatii lisätutkimuksia. Yhdellä rodulla voi esiintyä useita eri geenivirheitä epilepsian taustalla. Samanlainen kliininen kuva viittaa samaan geneettiseen taustatekijään ja näin ollen epilepsian kliinisen kuvan määrittäminen on ensiarvoisen tärkeää valittaessa yksilöitä geenitutkimuksiin.

Lisensiaatin tutkielmani keskeisin tarkoitus on kerrata epilepsian ensisijainen lääkehoito ja yleisiä hoitokäytäntöön liittyviä asioita sekä jakaa tietoa praktiikkaa tekeville eläinlääkäreille uusista lääkevaihtoehdoista vaikeahoitoisissa epilepsia tapauksissa. Koiran idiopaattisen epilepsian ensisijaisen lääkevaihtoehdon rinnalle on tullut uusia lääkevaihtoehtoja ihmisten epilepsialääkkeistä. Kuitenkaan kaikki ihmisten epilepsialääkkeet eivät sovellu koirille käytettäväksi esimerkiksi sopimattoman farmakokinetiikan tai sivuvaikutusten takia. Lääkehoito on idiopaattisen epilepsian tärkein hoitomuoto. Suosituksena on lääkehoidon aloittaminen, mikäli kouristuskohtauksia on enemmän kuin yksi kohtaus kahden kuukauden aikana tai jos koiralla on niin sanottu pitkittynyt kohtaus (yli 5min), jolloin kyseessä voi olla status epileptikus. Ennen lääkinnän aloittamista tulisi koiralta määrittää perusverenkuva sekä elinarvot ja tutkia virtsanäyte. Tämä on erityisen tärkeää, siksi että saamme koiran yksilölliset laboratorioarvot ennen lääkityksen aloittamista. Näihin tietoihin verrataan hoidon aikana saatavia tutkimustuloksia. Lisäksi alkutiedon perusteella voidaan arvioida, mikä olisi sopivin lääkevaihtoehto ja lääkeannos kyseiselle koiralle. Koirille epilepsian hoitoon Suomessa on rekisteröity Barbivet, jonka vaikuttava-aine on fenobarbitaali. Fenobarbitaalilääkitys on suhteellisen turvallinen ja sillä saavutetaan hyvä hoitovaste 70 – 80 %:lla epileptikkokoirista. Täydellinen kohtauksettomuus saavutetaan noin 40 %:lla koirista. Koiralla, joilla kohtauksia ei saada kontrolloitua pelkällä fenobarbitaalilla tai fenobarbitaali aiheuttaa koiralle merkittäviä haittavaikutuksia, voidaan siirtyä fenobarbitaalin ja kaliumbromidi yhdistelmähoitoon. Tämä yhdistelmähoito on erittäin tehokas. Yhdistelmähoito vähentää merkittävästi elintoksisuusriskiä, sillä lääkeaineilla on eri metaboliareitit. Mikäli kohtauksia esiintyy edelleen enemmän kuin kerran 6 – 8 viikossa, suositellaan tarkempia jatkotutkimuksia. Koiralle voidaan tarvittaessa kokeilla ihmisten epilepsialääkkeitä. Eniten käytetään topiramaattia ja levetirasetaamia. Topiramaatin käyttöä koiralla ei vielä ole juurikaan kliinisesti tutkittu, mutta kliinisessä käytössä siitä on havaittu olevan hyötyä. Levetirasetaamin teho on osoitettu koirilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa. Mikäli kouristuskohtaus kestää yli 5 min tai kohtauksia tulee useampi kuin yksi kohtaus vuorokaudessa, koira tulisi viedä eläinlääkäriin. Pitkittynyt kohtaus vaatii välittömästi hoitoa, sillä se voi olla hengenvaarallinen. Aktiivinen kohtaus pyritään pysäyttämään ensisijaisesti diatsepaamilla i.v.. Hoitoon kannattaa lisätä myös fenobarbitaalia i.v., sillä sen vaikutus kestää pidempään. Mikäli kohtaus edelleen jatkuu, voidaan potilaalle antaa hitaasti propofolia i.v..

Bacteriocins are ribosomally synthesized antimicrobial proteins or peptides that inhibit growth of other bacteria. Bacteriocins can be divided into three classes based on their characteristics. Bacteriocins from the genus Lactococcus have only been found from the classes I and II. These two classes include small heat resistant peptides. Class III includes larger heat sensitive proteins. Bacteriocins have different ways to inhibit bacteria. They can either kill the bacteria or prevent them from multiplying. Due to their safe properties, bacteriocins can be used in food production to prevent the growth of harmful bacteria. In this Master’s thesis, antimicrobial compound produced by Lactococcus lactis LAC460 isolated from idli batter, was studied. Based on inhibition tests it was found that the LAC460 prevented the growth of some lactic acid bacteria by forming an inhibition zone on indicator plate. Uncommon to bacteriocins, the zone expanded during several weeks of incubation. This indicates that the antimicrobial compound can also kill inactive non-growing target cells. Based on the enzymatic tests the antimicrobial compound turned out to be a protein, probably a bacteriocin. The LAC460 bacteriocin lost its activity already at 53 °C, as well as both in low and high pH. This indicates that the compound was not a peptide but rather a bigger protein. The strain LAC460 produced more bacteriocin when the growth media was strongly buffered at least to pH 7. The bacteriocin was produced only at later growth phase. Based on the results from the ribosomal 16S rDNA sequencing, API-test and whole genome sequencing, LAC460 turned out to be a mixed culture of two bacteria, L. lactis and Enterococcus faecium. These bacteria were separated from each other with selective media and it was found out that Lactococcus was the actual producer of the bacteriocin. No obvious bacteriocin gene was found from the genome sequence, but the results suggest that the LAC460 bacteriocin belongs to class III bacteriolysins. As Lactococcus strains have not been found to produce class III bacteriocins, the antimicrobial protein characterized in this study seems to be a new bacteriocin.

Background: The purpose of this study is to bring understanding of what elements enable experts' knowledge sharing in digital service organizations. In digital service organizations the organizational structure is often project-based. Customer projects start and end throughout the calendar year, and the employees working within them may change along with the new projects. In addition, digital service companies have been actively hiring new employees. Rapidly grown number of new employees and the fact that the closest co-workers change throughout the year may cause challenges to the employees’ knowledge sharing within projects and beyond them to the wider organization. The elements which interrelation with employees’ knowledge sharing is examined in this study are self-determination theory’s three basic psycholog-ical needs, empowering leadership, and psychological safety. The theoretical framework is based on the concepts of knowledge and expertise, and on the previous research about the basic psychological needs and autonomous motivation, empowering leadership, and psychological safety at work. Problem: The aim of this research is to gain more understanding of what elements enable employees’ knowledge sharing in digital service organizations. The viewpoint is in the conditions where the employees operate at work. Methods: The nature of the research is qualitative interview study. The research material was collected by interviewing eight employees in one digital service company in spring 2020. Empirical data was analysed by theory- and data-driven content analysis. Results: The results of this study imply that the informants’ views on knowledge sharing at work were in line with the previous studies. All the elements examined interrelated with employees’ knowledge sharing as enabling it. Significance: The results bring understanding of what elements in organizations can enable employees’ motivation, ability, and opportunity to share their knowledge at work.

Linguistic attitude is one of the important factors that could influence the development of a language or a language variety in defining its status, role, and function(s) within a speech community; attitudes are shaped by perceptions. This study explores Finnish university students’ English language preference, and their perceptions on the use of English as a global lingua franca. A survey was conducted among 358 Finnish (English-major) university students across Finland to investigate which English variety they prefer to learn, and the reasons for their preference. The results reveal that despite the seeming proliferation of the American English variety in Finland, ubiquitous through various forms of media, the British English variant is still preferred by the student majority primarily due to its perceived notion of aesthetic and ‘cultured’ features, and the students’ familiarity with the variety as a pedagogical model. Moreover, the majority of the participants believe that a native speaker accent should neither be imposed nor required from non-native English speakers; but these students nevertheless wish to acquire a native speech. This result is also found in other similar attitudinal studies; that is, on a macro level, students in this particular context are aware of the plurality of English and its status as a global language; on a micro level, however, these learners wish to learn the ‘standard’ English that they have been quite familiar with, through years of formal language education. This study yields remarkable insights into the students’ views of the English language that is being taught/learned in Finnish schools/universities, and how their attitudes towards English affect their second-language goals and practices. It presents a sociolinguistic view of English, and how the standard language ideology tradition affects language attitude/preference. The findings contribute to enhance our knowledge and understanding on relevant sociolinguistic concerns in this context, and present a challenge for (current/future) language educators to critically evaluate the linguistic model/teaching materials they adopt, and encourage an unbiased and genuine appreciation for the English language and its diversity in their language classrooms.

Datorspel är en växande miljardbusiness och ett fenomen som fått ett stadigt fotfäste i vår populärkultur och i många hem. Datorspel är kodade produkter ända ner på detaljnivå där många, både små och stora, urval gjorts. Av dessa anledningar är det intressant och viktigt att granska spel som använder sig av historia. Vad är det dessa omtyckta spel gör med vår historia, vad ur historien förmedlas och hur? Frågeställningen i denna avhandling lyder: hur ser historiebruket och historiekulturen ut i Fallout 3 och Fallout New Vegas? Som stöd för granskningen ligger Peter Aronssons, Klas-Göran Karlssons, Ulf Zanders, Jörn Rüsens och Niall Fergusons teorier om historiebruk, historiekultur, historiemedvetande samt alternativa historier. Granskning visar att historia brukas på en mängd olika sätt och i olika syften. Bland annat har icke-bruk av historia, moraliskt historiebruk, kommersiellt historiebruk och existentiellt historiebruk påträffats. Spelen bidrar till att stärka spelarens historiemedvetande, historiska medvetande samt historiemedvetenhet, därtill påminner spelet spelaren om och förstärker spelarens historiekunskaper. Den alternativa historien som spelvärlden bygger på blottar vad som idag anses vara viktiga historiska tidpunkter, personer och platser. I Fallout-spelen är kalla kriget och USA:s 50-tal centrala komponenter i den alternativa historien. I och med den alternativa historien skapar spelet även en egen historia, en egen historiekultur och egna minnen som det refererar till och förevisar på så vis också hur vi i verkligheten behandlar historia och minnen. Detta är även något som spelaren får uppleva genom spelens meta-historiebruk samt spelens minneskultur och omvända minneskultur. I spelen förekommer även arvsturism där historiskt, politiskt eller kulturellt värdefulla platser uppmuntras att besökas. Hela spelserien kunde ses som en plats för arvsturism där man erbjuds att besöka vad som anses vara historiskt, politiskt eller kulturellt värdefulla platser och monument samt se och bekanta sig med historiskt, politiskt eller kulturellt värdefulla dokument, artefakter och personer. Tack vare datorspelens unika, interaktiva karaktär, får Fallout-spelaren interagera med historien på många olika plan: upptäcka den, bemöta den, bidra till den, förändra den samt leka med den. Spelaren blir även utmanad att ta ställning till knepiga moraliska frågor ur både nu- och dåtid, som slaveri och eutanasi. Detta exempel visar hur datorspel även utgör unika och goda testarenor för våra moraliska värderingar där den som spelar får öva sig på att ta ställning. Innehållet i datorspel är inte lösryckt och spelen är inte låsta världar avkapade från verkligheten. Spel har kallats open culture systems där trender, idéer och värderingar rör sig mellan spelen och samhället. Fallout-spelens innehåll är alltså inte slumpartat och betydelselöst, det har uppstått i en viss omgivning, under en tid då vissa trender råder. Enligt denna avhandling tycks historia vara trendigt just nu. Spelen speglar också ett mycket hårt samhällsklimat och visar inte endast upp en förgången tids oro, den i koppling till kalla kriget på 50-talet, utan även oro som finns idag, bland annat över våra miljöproblem och annalkande sinande resurser. Spelen kan därför även ses som en tolkning av vår samtid eller av vår samtids syn på dåtid och framtid.

Tutkielman tavoitteena on osoittaa kuinka Terry Pratchett ja Ursula K. Le Guin pyrkivät teoksissaan ratkaisemaan noitien ja velhojen välillä vallitsevan epätasa-arvon, mutta päätyvät osittain luomaan uuden myytin noidista. Yleisesti ottaen noidat mielletään pahoiksi ja usein velhoja heikommiksi. Samankaltainen jako noitien ja velhojen välillä esiintyy Pratchettin ja Le Guinin lisäksi myös monissa muissa fantasiakirjoissa. Noidat mielletään nykyään lähes yksinomaan naisiksi, joten noitiin kohdistuvat ennakkoluulot liittyvät usein juuri noitien naiseuteen. Tutkielmassa hyödynnetään sukupuolentutkimuksen teorioita, keskittyen erityisesti noituuden performatiivisuuteen hyödyntäen Judith Butlerin teoriaa performatiivisesta sukupuolesta. Tutkielman materiaalina on kolme osaa Pratchettin Kiekkomaailmaan sijoittuvasta Tiffany-sarjasta, Wee Free Men, A Hat Full of Sky ja The Shepherd's Crown, sekä Le Guinin Maameren tarinat -sarjan neljäs osa Tehanu. Tutkielman ensimmäisessä osassa keskitytään siihen, kuinka Pratchett ja Le Guin toisaalta murtavat myyttiä pahoista noidista ja toisaalta luovat uuden määritelmän noituudelle, joka perustuu huolenpitoon ja oikeudenmukaisuuteen. Tutkielman toinen puoli keskittyy päähahmojen Tiffanyn ja Tenarin oman identiteetin rakentamiseen. Molemmat hahmot joutuvat kamppailemaan naisiin ja noitiin kohdistuvien odotusten kanssa, ja siten kirjat tarjoavat ehdotuksia näiden asioiden ratkaisemiseksi myös Kiekkomaailman ja Maameren ulkopuolella. Pratchett ja Le Guin tarjoavat noidille ja siten myös naisille parempia rooleja fantasiakirjallisuudessa, mutta jossain määrin päätyvät kuitenkin määrittelemään noituuden naiseuden ja toiseuden kautta. Pratchettin noidat ovat hyvin tietoisia noitiin liittyvistä odotuksista ja peloista ja käyttävät näitä tietoisesti hyväksi omassa elämässään. Le Guinin noidat ovat suurimmaksi osaksi omaksuneet ja sisäistäneet nämä samat odotukset. Kumpikin kirjailija osoittaa, että vaikka käsitys pahoista noidista on keinotekoinen ja suureksi osaksi peräisin tarinoista, nämä tarinat vaikuttavat ihmisten käytökseen ja myös noitien omaan identiteettiin.

Women of colour across the globe have played key roles in leading resistance to oppressive regimes, across time and space. Beginning with the anti-slavery freedom movement in the colonial era from the 16th century onwards, and into the digital spaces of the twentieth first century, women of colour’s activism has been pivotal to securing social justice. While this phenomenon has gained momentum in international scholarship, there is very little research on the women of colour digital activism in Finland. This study seeks to answer the following research question: How do women of colour in Finland use digital media to raise their voice[s]? The notion of raising one’s voice signals the need to move from an abject silenced position to take up space in public discussion. For the purpose of this thesis, digital media platforms and spaces represent potential or actually powerful routes for forging solidarity, spreading awareness, advocacy and campaign work in pursuit of social justice. In this thesis, the notion of raising one’s voice has a second implication: it refers to activism aimed at supporting those who are not heard to amplify their voices in public spaces. The study was conducted in the form of 19 semiconstructed interviews with women of colour living in Finland who engage in activism in digital platforms. The data was analysed using thematic analysis. The findings, based on data derived from a thematic content analysis of the interviews, suggest that women of colour in Finland use digital media platforms as a resource to facilitate their participation and amplify their voices in public conversations from which they would otherwise be silenced.