Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Uppgifter i kyrkorna och religiösa samfund"

Sort by: Order: Results:

  • Palo, Lauri (2022)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan Jumalan varjelus ja johdatus -alaosaston virsien uskonnollista mielikuvamaailmaa. Käytän työssäni Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teoriaa paljastamaan erilaisia virsiin sisältyviä jumalakuvan ja jumalasuhteen muotoja. Virret ovat kirkon jumalanpalvelusmusiikin päämuoto, mutta myös merkittävä osa suomalaista kulttuuria. Vuosina 2010–2014 toteutetun virsitutkimushankkeen tuloksena on kuluneen kymmenen vuoden aikana tuotettu runsaasti uutta suomalaista virsitutkimusta. Nykyisin käytössä oleva virsikirja hyväksyttiin kirkolliskokouksessa helmikuussa 1986 ja otettiin käyttöön seuraavana adventtina. Sen alaosasto Jumalan varjelus ja johdatus -sisältää 24 virttä. Hyrck esitti suhteessaolon perusmielikuvien teorian osana väitöskirjatutkimustaan Mielen kuvat Jumalasta. Sen teoreettisina taustavaikuttajina ovat Sigmund Freud, Melanie Klein, W.R.D. Fairbairn sekä W.R. Bion. Teoria on eräänlainen objektisuhdeteoreettinen tyyppiluokitus, jonka avulla voidaan tarkastella tapoja, joilla sisäinen subjekti ja objekti ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Teorian mukaan sisäisessä maailmassa on viisi objektia, Houkuttaja, Hallitsija, Vetäytyjä, Vaatija ja Parantaja, ja ne saavat useimmiten Jumalan roolin. Ihmisen roolin omaksuvat puolestaan sisäiset subjektit Riippuvainen ja Itseriittoinen. Sisäisen maailman objekti-subjekti -pari voi muodostaa keskenään hyvin erilaisia vuorovaikutussuhteita. Tutkimuksen perusteella virsistä oli löydettävissä kaikki Hyrckin esittämät jumalarepresentaatiot ja niiden edustamat jumalasuhteen muodot. Ne esiintyivät osin päällekkäisinä. Dominoivaksi jäi jumalakuva, johon oli integroitunut Hallitsijan ja Vaatijan hahmot. Virsikirjan alaosaston Jumalan varjelus ja johdatus jumalakuva ja jumalasuhde muodostuvat näin ollen Hyrckin määrittelemän mustavalkoisen mielentilan mielikuvista käsin.
  • Lahdelma, Liisa (2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Koulutusohjelma: Teologian ja uskontotutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyön opintosuunta Tekijä: Liisa Lahdelma Työn nimi: Loistavat sisaret, Foibe, Prisca ja Junia– Paavalin työtoverit Roomassa Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Elokuu 2022 Sivumäärä: 79 Avainsanat: Roomalaiskirje 16:1–15, naisen asema, varhaiskristillisyys, tekstikritiikki, Paavali, eksegetiikka Ohjaaja tai ohjaajat: Petri Luomanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: - Tiivistelmä: Roomalaiskirjeen perusteella syntyy kuva, että varhaisessa kristinuskossa vaikuttaneet Foibe, Prisca ja Junia olivat hämmentävän voimakkaita, itsenäisiä ja vaikutusvaltaisia. Kuva on ristiriidassa sen kanssa, että ensimmäisen vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä Rooman varhaiskristittyjen naisten asema näyttää olleen alistettu. Tämä tutkimus tarkastelee Paavalin Roomalaiskirjeessä mainitsemaa kolmea naista, Foibea, Priscaa ja Juniaa. Heidän kauttaan pohdin sitä, olivatko varhaiskristityt naiset Roomassa todella niin aktiivisia kuin jotkut tutkijat ovat esittäneet. Kuvaan ajanlaskun alun Rooman kristittyjä, pohdin naisten asemaa antiikin Roomassa, juutalaisuudessa, Jeesus-liikkeessä ja varhaisessa kristinuskossa. Roomalaiskirjeen taustan kuvauksen jälkeen tarkastelen Roomalaiskirjeessä esiintyviä kristittyjä naisia ja heistä tarkemmin Foibea, Priscaa ja Juniaa. Lopuksi kuvaan varhaisia kristittyjä naisia Roomalaiskirjeen ulkopuolella. Johtopäätöksenä totean, että Foibe, Prisca ja Junia olivat merkittäviä ensimmäisten vuosikymmenien Kristus-liikkeen vaikuttajia. Foibe oli todennäköisesti Paavalin tärkeä luottohenkilö, joka oli älyllisesti ja hengellisesti kykenevä selventämään teologisesti vaikeatajuista Roomalaiskirjettä. Prisca saattoi olla taustaltaan ylhäinen ja oli siksi voinut saada korkeatasoisen koulutuksen. On mahdollista, että hän oli arvostettu teologi ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Junia oli erittäin arvostettu ja kaikkien kunnioittama apostoli. Juuri syntyneessä Kristus-liikkeessä muutkin naiset saattoivat olla tärkeitä ja saavuttaa auktoriteetin aseman. V arhaisen kristinuskon ympäristöön mukautuva asenne todennäköisesti johti siihen, että Foiben, Priscan ja Junian samoin kuin muiden varhaiskristittyjen naisten arvoa myöhemmin alennettiin ja heidän merkitystään vähäteltiin. Työ pohtii sitä, että varhaisen kristinuskon valinta luopua tasa-arvon periaatteista ja sopeutua ympäröivään kulttuuriin on osaltaan muokannut naisen asemaa läntisessä kulttuurissa seuraavina vuosituhansina.
  • Mustakoski, Mari (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä erilaiset ihmisiin ja organisaatiokulttuuriin vaikuttavat tekijät voivat saada organisaatioissa toimivat ihmiset toimimaan epäeettisesti. Epäeettisen toiminnan tarkastelu on rajattu tutkielmassa koskemaan korruptiivista toimintaa. Korruptiivisella toiminnalla tarkoitetaan tutkielmassa organisaatiotutkija Mannie Sherin määritelmän mukaisesti tilannetta, jossa organisaation hallussa olevaa resurssia ryhdytään käyttämään muuhun kuin organisaation perustehtävän toteuttamiseen. Tutkielman toisessa luvussa selvitetään tutkielman taustaa, korruptiivisen toiminnan käsitteitä sekä organisaation perustarkoituksen määritelmää. Kolmannessa luvussa muotoillaan käsitevälineitä korruptiivisen toiminnan tunnistamiseen. Korruptoituneen organisaation toiminnassa voi ilmetä ylpeyttä, vihaa, kateutta, ahneutta ja laiskuutta, jotka ovat vakiintuneet keskiajalla kuolemansynneiksi ja joita voidaan pitää myös organisaation kuolemansynteinä. Työn neljännessä luvussa analysoidaan käsitteellisten ja muun tutkimuksen tarjoamien välineiden avulla neljää lehtiartikkelia, jotka käsittelevät korruptiivisen toiminnan ilmenemistä kolmessa suomalaisessa organisaatiossa. Artikkeleissa kuvattuja tapahtumia tutkitaan työssä lehtiartikkeleissa kerrottujen tietojen pohjalta hyödyntämällä tutkielman alkuosassa esiteltyjä käsitevälineitä, muun muassa organisaation kuolemansyntejä ja johdon toimintansa oikeuttamiseksi käyttämiä selitysmalleja. Kaikissa tarkastelluissa organisaatioissa on tunnistettavissa tutkielmassa kuvattuja kuolemansyntejä ja johdon selitysmalleja.Viidennessä luvussa luonnostellaan työkaluja, joiden avulla organisaatio voi analysoida toimintaansa ja pyrkiä tunnistamaan organisaatiossa ilmeneviä korruptiivisen toiminnan tunnuspiirteitä. Muodollisten ohjeistusten lisäksi esimerkiksi henkilöstötutkimuskysymysten avulla voidaan pyrkiä havaitsemaan ja ehkäisemään korruptiivista toimintaa. Tutkielman johtopäätöksen mukaan muodolliset työkalut, esimerkiksi eettiset ohjelmat ja nimetön ilmoituskanava, eivät pelkästään riitä ennaltaehkäisemään organisaatiossa tapahtuvia väärinkäytöksiä. Hyvätkin ihmiset voivat tietyissä olosuhteissa harhautua toimimaan väärin. Työssä käsitellyt organisaation kuolemansynnit ja niiden nimeäminen ja tunnistaminen sekä johdon toimintansa oikeuttamiseen käyttämien selitysmallien havaitseminen voivat auttaa tunnistamaan piirteitä, jotka muokkaavat organisaation asenneilmapiiriä ja altistavat sen korruptiivisille käytänteille.
  • Leinonen, Hanna (2022)
    Tässä tutkielmassa käsittelen Carl Fredrik Mennanderin (1712–1786) kirjeenvaihtoa pojalleen Carl Fredrik Fredenheimille vuosina 1755–1764. Tarkastelen kirjeiden kautta, millaisia kasvatuksellisia arvoja ja näkökulmia isä pojalleen kirjeiden avulla välittää kristillisestä 1700-luvun säädynmukaisesta elämästä. Lisäksi tarkastelen sitä, millaisia koulutuksellisia tavoitteita isällä on pojalleen, ja millaisia vallankäytön elementtejä isän kirjeistä välittyy. Tutkielmani lähteinä ovat 36 kirjettä, jotka Mennander lähetti pojalleen virkamatkoiltaan pojan ollessa 7–16 vuoden ikäinen. Tarkastelen kirjeitä sisällönanalyysin kautta sekä temaattisesti. Jaan kirjeet kahteen eri teemaan, joista ensimmäisessä teemassa tarkastelen kasvatuksellisia asioita kristillisen elämän näkökulmasta, sisältäen tarkastelun perhesuhteisiin, elämän merkityksellisyyteen sekä jumalanpelkoon. Toisessa teemassa tarkastelen Mennanderin kasvatuksellisia ja koulutuksellisia tavoitteita säädynmukaisen elämän näkökulmasta. Toisessa teemassa tarkastelen lisäksi kirjeissä havaittavia vallankäytön elementtejä. Mennander oli yksi 1700-luvun valistuksen ja hyötyajan vaikuttajista: Tiedemies, akatemian professori ja Turun piispa sekä Uppsalan arkkipiispa. Hän oli hyötynäkökulmien kannattaja mutta uskollinen kirkonmies. Mennanderin kirjeiden kautta välittyivät hänen tärkeimmät kasvatukselliset arvonsa, joiden mukaan pojan tuli olla hyveellinen, ahkera ja vaatimaton. Kristillisen elämän lähtökohtana oli jumalanpelko, jossa oli kyse hurskaasta elämästä ja Jumalan kunnioittamisesta. Mennander halusi poikansa olevan myös vaatimaton, joka oli vastoin aikakauden kulutuskulttuuria ja säädynmukaista elämää pappissäädyn yläluokassa. Mennander ylisti Jumalaa kaikkialla luonnossa, ja hänen ajattelunsa mukaisesti Jumala yksin päättää siitä kaikesta, mitä elämässä tuli tapahtumaan. Hän painotti pojalleen myös maallisen elämän turhuutta ja lyhyyttä, jota siksi tuli osata arvostaa. Elämän suurimmat rikkaudet eivät olleet maan päällä, vaan odottivat vasta tuonpuoleisessa iankaikkisessa elämässä. Isän ohjeistukset ja neuvot kirjeissä olivat suoria, ja vallankäyttö kirjeissä oli hienovaraista ja kohteliasta. Aikakauden lapsen tuli olla käytökseltään nöyrä ja kuuliainen, sekä totella ja kunnioittaa vanhempiaan. Mennander korosti pojalleen sitä, miten hyvällä käytöksellä oli mahdollista tuottaa isälle iloa tai pidentää hänen elämäänsä. Hän korosti myös sitä, että miehen tuli aina ylläpitää suvun perintönä saamiaan velvollisuuksia ja kunniaa. Hän toivoi poikansa jatkavan suvun perinteen mukaisesti pappisuralla. Hän kuitenkin samaan aikaan määrätietoisesti kasvatti poikaansa hovivirkamieheksi. Mennander kannusti poikaansa opiskelemaan hyödyllisiä oppiaineita ja olemaan ahkera opinnoissaan. Isän tavoitteena oli kasvattaa pojastaan kunniallinen, sivistynyt ja hyväkäytöksinen kristitty mies, joka saavuttaisi merkittävän yhteiskunnallisen aseman. Mennanderin kasvatuksessa oli myös paradoksaalisuutta, sillä 1700-luvun yhteiskunnassa kuuluminen pappissäädyn yläluokkaan edellytti säädynmukaista elämäntapaa. Mennander kuitenkin halusi kasvattaa poikansa monessa suhteessa vaatimattomuuteen.
  • Kaseva, Leena (2022)
    Tutkielmassani tarkastelin Missio Leningrad -tapahtumaa, jonka suomalaiset toimijat ja paikalliset protestanttiset seurakunnat toteuttivat lokakuussa 1990 Neuvostoliitossa. Missio oli ensimmäinen avoin evankelioiva suurtapahtuma kommunistisen maan 70 vuoden historiassa. Tutkimuskysymyksilläni selvitin mitkä asiat ja ketkä ihmiset liittyivät kaupunkimission toteutumiseen, mikä oli Missio Leningrad 1990, miksi se järjestettiin ja millaiset tekijät mahdollistivat suomalaisille toimijoille suurkaupunkimission järjestämisen ateistisessa Neuvostoliitossa. Tarkastelin verkostojen merkitystä tapahtumajärjestelyissä ja viestinnän roolia kampanjatavoitteiden saavuttamisessa. Tutkin lisäksi millaisia jälkivaikutuksia evankeliointitapahtumalla oli. Selvitin myös Kansan Raamattuseuran taustaroolia missiojärjestelyissä. Tutkielmani tärkeimmät lähteet olivat missiojärjestelyissä mukana olleiden avainhenkilöiden haastattelut, missiosta kirjoitetut lehtiartikkelit, videotallenne Missio Leningradista ja evankelista Kalevi Lehtiseen liittyvät elämäkerralliset kirjat. Mukanaoloni missiojärjestelyissä Leningradissa edesauttoi kokonaisuuden tutkimisessa. Neuvostoliiton kommunistisen ajan näkökulmien tarkasteluun hyödynsin suomalaista tutkimuskirjallisuutta, samoin evankeliointityön, herätyskristillisyyden ja Kansan Raamattuseuran osuuden käsittelyyn. Mission laajan toimijaverkoston muotoutumista tutkin hyödyntäen Kai Erikssonin toimittaman Verkostot yhteiskunnassa -teoksen näkökulmia. Missio sai alkunsa yhden miehen näystä ja muodostui historialliseksi kymmeniä tuhansia ihmisiä tavoittaneeksi evankeliointitapahtumaksi. Neuvostoliiton uuden uskonnonvapauslain tultua voimaan 9.10.1990 mahdollistui Missio Leningradin järjestäminen, sen julkinen tiedottaminen, mainoskampanjointi ja missiokirjallisuuden vapaa jakaminen. Missio järjestettiin evankeliumin ja toivon sanoman viemiseksi Venäjälle, jossa oli vuosikymmenet julistettu ateistista propagandaa. Missiojärjestelyihin osallistui satoja suomalaisia ja venäläisiä ihmisiä. Näkyvimmän roolin sai mission evankelista Kalevi Lehtinen, joka kampanjoitiin tutuksi leningradilaisille massiivisen mainonnan avulla. Suomen pään missiokoordinaattorina toimi Markku Happonen ja Leningradissa työtä koordinoi Veli-Matti Männikkö yhdessä baptistipastori Pjotr Konovalchikin kanssa. Evankelioimistyö Neuvostoliitossa (ENL) - ja Campus Crusade for Christ -järjestöt toimivat yleisjärjestelyissä ja Kansan Raamattuseura osana toimijaverkostoa auttoi muun muassa kanavoimalla 1,5 miljoonan markan varojenkeruun Suomesta. Mainonnan avulla saavutettu julkisuus täytti tapahtumapaikkana toimineen Lenin-hallin. Kolmena päivänä missioon osallistui noin 66.000 ihmistä. Lisäksi Neuvostoliiton valtakunnalliseen televisioverkkoon 21.10.1990 lähetty missiokokous mahdollisti noin 70 miljoonalle katsojalle tapahtuman seuraamisen. Leningradin missiossa tuhannet ihmiset tekivät uskonratkaisun ja heitä ohjattiin paikallisiin seurakuntiin. Ihmisiä tuli kasteelle ja seurakunnat saivat toimintaansa uusia vapaaehtoisia erilaisiin tehtäviin, myös uusia seurakuntia perustettiin. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja toivoi Missio Leningradin vaikuttavan yleiseen moraalisen tason nousuun ja näki tämän mahdollistuvan kristillisyyden lisääntyessä Leningradissa. Missio antoi sysäyksen uskonnolliselle uudistumiselle, raunioituneita kirkkoja korjattiin ja kirkkorakennuksia palautettiin seurakunnille.
  • Nurkkala, Aaro (2021)
    Kielto ”älkää tuomitko” Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnassa on epäselvä. Lukijalle ei ole itsestään selvää, mitä tuomitseminen tarkoittaa, keitä kielto koskee ja ketkä ovat sen kohde. Augustinus ja Luther selittävät kieltoa kommentaareissaan, mutta heidän lähestymistapansa on teologinen. Moderneissa kommentaareissa kieltoa lähestytään myös tieteellisestä näkökulmasta, mutta tulkinnat vaihtelevat paljon. Pyrin tutkielmassani selvittämään, mitä kielto ”älkää tuomitko” tarkoittaa. Asetan lähtökohdaksi kaksilähdeteorian. Tutkin kieltoa kreikankielisen alkutekstin (NA28) avulla. Käytössäni on sanakirjoja, kommentaareja ja muuta kirjallisuutta, sekä erilaisia verkkopohjaisia ohjelmia. Tutkielmani alussa tarkastelen Matteuksen evankeliumia, Vuorisaarnaa ja kiellon tekstiyhteyttä (7:1–6). Tuomitsemista tarkoittavan κρίνω-verbin merkitystä tutkin sanakirjojen ja Uuden testamentin avulla. Mahdollisen jumalallisen passiivin ja tulevaisuuteen viittaavien tekijöiden jakeissa 1–2 takia tutkin Matteuksen evankeliumin kuvauksia viimeisestä tuomiosta. Viimeisessä tuomiokuvauksessa (Matt. 25:31–46) kertomuksen kuninkaan toiminta vasemmalla puolella olevia kohtaan ilmentää κρίνω verbin mukaista kritisoimista. Jakeessa 1 oleva varoitus ”ettei teitä tuomittaisi” tulee ymmärrettäväksi, koska oikealla puolella olevia ei kritisoida. Tutkin myös ihmistä jakeiden 1–2 passiivisena tekijänä. Syvennän ymmärrystäni kiellosta tutkimalla jakeita 1–2 myös kommentaarien avulla sekä jakeita 3–5 ja 6. Jakeissa 3–5 esiintyvä substantiivi ἀδελφός voi tarkoittaa biologista veljeä, läheistä ystävää tai uskonystävää. Jakeissa 3–5 mielekkäin tulkinta on mielestäni uskonveli. Jakeessa 6 esiintyvät koirat ja siat tulkitsen Matteuksen evankeliumin kuvaamiksi pahoiksi ihmisiksi. Esitän näkemykseni kiellon merkityksestä tekstiyhteyttä kasvattaen ja merkitystä tarkentaen, koska jakeilla 1, 2, 3–5 ja 6 voi olla erillinen historia. Jakeessa 1 kielto voidaan käsittää yleisluontoiseksi kielloksi olla moittimatta ja paheksumatta toisia. Jae 2 tarkentaa κρίνω-verbin luonnetta kritisoimiseksi edellä kuvatulla tavalla. Jakeissa 3–5 sen merkitys tarkentuu siten, että syvimmiltään kyse voi olla toisen syyllisyyden arvioimisesta. Jakeesta 6 voidaan päätellä, että jonkinlainen ennalta tuomitseminen on sallittua. Siksi jakeen 6 valossa kielto ei voi kieltää kaikenlaista tuomitsemista. Tällöin konteksti on mielekkäintä käsittää uskonnolliseksi, koska erottelu hyviin ja pahoihin on Matteuksen evankeliumissa tyypillistä. Jakeiden 1–6 valossa kielto siten voidaan käsittää seurakunnan sisäiseksi olla arvioimatta toisia uskonveljiä kielteisesti. Tämä tulkinta edellyttää corpus mixtum -käsitteen hyväksymistä, jonka mukaan seurakunta koostuu hyvistä ja pahoista. Tutkielmani lopussa teen lyhyen katsauksen Q-lähteen ja Luukkaan evankeliumin tuomitsemisopetukseen, joiden valossa tuomitseminen on vastakohtaista armahtamiselle ja anteeksiantamiselle.
  • Autti, Emma (2021)
    Länsimainen uskonnollisuus on vahvassa murroksessa. Yksilöiden uskonnollisuus monimuotoistuu ja eriytyy perinteisistä instituutioista. Muutokset näkyvät myös Suomessa, sillä erityisesti nuoret aikuiset ovat 2000-luvulla vieraantuneet Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Siksi Z-sukupolven tutkiminen on erityisen kiinnostava ja merkityksellinen tutkimusaihe suomalaisen uskonnollisuuden ja kirkon tulevaisuuden näkökulmasta. Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan sitä, millaisia ovat Z-sukupolven kokemukset yhteisöllisyydestä uusissa jumalanpalvelusyhteisöissä. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa Z-sukupolven edustajaa viidestä eri jumalanpalvelusyhteisöstä ympäri Suomea. Puolistrukturoidut teemahaastattelut on toteutettu joulukuussa 2020 ja helmikuussa 2021. Haastateltavat ovat syntyneet vuosien 1995 ja 2000 välillä, ja heidän joukossaan on sekä miehiä että naisia. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavasti sisällönanalyysilla. Analyysi eteni yksittäisistä ilmauksista alaluokkien ja sen jälkeen yläluokkien muodostamiseen. Yläluokat ovat jaettu hengellisyys, yhteisö, osallistuminen ja kasvu, ja ne muodostettiin Etienne Wengerin käytäntöyhteisöteoriaa mukaillen. Tutkimustuloksia on peilattu myös aiempaan tutkimukseen sukupolvista, uusista jumalanpalvelusyhteisöistä ja yhteisöllisyydestä. Haastateltavat poikkeavat tyypillisistä kirkon nuorista aikuisista jäsenistä, sillä he osallistuvat sitoutuneesti yhteisönsä toiminnan rakentamiseen, ja heillä on täten vahva kokemus kirkon ja yhteisön jäsenyydestä. Myös pienryhmätoiminta, ylistysmusiikki, Raamatun lukeminen ja yhdessä rukoileminen tukevat haastateltavien hengellistä elämää ja kokemusta yhteisöllisyydestä. Z-sukupolven edustajille on erityisen tärkeää, että he kokevat tulleensa kohdatuiksi. Seurakunnan työntekijät he näkevät toiminnan koordinaattoreina, jotka tukevat vapaaehtoisia ja pitävät kokonaisuudesta huolta. Erityisesti kasvun, kehityksen ja oppimisen teemat nousevat aineistossa vahvasti esiin. Haastateltavat haluavat kasvaa laadullisesti ihmisinä ja kristittyinä, mutta myös kasvattaa yhteisöjä määrällisesti tavoittamalla uusia ihmisiä kristinuskon ja uusien jumalanpalvelusyhteisöjen pariin. Halu kasvaa huipentuu perinteisen seurakuntakulttuurin haastamiseen. Z-sukupolven edustajat haluavat olla uudistamassa kirkon jumalanpalvelus- ja seurakuntaelämää raikkaammaksi, modernimmaksi ja elävämmäksi.
  • Knihtilä, Topi (2022)
    Derek Prince (1915–2003) oli raamatunopettaja, joka identifioitui tunnustuskunnattomaksi ja lahkottomaksi helluntailaiseksi. Tutkielman tarkoituksena on kuvata Princen opetusta demoneista eli hänen demonologiaansa sekä tarkastella Princen demonologian erityispiirteitä. Tutkielmassa tarkastellaan myös Princen demonologiaa suhteessa laajempaan helluntailiikkeen parissa esiintyvään opetukseen demoneista. Primäärilähde on Princen kirjoittama kirja They Shall Expel Demons — Expanded Edition. Se käsittelee keskeisesti hänen demonologiaansa. Tutkimuksen metodina olevan systemaattisen analyysin avulla tutkitaan Princen demonologiaan liittyviä käsitteitä ja väitteitä. Princen demonologia jakautuu neljään osioon: demonit sisältävään kosmologiaan, demonien ihmiseen asettumisen syihin, demonien vaikutukseen ihmisessä sekä niiden ulos ajamiseen. Hän esittelee yksityiskohtaisen kosmologisen järjestyksen. Välitaivaassa asuvat Saatana ja enkelit, maan päällä sen sijaan ruumiittomiksi henkiolennoiksi Princen kutsumat demonit. Erilaisia syitä, jonka seurauksena ihmiseen voi tulla demoni, on Princen opetuksessa monia. Alttius demoneille voi johtua myös esimerkiksi vanhempien tai isovanhempien synneistä. Haavoittuvimpia demonien tulemiselle ihmiseen ovat Princen mukaan kohdussa olevat sikiöt sekä ylipäätään pienet lapset. Demoneita ei voi havaita näköaistein. Niiden aikaan saamat vaikutukset ihmisissä kuitenkin paljastavat, jos henkilössä on demoni. Erilaisia vaikutuksia on lukuisia. Prince demonologian erityispiirre on hänen väitteensä, jonka mukaan uskovassa kristityssä voi olla demoni. Tällöin hän käyttää poikkeuksellista käsitettä demonisaatio. Prince tarkoittaa käsitteellä, että demonisoitu kristitty on pelastuneessa tilassa, mutta joillain persoonallisuuden osa-alueella voi silti olla demoni. Jotta ihminen voi vapautua demoneista, tulee suorittaa eksorsismi eli vapauttaminen. Prince suosittelee, että eksorsismin suorittavat kokeneet kristityt. Sen voi tarvittaessa tehdä kuitenkin demonisoitu henkilö itse. Vapautettavan tulee puhdistautua synneistä ja nojautua kristilliseen uskoon. Tämän jälkeen Jeesuksen antamalla auktoriteetilla demoni voidaan rukoilemalla käskeä lähtemään ihmisestä. Prince perustelee teologiaan liittyvät väitteensä pääasiassa yksittäisillä raamatunkohdilla sekä käytännön elämästä nousevilla anekdooteilla. Princen demonologia edustaa yhtäältä laajempaa helluntailaista kontekstia. Demonien olemassaolo, niiden toiminta ihmisiä ja seurakuntaa vastaan sekä perinteiset sukupuoliroolit ovat tästä esimerkkinä. Toisaalta erovaisuuksiakin on. Käsitys kristityn demonisaatiosta ja Princen hyvin yksityiskohtainen opetus demoneista ja niiden vaikutuksesta poikkeavat varsinkin varhaisemmasta helluntailaisuudesta. Princen opetuksen yksityiskohtaisuus osoittautuu myös haastavaksi. Esimerkiksi demonien ihmiseen tulemisen syyt ja toisaalta niiden vaikutuksiin liittyvät syy- ja seuraussuhteet ovat vaikeaselkoisia. Princen järjestelmällinen tapa opettaa on kuitenkin mahdollistanut sen, että tutkielmassa kyetään kuvaamaan hänen demonologiaansa kokonaisvaltaisesti.
  • Hulten, Mikael (2022)
    I min avhandling forskar jag om hur man förvekligade strömmade mässor under coronapandemin i evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. Coronapandemin, och de restriktioner som den medförde från och med mars 2020, tvingade församlingarna att med kort varsel börja strömma gudstjänstmaterial för församlingsmedlemmars behov. Från och med slutet av 2020 kunde församlingar även strömma gudstjänster med nattvard. Det rådde oenighet om huruvida det var ändamålsenligt att förrätta nattvard utan församlingen närvarande – vissa församlingar valde att avstå från den gemensamma nattvarden, medan andra valde att strömma även nattvarden med de medverkare som tilläts vara på plats. I denna avhandling har jag valt att fokusera på den strömmade nattvarden, genom att fördjupa mig i den strömmade nattvard som Johannes församling i Helsingfors förrättade. Denna forskning är kvalitativ och källorna samlade jag in genom att observera inspelningarna av fem strömmade mässor från januari 2021. Forskningsansatsen är medieantropologisk, och forskningen placerar sig inom ämnesområdet praktisk teologi och digital religion. Forskningsfrågan löd: Med vilka metoder framhävdes och förmedlades nattvardens betydelse i Johannes församlings strömmade högmässa? Forskningens bakgrund består av en överblick av högmässan i evangelisk-lutherska kyrkan i Finland i allmänhet, och en noggrannare presentation av nattvarden och luthersk nattvardsteologi. Därtill presenteras centrala begrepp som digital religion, media, medialisering och liturgisk symbolik. Forskningens teoridel utgörs av bagrundskapitlen. I resultatkapitlen hänvisar jag till teoridelen och diskuterar resultaten med teologisk- och religionsvetenskaplig litteratur. Enligt mina observationer framhävdes och förmedlades nattvardens betydelse dels genom hur man valt att filma själva nattvarden, dels genom hur man liturgiskt förverkligat nattvarden. Genom att filma med endast en öppen kameravinkel kunde man omfattande följa med olika moment i nattvardsliturgin. Man kunde också, som i en mässa på plats i kyrkoutrymmet, välja var man ville fästa sitt fokus. Genom att hålla nattvardselementen och nattvardskärlen centrala i liturgin möjliggjorde strömmade mässan en djupgående kontemplation över nattvardselementen. I ett fall användes stillbild vid kommunionen, vilket möjliggjorde kontemplation över stillbildens innehåll. I ett annat fall strömmades även själva kommunionen, vilket bidrog till igenkänning av olika medverkare och därigenom en upplevelse av delaktighet. Avhandlingens resultat är viktiga, eftersom det bedrivits väldigt lite forskning om den strömmade mässan i evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. Resultaten kan vara till användning för en församling som planerar att strömma sin högmässa i framtiden. Därtill har jag funnit att det vore viktigt att forska i församlingsmedlemmars erfarenheter från de strömmade mässorna. Det vore viktigt att höra både de som aktivt deltagit i det strömmade mässorna och de som av olika orsaker valt att inte delta.
  • Numminen, Tuija (2022)
    Tässä maisterin tutkielmassa selvitetään, miten rippikouluraamatun rippikoululaisille suunnattuja uusia liitteitä käytetään evankelisluterilaisten seurakuntien rippikouluopetuksessa paikallisten rippikoulukäytäntöjen mukaisesti. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Suuri Ihme – Rippikoulusuunnitelma 2017. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin lähettämällä sähköpostitse linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen niille seurakuntien työntekijöille, joiden vastuualana oli rippikoulu- tai nuorisotyö. Tutkimukseen ei valittu maantieteellisesti mitään tiettyä aluetta, vaan linkki sähköiseen kyselyyn lähti valitulle kohderyhmälle seurakuntiin ympäri Suomen. Aineisto koostui kyselyyn valitussa aikataulussa vastanneiden 65 henkilön vastauksista. Saatuja vastauksia analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineisto antoi hyvin vastauksen esitettyyn tutkimustehtävään. Rippikouluraamatun erityisesti rippikoululaisille suunniteltuja liiteosia käytetään monipuolisesti seurakuntien rippikouluopetuksessa. Se, mitä osia liitteistä käytetään, vaihteli vastaajan oman seurakunnan käytäntöjen mukaisesti ja sen mukaan, mitä rippikoulutunteja vastaaja itse pääsi toteuttamaan. Liitteiden parhaana puolena mainittiin useasti se, että liitteitä rippikouluopetuksessa käytettäessä ei tarvitse hankkia rippikoululaisille erillisiä rippikoulukirjoja. Koska liitteet ovat nuorille suunnattu, ne ovat värikkäät ja visuaaliset. Monet nuoret hahmottavat asiat paremmin visuaalisuuden avulla. Aineistosta nousi esiin keskeisinä opetettavina teemoina kirkollisten toimintojen ja Raamatun sisältöjen tunteminen. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kertoa omia toiveitaan liitteiden jatkokehittämisestä. Tutkimus antaa siten arvokasta tietoa aidoilta rippikoulumateriaalin käyttäjiltä ja auttaa näin myös kehittämään tuotetta entistä paremmaksi ja käyttäjäystävällisemmäksi. Kauniista rippiraamatusta, jonka liitesivuilta löytyy kavereiden terveisiä, jää nuorelle myös mukava muisto omasta ainutkertaisesta rippikouluajasta.
  • Tuokkola, Mari (2022)
    DOM second hand on Oulun seurakuntayhtymän kahdeksatta vuotta toimiva sosiaalinen yritys, joka on kierrätyksen ja hyvän tekemisen lisäksi nuorten aikuisten tukityöpaikka. Tutkimusten mukaan useat palaavat tukityöpaikoissa työskentelemisen jälkeen lähtöpisteeseen. DOMin toiminnassa on empiirisesti havaittu tästä suuntauksesta poikkeavia tuloksia. Tämän vuoksi tutkielmani tutkimuskysymys oli: Mitkä tekijät DOMin toiminnassa ovat nuorten aikuisten mielestä tukeneet heidän hyvinvointiaan? Tutkielma oli kvalitatiivinen, ja tutkittaviin kuului kuusi toiminnassa ollutta nuorta aikuista. Koska toiminnan käytänteissä oli yhdenmukaisuuksia Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian kanssa, toimi tämä tutkielman taustateoriana. Tutkimustuloksissa oli nähtävissä teorian kolme psykologista perustarvetta ja yksi teorian ulkopuolinen luokka; tuen saaminen ja hyvän tekeminen. Merkittävimmät tulokset kuuluivat yhteisöllisyyden ja kyvykkyyden kokemiseen, varsinkin työilmapiirin, aidon työympäristön ja onnistumisten osalta. Erityisesti aidon työympäristön tarjoaminen itseohjautuvuusteorian keinoin yhteiskunnan tukityöpaikoissa edistäisi nuorten aikuisten hyvinvointia, sisäistä motivaatiota ja merkityksellisyyden tunnetta, jolloin jatkopolulle siirtyminen helpottuisi.
  • Hannikainen, Meri (2022)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää Messy Church -toiminnan käsitystä opetuslapseudesta. Sitä tutkitaan Bible Reading Fellowship -järjestön julkaisemista Messy Church -kirjoista. Laadullinen teoreettinen analyysi tehtiin systemaattisen analyysin menetelmällä käyttäen erityisesti käsiteanalyysia. Analyysissa on mukana yhdeksän tekstiä neljästä eri kirjasta. Tutkimuskysymyksenä on: Miten opetuslapseus käsitetään Messy Church -toiminnan kirjallisuudessa? Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan Messy Church -toiminnan taustaa, toimintatapoja ja yhteyttä Englannin anglikaanikirkossa vaikuttaviin virtauksiin. Messy Church on Englannin anglikaanikirkosta vuonna 2004 lähtenyt toiminnallinen ylisukupolvisen jumalanpalveluksen konsepti, joka on levinnyt nopeasti ympäri maailmaa. Lähdeaineisto on englanninkielistä, joten teorialuvuissa käsitellään taustateorian lisäksi myös eri käsitteiden suomentamista sekä keskeisten käsitteiden erilaisia merkityksiä eri kielissä. Tutkimuksen perusteella opetuslapseus tarkoittaa lähdeaineistossa elämänmittaista hengellistä matkaa, jossa ihminen kasvaa suhteessa Jeesukseen ja osana ylisukupolvista yhteisöä kohti kristuksenkaltaisuutta ja lapsenkaltaisuutta. Matka lähtee liikkeelle siitä, kun ihminen ensimmäistä kertaa tulee kosketuksiin kristinuskon kanssa. Vaikka matka on ihmisen sisäinen prosessi suhteessa Jeesukseen, sitä eletään yhdessä toisten kanssa osana yhteisöä. Messy Church -toiminnassa eri ikäryhmät yhdistävä ylisukupolvinen yhteisö nähdään parhaaksi ympäristöksi opetuslapsena kasvamiselle. Opetuslapseus ei ole vain tiedollista kasvua, vaan kokonaisvaltaista arvojen, maailmankuvan ja toimintatapojen muutosta, jota omaksutaan yhteisössä etenkin sosialisaatiossa ja epävirallisen oppimisen kautta. Opetuslapseuteen liittyy toimintaa, joka auttaa kasvamaan opetuslapsena, kuten rukous ja Raamatun lukeminen. Opetuslapsena kasvaminen saa myös ihmisen toimimaan aktiivisesta myötätunnosta käsin toisia ihmisiä, ympäröivää yhteisöä ja koko luomakuntaa kohtaan. Näitä analyysin tuloksia peilataan uskontososiologiassa käytettyyn uskonnon neljään ulottuvuuteen, joita ovat believing, belonging, bonding ja behaving, sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kontekstiin.
  • Meriläinen, Heidi (2022)
    Tutkimuksessa selvitettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla, minkälaista tukea läheisensä menettäneet ovat saaneet tai olisivat kaivanneet seurakunnalta hautajaisten jälkeen. Lisäksi tarkasteltiin mitkä syyt edistivät tai haastoivat tuen saatavuutta ja saavutettavuutta. Tutkielman tavoitteena on tarjota seurakunnille tietoa seurakuntalaisten kokemuksista, joiden avulla hautajaisten jälkeistä surutukea voitaisiin kehittää. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä yhdeksän teemahaastattelua. Haastateltavat olivat 29–79-vuotiaita, viimeisen 5,5 vuoden aikana menetyksen kokeneita omaisia. Yhteistyöseurakuntanani toimi Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, johon jokainen haastateltava linkittyy joko henkilökohtaisen tai edesmenneen läheisen suhteen kautta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka avulla omaisten kokemukset tulivat selkeästi esiin. Analyysin tuloksena löytyi kolme hyväksi koettua ja kaivattua surutuen tapaa, jotka olivat keskustelun tarve, kohdatuksi tulemisen tarve ja konkreettisen surutuen tarve. Surutuen saatavuutta ja saavutettavuutta edistivät seurakunnan, sen työntekijöiden ja toiminnan tuntemus ja haastoivat niiden tuntemattomuus. Tutkielma osoittaa, että teologien sielunhoidolliseen osaamiseen olisi syytä kiinnittää enemmän huomioita, koska menetys loi omaisille tarpeen syvällisempään ja sensitiivisempään kohtaamiseen ja keskusteluun. Seurakuntien tulisi parantaa näkyvyyttään ja saavutettavuuttaan, jotta vanhanaikaset asenteet ja tietämättömyys toiminnasta eivät jatkossa estäisi hakemasta tukea seurakunnista. Tutkimustuloksista nousi, että esimerkiksi digitaalisten alustoiden hyödyntäminen voisi lisätä tuen saatavuutta sekä rikkoa ennakkoluuloja. Lisäksi käytössä olevan Hautausoppaan muokkaaminen Suruoppaaksi, joka vastaisi kokonaisvaltaisesti surevan tarpeisiin, olisi hyödyksi kuoleman kohdanneille omaisille.
  • Väistö, Väinö (2022)
    Tutkielmani tutkimuskysymykseni on, onko papin velvollisuus vapaapäivänäkin kuunnella ihmistä, joka papin vapaa-ajalla törmää pappiin sattumalta esimerkiksi kaupassa, ja haluaisi jutella papille luottamuksellisesti sillä hetkellä, koska tietää tämän olevan pappi. Jos on, missä määrin. Tavoitteenani on pappien tukeminen oman pappisidentiteetin löytämisessä tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja ja ajatuksia sille, miten vapaa-ajalla toimia, kun joku ihminen tunnistaa papiksi ja haluaa jutella luottamuksellisesti. Kirjoitan tutkielmassani tähän liittyen kutsumuksesta, sielunhoidosta ja rajaamisen tärkeydestä. Rajaan tutkimukseni koskemaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappeja, jotka ovat myös papin virassa (eli työskentelevät jossain seurakunnassa jossain seurakunnan papin virassa). Tein tutkielmassani laadullista tutkimusta, ja keräsin tutkimusaineistoni haastattelemalla teemahaastatteluina kahdeksaa papin virassa toimivaa henkilöä eri seurakunnista. Nauhoitin tekemäni haastattelut, litteroin ne ja tämän jälkeen laitoin haastattelujen tulokset keskustelemaan aiemman tutkimuksen ja muun kirjallisuuden kanssa. Käytin haastattelujen analysoinnissa aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Haastattelujen tuloksista ilmeni yleinen ajatus siitä, että pappi on aina pappi, ja se tuo mukanaan tiettyjä velvollisuuksia, mutta tämä ei tarkoita, että papin pitäisi aina olla käytettävissä. Jokaisen papin pitää löytää omat tapansa rajata sitä, miten paljon on muiden ihmisten käytettävissä vapaa-ajallaan. On kuitenkin tärkeä ilmaista asiallisesti, jos ei juuri heti pysty käymään sielunhoidollista keskustelua ihmisen kanssa. Tutkimukseni tulosten mukaan papin velvollisuus on ainakin jossain määrin vapaapäivänäkin kohdattava ihminen, joka toivoo luottamuksellista keskustelua, mutta pappi voi itse päättää, missä määrin, kunhan on ystävällinen ja kohtelias. Pappi on aina pappi, mutta myös kokonaisvaltainen ihminen, joka tarvitsee myös vapaa-aikaa ja lepoa, jotta voisi hyvin ja jaksaisi auttaa ihmisiä.
  • Kallio, Teija (2022)
    Tutkimuksessa selvitettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla, miten papit ovat kokeneet omaisten kohtaamisen. Lisäksi tutkittiin kokevatko he koulutuksensa riittävänä omaisten kohtaamiseen, mitkä ovat erityisen haastavia tilanteita omaisten kohtaamisessa ja mitä tunteita näihin kohtaamistilanteisiin liittyy. Tutkimuksella kartoitettiin myös pappien näistä tilanteista saamaa palautetta sekä lisäkoulutuksen tarvetta. Tutkielman tavoitteena on sanoittaa papin työhön liittyviä kohtaamistilanteiden haasteita, jotta papeille voitaisiin tarjota tarvittavaa lisäkoulutusta ja vahvistaa pappien työssä jaksamista. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksella. Vastaajina oli 21 pappina, kappalaisena tai kirkkoherrana toimivaa henkilöä neljästä eri seurakunnasta. Valinta otokseen tehtiin aineiston saavutettavuuden vuoksi eri puolilta Suomea sekä erilaiset toimintaympäristöt huomioiden. Tutkimustuloksista löytyi kaksi pappeja erityisesti haastavaa teemaa. Omaisten kohtaamisessa nämä olivat: kohtaaminen riitelevien omaisten ja läheisensä traagisesti menettäneiden kanssa. Papit kokivat osaamisensa kehittämiseksi vertaistuen eri muodoissaan hyödyllisemmäksi kuin lisäkoulutuksen. Omaisten kohtaamisessa pappien tunnistamien tunteiden kirjo, niin itsessään kuin omaisissa, oli pääsääntöisesti runsas. Vaikeiden tunteiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta näyttäisi olevan hyötyä papin työssä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pappeja koulutettaessa ja perehdytettäessä olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota omaisten ja surevien ihmisten kohtaamiseen. Pappien parissa tulisi kehittää vertaistuen malleja. Tutkimukseni tulokset osoittavat myös, että esimiesten tulisi ohjata pappeja systemaattiseen yhteydenpitoon omaisten kanssa myös hautauksen jälkeen. Osa papeista koki ratkaisuna tähän sururyhmän pitämisen. Seurakunnissa tulisi kuitenkin ratkaista paremmin se, millainen malli pappien työssä jatkossa kohtaisi kaikki omaiset.
  • Ihebom, Charlotta (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen Paul Murrayn ja Antonia Pizzeyn näkemyksiä reseptiivisestä ekumeniasta. Analysoin Murrayn ja Pizzeyn ajattelusta käsin reseptiivisen ekumenian vaiheita, käytäntöä ja soveltuvuutta. Esittelen Walter Kasperin näkemyksen hengellisestä ekumeniasta taustaluvussani. Tutkimuksessa vertailen reseptiivisen ekumenian suhdetta hengelliseen ekumeniaan. Ekumenian nykytilanne on ajautunut ekumeenisen talven tilaan. Kirkkojen välinen täysi näkyvä ykseys ei näytä tällä hetkellä saavutettavalta nykyisten ekumeenisten menetelmien avulla kirkkojen välisissä dialogeissa. Reseptiivinen ekumenia eli vastaanottavainen ja itsekriittinen oppiminen on tullut tuomaan toivoa ekumeniaan. Reseptiivinen ekumenia on katolisesta kirkosta syntyisin oleva menetelmä, jota on erityisesti kehittänyt Paul Murray. Reseptiivisen ekumenian avulla katolinen kirkko toivoo tulevansa vastaanottavaisemmaksi oppimiselle. Hengellinen ekumenia on lähtöisin 1910-luvulla syntyneestä rukousviikosta, joka on käytössä kirkoissa edelleen. Hengellisen ekumenian pääelementtejä ovat nöyryys ja pyrkimys kristittyjen ykseyteen rukouksen avulla. Tämä ekumenian muoto on tullut tutuksi Vatikaanin II kirkolliskokouksesta. Ekumenian ytimenä voidaan pitää hengellistä ekumeniaa. Tutkielmani lopussa osoitan, että hengellinen ekumenia on Pizzeyn ja Murrayn näkemysten välinen suurin ero. Pizzeyn mukaan reseptiivinen ekumenia on hengellisen ekumenian kehitystulos. Murray toteaa reseptiivisen ekumenian kuuluvan hengellisen ekumenian perheeseen. Anglikaanis-katolinen dialogisarja on ottanut reseptiivisen ekumenian menetelmäkseen saadakseen tuloksia pitkään jatkuneista oppineuvotteluista. Anglikaaninen ja katolinen kirkko ovat huomanneet voivansa tehdä enemmän rauhan työtä maailmassa yhdessä. Reseptiivinen ekumenia voi parhaillaan auttaa kirkkoja vastaamaan yhdessä maailmanlaajuisiin kriiseihin ja toimimaan esimerkkinä sovinnosta.
  • Luoma, Jussi (2022)
    Tutkielmassani tarkastelen postkolonialistista missiota käsitteenä sekä sen käytännön toteutumista maailmanlaajuisessa ekumeenisessa lähetysliikkeessä. Postkolonialistisella missiolla voidaan tarkoittaa sekä siirtomaa-ajan jälkeistä lähetystyön aikakautta että kriittistä kolonialismin jäänteiden reflektointia ja valtarakenteiden purkamista kristillisessä lähetystyössä. Tutkielmassani keskityn nimenomaan postkolonialistisen mission jälkimmäiseen merkitykseen eli siihen, miten lähetystyössä voidaan käsitellä kolonialistisen ajan haavoja ja miten voidaan tunnistaa ja vastustaa uuskolonialismin erilaisia muotoja. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus, ja menetelmänä käytän systemaattista analyysia. Aineistona käytän pääasiassa englanninkielistä missiologiaa, postkolonialismia ja maailmankristillisyyttä käsittelevää kirjallisuutta. Lisäksi perehdyn vuoden 2018 Arushan maailmanlähetyskonferenssin keskusteluihin ja puheenvuoroihin konferenssista julkaistun raportin pohjalta. Postkolonialistisen mission kannalta on keskeistä, että kirkot sitoutuvat marginaalien missioon. Marginaalien mission perustana on ajatus siitä, että yhteiskunnan marginaaleissa elävistä ihmisistä, joita on ennen pidetty lähetystyön kohteina, tuleekin lähetystyön keskeisimpiä toimijoita. Jumalan rakkaus ja evankeliumin ilosanoma murtautuu tähän maailmaan köyhien ja syrjittyjen kautta. Postkolonialistisessa missiossa tulee myös edetä kohti tasavertaista kumppanuutta eri toimijoiden välillä. Länsimaisten kirkkojen tulee harjoittaa itsetutkiskelua, jotta he voivat luopua kolonialistisista asenteista lähetystyössä ja luoda vastavuoroista kumppanuutta. Kirkot voivat luoda kumppanuutta toistensa kanssa osoittamalla molemminpuolista avoimuutta ja kykenemistä haavoittuvaisuuteen.
  • Rahkola, Iina (2022)
    Tutkielmassani tutkin, miten ympäröivä kreikkalais-roomalainen kulttuuri näkyy Johanneksen tekojen kuvaamassa uskonnollisessa toiminnassa ja toimijuudessa. Lähestyn aihetta Johanneksen henkilön roolin, paikan ja seuraajien aseman kautta. Näiden kolmen aiheen pohjalta olen muodostanut viisi näkökulmaa, joiden kautta pyrin hahmottamaan laajemmin sitä, miten Johanneksen teot kuvaa kristillistettyä roomalaista kulttuuria. Ensimmäisessä näkökulmassani tutkin roomalaisen vapaan uskonnollisen asiantuntijan roolimallia esikuvana sille, miten teksti kuvaa Johanneksen hahmoa. Johanneksen hahmo ei ole verrannollinen vain muihin kristillisiin kertomusten lähetystyötä tekeviin hahmoihin, kiertelevän uskonnollisen asiantuntijan rooli oli tunnettu antiikin Roomassa. Verratessani Johannesta vapaan uskonnollisen asiantuntijan rooliin pohdin mitä etua Johanneksen hahmolle on siitä, että hänen roolinsa esikuva on ympäröivälle kulttuurille tuttu. Toinen ja kolmas näkökulma keskittyvät Johanneksen tekojen uskonnollisen toiminnan miljööseen. Tarkastelen tekstissä kuvattua uskonnollista toimintaa kodeissa ja julkisissa tiloissa. Tämän pohjalta pyrin ymmärtämään, miten Johanneksen teot suhtautuu kerronnassaan siihen, että kreikkalais-roomalainen kultti toimi julkisissa tiloissa, ja sitä haastavat uskonnot joutuivat joko toimimaan näkymättömissä tai haastamaan julkisen kultin. Tilan kautta tulee mahdolliseksi tarkastella laajemmin, millaista yhteisöä Johanneksen teot rakentaa ja miten se kehottaa kristittyjä toimimaan. Neljäs näkökulmani liittyy ihmisten asemaan ja sen kuvaukseen Johanneksen teoissa. Johanneksen teot keskittyy kertomaan eliitistä, ja sosiaaliluokkia kuvaava kerronta tuo esiin sen, miten Johanneksen teot suhtautuu luokkiin. Pohdin erityisesti sitä, missä määrin Johanneksen teot toisintaa ympäröivän kulttuurin ennakko-odotuksia eri sosiaaliluokista. Tämän kysymyksen kannalta keskeisiä ovat erityisesti eliitin kuvaus, miten teksti kuvaa Johanneksen asemaa ja eri tavoin käyttäytyviä orjia. Viides näkökulmani on sukupuolten kuvaus Johanneksen teoissa. Teos ottaa eliitin avioparien sukupuolten kuvaukseen vaikutteita kreikkalaisesta rakkausromaanista. Tutkin, millainen merkitys tällä kuvauksella on sille, miten teos kuvaa uskonnollista toimijuutta. Näiden viiden näkökulman pohjalta näytän, miten Johanneksen teot toistaa, muuttaa ja poistaa ympäröivän kulttuurin piirteitä. Kristinuskolle ongelmattomat kulttuurin ja yhteiskunnan piirteet omaksutaan sellaisenaan Johanneksen tekoihin. Julkiseen kulttiin liittyvät tavat muutettaan teoksessa niin, että ne tukevat julkisen kultin sijaan kristinuskoa. Kristinuskoa uhkaavat tekijät tuhotaan tekstissä. Teoksessa yksittäisten ihmisten lisäksi koko Efesoksen kaupunki kääntyy kristinuskoon. Johanneksen tekoihin ovat vaikuttaneet sekä kristinusko että kreikkalais-roomalainen kulttuuri. Edellä mainittujen näkökulmien ja kulttuurin muutosten kautta on nähtävissä, millaisena Johanneksen teot kuvaa kreikkalais-roomalaisen kulttuurin piirissä olevaa, kristinuskoon kääntynyttä yhteisöä.
  • Malassu, Heli (2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyön opintosuunta Tekijä: Heli Malassu Työn nimi: Rakkauden kromosomi. Vammaisuuden teologia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehitysvammaistyössä. Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Helmikuu 2022 Sivumäärä:46 Avainsanat: teologia, vammaisuuden teologia, kehitysvammaisuus, vammaistutkimus, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, kehitysvammaistyön pappi, kontekstuaalinen teologia Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehitysvammaistyön taustalla olevaa teologiaa. Tutkimuskysymys on: Minkälaista teologiaa kehitysvammaistyön papit toteuttavat työssään? Tutkimusaineistoni perustuu kehitysvammaistyötä tekevien pappien haastatteluihin. Tutkielmani teoriataustana käytän Deborah Creamerin neljää periaatetta vammaisuuden teologiasta: 1. Ruumiillisuudenteologia ja sen pohdinta 2. Ajatus siitä, että vammaisessa henkilössä ei ole luonnostaan mitään väärin 3. Sitoutuminen ihmisoikeuksiin 4. Vammaisuudella ja teologialla on merkittävää sanottavaa toisilleen Vammaisuuden teologia tutkii tapoja, joilla uskonnolliset yhteisöt ovat käyttäneet ja käyttävät vammaisuuden käsitteitä. Vammaisuuden teologiaan sisältyy esimerkiksi ajatus, että Jumala ei ole aiheuttanut ihmiselle vammaa, vaan Jumala on läsnä ihmisen kärsimyksen keskellä. Tutkielma toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksessani halusin selvittää minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia kehitysvammaistyön papeilla on työstään ja kehitysvammaisuudesta teologisista näkökulmasta katsottuna. Tutkimusta varten haastattelin kuutta pappia. Lisäksi haastattelin kehitysvammaistyön asiantuntijaa kirkkohallituksesta. Deborah Creamerin mukaan on tärkeää arvioida uskonnollista perinnettä, teologiaa ja saavutettavuutta laajasti vammaisuuden näkökulmasta. Creamer kutsuu vammaisuutta rakentavaksi elementiksi, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia teologiseen reflektioon. Tutkielman tuloksista ilmenee, että Suomen ev.lut kirkon kehitysvammaistyössä kehitysvammaiset ihmiset on ikään kuin asetettu teologian ja kristinuskon keskiöön. Tämä tarkoittaa sitä, että kehitysvammaiset henkilöt eivät ole hyväntekeväisyyden kohteita vaan oman elämänsä subjekteja. Tällainen ajattelumalli edustaa vammaisuuden teologiaa ja siihen liittyvää reflektointia. Suomen ev.lut kirkon kehitysvammaistyön pappien työskentelyssä on isossa osassa reflektio ja käsitys siitä, että kehitysvammaiset ihmiset voivat opettaa muita henkilöitä syvällisistä elämän peruskysymyksistä ja läsnäolosta omalla olemisellaan.
  • Suikkanen, Anu (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastelin rituaalitoimituksen mahdollista vaikutusta ympäristöahdistukseen. Tutkimustehtävänäni oli selvittää mitkä tekijät vaikuttivat Veriprikaati-performanssiin osallistujien kokemaan ympäristöahdistuksen käsittelyyn. Tutkielman viitekehykseksi valitsin Grimesin rituaaliteorian, koska se sopi mielestäni hyvin oman tutkielmani viitekehykseksi, sillä hänen käsittelemänsä tukimuksen aineisto liittyi ympäristöön kuten omanikin. Käytin tutkimuksessani myös muita Grimesin tutkimustuloksia, mutta tämä ei tee minun tukimuksestani Grimesin teoriatutkimusta, koska olen valinnut aineistokseni Veriprikaati-performanssin, enkä sitä, miten Grimesin rituaaliteoria sopisi erilaisten rituaalien analysointiin. Keräsin tämän laadullisen tutkimuksen aineiston monivaiheisesti. Aloitin aineiston hahmottamisen alustavilla haastatteluilla sekä havainnoinnilla Veriprikaatitapahtumassa 2.10.2021. Varsinainen tutkimusaineisto pohjautuu Veriprikaati-performanssin jälkeen toteutettuihin haastatteluihin, joissa haastattelin viittä Veriprikaati-performanssin osallistujaa. Kaikki haastattelut toteutin puhelinhaastatteluilla ja kaikissa käytin samoja haastattelukysymyksiä. Tutkimuksessani selvisi, että ympäristöahdistuksen käsittely ei ole yksilöiden kannalta erillinen tunteidenkäsittelytilanne, vaan rituaaliin osallistuminen mahdollistaa monien muidenkin tunteiden käsittelyä, kuten esimerkiksi suru ja toivo. Ympäristöahdistus on tunteena voimakkaasti toimintaan suuntaava. Sopivan vahvana se auttaa kokijaansa ohjautumaan toimintaan yhdessä henkiöiden kanssa, joiden kanssa he tuntevat luottavaisuuden tunnetta ja voivat osallistua rituaalin toteuttamiseen yhdessä ja jakaa samassa tilanteessa. Ympäristöahdistus voi sopivassa määrin koettuna mahdollistaa yksilön tunteen siitä, että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa ympäristön tilaan ja keskustelemalla siitä voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa sekä ympäristöahdistustunteensa käsittelyyn.