Browsing by study line "Suomenkielinen opintolinja"

Akuutti leukemia on alle 15-vuotiaiden lasten yleisin syöpäsairaus, johon sairastuu Suomessa keskimäärin noin 50 lasta vuodessa. Akuutin leukemian yleisin muoto on akuutti lymfoblastileukemia. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata akuutin lymfoblastileukemian erilaisten kliinisten piirteiden yleisyyttä tietyssä joukossa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueen potilaita ja verrata niitä olemassa oleviin tutkimustuloksiin. Tutkimusaineistoon kuului yhteensä 39 lapsipotilasta, jotka olivat saaneet akuutin lymfoblastileukemian diagnoosin vuosien 1994–2017 välillä. Poikia kerätyssä aineistossa oli 23 ja tyttöjä 16. Lähes kaikilla potilailla havaittiin diagnoosihetkellä verenkuvassa yhden tai useamman solulinjan poikkeavuuksia sekä verisolujen nuoruusmuotoja blasteja. Anemia, trombosytopenia ja neutropenia sekä normaalista poikkeavat leukosyyttimäärät olivat tyypillisiä löydöksiä. Perimäaineksen muutoksista potilailla esiintyi useimmin hyperdiploidinen karyotyyppi sekä TEL-AML1-fuusiogeeni. Neljällä potilaista oli Downin syndrooma. Suurimmalla osalla potilaista tautia ei esiintynyt keskushermostossa tai muualla luuytimen ulkopuolella. Suurentunut perna todettiin hieman yli kolmasosalla. Kaikki saavuttivat ensimmäisen remission. Potilaista viisi kuoli leukemian seurauksena. Neljällä kuolinsyy oli relapsi, yhdellä tautia seurannut sekundäärinen myelooinen leukemia. Kokonaisuudessaan aineiston potilaiden kliiniset piirteet olivat hyvin samankaltaisia kuin aiemmissakin tutkimuksissa on havaittu. Diagnoosivaiheen havainnot niin esimerkiksi verenkuvassa kuin geneettisessä taustassakin vastasivat aiempia tutkimuksia. Myös levinneisyyden aste sekä ennuste ja kuolinsyyt olivat samankaltaisia. Relapsien osuus oli hieman suurempi, mutta ottaen huomioon aineiston pienen koon ero ei ollut suuri. Merkittäviä eroja ei esiintynyt. (199 sanaa)

Akuutti umpilisäketulehdus on yksi yleisimmistä lasten päivystysleikkauksien aiheista. Viime vuosina kuvantamismenetelmiä on käytetty aiempaa enemmän akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikan apukeinoina. Tutkimme Uudessa lastensairaalassa vuosina 2013 - 2020 akuutin umpilisäketulehduksen diagnoosilla hoidettua potilasmateriaalia. Tutkimme myös kuinka hyvin kuvantamistutkimukset ja yleisimmät laboratoriotutkimukset tukivat diagnostiikkaa heidän kohdallaan. Tutkimus oli retrospektiivinen rekisteritutkimus ja potilaiden tiedot kerättiin potilastietojärjestelmistä. Vuosikohtaiset vaihtelut ja kuvantamistutkimuksien tarkkuudet laskettiin yleisillä matemaattisilla kaavoilla Excelin avulla. Laboratoriotutkimusten kliinistä merkittävyyttä laskettiin Mann-Whitleyn U-testillä ja KHi2 -neliökenttätestillä. Avoin leikkaustekniikka väheni ja ultraäänikuvantaminen lisääntyi vuosien aikana. Patologiselta näytteeltään normaalien umpilisäkkeiden prosenttiosuus laski. Kun yli 95% potilasta kuvattiin ultraäänellä ennen diagnosointia laski normaalien umpilisäkkeiden leikkausprosentti 11,2%:sta 8,3%:n. Normaaleja umpilisäkkeitä leikattiin useammin tytöiltä ja pidempään oireilleilta potilailta. Ultraäänitutkimuksen herkkyys akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikassa oli hyvä kuten myös magneettikuvantamisen ja tietokonetomografian. Laboratorioarvojen valossa ei voida poissulkea akuuttia umpilisäketulehdusta. Ultraäänitutkimuksen todettiin olevan herkkä akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikassa. Ultraäänikuvantamisen lisääntynyt määrä on vähentänyt patologiselta näytteeltään normaalien umpilisäkkeiden leikkauksia.

Merkel cell carcinoma (MCC) is a rare skin cancer with only limited therapeutic options for advanced disease. We previously showed that oncogene ALK is frequently expressed at the RNA level in MCC and further that ALK positivity by immunohistochemistry is frequent and correlates strongly with Merkel cell polyomavirus (MCPyV) positivity. In this study, we investigated whether ALK receptor is active in MCC tumor samples and MCC cell lines, and whether ALK would be a prospective treatment target in MCC. We utilized tissue microarrays constructed from 136 primary MCC tumor samples as well as nine previously established MCC cell lines to determine the presence of ALK and phosphorylated ALK (p-ALK) via immunohistochemistry. Almost half of the analyzed MCC tumors displayed ALK phosphorylation (47.8%). Analysis of MCC tumor samples revealed that the presence of p-ALK correlated to MCPyV positivity, younger age, nonexistence of metastases at diagnosis and ultimately to better MCC-specific survival. In contrast to MCC tumor samples only two out of nine MCC cell lines showed only low ALK phosphorylation by immunohistochemistry. Our study reveals clear disparity in ALK activity between patient derived tumors and cell line samples and therefore, more advanced disease models such as xenografts are necessary to resolve whether ALK is a useful treatment target in MCC.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Organisaation oikeudenmukaisuutta käytetään kuvaamaan sitä, kuinka tasapuolisina organisaation jäsenet kokevat organisaation toimintaa säätelevät säännöt ja normit. Tämä oikeudenmukaisuus jaetaan yleensä kolmeen komponenttiin: 1) vuorovaikutteiseen, 2) menetelmälliseen ja 3) jakavaan oikeudenmukaisuuteen, joita on mahdollisuus seurata toisistaan erillisinä käyttämällä tähän tarkoitukseen soveltuvia kysymyksiä. Tässä työssä tarkastelun kohteeksi otettiin vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että nimenomaan tällä komponentilla on vahvin assosiaatio esimerkiksi työntekijöiden terveyteen. Helsinki Health Study-aineistosta kerättiin v. 2000-2002 peruskyselyn lisäksi tiedot vuosien 2007 ja 2012 seurantakyselyistä ja näistä muodostettiin pitkittäinen tietoaineisto yhdistämällä kyselytutkimuksen tiedot työnantajan rekisteristä saatuihin työaika- ja sairauspoissaolotietoihin. Koska aineistossa toistui saman henkilön kolmen eri aikapisteen tiedot, oli tutkimuksessa mahdollista vertailla vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden kokemuksen muutoksien ja sairauspoissaolojen muutoksien välistä yhteyttä. Jokaisen tutkittavan kokemalle vuorovaikutteiselle oikeudenmukaisuudelle laskettiin pistemäärä perustutkimuksen ja seurantatutkimuksissa toistuvien neljän kysymyksen perusteella ja nämä arvot dikotomisoitiin käyttämällä alimman tertiilin saamaa pistemäärää katkaisupisteenä. Näin jokaiselle tutkittavalle saatiin kolmesta aikapisteestä tieto siitä, olivatko he kokeneet vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden alhaiseksi. Työnantajan rekisteritietojen perusteella laskettiin jokaiselle tutkittavalle sairauspoissaolo-frekvenssi, joka saatiin jakamalla hänen lyhyiden sairauspoissaolojen lukumäärä työssäolopäivillä jokaisella tarkastelujaksolla. Samassa yhteydessä tunnistettiin aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden perusteella mahdolliset sekoittavat tekijät. Kerättyjen tietojen perusteella tehtiin kaksi päämallia, jotka molemmat hyödynsivät negatiivista binomijakaumaa kuvaamaan lyhyiden sairauspoissaolojen ja henkilöiden kokeman vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden välistä yhteyttä. Toinen malleista lähestyi ongelmaa mallintaen yhteyttä yksilöiden välisten erojen (ns. Between-individual malli) ja toinen malli yksilöiden sisäisten erojen (ns. Within-individual malli) kautta. Kummastakin päämallista kehitettiin kolme tarkennettua mallia, jotka ottivat huomioon eri sekoittavien tekijöiden vaikutuksen. Malleista laskettiin sairauslomajaksojen ilmaantumistiheyksien suhteet (IRR) sekä niiden 95 % luottamusvälit. Yksilöiden sisäisen analyysin perusteella todettiin, että alhaiseksi koettu vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus oli yhteydessä lyhyiden sairauspoissaolojaksojen riskin kasvuun (IRR = 1,05 [1,01-1,09] ja tämä yhteys kesti tarkastelun myös useamman sekoittavan tekijän osalta. Yksilöiden välisten suhteiden analysointi paljasti sen, että vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden heikkenemisellä oli vahvin yhteys lyhytaikaisten sairauspoissaolojen riskin kasvuun, kun sekoittavat tekijät huomioitiin [IRR = 1,17 [1,05-1,30]). Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että johtamiskäytäntöihin ja erityisesti esimiesten käytökseen ja työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun panostaminen ja tätä kautta työntekijöiden kokeman oikeudenmukaisuuden tason säilyttäminen saattaa olla tehokas tapa vähentää lyhytaikaisia sairauspoissaoloja.

Abstract Introduction: Children with nonsyndromic cleft lip and/or palate have smaller consonant inventories, less accurate articulation, and more speech errors than their peers without clefts. Speech and dental arch relationships have widely been the primary outcome measure of palate repair. Aims: The aim was to evaluate the occurrence of misarticulations of the Finnish alveolar consonants /s/, /l/ and /r/ and their possible relationship with maxillary dental arch dimensions in 5-year-old children with unilateral cleft lip and palate (UCLP). Materials and methods: Subgroup analysis was conducted within a multicenter controlled trial of primary surgery (Scandcleft project). 46 Caucasian Finnish-speaking patients (29 boys) with non-syndromic complete UCLP were evaluated retrospectively. Production of the Finnish alveolar consonants /s/, /l/ and /r/ was assessed from standardized audio recordings at the mean age of 5.06 years (range 4.82-5.89). Articulation errors were categorized as either correct, distortion, substitution, or omission. Maxillary dental arch measurements were assessed using the technique of Moorrees from plaster casts taken at the same age. Additionally, the anterior and posterior palatal heights were measured. Aspin-Welch Unequal-Variance T-Test, Equal-Variance T-Test and Mann-Whitney U test were used in the statistical analyses. Kappa statistics were calculated to assess reliability. Results: Only one of the children articulated all the studied sounds correctly. 93.2% misarticulated /r/, 63.0% misarticulated /s/ and 39.1% misarticulated /l/. Distortions and substitutions were common. Omissions were sparse. There was no relationship between the occurrence of alveolar consonant misarticulations and the maxillary dental arch dimensions. Intra- and interrater agreements varied between moderate to excellent. Conclusions: Children with UCLP have a notable amount of alveolar consonant misarticulations. Maxillary dental arch dimensions were not related to the misarticulation of /s/, /l/ or /r/ in 5-year-old children with UCLP.

Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Lääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Lääketieteen lisensiaatti Tekijä: Suvi Tolonen Työn nimi: Ammattialtistus suunielun syövän riskitekijänä -kirjallisuuskatsaus Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: 12/2021 Sivumäärä: 22, liitteet 5 Avainsanat: oropharyngeal neoplasm, oropharynx, neoplasm, occupation, work Säilytyspaikka: E-thesis Muita tietoja: Tiivistelmä: Suunielun syöpä oli vuonna 2018 maailmanlaajuisesti 24. yleisin syöpätyyppi ja uusia suunielun syövän diagnooseja tehtiin yhteensä 92 887. Suunielun syövän tärkeimmät riskitekijät ovat nykytiedon mukaan tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä krooninen papilloomavirusinfektio suunielun alueella. Suunielun syövän ilmaantuvuus on lisääntynyt tasaisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Syytä tälle ei täysin tunneta, vaikkakin lisääntyneiden suunielun papilloomavirusinfektioiden ja niiden aiheuttamien suunielun syöpien on ajateltu selittävän osittain ilmaantuvuuden lisääntymistä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa haluttiin selvittää ammatin ja työperäisten altisteiden vaikutusta suunielun syövän syntyyn. Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin huhti-toukokuussa 2021 PubMed tietokannasta aihetta koskevat artikkelit. Yhteensä PubMed tietokannasta löydettiin 479 artikkelia, joista jäi karsimisen jälkeen jäljelle 18 ammatin ja suunielun syövän yhteyttä käsitelevää artikkelia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella löytyi viitteitä siitä, että eräät ammatit, joissa altistutaan työuran aikana suurelle määrälle erilaisia kemikaaleja, viruksia, orgaanisia yhdisteitä tai erilaisia karsinogeenisiä yhdisteitä saattavat lisätä suunielun syövän syntymisen riskiä. Tällaisia riskiammatteja olivat artikkelien perusteella esimerkiksi asfaltti- ja asbestityöntekijän sekä automekaanikon ammatit. Joissain tapauksissa artikkelien tulokset ammatin ja suunielun syövän yhteydestä olivat ristiriitaisia. Esimerkiksi maataloudessa työskentelevien ja puupölylle altistuvien työntekijöiden kohdalla oli eriäviä näkemyksiä suunielun syöpään sairastumisen riskistä. Altistuminen radonille tai hitsauskaasuille työssä ei näyttänyt kirjallisuuskatsauksen perusteella lisäävän suunielun syövän synnyn riskiä. Suunielun syövän ja ammattialtistuksen välistä yhteyttä on tutkittu vielä melko vähän. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voidaan sanoa, onko tietyillä ammattiryhmillä kohonnut riski sairastua suunielun syöpään.

During another research project, we noticed a small possibly interleukin-4 producing unknown cell population. This thesis aims to search for possible, yet unknown sources of cytokine mentioned. At the beginning of the thesis, there will be a summary of known sources of interleukin-4 as well as production, structure, and effects of it. The most significant source is T helper cells which are found with great numbers all over the immunologically active tissues and blood. Interleukin-4 has major role in parasitic defence, allergic reactions, and asthma, and it affects also other immune responses. We got fresh organ donor samples from HUS transplant surgeons for this thesis. Samples were taken from ileum, mesenteric lymph nodes, and blood as a control. The cells were single cell isolated and chemically coloured for flow cytometric analysis. With the method, it is not possible to prove that cells mentioned have produced interleukin-4 but being interleukin-4-positive suggests that. We were able to measure the number of immune cells and their interleukin-4-positivity in human ileum, which is rare worldwide. The distribution of immune cells and their interleukin-4-positivity in ileum resembled lymph nodal distribution. Predictably, most of interleukin-4-positive cells were T cells, but there were also macrophages, B cells and plasma cells in notable numbers. B cells and plasma cells have not been described to produce interleukin-4 which is why this population is especially interesting. This population could explain the unknown cells of the other study. MeSH: Interleukin-4, T-lymphocytes, B-lymphocytes, Flow Cytometry

Anatomian tuntemus on olennainen osa hammaslääkärin osaamisen perustaa. Suomessa hammaslääketieteen peruskoulutukseen sisältyvä anatomian opetus toteutetaan suurimmaksi osaksi kahden ensimmäisen vuoden eli prekliinisen vaiheen aikana yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Helsingin yliopiston hammaslääketieteen koulutusohjelman prekliinisen vaiheen anatomian opetuksen kattavuutta sekä hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelijoiden kokemuksia anatomian opetuksesta ja opiskelusta moniammatillisessa ympäristössä. Opetuksen kattavuuden arvioinnissa aineistona on vuoden 2018 prekliinisten opintojaksojen ydinainesanalyysit. Vertailuaineistona toimii brittiläisen The Anatomical Society -järjestön laatima anatomian ydinopetussuunnitelma. Vertailu tehtiin Microsoft Excel -ohjelman avulla. Lisäksi opiskelijoiden kokemuksien kartoittamiseen käytettiin kyselyaineistoa, joka kerättiin lomekkeella, jonka lähetettiin Helsingin yliopiston 3.-6. vuoden hammaslääketeiteen ja yleislääketieteen opiskelijoille toukokuussa 2021. Vastauksia tuli 117. Vastausprosentti oli 15%. Vastausten tilastollinen analyysi tehtiin IBM SPSS -ohjelmalla. Tutkimuksessa ilmeni, että Helsingin yliopiston prekliinisen vaiheen anatomian opetus ei kata osittain tai kokonaan 42,2% brittiläisen hammaslääketieteellisen ydinopetussuunnitelman osatavoitteista, mutta opetukseen sisältyi ydinopetussuunnitelman ulkopuolisia asioita. Tämän ylimääräisen opetuksen osuus anatomian opetuksesta vaihteli 8,3-78,4% välillä opintojaksoittain. Tutkimuksessa hammaslääketieteen opiskelijat arvioivat saamansa anatomian opetuksen vähemmän hyödylliseksi ja vähemmän oleelliseksi kuin lääketieteen opiskelijat. Huolimatta yhteisistä opinnoista myös vastaajien arviot omasta eri anatomisten rakenteiden osaamisesta erosivat koulutusohjelmien välillä. Kummankin koulutusohjelman opiskelijat arvioivat keskimäärin, että yhteisopetus on ”enemmän yleislääketieteen opiskelijoille suunnattu”. Tutkimuksen avulla löydettiin selviä epäkohtia anatomian opetuksessa. Nämä epäkohdat voivat heijastella laajemmin prekliinisen vaiheen yhteisopetuksen toteuttamisen mahdollisia ongelmia, joihin on syytä pureutua, jotta prekliiniset opinnot vastaisivat paremmin hammaslääkärikoulutuksen tarpeita ja opiskelijoiden odotuksia.

Aneurysmaattinen subaraknoidaalivuoto on hengenvaarallinen välitöntä sairaalahoitoa vaativa sairaus, joka johtuu puhjenneesta aivovaltimosta. Aneurysmaattisen vuodon oleellisimmat riskitekijät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja sukualtistus. Aneurysmaattiseen SAV:n liittyy useita komplikaatioita: uusintavuoto, aivovaltimospasmi ja likvorkierron häiriö eli hydrokefalus. Hydrokefalus voi kehittyä akuutisti ja sitä voi pitää kroonisena, jos se kestää yli kaksi viikkoa. Hydrokefalusta voidaan akuutisti hoitaa väliaikaisella ulkoisella likvordreneerauksella, joita ovat ventrikulostooma ja lumbaalinen spinaalidreeni. Osalla potilaista hydrokefalus vaatii pysyvän likvordreneerauksen eli sunttihoidon, jos likvorkierron häiriö ei hoidosta huolimatta helpota. Helsingissä on perinteisesti luotettu tutkimustuloksiin, joissa SAV:n akuutissa vaiheessa väliaikaisten dreenien kautta likvoria poistamalla vähennetään pysyvän suntin tarvetta. Sunttihoidettujen SAV-potilaiden vointi ja elämänlaatu ovat huonompia kuin ilman sunttia pärjäävien, joten suntin välttämisellä voidaan vaikuttaa potilaan vointiin. Tromssassa on perinteisesti ajateltu varhaisen suntin asentamisen edesauttavan nopeampaa toipumisen ja kuntoutumisen alkamista, ja hoitojakson pituus ja kustannukset yliopistosairaalassa vähenevät. Pysyvän suntin tarvitsevien SAV-potilaiden tunnistaminen ja oikea-aikainen suntin asentaminen on haastavaa. Selkeää näyttöön perustuvaa hoitoprotokollaa ei ole olemassa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti Helsingin ja Tromssan yhteensä 608 aSAV-potilaan aineistoa aikavälillä 1/2013–6/2018. Helsingin ja Tromssan toisistaan poikkeavat hoitokäytänteet SAV-potilaiden hydrokefalusten hoidossa loivat otollisen tutkimusasetelman sunttihoidon oikea-aikaisuuden ja aiempaan kokemukseen perustuvien käytäntöjen tarkastelun. Helsingissä pysyvä suntti asennettiin 500 potilaasta 130:lle (26 %), Tromssassa 108 potilaasta 50:lle (46 %). Kun Helsingin ja Tromssan potilaisiin käytettiin vastaavuuspistemääriin perustuvaa kaltaistusta (propensity score matching, PSM), voitiin osoittaa, ettei pysyvän suntin laitossa ollut kaupunkien välillä eroa. Primaari hoitojakso yliopistosairaalassa oli Helsingissä merkitsevästi pidempi ja sunttiin liittyviä korjausleikkauksia tehtiin Helsingissä enemmän. Väliaikaisen dreenin käyttö nosti riskiä pysyvän suntin laitolle yli kaksinkertaiseksi. Näyttöön perustuvien hoitoprotokollien luomista varten tarvitaan vielä prospektiivista randomisoitua tutkimusta vahvistamaan tekemämme löydökset.

Aplastisen anemian autoimmuunimuodossa (IAA) elimistön oma immuunipuolustus tuhoaa verta muodostavia luuydinsoluja, mistä seuraa usean solulinjan kattava pansytopenia. Tämän sairauden tarkkaa patologista mekanismia ei tunneta, mutta aiemmat kliiniset ja kokeelliset tutkimukset osoittavat kyseessä olevan pääosin lymfosyyttien välittämä autoimmuunireaktio. Tässä tutkimuksessa löysimme uuden autovasta-aineen IAA-potilaiden plasmasta käyttäen laajaa proteiinimikrosirupaneelia. Suuressa kansainvälisessä IAA-potilasaineistossa tämän uuden autovasta-aineen prevalenssi oli 36 %, ja autovasta-ainepositiivisilla potilailla todettiin matalammat verihiutaleiden määrät diagnoosihetkellä. Autovasta-ainepositiiviset potilaat olivat myös selvästi vanhempia verrattuna negatiivisiin. Erityisesti tämä autovasta-aine oli yhteydessä luokan II HLA (human leukocyte antigen) alleeliin; 86 % autovasta-ainepositiivisista potilaista kantoi HLA-DRB1*15-alleelia, negatiivisista vain 31 %. Lisäksi tämän uuden autovasta-aineen suhteen positiivisilla potilailla todettiin useammin merkittäviä PNH-klooneja (paroxysmal nocturnal hemoglobinuria) verrattuna autovasta-ainenegatiivisiin. Single-cell RNA-sekvenointianalyysillä todettiin luuytimen soluista hematopoieettisten kantasolujen ilmentävän tämän autovasta-aineen kohdeproteiinia koodaavaa geeniä. IAA-potilailla tämän geenin ilmentyminen oli selvästi suurempaa verrattuna terveisiin kontrolleihin sekä myelodysplastista syndroomaa sairastaviin potilaisiin. Nämä löydökset viittaavat siihen, että tämä uusi autovasta-aine voisi osallistua IAA:n patologiseen mekanismiin Lisäksi sitä voitaisiin hyödyntää differentiaalidiagnostisena työkaluna aplastisen anemian erilaisten ilmentymien kliinisessä hoidossa.