Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Maailmanpolitiikka"

Sort by: Order: Results:

  • Hannikainen, Eveliina (2021)
    Julkisista kyberattribuutioista, eli kyberoperaation toteuttajan julkisesta nimeämisestä, on 2000-luvun aikana tullut uudenlainen vaikuttamisen väline maailmanpolitiikassa. Julkisuutta tavallisesti karttavat tiedustelupalvelut ovat olleet näkyviä toimijoita useissa länsimaiden viime vuosina tekemissä julkisissa kyberattribuutioissa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tunnistaa länsimaiden tiedustelupalveluiden julkisten kyberattribuutioiden strategisia tavoitteita. Tämä tehdään analysoimalla attribuutioilla muodostettavia ja vahvistettavia strategisia narratiiveja. Sekä julkisista kyberattribuutioista että tiedustelupalveluiden julkisuudesta on tehty tutkimusta vasta vähän aikaa, ja se kaipaa syventämistä. Tämän tutkimuksen tavoite onkin toimia avauksena ajankohtaisen aiheen monipuolisemmalle tarkastelulle ja käsitteellistämiselle. Tutkimuksessa kartoitetaan länsimaiden ja niiden tiedustelupalveluiden 2010-luvulla tekemiä julkisia kyberattribuutioita Council on Foreign Relations -ajatushautomon tietopankin avulla. Kolmea tapausesimerkkiä tiedustelupalveluiden julkisista kyberattribuutioista analysoidaan tarkemmin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Aineistona toimii tarkasteltavien tiedustelupalveluiden ja valtioiden julkaisemat materiaalit kyseisistä attribuutioista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on konstruktivismi, ja se edustaa kriittistä turvallisuus- ja tiedusteluntutkimusta. Analyysissa hyödynnetään Miskimmonin, Rosellen ja O’Loughlinin strategisten narratiivien kehystä. Attribuoidessaan julkisesti vihamielisten valtioiden kyberoperaatioita tarkastellut länsimaat pyrkivät muodostamaan ja vahvistamaan itselleen suosiollisia strategisia aihe-, identiteetti- ja järjestelmänarratiiveja. Näissä narratiiveissa korostetaan länsimaihin kohdistuvan kyberuhkan vakavuutta ja monimuotoisuutta, esitetään kyberoperaatioita toteuttavat autoritääriset valtiot vastuuttomina ja uhkaavina toimijoina ja osoitetaan länsimailla olevan uskottavat tiedustelu- ja kyberkyvykkyydet sekä yhteistyökykyä. Tarkastellut julkiset kyberattribuutiot osallistuvat myös jatkuvan kyberkonfliktin järjestelmänarratiivin rakentumiseen. Tiedustelupalveluiden osallistuminen länsimaiden julkisiin kyberattribuutioihin lisää attribuutioiden ja niillä muodostettavien strategisten narratiivien uskottavuutta. Tiedustelupalveluiden julkiset attribuutiot ovat keino valtioille hallita kilpailevia narratiiveja ja tiedustelupalveluille lisätä omaa vaikutusvaltaansa. Attribuutiot myös osoittavat tiedustelupalveluiden sopeutumista nykypäivän mediaympäristön avoimuuden vaatimuksiin.
  • Birjulin, Yuri (2022)
    Tutkielma tarkastelee kolmea Venäjän kansallisen turvallisuuden strategiaa vuosilta 2009, 2015 ja 2021 Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen teorian sekä konstruktivistisen Venäjän ulkopolitiikkaa käsittelevän kirjallisuuden näkökulmasta. Tutkielma pyrkii selvittämään, onko strategioista löydettävissä kulttuuriin ja arvoihin liittyviä turvallistamisen pyrkimyksiä, millä tavalla näihin liittyvät uhkakuvat ovat muuttuneet, ja millä tavalla Venäjän “konservatiivinen käänne” näkyy strategioiden kirjauksissa. Työn tavoitteena on edistää kulttuurin ja arvojen turvallistamista koskevaa tutkimusta sekä kontribuoida Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkimukseen konstruktivistisesta näkökulmasta. Tutkielman julkaisuajankohta keväällä 2022 antaa myös mahdollisuuden pohtia myös Ukrainan sotaan johtaneita kehityskulkuja Venäjällä. Tutkielman analyyttiset työkalut perustuvat maailmanpolitiikan konstruktivistisen teorian ontologisiin ja epistemologisiin viitekehyksiin yhdessä Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen teorian kanssa. Aineistoa käsitellään teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Kööpenhaminan koulukunnan lähestymistapaa täydentää kirjallisuuskatsauksen tarjoama tutkimuskohteen konstruktivistisen lähestymistavan mukainen kontekstualisointi, jossa käsitellään kulttuurin ja arvojen roolia Venäjän ulkopolitiikassa aatehistorian ja erityisesti Neuvostoliiton jälkeisen ajanjakson kehityksen näkökulmasta. Tämä kontekstualisointi yhdessä turvallistamisen teorian tarjoaman käsitteistön kanssa antaa eväät kulttuuriin ja arvoihin liittyvien uhkakuvien ja konservatismiin lisääntymisen käsittelyyn. Analyysin perusteella kulttuuriin ja arvoihin liittyvät turvallistamisen yritykset ovat lisääntyneet erityisesti vuosien 2009 ja 2015 välillä sekä hieman vähemmissä määrin vuosien 2015 ja 2021 välillä. Vuonna 2015 ja 2021 strategioissa ovat huomattavasti lisääntyneet erityisesti Venäjän “perinteisiin arvoihin” liittyvät uhkakuvat, jotka ovat luonteeltaan kasvavissa määrin eksistentiaalisia. Aineistosta löytyneet poikkeukselliset toimet koskevat valtion puuttumista kulttuuripolitiikkaan ja informaation rajoittamista. Aineistossa esiintyvät uhkakuvat muuttuvat merkittävällä tavalla paitsi temaattisesti, myös turvallistamisen kohteen näkökulmasta: vuoden 2021 strategiassa Venäjä sanoo paikoin puolustavansa koko maailmaa perinteisten arvojen hävittämiseltä. Kasvava universaaliuden narratiivi onkin yksi tämän tutkielman mielenkiintoisimmista löydöistä. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että Venäjällä 2010-luvun alussa tapahtuneella “konservatiivisella käänteellä” ja lisääntyneellä autoritarismilla on toisiinsa yhteys. Nimeämällä länsimaisen kulttuurin uhaksi, Venäjän voi tulkita pyrkivän oikeuttamaan esimerkiksi informaatioympäristönsä rajoittamista. Tuloksista käy myös ilmi se, että kansallisen turvallisuuden strategioissa toistuvat useat historialliset slavofiliaan ja suurvalta-ajatteluun liittyvät narratiivit. Ajankohtaisen tilanteen näkökulmasta on myös merkillistä, kuinka näkyvässä roolissa strategiassa näkyvät kirjaukset “perinteisistä arvoista” ovat olleet Venäjän retoriikassa Ukrainan sodan aikana.
  • Kristeri, Tomi (2023)
    Global politics of the 21st century has witnessed two distinct developments: a rise in economic statecraft, or the use of economic means in international influence attempts, and the fragmentation of production into global supply chains. This thesis investigates how these phenomena coexist by analysing how interdependencies in global supply chains can be leveraged in acts of economic statecraft. Specifically, it looks at the structure of interdependencies in the supply chain for semiconductor devices, and how they have been weaponized in the contemporary U.S.–China trade war. For this, a unique theoretical framework is developed by bringing over insights from Power-Dependence theory, network analysis, and Global Value Chain analysis into International Relations theory on economic statecraft and international interdependence. Arguing that interdependence is a type of power resource, this thesis posits that the interdependent exchange relations between individual firms in a supply chain together constitute a power structure. The topology of this power structure is determined by how interdependence asymmetries are distributed across it. States who are in control of advantageous positions of this topology can leverage interdependencies in acts of economic statecraft against other states. This structure is not fixed and can be shaped by state action, including economic statecraft, that can be motivated either by power balancing or power maximisation. Alternatively, a state may assume a strategy of cost-reduction which is aimed at accepting the state of dependence and power imbalance. This thesis maps the power structure of the semiconductor supply chain by looking at the chain at the level of the individual firm. The structure is assessed with the help of the Herfindahl-Hirschman index, based on data about where the market on each chain segment of the supply chain is nationally concentrated in. The results of this mapping reveal that the U.S., and to a lesser extent South Korea and Taiwan, are in control of strategically important positions in the supply chain, allowing them to leverage this position against others. China especially is shown to be vulnerable due to its high level of dependence on other countries in the chain. The thesis also shows that the power structure has both motivated China’s attempts at achieving ‘semiconductor independence’ and enabled the U.S.’s use of economic sanctions against China.
  • Salenius, Saara (2022)
    Tässä tutkielmassa tutkin miten liberaalit arvot ovat edustettuna Suomen ulko- ja turvallispoliittisissa viestintäaineistoissa. Liberalismi on poliittinen filosofia, joka 1600-luvulta lähtien pitkälti määrittänyt länsimaista politiikkaa ja kansainvälisiä suhteita. Liberaalit arvot toimivat länsimaisen multilateraalisen maailmanjärjestyksen peruspilarina. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan strategia määrittyy Suomen geopoliittisen sijainnin mukaan; Suomi on erikoinen valtio globaalista näkökulmasta katsottuna, sillä poliittinen itä ja länsi kohtaavat Suomessa. Suomella on erityinen tehtävä ylläpitää hyviä kahdenkeskisiä suhteita toisaalta itäisen naapurimaamme kanssa, mutta toisaalta liberaalin länsimaisen maailman kanssa. Suomi itse pyrkii profiloitumaan länsimaisena hyvinvointivaltiona, jolloin suhteet ovat luonnostaan vahvemmat länsimaiden kanssa ja niitä pyritään myös tulevaisuudessa tietoisesti vahvistamaan. Suomen suhteet länsimaiseen maailmaan selittyvät vahvasti kansainvälisten suhteiden teorian liberalismin avulla. Tutkielmani koostuu kahdesta osasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelen liberaalien arvojen poliittisfilosofista historiaa, kansainvälisten suhteiden teoriaa liberalismia, sen roolia liberaalin maailmanjärjestyksen rakentumisessa sekä liberaalin multilateraalisen maailmanjärjestyksen tulevaisuutta. Kirjallisuuskatsaus antaa syvällisemmän ymmärryksen liberaalien arvojen historiasta ja liberalismista ideologiana sekä kansainvälisten suhteiden teoriana. Itse tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa perehdyn Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin viestintämateriaaleihin liberalismin ja liberaalien arvojen näkökulmasta. Tutkimukseni tiivistää näiden kolmen dokumentin sisällön ja tutkii niitä liberaalien arvojen ja kansainvälisten suhteiden liberalismin näkökulmasta. Tutkimusaineiston perusteella arvioin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan seuraavan hyvin pitkälti liberalismin tavoitteita ja liberaalia arvopohjaa. Suomen ulkoasiainhallinto pyrkii turvaamaan suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin, vahvistamaan Suomen kansainvälistä asemaa, ja turvaamaan Suomen itsenäisyyden. Suomi on kuitenkin verrattain pieni valtio ja joutuu siksi turvautumaan huomattavan paljon kansainväliseen yhteistyöhön vahvistaakseen kansainvälistä asemaansa ja turvatakseen kansansa turvallisuuden. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehtävä on edistää kestävää kehitystä, kansainvälistä vakautta, rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja tasa-arvoa. Nämä ovat kaikki liberaaleihin arvoihin perustuvia tavoitteita. Suomi pyrkii kansainvälisesti edistämään sitoutumista liberaaleihin yleismaailmallisiin arvoihin: ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioon. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvopohja on pitkälti EU:n arvopohjan värittämä. Tästä huolimatta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisista viestintäaineistoista ilmenee myös selkeästi Suomen oma myös liberaali, mutta kansainvälisesti katsottuna vasemmistolaisempi, arvopohja. Suomen omissa arvoissa korostuvat heikoimmissa asemissa olevista huolehtiminen ja ajattelu siitä, että ketään ei jätetä jälkeen. Suomen oma arvopohja toimii rakennuspilarina suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Suomen ulkoasiainhallinnon tehtävä on luoda maakuvaa Suomesta länsimaiseen liberaaliin arvopohjaan nojaavana oikeusvaltiona, mutta toisaalta sen työhön kuuluu myös tuoda esiin Suomen omaa arvopohjaa tasa-arvoisena pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. Tutkimukseni pohjalta havainnoin, että liberalismi aate kehittyy, elää ja voi hyvin 2000-luvun Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
  • Lindberg, Emma (2024)
    Tutkielmassa tarkastellaan skenaarioanalyysin avulla, millaisiin suuntiin Nato voi kehittyä seuraavan viiden vuoden aikana. Tutkielman lähtökohtana toimii Turkin ja muun Naton välille muodostunut liiton sisäinen ristiriita, jonka kehittymistä tarkastellaan tutkielmassa osana liiton laajempaa kehitystä. Tutkielman avulla halutaan paremmin ymmärtää Naton lähitulevaisuuden mahdollisia haasteita sekä sitä, miten läntisen puolustusyhteistyön voidaan ajatella muuttuvan tulevina vuosina. Lisäksi teorialähtöisellä skenaarion rakentamisella halutaan laajentaa relevantin liittojen tutkimuksen teorian soveltamisalaa tulevaisuuden epävarmoihin tapahtumiin. Tutkielmassa esitettyjen skenaarioiden logiikka rakentuu neorealismin ja neoliberaalin institutionalismin käsityksiin valtioiden ja sotilasliittojen toiminnasta. Naton tulevaisuuden tarkasteluun keskittyvälle tutkielmalle erityisen keskeistä on sotilasliittojen toiminnan jatkuvuuden ympärille keskittynyt teoriasuuntien välinen debatti. Tutkielmassa omaksutaan käsitys, jonka mukaan liiton toiminnan jatkuvuuden katsotaan rakentuvan liiton kyvylle ja tahdolle sopeutua toimintaympäristön muutoksiin sekä näiden ehtojen uskottavalle täyttymiselle. Tutkielman keskeisenä tuloksena tunnistetaan, että tahto sopeutua muutoksiin sekä uskottavuuden haasteet korostuvat liiton toiminnan jatkuvuuden kannalta keskeisimpinä haasteina lähitulevaisuudessa. Toisena keskeisenä tuloksena tutkielmassa havaitaan, että voimistuneen, liiton ulkopuolisen uhan vaikutus liiton sisäiseen koheesioon – ja edelleen liiton toiminnan jatkuvuuteen – on yhteydessä siihen, miten uhka jakautuu liittolaisten kesken. Kun tunnistetaan, ettei voimistunut uhka välttämättä lisääkään, vaan joissain tilanteissa myös heikentää liiton sisäistä koheesiota, korostuu uhkakäsitysten yhtenäisyyden merkitys Naton tulevaisuudelle. Kysymys yhtenäisestä uhkakäsityksestä nähdään erityisen keskeisenä Naton lähitulevaisuudelle, sillä tutkielmassa katsotaan Naton lähivuosien toimintaympäristön potentiaalisesti tukevan uhkakäsitysten eriytymistä liittolaisten kesken. Tutkielman keskeiset tulokset synnyttävät kysymyksen: miten ylläpitää liiton toiminnan jatkuvuudelle välttämätöntä tahtoa ja uskottavuutta, ilman kylmän sodan kaltaista kategorista uhkakäsitystä? Tutkielmassa tämä haaste ymmärretään Natoon kohdistuvana pääasiassa institutionaalisena haasteena, korostaen näin edelleen Naton institutionaalisten erityispiirteiden ymmärtämisen tutkimuksellista ja maailmanpoliittista merkitystä. Tutkimustulokset nostattavat myös kysymyksen siitä, miten Naton toiminnan rajat määritellään uhkakäsitysten eriytymisen ja yhtenäisyyden haasteiden kontekstissa.
  • Kerttula, Anssi (2024)
    Kiihkeimmän imperialismin aikakaudella 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa jäsentynyt geopoliittinen ajattelu on kokenut ylösnousemuksen kansainvälisen politiikan kentällä. Kaksi Euraasian mantereella sijaitsevaa suurvaltaa, Venäjä ja Kiina, koettelevat valtapyrkimyksillään Yhdysvallat-johtoista kansainvälistä järjestystä. Venäjä käy täysimittaista valloitussotaa Ukrainassa, ja Kiina kasvattaa sotilaallista voimaansa niin Taiwanin liepeillä kuin kaukanakin. Samalla taloudellinen keskinäisriippuvuus tekee Punaisenmeren kaltaisista meriliikenteen solmukohdista entistä houkuttelevampia kohteita myös perinteisten maavaltojen sotilaalliselle laivastotoiminnalle. Geopoliittisen vallan tavoittelu on jo vuosituhansien ajan jaettu maa- ja merivaltaan. Tämä tutkielma tarkastelee, missä määrin imperialistisen geopolitiikan käsitykset maa- ja merivallasta välittyvät Venäjän ja Kiinan laivastotoiminnassa Punaisellamerellä. Tutkielman hypoteeseja ovat, että molemmat valtiot pyrkivät olemassa olevien valtasuhteiden syrjäyttämiseen Punaisellamerellä, että kummankin valtion laivastotoiminnasta välittyy maavallan toimintalogiikka, ja että Kiinasta poiketen Venäjän laivastotoiminnassa ilmenee piirteitä, jotka eivät vastaa valtion julkisesti ilmoittamia selityksiä alueelliselle aktiivisuudelle. Sisältöanalyysin aineistona toimivat raportit ja uutisartikkelit. Geopolitiikan ja imperialismin välinen yhteys juontuu noin 1500-luvulla alkaneesta globaalista taloudellisesta integraatiosta, jonka saatossa eurooppalaiset perustelivat maantieteellisellä asemallaan ja sivilisaatiollisella kehityksellään muiden alueiden toiseuttamista ja hallitsemista. Geopolitiikan imperialistinen teoriakehys muotoutui lopulta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, jolloin läntiset geopoliitikot perustelivat imperialistisia ajatuksiaan itäisten uhkien patoamisella. Tutkielma tarkastelee, voiko Venäjän ja Kiinan tulkita kääntäneen ajattelun päälaelleen, ja hahmottavan vuorostaan läntisiä uhkia samoin teoreettisin perustein. Tutkimustuloksena on, että imperialistinen geopolitiikka välittyy Venäjän kohdalla kohtalaisesti, ja Kiinan kohdalla vahvasti. Hypoteesit pitävät paikkansa osittain. Vain Kiinan laivastotoiminnasta välittyy sekä halu että kyky vakiintuneiden merivaltojen haastamiseen Punaisellamerellä. Toisaalta vain Venäjän asemoitumisesta välittyy selkeästi maavallan logiikka, sillä Kiina on mukautumassa maavallasta merivallaksi. Kolmatta hypoteesia vastoin nimenomaan Kiinan laivastotoiminta on huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin valtio itse myöntää siinä missä Venäjän laivastotoiminta ei todellisuudessa yllä virallisten doktriinien asettamalle tavoitetasolle. Suurvaltakilpailun kiristyessä maa- ja merivaltojen voi ennakoida jatkavan historiallista vastakkainasetteluaan niin kauan kuin Punaisenmeren kaltaisissa solmukohdissa sijaitsee suurvaltapoliittisesti tyhjiä tiloja.
  • Keinonen, Anna (2022)
    Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex on saanut viime vuosina lisää resursseja ja toimivaltaa. Osana tätä kehitystä Frontex on luonut omat pysyvät joukkonsa, joista tuli samalla myös Euroopan ensimmäinen yhtenäinen turvallisuusjoukko. Pysyvien joukkojen on suunniteltu varmistavan EU:n ulkorajojen turvaamisen sekä pystyvän reagoimaan ja vastaamaan kriiseihin. Tarkoituksena on, että lopullinen operatiivisten henkilöiden määrä olisi 10 000 vuonna 2027. Tämä on merkittävä työvoiman lisäys alueelliselle turvallisuuteen keskittyneelle organisaatiolle. Se, että Euroopassa on päätetty perustaa yhteiset rajavartiojoukot kertoo tavasta, jolla Eurooppa ajattelee turvallisuuttaan: merkittävät turvallisuushaasteet nähdään Euroopan ulkorajoilla. Tutkimus tarkastelee Frontexin riskianalyyseissä esittämiä diskursseja pysyvien joukkojen perustamisen taustalla. Maahanmuutosta ja pakolaisuudesta sekä terrorismista esitetyt turvallistamisdiskurssit ovat tarkastelun kohteena pyrkimyksessä ymmärtää Frontexin roolia, pysyvien joukkojen perustamista sekä organisaation identiteettiä. Pysyvien joukkojen perustamista edeltävien vuosien turvallisuusdiskurssien analysoinnilla arvioidaan mandaattiaan laajentavan Frontexin roolia ja sitä, miten organisaatio esittää itsensä. Analysoinnissa käytetään Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoriaa Frontexin esittämien diskurssien arvioinnissa. Analyysissä näytetään, että Frontex on turvallistanut sekä maahanmuuton ja pakolaisuuden että terrorismin teemoja riskianalyyseissään. Näiden avulla Frontex on luonut itselleen erilaisia rooleja, joiden avulla se kykenee näyttäytymään samanaikaisesti ratkaisuna maahanmuuton ja pakolaisuuden turvallisuusriskeissä, ihmishenkien pelastajana, unionin arvojen toteuttajana sekä terrorismin torjujana. Pysyvien joukkojen perustamisen taustalla näkyy Frontexin luoma kuva itsestään kaikkiin Euroopan unionin kohtaamiin uhkiin vastaavana toimijana, joka kykenee vastaamaan myös tulevaisuuden uhkakuviin. Tutkimuksessa nähdään, että Frontex pyrkii näyttäytymään unionin uhkiin vastaavana toimijana, joka rakentaa identiteettiään ja rooliaan turvallistamiselle. Maahanmuuttoa ja pakolaisuutta sekä terrorismia turvallistamalla Frontex on perustellut merkittävien lisäresurssien saamista ja mandaatin laajentamista. Organisaation identiteetti ja rooli ovat valmiita muokkautumaan erilaisten kriisien ratkaisuiksi. Se hakeekin itselleen voimakkaasti roolia ratkaisuna unionin ajankohtaisiin turvallisuuden ongelmiin niiden muuttuessa.
  • Hurmerinta, Irene (2022)
    Tutkielmassani perehdyn Euroopan unionin (EU) rooliin naiset, rauha ja turvallisuus (NRT) tematiikassa. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1325 vuonna 2000 ja sitä ovat seuranneet yhdeksän täydentävää päätöslauselmaa. Päätöslauselmat ovat nostaneet kiinnostusta naisten ja tyttöjen rooliin aseellisissa selkkauksissa sekä konfliktinratkaisussa. NRT-agenda on levinnyt YK:n piiristä kansallisiin konteksteihin eri toimintaohjelmien muodossa. Lisäksi monet muut instituutiot, kuten Etyj, Nato ja Afrikan unioni ovat laajentaneet päätöslauselman 1325 teemoja omilla aloitteillaan. Yhdessä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, kansalliset toimintaohjelmat sekä eri instituutioiden aloitteet muodostavat tässä tutkielmassa käyttämäni NRT-tematiikan. Tässä tutkielmassa olen kiinnostunut tarkastelemaan erityisesti EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tehtyä työtä NRT-tematiikan parissa. Kiinnostuksenkohteina ovat EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa toistuvat representaatiot naisista ja sukupuolen käsitteen merkityksistä. Aineistoksi on valikoitunut EU:n NRT-toimintaa ohjaava asiakirja Naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeva EU:n strateginen toimintamalli. Tutkielmani tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia representaatioita naisista EU:n strategisessa toimintamallissa luodaan ja ylläpidetään? 2) Miten EU:n strateginen toimintamalli ymmärtää sukupuolen käsitteen? Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa feministiseen maailmanpolitiikan tutkimukseen. Teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyy myös poststrukturalistinen teoriasuuntaus, jota sovellan feministisen maailmanpolitiikan rauhan ja turvallisuuden teemojen tutkimukseen. Poststrukturalistisesta feministisestä tulokulmasta olennaiseksi nousee diskursiivinen vallankäyttö: kielellä rakennetaan ja muotoillaan todellisuutta. Keskeistä on tarkastella, miten asioita kuvataan ja millaisia merkityksiä niille annetaan. Analysoin aineistoa kriittisen diskurssianalyysin avulla. Kriittisen diskurssianalyysin piiristä sovellan fairclough’laista lähestymistapaa, jonka myötä olennaiseksi nousee valtasuhteiden tarkastelu. Keskeisiksi käsitteiksi Fairclough nostaa tutkielmani tavoin representaatiot, identiteetit ja toiminnallisuuden. Aikaisemmasta feministisestä tutkimuskirjallisuudesta rauhan- ja konfliktintutkimuksen sekä YK:n päätöslauselman 1325 parista olen nostanut esiin viisi representaatiota: 1) naiset erityisasemassa ja suojelun tarpeessa, 2) naiset voimaannuttamisen kohteena, 3) naiset rauhantekijöinä, 4) naiset hoivaajina ja 5) naiset sotilaina. Nämä tunnistamani representaatiot toimivat viitekehyksenä analyysini toteuttamiselle ja tutkimuskysymyksiin vastaamiselle. Tutkielmassani vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen havainnoin, että EU:n strategisessa toimintamallissa naisten representaatioista esiin nousevat naiset erityisasemassa ja suojelun tarpeessa, naiset voimaannuttamisen kohteena sekä naiset rauhantekijöinä. Havaitsen näistä keskeisimmäksi naisten voimaannuttamista korostavan representaation, jonka takaa fairclough’laisen lähestymistavan mukaisesti tarkastelen valta- ja ideologiasuhteita. Näiden perusteella täydennän aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta osoittamalla, että strategisessa toimintamallissa naisten voimaannuttaminen esitetään taloudellisista lähtökohdista. Toisen tutkimuskysymyksen analyysissä havaitsen, että strateginen toimintamalli määrittelee sukupuolen käsitteen biologisen nais/mies-kahtiajaon kautta. Kahtiajakoon perustuva sukupuolikäsitys jättää ulkopuolelleen seksuaali- ja sukupuoli-identiteetit, jotka tulkitsenkin strategisen toimintamallin hiljaisuuksiksi.
  • Ilmonen, Riikka (2021)
    Tässä tutkielmassa analysoin Chilen yksityisen eläkejärjestelmän vaikutusta lokakuussa 2019 alkaneisiin estallido social -protesteihin. Protestit saivat alkunsa julkisen liikenteen lippuhintojen nostosta, mutta niiden taustalla oli laajempi turhautuminen kasvavaan epätasa-arvoisuuteen ja nouseviin elinkustannuksiin. Protestit levisivät pian koko maahan, ja ne pysäyttivät chileläisen yhteiskunnan useiksi viikoiksi. Chile on maailmanpoliittisesti kiinnostava tutkimuskohde, sillä sitä pidetään ensimmäisenä neoliberalistista talouspolitiikkaa kokonaisvaltaisesti toimeenpanneena valtiona, ja sotilasdiktatuurin aikana toteutetut neoliberalistiset talousuudistukset inspiroivat vastaavia reformeja ympäri maailmaa. Chilen talousuudistuksia oli ajamassa erityisesti ryhmä Chicagossa koulutettuja chileläisiä taloustieteilijöitä, jotka olivat omaksuneet neoliberalistisen talousajattelun. Osana diktatuurinaikaisia uudistuksia Chilen eläkejärjestelmä yksityistettiin vuonna 1980. Yksityinen eläkejärjestelmä on saanut paljon kritiikkiä osakseen, mutta silti järjestelmän yksityistä rakennetta ei ole perustavanlaatuisesti muokattu. Erityisesti No+AFP-kansanliike on ollut Chilessä keskeinen toimija, joka on lisännyt tietoisuutta eläkejärjestelmän ongelmista ja pyrkinyt vaikuttamaan eläkejärjestelmän muuttamiseksi. Tutkielmassa hyödynnän kolmea teoreettista viitekehystä yksityisen eläkejärjestelmän ja Chilen lokakuussa 2019 alkaneiden protestien välisen suhteen analysoinnissa. Ensimmäinen on kiistelevän politiikan viitekehys, joka auttaa ymmärtämään kollektiivisten poliittisten kamppailujen muodostumista. Toinen on yhdistävän toiminnan logiikka, jonka kautta voidaan hahmottaa poliittisten kamppailujen organisoitumista. Kolmas viitekehys on kiistelevä toimijuus, joka puolestaan auttaa ymmärtämään No+AFP-liikkeen vaikutusta Chilen tapahtumiin. Menetelmistä tutkielmassa hyödynnän sisällönanalyysia sekä diskurssianalyysia. Aineistona on tutkielman rajauksen kannalta keskeisiä uutisia ja artikkeleita, No+AFP-liikkeen julkaisuja sekä chileläisten kansallisten kyselyiden tuloksia. Tutkielman analyysiosiossa esitän, kuinka yksityisen eläkejärjestelmän voidaan tulkita vaikuttaneen Chilen tapahtumiin kolmen tekijän kautta. Ensinnäkin Chilen yksityisen eläkejärjestelmän tuottamat eläkkeet ovat jääneet hyvin mataliksi suurella osalla väestöä, ja tämä on vaikeuttanut ihmisten toimeentuloa ja herättänyt tyytymättömyyttä. Toiseksi chileläisten luottamus yhteiskunnallisia instituutioita ja poliittisia puolueita kohtaan on heikentynyt viime vuosina merkittävästi, ja haasteet yksityisen eläkejärjestelmän uudistamisessa ovat mahdollisesti osaltaan vaikuttaneet tähän kehitykseen. Kolmanneksi No+AFP-liike on onnistunut tuomaan esiin yksityisen eläkejärjestelmän ongelmia ja pitänyt eläkejärjestelmän uudistamista koskevia vaatimuksia pinnalla yhteiskunnallisessa keskustelussa. Nämä kolme tekijää eivät kuitenkaan yksin selitä kaikkia Chilen protestien taustalla olleita syitä. Tutkielma tarjoaa laajan yleiskatsauksen yksityisen eläkejärjestelmän vaikutuksista Chilen lokakuussa 2019 alkaneisiin tapahtumiin, ja täten rikastuttaa neoliberalismin ja epätasa-arvoisuuden politisoitumisen käsittelyä globaalin poliittisen talouden tutkimusperinteessä. Lokakuussa 2019 alkaneiden protestien vuoksi Chile vaikuttaa olevan historiallisessa murroskohdassa. Chilessä lähivuosina tehtävät muutokset tulevat tarjoamaan hedelmällistä aineistoa maailmanpolitiikan laajempien kehityskulkujen tarkasteluun.
  • Honkanen, Veera (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan offensiivisen realismin puutteita suurvaltapolitiikan selittäjänä. Teorian jättämiä aukkoja sekä keinoja suurvaltapolitiikkaan väitetysti kuuluvan tragedian välttämiseen pohditaan konstruktivististen, ideationaalisten ja kulttuuriartefaktien analyysista ponnistavien näkökulmien avulla. Offensiivista realismia voidaan pitää sekä politiikkaratkaisuna että tapana määritellä suurvaltapolitiikan luonnetta. Mearsheimerin mukaan suurvaltojen pitäisi toimia kuten hyvät offensiiviset realistit, jos ne haluavat selviytyä. Offensiivisen realismin tarjoama selitysmalli jättää kuitenkin huomiotta monia suurvaltapolitiikkaan vaikuttavia tekijöitä, kun se keskittyy materiaalisiin ja rakenteellisiin puoliin. Tutkielman tavoitteena on sanoittaa näitä tekijöitä, joita teoria ei ota huomioon suurvaltapolitiikan selitysmallissaan sekä tunnistaa ratkaisuja, joita aineisto antaa offensiivisen realismin turvallisuusdilemman ylittämiseen. Tutkielman aineistona on tieteisfiktiosarja The Expanse. Sen avulla huomio voidaan kohdistaa suurvaltapolitiikasta ja anarkiasta tehtyihin selitysmalleihin. Sarjaan sovelletaan kaksoisluentaa, jonka avulla voidaan tunnistaa päällimmäisen kertomuksen ohella tekijöitä, joiden avulla koko järjestelmän laajuinen sota vältetään. Päällimmäisenä kertomuksena aineistosta nousee esiin offensiivisen realismin kuvaama maailma, mutta kuva on puutteellinen. Tutkielman analyysi sanoittaa aukkoja, joita offensiivisen realismin logiikkaan jää. Aineistosta käy ilmi, että historia, identiteetit, käsitykset itsestä ja muista sekä toimijuus ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat suurvaltojenkin toimintaan. Sarja myös tarjoaa kaksi selitystä muutokselle ja offensiiviseen realismiin kuuluvan dilemman ylittämiselle. Toinen perustuu ulkoiseen šokkiin ja toinen ajatusmallien muuttumiseen. Offensiivinen realismi voi tarjota houkuttelevan selityksen suurvaltojen toiminnalle, mutta malli on liian yksinkertainen. Kulttuuriartefaktit eivät suoraan kerro todellisesta ulkopoliittisesta diskurssista tai harjoitetusta ulkopolitiikasta. Kulttuurituotteet voivat kuitenkin auttaa pohtimaan, millaisia tarinoita kansainvälisestä politiikasta kerrotaan, ja millaisia tarinoita kansainvälisen politiikan teoriat itse kertovat. Populaarikulttuurin tuotteet voivat auttaa normalisoimaan suurvaltakilpailuun ja -politiikkaan liittyviä tulkintoja. Tieteisfiktion avulla voi tulkita nykymaailman ongelmia ja samalla ymmärtää kansainvälisen politiikan todellisuuksia.
  • Kivi, Emmi-Ilona Josefina (2022)
    Maisterintutkielma tarkastelee de facto –valtioiden valtiokehitystä ja kansainvälistä vakiintumista, niiden asemaa ja toimintaa kansainvälisessä järjestelmässä. Tarkoituksena on tutkia valtiolle annettuja merkityksiä ja määritelmiä niiden modernissa maailmanpoliittisessa toimintaympäristössä. Tutkimuksen tavoitteita on eritelty historiallisempiirisen tarkastelun sekä kansainvälisen oikeuden periaatteiden, valitsevien poliittisten valintojen dynamiikan viitekehyksessä. Tutkielman tapausesimerkkinä on Kosovo. Analyyttisena viitekehyksenä tutkielmassa on performatiivinen analyysi. Performatiivisessa analyysissä sosiaalisten objektien ontologia muodostuu niiden jokapäiväisten käytäntöjen toisinnoissa, diskursiivisissa ilmentymisissä ja niissä tuotetuista yhteisistä merkityksistä. Sen konseptit ovat kiistanalaisia eikä tutkimuskohteiden identiteetit ole luonnollisia tai ennalta määriteltyjä. Tutkielmassa tämä kiistelty konsepti on valtio. Performatiivisesta asetelmasta tutkielma kartoittaa, mitä merkityksiä valtiolle on annettu Kosovon ulkopolitiikassa sen itsenäistymisen ensimmäisen vuosikymmenen aikana (2008–2018). Tutkielman aineisto koostuu kahdestatoista Kosovon pääministerin kanslian lausunnosta ja puheista sekä de facto –valtioiden ulkopolitiikkaa ja strategista keinovalikoimaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Kosovon ulkopoliittinen prioriteetti on kansainvälisen tunnustamisen saavuttaminen. Tavoitettaan se edisti ensisijaisesti luomalla kansainvälisiä kumppanuuksia sekä osoittamalla hallinnollisen monopolin kapasiteettiaan osana eurooppalaista integraatioprosessia. Ulkopolitiikassaan Kosovo vahvisti yleisiä ymmärryksiä valtion ominaisuuksista ja kansainvälistä järjestelmää ohjaavista periaatteista. Keskeisimmät näistä olivat Montevideon konvention standardit, alueellisen koskemattomuuden sekä demokraattisen valtion performanssit. Kosovo myös haastoi ulkopolitiikassaan vakiintuneet kansainvälisen oikeuden ja politiikan sosiaalisia konventioita, jotka ovat usein tulkittu valtioiden yksinoikeuksiksi. Näistä esimerkkeinä jäsenyydet kansainvälisissä organisaatioissa ja osallistuminen multilateraalisiin tapahtumiin ja yhteistoimintaan. Globalisoituneessa maailmassa kansainvälisten suhteiden toimintakenttä on pirstaloitunut eikä valtioiden vakiintuneet merkitykset enää kuvaa ainoastaan valtioiden ominaisuuksia tai toiminnan mahdollisuuksia. Valtio monopolisoi suvereniteettia harvoin, se on siirtymässä uusiin toiminnallisiin kohteisiin. Kosovon ulkopolitiikan tarkastelu osaltaan kuvasi tätä muutosta kansainvälisen politiikan toimijuuden pirstaloitumisessa sekä havainnollisti valtion suvereniteettimonopolin murentumista, jakaantumista ja hajaantumista. Tutkielman johtopäätökset ilmensivät näin myös tarvetta kriittisesti tarkastella ja uudelleen arvioida maailmanpolitiikan tutkimuksen teoreettisia ennakko-oletuksia ja konsepteja. Jatkotutkimuksen aiheiksi esitetään toisten de facto –valtioiden tapaustutkimuksia sekä suvereniteetin ja kansainvälisten toimijuuden muutoksen tarkastelua. Metodologiseksi valinnaksi ehdotetaan empiirisen tutkimuksen hyödyntämistä sekä toimijuuden praktiikan tarkastelemista.
  • Hanttu, Pirkka (2020)
    Afganistanissa on käynnissä konflikti, joka alkoi vuonna 2001. Konflikti on kuvattu kahtiajaoksi virallisen hallinnon ja uskonnollisen Taliban liikkeen välillä. Tarkasteltuna toimijoita ja heidän motiivejaan pintaa syvemmältä tulee esille monimuotoisempi konflikti. Tutkielman valossa konflikti näyttäytyy sisällissotana paikallisten toimijoiden kesken. Afganistanin hallinto rakentui vuonna 2001 sodan voittaneelle Pohjoisen-liiton verkostolle. Tästä johtuen sotalordien valta levisi kattamaan lähes koko maan. Sotalordit saivat paikallisen autonomian hallitsemillaan alueilla. Autonomisilla alueilla ei toiminut virallista hallintoa tai oikeusjärjestelmää. Hallinta ja riitojen sovittelu oli puolueellista ja mielivaltaista. Muodostui tila jossa, väkivaltaisuudet eivät olleet riippuvaisia virallisista identiteeteistä. Paikallistasolla poliisit voivat taistella toisiaan vastaan, ja toisaalta tehdä yhteistyötä Talibanin kanssa. Järjestäytynyt rikollisuus oli integroitunut vertikaalisesti hallintoon ja Talibaniin. Paikallisten heimot liittoutuivat hallintoon tai Talibaniin varmistaakseen resurssit paikallisiin taisteluihin. Kilpailevan heimon liittyessä hallintoon oli toisen liityttävä Talibaniin, jotta pystyttiin vastaamaan kilpailijan kasvaneeseen suorituskykyyn. Paikalliset verkostot käyttivät kansainvälisiä toimijoita hyväksi. Paikalliset ilmiantoivat kilpailijansa kansainvälisille toimijoille Talibanin tai Al Qaidan taistelijana. Kansainväliset toimijat suorittivat operaatioita tiedon perusteella. Kansainvälistä terrorisminvastaista sotaa käytettiin henkilökohtaisten kaunojen selvittämiseen. Afganistanin talouden erityispiirteet olivat merkittävässä roolissa konfliktin jatkuvuuteen. Massiivinen oopiumteollisuus yhdistettynä perinteiseen Hawala-rahoitusjärjestelmään mahdollistaa talouden pyörimisen länsimaisen valvonnan ulkopuolella. Afganistanissa 90 prosenttia rahaliikenteestä tapahtuu Hawala- järjestelmän kautta. Hawala yhdistettynä heikosti valvottuun viralliseen pankkijärjestelmään mahdollisti laajamittaisen rahanpesun ja yhteydet globaaliin maailmantalouteen. Tutkielmassa kuvataan Afganistanin konfliktia monimuotoisemmin, kuin ”virallisessa” kahtiajakoon perustuvassa kuvauksessa. Monimuotoisemmassa selityksessä toimijoiden yhtenäisyys on kiistelty ja identiteetit ovat vain keino saada resursseja. Afganistanissa on käynnissä monta paikallista taistelua vallasta. Tutkielmassa pyritään syventämään ”virallista narratiivia” ja selittämää toimijoiden liukuvuutta. Konfliktia tarkastellaan Mary Kaldorin uuden sodan teorian lähtökohdista. Kaldorin teoriaa syvennetään tukevilla tutkimuksilla. Teoreettinen viitekehys nivoutuu kokonaisuudeksi, joka mahdollistaa mikrotason lähteiden valossa tutkia epävirallista puolta yhteiskunnasta ja yhdistää se viralliseen. Konfliktin ratkaisua tulisi etsiä perinteisten rakenteiden kuten heimorakenne ja hawala-rahoitusjärjestelmä yhdistämisellä nykyaikaisiin rakenteisiin. Perinteisten ja legitiimien toimintamallien sivuuttaminen epävirallisena, johtaa vieraiden toimintamallien tuomiseen kulttuuriin. Organisoitua väkivaltaa tulee ilmenemään Afganistanissa jatkossakin, kysymys on siitä, onko väkivalta poliittista vai henkilökohtaista. On löydettävä ratkaisu, jossa paikallisilla on omistajuutta. Tutkielma tarjoaa uusia näkökulmia siihen miten virallinen länsimaiden näkökulmasta ja legitiimi afgaanien näkökulmasta eroavat merkittävästi toisistaan, kuten poliisi ja Taliban.
  • Vaatmann, Grete (2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan Puolan ja Valko-Venäjän rajakriisiä vuonna 2021. Rajakriisi sai alkunsa kesällä, kun Valko-Venäjä lennätti tuhansia ihmisiä Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä Puolan, Latvian ja Liettuan ulkorajoille tavoitteenaan painostaa Euroopan unionia luopumaan Valko-Venäjälle asettamistaan pakotteista. Vastauksena tähän Puolan hallitus pyrki estämään maahan pyrkivien maahantulon. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Thierry Balzacqin turvallistamisen teoria, joka pyrkii selittämään julkisten turvallisuusongelmien rakentamista. Teoria keskittyy erityisesti syy-seuraussuhteeseen turvallistavien puheaktien ja politiikan välineiden välillä. Tutkielman tavoitteena on selvittää teoreettisen viitekehyksen avulla, miten Puolan hallitus vakuutti kansallisen ja eurooppalaisen yleisönsä siitä, että rajakriisi edustaa turvallisuusuhkaa Puolalle ja Euroopan unionille. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti Puolan hallituksen toimia. Tutkielman menetelminä toimivat kehysanalyysi sekä kriittinen sisällönanalyysi. Kehysanalyysillä keskitytään turvallisuusuhkien kielelliseen rakentamiseen, kun taas kriittisellä sisällönanalyysillä tarkastellaan hallituksen valitsemia politiikan välineitä turvallisuusuhkien pienentämiseksi. Kehysanalyysin aineisto koostuu Puolan pääministerin, sisäministerin, puolustusministerin ja ulkoministerin tviiteistä sekä Latvian, Liettuan, Puolan ja Viron pääministerien yhteisistä vetoomuksista koskien rajakriisiä. Kriittinen sisällönanalyysi on toteutettu teorialähtöisesti ilman varsinaista aineistoa. Kehysanalyysissä aineistosta nostetaan esille hybridisodan, EU:n yhtenäisyyden ja humanitaarisen vastuun kehykset. Kriittisessä sisällönanalyysissä puolestaan keskitytään lainsäädäntöön, mediakontrolliin ja militarismiin. Analyysin perusteella Puolan hallitus rakensi hybridisodan ja EU:n yhtenäisyyden kehysten avulla Valko-Venäjän vihamielisyydestä ja maahantulijoista turvallisuusongelman Puolalle ja Euroopan unionille. Kehysten avulla hallitus oikeutti poikkeusolojen julistamisen sekä lakimuutokset, joiden myötä riippumattoman median ja humanitaaristen organisaatioiden pääsy rajalle kiellettiin. Samalla rajalle siirrettiin tuhansia sotilaita ja poliiseja estämään maahantulo. Tutkielman johtopäätöksenä on, että Puolan hallitus turvallisti rajakriisin omien intressiensä mukaisesti. Tämä näkyy siinä, että rajakriisin uhka oli liian pieni edustaakseen todellista uhkaa Puolalle tai Euroopalle. Maahantulijoiden turvallistaminen hallituksen toimesta ruokki pikemminkin kuvaa Puolan hallituksesta Puolan ja Euroopan unionin suojelijana. Samalla turvapaikkavastaisen toiminnan tavoitteena oli edistää muukalaisvastaisuutta ja nationalismia valtaapitävän Laki ja oikeus -puolueen kannatuspohjan vahvistamiseksi. Tutkielman perusteella olisi mielenkiintoista vertailla Puolan hallituksen suhtautumista erilaisiin muuttoliikkeisiin viimeisten vuosien aikana.
  • Louhimies, Kukka (2023)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten pääministeri Sanna Marinin hallitus perusteli Suomen valtakunnan ja Uudenmaan maakunnan rajoille asetettuja liikkumisrajoituksia keväällä 2020. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoria. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko tutkimusaineistossa havaittavissa turvallistamisen piirteitä ja voiko hallituksen katsoa yrittäneen turvallistaa rajanylitykset keväällä 2020, sekä minkälaisia mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroja on havaittavissa Suomen valtion rajoja ja Uudenmaan maakuntarajaa koskevissa päätöksissä ja niiden perusteluissa. Tutkimuksen aineiston muodostavat valtioneuvoston rajapolitiikkaa koskevien päätösten perustelumuistiot sekä hallituksen rajapolitiikkaa koskevat tiedotustilaisuudet aikavälillä 17.3.2020–12.6.2020. Aineiston analysointia varten luodaan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoriaa mukaileva viitekehys turvallistamisargumentin piirteistä, minkä jälkeen aineistoa tarkastellaan tämän viitekehyksen läpi. Aineiston perusteella voi todeta, että turvallistamisargumentteja on esitetty systemaattisesti ja ne muodostavat molemmissa tarkastelluissa tapauksissa selkeitä turvallistamisyrityksiä. Uudenmaan rajapäätösten tapauksessa turvallistaminen oli voimakkaampaa, valtakunnan rajojen tapauksessa hieman lievempää, mutta turvallistamisargumentit olivat molemmissa tapauksissa hyvin samankaltaisia. Tutkimusulosten voi katsoa hyödyttävän tutkimusta korona-ajan rajapolitiikasta sekä Suomen kontekstissa että laajemmin. Vaikka hallituksen turvallistamisyritykset todennäköisesti saivat suomalaiset hyväksymään rajoitustoimenpiteet helpommin, jatkossa on syytä tutkia, millaisia pitkäaikaisvaikutuksia korona-ajalla ja turvallistamisella tulee olemaan Suomen rajapolitiikalle tai laajemmin vapaalle liikkuvuudelle.
  • Vuori, Suvi (2024)
    Sirusäädös on Euroopan unionin heinäkuussa 2023 hyväksymä asetus, jonka keskeisimpänä tavoitteena on nostaa unionin markkinaosuus globaalissa puolijohde- eli sirutuotannossa nykyisestä kymmenestä prosentista kahteenkymmeneen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Säädöksen tavoitteena on Euroopan unionin haavoittuvuuksien ja riippuvaisuuksien vähentäminen globaaleissa sirutuotantoketjuissa, eli toisin sanoen unionin sirutuotannon omavaraisuuden vahvistaminen. Sirusäädös on Euroopan unionin vastaus kiihtyvään geopoliittiseen kilpailuun siruteollisuudessa, joka on korostunut 2020-luvun peräkkäisten kriisien sekä erityisesti siruteollisuudelle keskeisen Taiwanin alueellisen konfliktin myötä. Sirusäädös on myös osa Euroopan unionin laajempia strategisen autonomisuuden pyrkimyksiä teknologiakilpailussa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten Euroopan komissio on turvallistanut sirukilpailua. Tutkielman tavoite on selvittää, millaisia turvallistamistekoja Euroopan komission sirusäädöksestä sekä siihen liittyvistä komission julkisista puheenvuoroista on löydettävissä. Tutkielma pyrkii kontribuoimaan laajemmin Euroopan unionin strategisen autonomian ja muuttuvan ulkopoliittisen roolin tutkimukseen konstruktivistisen turvallisuustutkimuksen näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan, miten Euroopan komissio turvallistaa eli muodostaa turvallisuuskysymyksiä Euroopan unionin sirupolitiikassa. Tutkielmassa hyödynnetään Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian mukaista turvallisuussektorijakoa, jonka kautta analysoidaan Euroopan komission puheenvuoroista turvallistamistekoja. Kööpenhaminan koulukunnan esittämät turvallisuussektorit ovat sotilaallinen, poliittinen, taloudellinen, yhteiskunnallinen ja ympäristön sektori, jotka toimivat analyyttisinä linsseinä turvallistamisen sektorikohtaiselle logiikalle. Aineistosta etsitään turvallistamiselle tyypillisiä uhkakuvia sektorikohtaisesti sekä komission ehdottamia poikkeustoimia uhkiin vastaamiseksi. Analyysin tuloksena on, että turvallistamistekoja löytyy kaikilta turvallisuussektoreilta. Sektoreilla geopoliittiset riippuvuudet nähdään erittäin merkittävänä uhkana tulevaisuudessa, jotka voivat uhata koko Euroopan unionin tulevaisuutta. Euroopan unionin sirusäädös on tiiviisti sidoksissa Euroopan unionin laajempiin pyrkimyksiin vahvistaa sen strategista autonomisuutta teknologiakilpailussa. Tutkielman johtopäätöksenä on, että sirukilpailu on komission toimesta laajasti turvallistettu kaikilla sektoreilla. Komissio perustelee esitettyjä poikkeustoimia turvallisuusuhkiin vastaamisen kiireydellä. Euroopan komissio pyrkii turvallistamistoimien kautta perustelemaan riippuvaisuuksien vähentämisen kriittistä merkitystä Euroopan unionin asemalle globaalissa sirukilpailussa.
  • Henriksson, Tom (2020)
    The rights of sexual minorities are either violated or inadequately materialized in most countries of the world. Discrimination against sexual minorities is not explicitly banned in internationally recognized human rights law. Thus human rights philosopher Jack Donnelly concludes that the rights of sexual minorities cannot be viewed as internationally recognized human rights. In this study, Donnelly’s human rights philosophy is situated within the political conception of human rights. It is observed that Donnelly’s human rights philosophy and anthropology leads to an emphasis on the importance of international consensus as the foundation for the justification of human rights. Since the current consensus nevertheless fails to grasp the human rights situation of sexual minorities realistically, the purpose of the study becomes to explore whether naturalistic conceptions of human rights might help understand the human rights status of sexual minority rights. The study criticizes the anthropological skepticism of several human rights philosophers of the political conception. Instead, the study emphasises the importance of scientific approaches such as cognitive neuroscience and evolutionary psychology. Following naturalistic conceptions, the study asserts that human rights can be based on best available science about human nature. The study tentatively concludes that the most central sexual minority rights appear to fit within various naturalistic conceptions of human rights philosophy. The study proposes conceptualizing central sexual minority rights as natural human rights. A pluralistic model of progressive naturalism is proposed as an outline for a more ambitious multidisciplinary study.
  • Laukkanen, Amanda (2024)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden ulossulkemista kansainvälisestä huippu-urheilusta sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Tutkielmassa tarkastellaan perusteluja, joita eri toimijat ovat esittäneet urheilijoiden ulossulkemisen puolesta ja sitä vastaan. Tutustun aluksi huolella aikaisempaan tutkimukseen maailmanpolitiikasta ja urheilusta. Muodostan sitten analyysini aineistolähtöisesti, ja lopuksi tarkastelen, miten analyysini tulokset ovat suhteutettavissa aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkielmani analyysi pohjautuu laajaan aineistoon, joka sisältää urheiluorganisaatioiden, ministerien, kansainvälisten järjestöjen, asiantuntijoiden sekä median näkemyksiä. Venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden ulossulkemista on puolustettu sillä, että Venäjää tulee rangaista sen aloittamasta hyökkäyssodasta, joka rikkoi olympiarauhan sekä sillä, että Ukrainalle tulee osoittaa solidaarisuutta. Venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden paluuta takaisin kansainvälisiin kilpailuihin on puolustettu etenkin sillä, että pakotteet loukkaavat urheilijoiden ihmisoikeuksia ja haastavat urheilun autonomiaa. Perusteluissa on kuitenkin havaittavissa myös ristiriitaisuuksia, ja lisäksi urheilupakotteiden puolesta ja niitä vastaan on käytetty osittain samoja perusteluja. Tutkielma tarjoaa syvällisen ymmärryksen urheilun ja politiikan monimutkaisesta suhteesta kansainvälisessä kontekstissa.
  • Gronow, Eva (2020)
    This thesis is a theoretical analysis of Johan Galtung’s conceptualization of violence. Although his conceptualization is analysed as a whole, there is a particular focus on analysing his concept of structural violence in the context of his theory of social structures. This choice of theoretical framework is justified by the fact that although Galtung’s conceptualization of violence has been criticized from numerous angles before, when surveying that literature, it became apparent that not enough attention has been given to analysing it in the framework of his theory of social structures. The explicit underlying assumption guiding this analysis is thus that one cannot properly evaluate a concept of structural violence detached from a conception of structure. This thesis has two main goals. First, in the abovementioned framework, the aim is to locate and analyse some previously overlooked and problematic theoretical and practical implications of Galtung’s conceptualization. The second goal is to evaluate the analytical usefulness of the concept, based on those findings. An extensive analysis of Galtung’s conceptualization of violence, particularly in relation to his theory of social structures, reveals some important problematic theoretical and practical implications, notably regarding his conceptualization of violence resting on the notion of the actual vs. the potential. In effect, this definition renders the concept so wide so as to render it rather meaningless, calling into question its analytical usefulness. Moreover, the analysis shows some damaging inconsistencies in the conceptualization, particularly when it comes to the proposition of structural violence necessarily lacking an active and identifiable subject. This relates to another problem highlighted throughout the analysis, namely that of a lack of an account of agency and intentionality, particularly regarding indirect violence. Most importantly, one of the main conclusions of this analysis is that the possibilities for the creation of peaceful social structures, if adhering to Galtung’s own conceptualization, is both in theory and practice virtually impossible, since some type or degree of violence will always be present in a structure. Positive peace, as envisaged by Galtung, in practice becomes a logical impossibility, if one adheres to Galtung’s own conceptualization of violence. The thesis concludes that Galtung’s conceptualization has a number of problematic implications, some of which have not been adequately noted before. Thus, his conceptualization of violence is rejected as a useful analytical framework, as well as a basis for structural reform, and by extension, Peace research. Support is given to a restricted understanding of the concept of violence.
  • Linnainmäki, Joel (2023)
    Maisterintutkielmani tarkastelee Suomen ulkopoliittisessa ajattelussa keväällä 2022 tapahtunutta murrosta. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa Suomi ja Ruotsi päättivät samanaikaisesti hakea Pohjois-Atlantin liiton (Nato) jäsenyyttä, päättäen maiden pitkäaikaisen sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikan. Tutkielma pyrkii ymmärtämään tapahtunutta muutosta etsimällä ja löytämällä kilpailevia ulkopoliittisia omakuvia valtioneuvoston keväällä antamista Nato-jäsenyyteen liittyvistä selonteoista, ulkoasiainvaliokunnan selonteoista antamasta yhteisestä mietinnöstä sekä näistä käydyistä kahdessa eduskuntakeskustelussa. Tutkimusaineisto käsittää yhteensä 258 eduskuntapuheenvuoroa. Tutkielman teoreettinen viitekehys yhdistelee psykologisia ja konstruktivistisia teorioita tarkastellakseen kollektiivisten ideoiden merkitystä ulkopolitiikassa identiteettien kautta. Tarkemmin tutkielma ammentaa Anne Clunanin (2009) tavoitteellisesta konstruktivismista, sekä Matti Pesun (2019) esittelemästä ideationaalisen ulkopolitiikan analyysistä, joiden mukaan valtioiden identiteetit, jotka voidaan käsittää omakuviksi, koostuvat näkemyksistä valtion poliittisesta tarkoituksesta, statuksesta, sekä maailmankatsomuksista. Pesun tavoin myös tämä tutkielma rinnastaa kilpailevat omakuvat ulkopoliittisiksi koulukunniksi. Laadullisen johdatellun sisällönanalyysin avulla aineistosta ensin erotellaan tutkimuksen kannalta oleellinen tieto. Suodatettu aineisto jaetaan poliittisen tarkoituksen, statuksen ja maailmankatsomusten alakategorioihin. Tämän jälkeen kategorioista tyypitellään ideaalityyppisiä käsityksiä Suomen ulkopolitiikan kilpailevista omakuvista. Lopuksi analysoin kilpailevia omakuvia, sekä vertaan tuloksia aiempaan tutkimukseen. Ulkopoliittisista koulukunnista on käyty Suomessa aktiivista tieteellistä keskustelua 2010-luvulla. Haukkala ja Vaahtoranta (2016) löysivät Suomen 2000-luvun alun ulkopolitiikasta euroatlanttisen, globalistisen ja pienvaltiorealistisen koulukunnan. Matti Pesu (2019) katsoo Suomessa kylmän sodan päättyessä vaikuttaneen neljä koulukuntaa: integrationismi, euroatlantismi, pienvaltiorealismi, sekä globalismi. Tutkimustulosten perusteella katson Suomessa kevään 2022 Nato-jäsenyyskeskustelussa vaikuttaneen neljä kilpailevaa koulukuntaa: liberalistinen euroatlantismi, normatiivinen euroglobalismi, realistinen kansallispragmatismi, sekä Nato-jäsenyyteen kriittisesti suhtautuva puolueettomuuslinja. Johtopäätöksenä katson vakavan, akuutin ja yllättävän muutoksen Suomen turvallisuusympäristössä johtaneen murrokseen ulkopoliittisen koulukuntien ajattelussa. Aiemmin kieltävästi suhtautuneet euroglobalistit, sekä kansallispragmatistit kääntyivät kannattamaan Nato-jäsenyyttä Suomen turvallisuuden lisäämiseksi. Samalla ulkopolitiikan jännitteet ja linjaerot eivät kuitenkaan kadonneet. Nato-jäsenyydestä pitkään vallinneet jännitteet siirtyivät Nato-jäsenyyden sisälle. Koulukunnat käyvät aktiivista kilpailua siitä, millainen Naton jäsenmaa Suomesta pitäisi tulla.
  • Lappi-Seppälä-Sánchez, Tony (2023)
    Tutkielma tarkastelee Suomen ja Argentiinan välisiä ulkopoliittisia ja taloudellisia suhteita vuosina 1973–1979. Tutkimuksen on tarkoitus avata Suomen ulkopoliittista suhtautumista Argentiinan junttaan, joka kaappasi vallan maassa vuonna 1976. Tarkastelu alkaa Argentiinan demokraattisesta ajanjaksosta (1973–1976), jonka jälkeen analyysin kohteena on yhä aktiivisemmin Argentiinassa toiminut Suomen ulkoasiainministeriö vuosina 1976–1979. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Suomen elinkeinoelämän ja sen keskusliittojen toimintaa sekä niiden vaikutusta ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Tämä tutkielma on tiettävästi ensimmäinen tieteellinen tutkimus Suomen ja Argentiinan viimeisen sotilasjuntan (1976–1983) välisistä suhteista. Jopa 10 000–30 000 ihmistä surmannut junttahallinto, joka kävi avonaiseen sotaan toista valtiota vastaan, edustaa politiikan tutkimuksessa ongelmallista hallintoa kansainvälisten rauhan- ja ihmisoikeusperiaatteiden näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa pyritään selittämään Argentiinassa tapahtuneita kehityskulkuja ja niiden ongelmallisuutta kansainvälisen politiikan tutkimuskirjallisuuden avulla. Ulkopolitiikassa aggressiivisesti toiminut argentiinalaishallinto ja sen räikeät ihmisoikeusrikkomukset olivat haitallisia kansainvälisen rauhan, yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja suomalaisen demokratian näkökulmasta. Tutkimusajanjakson aikana juntan ihmisoikeusrikkomukset ulottuivat jopa Suomen kansalaisiin. Tutkimuksen historiallinen analyysi osoittaa, että Suomen ja Argentiinan diplomaattiset ja kaupalliset suhteet paranivat sen jälkeen, kun sotilasjuntta kaappasi vallan Argentiinassa. Tutkielmassa tämän todennäköiseksi syyksi esitetään se, että suomalainen elinkeinoelämä pyrki levittäytymään yhä enemmän Argentiinan sisämarkkinoille. Argentiinassa sijaitseva Buenos Airesin -suurlähetystö, Suomen ulkoasiainministeriö ja erityisesti sen kauppapoliittinen osasto alkoivat tietoisesti parantamaan suhteita ja helpottamaan suomalaisten tuotteiden vientiä muun muassa aloittamalla tieteellis-taloudellis-teknisen yhteistyösopimuksen neuvottelut junttahallinnon kanssa. Tutkielman johtopäätösten mukaan Suomen ulkoasiainministeriön ja elinkeinoelämän toiminta näyttäytyy ongelmallisena ihmisoikeuksien ja kansainvälisen rauhan periaatteiden näkökulmasta.