Browsing by department "Hammaslääketieteen laitos"

Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomen väestöpohja on monikulttuuristunut huomattavasti. Myös työvoiman liikkuvuus on lisääntynyt reilusti. Tämä asettaa haasteita terveydenhuollolle ja hammaslääketieteen opiskelulle. Tällä hetkellä suomalaiseen hammaslääketieteen tutkintoon ei kuulu erityistä opintojaksoa, joka valmistaisi opiskelijoita eri kulttuuritaustaisten potilaiden kohtaamiseen tai maailmanlaajuisten suun terveyden kysymysten ymmärtämiseen. Tämä tutkielma selvittää suomalaisten hammaslääketieteen opiskelijoiden suhtautumista kansainvälisyyteen. Se myös selvittää opiskelijoiden näkemyksiä tämän hetkisestä aiheeseen liittyvästä opetuksesta sekä toiveita sen suhteen. Lisäksi opiskelijoiden tulevaisuuden työnäkymiä selvitetään. Aineistona on käytetty 3.-6. vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijoille keväällä 2011 toteutettua kyselyä. Lisäksi tutkielma sisältää katsauksen hammaslääketieteen eri kansainvälisistä järjestöistä sekä opiskelijajärjestöistä. Osiossa käydään viimeksi mainittujen lisäksi läpi tutkimusjärjestö IADR, koulutukseen keskittyneitä järjestöjä sekä suun terveyden edistämiseen tähtääviä järjestöjä.

Tämän kyselytutkimuksen yleistavoitteena oli selvittää, miten suun terveyden edistäminen käytännössä toteutuu neuvoloissa. Lisäksi selvitettiin neuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien asenteita ja tietoja suun terveyden edistämisestä, sekä miten Kansanterveyslaki ja Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 380/2009 toteutuu suun terveyden osalta neuvoloissa. Metodisessa tarkastelussa käytettiin sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti ristiintaulukoimalla tilasto-ohjelma SPSS:n avulla. Muuttujina olivat suun terveyteen liittyvä koulutus ja yhteistyö sekä valmistumisvuosi. Tulokset osoittivat, että kaikki vastaajat pitivät suun terveyden edistämistä tärkeänä. Suurimman osan mielestä suun terveyden edistäminen kuuluu neuvolatyöhön. He valistivat mielellään suun terveyden tärkeydestä. Vain kaksi viidestä vastaajasta koki tietävänsä lasten suun terveyden edistämisestä riittävästi kyetäkseen luontevasti informoimaan asiakkaitaan. Yli 80% haluaisi saada enemmän tietoa ja materiaalia sekä koulutusta suun terveyden edistämisestä. Ainoastaan joka viides vastaaja raportoi katsovansa lapsen suuhun "aina" tai "useimmiten" lapsen ollessa 1–1,5-vuotias, kuten asetus 380/2009 määrää. Terveydenhoitajien suun terveyteen liittyvien valmiuksien parantaminen edellyttää laajempaa yhteistyötä suuhygienistien ja hammaslääkärien kanssa sekä erityisesti lisäkoulutusta.

Kariekseen liittyvät toimenpiteet ovat yleisimpiä perushammaslääkärin tekemiä toimenpiteitä. Syvän karieksen hoito vaatii hammaslääkäriltä tarkempaa pohdintaa hampaan senhetkisestä tilasta ja mahdollisesta pitkäaikaisennusteesta. Tutkielman tarkoituksena oli perehtyä syvän karieksen hoitoa ja hoitovaihtoehtoja koskevaan kirjallisuuteen, jotta pystyttäisiin antamaan suositeltavat hoitolinjaukset syvän karieksen ja pulpaperforaatioiden hoitoon. Aineisto kerättiin PubMed ja Ovid Medline -tietokannoista, joiden lisäksi tietoa haettiin myös oppikirjoista ja Helsingin yliopiston Nelli-portaalin artikkelihausta. Kirjallisuuden perusteella syvää kariesta preparoidessa ei ole toivottavaa poistaa kaikkea kariesta yhdellä istunnolla, sillä hammasytimen (pulpan) paljastumisen riski on liian suuri. Vaiheittainen ekskavointi osoittautui hampaan ennusteen kannalta suotuisaksi preparointitekniikaksi. Pulpan välillisessä kattamisessa paikan saumojen tiiveys vaikutti enemmän kuin kaviteetin pohjalla käytetty materiaali. Kattamisaineen ominaisuudet korostuvat vasta pulpaperforaation yhteydessä, jolloin käytetty materiaali on suorassa kontaktissa pulpakudoksen kanssa. Suositeltava materiaali perforaation hoitoon on MTA (mineraalitrioksidiaggregaatti), joka antaa hoidolle paremman ennusteen kuin pitkään käytössä ollut kalsiumhydroksidi.

Kartiokeilatietokonetomografiakuvaus (KKTT-kuvaus) on erityisesti hammaslääketieteelliseen käyttöön kehitetty kuvausmenetelmä. KKTT-kuvauksella saadaan kuvauskohteesta kolmiulotteinen kuva, jolla saadaan tietoa esimerkiksi preoperatiivisesti alaviisaudenhampaan ja mandibulaarikanavan kolmiulotteisesta sijoittumisesta toisiinsa nähden. Eri KKTT-laitteiden kuvanlaadussa on havaittu selkeitä eroja, joskin eri teknisten parametrien käytölläkin on vaikutusta kuvanlaatuun. Tutkielmassa arvioitiin teknisten parametrien vaikutusta kliiniseen kuvanlaatuun. Kuvaukset suoritettiin kallofantomilla käyttäen Instrumentarium 3000 3D® KKTT-laitetta muuttamalla jännitettä, virtaa, kuvakenttäkokoa sekä käyttäen hilaa tai alumiinilevyjä. Myös säteilyannos vaihteli. Leikesarjoja kuvattiin 58. Leikesarjoista arvioitiin anatomisten rakenteiden kliinistä kuvanlaatua neliportaisella asteikolla. Tutkimuksessa todettiin, että foramen linguale ja mandibulaarikanava kuvautuivat molemmilla kuvauskentillä ja samoilla säteilyannoksilla selkeämmin kuin pienemmät anatomiset rakenteet, kuten juurikanavat tai parodontaalirako. Käyttämällä korkeampaa jännitettä (90 kV) saavutetaan yhtä hyvä kuvanlaatu pienemmällä säteilyaltistuksella kuin käyttämällä alhaisempaa jännitettä (85 kV). Johtopäätös oli, että esimerkiksi preoperatiivisessa implanttisuunnittelussa kanavarakenteiden sijaintia voidaan tutkia kuvaamalla matalimmalla kuvausannoksella ja kummallakin kuvakentällä kliinisen kuvanlaadun merkittävästi heikentymättä, mutta pienemmät anatomiset rakenteet tulee kuvata hiukan suuremmalla kuvausannoksella riittävän kuvanlaadun saavuttamiseksi.

Hampaiden kiinnityskudosten tulehdukset ovat ikeniin rajoittuva gingiviitti ja hampaiden kiinnityskudoksiin eli parodontaalilgamentteihin ja alveoliluuhun etenevä parodontiitti. Parodontiitissa tapahtuu pysyvää kiinnityskudostuhoa kroonisen tulehduksen seurauksena. Syytä sille, miksi toisilla gingiviitti etenee kiinnityskudoksia tuhoavaksi parodontiitiksi ja toisilla ei, on pyritty etsimään muun muassa yksilöiden välisistä geneettisistä poikkeavuuksista. Tutkimustulosten perusteella onkin arvioitu että perimän osuus parodontiittialttiudesta on noin 50% ja ympäristotekijöiden osuus noin 50%. Spesifistä polymorfista, kroonista parodontiittia aiheuttavaa geeniä ei ole toistaiseksi löydetty. Geenitutkimukseen tuo haastetta parodontiitin etiologian multifaktoriaalisuus. Tutkimukset ovat kohdistuneet immuunijärjestelmän toiminnasta vastaavien molekyylien, kuten tulehdusta edistävien ja hillitsevien sytokiinien geeneihin. Joissain niistä on havaittu yhden nukleotidin polymorfioita (SNP). Nuorilla esiintyvässä aggressiivisessa parodontiitissa genetiikan vaikutus on selkeämpi kuin kroonisessa parodontiitissa. Ympäristötekijöistä tupakointi on kiistattomasti havaittu olevan parodontiitille altistava tekijä, johtuen sen vaikutuksista immuunijärjestelmän toimintaan ja bakteeristoon. Se muuttaa suun olosuhteita anaerobisia, virulenttisempia bakteereita kuten Aggrectibacter Actinomycetemcomitansia (A.a) ja Porphyromonas Gingivalista (P.g) suosivaksi ja häiritsee puolustustekijöiden toimintaa sekä vaikuttaa luun muodostukseen. Tupakoinnin määrällä ja kestolla on vaikutusta parodontiitin ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen. On siis selvää että parodontiittialttiuteen vaikuttavat monet geneettiset- ja ympäristötekijät.

Syventävien opintojeni tavoitteena oli oppia kirjallisuuden ja kliinisen työn seuraamisen avulla yleisimpien parodontiumin hoitoon kuuluvien viiltojen ja muodostuneiden läppien tekniset proseduurit, indikaatiot, kontraindikaatiot,edut ja haitat. Syventävät opintoni koostuvat kirjallisesta ja kliinisestä osasta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto perustuu parodontaalikirurgian oppikirjallisuuteen. Kliinisessä osuudessa on seurattu erikoishammaslääkäri Karita Nylundin kirurgisia toimenpiteitä Pääkaupunkiseudun suun erikoishoidon yksikössä (PKS-SEHYK). Parodontaalikirurgisten toimenpiteiden tavoitteena on parantaa mukogingivaalisia olosuhteita, säilyttää ja palauttaa ienarkkitehtuuria ja menetettyä kudosta sekä luoda biologiset ja morfologiset perusedellytykset parodontiumin paranemiselle. Tämän lisäksi estetiikan merkitys on tullut yhä tärkeämmäksi parodontaalikirurgiassa vaikuttaen menetelmän valintaan. Leikkauksen suunnittelulla, leikkaustekniikan valinnalla ja toimenpiteen toteutuksella on keskeinen rooli hoitotuloksen ennustettavuutta ajatellen. Erillisessä kapittelissa on vertailtu kirurgista ja konservatiivista lähestymistapaa jäännöstaskujen hoidossa. Kirjallisuuskatsaukseen perustuvan osuuden jälkeen on dokumentoituna kaksi potilastapausta.