Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Maailmanpolitiikka"

Sort by: Order: Results:

  • Vaatmann, Grete (2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan Puolan ja Valko-Venäjän rajakriisiä vuonna 2021. Rajakriisi sai alkunsa kesällä, kun Valko-Venäjä lennätti tuhansia ihmisiä Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä Puolan, Latvian ja Liettuan ulkorajoille tavoitteenaan painostaa Euroopan unionia luopumaan Valko-Venäjälle asettamistaan pakotteista. Vastauksena tähän Puolan hallitus pyrki estämään maahan pyrkivien maahantulon. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Thierry Balzacqin turvallistamisen teoria, joka pyrkii selittämään julkisten turvallisuusongelmien rakentamista. Teoria keskittyy erityisesti syy-seuraussuhteeseen turvallistavien puheaktien ja politiikan välineiden välillä. Tutkielman tavoitteena on selvittää teoreettisen viitekehyksen avulla, miten Puolan hallitus vakuutti kansallisen ja eurooppalaisen yleisönsä siitä, että rajakriisi edustaa turvallisuusuhkaa Puolalle ja Euroopan unionille. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti Puolan hallituksen toimia. Tutkielman menetelminä toimivat kehysanalyysi sekä kriittinen sisällönanalyysi. Kehysanalyysillä keskitytään turvallisuusuhkien kielelliseen rakentamiseen, kun taas kriittisellä sisällönanalyysillä tarkastellaan hallituksen valitsemia politiikan välineitä turvallisuusuhkien pienentämiseksi. Kehysanalyysin aineisto koostuu Puolan pääministerin, sisäministerin, puolustusministerin ja ulkoministerin tviiteistä sekä Latvian, Liettuan, Puolan ja Viron pääministerien yhteisistä vetoomuksista koskien rajakriisiä. Kriittinen sisällönanalyysi on toteutettu teorialähtöisesti ilman varsinaista aineistoa. Kehysanalyysissä aineistosta nostetaan esille hybridisodan, EU:n yhtenäisyyden ja humanitaarisen vastuun kehykset. Kriittisessä sisällönanalyysissä puolestaan keskitytään lainsäädäntöön, mediakontrolliin ja militarismiin. Analyysin perusteella Puolan hallitus rakensi hybridisodan ja EU:n yhtenäisyyden kehysten avulla Valko-Venäjän vihamielisyydestä ja maahantulijoista turvallisuusongelman Puolalle ja Euroopan unionille. Kehysten avulla hallitus oikeutti poikkeusolojen julistamisen sekä lakimuutokset, joiden myötä riippumattoman median ja humanitaaristen organisaatioiden pääsy rajalle kiellettiin. Samalla rajalle siirrettiin tuhansia sotilaita ja poliiseja estämään maahantulo. Tutkielman johtopäätöksenä on, että Puolan hallitus turvallisti rajakriisin omien intressiensä mukaisesti. Tämä näkyy siinä, että rajakriisin uhka oli liian pieni edustaakseen todellista uhkaa Puolalle tai Euroopalle. Maahantulijoiden turvallistaminen hallituksen toimesta ruokki pikemminkin kuvaa Puolan hallituksesta Puolan ja Euroopan unionin suojelijana. Samalla turvapaikkavastaisen toiminnan tavoitteena oli edistää muukalaisvastaisuutta ja nationalismia valtaapitävän Laki ja oikeus -puolueen kannatuspohjan vahvistamiseksi. Tutkielman perusteella olisi mielenkiintoista vertailla Puolan hallituksen suhtautumista erilaisiin muuttoliikkeisiin viimeisten vuosien aikana.
  • Henriksson, Tom (2020)
    The rights of sexual minorities are either violated or inadequately materialized in most countries of the world. Discrimination against sexual minorities is not explicitly banned in internationally recognized human rights law. Thus human rights philosopher Jack Donnelly concludes that the rights of sexual minorities cannot be viewed as internationally recognized human rights. In this study, Donnelly’s human rights philosophy is situated within the political conception of human rights. It is observed that Donnelly’s human rights philosophy and anthropology leads to an emphasis on the importance of international consensus as the foundation for the justification of human rights. Since the current consensus nevertheless fails to grasp the human rights situation of sexual minorities realistically, the purpose of the study becomes to explore whether naturalistic conceptions of human rights might help understand the human rights status of sexual minority rights. The study criticizes the anthropological skepticism of several human rights philosophers of the political conception. Instead, the study emphasises the importance of scientific approaches such as cognitive neuroscience and evolutionary psychology. Following naturalistic conceptions, the study asserts that human rights can be based on best available science about human nature. The study tentatively concludes that the most central sexual minority rights appear to fit within various naturalistic conceptions of human rights philosophy. The study proposes conceptualizing central sexual minority rights as natural human rights. A pluralistic model of progressive naturalism is proposed as an outline for a more ambitious multidisciplinary study.
  • Gronow, Eva (2020)
    This thesis is a theoretical analysis of Johan Galtung’s conceptualization of violence. Although his conceptualization is analysed as a whole, there is a particular focus on analysing his concept of structural violence in the context of his theory of social structures. This choice of theoretical framework is justified by the fact that although Galtung’s conceptualization of violence has been criticized from numerous angles before, when surveying that literature, it became apparent that not enough attention has been given to analysing it in the framework of his theory of social structures. The explicit underlying assumption guiding this analysis is thus that one cannot properly evaluate a concept of structural violence detached from a conception of structure. This thesis has two main goals. First, in the abovementioned framework, the aim is to locate and analyse some previously overlooked and problematic theoretical and practical implications of Galtung’s conceptualization. The second goal is to evaluate the analytical usefulness of the concept, based on those findings. An extensive analysis of Galtung’s conceptualization of violence, particularly in relation to his theory of social structures, reveals some important problematic theoretical and practical implications, notably regarding his conceptualization of violence resting on the notion of the actual vs. the potential. In effect, this definition renders the concept so wide so as to render it rather meaningless, calling into question its analytical usefulness. Moreover, the analysis shows some damaging inconsistencies in the conceptualization, particularly when it comes to the proposition of structural violence necessarily lacking an active and identifiable subject. This relates to another problem highlighted throughout the analysis, namely that of a lack of an account of agency and intentionality, particularly regarding indirect violence. Most importantly, one of the main conclusions of this analysis is that the possibilities for the creation of peaceful social structures, if adhering to Galtung’s own conceptualization, is both in theory and practice virtually impossible, since some type or degree of violence will always be present in a structure. Positive peace, as envisaged by Galtung, in practice becomes a logical impossibility, if one adheres to Galtung’s own conceptualization of violence. The thesis concludes that Galtung’s conceptualization has a number of problematic implications, some of which have not been adequately noted before. Thus, his conceptualization of violence is rejected as a useful analytical framework, as well as a basis for structural reform, and by extension, Peace research. Support is given to a restricted understanding of the concept of violence.
  • Hanhijärvi, Heidi (2022)
    Tutkielmassa syvennytään monikansallisten vaikuttamisverkostojen perustamien asevalvontakampanjoiden rooliin monenkeskisessä asevalvonnassa. Tutkielman pyrkimyksenä on selvittää Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan tapausesimerkin kautta, millaisia diskursiivisia prosesseja ja kehystämisen tapoja asevalvontakampanjat hyödyntävät pyrkiessään vaikuttamaan monenkeskiseen asevalvontaan. Tutkielman tavoitteena on kontribuoida sekä asevalvontakampanjoiden maailmanpoliittista roolia koskevaan kirjallisuuteen että turvallisuuden tutkimuksen teoriakenttään. Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian ajatukset yhdessä kehystämiskirjallisuuden kanssa antavat tälle tutkielmalle analyyttiset työkalut. Hyödyntämällä turvallistamisen ja turvallistamisen purkamisen käsitteiden lisäksi makroturvallistamisen käsitettä tutkielma laajentaa turvallistamisteorian alkuperäistä ajatusta siitä, mitkä tahot voivat toimia turvallistavina toimijoina ja, millä tasolla turvallistamista tapahtuu. Visuaalisen turvallistamisen teorian ajatukset taas antavat eväät visuaalisten puheaktien analysoimiseen. Turvallistaminen luetaan tutkielmassa kehystämisen alalajiksi, ja yhdistämällä turvallistamisteorian ja kehysteorian argumentteja tutkielmassa on mahdollista tunnistaa, analysoida ja vertailla erilaisia diskursiivisia prosesseja ja kehystämisen tapoja. Tutkielman aineisto koostuu Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan seitsemästä tekstipohjaisesta kampanjamateriaalista ja kolmesta kampanjavideosta. Analyysin perusteella Campaign to Stop Killer Robots -kampanja on pyrkinyt konstruoimaan autonomiset asejärjestelmät tai ”tappajarobotit” koko ihmiskunnan vaarantavaksi turvallisuusuhaksi, ja poikkeustoimena kampanja esittää autonomiset asejärjestelmät kieltävää oikeudellisesti sitovaa instrumenttia. Samanaikaisesti Campaign to Stop Killer Robots -kampanja on purkanut puheakteissaan valtioiden voimankäytön ja sotilaallisen sektorin turvallistamista. Tutkielman tulokset osoittavat, että visuaalisen aineiston piirteet edistävät turvallistamisen prosessia, mutta kokonaisuudessaan visuaalisessa aineistossa esiintyvät kehystämisen tavat ovat monitulkintaisuutensa vuoksi vahvasti kytköksissä verbaalisiin puheakteihin. Tulokset tuovat mielenkiintoisella tavalla esiin, ettei turvallistaminen ole aina keskeisin kehystämisen tapa, jolla kampanja pyrkii nostamaan autonomiset asejärjestelmät poliittisten päättäjien prioriteettilistalle. Verbaalisissa puheakteissa turvallistamisteot jäävät usein moraalisten ja eettisten kehysten varjoon. Tutkielman tulokset vahvistavat aikaisemmassa kirjallisuudessa tehtyjä havaintoja siitä, että asevalvontakampanjat hyödyntävät turvallistamistekoja ja turvallistamisen purkamista instrumentaalisesti pyrkiessään levittämään normeja kansainvälisessä yhteisössä. Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan tapa hyödyntää monia samanaikaisia kehystämisen tapoja korostaa kuitenkin tarvetta yhdistää yhä enemmän turvallistamisteorian ja kehysteorian ajatuksia, jotta vaikuttamiskampanjoiden toimintaa voitaisiin ymmärtää kokonaisvaltaisesti. Tutkielman perusteella autonomisia asejärjestelmiä koskeva asevalvontaprosessi tulee tulevaisuudessa entistä ajankohtaisemmaksi, ja asevalvontakampanjoiden keskeistä roolia tässä monenkeskisessä prosessissa on mahdotonta sivuuttaa.
  • Nummi, Heidi (2020)
    Työssä tutkitaan miehittämättömistä asejärjestelmistä – “tappajaroboteista” – käytävää julkista keskustelua mikroblogipalvelu Twitterissä. Tähänastisessa kansainvälisen politiikan tutkimuksessa miehittämättömiä asejärjestelmiä on tarkasteltu etenkin oikeutetun sodan teorian piirissä, jossa tutkimus on keskittynyt pitkälti moraalis-eettisiin kysymyksiin. Sitä, millaista julkista keskustelua aiheesta käydään, ei kuitenkaan ole tutkittu. Suomessa julkinen keskustelu miehittämättömistä asejärjestelmistä on vasta heräämässä, mutta kansainvälisesti aihe on ollut tapetilla jo vuosia. Työn tarkoituksena onkin havainnoida, millaista keskustelua aiheesta niin kutsutussa englanninkielisessä maailmassa käydään. Työn metodina käytetään visuaalista kehysanalyysiä, jonka keskiössä on ajatus siitä, että todellisuutta havainnoidaan aina valikoiden – erilaisten kehysten kautta. Kehykset ohjaavat toisaalta korostamaan, toisaalta häivyttämään joitain todellisuuden puolia, jopa sulkemaan osia todellisuudesta kokonaan pois. Työn tavoitteena on tutkia, millaisia kehyksiä miehittämättömiin asejärjestelmiin Twitterin visuaalisissa esityksissä liitetään sekä sitä, miten nuo kehykset ohjaavat, jopa manipuloivat julkisen keskustelun suuntaa. Lisäksi tarkastellaan, miten sukupuolittuneet ja seksualisoidut orientaatiot rakentavat kehyksiä. Työn aineistona toimii Twitteristä kerätty kuvamateriaali, jonka keräämisessä on käytetty neljää hashtagia eli aihetunnistetta: #killerrobots, #stopkillerrobots, #autonomousweapons sekä #autonomousweaponsystems. Tutkimusasetelman painoarvoa lisää se, että sosiaalisen median analyysi, etenkin visuaalinen sellainen, on kansainvälisen politiikan tutkimuksessa ollut tähän mennessä varsin vähäistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu queer-teoriaan, erityisesti Ahmedin queer-fenomenologiaan, jossa sosiaalisen todellisuuden nähdään järjestäytyvän erilaisten orientaatioiden varaan. Queer-teoriassa painottuvat erityisesti heteroseksuaalisuuden ja cis-sukupuolisuuden käsitteet, mutta queer-fenomenologia lähestyy orientaation käsitettä seksuaalista ja sukupuolista orientaatiota laajemmassa perspektiivissä; queer on sateenvarjopositio, joka kyseenalaistaa niitä totunnaisia orientaatioita, joiden perusteella niin kutsuttua yhteistä hyvää – asioiden “normaalia tilaa” - tuotetaan ja uusinnetaan. Queer-tutkimuksessa onkin nähty, että miehittämättömät asejärjestelmät pervottavat (to queer) sodankäynnin logiikan. Näin miehittämättömät asejärjestelmät ovat eräänlaisia gender queer -vartaloita, jotka rikkovat sodankäynnin sukupuolittuneen ja seksualisoidun logiikan. Tällöin syntyy queer-hetkiä; radikaaleja disorientaation hetkiä, jotka särkevät totunnaisten tulkintakehysten logiikan ja hierarkian. Queerin rinnalla toinen keskeinen käsite on queer-tutkimuksessakin paljon hyödynnetty kyborgi, joka toimii Harawayn analyysissä paitsi ontologisena, ennen kaikkea epistemologisena positiona. Länsimaisen epistemologian kritiikissään Haraway esittää länsimaisen tiedon rakentuvan binääristen polariteettien varaan. Tämän tutkimuksen kannalta keskeisiä polariteetteja ovat etenkin Itse/Toinen, subjekti/objekti, mies/nainen, maskuliininen/feminiininen, ihminen/kone sekä inhimillinen/ei-inhimillinen. Harawayn keskeinen huomio on, etteivät epistemologiset dikotomiat ole vain tapoja järjestää tietoa, vaan ne synnyttävät vallan käytännön ja dominaation logiikan. Vallan ja dominaation rakenteiden rikkomiseen tarvitaan kyborgi – queer. Aineistoanalyysissä nousee esiin neljä hallitsevaa kehystämisen tapaa: antropomorfisointi eli ihmisenkaltaistaminen, fetisointi, toiseuttaminen sekä militaarisen maskuliinisuuden kyseenalaistaminen, ylläpito ja uudelleenmäärittely. Antropomorfisointi liittää sotateknologiaan ihmisenkaltaisia ominaisuuksia ja pyrkii hahmottamaan teknologiaa inhimillisen logiikan kautta. Tällöin hämärtyy se tosiasia, että yksittäisten ruumiillistumien sijaan kyse on parvista ja verkostoista, jotka eivät taivu subjektilogiikan alle. Fetisointi taas näkee asejärjestelmät materiaalisista ja sosiaalisista suhteista riippumattomina, jopa kvasiuskonnollisina artefakteina ja siirtää ne täten kliiniseen, apoliittiseen tilaan. Toiseuttamisessa robotiikkaa ja tekoälyä hyödyntävät järjestelmät taas nähdään radikaalisti Toisina, ihmisyhteisöä uhkaavina hirviöinä. Militaarisen maskuliinisuuden kyseenalaistaminen, ylläpito ja uudelleenmäärittely sen sijaan johtaa siihen, että vaikka miehittämättömät asejärjestelmät kyseenalaistavat ihmisen roolin osana sotateknologista komentoketjua, pyritään militaarisen maskuliinisuuden totunnaista logiikkaa silti pitämään yllä erilaisin maskuliinisin representaatioin. Kehystämistapojen perimmäinen problematiikka on sama: ne tekevät tasa-arvoisesta, ihmisen vastuun ja poliittisen ohjauksen tarpeellisuuden tunnustavasta keskustelusta vaikeaa.
  • Hadi, Mohammed S. (2022)
    The U.S.-China relation is said to be the “most important bilateral relationship of the 21st century.” Therefore, many theoretical frameworks have been developed and devoted to the framing, exploration, and prediction of the evolution of U.S.-Chinese relations. Among these, offensive realism remains as one of the most eminent theoretical frameworks that have attempted to offer some predictions regarding the future of the bilateral relation between the United States and China. Offensive realism, a broadly debated controversial theory of international relations that has recently gained even further controversy due to the Russian invasion of Ukraine, argues for a tragic outcome of the interaction between these two great powers. These predictions, moreover, are built upon a certain implicit ontology that affects the way in which the world is conceived and interpreted. The purpose of this thesis, thus, is to explicate this ontology, arguing for its inadequacy and problematic implications. This thesis, in other words, seeks to demonstrate how implicit, uncritically adopted ontologies can affect: the way in which the world is comprehended, the purpose of our scientific explanations, and the impact of this on the potential sustainment of certain social structures, relations, and practices. In order to fulfill this purpose, critical realism is used to conduct the critical evaluation of the implicit ontology embedded within Mearsheimer’s offensive realism. Critical realism is a philosophy of science perspective that offers important insights into the nature of the social world. Thus, the main questions that guide this thesis (What kind of ontology does Mearsheimer implicitly use in his theory of offensive realism? What impacts does the ontological position that Mearsheimer adopts have on the manner in which the world is understood and the way in which it concretely evolves?) are answered with the help of a critical realist framework.
  • Annala, Saana (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan tyttöaktivisteihin liitettäviä diskursseja. Tässä maisterintutkielmassa tarkoituksena oli selvittää, millaisia maailmanpolitiikan tyttöaktivistidiskursseja on havaittavissa, millaisia diskursseja tyttöaktivistit Malala Yousafzain ja Greta Thunbergin lausunnoista on tunnistettavissa, toimivatko nämä diskurssit osana neoliberalistisia rakenteita, ja millaisia eroja sekä yhtäläisyyksiä näillä diskursseilla keskenään on. Näihin kysymyksiin vastattiin analyysillä postkolonialistisen feministisen maailmanpolitiikan teorian, sekä laajemman feministisen teorian näkökulmasta katsoen. Tutkielman aineisto koostui aikaisemmista tyttöaktivisteja koskevista tutkimuksista sekä kahdesta Yousafzain ja Thunbergin puheesta sekä haastattelusta. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysin avulla. Tutkielma pyrki löytämään uutta tietoa maailmanpolitiikassa toimivista tytöistä, ja asettuu maailmanpolitiikan tutkimuksen lisäksi osaksi poikkitieteellistä tyttötutkimuksen perinnettä. Analyysi osoitti, että maailmanpolitiikan tyttöaktivistidiskurssi koostuu kolmesta tyttödiskurssista: poikkeuksellinen tyttö, haavoittuvainen ja/tai harmiton tyttö sekä häiritsevä tyttö. Analyysin perusteella Yousafzain puheesta ja haastattelusta oli tunnistettavissa diplomaattisen, harmittoman sekä ei-poikkeuksellisen tytön diskurssit, kun taas Thunbergin puheesta ja haastattelusta oli havaittavissa poikkeuksellisen, ulkopuolisen sekä ei-harmittoman tytön diskurssit. Tutkielman analyysin perusteella voidaan todeta, että Yousafzai ja Thunberg monipuolistavat maailmanpolitiikan tyttöaktivistidiskurssia omilla diskursseillaan. Thunbergin lausunnoista tunnistetut diskurssit luovat verrattain selkeämpää ristiriitaa tyttöaktivistidiskursseihin, mitä voi pitää yhtenä mahdollisena selityksenä sille, miksi Thunbergiin suhtaudutaan niin kriittisesti ympäri maailman. Yousafzain lausunnoista tunnistetut diskurssit puolestaan kertovat kolmannen maailman tytön kategorian muutoksesta, josta Yousafzain voi nähdä muuttuneen osittain länsimaalaiseksi tytöksi. Maailmanpolitiikan tyttöaktivistidiskurssit toimivat osana neoliberalistisia ja postkolonialistisia rakenteita, eivätkä siten välttämättä hyödytä tyttöaktivisteja muuten kuin mahdollistamalla heille julkisen tilan. Tyttöaktivistien merkitys tulee todennäköisesti korostumaan tulevaisuudessa, joten aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.
  • Seppänen, Elisa (2022)
    Tarkastelen maisterintutkielmassani Suomen ja Yhdysvaltain päättäjien retoriikkaa Afganistanista perääntymisestä elokuussa 2021. Afganistanin operaatio alkoi vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena ja päättyi elokuussa 2021, kun Nato-johtoisen operaation osallistujat vetivät joukkonsa pois Afganistanista. Pyrin tutkielmassa selvittämään, millaisin retorisin keinoin vetäytymistä perustellaan Suomessa ja Yhdysvalloissa, ja miten päättäjät huomioivat ihmisoikeusvastuun argumenteissaan ääri-islamistisen Talibanin noustua jälleen valtaan. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Miten Yhdysvaltain ja Suomen johtajat perustelevat vetäytymistä Afganistanista elokuussa 2021? 2) Millaisia vastuuseen liittyviä argumentteja puhujat käyttävät puheissaan? Tutkimuksen kohteena olevat erilaiset maat tarjoavat monipuolisen näkökulman Afganistanin operaation rooleihin sekä vastuupositioihin maailmanpolitiikassa. Siinä missä Yhdysvallat käynnisti sodan ja myös päätti sen lopetuksesta, Suomi on osallistunut kriisinhallintaoperaatioon yhtenä monesta Nato-yhteistyömaasta. Yhdysvalloissa on tehty laajasti tutkimusta Afganistanin sodasta ja sen retorisista keinoista, kun taas Suomessa niin tutkimusta kuin julkista keskustelua aiheesta on vähän. Summaan tutkielman kirjallisuuskatsauksessa keskeiset perusteet Afganistanin operaation aloitukselle sekä reaktiot perääntymiseen molempien maiden tapauksessa. Yhdysvalloissa operaation aloittamisen perusteena ovat olleet erityisesti terrorismin vastainen sota, ja Suomessa puolestaan on korostettu naisten ja lasten oikeuksien puolustamista Afganistanissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on kaksiosainen ja taustoittaa tutkimuskysymyksiä. Ensimmäinen teoreettinen käsite on politiikan oikeuttaminen: tapa, jolla poliittiset päättäjät käyttävät kielellisiä prosesseja legitimoidakseen tekemiään päätöksiä. Esittelen sekä teoriaa sodan ja rauhan oikeutuksesta sekä erilaisia ontologisia lähestymistapoja oikeuttavien puheiden tutkimukseen. Toinen keskeinen käsite on vastuu maailmanpolitiikassa, jonka liberaaleihin perusteisiin sekä postkolonialistiseen ja realistiseen kritiikkiin perehdyn. Pyrin vastaamaan tutkimuskysymykseen tarkastelemalla yhdeksää puhetta, haastattelua ja tiedotustilaisuutta Suomessa ja Yhdysvalloissa Chaïm Perelmanin retorisen analyysin avulla. Analyysin tuloksena totean, että Suomessa perusteltiin Yhdysvaltoja huomattavasti vähemmän Afganistanin operaation päätöstä. Molemmissa maissa keskeisenä syynä perääntymiselle nähtiin Yhdysvaltain kansalliset intressit sekä maailmanpolitiikan muutos. Lisäksi Yhdysvalloissa presidentti Biden korostaa, että sodan todelliset tavoitteet saavutettiin jo ajat sitten. Päättäjät korostavat puheissaan vastuunkantoa erityisesti vastavuoroisuuden periaatteen pohjalta ja humanitaarisin keinoin. Lisäksi Suomessa asetetaan kyseenalaiseksi liberaalien arvojen edistäminen sotilaallisten operaatioiden kautta. Näin vastuun argumentit edustavat sekä jatkumoa että muutosta maailmanpolitiikassa.
  • Hiltunen, Aino (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan YK:n rauhanrakennusta ja diskursseja toimijuudesta. Toimijuutta analysoidaan feminististen ja postkoloniaalisten näkökulmien kautta. Tutkielman tavoitteena on näyttää, millaisia rauhanrakennuksen subjektipositioita YK:n rauhanrakennusta käsittelevässä aineistossa luodaan diskursiivisesti, millaista maailmaa subjektipositioiden tietynlainen rakentuminen luo, ja millaisia mahdollisuuksia toimijuuden rakentuminen sulkee ulkopuolelle. Tutkielman aineistona on YK:n turvallisuusneuvoston, yleiskokouksen ja pääsihteerin päätöslauselmia sekä raportteja liittyen YK:n rauhanrakennuskomissioon. Subjektipositioiden diskursiivista muodostumista analysoidaan diskurssianalyyttisen luennan avulla, jossa toimijuutta tarkastellaan predikaation, subjektien asemoitumisen ja taustaolettamusten tekstuaalisten mekanismien kautta. Tutkielman analyysi näyttää, kuinka YK:n rauhanrakennusta käsittelevässä aineistossa muodostuu viisi subjektipositiota: YK rationaalisena ja legitiiminä toimijana, abstrakti ja suvereeni sekä liberaaleille oletuksille perustuva valtio, YK:lle ja valtiolle alisteinen kansalaisjärjestöistä muodostuva kansalaisyhteiskunta, naiset essentiaalisena ja yhtenäisenä ryhmänä, sekä nuoret toimijoina, jotka tulee sisällyttää rauhanrakennustoimiin. Subjektipositioiden muodostuminen perustuu yhtenäiselle logiikalle, jossa toimijuus muodostuu hierarkkisesti, ennalta määriteltynä ja subjektit empiirisesti oletettuina. Toimijuuden muodostuminen nojaa liberaaleille oletuksille, mikä estää sukupuolistuneiden ja koloniaalisten valtasuhteiden merkitysten tarkastelun osana konfliktien juurisyitä ja rauhanrakennuksen dynamiikkoja. Aineistossa muodostettavat rauhanrakennuksen subjektipositiot uudelleentuottavat liberaaleja oletuksia, mikä luo tietynlaisia toimintamahdollisuuksia sulkien vaihtoehtoisia tapoja ulkopuolelle.