Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by master's degree program "Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma"

Sort by: Order: Results:

  • Salokangas, Laura (2023)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee audiovisuaalista kääntämistä kieliparissa japani–suomi. Japaninkielisten audiovisuaalisten teosten kääntämistä on toistaiseksi tutkittu suomeksi hyvin vähän, vaikka japanilainen audiovisuaalinen media on hyvin suosittua. Tutkimuksen päämääränä on kartoittaa, miten audiovisuaalisuus vaikuttaa japanin kääntämiseen. Tutkimus etsii vastausta seuraavaan kysymykseen: minkälaisia erityispiirteitä ja haasteita liittyy japaninkielisen audiovisuaalisen median suomentamiseen? Av-kääntämistä käsitellään tässä tutkimuksessa käännöstekstitysten näkökulmasta. Tutkimuksen teoriataustana toimii av-kääntämisen multimodaalisuus, käännöstekstitysten konventiot sekä japanilaisen kirjallisuuden ja mangan kääntämisestä kirjoitettu teoria, jota käytetään vertailukohtana analyysissä. Tutkimuksen aineistona käytetään tutkimusta varten toteutettuja puolistrukturoituja haastatteluita, joissa japanista suomeen av-käännöksiä tekeviltä kääntäjiltä kysyttiin heidän kokemuksistaan av-käännösten tekemisestä. Haastatteluun osallistui kolme kääntäjää. Haastatteluaineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistossa nousi esiin laajasti erilaisia aiheita. Tutkimuksessa selvisi, että käännettävän teoksen audiovisuaalisuus ja sen mukana tulevat tilalliset ja lähtötekstin läsnäoloon liittyvät rajoitteet vaikuttivat erityisellä tavalla juuri japanin kääntämiseen johtuen japanin ja suomen kielellisistä eroista. Käännöstekstityksen luonne vaikutti niin erilaisen sanajärjestyksen kuin kulttuurisidonnaisten elementtienkin kääntämiseenkin. Kuvan ja äänen läsnäolon koettiin auttavan kääntäjää, mutta toisaalta kuvan, äänen ja käännöksen rinnakkaisuus ja synkronia koettiin kääntäjän ilmaisumahdollisuuksia rajaavina tekijöinä. Japanilaisen av-median erikoisuutena nousi esiin erityisesti animen kääntämiseen liittyviä, lähtöteoksen haasteellisuutta ja kohdeyleisöä koskevia piirteitä. Tutkimus onnistui löytämään useita suuntia myöhemmälle tutkimukselle.
  • Nurminen, Niklas (2022)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tutkia, miten Aino Havukaisen ja Sami Toivosen teosten Tatu ja Patu päiväkodissa (2004) ja Tatun ja Patun outo unikirja (2008) kuvituksissa olevia humoristisia tekstejä on käännetty saksaksi ja ruotsiksi. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisilla keinolla verbaalista ja visuaalista, usein myös vahvan kulttuurisidonnaista huumoria on käännetty, minkä lisäksi käsitellään lyhyesti typografian käyttöä kieliversioissa. Lasten- ja kuvakirjojen huumori on yleinen tutkimusaihe, mutta Tatu ja Patu -sarjaa ei ole tästä näkökulmasta tutkittu. Teoriataustaan kuuluu multimodaalisuuteen ja lastenkirjallisuuteen, etenkin kuvakirjoihin, liittyvää yleistä tutkimuskirjallisuutta, näiden molempien kääntämiseen liittyvää teoriaa, huumoriin ja sanaleikkeihin ja näiden kääntämiseen liittyvää teoriaa sekä typografiaa käsittelevää kirjallisuutta. Aineistoa analysoitiin ensisijaisesti tekstisisällön pohjalta verraten käännöksiä alkutekstiin ja osin keskenään ottaen kuva huomioon tarpeen mukaan. En hyödyntänyt tarkkarajaisia luokitteluja, sillä tämä osoittautui hankalaksi aineistoni kohdalla. Analyysissä kävi ilmi, että ruotsin- ja saksankielisissä käännöksissä on tehty huumorin ja erityisesti sanaleikkien kohdalla ratkaisuja, jotka eroavat niin alkutekstistä kuin keskenään. Monessa tapauksessa humoristinen ilmaus käännettiin neutraalimmalla vastineella tai suoraan, jolloin huumori ei enää välittynyt. Kotouttaminen on yleistä erityisesti tuotemerkkien kohdalla. Havaitsin lisäksi, että typografian käyttö erosi merkittävästi kieliversioiden välillä.
  • Lindqvist, Salla (2023)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan japaninkielisten sanojen säilyttämistä japanilaisten sarjakuvien eli mangojen kolmessa eri käännösversiossa: englanninkielisissä fanikäännöksissä sekä englanniksi ja suomeksi julkaistuissa niin sanotuissa virallisissa käännöksissä. Aineistoni keräsin kuuden eri sarjakuvan ensimmäisistä luvuista jokaiselta käännösversiolta. Päämääränä on tutkia, eroaako japanilaisten lainasanojen käyttö käännösversioiden välillä. Jos niiden välillä on eroa, miten se näkyy, eli onko esimerkiksi käytetty joitakin muita käännösstrategioita. Tutkimusta varten koostettiin muokkaamalla aiemmasta tutkimuksesta (mm. Jan Pedersen 2011, Ritva Leppihalme 2001 ja Göte Klingberg 1986) kulttuurisidonnaisten elementtien käännösstrategioiden jaotteluiden pohjalta oma jaottelu aineistosta löytyvien lainasanojen sekä muiden käännösratkaisujen jaottelua varten. Käännösstrategioita tutkimukseen muokkautui 12 kappaletta: säilytys, selitys tekstin ulkopuolella, lisätty selitys, käännöslaina, korvaus kohdekulttuurin vastaavalla, selittävä käännös, korvaus kohdekulttuurin karkeasti vastaavalla, poisto sekä loput neljä käännösstrategiaa, jotka muodostuivat aineistoni pohjalta; korvattu toisella lainasanalla, lisätty lainasana, nimen järjestyksen vaihto ja ei käännetty. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osiossa tarkasteltiin määrällisesti lainasanojen ja muiden käännösstrategioiden määriä eri käännösversioissa. Analyysissa puolestaan osoitettiin esimerkein, millaisia käännösratkaisuja käännösversiot olivat tehneet kussakin käännösstrategiassa. Tutkimukseni tulokset osoittivat, että fanikäännökset käyttivät miltei kauttaaltaan eniten lainasanoja käännöksissään. Kuitenkin aikaisemman tutkimuksen mukaisesti niin sanottujen virallisten käännöksien voidaan havainnoida irtautuneen vahvasti kotouttavista käännösstrategioista lainasanojen käytön osalta. Muiden käännösstrategioiden tulokset myös vahvistivat aikaisemman tutkimuksen havaintoa siitä, että tekstiosuudet virallisissa käännöksissä ovat kuitenkin kotoutetumpia kuin fanikäännökset. Koska tutkimustuloksista ei pysty tekemään yleistäviä päätelmiä esimerkiksi siitä, ovatko erot lainasanoissa kielten välillä vai fanikäännösten ja julkaistujen käännösten välillä, aihetta voisi jatkaa jatkotutkimuksessa.
  • Niemi, Emma-Lotta (2021)
    Tarkastelen tutkielmassani kuuden suomalaisen ylioppilaskunnan käännöskäytäntöjä Instagramissa. Tarkoituksenani on selvittää, mitä sisältöjä ylioppilaskuntien Instagram-viestinnässä käännetään englanniksi ja mitä julkaistaan vain yhdellä kielellä, miten kattavasti käännettyjen julkaisujen kieliversiot vastaavat toisiaan sekä miten ylioppilaskuntien kieli- ja käännöspoliittiset linjaukset toteutuvat käytännössä. Aiheenvalintaa motivoi osaltaan opiskelijaviestinnän tutkimuksen puute etenkin käännöstieteellisestä näkökulmasta ja osaltaan monikielisen viestinnän ja viestinnän saavutettavuuden kasvava merkitys yhteiskunnassa. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu neljästä toisiaan täydentävästä näkökulmasta: institutionaalisen kääntämisen, monikielisyyden, kieli- ja käännöspolitiikan sekä käännöskulttuurin tutkimuksesta. Teoriapohjan tarkoituksena on toisaalta taustoittaa tutkielmaa ja asettaa se tieteelliseen kontekstiin ja toisaalta tarjota työkaluja aineiston analyysiin. Analysoitava aineisto koostuu 850 Instagram-julkaisusta aikaväliltä 1.8.2019–31.5.2020. Hyödynnän analyysissä kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen menetelmän yhdistelmää. Kvantitatiivisessa analyysissä tarkastelen ensinnäkin julkaisumäärien jakautumista aihepiireittäin ja ylioppilaskuntakohtaisesti ja toiseksi käännettyjen julkaisujen kaksikielisyyden astetta eli erikielisten tekstiosien keskinäistä vastaavuutta. Tuloksista esille nouseviin poikkeustapauksiin ja toistuvuuksiin keskityn puolestaan kvalitatiivisen analyysin keinoin tarkastelemalla sekä yksikielisten julkaisujen piirteitä että kaksikielisyyden eri asteiden ilmentymiä. Analyysini osoittaa, että tarkasteltujen ylioppilaskuntien käännöskäytännöt vastaavat niiden strategisia linjauksia: selkeästi suurin osa eli 89 % aineiston julkaisuista on kaksikielisiä, ylioppilaskunnittain kaksikielisten osuus kaikista julkaisuista vaihtelee 80 %:sta 96 %:iin. Vain suomeksi julkaistaan eniten hakukuulutuksia ja tapahtuma-aiheisia julkaisuja, ja jälkimmäinen kategoria korostuu myös englanninkielisissä julkaisuissa. Siinä missä suomenkieliset julkaisut vaikuttavat edellä mainittuja kategorioita lukuun ottamatta enimmäkseen yksittäistapauksilta, englanninkielisiä julkaisuja yhdistää sisältöjen suuntaaminen erityisesti kansainvälisille opiskelijoille. Käännetyistä julkaisuista 88 %:ssa kieliversiot vastaavat toisiaan täysin tai lähes täysin. 10 %:ssa julkaisuista toisessa kieliversiossa on enemmän informaatiota. Näissä suomenkielinen versio on pääsääntöisesti englanninkielistä laajempi, ja englanninkielisen version ilmaisua on tiivistetty tai siitä puuttuu olennaistakin informaatiota. 2 %:ssa julkaisuista kumpikin kieliversio sisältää yhteisen osan lisäksi informaatiota, jota toisessa ei ole. Näissä puolestaan korostuu kohderyhmäkohtainen viestin räätälöinti, ja vähemmistössä ovat julkaisut, joissa kieliversiokohtainen informaatio vaikuttaa sattumanvaraiselta.
  • Varvikko, Katri (2020)
    Tämän tutkielman tavoite on berninpaimenkoirien koiranäyttelyarvosteluista löytyvien käsitteiden ja niiden arvosuhteiden tutkiminen. Käsitteiden arvosuhteiden tarkastelussa hyödynnän käsitteitä nimeävien termien adjektiivimääreitä. Arvosuhteita tutkimalla on mahdollista selvittää, miten kukin käytetty käsite vertautuu rotumääritelmän ihanteeseen. Käsitteet itsessään ovat samanarvoisia kuin rotumääritelmä, mutta adjektiivien avulla koirasta löytyviä negatiivisia ja positiivisia ominaisuuksia on mahdollista sijoittaa arvosuhteiden jatkumolle. Koska rotumääritelmä on liian laaja tähän tutkielmaan, olen rajannut rotumääritelmästä tarkasteluun osat, jotka koskevat päätä, runkoa, raajoja ja liikkeitä. Tarkastelen koiranäyttelyarvostelujen kieltä terminologisesta näkökulmasta ja terminologista käsiteanalyysia pohjustan selostamalla, mitä käsitejärjestelmiä ja -suhteita on sekä arvosteluista tekstilajina ja adjektiiveista termeinä. Suomessa jokaiselle näyttelyyn osallistuvalle koiralle kirjoitetaan kirjallinen arvostelu, jonka täytyy sisältää tietynlaista informaatiota koirasta. Koiranäyttelyissä koiraa verrataan kunkin rodun rotumääritelmän kuvaamaan ihanteeseen. Arvostelut ovat Suomen Kennelliiton käyttämiä virallisia asiakirjoja, ja koiran arvostelee ulkomuototuomari. Arvostelut ovat luonteeltaan kuvailevia ja sisältävät paljon adjektiivilausekkeita. Tutkimuksen aineistona on koiranäyttelyistä saatavat berninpaimenkoirien kirjalliset arvostelut. Aineisto on koottu Suomen Sveitsinpaimenkoirien kotisivuilta vuosilta 2005–2019. Aineisto on suomeksi, mutta osa arvosteluista on käännetty muista kielistä. Aineiston sanamäärä on 938 708 sanaa. Tutkimusmenetelmänä on aineistoon kuuluvien arvosteluiden kielellinen ja terminologinen analyysi Sketch Engine -korpusohjelman avulla. Analyysissa selvitetään, mitä adjektiiveja aineistossa esiintyy eniten ja vähiten, ja minkä käsitteen kanssa adjektiiveja käytetään. Analyysin tulokset osoittavat, että käsitteet, jotka esiintyvät luonnehtivassa ympäristössä, tarvitsevat erilaisia adjektiivimääritteitä, jotta niitä voi sijoittaa arvosuhteiden jatkumolle. Käsitteiden sijoittuminen voi olla myös kontekstista riippuvaista.
  • Kortelainen, Mari (2020)
    Pro gradu -tutkielmassani selvitän kuinka paljon katsojat arvostavat av-kääntämisen luultavasti tunnetuinta muotoa, eli tekstittämistä, ammattina. Käännösalalla vallitsevan käsityksen mukaan kääntäjän ammatti on huonosti arvostettu, ja erityisesti av-kääntäjät kokevat itse ammattinsa alhaisesti arvostetuksi. Tutkielman tarkoituksena on tuoda katsojien perspektiivi mukaan tutkimukseen, jotta aiheesta saadaan aikaisempaa kokonaisvaltaisempi kuva. Työ esittelee av-kääntämisen ja tekstittämisen erityispiirteitä, ja käy lyhyesti läpi av-kääntämisen alalla vallitsevaa työntekijöiden ahdinkoa. Tutkielman viitekehyksenä on Tanskassa ja Suomessa tehdyt tutkimukset kääntäjien omasta näkemyksestä ammattinsa arvostuksesta. Tutkielma nojaa Helle Vrønning Damin ja Karen Korning Zethsenin sekä Minna Ruokosen ammatin arvostusta tarkasteleviin tutkimuksiin, jotka käsittelivät aihetta palkan, näkyvyyden, erityisosaamisen ja vaikutusvallan näkökulmista. Näiden tutkimusten innoittamana hyödynsin tämän tutkielman kyselyssä tekijöistä kahta, näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Tutkimusmetodina on käytetty kyselytutkimusta. Kysely sisälsi sekä monivalinkysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Monivalintakysymysten vastaukset muutin numeerisiksi arvoiksi, jotta niiden vertailu aikaisempaan tutkimukseen olisi mahdollista, ja avointen kysymysten vastaukset analysoin temaattisesti. Analyysissa hyödynsin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista metodia, joten tutkielma voidaan luokitella monimenetelmätutkimukseksi. Kyselylomake julkaistiin Facebookin Käännöskukkasia-foorumilla, minkä lisäksi sitä levitettiin sähköpostitse. Kysely oli avoinna kaksi viikkoa ja keräsi yhteensä 140 vastausta. Tulokset osoittavat, että katsojat arvostavat tekstittämistä ammattina ja pitävät sitä tärkeänä työnä. Tekstittäjän yhteiskunnallinen näkyvyys on kuitenkin huono, ja heillä mielletään olevan vain vähän yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista tai muuta vaikutusvaltaa. Arvostusta siis on, mutta se ei välity ammattilaisille asti. Tekstittäjän näkyvyys on usein negatiivista, vaikka moni arvostaa hyvin tehtyä tekstitystä ja mieltää tekstittäjillä olevan jonkin verran vaikutusvaltaa esimerkiksi oikeaoppisen suomen kielen vaalimisessa. Tutkielma pureutuu myös siihen, miten katsojat käyttävät tekstityksiä ja suhtautuvat niihin, miten tekstitysten laatu vaikuttaa heidän mielipiteeseensä ohjelman/elokuvan tarjoajasta, ja millainen on hyvä ja huono tekstitys katsojan mielestä.
  • Karhunen, Wille (2021)
    Tässä tutkielmassa tutkin alkuperäisen Tähtien sota -elokuvatrilogian suomenkielisiä tekstityskäännöksiä, tarkemmin elokuvissa esiintyvien irreaalioiden käännöksiä. Irreaalia on Mika Loposen vuonna 2009 ehdottama termi, jolla tarkoitetaan fiktiivisissä maailmoissa esiintyviä kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä, jotka puuttuvat oikeasta maailmasta. Irreaalia pohjautuu vanhempaan käännöstieteen termiin reaalia, jolla tarkoitetaan jonkin todellisen kulttuurin kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä. Tutkimuksessani selvitän sitä, miten Tähtien sodan irreaaliat voidaan jakaa eri kategorioihin aihepiirinsä perusteella sekä sitä, millaisia käännösstrategioita niiden kääntämisessä on sovellettu. Tässä käytän apuna Ritva Leppihalmeen kehittämää reaalioiden käännösstrategiajaottelua. Lisäksi vertaan keskenään elokuvatrilogian kolmea eri julkaisuversiota nähdäkseni, ovatko irreaaliakäännökset muuttuneet vuosien varrella. Tutkimuksessa osoittautui, että elokuvien eri julkaisuversioiden suomenkieliset tekstitykset eroavat toisistaan niin vähän, että käytännössä kyseessä on yksi käännös, johon on ainoastaan tehty pieniä muutoksia. Irreaaliakäännöksiin tehdyt muutokset ovat toisinaan epäjohdonmukaisia ja aiheuttavat käännöseroja jopa saman elokuvan sisällä. Selvästi suurin osa, yli puolet, elokuvien irreaalioista liittyi teknologiaan. Loput irreaaliat jakautuivat muihin aihepiireihin melko tasaisesti. Leppihalmeen jaottelu soveltui aineiston kategorisointiin kohtalaisesti. Soveltuvuusongelmat johtuvat mahdollisesti osittain reaalioiden ja irreaalioiden eroista tai av-kääntämisen formaatista, joka poikkeaa useista muista kääntämisen muodoista esimerkiksi aika- ja tilarajoitteiden takia.
  • Pyyhtiä, Saana (2023)
    Maisterintutkielmassani perehdyn lokalisointiin, käyttöliittymälokalisoinnin keskeisiin käännöshaasteisiin sekä käytettävyysmenetelmien soveltamiseen käännösten laadunarvioinnissa. Teen tutkielmassani lisäksi heuristisen tapaustutkimuksen yhdysvaltalaisen Steam-videopelipalvelun työpöytäsovelluksen suomenkielisestä lokalisaatiosta selvittääkseni, millaisia laadullisia tai käytettävyyteen liittyviä ongelmia lokalisaatiossa mahdollisesti ilmenee. Hyödynnän analyysissani heuristiikkoja, joiden painopiste on ilmauksissa, jotka ovat käyttöliittymän käyttäjälle tuttuja ja kohdekielelle idiomaattisia sekä sanastoltaan että muodoltaan, jotka ovat yhdenmukaisia käyttöliittymän kaikissa osissa, jotka noudattavat käyttöliittymän tilarajoitteita ja jotka eivät sisällä sisältövirheitä, jotka saattaisivat johtaa ei-toivottuihin toimiin ohjelmistoa käytettäessä. Heuristiikkojen tarkoituksena oli huomioida erityisesti sellaiset käyttäjät, joille pelaajayhteisöt, palvelun lähtökieli (englanti) tai Steam palveluntarjoajana eivät ole ennalta tuttuja. Aineistossa ilmeni yhteensä 58 erilaista käännösongelmaa. Lokalisaation pääasialliset haasteet liittyivät suomen kielen konventioiden vastaisiin ilmauksiin ja epäjohdonmukaisuuteen siinä, milloin ja miten käännöstä tulisi kotouttaa. Lokalisaation kieli on perustavanlaatuisesti ymmärrettävää ja idiomaattista suomea, vaikka lokalisaatiossa ilmeneekin satunnaisia kieliopin vastaisia käännösratkaisuja tai epäluontevaa kieltä. Aineiston merkittävimmät käytettävyyshaasteet liittyivät käyttöliittymän asettamiin tilarajoitteisiin, eli kaikki suomeksi käännetyt ilmaisut eivät mahtuneet täysimittaisina käyttöliittymään. Yli puolet analyysissa havaituista ongelmista olivat kuitenkin luokiteltavissa lieviksi tai kosmeettisiksi käännösongelmiksi, eivätkä ne heuristisen arvioinnin puitteissa näytä vaikuttavan merkittävästi lokalisaation käytettävyyteen.
  • Moilanen, Annamari (2022)
    Kehysanalyysin soveltaminen työperusteisen oleskeluluvan hakemisen käsitteisiin Suomi–ruotsi–englanti-sanastotyö Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Annamari Moilanen Työn nimi: Kehysanalyysin soveltaminen työperusteisen oleskeluluvan hakemisen käsitteisiin. Suomi–ruotsi–englanti-sanastotyö Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 61 sivua, 10 liitesivua Avainsanat: sanastotyö, terminologia, kehysanalyysi, oleskelulupa Ohjaaja tai ohjaajat: Päivi Pasanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä Tutkielmani on kolmikielinen sanastotyö, jonka lähdekielenä on suomi ja vastinekielinä ruotsi ja englanti. Sanas-ton toimeksiantaja on Maahanmuuttovirasto ja aiheena oleskelulupiin liittyvät käsitteet. Tutkielmassa laadittu sanasto täydentää Maahanmuuttoviraston kolmikielistä sanastoa, joka löytyy viraston verkkosivustolta Migri.fi. Sanastotyön tavoitteena on määritellä oleskelulupiin ja hakuprosessiin liittyviä käsitteitä erityisesti viraston asiak-kaita ajatellen, mutta myös viraston asiantuntijoita sekä sisäisiä ja ulkoisia kääntäjiä varten. Lisäksi tutkielman tavoitteena on selvittää, soveltuuko kehysanalyysi työperusteisten oleskelulupien hakemisen käsitteiden analysoin-tiin. Sanasto koostuu 20:stä työperusteisiin oleskelulupiin ja niiden hakemiseen liittyvästä käsitteestä sekä niiden ruot-sin- ja englanninkielisistä vastineista. Sanaston lähtökäsitteistä puolet valittiin sanastoon toimeksiantajan toiveesta ja loput poimittiin aiheeseen liittyvästä tekstiaineistosta. Tekstiaineisto koostuu Maahanmuuttoviraston verkkosi-vujen työperusteisia oleskelulupia käsittelevistä suomen-, ruotsin- ja englanninkielisistä teksteistä, joista laadin korpuksen Sketch Engine -korpusohjelman avulla. Korpusaineiston lisäksi olen käyttänyt määritelmien hakemises-sa ja laatimisessa aineistona mm. Maahanmuutto- ja turvapaikkasanastoa 6.0 (Euroopan muuttoliikeverkosto 2019), Ulkomaalaislakia (301/2004) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston tutkija- ja opiskelijadirektiiviä (EU) 2016/801. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostaa kehysperustainen terminologia, joka on kognitiiviseen kielitie-teeseen ja kehyssemantiikkaan pohjautuva terminologian suuntaus. Kehysperusteisen terminologian lähtökohtana on, että yksittäisen käsitteen ymmärtäminen ja määritteleminen edellyttää käsitteen taustalla olevan tietorakenteen ja samaan tietorakenteeseen kuuluvien käsitteiden ja käsitteiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Terminologinen kehys on käsitejärjestelmä, jonka avulla voidaan esittää tietorakenteeseen kuuluvien käsitteiden välisiä suhteita perinteisestä käsitejärjestelmästä poikkeavalla tavalla. Kehyksen avulla voidaan kuvata erityisesti käsitteiden väli-siä ei-hierarkkisia suhteita, mutta myös käsitteiden syntaktista käyttöä. Tutkimusmenetelminä käytän sekä kehysperusteiseen terminologiaan kuuluvaa kehysanalyysiä että käsiteanalyy-siä. Kehysanalyysin avulla kokoan sanastoni käsitteet, selvitän niiden merkityksen ja keskinäiset roolit sekä laadin kehysmallin, jonka avulla kuvaan käsitteiden välisiä suhteita ja syntaktista käyttöä. Käsiteanalyysin avulla määrit-telen käsitteiden olennaiset ja erottavat käsitepiirteet ja laadin käsitteille määritelmät. Tutkielma osoittaa kehysanalyysin soveltuvan hyvin työperusteisen oleskeluluvan hakemiseen liittyvien käsittei-den analysointiin ja sanastotyöhön, jota perinteinen käsiteanalyysi täydentää. Analysoidut käsitteet on koostettu sanastoksi, jossa termitietue sisältää suomenkielisen termin määritelmineen sekä ruotsin- ja englanninkieliset vastineet määritelmineen. Sanasto ei sisällä aihepiiriin liittyviä käsitteitä kattavasti, mutta täydentää jo olemassa olevaa sanastoa.
  • Nurminen, Patrik (2022)
    Tutkimuksessani tutkin sitä, miten lapsille suunnatuissa ratkaisukirjoissa on käännetty lukijalle suunnattuja eli interpersonaalisia tekstikatkelmia. Tarkastelen katkelmissa tapahtuneita käännössiirtymiä ja tämän kautta kääntäjän työssään hyödyntämiä käännösstrategioita, jotka ovat johtaneet siihen, millaisen muodon käännös on ottanut. Lisätavoitteeni on myös selvittää, miten yleistä lukijan suora puhuttelu käyttämässäni aineistossa on. Ratkaisukirjoja ja varsinkin niiden kääntämistä on genrenä tutkittu maailmanlaajuisestikin vain vähän. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu paitsi lastenkirjallisuuden itsensä myös lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimukselle erotuksena erityisesti aikuisille suunnatun kirjallisuuden kääntämisestä. Erityisen merkittävää on lisäksi käännössiirtymiin ja näiden taustalla oleviin käännösstrategioihin liittyvä tutkimus: käytän tutkimuksessani sopivin osin Andrew Chestermanin paikallisten käännösstrategioiden jakoa. Koska interpersonaalisuus on vahvasti läsnä tutkimuksessa, myös lukijan suoraan puhutteluun sekä puhutteluun yleensä liittyvä teoria tärkeää. Tutkimusaineisto koostuu itävaltaisen Thomas Brezinan Tiger Team -kirjasarjan kuuden suomennetun osan interpersonaalisista tekstikatkelmista saksankielisine lähtöteksteineen sekä käännöksineen; rajasin aineiston itse tarinan sisällä oleviin teksteihin, jotka liittyvät lukijalle annettuihin arvoituksiin. Tutkimuksen aikana hain aineistosta käännössiirtymiä ja yhdistin niitä Chestermanin jaottelun mukaisiin kategorioihin. Tutkimus on yleiskatsaus aineistossa esiintyviin käännösstrategioihin. Tutkimuksen perusteella aineistossa esiintyy laajasti erilaisia käännössiirtymiä. Chestermanin paikalliset käännösstrategiat ovat toimiva tapa käännösstrategioiden ja niiden kautta myös käännössiirtymien tarkasteluun ja luokitteluun.
  • Konovalova, Alisa (2021)
    Tutkielmassa vertaillaan käsitemetaforia venäjän ja suomen kielessä kääntäjän ja kääntämisen näkökulmasta. Käsitemetafora voidaan määritellä esimerkiksi käsitteellisen kentän ymmärtämisenä jonkin toisen käsitteellisen kentän avulla, mikä heijastuu kielellisen tason ilmaisuihin. Tavoitteeni on selvittää metaforavertailun avulla, miten käsitemetaforat toimivat ympäristöaiheisten artikkeleiden suomi-venäjä-käännöksissä ja miten alkuperäinen metaforan luoma mielikuva säilyy tai muuttuu alkutekstiin nähden. Tutkielman hypoteesina on, että 1) käsitemetaforat ovat kielen vallitsevana ilmiönä läsnä myös ympäristöaiheisissa uutisteksteissä ja 2) vakiintuneet metaforamallit eivät ole automaattisesti käännettävissä, vaan vaativat kääntäjältä perehtyneisyyttä lähde- ja kohdekielen kulttuuriin. Tutkielman teoriapohjana on käytetty käännöstieteellistä metaforatutkimusta sekä kognitiivista metafora- eli käsitemetaforateoriaa (Lakoff ja Johnson 1980, Kövecses 2005) joka on kehollis-fysikaalisesti orientoitunut ja jonka mukaan ajattelu on pohjimmiltaan metaforista. Tutkielman aineistona on suomenkielisiä uutisartikkeleita, jotka on käännetty venäjäksi ja joiden käännökset on julkaistu Venäjän valtiollisella Inosmi.ru-käännössivustolla vuosina 2017–2020. Aineiston artikkelit käsittelevät ilmastonmuutosta, siihen liittyvää politiikkaa sekä ympäristöä yleensä. Tutkimusmenetelmä on vertaileva ja etupäässä laadullinen. Aineiston käsitemetaforien käännösanalyysissä on vertailtu alku- ja käännöstekstissä esiintyviä strukturaalisia, ontologisia sekä orientoivia metaforia ja jaettu ne käännösratkaisun mukaan riippuen siitä, onko alkutekstin sisältämä metafora säilynyt vai muuttunut käännöksessä. Strukturaalisessa metaforassa eli rakennemetaforassa yksi käsite rakentuu toisen käsitteen mallin mukaan. Orientoivat metaforat saavat motivaationsa spatiaalisesta järjestelmästä, eli välimatkaan, tilaan, sijaintiin liittyvistä suhteista, jotka toimivat lähdealueena muiden käsitealueiden ymmärtämiselle. Ontologiset metaforat Lakoffin ja Johnsonin (1980) metaforaluokittelun mukaan ovat metaforia, jotka pohjaavat meidän kokemukseemme ympäröivästä esineellisestä maailmasta sekä elävistä eliöistä. Aineiston läpikäynti osoitti, että moni metafora ei ole käännetty samalla metaforalla. Yhteensä analyysin myötä on paikannettu 381 metaforaa alkutekstissä. Aineistossa yleisin keino kääntää metaforallinen ilmaisu on sen poisjättö (130 tapausta) ja toiseksi yleisin keino on metaforan kääntäminen samalla metaforalla (125 tapausta). Poisjätön yleisyys viestii metaforan kääntämisen haastavuudesta ja samalla metaforalla kääntäminen taas siitä, että moni metafora taas on käännettävissä ja kulttuurisesti mahdollisesti melko universaali. Hieman vähemmän yleisiä keinoja olivat metaforan kääntäminen osittain eri metaforalla (54 tapausta), kokonaan eri metaforalla (53 tapausta) sekä parafraasin (20 tapausta) avulla. Käännösratkaisujen suhteellisen tasainen jakauma aineistossa osoittaa, että universaalia käännösratkaisua ei ole. Käsitemetaforan voima on työkaluna, joka auttaa kääntäjää kiinnittämään huomiota kielen kognitiiviseen tasoon, ja sen tiedostaminen voi auttaa kääntäjää ymmärtämään sekä omaa ajatteluaan ja sitä ohjaavia malleja että myös laajemmin kulttuuriin sisällettyä jaettua tietoa.
  • Leng, Yuhan (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Maisterintutkielmassani perehdyn kiinalaisten chengyu-idiomien kääntämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia erilaisia käännösstrategioita on käytetty kiinalaisten chengyu-idiomien suomeksi kääntämisessä ja samalla pohtia mahdollisia syitä kyseisiin käännösratkaisuihin. Kiinnitän huomioni myös käännösratkaisujen toteutumiseen siinä määrin kuin se on tutkimuksen kannalta tarpeellista. Tutkimukseni johtavana hypoteesina on, että kiinalaiset chengyu-idiomit käännetään suomeksi useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella ja harvemmin kohdekielisellä idiomilla. Pyrin tutkielmassani vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miksi kiinalainen chengyu-idiomi on vaikeaa kääntää muille kielille? Millaisia keinoja on käytettävissä chengyu-idiomeja käännettäessä kiinasta suomeen? Chengyu-idiomi on tärkeä osa kiinan kieltä. Kiinan kielen erikoisuutena sitä on jo tutkittu määrällisesti melko paljon maailmassa, mutta sitä ei ole juurikaan tutkittu kieliparissa suomi-kiina. Tutkimukseni täyttää täältä osin chengyun tutkimuskentässä olevaa aukkoa. Lyhyesti selitettynä chengyu-idiomit ovat tietynlaisia, yleensä neljästä kiinalaisesta kirjoitusmerkistä koostuvia kiinteitä ja idiomaattisia ilmauksia, joihin on kiteytynyt pieneen tilaan paljon kulttuuriin sidonnaista informaatiota. Siksi chengyu-idiomin merkitys on vaikea päätellä sen koostuvien komponenttien merkityksien perusteella, mikä aiheuttaa eniten vaikeuksia kääntäjälle, jolta edellytetään kiinan kielen kokonaisvaltaista hallintaa ja kiinalaiseen kulttuuriin perehdytystä. Tutkimukseni yleisenä teoreettisena viitekehyksenä on deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka pyrityksenä on tarkastella käännöksiä ja käännösmenetelmiä objektiivisesti. Tutkimuksen aineisto koostuu kiinalaisen tieteiskirjailijan kirjoittamasta teoksesta Santi (2008) ja suomentaja Rauno Sainion siitä tekemästä käännöksestä Kolmen kappaleen probleema (2018). Luokittelen aineistostani löytyvät chengyu-idiomit (189 kpl) ja niiden käännökset viiteen ryhmään käytettyjen käännösmenetelmien mukaan: 1) kääntäminen kohdekielisellä idiomilla 2) kääntäminen sananmukaisella ilmauksella 3) kääntäminen selittävällä normaali-ilmauksella 4) kääntäminen deskriptiivisellä ilmauksella ja 5) poisto. Aineiston analyysin perusteella sain selvitettyä, että hypoteesini toteutui. Yleisin tapa kääntää chengyu-idiomi on kääntäminen selittävällä ilmauksella. Kaikista chengyu-idiomeista 127 kappaletta (67%) on käännetty suomeksi selittävällä ilmauksella. 33 kpl (18%) on käännetty sananmukaisesti. Chengyu-idiomi on saanut deskriptiivisen käännöksen 13 tapauksessa (7%). Kääntämiseen kohdekielisellä idiomilla on kääntäjä turvautunut 10 tapauksessa (5%) ja on vielä 6 idiomia (3%), jotka on jätetty kääntämättä. Kääntäjälle ensisijaiseksi suositeltava ohje chengyu-idiomin kääntämisestä on korvaaminen kohdekielisellä idiomilla, jolloin chengyu-idiomin todellinen merkitys, kuvaannollisuus ja värikkyys säilyvät parhaiten käännöksessä. Kieli- ja kulttuurieroista johtuen kohdekielestä on kuitenkin hyvin vaikea löytää sopivia vastineita chengyu-idiomille, joten kääntäjän tulee nojautua muihin käännösstrategioihin. Kääntäjä soveltaa selittäviä käännösratkaisuja eniten sen takia, että chengyu-idiomin merkitys välittyy sillä tavalla kohdekielen lukijoille vaivattomasti selkeällä kielellä ja väärinymmärrys vältetään. Toisaalta chengyu-idiomin kuvaannollisuus ja ilmeikkyys kärsivät näkyvästi viestin siirtämisessä.
  • Kauraniemi, Sari (2021)
    Tämä tutkielma käsittelee suomen ja ranskan kielen kiipeilyn erikoiskieltä ja sen termien muodostustapoja kiipeilytekniikoista käytettävien termien osalta. Kiipeily on kansainvälinen harrastuslaji, joka kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Harrastajamäärän kasvun ja kansainvälisyyden myötä lisääntyy myös lajin harrastajien keskinäinen monikielinen viestintä, jossa käytetään kiipeilyn erikoiskieltä. Suomen kiipeilyn erikoiskielen termistö koostuu pitkälti englannin kiipeilyn erikoiskielestä peräisin olevista lainasanoista, minkä vuoksi lajiin perehtymättömän voi olla vaikea tai lähes mahdotonta ymmärtää kiipeilijöiden käyttämää kieltä. Tutkimuksessa pohditaankin, ovatko myös ranskan kielen kiipeilytermit muodostuneet englannin kielen pohjalta vai oman kielen aineksista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia terminmuodostustapoja suomen- ja ranskankielisten kiipeilytermien muodostamiseen on käytetty. Analysoimalla termien muodostustapoja pyritään selvittämään termien koto- tai vierasperäisyys. Lisäksi selvitetään, ovatko suomen- ja ranskankieliset termit muodostuneet samoilla terminmuodostustavoilla. Lähtöoletuksena on, että suomenkieliset termit on muodostettu vieraannuttavilla terminmuodostustavoilla ja ranskankieliset termit kotouttavilla tavoilla. Suomen ja ranskan kiipeilytermien tarkastelussa hyödynnetään terminologian teoriaa sekä kotouttamisen ja vieraannuttamisen periaatteita terminmuodostuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan kiipeilyn erikoiskieltä deskriptiivisestä näkökulmasta eli pyritään kuvaamaan todellista kielenkäyttöä. Tutkimusaineisto koostuu suomen- ja ranskankielisistä kiipeilyoppaista, kiipeilyseurojen ja harrastajien laatimista verkkosanastoista sekä alan lehdissä ilmestyneistä ja harrastajien kirjoittamista verkkoartikkeleista. Tutkittavat termit on valittu aineistosta käsiteanalyysilla, jonka jälkeen käsite- ja termianalyysin avulla on tutkittu käsitteiden suhteita ja terminmuodostustapoja sekä muodostettu käsitteiden nimityksistä termijärjestelmät. Suomen ja ranskan kiipeilytermien terminmuodostustapoja on vertailtu tarkastelemalla eri tavoin muodostettujen suomen- ja ranskankielisten termien määriä. Analyysissa kävi ilmi, että suomessa ja ranskassa kiipeilytermit ovat muodostuneet selkeästi eri tavoin. Ranskan kielessä kiipeilytermejä on muodostettu enimmäkseen kotouttavilla muodostustavoilla termittämällä ja yhdistämällä kun taas suomessa kiipeilytermejä on muodostettu yksinomaan vieraannuttavilla tavoilla lainaamalla englannin kiipeilyn erikoiskielestä. Suomenkieliset termit ja ranskankieliset vastineet on koottu määritelmäehdotuksineen termitietueisiin, jotka muodostavat suomi−ranska-sanaston kiipeilytekniikan termeistä.
  • Juutinen, Jari (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomi-englanti ja englanti-suomi kieliparien asiatekstikääntäjien tapoja hyödyntää konekäännöksiä käännöstyössä ja asenteita konekäännösten käyttöä kohtaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään syitä erilaisille tavoille käyttää konekäännöksiä ja asenteille konekäännösten käyttöä kohtaan. Tutkielman taustaosiossa kerrotaan konekääntimien kehityksestä sekä pyritään luomaan kattava katsaus siitä, miten konekääntimet ja muut käännösteknologiat ovat käytössä nykypäivänä käännösalalla ja käytännön käännöstyössä. Käännösteknologian kartoitus on olennainen osa tutkielman taustaa, sillä konekääntimet on nykyään usein integroitu käännösohjelmiin, joissa asiatekstien kääntäjät tekevät suurimman osan käännöstöistään. Aineistona tutkielmassa on kysely, joka lähetettiin erään Suomessa toimivan käännöstoimiston suomi-englanti ja englanti-suomi kielipareissa työskenteleville freelance-kääntäjille. Kyselyn vastauksia analysoidaan kolmessa osassa: kääntäjien tausta ja kokemus käännösalalta, kääntäjien tavat käyttää konekäännöksiä käännöstyössä ja kääntäjien asenteet konekäännösten käyttöä kohtaan. Kyselyn vastauksista selviää, että konekäännöksiä huomioidaan laajalti, vaikka tavoissa hyödyntää konekäännöksiä onkin eroja. Kääntäjät eivät käytä konekäännöksiä samalla tavalla kuin käännösmuistiosumia, sillä kääntäjät ovat kriittisempiä konekäännöksiä kohtaan. Kääntäjät käyttävät konekäännintä lähinnä työkaluna, josta saa välillä apua, kuten inspiraatiota omiin käännösratkaisuihin tai sopivia yksittäisiä sanoja tai ilmaisuja. Harva kääntäjä sivuuttaa konekäännökset kokonaan. Kääntäjät hyödyntävät konekäännöksiä eniten kielellisesti yksinkertaisissa ja lyhyitä lauseita sisältävissä teksteissä. Selvää yhteyttä konekäännösten käytön ja käännösalan koulutuksen välillä ei ole. Kääntäjien asenteet konekäännösten käyttöä kohtaan vaihtelevat kyselyn vastausten perusteella, mutta suurempi osa vastaajista suhtautuu negatiivisesti konekäännösten käyttöön. Huolta aiheuttavat käännöstöiden hinnoitteluperiaatteiden muuttuminen sekä kokemukset työmäärän ja työn mielekkyyden vähenemisestä ja asiantuntijuuden arvostuksen laskusta. Erot käännösalan koulutuksessa eivät näytä vaikuttavan suhtautumiseen konekäännösten käyttöä kohtaan.
  • Stenvall, Annika (2021)
    Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella konferenssitulkkien tekemiä prima vista -ratkaisuja ja sitä, miten he kokevat omat suorituksensa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kevättalvella 2021 etäyhteyden kautta nauhoitettujen tulkkauskokeiden ja haastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistui kolme konferenssitulkkia, jotka tulkkasivat kaksi rakenteeltaan ja rekisteriltään erilaista ranskankielistä tekstiä prima vista -menetelmällä suomeksi. Puheen rytmittämistä analysoitiin Praat-ohjelman avulla. Tulkkauksen arvioinnin subjektiivisuuden välttämiseksi tulkkausongelmien ja -strategioiden tunnistamisessa käytettiin Henri Barikin (1971) virhejaottelua. Semanttisen ekvivalenssin arvioinnissa Barikin jaottelun avulla pyrittiin analysoimaan kohdat, jotka tuottivat ongelmia yhdelle tai useammalle tulkille, minkä avulla voitiin arvioida kognitiivista kuormittavuutta. Daniel Gilen (2009) ja Marjorie Agrifolgion (2004) kognitiivista kuormittavuutta kuvaavat mallit auttoivat ymmärtämään syitä virheiden syntymiseen. Gilen (2009) tulkkausstrategioiden jaottelulla pyritään kuvamaan tulkkien tekemiä ratkaisuja ongelmatilanteissa. Aineistosta kävi ilmi, että lähdekielen interferenssi on vahvaa pitkissä virkkeissä kieliparissa ranska–suomi. Tulkit pilkkoivatkin merkitysyksiköt osiin työmuistin säästämiseksi eivätkä tulkanneet koko virkettä yhtenä virkkeenä vaan jakoivat sen osiin. Lukusanojen tulkkaaminen oli ongelmallista sijamuotojen monimutkaisuuden ja pituuden vuoksi, vaikka luvut olivat tulkin nähtävissä lähdekielisessä tekstissä. Niiden kohdalla ilmeni korjauksia ja toistoa. Tulkattavien tekstien haasteet osoittautuivat pitkälti yksilöllisiksi, sillä eri tulkeilla vaikeudet eivät liittyneet samoihin lähtötekstin kohtiin. Tulkkien käyttämissä strategioissa oli sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Haastattelujen kautta saatiin selville, että tulkit pyrkivät unohtamaan mahdolliset virheensä nopeasti ja siirtymään seuraavaan tehtävään. Tutkimustuloksissa korostui tulkkauksen arvioinnin kompleksisuus, sillä virheiden lokerointi on hankalaa ja subjektiivista. Tulkkaus on kuitenkin aina epätäydellistä, joten pitäisi keskittyä positiivisiin aspekteihin negatiivisten sijaan.
  • Järvi, Ursula (2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella haastattelututkimuksen keinoin keväällä 2020 alkunsa saaneen koronaviruspandemian seurauksia EU-tulkkauksen näkökulmasta. Tutkittava ajanjakso on rajattu helmi–maaliskuun alusta kesäkuun toiselle viikolle. Koska tutkielma on kirjoitettu kevään ja kesän 2020 aikana, eivät koronariisin pidempikantoiset seuraukset EU-tulkkaukselle olleet tutkielman valmistumisajankohtana vielä selvillä. Tutkielman teoriataustassa käydään läpi kansainvälisissä organisaatioissa tehtyjä tutkimuksia etätulkkauksen menetelmien käyttöönotosta osana monikielisten kokousten tulkkausjärjestelyitä sekä aikaisempia konferenssitulkkien työelämää käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimusta varten haastateltiin neljää tulkkia, joista kolme työskentelee freelance-tulkkeina EU:n toimielimissä ja yksi virkatulkkina Euroopan unionin parlamentissa. Kaikki haastatellut tulkit tulkkaavat suomeksi, ja heistä kolme asuu Brysselissä ja yksi muussa EU-maassa. Haastattelututkimuksen osallistujiksi ei ilmoittautunut tulkkeja, jotka olisivat tulkanneet koronakriisin aikana muiden EU:n toimielinten kuin parlamentin kokouksissa. Haastattelut toteutettiin etähaastatteluina. Haastattelun kysymykset käsittelivät EU:n muuttuneita tulkkausjärjestelyjä, etätulkkauksen menetelmien käytön etuja ja haasteita sekä tulkkien henkilökohtaisia kokemuksia koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa. Haastatteluaineistosta käy ilmi, että etätulkkauksen menetelmien käyttö on koronakriisin aikana mahdollistanut tulkkauksen järjestämisen EU:n toimielinten kokouksissa. Käyttöönotetut tulkkausjärjestelyt voidaan määritellä tulkatuiksi tai etätulkatuiksi videokonferensseiksi. Tilateknisillä järjestelyillä on pyritty vähentämään konferenssitulkkauksen yhteydessä tapahtuvia ihmiskontakteja. Tulkit on sijoitettu yksittäin varsinaisen kokoustilan ja tarvittaessa samassa rakennuksessa sijaitsevien muiden kokoustilojen tulkkauskoppeihin, ja siksi esimerkiksi parlamentin täysistuntojen tulkkaamiseen on vaadittu useampi kokoussali. Parlamentin kokouksissa primääriset osallistujat on sijoitettu joko kokoussaliin tai he ovat osallistuneet kokoukseen etäyhteyden välityksellä. Osa kokouksista on järjestetty rajatulla määrällä tulkattavia kieliä tai kokonaan ilman tulkkausta. Huomionarvoista on myös, että suuri osa EU-toimielimien kokouksista on peruttu poikkeustilanteessa. Etätulkkauksen toteutuksen yhteydessä on esiintynyt haasteita. Teknisten ongelmien ohella tulkit nostivat esiin inhimillisiä aspekteja, jotka hankaloittavat etätulkkaustilannetta. Tulkit kokivat haasteelliseksi kokonaistilanteen hahmottamisen, non-verbaalisen kommunikaation ja vuorovaikutuksen puuttumisen tulkin ja hänen yleisönsä sekä tulkkikollegoiden väliltä. Poikkeustilanne on myös vaikuttanut haastateltujen tulkkien henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja aiheuttanut huolta töiden jatkumisesta ja EU-tulkkauksen jatkuvuudesta.
  • Kupari, Sari (2021)
    Tutkimuksen tavoitteena selvittää, millaisia strategioita tulkit käyttävät sanontojen tulkkaamisessa. Sanonnat ovat kielen rikkaus, ja ne asettavat tulkkaukseen omat haasteensa. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, mitä strategioita hyödyntäen tulkit tulkkaavat sanonnat eri tulkkausmenetelmissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sanontojen tulkkausta kolmessa eri tulkkausmenetelmässä; konsekutiivi-, simultaani- ja prima vista - tulkkauksessa. Tutkielmassa käytetty aineisto koottiin kahden vastavalmistuneen ja kahden kääntämisen ja tulkkauksen maisteriopintoja viimeistelevän tulkin tulkkauksista. Tulkkaukset simuloivat kolmea eri menetelmää, ja tulkkauksen aiheet olivat eri oikeudenaloilta. Tutkimuksen kielipareina olivat suomi–englanti ja suomi–saksa, ja tulkit tulkkasivat äidinkielestä vieraaseen kieleen. Äänitteet anonymisoitiin ja litteroitiin analyysia varten. Tutkimuksen teorian alkuosuus käsittää sanonnan määrittelemisen: mikä sanonta on ja mikä tehtävä sillä on kielessä. Lisäksi selvitetään lyhyesti sanontojen alkuperä eli sanontojen kieli- ja kulttuurisidonnaisuus. Tämän jälkeen perehdytään tulkkaukseen: aluksi keskitytään tarkastelemaan Sylvie Kalinan (1998) tulkkausteorioita, Daniel Gilen (2009) kuormittavuusmalliteorioita ja Henri Barikin (1971) virhekategoriaa ja sen alaisuuteen kuuluvia muunnoksia ja lisäyksiä. Kalinan tulkkausteoriat antavat työlle raamit kokonaisuudessaan, eli teorioiden avulla kerrotaan, mitä tulkkaus on vuorovaikutuksellisena toimintana. Gilen kuormittavuusmallit pyrkivät antamaan viitteitä mahdollisista syistä, miksi tulkki päätyi tulkkausratkaisuunsa. Barikin teoriat keskittyvät arvioimaan virheiden, muunnosten ja lisäysten laatua ja sitä, millainen vaikutus niillä on tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimuksesta kerätyn aineiston perusteella voidaan tehdä päätelmä, että sanonnoilla on vaikutusta tulkkaussuoritukseen ja ne neutralisoituvat helposti tulokielessä. Jotkin sanonnat voidaan tulkata kotouttamalla eli käyttämällä idiomaattista vastinetta, mutta tulkkaus voi toisinaan häivyttää sanonnat tulokielessä. Sanonnan kantama merkitys välittyy tulokieleen, mutta toisinaan tulokielessä sanonta on niin neutralisoitunut, ettei sitä enää tunnista sanonnaksi. Tutkimuksesta selvisi myös, että sanonnat tulkataan idiomaattisemmin simultaani- ja prima vista -menetelmissä kuin konsekutiivimenetelmässä. Tutkimustulokset osoittavat, että sanonnat on mahdollista tulkata erilaisin tulkkausstrategioin, mutta eri strategioilla voi olla vaikutusta luovuuden asteeseen ja tämän vuoksi myös tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimus myös osoittaa, miten haastavaa sanontojen tulkkaaminen on kielten symmetrisyyden tai asymmetrisyyden ja siitä johtuvien kieli- ja kulttuurisidonnaisuuksien vuoksi. Sanontojen tulkkaamisessa keskeiseen asemaan nousevat tulkin laaja tulkkauskielten ja niiden edustamien kulttuurien tuntemus.
  • Joenkoski, Sari (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan maallikkokääntäjän ja ammattikääntäjän laatimia ruututekstejä viiteen Yle Novostin uutiseen. Tarkoituksena on selvittää, miten kääntäjien tekemät ruututekstit eroavat toisistaan ruututekstikonventioiden noudattamisen osalta. Vertailussa keskitytään konventioihin, jotka liittyvät tiivistämiseen ja uudelleenmuotoiluun, poistoihin sekä tekstityksen jaotteluun. Oletuksena on, että ammattikääntäjä noudattaa konventioita maallikkokääntäjää tiukemmin, sillä hän on joko koulutuksensa tai kokemuksensa kautta niistä tietoisempi. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, että ammattikääntäjä noudattaa ruututekstikonventioita maallikkokääntäjää hieman tiukemmin. Tulokset osoittavat myös, että maallikkokääntäjä osaa hyödyntää kielellisen tiivistämisen strategioita, vaikkei hänellä ole kääntäjänkoulutusta tai kokemusta ruututekstien laatimisesta. Ammattikääntäjä vaikuttaa kuitenkin hyödyntävän kielellisen tiivistämisen strategioita tietoisemmin kuin maallikkokääntäjä ja kiinnittävän enemmän huomiota siihen, että ruututekstit toimivat hyvin kokonaisuutena. Tulokset näyttävät siis tukevan alkuperäistä hypoteesia, mutta tutkimusaineiston suppeuden takia yleistyksiä ei ole mahdollista tehdä.
  • Montserrat Puumala, Joel (2020)
    Tämä tutkielma tarkastelee tulkkausta keskittyen sen kahteen varsin ainutlaatuiseen alalajiin: asioimis- ja konferenssitulkkaus. Tutkielmassa selvitetään sekä asioimis- että konferenssitulkin suosituimpia urapolkuja, uravalintoja ja syitä, jotka rohkaisevat tulkkeja suuntautumaan tiettyyn lajiin. Keskeistä tässä tutkimuksessa on asioimis- ja konferenssitulkkauksen välisten erojen ja yhtäläisyyksien kartoittaminen. Kummankin lajin erityispiirteiden ja pääasiallisten haasteiden määritteleminen muodostaakin tutkielman tärkeämmän tutkimuskysymyksen. Lisäksi tutkimuskysymyksissä selvitetään, mistä ammattitulkin ura saa alkunsa ja mitkä tekijät vaikuttavat sen kehitykseen. Lopuksi tarkastellaan, miten asioimistulkki voi toteuttaa siirtymän konferenssitulkkaukseen tai toisinpäin. Haastattelumetodina käytetään asiantuntijahaastattelua. Sen avulla kerätään tutkimusaineisto, joka koostuu neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastattelujen kohteiksi valittiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) hakupalvelusta sellaiset ammattitulkit, jotka ovat työskennelleet sekä asioimis- että konferenssitulkkeina. Haastateltaville esitettiin kymmenen kysymystä, joista jokainen liittyi yhteen seuraavista aihealueista: uran alku ja uramuuttujat, asioimis- ja konferenssitulkkauksen erot sekä siirtymä lajista toiseen. Analyysin ja sen tuottamien tulosten valossa voidaan todeta, että kaikkiin tutkimuskysymyksiin löydettiin vastaus. Ammattitulkin ura lähtee käyntiin usein jo hyvin varhaisessa vaiheessa korkeakouluopintoja, ja sille on ominaista tietynlainen sattumanvaraisuus. Pääasiallisempana erona tulkkauslajien välillä nousi esille läheisyys tulkkaustilanteen osapuolten välillä, mikä on asioimistulkkauksessa hyvin välitön. Konferenssitulkkauksessa on taas tyypillisempää, että osapuolet ovat tietyn etäisyyden päässä. Kysymyksissä koskien siirtymistä tulkkauslajista toiseen koettiin, että siirtymä konferenssitulkkauksesta asioimistulkkaukseen on yleisempi ja helpompi.
  • Guseva, Iuliia (2022)
    Tämän maisterintutkielman aiheena on venäjän preteritin tulkkaus suomeen, sillä venäjää äidinkielenään (A) puhuvalle tulkille, jolle suomi on vieras kieli (B), suomen kielen menneen ajan aikamuodon valinta voi olla vaikea. Hypoteesinamme on oletus siitä, että tulkkauksen aikana ammattitulkit valitsevat usein venäjän preteritin vastineeksi nimenomaan imperfektin, koska se on jostain syystä ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto. Suomen ja venäjän tempusjärjestelmien eroavaisuuksien vuoksi väärän aikamuodon valinta voi kuitenkin aiheuttaa oikeustulkkauksessa väärinkäsityksiä, minkä seurauksena voisi olla yksilön oikeusturvan vaarantuminen ja pahimmassa tapauksessa väärä tuomio. Tutkimuksen teorian ensimmäisessä osassa käytiin läpi oikeustulkkauksen keskeisiä asioita, siihen liittyviä haasteita sekä poliisikuulustelun erityispiirteitä. Teorian toisessa osassa kuvattiin venäjän preteritiä ja verbin aspektia sekä suomen kielen menneen ajan aikamuotoja ja vertailtiin niitä keskenään. Tutkimuksen empiirisen osan keskiössä on kirjallinen koe, jonka tavoitteena on tarkastella, miten venäjää äidinkielenään puhuvat tulkit tulkkaisivat venäjän preteritin suomeen päin ja mitkä kohdat aiheuttavat heille vaikeuksia. Kirjallisen kokeen materiaalina oli runsaasti suomen imperfektiä sisältävä, suomenkielinen ja litteroitu poliisikuulustelu tv-sarjasta Arman ja Suomen rikosmysteerit, jota hieman pidensimme lisäämällä siihen muutaman lauseen. Käänsimme koemateriaalitekstin venäjäksi. Sen jälkeen koehenkilöitä pyydettiin kääntämään teksti venäjästä suomeen sekä vastaamaan tausta- ja loppukyselyssä oleviin kysymyksiin. Kokeen tuloksista kävi ilmi, että menneen ajan aikamuodon valintaan vaikuttavat ensisijaisesti konteksti, sen ymmärtäminen sekä tilanteen luonne. Lisäksi ilmeni, että tilanteen kokonaiskuvan hahmottaminen perehtymättä kontekstiin voi olla hankalaa, mikä vaikeuttaa sisällöllisesti täydellisen menneen ajan aikamuodon valintaa. Kokeen tuloksista sekä loppukyselystä kävi myös ilmi, että vaihtelua tulkkien käyttämissä verbin aikamuodoissa ilmeni vaihtelua etenkin silloin, kun tekstissä ei ollut imperfektin tai perfektin valintaa helpottavaa ajan tai tavan adverbia. Näin olleen hypoteesimme todentui vain osittain, sillä yksi koehenkilöistä valitsi lähes kaikissa lauseissa venäjän preteritin vastineeksi suomen imperfektin.