Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Maatalousekonomia"

Sort by: Order: Results:

  • Erjala, Siiri (2019)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia johtajaominaisuuksia maatalousyrittäjillä on ja miten he jakautuvat näiden ominaisuuksien suhteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, ovatko johtajaominaisuudet kytköksissä tilan taloudellisiin tuloksiin. Teoreettisen tarkastelun pohjalta tähän tutkimukseen valittiin neljä maatilayrittämisen kannalta keskeistä johtajan ominaisuutta, jotka ovat tarmokkuus, tekniset taidot, ihmissuhdetaidot ja käsitteelliset taidot. Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään maatilayrittäjien luonteenpiirteet luonnetyyppien nelikenttäanalyysin avulla. Tutkimus jakautui rakenteellisesti teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosassa esiteltiin tutkimuksen kannalta keskeisimpiä johtamisen käsitteitä sekä aiempia tutkimuksia johtajaominaisuuksiin liittyen. Empiirinen osa koostui OP Lounaismaan maatalousasiakkaille suunnatusta kyselystä, joka lähetettiin noin 450 maatalousyrittäjälle. Vastauksia saatiin 78 maatalousyrittäjältä. Johtajaominaisuuksien muodostamisessa käytettiin faktorianalyysia ja yrittäjät ryhmiteltiin edelleen kolmeen ryhmään faktori-pistemuuttujia käyttäen. Maatilayrityksen kasvaessa johtaminen muodostuu yrittäjän tärkeimmäksi rooliksi yrityksen menestymisen kannalta ja yrittäjä tulee yhä riippuvaisemmaksi pätevistä ihmisistä yrityksessään. Johtajaominaisuudet ovat olleet johtajuustutkimuksen pitkäaikainen kiinnostuksen kohde. Tutkimuksissa on pyritty selvittämään, kuinka johtajan ominaisuudet ja taidot liittyvät johtamisen tehokkuuteen, ja miten menestyvät ja heikommin menestyvät johtajat eroavat ominaisuuksiensa suhteen. Aiemmissa tutkimuksissa on muodostunut lukuisia listoja hyvän johtajan ominaisuuksista. Maatalousyrittäjillä johtajaominaisuudet ovat vahvasti yhteydessä heidän yrittäjäominaisuuksiin. Tutkimuksessa muodostui neljä johtajaominaisuutta, jotka poikkesivat osittain teoriaosassa muodostetuista johtajaominaisuuksista. Ensimmäinen ominaisuus oli ”työntekijöiden kannustamisorientaatio”, jossa korostui palautteen antaminen työntekijöille, heidän motivoiminen ja hyvinvointi. Toinen ominaisuus oli ”usko omiin kykyihin”, johon liittyi päätöksenteon helppous, ammattitaito sekä menestymisen riippuminen itsestä. Kolmas ominaisuus oli ”tulossuuntautuneisuus”, jossa korostui tietämys tilan toiminnan tuloksista, palautteen vastaanottaminen sekä halu kehittyä. Neljäs ominaisuus oli ”kehittämishalukkuus”, johon liittyi halu laajentaa maataloustoimintaa, halu menestyä sekä peräänantamattomuus. Ryhmittelyanalyysin tuloksena saatiin kolme ryhmää, joissa vahvimmin korostuivat ominaisuudet ”usko omiin kykyihin” ja ”tulossuuntautuneisuus”. 1. ryhmään sisältyi 27 vastaajaa, 2. ryhmään 7 vastaajaa ja 3. ryhmään 22 vastaajaa. Ryhmiä tarkasteltiin suhteessa taustamuuttujiin. Johtajaominaisuuksista työntekijöiden kannustamisorientaatiolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys maatalouden tulokseen. Tämä tarkoittaa, että työntekijöiden motivoimisella, hyvinvoinnilla sekä palautteen antamisella on positiivinen vaikutus tilan tulokseen. Ominaisuuden ja maatalouden tuloksen yhteys saattaa liittyä samanaikaiseen muutokseen tilakoossa sekä tuotannon kotieläinvaltaisuudessa. Muilla ominaisuuksilla ei todettu olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tilan taloudellisiin tunnuslukuihin. Luonteenpiirteisiin liittyvät tutkimustulokset osoittivat, että maatalousyrittäjät kokevat olevansa hyvin itsenäisiä, täsmällisiä, itsevarmoja ja yhteistyökykyisiä. He ovat myös hyvin motivoituneita työhönsä, sosiaalisia, toimeliaita sekä rauhallisia. Vahvimmin korostuvien luonteenpiirteiden perusteella maatalousyrittäjät voidaan asettaa luonnetyyppien nelikentässä joko vauhdittajiin tai valvojiin.
  • Tanskanen-Niemi, Saana (2020)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selventää ja kuvata tämänhetkistä maatilan talousjohtamisen neuvonnan neuvontaprosessia ja käytännön tekemistä. Tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat. Lisäksi tavoitteena oli löytää uusia, hyviä toimintamalleja ja tapoja, joilla neuvojat voivat parantaa talousjohtamisen neuvontapalveluja ja omaa osaamistaan. Näin neuvonta pystyy vastaamaan paremmin maatilojen tulevaisuuden tarpeisiin. Tutkimusongelma voidaan esittää myös kysymysmuodossa seuraavilla kysymyksillä: mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat ja miten neuvoja voi tulevaisuudessa paremmin tukea maatiloja talousjohtamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua ja haastattelutyyppinä teemahaastattelua. Teemahaastattelun kysymykset ja väittämät oli etukäteen laadittu. Haastattelun neljä eri teemaa olivat johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli ja tulevaisuuden kuvat. Tutkimus tehtiin haastattelemalla ProAgrian talouden- ja johtamisen asiantuntijoita eri ProAgria-keskuksista. Haastatteluun valittiin kuusi asiantuntijaa, jotka tekevät työkseen talouden- ja johtamisen neuvontapalveluita. Haastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna, jossa yksi haastateltavista toimi puheenjohtajana ja vei keskustelua eteenpäin etukäteen laaditun kysymys/väittämälistan pohjalta. Ryhmähaastattelu myös nauhoitettiin videolle, jota tutkija pystyi myöhemmin hyödyntämään litteroidessaan aineistoa. Tuloksia tarkasteltiin tarkemmin kahdesta eri näkökulmasta: talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat sekä maatilan talousjohtamisen tukeminen neuvonnan avulla tulevaisuudessa. Tarkemmassa tarkastelussa hyödynnettiin samoja teemoja kuin ryhmähaastattelussa eli johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli sekä tulevaisuuden kuvat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että maatilan talousjohtamisen neuvonta on hyvin haasteellista, koska kaikki asiakkaat eivät ymmärrä talousjohtamista kokonaisuutena vaan pelkästään lukujen ja laskelmien pyörittelynä. Osa asiakkaista ei myöskään tiedosta tarvitsevansa tukea yrityksensä talousjohtamiseen tai heillä ei ole käsitystä, mitä he omalta yritystoiminnaltaan haluavat. Tästä syystä, varsinkin asiakkaiden näkökulmasta, talousjohtamisen neuvonta painottuu usein laskelmien, kuten taloussuunnitelman tai maksuvalmiuslaskelman, konkreettiseen työstämiseen esimerkiksi investoinnin tai sukupolvenvaihdoksen varalle. Neuvonnan näkökulmasta isoimpana haasteena on, että talousjohtamisen neuvontaa tehdään edelleen hyvin monella eri tavalla ja usein yksin. Laskelmien avaamiseen ja analysointiin sekä eri vaihtoehtojen punnitsemiseen käytetty aika vaihtelee paljon neuvojittain. Osa neuvojista ei myöskään välttämättä kysy mielipidettä muilta asiantuntijoilta, kuten kotieläintuotannon tai peltoviljelyn asiantuntijoilta. Käytäntö on kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa ja varsinkin innovatiiviset ja ”uuden sukupolven” talousasiantuntijat hyödyntävät talousjohtamisen neuvontaa tehdessä myös muita asiantuntijoita. He myös näkevät talousjohtamisen neuvonnan laajempana kokonaisuutena, johon kuuluvat kaikki kolme talousjohtamisen eri tasoa: strateginen, taktinen ja operatiivinen taso. Neuvonnan käytännöissä myös pyritään yhä enemmän tiimityöskentelyyn. Yksi iso haaste tällä hetkellä on, että talousjohtamisen neuvonnassa tarvittava tieto on hajallaan monessa eri järjestelmässä ja ohjelmassa, jolloin tietojen kasaamiseen menee paljon aikaa. Lisäksi tiedonmäärä on valtava, jolloin relevantin tiedon saanti ja löytäminen on olleesta. Vaarana on, että analysoinnille ja päätelmien avaamiselle jää vähemmän aikaa. Lisäksi talousneuvojat, varsinkin hyvät talousneuvojat, ovat tällä ylityöllistettyjä kovan kysynnän vuoksi. Neuvonnalta vaaditaan myös todella hyviä sosiaalisia taitoja ja ulosantia, jotta asiakaskokemus on onnistunut ja asiakas saadaan ”hoksaamaan” kehittämisenkohteet. Esitetyt asiat on osattava tuoda esille siten, että asiakas sen ymmärtää oikein ja vielä sisäistää selitetyn asian. On myös hyvin asiakaskohtainen asia, miten syvällistä talousjohtamisen neuvontaa voidaan edes tehdä. Neuvonnan tehtävänä onkin tukea ja auttaa asiakasta eteenpäin, mutta vastuun lopullisesta kehittymisestä ja päätöksistä on kuitenkin aina asiakkaalla eli maatalousyrittäjillä. Myös uudet alalle tulevat neuvojat olisi pysyttävä perehdyttämään hyvin, jotta tietotaito siirtyisi eteenpäin. Perehdyttämisen taso kuitenkin vaihtelee paljon. Talousneuvonnan rinnalle on yhä konkreettisemmin otettava käyttöön myös johtamisen eri oppeja. Lisäksi neuvonta työtä tulisikin tehdä vielä enemmän tiimitoimintana asiakkaan ympärillä. Tiimissä tulisi olla usean eri osa-alueen neuvojia (esim. talous, kasvinviljely, kotieläintuotanto, johtaminen), jotta asiakkaan tilannetta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena. Tämä voisi vähentää myös työkuormaa ja laajentaisi katsontakantaa Maatilan talousjohtamisen neuvonta tulevaisuudessa on todennäköisesti hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Tavoitteena on, että tietojen hausta ja koonnista eli ”näpyttelystä” päästäisiin yhä laajemmin analysointiin. Lisäksi talousjohtamisen neuvontaa tulisikin tehdä läpi maatilayrityksen elinkaaren: ennen sukupolvenvaihdosta aina yrityksen elinkaaren loppupäähän saakka. On hyvin tärkeää, että sekä neuvonnalle että asiakkaille talousjohtamisen eri tasoja ja oppeja selkeytetään ja konkretisoidaan. Digitalisaation avulla ”näpyttelystä” päästään yhä paremmin tietojen analysointiin ja reaaliaikaiseen seurantaan. Lisäksi neuvonnan tehtävänä voisi olla jatkossakin tiettyjen teknisten toimenpiteiden tekeminen maatalousyrittäjien puolesta, kuten esimerkiksi investointilaskelmien tekeminen. Neuvonnan rooli tullee muuttumaan enemmän konsultoivaan suuntaan, jopa manageroinniksi saakka. Lisäksi neuvontatyö kansainvälistyy ja yhteistyötä eri organisaatioiden välillä tehdään yhä laajemmin.
  • Mikkola, Alexia (2023)
    Tutkielmassa tarkastelen maatilayrittäjyyttä strategisen johtamisen näkökulmasta resurssipohjaista teoriaa soveltaen. Tutkimuksen kohteena on naispuoliset maatilayrittäjät. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu teoriaan yrityksen hallinnollisista ja tuotannollisista resursseista, joita hyödyntämällä yritys tuottaa tuotteita ja palveluita, joista seuraa yrityksen taloudellinen suorituskyky. Taloudellisen suorituskyvyn lisäksi yritys voi saavuttaa markkinoilla kilpailuedun, mikäli se resurssiensa ja strategiansa avulla täyttää VRIS –kehikon edellytykset. Kehikon mukaan yrityksen resurssien yhdessä tulee olla arvokkaita, harvinaisia, jäljittelemättömiä sekä muilla ei tulisi olla vastaavia substituutteja resursseille. Tutkielman tavoite on vastata tutkimuskysymyksiin siitä, minkälaisia strategisia tavoitteita, vahvuuksia, voimavaroja, heikkouksia ja esteitä naisviljelijöillä on. Lisäksi luon haastattelujen pohjalta katsauksen siihen, minkälainen haastateltujen naisviljelijöiden toimintaympäristö on ja minkälaisena he kokevat maatilayrittämisen. Tutkielmassa naisviljelijää käytetään synonyyminä naismaatilayrittäjälle, joka on tilan ensisijainen viljelijä. Euroopan unionin maatiloista noin 29 prosenttia on naisten johtamia. Vaikka Euroopan unionin mittakaavassa suomalaisten naisviljelijöiden osuus kaikista viljelijöistä on verrattain pieni, on naisviljelijöiden suhteellinen määrä ollut viime vuosina kasvussa. Suomessa naisviljelijät ovat keskimäärin nuorempia ja määrällisesti heidän tyypillisimpiä maatilatyyppejänsä ovat yleinen peltoviljely, erikois-, vilja-, öljy- ja valkuaiskasvit sekä lypsykarjatalous. Suhteellisesti naismaatilayrittäjien yleisimpiä maatilatyyppejä ovat lampaat, vuohet ja muu laidunkarja ja puutarhatalous sisätiloissa. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan ohjelman uudistuksessa (CAP27) sukupuolten välinen tasa-arvo on nostettu ensimmäistä kertaa yhdeksi osaksi sen keskeisimpiä uudistuksia. Ohjelman tavoitteena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa lisäämällä naisten osallistumista maatalouteen. Tutkielman tutkimusmenetelmä on laadullinen tutkimus ja aineiston hankintamenetelmä oli viiden valikoidun naisviljelijän puolistrukturoidut haastattelut etänä Teams -sovelluksessa. Tutkimuksen lähestymistapa oli deduktiivinen, tutkimuksen lähtökohtana oli resurssipohjainen teoria, jota lähestyttiin empiirisen analyysin kautta. Haastateltujen yrittäjien strategisten tavoitteiden taustalla oli useimmiten taloudelliset motiivit, kuten kannattavuuden parantaminen tai liikevaihdon kasvattaminen. Naisviljelijöiden arvoja heijastavia strategisia tavoitteita ovat tilan jatkuvuuden turvaaminen yli sukupolvien sekä maaseudun, ympäristön ja kotimaisen ruoantuotannon arvostaminen. Haastateltujen yrittäjien tuotannollisia resursseja ovat hyvä kone- ja rakennuskanta, isot ja/tai lähellä sijaitsevat peltolohkot, luotettavat työntekijät, varastointikapasiteetti ja maatilan sijainti. Yrittäjien aineettomia resursseja ovat laajat ammatilliset tukiverkostot, koulutustausta, motivaatio, innovatiivisuus, optimistinen asenne, stressinsietokyky ja dynaamisuus. Resurssit, joita haastatellut maaseutuyrittäjät halusivat kehittää, olivat kokemuksen mukana tuomat ammattitiedot- ja taidot, työn organisointitaidot, stressinsietokyky sekä tehdä kyky pitkän tähtäimen strategisia suunnitelmia ja päätöksiä.
  • Hyppönen, Niko (2022)
    Maatalouteen tehtävät investoinnit ovat yhteydessä sen rakennekehitykseen. Ne ovat välttämättömiä vapautuvan tuotantokapasiteetin hyödyntämiseksi. Investointituen piirissä olevien hankkeiden määrä ja arvo on hieman kasvanut. Maatilat investoivat muun muassa yksikkökustannusten pienentämiseksi, mutta muitakin syitä investoinneille on. Investoinnit sisältävät riskejä ja niihin kohdistuu etenkin rahoituksen kautta merkittäviä riskitekijöitä. Riskitekijät jakautuvat usealle vuodelle ja tuotantosyklille, jolloin investointien suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Toisaalta investoinneilla voidaan hallita riskejä: pienentää, siirtää, poistaa tai välttää. Tässä tutkimuksessa etsittiin investointisuunnitelman käyttöön yhtäaikaisesti johtaneita riskejä ja muita tekijöitä. Tätä varten kokonaisvaltaisen riskienhallinnan ja maatalouden investointien kirjallisuudesta muodostettiin synteesi. Siinä investointisuunnitelma on lähtökohtaisesti maatilan kokonaisvaltaisen riskienhallinnan väline. Toisaalta kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita voidaan soveltaa investointisuunnitelmassa. Empiirisessä osassa tehty tilastollinen analyysi koostui neljästä vaiheesta, joissa hyödynnettiin ristiintaulukointia ja porrastettua logistista regressioanalyysia. Analyysissä käytetty aineisto oli kerätty keväällä 2021 Luonnonvarakeskuksen Fasari-hankkeessa. Regressioanalyysin avulla aineistosta investointisuunnitelman käyttöä ennustava malli. Mallin mukaan investointisuunnitelma on todennäköisesti tehtynä, jos kotieläimiin kohdistunut riski oli vähintään kohtalainen. Jos maatalousyrittäjä oli kokenut liiallista henkistä kuormitusta, se vähensi investointisuunnitelman käyttöä. Maatalousyrittäjän maatalousalan korkeakoulututkinto ja maatilan suurempi peltopinta-ala lisäsivät investointisuunnitelman käyttöä. Investointisuunnitelma oli käytössä, jos maatilalla oli sukupolvenvaihdos- tai luopumissuunnitelmat tehtynä. Työmäärän ja työvoimaresurssien välinen tasapaino oli investointisuunnitelman käyttöä lisäävä tekijä. Investointisuunnitelman käytöllä ei havaittu yhteyttä virheinvestointeihin. Työmäärän ja työvoimaresurssien tasapaino yhdessä maatalousyrittäjän hyvinvoinnin kanssa luovat edellytyksen investointien suunnittelulle. Maatalousalan korkeakoulututkinto tarjoaa osaamista investointisuunnitelmien tulkintaan ja tekemiseen, mikä on niiden käytölle olennaista. Yleisesti maatalousyrittäjältä vaaditaan laajasti johtamiskykyjä, jonka on aiemminkin havaittu olevan maatilan menestystekijä. Investointisuunnittelu on tämän yksi ilmentymä. Investointisuunnitelmat ovat tärkeitä maatilan elinkaaren kriittisissä vaiheissa, jotta maatila ei pääse taantumaan, vaan kehittää toimintaansa. Jotta maatalouden pienetkin investoinnit suunniteltaisiin osana maatilan strategista johtamista, nämä tunnistetut tekijät ovat tarpeen tiedostaa. Suunnittelussa kannattaa hyödyntää kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita. Näin on mahdollista, että tulevien maatalouden investointien riskit ovat paremmin hallinnassa. Se tukisi maatalouden rakennekehitystä ja parantaisi ruoantuotannon resilienssiä Suomessa.
  • Muhonen, Matias Erkki Olavi (2022)
    Tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa asiantuntijayritys Envitecpolis Oy:n asiakkaista benchmarking-taulukko. Muodostettua aineistoa analysoitiin erilaisin menetelmin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin maidontuotantoon ja sen kannattavuuteen. Keskimäärin suomalaisen maatalouden kannattavuus on heikolla tasolla. Kannattavuuskerroin tarkastelee maatalousyrityksen palkka- ja oman pääoman korkotavoitteen täyttymistä samanaikaisesti painottaen yhtä paljon molempia. Luvun ollessa alle yhden, ei yrittäjän palkkavaatimus ja oman pääoman korkotavoite täyty. Suomalaisilla maatiloilla kannattavuuskerroin on jo pitkään ollut keskimäärin alle yhden. Tässä tutkimuksessa kannattavuutta tarkasteltiin nettotulokseen asti. Maitotilayritysten tunnuslukuja tarkasteltiin kolmessa eri ryhmässä: lypsytavan, liikevaihdon ja lehmien keskituotoksen mukaan. Lypsytavan mukaan tarkasteltuna automaattilypsyä käyttävät tilat osoittautuivat tehokkuudeltaan ja kannattavuudeltaan parhaiksi. Yleisesti suurempi yrityskoko tarkoitti parempaa kannattavuutta sekä tehokkuutta samoin korkeampi keskituotos. Huomioitavaa on, ettei automaattisesti tietty lypsytapa, keskimääräistä korkeampi liikevaihto tai lehmien keskituotos tarkoita parempaa kannattavuutta tai tuotannon tehokkuutta. Maitotilayritysten tuotantoa tutkittiin lisäksi Cobb-Douglas tuotantofunktion avulla sekä DEA-menetelmällä. Cobb-Douglas tuotantofunktiosta muodostettiin korjatun pienimmän neliösumman (COLS) menetelmällä maitotilayritysten tekninen tehokkuusluku. Tekninen tehokkuus määritettiin myös DEA:n muuttuvien skaalatuottojen (VRS) menetelmällä. DEA-mallin tuotosorientoitunut tekninen tehokkuus korreloi tilastollisesti merkitsevästi muun muassa nettotuloksen, maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen ja liikevaihdon kanssa. COLS-tehokkuusluku korreloi tilastollisesti merkitsevästi maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen, nettotuloksen sekä ostorehukustannuksen kanssa. COLS-mallissa yksi yritys on teknisesti tehokas muihin nähden, mutta DEA-mallissa tehokkaita yrityksiä voi olla useita. Toisaalta pienessä aineistossa DEA erottelee tehokkaimpia yrityksiä heikosti toisistaan. Aineiston maitotilayritykset olivat sekä taloudellisesti että peltopinta-alaltaan isompia ja nettotulosta verrattaessa kannattavampia kuin Luonnonvarakeskuksen aineiston yritykset. Tutkimuksen aineisto oli pieni (36 maitotilaa), joten luotettavuus jää alhaiseksi, jolloin tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä Suomen tasolla. Benchmarking-taulukko helpottaa yritysten tuotannon sekä kannattavuuden analysointia. Tuotannon vertaaminen ja oppiminen esikuvayrityksiltä voi auttaa tuotannon kehittämisessä. Jatkossa tekninen tehokkuusluku voisi olla osa yritysten analysointia perinteisten osatuottavuusmittareiden yhteydessä.
  • Zhang, Jiabing (2021)
    The research question of this thesis focuses on what the main constraints in the agricultural technological innovation in China are. The primary aim is to identity the most serious constraints/predicaments in Chinese agricultural technological innovation, and the most possible/main reasons behind those constraints. Based on the research findings, recommendations for some viable countermeasures and a way out of this bind could be provided for relevant policymakers in the Chinese agricultural sector. This thesis adopted a qualitative analysis based on grounded theory. The objects of analysis/data were 20 articles in Chinese academia selected according to these criteria: high relevance of titles and keywords to the thesis’ purposes; high representativeness of contents that relate to the thesis’ research questions; highly informative articles; high citation rates and influences of the articles. According to the study's findings, there are four major constraints to the advancement of agricultural science and technology innovation: 1) severe lack of financial investment in agricultural research; 2) low rate of conversion of agricultural science and technology achievements; 3) sluggish agricultural technology promotion and diffusion system; and 4) insufficient innovation capacity of scientific research actors, as well as a lack of collaborative innovation among them. This study fills a gap in the literature by conducting a systematic and comprehensive analysis of the barriers to agricultural science and technology innovation in China. The Chinese Ministry of Agriculture should implement deliberate policies and initiatives to promote agricultural innovation in China. Quantitative analysis could be used in future studies to obtain more accurate analysis results.
  • Laajalahti, Pia (2023)
    Tutkimuksen taustalla oli Valion hankintaosuuskuntien siirtyminen raakamaidon sopimustuotantoon ja osuuskunta Maitosuomen tavoite kohdentaa meijerin jalostuskapasiteettia korkean lisäarvon tuotteisiin, mikä edellyttää meijeriin toimitettavan raakamaidon maltillista vähentämistä ja raakamaidon tulovirran ennustettavuutta pitkällä aikavälillä. Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan maitotilayritysten määrä vähenee senkin jälkeen, kun meijerin optimimaitomäärä on saavutettu, jolloin lopettavien maitotilayritysten maitomääristä syntyy niin kutsuttua jakovaraa. Tutkimuksen tarkoituksena oli laskea maidon yksikkökustannus, rajakustannus, kustannusten jousto sekä katetuotto viidessä eri taloudellisessa kokoluokassa toimivalle maitotilayrityksille vuosina 2017–2021. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ne maitotilayritykset, jotka ovat yksikkö- ja rajakustannukseltaan sekä katetuotoltaan kilpailukykyisimpiä. Tulosten perusteella tehtiin arvio siitä, kenelle meijeriosuuskunta Maitosuomen kannattaisi myöntää raakamaidon lisäsopimusmäärää raakamaidon tulovirran takaamiseksi ja ennustamiseksi tulevaisuudessa. Maidon yksikkökustannus laskettiin tavanomaisessa tuotannossa oleville maitotilayrityksille hyödyntämällä sivutuotemenetelmää, jossa päätuotteen yksikkökustannus saadaan vähentämällä sivutuotteiden arvo kokonaistuotantokustannuksesta ja jakamalla jäljelle jäävä tuotantokustannus päätuotteen määrällä. Rajakustannuksen estimoinnissa hyödynnettiin regressiomallia. Maidon katetuotto laskettiin pelkän maitotuoton perusteella, maitotuoton ja litraperusteisen tuotantotuen yhdistelmällä ja lopuksi huomioimalla kaikki maidontuotannolle kohdistetut maataloustuet. Aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Luke Taloustohtori ja Tilastotietokanta -palvelusivustoilta. Tulosten perusteella suurimmat maitotilayritykset ovat sekä yksikkökustannukseltaan että rajakustannukseltaan kilpailukykyisimpiä. Pienemmillä maitotilayrityksillä oli suurempi maidon katetuottomaitolitraa kohti, kun laskennassa huomioitiin kaikki maidontuotannolle kohdistettavat maataloustuet, mikä altistaa ne kannattavuuden muutoksille Euroopan unionin maatalouspolitiikan ja tukiehtojen muuttuessa. Maidon muuttuva yksikkökustannus oli kaikissa taloudellisissa kokoluokissa pienempi kuin maidosta saatava hinta, jolloin tuotantoa oli kannattavaa jatkaa kaikissa taloudellisissa kokoluokissa lyhyellä aikavälillä. Meijeriosuuskunnan tavoitteena on kuitenkin turvata raakamaidon saatavuus ja tulovirran ennustettavuus pitkällä aikavälillä, jolloin lisäsopimusmäärien myöntäminen yksikkö- ja rajakustannusperusteisesti suuremmille maitotilayrityksille olisi tarkoituksenmukaista. Tämä kiihdyttää maatalouden rakennemuutosta, jossa tuotanto keskittyy entistä suurempiin yksiköihin. Näillä maitotilayrityksillä on kuitenkin taloudellisesti parhaimmat mahdollisuudet jatkaa tuotantoa tulevaisuudessa, jolloin ne ylläpitävät myös maaseudun elinvoimaisuutta ja työllistämiskykyä
  • Rautiola, Saara (2023)
    Mikroyrityksillä on merkittävä vaikutus kuntien elinvoimaisuuteen maaseutumaisilla alueilla, missä julkiset ja suuryritysten työpaikat ovat harvassa. Mikroyritykset luovat työpaikkoja ja tuottavat hyödykkeitä ja palveluita, mikä parantaa alueen vetovoimaa ja vahvistaa kuntataloutta. Kunnilla on huomattava rooli alueensa yritysten menestymiseen yrittäjyysympäristön kautta. Ne voivat vapaasti päättää elinkeinopolitiikkansa painopisteistä ja toteuttamiskeinoista, mikä saa aikaan eroja kuntien palveluntarjonnassa. Kerttu Saalasti Instituutin KasvuDATA-hankkeessa tutkittiin mikroyritysten menestystä kuntatasolla tarkasteltuna ja havaittiin erilaisia kehityssuuntia kuntien välillä. Hankkeen aineiston perusteella valittiin kaksi kuntaa, Kärsämäki ja Oulainen, joiden mikroyritysten kehityseroihin etsittiin selityksiä vertailevan tapaustutkimuksen avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko tapauskunnissa tunnistettavissa eroja yrittäjyyden edistämiseen suhtautumisessa, edistämisen painopisteissä ja keskeisissä keinoissa. Lisäksi selvitettiin minkälaisia tapahtumia, vaikutteita ja strategisia ratkaisuja erilaisten kehityskulkujen taustalta löytyy ja koetaanko käytössä olevien keinojen edistävän mikroyritysten tavoitteiden saavuttamista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kontingenssiteoriaan, joka pyrkii ymmärtämään yritysten ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Halu ryhtyä yrittäjäksi ja saada yritys menestymään ovat monien tekijöiden summa, jossa yhdistyy sekä yrityksen sisäisiä että yritykseen ulkoapäin vaikuttavia tekijöitä. Kontingenssiteorian mukaan yrityksen menestys perustuu yrityksen kykyyn sopeuttaa rakenteitaan ja toimintatapojaan ympäristöön. Yrittäjyysympäristö voi joko edistää tai rajoittaa yritysten syntymistä ja kasvua. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla tapauskuntien kokeneita kuntatoimijoita ja yrittäjiä. Lisäksi vastauksia etsittiin kuntien lähimenneisyyden tilinpäätös- ja strategia-asiakirjoista. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysi-menetelmän keinoin. Tulosten perusteella Kärsämäen ja Oulaisten yrittäjyysympäristöissä oli havaittavissa eroja elinkeinotoiminnan edistämisen strategisissa painotuksissa, yrityspalveluiden järjestämisessä ja paikkakunnalla vallitsevassa yrittäjyysilmapiirissä. Tapauskunnissa todettiin olevan erilainen suhtautuminen mikroyritysten merkitykseen kunnan toiminnalle ja monet elinkeinopoliittiset ratkaisut heijastivat näitä näkökulmia. Tutkimustulokset osoittavat yrittäjyysympäristöllä olevan merkitystä mikroyritysten menestymiseen. Kasvua tukevassa ympäristössä yritysten on helppo laajentaa toimintaansa, kun taas kasvua tukematon ympäristö on ristiriidassa kasvuhaluisten yritysten tavoitteiden kanssa. Tilanteeseen sopivilla strategisilla ratkaisuilla, aktiivisilla yrityspalveluilla ja myönteisen ilmapiirin edistämisellä havaittiin olevan merkitystä mikroyrityksille suotuisan yrittäjyysympäristön muodostumiseen.
  • Holopainen, Salla (2021)
    Worldwide, pollination affects in food security, livelihood of agricultural entrepreneurs and beekeepers, and biodiversity. Pollination services are underrepresented in field of research in Finland. The aim of the thesis is to describe, analyze and interpret the state of the pollination services in the Finnish agricultural areas concentrating in honeybee pollination. The research questions concern how many beekeepers offer pollination services and for which insect-pollinated plants, in which areas the pollination services are supplied and are the beekeepers and agricultural entrepreneurs connected. Also, the aim is to form an answer that how the pollination services could be developed in Finland. The thesis is a part of Finnish Environment Institute’s and Finnish Beekeepers’ Association’s PÖLYHYÖTY -project. It is located in the third work package “Supply of honeybee pollination in the Finnish agricultural areas and the economic value of insect pollination”. The research was implemented via questionnaire. Based on the data collected via the questionnaire, nine interviews were conducted in order to deepen the understanding about the market, especially supply, of pollination services. The questionnaire was directed via email to all the members of Finnish Beekeepers Association’s members, approximately 2750 receivers, of which 447 replied. The data from the questionnaire was analyzed by means of statistical indicators, crosstabs, non-parametric tests, linear regression analysis and K-means cluster analysis. The interviews were transcribed, analyzed using qualitative methods and parts of them are being presented along the text. Supply for pollination services is small-scale despite the rapid growth in the number of beekeepers. Assumingly, supply and demand for pollination services is likely to increase in the following years. The demand increases due to the increased acreage of insect-pollinated plants. Thus, supply of pollination services is evidently elastic and obeys the growth of the market. According to this research, approximately a half of beekeepers in Finland supply pollination services, but with a small number of colonies. There are a large number of part-time beekeepers who supply the pollination services without receiving monetary compensation for it, usually against for a permanent bee colony site and an oral contract. Geographically the beekeepers and their colonies are located in the same areas as the plants needing pollination. Clover, broad bean, rapeseed, strawberry, apple, garden raspberry and currants are the cultivated plants of which have been pollinated by honeybee colonies most frequently. A small number of young, full-time beekeepers can be identified from the data; they are interested in combining honey production and pollination services as part of their business. The supply and demand for pollination services requires more research in order to be able to apply the research to the farm level and their individual needs. However, pollination service market has a positive outlook in the future having a significant role in sustainable food production as a developing market.
  • Wejberg, Henrik (2020)
    EU:n maatalouspolitiikka on muuttumassa vuosille 2021–2027. Samaan aikaan EU:n sisällä ilmastopolitiikassa tavoitellaan taakanjakosektoreilla päästövähennyksiä ja LULUCF-sektorilla nettonielua. Työn tavoite oli selvittää, voisiko metsitystuki olla kustannustehokas instrumentti, jolla voitaisiin vähentää sekä maatalouden että LULUCF-sektorin päästöjä. Teoriapohjana on käytetty ulkoisvaikutuksia ja kustannus-hyötyanalyysia. Maataloustukien negatiivisena ulkoisvaikutuksena on maankäytön muutos metsistä pelloiksi, jolloin maatalouden päästöt varsinkin turvemaista kasvavat ja hiilinielut pienenevät metsämaan vähentyessä. Kustannus-hyötyanalyysin avulla on mahdollista laskea maanomistajalle nettonykyarvo sekä viljelystä että metsityksestä. Näiden erotus kertoo vaadittavan metsitystuen suuruuden, jotta viljelijä suostuu muuttamaan maankäyttöään. Jos erotus on suurempi kuin saavutettavat ilmastohyödyt tietyllä hiilen hinnalla, metsitystuki ei ole tehokas instrumentti. Yksivuotisessa viljelyssä olevan turvemaan metsittämisen ilmastohyöty ylitti vaadittavan metsitystuen suuruuden jokaisen ELY-keskuksen alueella. Monivuotisessa viljelyssä turvemaan päästöt ovat sen verran alhaisemmat, ettei eniten metsitystukea vaativilla alueilla ilmastohyöty ylitä kustannuksia, kun päästöjen hinta on 25 € per hiilidioksidiekvivalenttitonni. Metsityksen myötä ei pelkkä kasvavan biomassan hiilihyöty ylitä kustannuksia yhdenkään ELY-keskuksen alueella. Nykyisillä pellon nettonykyarvoilla metsitystuki ei ole nielujen lisäämiseksi kivennäismailla kustannustehokas keino. Metsitystuki olisi 25 €:n hiilidioksidiekvivalentin tonnihinnalla kustannustehokas keino useimpien paksu-turpeisten maiden metsitykseen. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten metsitystuen käyttö vaikuttaisi muiden tukien määriin ja sitä kautta tuotantomääriin, kansallisten tukien määrään sekä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteisiin.
  • Auer, Johanna (2024)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten monialaiset maatalousyrittäjät ovat menestyneet suhteessa muihin maatalousyrittäjiin. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, millaista yrittäjyysosaamista menestyneillä maatalousyrittäjillä on sekä havaita mahdolliset erot monialaisten ja muiden maatalousyrittäjien osaamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Entrepreneurial Competence Frameworkia (EntreComp), jota on käytetty tähän mennessä vähän yrittäjyyden tutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamista hahmottaa EntreComp -viitekehyksen kautta. Tutkimuksen aineistona toimi Luonnonvarakeskuksen, Työtehoseuran sekä Pellervon taloustutkimuksen toteuttamassa Smart Farmers -hankkeessa vuonna 2021 tehty viljelijäkysely. Kyselyyn vastasi 1342 satunnaisotannalla Ruokaviraston maatilayrittäjärekisteristä poimittua viljelijää. Tutkimuksessa hyödynnettiin Smart Farmers -hankkeessa muodostettua menestyksen määritelmää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jossa aineistoa käsiteltiin määrällisillä analyysimenetelmillä tarkastelemalla jakaumia ja ristiintaulukoimalla muuttujia vertailtavien ryhmien suhteen. Lisäksi muuttujien välistä riippuvuutta selvitettiin tilastollisin testein. Sekä monialaisilla että muilla maatalousyrittäjillä vahvimpia yrittäjyysosaamisen osa-alueita olivat tuotanto-osaaminen, riskienhallinta ja itsensä johtaminen. Monialaiset hallitsivat muita maatalousyrittäjiä paremmin uuden teknologian, mitä selittää mahdollisesti se, että merkittävä osa kyselyyn vastanneista monialaisista yrittäjistä harjoitti maatalouden ohella koneurakointia ja monialaisilla maatalousyrittäjillä oli enemmän maatalousalan koulutusta. Monialaiset olivat myös menestyneempiä kuin muut maatalousyrittäjät, mutta parempaan menestykseen ei tässä tutkimuksessa löytynyt selkeää syytä. EntreComp- viitekehyksen soveltuvuutta maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamisen mallintamiseen kokeiltiin tutkimalla menestyneiden maatalousyrittäjien osaamista. Tuloksista voidaan päätellä, että maatalousyrittäjillä on EntreCompissa esitettyjä kompetensseja. EntreComp vaikuttaisi siis sopivan myös maatalousyrittäjien tutkimukseen. Jatkotutkimusta monialaisten maatalousyrittäjien menestystekijöistä voisi tehdä EntreComp -viitekehystä hyödyntäen.
  • Luotola, Linnea (2022)
    Tässä työssä pyrittiin selvittämään monialaisuuden ja yrittäjämäisen orientaation yhteyttä toisiinsa, sekä niiden ilmenemistapoja suomalaisilla lammastiloilla. Tutkimustapana oli kvalitatiivinen tutkimus, ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta monialaisen lammastilan yrittäjää. Työssä pyrittiin selvittämään miksi ja miten yrittäjät olivat monialaistaneet liiketoimintaansa, sekä millaiset asiat vaikuttivat heidän päätöksentekoonsa. Tehtyjä päätöksiä ja valintoja analysoiden, pyrittiin selvittämään esiintyykö toiminnassa yrittäjämäiselle orientaatiolle ominaisia piirteitä, ja jos esiintyy, niin millaisia. Tämän analysoinnin jälkeen pyrittiin vielä löytämään yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia tilojen toiminnan, monialaisuuden muodon ja yrittäjämäisen orientaation ilmenemisen välillä. Tutkimuksen tulosten perusteella monialaisuutta voisi pitää yhtenä yrittäjämäisen orientaation ilmentäjänä tutkimukseen osallistuneilla lammastiloilla. Tutkimukseen osallistuneilla yrittäjillä monialaistamispäätöksen taustalla oleviksi motivaattoreiksi useimmin esiin nousivat halu hyödyntää olemassa olevia resursseja tehokkaasti sekä lisätulojen hankkiminen. Lisäksi tärkeänä pidettiin perheen ja läheisten merkitystä, joko työllistämisen kannalta tai tehokkaan työn vapauttaman ajan kannalta. Tehokkaaseen työhön ja ajankäyttöön liittyen voidaan tuloksista nostaa esiin myös yrittäjien halu tehdä ekologista ja eettistä työtä. Tehokkaalla resurssien käytöllä ja toimintaa kehittämällä tavoiteltiin myös ekologista tuotantoa, johon yrittäjät usein lisäsivät tavoitteen eettisestä tuotannosta niin yrittäjien itsensä kuin eläintenkin osalta. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden yrittäjien toiminnassa havaittiin yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä olevia piirteitä. Erityisesti esiin nousivat autonominen ja proaktiivinen toiminta. Tuloksista pystyttiin nostamaan eroavaisuuksia yrittäjämäisen orientaation esiintymisessä monialaisten tilojen ja portfolio -yritysten välillä. Monialaisilla tiloilla yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta keskittyi vahvemmin alkutuotantoon liittyviin päätöksiin kun taas portfolio -yrityksillä yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta käsitti luonnollisesti laajemman kokonaisuuden heidän liiketoimintansa ollessa laajempaa. Portfolio -yritysten päätöksiin vaikutti vahvemmin esimerkiksi kuluttajakäyttäytyminen, koska asiakkailta saatu tulo oli suuremmassa roolissa kuin monialaisilla tiloilla. Portfolio -yrityksillä lammastuotanto oli usein koko liiketoiminnan keskiössä, mutta toisaalta se oli myös vain yksi liiketoimintakokonaisuuden osa-alue, jonka pohjalta ja jota hyödyntäen oli lähdetty rakentamaan laajempaa liiketoiminnallista kokonaisuutta. Monialaisilla maatiloilla tehtävä aktiivinen, ennakoiva ja tehokas toiminta, jolla pyritään luomaan kilpailuetua sekä parempaa taloudellista tulosta, kertoo yrittäjien vahvasta yrittäjämäisestä orientaatiosta. Yrittäjät pyrkivät omaamillaan resursseilla ja omilla päätöksillään vaikuttamaan yrityksensä tilanteeseen ja kehittämiseen. Tämä tukee yrittäjämäisen orientaation ajatusta, jossa keskiössä on yritys sekä yrittäjä itse. Näitä yrityksen sisäisiä toimintoja hyödyntämällä ja kehittämällä yrittäjät pyrkivät pärjäämään markkinoilla.
  • Kyöstilä, Juho (2022)
    Tuottajan asema perinteisessä tarjontaketjussa on heikko muihin ketjun jäseniin nähden. Suora-myynnin avulla voidaan lyhentää perinteistä tarjontaketjua poistamalla ketjusta välikäsiä, ja täten parantaa tuottajien asemaa. Lyhyen ketjun kautta tuottajan on mahdollista saada tuotteen hinta kokonaisuudessaan itselleen. Naudanlihantuotannon kannattavuus on tällä hetkellä huono, joten keinoja sen parantamiseksi tarvitaan: erikoistuminen suoramyyntiin voikin olla yksittäisille naudanli-hantuottajille keino parantaa kannattavuuttaan. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoja. Tämän tutkielma tavoitteena onkin selvittää, minkälaisia suoramyyntimalleja suomalai-silla naudanlihantuottajilla on käytössä, ja mitkä ovat heidän käsityksensä mallien vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi tarkastellaan esimerkkilaskelman avulla suoramyynnistä saatavia tuottoja sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimustavan valintaan vaikutti aikaisem-man tutkimuksen vähäinen määrä sekä tutkimuskysymykset. Teemahaastattelu valikoitui aineiston-keruumenetelmäksi. Haastateltaviksi valikoitiin kymmenen yrittäjää, jotka harjoittavat naudanlihan suoramyyntiä. Haastateltavat valikoitiin verkkosivujen perusteella ja haastattelut suoritettiin etäyh-teydellä. Aineiston perusteella ennakkotilauksiin perustuva myyntitapa on yksinkertaisin toteuttaa ja se olikin usealla yrittäjällä käytössä. Muita toteutustapoja olivat tilamyymälä, verkkokauppa, itsepalveluun perustuva automaattikauppa/itsepalvelukioski, REKO ja myymäläauto. Itsepalveluun perustuvien myyntitapojen uskottiin yleistyvän tulevaisuudessa. Markkinointikanavina suoramyyjät käyttivät pää-sääntöisesti digitaalisia kanavia kuten Facebookia ja Instagramia. Yrittäjät kokivat suoramyynnin vahvuudeksi kanssakäymisen asiakkaiden kanssa, koska se mahdollistaa tuotannon erityispiirteiden esiin tuomisen kuluttajille ja luottamussuhteen rakentamisen kuluttajan ja tuottajan välille. Suora-myynnin kysyntä koettiin vakaaksi ja sen uskottiin hieman kasvavan tulevaisuudessa. Uhkina pidet-tiin kustannusten nousua, mediaa ja arvaamatonta politiikkaa. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita variaatioita, joista yrittäjän on mahdollista valita itselleen sopivin tapa. Suoramyynti voi toimia osalle yrittäjistä keinona parantaa kannattavuutta, mutta sillä ei voi ratkaista yleistä naudanlihantuotannon kannattavuusongelmaa, koska suoramyyn-nin markkina on suhteellisen pieni, eikä myynti- sekä markkinointityö sovi kaikille tuottajille. Aineiston perusteella kaikki yrittäjät eivät olleet täysin tietoisia oman toimintansa kannattavuudesta, joten suo-ramyyntimallien kannattavuudesta olisi tarpeellista tehdä jatkotutkimusta, jotta toimintaa voidaan kehittää palvelemaan entistä paremmin niin kuluttajia kuin tuottajiakin.
  • Pastinen, Johanna (2021)
    Lihantuotanto on ollut Euroopan unionin merkittävimpiä tuotantohaaroja ja unionin alueella tuotetaan kolmanneksi eniten naudanlihaa koko maailmassa. Naudanlihaa tuotetaan koko unionin alueella. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan. Markkinat ovat heterogeeniset. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavia tekijöitä Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja Euroopan unionin sisämarkkinoiden homogeenisyyttä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat naudanlihan markkinoiden tuottajahintaan ja hinnan vaihteluihin Tähän tutkimukseen valittiin kolme unionin jäsenvaltiota Suomi, Ranska ja Puola. Aineisto koostuu aikasarjoista. Suomen aikasarjat ovat tammikuusta 2010 joulukuuhun 2019. Ranskan ja Puolan aikasarjat ovat toukokuusta 2006 joulukuuhun 2019. Tutkimuksessa käytetään Engle-Granger menetelmää. Menetelmässä tutkitaan aikasarjojen stationaarisuutta ja yhteisintegroituneisuutta ja lopuksi muodostetaan virheenkorjausmalli. Virheenkorjausmalli kuvaa kuinka nopeasti lyhyen aikavälin suhde palaa pitkän aikavälin tasapainoon. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaviksi tekijöiksi valittiin viisi selittävää tekijää. Selittävät tekijät ovat naudanlihan tuotannon määrä, Euroopan unionin naudanlihan, raakamaidon ja porsaanlihan markkinahinta sekä tuotantopanos. Rehumaissin markkinahinta kuvaa Ranskan ja Puolan naudanlihan tuotantopanosta ja rapsin tuottajahinta Suomen naudanlihan tuotantopanosta. Selittävien tekijöiden havaittiin olevan epästationaarisia ja yhteisintegroituneita. Virheenkorjausmallin tarkastelu osoitti, että jäsenvaltioiden eroavaisuudet vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Puolalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan markkinahinta, naudanlihan tuotanto sekä raakamaidon markkinahinta. Ranskalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan ja raakamaidon markkinahinta. Suomelle virheenkorjausmallissa ei voitu osoittaa tilastollisesti merkitseviä ja etumerkiltään teorian mukaisia selittäviä tekijöitä. Estimoinnin tulokset olivat yleisesti yhdenmukaiset kirjallisuuden kanssa. Tutkimuksessa saatiin viitteitä Euroopan unionin naudanlihan tuottajahinnan muodostumisesta ja unionin markkinoiden heterogeenisyydestä. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaa jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti. Tutkimus osoittaa, että Euroopan unionin naudanlihamarkkinat eivät ole integroituneet täydellisesti ja jäsenvaltioiden erot vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä koskemaan koko unionin aluetta. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että tutkimukseen valitut selittävät tekijät sisältävät hyödyllistä informaatiota Euroopan unionin jäsenvaltioiden naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavista tekijöistä.
  • Kaarlamo, Topi (2020)
    The Master's thesis examines the profitability of small hydropower production and the factors affecting it in Finland. During the last century, almost all of Finland's watercourses have been dammed for the needs of industry and energy production. Hydropower is detrimental to the aquatic ecosystem and to migratory fish, which are unable to ascend to their breeding grounds. The impact of hydropower production on fish stocks can be reduced, for example, by fishways, but for the smallest power plants, building a fishway is a big investment. The purpose of the study is to build a calculation model that can be used to assess the profitability of a small hydropower plant renovation investment or the construction of a fishway. Society’s pressure to make solutions that reconcile hydropower and water ecology is growing all the time. It is therefore important to be able to analyze cases where the construction of fishway or the repair of a hydropower plant is not socially viable, but efforts should be made to dismantle the dam and restore the stream water ecosystem. The method of assessing profitability is the private cost-benefit analysis and the net present value method. The calculation model can be used to estimate when it is not worth investing in small hydropower plants, but the model does not directly tell when the investment would be profitable, as it only takes into account the largest sections of costs and does not take into account environmental damage. The dissertation also makes example calculations for three small hydropower plants: Kantturakoski, Ritakoski and Kangaskoski. The aim is to find out the main factors influencing the profitability of small hydropower production and to clarify the understanding of what the future of small hydropower production looks like. According to the results of the study, the construction of the Kantturakoski fishway is not profitable from the owner's point of view. The net present values for the repair of the Ritakoski and Kangaskoski power plants in Hiitolanjoki and the construction of the fishway are positive. The sensitivity analysis showed that the net present values of the projects depend in particular on the price of electricity and the operating and maintenance costs of the power plant.
  • Nyholm, Gustav (2022)
    Lantbrukets lönsamhet är ett ständigt återkommande diskussionsämne. Åkermarkens pris är i sin tur en av de främsta faktorerna som påverkar jordbrukets lönsamhet. Målsättningen med den här magistersavhandlingen var att undersöka hur mycket det lönar sig att betala för åkermarken som man brukar och med betoning på arrende. Frågesättningen var vilka odlingsväxter det lönar sig att odla och ifall det finns skillnad mellan de olika CAP-perioderna som varit i kraft under åren 2011–2020, innan 2015 och efter. Data som används i avhandlingen är LIR-data från Nylands svenska lantbrukssällskap från åren 2011–2020. LIR står för lantbrukets individuella rådgivning och är en pakettjänst för växtodlingsgårdar som omfattar bland annat växtodlingsrådgivning och uppföljning av de ekonomiska resultaten som sedan utges i form av en publikation för medlemmarna. De ekonomiska nyckeltalen består av riktiga värden i mån av möjlighet och därtill bestämda kalkylvärden. Det fanns stora variationer mellan gårdarna i både ekonomiskt resultat samt i skördemängd. Bland annat präglades åren 2013 och 2018 av dåliga skördar. Optimeringen har gjorts med hjälp av linjär programmering. Genom att optimera växtföljden har så kallade skuggpriser tagits fram, det vill säga ett marginalvärde vad ytterligare en hektar åkermark skulle avkasta. Skuggpriset innebär i det här fallet täckningsbidrag c (TB C), det vill säga vinsten innan åkerkostnader dragits av. Som jämförelse till optimeringsmodellen gjordes också en modell som skulle motsvara den nuvarande växtodlingen på LIR-gårdarna. Avhandlingen har endast koncentrerats till odlingsväxter som kan odlas med de vanligaste jordbruksmaskinerna, således har potatis och sockerbeta lämnats bort, dessutom har kummin medvetet inte tagits i beaktande. Täckningsbidrag C maximerades genom att välja ut den kombinationen grödor som ger den högsta vinsten på en modellgård på 150 hektar med restriktionerna att det max fick vara 20 % oljeväxter, max 20 % proteingrödor samt max 40 % höstsäd, därtill måste gården ha minst 20 % vårspannmål för att vara representativ samt för perioden 2015–2020 ha minst 5 % i gröngödslingsvall för att simulera EFA-kravet. Det genomsnittliga skuggpriset för perioden 2011–2014 blev 449 euro per hektar efter maximeringen samt 413 euro per hektar för perioden 2015–2020. Motsvarande resultat för LIR-modellen var 383 euro per hektar respektive 299 euro per hektar. Den utarbetade modellen gav således 66 euro bättre resultat i medeltal för perioden 2011–2014 samt 116 euro per hektar för perioden 2015–2020. Den andra CAP-perioden (2015–2020) verkade ge ett något sämre resultat än den första, en möjlighet är att EFA-arealen har en negativ inverkan på vinsten. Gemensamt var att det överlag lönade sig att maximera arealen med höstsäd samt odla ryps och ärter eller bondböna. I den här avhandlingen har det använts medeltal för optimeringarna, vilket är ett riktgivande svar men förslag på vidare forskning är att på detaljnivå undersöka vinsten för enskilda gårdar i Nyland. En ekonometrisk forskningsmetod kunde således övervägas för att reda ut de bakomliggande faktorerna som påverkar betalningsmöjligheten.
  • Mäenpää, Juha (2021)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä tuotantofunktiomuoto parhaiten kuvaisi typpilannoituksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisatoon, ja arvioida, mikä vaikutus typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon sokerijuurikkaalla. Lisäksi tavoitteen oli tutkia, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuuden huomioon ottamisella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon ja sokerijuurikkaan katetuottoon. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan ensisijaisesti sokerijuurikkaan viljelyä Suomessa, viljelyn edellytyksiä sekä sokerijuurikkaan lannoitusta. Teoriaosassa käydään läpi myös klassisen tuotantofunktion määritelmä ja siihen liittyviä oletuksia. Lisäksi tarkastellaan aiempia tutkimuksia, jotka liittyvät eri tuotantofunktiomallien käyttöön vertailtaessa typpilannoituksen vaikutusta satovasteeseen. Teoriaosassa käydään läpi myös taloudellisen optimin määrittäminen. Tutkielman aineistona on Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2020 suorittamien typpiporraskokeiden tulokset. Typpilannoituskokeet oli suoritettu viiden kerranteina ja testituloksia oli yhteensä 830 kappaletta. Tutkimusmenetelmänä käytetään regresioanalyysiä ja vertailtavina funktiomuotoina kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitscherlich-funktiota, lineaarista funktiota tasanteella (LRP-malli) sekä kvadraattista funktiota tasanteella (QRP-malli). Tutkimuksen tulosten perusteella sokerijuurikkaan typpilannoituksen satovastetta kuvasi parhaiten BIC-testisuureen ja selitysasteen perusteella LRP-mallin paikka- ja vuosi-dummy-muuttujalla perustuva malli, mutta ero kvadraattifunktioon ja Mitscherlich-funktioon vastaavilla dummy-muuttujilla oli hyvin pieni. Neliöjuurifunktioon perustuvissa malleissa osa mallin antamista lannoitussuosituksista olivat epärealistisen korkeita ja siten epäluotettavia. Taloudellisesti optimaalista lannoitustaso vertailtiin vuosien 2006, 2010, 2014 ja 2019 typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla. Vertailuvuosista vuoden 2006 sisällä eri funktiomuotojen välillä erot olivat suurimmat, muina vuosina eri funktiomuotojen välisen erot eivät olleet suuret. LRP-mallissa on vain kaksi suositeltavaa lannoitustasoa. Nämä ovat 0 kg/ha tai eri LRP-muodoille tässä estimoidut lannoitustasot. Mikäli LRP-mallissa rajakustannus olisi rajatuottoa isompi, typpilannoitusta ei kannattaisi tehdä. Tarkastelu vuosien typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla, lannoitus oli kannattavaa jokaisena tarkasteluvuotena. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuudella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon. Tulosten perusteella sokeripitoisuuden huomioon ottaminen alensi optimaalisia lannoitustasoja ja sadosta saatava katetuotto kasvoi.
  • Virtanen, Jere (2022)
    Tutkimukseni tavoite ja teoreettinen viitekehys on kolmiosainen. Ensimmäinen tavoite on taustoittaa kotimaisen sokerin tuotantoa esittäen niin perustiedot sokerijuurikkaan viljelystä kuin myös kotimaisen sokerintuotannon murrokseen johtaneista syistä. Toinen tavoite on esittää sokerijuurikkaan tuotantofunktioanalyysiin liittyvät keskeisimmät tuotantoteoreettiset pääperiaatteet. Kolmas tavoite on määrittää Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2016 keräämistä typpiporraskoetuloksista sokerijuurikkaan taloudellisesti optimaaliset typpilannoitus- ja satotasot. Lopuksi taloudellisesti optimaalisista typpilannoitus- ja satotasoista johdetaan sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelma hintasuhteen ja laskennallisen sokeripitoisuuden mukaan määritettynä. Tutkimukseni tuotantoteoriaosassa tarkastellaan typpilannoitepanoksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisadon tuotantoon. Tarkastelu rajataan käsittämään vain muuttuvan typpilannoitepanoksen tuotantovaikutusta. Voitonmaksimointiongelma rajataan käsittämään typpilannoitepanoksen ja sokerijuurikkaan juurisadon tapaus panospuolelta ratkaistuna. Ekonometrian teoriaosassa tarkastellaan pienimmän neliösumman menetelmää (OLS), joka on yksi yleisimmin käytetty menetelmä ekonometrisen mallin estimoimiseksi. Lisäksi tarkastellaan kriteereitä, joita OLS-estimaattoreiden tulee teoreettisesti täyttää. Kriteerien tarkastelu johtaa myös painotetun pienimmän neliösumman menetelmän (WLS) hyödyntämiseen, koska virhetermeissä havaittiin heteroskedastisuutta. Tutkimustulosten tarkastelu osoittaa, että kvadraattifunktioon perustuvat sokerijuurikkaan juurisadon tuotantofunktiomallit OLS-menetelmällä estimoituna kuvaavat juurisadon tuotantofunktiota huomattavasti paremmin kuin neliöjuurifunktioon perustuvat mallit. Tuotantofunktiomalleissa hyödynnetään dummy-muuttujia typpilannoitustavan, vuosivaihtelun ja paikkavaihtelun huomioimiseksi. Dummy-muuttujien perusteella todetaan jaetun lannoituksen tuottavan sokerijuurikkaan sadonlisän. Siirryttäessä OLS-menetelmästä WLS-menetelmään vuosivaihtelua kuvaavien dummy-muuttujien tilastollinen merkitsevyys juurisadon tuotantofunktiomalleissa korostuu. WLS-menetelmällä parhaan mallisovitteen (A2) biologiseksi typpioptimiksi saadaan 204 kg typpeä hehtaarille ja biologiseksi sato-optimiksi 49 235 kg hehtaarilta. Saman mallin taloudelliseksi typpioptimiksi saadaan hintasuhteista riippuen 97‒154 kg typpeä hehtaarille ja sato-optimiksi 45 408‒48 399 kg hehtaarilta. Samasta mallista johdetusta sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelmasta havaitaan, että sokerijuurikkaan hehtaarikate nousee keskiarvolta 136 tai 142 euroa laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla hintasuhteesta riippuen. Typpilannoitepanoksen taloudellisesti optimaalinen käyttö kasvaa hintasuhteesta riippuen 2–9 kg/ha laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla. Teoreettisesti tarkasteltuna todetaan, että sokerijuurikkaan hinnan noustessa sokeripitoisuuden kasvaessa panoskäytön intensiivisyyttä kannattaa lisätä.
  • Piesala, Essi (2021)
    Maidontuotannon tulee olla pitkällä aikavälillä kannattavaa ja tuottajan on pyrittävä reagoimaan ennakoivasti toimintaympäristön jatkuvaan muutokseen. Strategisessa johtamisessa tuottajan on tärkeä tunnistaa toimintaympäristöstä tulevat muutostarpeet, muokata strategiaa uutta toimintaympäristöä vastaavaksi ja tunnistaa uusien innovaatioiden hyödyntämismahdollisuudet. Innovaatioiden merkitys korostuu etenkin nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa toiminnan laajentaminen ja mittakaavaetujen tavoittelu ei enää riitä takamaan kilpailukykyä. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, kuinka luomumaidontuottajat ovat omaksuneet luomuinnovaation ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tuottajien päätökseen siirtyä luomumaidontuotantoon. Päätöksentekoprosessissa keskityttiin tarkastelemaan innovaation eri ominaisuuksien vaikutuksia siirtymispäätökseen. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat: Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tuottajan päätökseen siirtyä luomumaidontuotantoon ja onko innovaation käyttöönotto tuonut tavoiteltua hyötyä. Tutkimuksen teoriana on innovaatioiden leviämisen teoria ja näkökulmana on maitotilan strateginen johtaminen. Tuloksien perusteella strategian vaihtaminen on tuonut haastateltaville tiloille tavoiteltua hyötyä luomuinnovaation käyttöönoton myötä. Vastauksista nousi esiin, että taloudelliset tekijät ovat olleet merkittävin syy siirtymiselle, mutta eläinten hyvinvointi, kestävä viljely sekä kuluttajamarkkinoiden seuraaminen ovat olleet myös päätökseen vaikuttaneita tekijöitä. Luomuinnovaation omaksumista heikentävinä tekijöinä ilmenivät luomutuotannon byrokratia ja yhteensopivuus yhteiskunnan normien kanssa.
  • Patama, Saara (2021)
    Lihankulutuksen tulevaisuudennäkymiin vaikuttavat kuluttajien mieltymysten muutokset, joita ohjaavat muun muassa lihan suhde terveyteen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin sekä ilmastovaikutukset. Suomalaisten kulutus elintarvikkeiden suhteen on muuttunut vuosikymmenten aikana. Elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on vähentynyt. Lihan kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1950 lähtien, mutta punaisen lihan osuus kulutuksesta on vähentynyt ja broilerin osuus on sen sijaan kasvanut. Globaalisti lihankulutuksen kasvun ajureita ovat muun muassa väestönkasvu, tulojen kasvu kehitysmaissa, lihan reaalihintojen lasku, kaupan vapautuminen, kaupungistuminen ja ruokajärjestelmän globalisaatio. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka lihan kulutuksen useus on muuttunut vuosien 2009-2019 aikana. Useutta mitattiin likert-asteikolla, jossa vaihtoehtoina oli ”päivittäin tai lähes päivittäin”, ”useamman kerran viikossa”, ”noin kerran viikossa” ”harvemmin”, ”en lainkaan” ja ”en osaa sanoa”. Lisäksi selvitettiin taustatekijöiden, kuten iän, sukupuolen ja sosioekonomisen taustan vaikutusta lihan kulutuksen useuteen. Analysoinnissa hyödynnettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa sekä IBM SPSS 27.0-ohjelman tilastollisia testejä ja järjestettyä probit-mallia. Probit-mallissa lihankulutuksen järjestysasteikollinen useus oli selitettävänä muuttujana, jota selitettiin eri taustatekijöillä. Aiemmat tutkimukset osoittivat, että lihan kulutuksen kasvu vaihtelee paljon alueiden välillä ja on merkkejä siitä, että joillakin alueilla lihankulutuksen kasvu on taittumassa. Lihan kulutus kasvaa eniten keskituloisissa maissa. Sen sijaan korkeatuloisissa maissa lihankulutus on vakaata tai vähenevää. Matalatuloisissa maissa kulutus on yhä melko vähäistä ja pysyttelee vakaana. Myös kuluttajien keskuudessa on erilaistumista ja mikäli kulutuskäyttäytymistä halutaan ohjata ja kuluttajia halutaan valistaa, erilaisia kuluttajia tulisi lähestyä erilaisella informaation kärjellä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa hyödynnettiin kahta Kantar TNS Agrin toteuttamaa suomalaisten lihankulutusta käsittelevää haastattelututkimusta. Toinen hyödynnetty kyselytutkimus oli osa Lihatiedotus ry:n teettämää Lihankulututusta ohjaavat tekijät -kyselyä. Tästä kokonaisuudesta hyödynnettiin vuosina 2009-2019 toteutettua osuutta. Toinen tutkimuksista oli vuonna 2019 suoritettu poikkileikkaustutkimus lihan kulutuksen useudesta ja lihaan liittyvistä asenteita. Näiden kyselytutkimusten avulla pyrittiin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Pitkittäistutkimuksen mukaan vuosina 2009-2019 kulutuksen ääripäiden osuus on kasvanut ja keskimääräinen kulutus on vähentynyt. ”Ei lainkaan” ja ”usein” lihaa kuluttavien osuudet ovat lievästi kasvaneet, kun taas harvoin lihaa kuluttavien osuus on melko voimakkaasti laskenut. Keskeisiä syitä lihankulutuksen taustalla ovat hyvä maku, proteiinin saanti, lihan kuuluminen ruokavalioon, tottumus, hyvä ravitsemus, helppous ja edullisuus, kun taas eettiset syyt, ympäristösyyt, vegaanisuus ja terveydelliset syyt nousevat esiin syinä, miksi lihaa ei kulutettu. Järjestetyssä probit -mallissa 10 % luottamustasolla merkitsevästi lihankulutusta selittäviä tekijöitä löytyi useista selittävistä muuttujista. Ikä, sukupuoli, tulot, asema ja asuinpaikka selittivät kaikki osaltaan lihankulutuksen useutta. Miehet kuluttivat kyselyiden mukaan lihaa enemmän kuin naiset. Nuorimmat ikäryhmät ilmoittivat kuluttavansa lihaa harvemmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Johtavassa asemassa olevat kuluttivat lihaa ja lihatuotteita harvemmin kuin työttömät. Alhaisimmassa tuloluokassa lihaa kulutettiin harvemmin kuin korkeimmissa tuloluokissa. SPSS-tarkastelun mukaan taajaan asutuissa kunnissa kulutettiin lihaa useammin kuin maaseutumaisissa kunnissa. Molemmista taustana käytetyistä kyselytutkimuksista löydettiin lihankulutuksen useutta selittäviä tekijöitä. Erityisesti ikä ja sukupuoli nousivat esiin lihankulutuksen useutta selittävinä tekijöinä. Kattavan kuvan rakentamiseksi tarvitaan lisäksi tietoa esimerkiksi kulutetuista määristä, lihan osuudesta ruokavalion kokonaisuudessa sekä siitä, mitä ja missä muodossa lihaa kulutetaan.