Browsing by study line "Religionsvetenskap"
Now showing items 21-32 of 32
-
(2023)Tutkielma tarkastelee kahden Toisissa tiloissa -esitystaidekollektiivin osallistavan esitystaideteoksen jaettua, kollektiivista subjektinmuodostusta ja emansipatorisen taiteen implisiittisen uskonnollista maastoa. Teoreettisena viitekehyksenäni toimivat implisiittisen uskonnon teoria, draaman jälkeisen teatterin teoria ja Karen Baradin performatiivinen toimijuusrealismi. Tutkielma nojaa posthumanistiseen ontologiaan ja epistemologiaan, joka hylkää perustavana taustaoletuksena kartesiolaisen dualismin, representationalismin sekä liberaalin humanismin autonomisen subjektin. Metodologisesti työn keskeisimpiä välineitä on diskurssintutkimus sekä diffraktiivinen optiikka, jonka ideana on sivuuttaa reflektio eli peilaaminen ja tuoda tilalle apparaatti, jolla voidaan lukea luovasti eri teorioita rinnakkain ja ei-hierarkkisesti. Aineistona olevat esitystaideteokset paikantuvat tutkielman epistemologisen ja eettisen taustan kanssa samankaltaiselle alueelle: antroposeenin perustavanlaatuisiin ongelmiin etsitään vastauksia luomalla yhteyksiä ei-inhimilliseen ja kyseenalaistamalla stabiilit rajanvedot esimerkiksi subjektinmuodostuksessa. Esityksien dramaturgiat tulkitsen edistävän postinhimillistä tilaa ja monisuuntaista, intra-aktiivista subjektinmuodostusprosessia. Esitystaideteokset sisältävät emansipatorisen ulottuvuuden, joka performoituu esiin konventionaalisten ajatus- ja kokemistapojen haastamisena sekä länsimaisen kulttuurin ihmiskeskeisyyden problematisoivana perspektiivien suhteellistamisena. Esityksien postinhimillisessä emansipatorisessa toiminnallisuudessa tulkitsen ilmenevän implisiittisen uskonnollisia toimintatapoja. Tutkielmani myös rohkaisee tarkastelemaan implisiittisen uskonnon käsitteen avulla taideteoksia laajemmin osana elämismaailmaa, joka sijoittuu binääristen havainnointi- ja kokemistapojen ulkopuolelle. Esimerkiksi pyhä ja profaani -jaottelun ulkopuolelle jäävän sekularismin ja uskonnollisen ekslusivismin välissä olevan kolmannen alueen tarkastelu monenlaisissa sosiaalisissa konteksteissa kuten digitaalisilla muuntuvilla alustoilla ja yhteisöllisissä kulttuurin ja taiteen tiloissa voisi avata laajempaa tutkimuskenttää uskontotieteellisessä keskustelussa. Yhtenä tutkielmani tavoitteena on keskustella ihmisen paikkaa ja subjektiviteettia uusiksi ja samalla hahmottaa kaikkien olentojen välistä samanarvoisuutta poikkitieteellisessä tutkimuksessa.
-
(2019)The cultural and sacred heritage of indigenous peoples is in a vulnerable position, because of the general threats cultural and religious heritage are facing around the world and because indigenous peoples are often not in a position where their wishes and needs are listened to. In addition to this, indigenous heritage may require a special approach and the following of certain rules, which may clash with existing heritage practices. This thesis researches how the sacred heritage of indigenous peoples is discussed through analyzing documents pertaining to the subject of indigenous sacred heritage and discusses how this may affect the way this heritage is approached in practice. It focuses on the following question: who has the power to manage and care for the indigenous sacred heritage? Additionally, it analyzes how these documents accommodate the rights of indigenous peoples, if they do so at all. It attempts to reveal this by critically examining the discourses found within the texts. The core of the thesis discusses the visible and implicit power relations present in the heritage practices and the wider sector involving the indigenous sacred heritage. The primary source material consists of the Sacred Natural Sites – Guidelines for Protected Area Managers compiled by IUCN, the Australia ICOMOS Charter for Places of Cultural Significance, its practice note The Burra Charter and Indigenous Cultural Heritage Management and the Statement on Indigenous Cultural Heritage, produced by Australia ICOMOS. Critical Discourse Analysis is used as an analysis method and approach. The theoretical framework is based on the ideas presented in the Critical Heritage Studies, more specifically the Politics of Scale, concerning the issue of scale in the heritage field, and how heritage has commonly been understood and managed through the Authorized Heritage Discourse. The thesis shows that the existing power relations clearly preference the national scale of heritage, as well as the heritage practitioners in the management and overall control of indigenous sacred heritage. While the involvement of indigenous peoples is at times encouraged and even demanded, and some discourses present in the text give full control to indigenous peoples, these people ultimately have very little authority in the matters related to their heritage. The rights of indigenous peoples are only somewhat accommodated in the analyzed texts, partially due to the strong influence of the national scale, because the acknowledgment of the rights of indigenous peoples varies by country.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan, millaisen kuvan Ellen Thesleffin, Magnus Enckellin ja Beda Stjernschantzin valikoidut kuusi teosta muodostavat esoteerisesta henkisyydestä. Taiteilijoiden työt ovat peräisin 1890-luvulta, jolloin Euroopassa esoteeristen liikkeiden kantamat ajatukset olivat popularisoituneet laajasti. Thesleff, Enckell ja Stjernschantz opiskelivat ja työskentelivät samanaikaisesti Pariisissa, missä vuosisadan lopulla taiteilijayhteisö vaihtoi kiivaasti ajatuksiaan uskonnosta, taiteesta ja tieteestä. Tieteen kehittyessä ja kaupungistumisen kiihtyessä kokemus merkityksen puutteesta yleistyi, ja vastauksia ihmisen olemassaolon mysteereihin käännyttiin etsimään institutionaalisen ja perinteisen uskonnon ulkopuolelta, esoteerisen piiristä. Henkistyneen maailmankatsomuksen puoleen kääntyivät myös modernit taiteilijat, jotka ammensivat esoteerisista aineksista taiteeseensa. Tutkielmassa esoteerisuuden lisäksi hyödynnetään etsijyyden käsitettä, joka paikantaa uskonnollisten ainesten käsittelemisen toiminnaksi. Esoteerinen henkisyys, joka analysoiduissa teoksissa näkyy, on tarkoituksellisesti tuotettua ja teokset kertovat kantamiensa aatevirtausten lisäksi uskonnollisesta toiminnasta. Sisällönanalyysilla päästään käsiksi niin teoksissa näkyviin etsijyyden jälkiin, että lähteisiin, joiden pohjalta taiteilijat kehittelivät teostensa kuva-aiheet. Etsijyys näkyy tarkastelluissa teoksissa salatun viisauden tavoitteluna, jota ilmennetään erityisin kuvallisin keinoin ja kuva-aihein. Esoteerisuudelle ja etsijöille tyypillinen ajatus kaiken yhteisestä alkulähteestä on käännetty maalaukselliselle kielelle työstämällä satumaisia kuvia eteerisistä hahmoista sekä pelkistetyistä maisemista. Hyödyntämällä antiikin mytologiasta kumpuavaa kuvastoa sekä kuvaamalla uneen vaipuneita vaeltajia, vie kuvien kerronta arkitodellisuuden ylitse ideoiden maailmaan. Mytologiset hahmot sekä paratiisiin viittaavat maisemat ovat keinoja kuvata etsijyyden päämäärää: salatun viisauden tyyssijaa, kaiken ja kaikkien yhteistä alkulähdettä.
-
(2022)Tiivistelmä: Maisterin tutkielmassani olen selvittänyt, millainen prosessi wiccaan kääntyminen mahdollisesti on. Tutkimuskysymykseni on Millainen oli wiccaan kääntymisen prosessi Suomessa 2000-luvun alkupuolella? Aineistoni on kerätty 2000-luvun alkupuolella Titus Hjelmin ja Jussi Sohlbergin toimesta heidän omaa wicca koskevaa artikkeliaan varten. Aineisto koostui 57 puolistrukturoidusta haastattelukyselystä. Olen tutkielmassani hyödyntänyt Graham Harveyn tekemää mallinnusta pakanauskontoihin kääntymisestä. Metodina on hyödynnetty teorialähtöistä sisällönalanyysia. Valitsin tutkielmaani Harveyn mallinnuksen, sillä se on alun perin tehty juuri pakanauskontojen kääntymisprosessia selventämään. Näin ollen aineiston ja teoreettisen mallinnuksen välillä ei ollut lähtökohtaista ristiriitaa. Aineistossa kuitenkin tuli esille mallinnuksen kanssa ristiriidassa olevia asioita. Yksi tällainen asia oli aiemmasta uskonnosta tai katsomuksesta irtautumisen merkityksellisyys. Aineiston perusteella monelle wiccalle eroprosessi aiemmasta katsomuksesta ei ollut mitenkään tunteita herättävä. Harveyn mallinnuksessa aiemmasta uskonnosta tai katsomuksesta eroprosessia pidettiin hyvinkin merkityksellisenä ja tarpeellisena kokemuksena käännyttäessä pakanauskontoon. Wiccaan kääntyminen on ollut jokaisella yksilöllä oma prosessinsa, mutta yhtäläisyyksiä eri kääntymiskokemusten perusteella voitiin löytää. Eniten samankaltaisena kokemuksena pidettiin Harveynkin käyttämää kotiinpalaamisen kokemusta. Monella wiccalla oli wiccan kanssa yhteneviä ajatusmalleja uskonnosta ennen, kuin he saivat tietää wiccalaisuudesta. Monella wiccalla arvoista korostuivat luonto, Jumalatar, tasa-arvo sekä magiaan vaikuttaminen. Nämä toimivat myös lähtökohtaisina syinä kiinnostua wiccasta uskontona. Tutkielmani johtopäätös on, että aineiston perusteella wiccaan kääntyminen on linjassa Harveyn mallinnuksen kanssa. Tämä tulos on edelleen linjassa aiemmin samasta aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa, vaikka aineisto, sekä kääntymisen mallinnuksena käytetty teoria, ovat olleet erilaisia.
-
(2020)Sielunmenetys on sekä perinteisessä shamanismissa että nykyshamanismissa tunnettu sairauden diagnoosi. Nykyshamanismissa se on hahmotettu selviytymismekanismina: trauman sattuessa osa sielusta lähtee ihmisestä vieden mukanaan traumaan liittyvät sietämättömät tunteet. Siksi sitä verrataan usein monitulkintaiseen dissosiaatio-termiin. Käsittelen tutkielmassani sitä, miten shamanismissa tunnettu sielunmenetyksen tila ja siihen hoidoksi tarjottu sielunpalautus suomalaisessa nykyshamanismissa ymmärretään ja miten tämä asettuu suhteeseen länsimaisen traumatutkimuksen kanssa. Kuvan sielunmenetyksestä ja -palautuksesta loin haastattelemalla seitsemää suomalaista shamanismin harjoittajaa. Tulkitsin tekemäni haastattelut teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Näkemykset sielunmenetyksestä ja -palautuksesta olivat keskenään melko erilaisia, mikä osaltaan kuvaa nykyshamanismin monimuotoista kenttää. Suomalaisessa nykyshamanismissa sielunmenetys voidaan ymmärtää joko trauman jälkeisenä tilana tai sitten hyvin yleisinhimillisenä, kaikkia ihmisiä toisinaan koskettavana asiana. Tästä lievemmästä tilasta yksi haastateltava käytti erotuksena termiä sielunhämärtyminen. Hoidoksi sielunmenetykseen tarjotaan sielunpalautusta. Sielunpalautus voidaan ymmärtää joko sielunhakumatkan sisältävänä rituaalina tai pidempänä sielunpalautusprosessina. Sielunmenetys voidaan ymmärtää myös laajemmassa kontekstissa esimerkiksi jonkun kansan kollektiivisena sielunmenetyksenä. Sielunmenetys ei kosketa ainoastaan ihmisiä, vaan se voi tapahtua myös luonnolle. Niin länsimaisen traumatutkimuksen kuin shamanistisen ajattelunkin mukaan traumat aiheuttavat ihmisille erilaisia psyykkisiä ja kehollisia oireita. Shamanismissa näiden traumaperäisten oireiden takana katsotaan olevan pohjimmiltaan sielunmenetys. Aivan kuin traumat yleensä, myös sielunmenetys voi vaikuttaa ihmisiin ylisukupolvisesti. Sielunpalautusrituaalin suhde länsimaiseen traumatutkimukseen on melko ristiriitainen, sillä sen hoitofilosofia perustuu pitkälti yli-inhimilliseen tasoon, jota länsimainen traumatutkimus ei tunnusta. Sielunpalautusprosessia voidaan tehdä myös länsimaisin menetelmin. Sielunpalautusta tarjotaan Suomessa täydentävänä hoitomuotona. Haastateltavien puheissa nousi voimakkaasti esille toive erilaisten hoitomuotojen välisestä yhteistyöstä.
-
(2022)Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen suomalaisten Ukrainaan lähteneiden vapaaehtoisten taistelijoiden identiteettifuusiota kognitiivisen uskonnontutkimuksen näkökulmasta. Käsiteltäviä aiheita ovat ryhmän fuusioituminen, fuusioitumisen vaikutukset sekä taistelijoiden spontaani eksegeettinen reflektio. Aihe on mielenkiintoinen kognitiivisen uskonnontutkimuksen näkökulmasta, koska identiteettifuusiolla on paljon selitysvoimaa pienten, imagististen yhteisöiden toiminnasta. Lisäksi aihe on ajankohtainen. Tutkimuskysymykseni on seuraavat: Onko Suomalaisilla sotilailla Ukrainassa tapahtunut identiteettifuusioita, miten se näyttäytyy ja onko havaittavissa kokemuksia, joille annetaan tärkeitä uskonnollisia merkityksiä? Tutkin kysymystä keräämäni haastatteluaineiston, kyselyn ja media-aineiston perusteella ja analysoin, onko siellä vastaavia piirteitä kognitiivisen käytösteorian kanssa ja katsomaan vastaako joku ilmiö teoriaa erityisen hyvin tai huonosti. Jatkuvana sivuteemana pyrin tuomaan esille näkemystä siitä, että kognitiiviset prosessit koskien uskonnollisuutta toimivat hyvin usein päällekkäin toisiaan vahvistavina prosesseina, jotka vaikuttavat sosiaalipsykologisiin ilmiöihin. Työni on teorialähtöinen tutkimus, jossa testaan jo olemassa olevia teorioita uudessa kehyksessä. Teoreettinen viitekehys on oma synteesini Harvey Whitehousen mooditeoriaa, William B. Swannin identiteettifuusioteoriaa, essentia-ajattelua koskevia teorioita sekä dehumanisointia koskevia teorioita. Kognitiivisessa uskonnontutkimuksessa teoreettinen viitekehys muuttuu tutkittavan ilmiön myötä, koska eri ilmiöt johtuvat erilaisista kognitiivisista mekanismeista. Tutkimuksen aineistona käytettiin haastattelulomaketta, johon vastasi 5 vapaaehtoista taistelijaa, yhtä puolistrukturoitua haastattelua sekä 24 median tuottamaa taistelijan haastattelua. Otanta oli pieni, mutta aineistoa koottaessa suomalaisten muodostamassa yksikössä oli n. 9-10 taistelijaa haastatteluni mukaan. Aineiston laadun takia tein tutkimuksen laadullisen tutkimuksen metodein. Tutkimukseni vahvisti, että suomalaisilla vapaaehtoisilla oli tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa voimakasta identiteettifuusiota ja voitiin havaita myös spontaania eksegeettistä reflektiota. Myös essentia-ajattelua sekä dehumanisointia oli havaittavissa. Esitän tutkielman lopussa, että spontaani eksegeettinen reflektio on ihmisen luonnollinen reaktio intensiivisiin ja dysforisiin kokemuksiin, eikä rituaalikontekstia välttämättä tarvita ollenkaan uskonnollisten eksegeesien tuottamiseksi.
-
(2021)Tutkielmassa on tarkasteltu Suomessa asuvien musliminaisten ja -tyttöjen hyvinvoinnin edistämiseksi työskentelevää Amal ry:n alaista UMMA-hanketta ja hankkeessa toimivien uskontotietoisen työotteen toimintamallia hyödyntävien yhteisölähettiläiden toimintaa. Ihmi-sen uskonnolliset tarpeet tunnistava ja huomioon ottava uskontotietoisen työotteen toimin-tamalli on Amal ry:n itsensä luoma konsepti, joka on uusi niin Suomessa kuin maailmallakin. Aineistona on käytetty valmista tutkimuskirjallisuutta sekä omaa etnografisella tiedonkeruu-menetelmällä kerättyä haastattelu- ja havainnointimateriaalia. Työn analyysimenetelmänä oli temaattinen analyysi. Tutkimuksessa on haluttu selvittää millainen on uskontotietoisen työotteen toimintamalli ja kuinka sitä voidaan hyödyntää naisten osallistamisessa sekä esimerkiksi sukupuolittuneen väkivallan ehkäisyssä. Lisäksi on selvitetty, mikä on hankkeen toimijoiden mielestä suurin ongelma, johon muutosta halutaan. Millaisia ovat heidän kohtaamansa naisiin haitallisesti vaikuttavat ilmiöt? Kuinka naiset ja heidän yhteisönsä kokevat muutoksen sekä millaisia haasteita ja esteitä toiminta on kohdannut työssään? Olen halunnut selvittää myös mitkä ovat olleet suurimmat esteet hankkeen ajamalle asennemuutokselle ja kuinka hanke on vastannut haasteisiin sekä sen, kuinka se on onnistunut aloittamassaan työssä. Tutkimus osoittaa, että väkivalta ja sen kokeminen ovat Suomessa asuvien musliminaisten parissa yhä sangen suuri tabu, johon ei osata tai haluta hakea apua. Tutkimuksen perus-teella UMMA-hanke on onnistunut työnsä avulla parantamaan jo useamman Suomessa asuvan musliminaisen hyvinvointia sekä elämänlaatua. Hankkeen yhteisölähettiläät ovat omasta uskostaan ammentamalla kyenneet tarjoamaan tukeaan naisille, joita yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut eivät välttämättä tavoita. Hankkeen tekemälle työlle vaikuttaa olevan tarvetta.
-
(2023)Tutkielmassa analysoidaan synkretistisiä tendenssejä tekstistä: Kolme julistusta ja vastausta. Kyseessä on keisari Wudin oppineille n. 134 eaa lähettämät julistukset sekä Dong Zhongshun vastaukset niihin. Vuoropuhelu on kirjattu Hanshu -historiikin lukuun 56. Sinologi Michael Loewen mukaan tekstiä voi pitää kaikkein luotettavimpana esityksenä Dong Zhongshun näkemyksistä. Aineiston analysoimisessa käytetään synkretismikiistan teoreettista viitekehystä. Synkretismi määritellään prosessiksi, jossa eri uskontojen oppeja, symboleja ja käytänteitä sulautuu yhteen tai kietoutuu toisiinsa. Työn tutkimusmetodina on laadullinen teoriaohjattu sisällönanalyysi. Lähdeaineistosta erotellaan metafysiikkaan, rituaaleihin ja politiikkaan liittyvien käsitysten muutoksia ja kehitystä. Erityisesti kiinnitetään huomiota kyseisten käsitteiden perustelujen muutoksiin. Tekstit käsitellään ensin kronologisessa järjestyksessä, sitten käsite kerrallaan ja lopuksi analysoidaan valtaan ja politiikkaan liittyviä tekijöitä. Joka vaiheessa pohditaan ajatusten synkretistisyyttä tai antisynkretistisyyttä. Kolmessa julistuksessa ja vastauksessa ei tuoda esiin uusia uskonnollis-filosofisia käsitteitä, mutta eri elementtejä lainataan ja yhdistellään tavoilla, joista voi tunnistaa synkretistisiä tendenssejä. Julistusten tärkein käsite on hallitsijan Dao ja sen mahdolliset muutokset. Todennäköisesti nämä näkemykset liittyvät myös suoraan Di -kulttien uudistamiskeskusteluihin. Julistuksissa pidetään kiinni hallitsijan Daon ensisijaisuudesta ja halutaan kuulla käsitystä tukevia tulkintoja historiasta ja luonnontapahtumista. Dong Zhonshu on Daon merkityksestä eri mieltä ja ylentää Tianin keisaria merkittävämmäksi toimijaksi. Dong kehittelee tarinakulkuja ja syy-seurausketjuja, joilla todistetaan Daon olevan alisteinen Tianiin nähden. Hän nostaa yinyang -filosofian metafyysisten perusteiden keskiöön yhdistämään erilaisia traditioita ja se tuntuu olevan hyväksyttävä lähestymistapa myös keskushallinnon näkökulmasta. Toinen julistuksista poikkeava asia vastauksissa on Mestari Kongin esiin nostaminen. Dongin tulkinnat enteistä sekä vahva innostus Mestari Kongista ja Keskusteluista eivät kuitenkaan saa minkäänlaista huomiota julistusten kirjoittajilta. Di -kulttien uudistaminen ja rituaalielämä tuntuvat olevan tuttuja ja neutraaleja asioita, joista voi keskustella melkein tasapuolisesti. Kysyjän valta-asemasta ja vahvasta näkemyksestä johtuen Dong joutuu omaa kulttuuriaan puolustaessaan mukautumaan ja synkretisoimaan Daoa ja Tiania vastauksissaan.
-
(2023)Tämä tutkielma vastaa kysymykseen siitä, millaisia representaatioita uskonnolla on queer-kauhuelokuvassa. Tutkielmassa tarkastelin seitsemää eri queer-kauhugenreen sijoittuvaa elokuvaa, joiden analysoinnin pohjalta muodostin johtopäätökseni. Aineistoni valitsin elokuvatutkimuksen genreteorioiden perusteella. Teoreettinen viitekehys tutkielmassa perustuu queer-teoriaan ja sen postmoderneihin ja post-strukturalistiin lähtökohtiin, jotka pyrkivät kritisoimaan strukturalistista näkemystä asioista pysyvinä ja monoliittisina. Queer on käsite, joka kyseenalaistaa heteronormatiiviset ja patriarkaaliset diskurssit sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Metodina tässä tutkielmassa toimii kriittinen diskurssianalyysi, joka tarkastelee diskurssien suhteita sosiaalisiin elementteihin, kuten ideologiaan, valtaan ja sukupuoleen. Metodissani hyödynsin myös audiovisuaalisen kerronnan teorioita. Tutkielmassa tuli esille se, kuinka queer-kauhuelokuvassa uskontoa representoidaan esittämällä se joko perinteiden ylläpitäjänä taikka sitten heteronormatiivisuutta murentavana queer-uskontona. Elokuvissa representoidaan queer-uskonnollisuutta, joka voi toimia elokuvan hahmoille vapauttavana tai vangitsevana kategoriana. Uskonto näyttäytyy elokuvissa myös taustana draamalle ja hahmojen queereille suhteille. Uskonto nojaa analysoimissani elokuvissa myös usein populaarikulttuuriin ja vanhempiin tarinoihin.
-
(2024)Tutkimus käsittelee uskontoja suomalaisessa feature-journalismissa. Uskonnon mediatisoitumisella tarkoitetaan kehitystä, jonka seurauksena media yhä enenevässä määrin välittää sekä aktiivisesti tuottaa ja kehystää uskontoon liittyviä aiheita. Mediasta on tullut myös kasvavalle ihmisjoukolle pääasiallinen kosketuspinta uskontoon. Tarinallisuus on feature-journalismissa hyödynnetty tyylikeino. Tutkimus tarkastelee, millaista kuvaa uskonnosta tarinallinen uskontojournalismi rakentaa vastaamalla kysymyksiin siitä, keille feature-journalismi antaa äänen ja millaisia tarinallisia keinoja siinä hyödynnetään. Tutkielman aineisto koostuu Long Playssä, Suomen Kuvalehdessä sekä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ja Sunnuntai-osiossa vuonna 2020 julkaistuista feature-artikkeleista, joissa on tarinallinen ulottuvuus. Artikkeleita on 14 ja ne käsittelevät suomalaisia uskonnollisia vähemmistöjä, evankelisluterilaisen kirkon haasteita jäsenmäärän huvetessa, ortodoksikirkon johtamisongelmia, tyttöjen sukuelinten silpomista ja poikien ympärileikkausta sekä konservatiivikristittyä liikehdintää. Aineiston analyysissa on hyödynnetty diskurssianalyyttistä linssiä. Tutkimuksen perusteella suomalaisen feature-journalismin rakentama kuva uskonnollisuudesta on perinteistä uutismediaa monimuotoisempi. Se myös auttaa rikkomaan tiettyjä perinteisiä stereotypioita esimerkiksi vähemmistöuskontoja kohtaan. Tämä johtuu siitä, että artikkeleissa ääni annetaan usein ensisijaisesti asianosaisille. Lisäksi artikkeleissa kuullaan usein laajasti eri tahoja. Tarinallisuutta hyödynnetään artikkeleissa tehokeinona esimerkiksi esimerkkihenkilön kokemuskertomuksen avulla kuvaamaan monimutkaista yhteiskunnallista ongelmaa. Lisäksi tarinallisuutta hyödynnetään juttujen rakenteessa rytmittämään tieto- ja analyysiosioita esimerkkihenkilön tarinan kanssa. Tutkimuksen perusteella kokemuskertomus asettuu monissa tapauksissa etualalle suhteessa sitä tukevaan tietosisältöön.
-
(2024)Tutkielmani tarkoitus on analysoida dzinnin hahmon representaatiota brittiläisen fantasiakirjailija Jonathan Stroudin (1970-) Bartimeus- trilogiassa. Trilogia koostuu kolmesta kirjasta, joita ovat Samarkandin amuletti (2004), Golemin silmä (2005), ja Ptolemaioksen portti (2007). Trilogian miljöönä toimii vaihtoehtoinen Iso-Britannia, jota hallitsevat dzinnejä orjina pitävät maagikot. Näkökulmana aineistoon toimii orientalismin käsite, jota on käytetty monilla aloilla ja uskonnontutkimuksessa esimerkiksi uskonnollisten hahmojen tarkastelun työvälineenä. Käytän orientalismille keskeistä toiseuden käsitettä dzinnin hahmon tarkastelussa. Aineiston analyysin metodina toimii kvalitatiivinen sisällönanalyysi, jonka toteuttamisen suhteen noudatin Margrit Schreierin muotoilemia askelia. Analyysin mukaan dzinnit on representoitu alemmuuden, mystisyyden, eksoottisuuden, uhkaavuuden, houkuttelevuuden, petollisuuden, julmuuden ja moraalittomuuden kautta. Johtopäätökseni on, että dzinnin hahmo rakentuu vahvasti toiseudelle ja ilmentää niin populaarikulttuurista tuttua kuin aiemmassa tutkimuksessa huomattua stereotyyppistä tapaa representoida Aasiasta, Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräsin olevia hahmoja eurooppalaisiin ja yhdysvaltalaisiin hahmoihin verrattuna. Kuitenkin johtopäätöksissä pohdin myös sitä, kuinka voidaan katsoa, että dzinnin hahmon kautta saatetaan myös kritisoida kirjasarjan imperialistista ja kolonialistista Brittiläistä imperiumia.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan rautaan liittyviä uskomuksia viikinkiajalla. Aineistona hyödynnetään rautaan liittyvää sanastoa digitoidussa muinaisnorjan Dictionary of Old Norse Prose (ONP) sanakirjassa. Aineisto muodostui 225 rautaan liittyvästä sanasta sekä 76 yhdyssanasta, joiden etuliitteessä rauta ilmeni. Näitä sanoja tarkasteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, niiden muinaisnorjankielisessä esiintymiskontekstissa, etsittäessä viitteitä rautaan liittyvistä uskomuksista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin esinebiografiaa, jonka avulla raudalle muotoiltiin kolmivaiheinen: syntymän, elämän ja kuoleman kattava elinkaari. Raudan syntymävaihe käsitti sen esinettä edeltävät muodot kosteikkoalueiden raakaaineena, limoniittina. Elinkaarensa keskivaiheilla rauta keski-ikäistyi ja saavutti elämänsä erilaisina esineinä. Niihin liittyvät karismaattiset ja yli-inhimilliset uskomukset vaihtelivat esinetyypeittäin. Elinkaarensa viimeisessä vaiheessa rauta laskettiin takaisin maan uumeniin osana kosteikkoalueiden esineupotuksia tai ihmisvainajien ruumis-, vene- ja laivahautauksia, sisältäen erilaisia merkkejä muun muassa tarkoituksellisesta vahingoittamisesta. Symbolisesti raudan kuolema palauttaa sen takaisin syntysijoilleen maan uumeniin. Tutkimuksessa selvisi, että rautaan itseensä ei vaikuta liittyneen yliinhimillisiä uskomuksia, vaan nuo uskomukset liittyivät rautaa käsitelleiden henkilöiden kykyyn manipuloida raudan ominaisuuksia. Esinebiografinen lähestyminen rautaan materiaalina, sille tässä tutkielmassa muotoillun elinkaaren kautta, osoittautui luontevaksi tavaksi kartoittaa raudan eri olomuotoja ja vaiheita. Primääriaineiston sijoittaminen viikinkiajalle osoittautui kuitenkin haastavaksi tehtäväksi ja muinaisnorjankieliset lähteet paljastivat valituilla hakusanoilla vähän varsinaisista rautaan liittyvistä uskomuksista. Tätä puutetta paikattiin hyödyntämällä uskontohistoriallista, arkeologista ja filologista tutkimuskirjallisuutta, jonka avulla tutkimusongelma kohdennettiin viikinkiajalle. Tutkielmassa hyödynnetty aineisto tarvitsisi seurakseen kuitenkin laajemman otoksen erilaisia aineistotyyppejä, latinankielisistä lähteistä riimukirjoituksiin sekä skaldirunouteen. Hakusanoja tulisi myös laajentaa kattamaan erilaiset esinetyypit, jotta viikinkiajan rautaan liittyviä uskomuksia voitaisiin kartoittaa laaja-alaisemmin.
Now showing items 21-32 of 32