Browsing by study line "Maatalousekonomia"

Lantbrukets lönsamhet är ett ständigt återkommande diskussionsämne. Åkermarkens pris är i sin tur en av de främsta faktorerna som påverkar jordbrukets lönsamhet. Målsättningen med den här magistersavhandlingen var att undersöka hur mycket det lönar sig att betala för åkermarken som man brukar och med betoning på arrende. Frågesättningen var vilka odlingsväxter det lönar sig att odla och ifall det finns skillnad mellan de olika CAP-perioderna som varit i kraft under åren 2011–2020, innan 2015 och efter. Data som används i avhandlingen är LIR-data från Nylands svenska lantbrukssällskap från åren 2011–2020. LIR står för lantbrukets individuella rådgivning och är en pakettjänst för växtodlingsgårdar som omfattar bland annat växtodlingsrådgivning och uppföljning av de ekonomiska resultaten som sedan utges i form av en publikation för medlemmarna. De ekonomiska nyckeltalen består av riktiga värden i mån av möjlighet och därtill bestämda kalkylvärden. Det fanns stora variationer mellan gårdarna i både ekonomiskt resultat samt i skördemängd. Bland annat präglades åren 2013 och 2018 av dåliga skördar. Optimeringen har gjorts med hjälp av linjär programmering. Genom att optimera växtföljden har så kallade skuggpriser tagits fram, det vill säga ett marginalvärde vad ytterligare en hektar åkermark skulle avkasta. Skuggpriset innebär i det här fallet täckningsbidrag c (TB C), det vill säga vinsten innan åkerkostnader dragits av. Som jämförelse till optimeringsmodellen gjordes också en modell som skulle motsvara den nuvarande växtodlingen på LIR-gårdarna. Avhandlingen har endast koncentrerats till odlingsväxter som kan odlas med de vanligaste jordbruksmaskinerna, således har potatis och sockerbeta lämnats bort, dessutom har kummin medvetet inte tagits i beaktande. Täckningsbidrag C maximerades genom att välja ut den kombinationen grödor som ger den högsta vinsten på en modellgård på 150 hektar med restriktionerna att det max fick vara 20 % oljeväxter, max 20 % proteingrödor samt max 40 % höstsäd, därtill måste gården ha minst 20 % vårspannmål för att vara representativ samt för perioden 2015–2020 ha minst 5 % i gröngödslingsvall för att simulera EFA-kravet. Det genomsnittliga skuggpriset för perioden 2011–2014 blev 449 euro per hektar efter maximeringen samt 413 euro per hektar för perioden 2015–2020. Motsvarande resultat för LIR-modellen var 383 euro per hektar respektive 299 euro per hektar. Den utarbetade modellen gav således 66 euro bättre resultat i medeltal för perioden 2011–2014 samt 116 euro per hektar för perioden 2015–2020. Den andra CAP-perioden (2015–2020) verkade ge ett något sämre resultat än den första, en möjlighet är att EFA-arealen har en negativ inverkan på vinsten. Gemensamt var att det överlag lönade sig att maximera arealen med höstsäd samt odla ryps och ärter eller bondböna. I den här avhandlingen har det använts medeltal för optimeringarna, vilket är ett riktgivande svar men förslag på vidare forskning är att på detaljnivå undersöka vinsten för enskilda gårdar i Nyland. En ekonometrisk forskningsmetod kunde således övervägas för att reda ut de bakomliggande faktorerna som påverkar betalningsmöjligheten.

Tutkimukseni tavoite ja teoreettinen viitekehys on kolmiosainen. Ensimmäinen tavoite on taustoittaa kotimaisen sokerin tuotantoa esittäen niin perustiedot sokerijuurikkaan viljelystä kuin myös kotimaisen sokerintuotannon murrokseen johtaneista syistä. Toinen tavoite on esittää sokerijuurikkaan tuotantofunktioanalyysiin liittyvät keskeisimmät tuotantoteoreettiset pääperiaatteet. Kolmas tavoite on määrittää Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2016 keräämistä typpiporraskoetuloksista sokerijuurikkaan taloudellisesti optimaaliset typpilannoitus- ja satotasot. Lopuksi taloudellisesti optimaalisista typpilannoitus- ja satotasoista johdetaan sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelma hintasuhteen ja laskennallisen sokeripitoisuuden mukaan määritettynä. Tutkimukseni tuotantoteoriaosassa tarkastellaan typpilannoitepanoksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisadon tuotantoon. Tarkastelu rajataan käsittämään vain muuttuvan typpilannoitepanoksen tuotantovaikutusta. Voitonmaksimointiongelma rajataan käsittämään typpilannoitepanoksen ja sokerijuurikkaan juurisadon tapaus panospuolelta ratkaistuna. Ekonometrian teoriaosassa tarkastellaan pienimmän neliösumman menetelmää (OLS), joka on yksi yleisimmin käytetty menetelmä ekonometrisen mallin estimoimiseksi. Lisäksi tarkastellaan kriteereitä, joita OLS-estimaattoreiden tulee teoreettisesti täyttää. Kriteerien tarkastelu johtaa myös painotetun pienimmän neliösumman menetelmän (WLS) hyödyntämiseen, koska virhetermeissä havaittiin heteroskedastisuutta. Tutkimustulosten tarkastelu osoittaa, että kvadraattifunktioon perustuvat sokerijuurikkaan juurisadon tuotantofunktiomallit OLS-menetelmällä estimoituna kuvaavat juurisadon tuotantofunktiota huomattavasti paremmin kuin neliöjuurifunktioon perustuvat mallit. Tuotantofunktiomalleissa hyödynnetään dummy-muuttujia typpilannoitustavan, vuosivaihtelun ja paikkavaihtelun huomioimiseksi. Dummy-muuttujien perusteella todetaan jaetun lannoituksen tuottavan sokerijuurikkaan sadonlisän. Siirryttäessä OLS-menetelmästä WLS-menetelmään vuosivaihtelua kuvaavien dummy-muuttujien tilastollinen merkitsevyys juurisadon tuotantofunktiomalleissa korostuu. WLS-menetelmällä parhaan mallisovitteen (A2) biologiseksi typpioptimiksi saadaan 204 kg typpeä hehtaarille ja biologiseksi sato-optimiksi 49 235 kg hehtaarilta. Saman mallin taloudelliseksi typpioptimiksi saadaan hintasuhteista riippuen 97‒154 kg typpeä hehtaarille ja sato-optimiksi 45 408‒48 399 kg hehtaarilta. Samasta mallista johdetusta sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelmasta havaitaan, että sokerijuurikkaan hehtaarikate nousee keskiarvolta 136 tai 142 euroa laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla hintasuhteesta riippuen. Typpilannoitepanoksen taloudellisesti optimaalinen käyttö kasvaa hintasuhteesta riippuen 2–9 kg/ha laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla. Teoreettisesti tarkasteltuna todetaan, että sokerijuurikkaan hinnan noustessa sokeripitoisuuden kasvaessa panoskäytön intensiivisyyttä kannattaa lisätä.

Lihankulutuksen tulevaisuudennäkymiin vaikuttavat kuluttajien mieltymysten muutokset, joita ohjaavat muun muassa lihan suhde terveyteen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin sekä ilmastovaikutukset. Suomalaisten kulutus elintarvikkeiden suhteen on muuttunut vuosikymmenten aikana. Elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on vähentynyt. Lihan kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1950 lähtien, mutta punaisen lihan osuus kulutuksesta on vähentynyt ja broilerin osuus on sen sijaan kasvanut. Globaalisti lihankulutuksen kasvun ajureita ovat muun muassa väestönkasvu, tulojen kasvu kehitysmaissa, lihan reaalihintojen lasku, kaupan vapautuminen, kaupungistuminen ja ruokajärjestelmän globalisaatio. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka lihan kulutuksen useus on muuttunut vuosien 2009-2019 aikana. Useutta mitattiin likert-asteikolla, jossa vaihtoehtoina oli ”päivittäin tai lähes päivittäin”, ”useamman kerran viikossa”, ”noin kerran viikossa” ”harvemmin”, ”en lainkaan” ja ”en osaa sanoa”. Lisäksi selvitettiin taustatekijöiden, kuten iän, sukupuolen ja sosioekonomisen taustan vaikutusta lihan kulutuksen useuteen. Analysoinnissa hyödynnettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa sekä IBM SPSS 27.0-ohjelman tilastollisia testejä ja järjestettyä probit-mallia. Probit-mallissa lihankulutuksen järjestysasteikollinen useus oli selitettävänä muuttujana, jota selitettiin eri taustatekijöillä. Aiemmat tutkimukset osoittivat, että lihan kulutuksen kasvu vaihtelee paljon alueiden välillä ja on merkkejä siitä, että joillakin alueilla lihankulutuksen kasvu on taittumassa. Lihan kulutus kasvaa eniten keskituloisissa maissa. Sen sijaan korkeatuloisissa maissa lihankulutus on vakaata tai vähenevää. Matalatuloisissa maissa kulutus on yhä melko vähäistä ja pysyttelee vakaana. Myös kuluttajien keskuudessa on erilaistumista ja mikäli kulutuskäyttäytymistä halutaan ohjata ja kuluttajia halutaan valistaa, erilaisia kuluttajia tulisi lähestyä erilaisella informaation kärjellä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa hyödynnettiin kahta Kantar TNS Agrin toteuttamaa suomalaisten lihankulutusta käsittelevää haastattelututkimusta. Toinen hyödynnetty kyselytutkimus oli osa Lihatiedotus ry:n teettämää Lihankulututusta ohjaavat tekijät -kyselyä. Tästä kokonaisuudesta hyödynnettiin vuosina 2009-2019 toteutettua osuutta. Toinen tutkimuksista oli vuonna 2019 suoritettu poikkileikkaustutkimus lihan kulutuksen useudesta ja lihaan liittyvistä asenteita. Näiden kyselytutkimusten avulla pyrittiin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Pitkittäistutkimuksen mukaan vuosina 2009-2019 kulutuksen ääripäiden osuus on kasvanut ja keskimääräinen kulutus on vähentynyt. ”Ei lainkaan” ja ”usein” lihaa kuluttavien osuudet ovat lievästi kasvaneet, kun taas harvoin lihaa kuluttavien osuus on melko voimakkaasti laskenut. Keskeisiä syitä lihankulutuksen taustalla ovat hyvä maku, proteiinin saanti, lihan kuuluminen ruokavalioon, tottumus, hyvä ravitsemus, helppous ja edullisuus, kun taas eettiset syyt, ympäristösyyt, vegaanisuus ja terveydelliset syyt nousevat esiin syinä, miksi lihaa ei kulutettu. Järjestetyssä probit -mallissa 10 % luottamustasolla merkitsevästi lihankulutusta selittäviä tekijöitä löytyi useista selittävistä muuttujista. Ikä, sukupuoli, tulot, asema ja asuinpaikka selittivät kaikki osaltaan lihankulutuksen useutta. Miehet kuluttivat kyselyiden mukaan lihaa enemmän kuin naiset. Nuorimmat ikäryhmät ilmoittivat kuluttavansa lihaa harvemmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Johtavassa asemassa olevat kuluttivat lihaa ja lihatuotteita harvemmin kuin työttömät. Alhaisimmassa tuloluokassa lihaa kulutettiin harvemmin kuin korkeimmissa tuloluokissa. SPSS-tarkastelun mukaan taajaan asutuissa kunnissa kulutettiin lihaa useammin kuin maaseutumaisissa kunnissa. Molemmista taustana käytetyistä kyselytutkimuksista löydettiin lihankulutuksen useutta selittäviä tekijöitä. Erityisesti ikä ja sukupuoli nousivat esiin lihankulutuksen useutta selittävinä tekijöinä. Kattavan kuvan rakentamiseksi tarvitaan lisäksi tietoa esimerkiksi kulutetuista määristä, lihan osuudesta ruokavalion kokonaisuudessa sekä siitä, mitä ja missä muodossa lihaa kulutetaan.

Food and Forest Development Finland (FFD) and Tanzania Horticultural Association (TAHA) have a project called “Quality standards for enhanced market access for smallholder farmers in Tanzania” and it aims to improve Tanzanian smallholder farmers access to GLOBALG.A.P. certification. This master’s thesis study is made as a part of the project and the main aim of this study is to answer the following research questions. “What are the strengths, weaknesses, opportunities and threats of GLOBALG.A.P. certification to smallholder farmers in Tanzania?” and secondly, “What is the cost of certification and do farmers get premium price for certified products?”. This study is carried out as a qualitative case study. Data is sourced from a farmer survey in Tanzania and from an interview with Finnish certification specialists. As theoretical basis, Resource-based theory and the concept of competitive advantage is utilized. Previous studies and literature are also reviewed. Horticulture has an important role in Tanzania’s national economy and demand for fruits and vegetables is increasing. Tanzanian fruit and vegetable production is characterized by small-scale farming, poorly organized farm management and issues with market access and product quality. International export markets, especially in Europe, are demanding quality certification by third party. GLOBALG.A.P. (GAP= Good Agricultural Practice) is the largest agri-food certification scheme and the most demanding certification used in fruit and vegetable production. All big multinational retailers are demanding certification to ensure food safety and sustainability of the production. Getting GLOBALG.A.P. certification is a challenging task for smallholders in developing countries such as Tanzania. Farmer surveys were conducted in three different agricultural areas in Tanzania and over 360 farmers are represented in the results. A SWOT analysis was based on the survey results. Results revealed that smallholders have high expectations for the benefits of certification. Expectations of gaining access to local and global markets and for gaining improved negotiating position are confirmed by previous studies. Group certification is also revealed as a strength, as well as improved farm management skills. According to experts and previous studies, increase in prices is not guaranteed with certification. Instead, a wider customer base and economic benefits compared with non-certified farmers are likely to be achieved. GLOBALG.A.P. certification can be seen as a source of competitive advantage to smallholders. The greatest weaknesses of certification are, according to smallholders, the costs of certification, extra work and expensive investments on their farms. Poor infrastructure raises concerns. As external opportunities smallholders expect to gain higher profits, gains in exports and contracts with buyers. They are aiming towards commercial farming. The threats that worry farmers the most, are issues with re-certification, volatile returns in the markets and losing contracts with buyers due to quality issues.

Euroopan Unioni (EU) on asettanut ilmastotavoitteekseen leikata kokonaiskasvihuonekaasupäästöjään vuodesta 1990 vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 %. Vuonna 2020 kokonaiskasvihuonekaasupäästöjä oli onnistuttu leikkaamaan noin 30 % vuoteen 1990 verrattuna. EU:n maataloussektori, joka tuottaa noin 12 % EU:n kokonaispäästöistä, ei ole onnistunut leikkaamaan päästöjään yhtä tehokkaasti ja sen tulisi tehostaa ilmastotoimiaan tukeakseen EU:n yhteistä päästövähennystavoitetta. Maataloussektorin ilmastotoimia ohjaava yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ei ole pystynyt vastaamaan asetettuihin haasteisiin, ja tarve tehokkaammille ilmastotoimille on merkittävä. Tällaisia toimia tutkitaan osana Baltic Sea Action Groupia toimivassa Carbon Action-yhteistyössä. Yhteistyön tavoitteena on tutkia kestäviä ja kannattavia keinoja maatalouteen, joita viljelijöiden olisi mielekästä toteuttaa. Osana tätä yhteistyötä toimiva TWINWIN-hanke tutkii luonnon monimuotoisuuden vaikutusta pellon hiilensidontaan. Monimuotoisuutta toteutetaan peltokokeessa ohran kanssa viljeltävillä kahdeksalla eri aluskasvilla, joilla monimuotoisuutta toteutetaan neljällä eri tasolla. Saatuja tuloksia verrataan kasvustoon, jossa ohra kasvaa ilman aluskasveja. Tässä tutkielmassa tarkastellaan hankkeessa käytettyjen aluskasvien taloudellisia vaikutuksia. Maataloudessa tilatasolla yhtenä merkittävänä päätöksentekoon vaikuttavana tekijänä on toiminnasta saatava mahdollinen taloudellinen hyöty. Aluskasvien houkuttelevuutta peilataan niiden taloudellisiin vaikutuksiin. Aluskasvien taloudellisia vaikutuksia tutkitaan suorien taloudellisten vaikutusten, maaperän tuottokyvyn sekä maaperän hiilivaraston muutosten kautta. Työn aineistona on TWINWIN-hankkeessa kerättyä aineistoa vuosilta 2019–2021. Tutkielman tuloksista selvisi, että aluskasveilla voidaan saavuttaa sekä positiivisia, että negatiivisia taloudellisia vaikutuksia verrattuna ohrakasvustoon ilman aluskasvia. Vaikka tuloksia voidaan pitää lyhyen tarkastelujakson vuoksi lähinnä suuntaa antavina, kävi selkeästi ilmi, miten iso merkitys oikean aluskasvin valinnalla on taloudellisiin vaikutuksiin. Lisäksi todettiin, että vähintään yhtä tärkeässä roolissa on pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja jatkuva aluskasvien käyttö osana viljelykiertoa. Aluskasvien käytöstä saatavat hyödyt näkyvät vasta pidemmällä aikajänteellä taloudellisessa tuloksessa. Aluskasveissa on eittämättä paljon potentiaalia hyödynnettäväksi niin ilmastotoimien, kuin viljelijöiden kannalta. Positiiviset taloudelliset vaikutukset toimivat tehokkaana kannustimena ilmastotoimien tekemiselle. Aluskasveista saatavien taloudellisten hyötyjen todentaminen helposti omaksuttavaan muotoon vaikuttamistyön kautta, on tässä suhteessa erittäin suuressa roolissa.

During the last years there have been concerns about farmers’ well-being at work. These concerns are caused by the weak profitability and mental load of farming and they are justified because farmers’ well-being at work and ability to work has been found to be weaker than in the other occupational groups. The farm work might sometimes be lonely, and farmers might not see their signs of exhaustion. In this case it could be helpful if organizations working in agriculture could notice the situation and advice farmers where they could get help. This kind of early support is one good way to assist farmers’ well-being at work. This study was conducted for the Farmers’ Social Insurance Institution Mela in the Support the Farmer Project to help to develop an early support model. The project’s objective is to help farmers instantly and to offer early support. The underlying goal of the project is to aggregate different organizations to implement an early support model. This organization form is called Support the Farmer Organization Network. The aim of this study was to examine how to make this Organization Network functional. The study investigated visions related to the network and social support by eight organizations working in agriculture in Central Finland. The research data was collected in theme interviews and a web survey. After the interviews had been recorded and transcribed, the whole research data was analysed by using thematizing and typecasting. The theoretical framework for this study was social network theory and the research theme was approached from a network management perspective. Based on this research, the farmers’ situation raises concern and early support is considered important. Participation in the Organization Network was considered positively however, early support should not be too time consuming. To work the Support the Farmer Organization Network requires a coordinator who should activate the regional organizations to implement early support. In order for the regional organizations to commit themselves to early support, the organizations’ contact persons should participate in the networks’ events. Based on the results, the Support the Farmer Organization Network seems to have good possibilities to be functional.

Maatalouden rakennemuutoksen seurauksena suomalaisten maatilojen määrä vähenee ja tilakoot kasvavat. Tilakokojen kasvaessa yhä useampi maatila tutkii mahdollisuuksia yhtiöittää yritystoimintaansa. Yhtiömuotoisten maatilojen määrän noustessa myös niiden yrityskaupat ovat määrältään yleistymässä. Maatilojen yrityskauppoja on tehty pääasiassa suku-polvenvaihdoskauppoina, jolloin niistä maksettavat kauppahinnat eivät ole aina linjassa niistä saatavien tuottojen kanssa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten yhtiömuotoisen maatilan arvo määräytyy, kun arvon määräytymisperusteina käytetään talousteoriaan perustuvia arvonmääritysmenetelmiä. Käytettävät arvonmääritysmenetelmät olivat substanssiar-vomenetelmä, vapaan kassavirran menetelmä ja taloudellisen lisäarvon menetelmä. Lisäksi tavoitteena oli luoda Excel-laskuri, jonka avulla nämä arvot pystyttiin laskemaan. Arvonmäärityksen näkökulmana käytettiin ainoastaan tilinpäätös-tiedoista saatavaa informaatiota. Tutkielman teoriaosuus koostui käytettyjen arvonmääritysmenetelmien teoriasta, pää-oman tuottovaatimuksen määräytymisperusteista sekä tilinpäätöksen teoriasta. Tutkielma suoritettiin tapaustutkimuksena, jolloin yritykseksi valikoitiin yksi suomalainen yhtiömuotoinen maatila. Aineis-tona käytettiin Suomen Asiakastiedosta saatavaa tilinpäätösinformaatiota. Arvonmääritystä varten työstettiin Excel-pohjainen laskuri, jonka avulla pystyttiin laskemaan case-yrityksen arvo kolmella eri menetelmällä ainoastaan tuloslas-kelma- ja tasetietoja hyödyntäen. Tutkielman tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa. Kaikki kolme menetelmää antoivat toisis-taan poikkeavat tulokset. Substanssiarvomenetelmä antoi case-yritykselle pienimmän arvon ja sitä voidaan pitää enin-tään yrityksen pohja-arvona. Taloudellisen lisäarvon malli antoi hieman korkeamman arvon kuin substanssiarvo, koska se otti oman pääoman lisäksi huomioon vuosittaiset lisävoitot diskontattuna nykyhetkeen. Korkeimman arvon antoi vapaan kassavirran menetelmä, sillä siinä yrityksen pääomarakenne ei vaikuttanut arvotukseen kovin vahvasti, vaan pääpaino oli case-yrityksen tuottokyvyssä. Kaikkien kolmen arvonmääritysmenetelmän todettiin olevan herkkiä erilaisille muutoksille. Substanssi- ja taloudellisen lisäarvon malli reagoivat vahvasti oman pääoman muutoksiin. Vapaan kassavirran malliin vaikutti puolestaan vahvasti kassavirtojen kasvuoletukset. Pääoman tuottovaatimuksella todettiin olevan myös suuri merkitys taloudellisen lisäarvon- ja vapaan kassavirran mallin antamille tuloksille. Tutkielmassa huomattiin, että vapaan kassavirran- ja taloudellisen lisäarvon mallissa tulisi ottaa jollain tavalla enemmän huomioon yrityksen kilpailukyvyn ylläpitäminen. Tutkielman ede-tessä myös huomattiin, että pääoman tuottovaatimuksen määräytymistä on olisi syytä tutkia enemmän.