Browsing by Title

Tutkielma käsittelee oikeudenmukaisuuden toteutumista lesken osalta jäämistöosituksen sovittelussa. Työn tarkoituksena on selvittää millaisia erityispiirteitä ja ongelmakohtia jäämistöosituksen sovitteluun liittyy lesken näkökulmasta. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, toteutuuko oikeudenmukaisuus jäämistöosituksen sovittelussa lesken osalta. Lisäksi pohditaan, millainen olisi jäämistöosituksen sovittelun oikeudenmukainen lopputulos lesken näkökulmasta ja kuinka siihen voidaan päästä. Tutkielmassa on käytetty lainopin metodia. Lähteinä on käytetty lainsäädännön ja oikeuskäytännön lisäksi lainvalmistelumateriaalia, oikeuskirjallisuutta sekä oikeustapauskommentteja. Tutkimuksen voidaan katsoa osoittavan, että vaikka AL 103b §:n sovittelusäännöksen tarkoituksena on kohtuullistaa sellaisia osituksen lopputuloksia, joissa toinen puoliso joutuisi kohtuuttomaan taloudelliseen asemaan tai saisi osakseen perusteetonta taloudellista etua, ei kohtuulliseen lopputulokseen jäämistöosituksen sovittelussa lesken osalta kuitenkaan aina päästä. Tämän voidaan katsoa johtuvan siitä, että jäämistöosituksen sovitteluun kuuluu tiettyjä lesken asemaan liittyviä erityispiirteitä, joita sovittelussa ei aina pystytä ottamaan riittävästi huomioon. Tämä johtuu erityisesti sitä, että tilanteet, joissa sovittelua käytetään, ovat usein hyvin erilaisia. Jäämistöosituksen sovittelussa huomiota tulisi kiinnittää avioliittolaissa ja perintökaaressa lesken suojaksi laadittujen säännösten vaikutukseen sekä siihen, millaiseen taloudelliseen asemaan leski jää kuolleen puolisonsa jälkeen. Vaikka joissakin tapauksissa leskeä suojaavat säännökset saattavat parantaa lesken jäämistöoikeudellista asemaa, aina näin ei kuitenkaan käy ja lesken asema saattaa muodostua leskensuojasäännösten huomioimisen myötä jopa tavallista huonommaksi. Myöskään lesken taloudelliseen asemaan ei välttämättä kiinnitetä riittävästi huomiota, ja leski saattaa siten jäädä kokonaan vaille toimeentuloturvaa, mikä on tullut ilmi erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä. Johtopäätöksenä on todettu, että lesken taloudellista asemaa tulisi sovitteluharkinnassa tarkastella kokonaisuutena, ottaen huomioon kaikki siihen vaikuttavat seikat. Näin pystytään arvioimaan, onko osituksen sovittelu tarpeen. Osituksen sovittelun voisi katsoa olevan tarpeen silloin, kun lesken toimeentulo muuten jäisi turvaamatta. Tutkielmassa on pohdittu myös leskelle ensiksi kuolleen puolison jäämistöstä maksettavan korvauksen mahdollisuutta Ruotsin mallin mukaan.

Gulf of Bothnia was simulated with NEMO sea model and LIM3 sea ice model. The results were used to count ice area, ice thickness, ice season length and the dates for freezing ang thawing. Results contained years from 1975 to 2059 but only years from 2006 were mostly used. Before 2006 the model was forced with a statistical history run. It was compared to thickness observations and the ice model was considered reliable enough. Atmospheric forcings became from three earth system models and two emission scenarios. With smaller emissions results about ice conditions and its trends vary between model runs with different focings a lot more than with higher emissions. In many case a propability distribution was used on results unlike on earlier similar researches which have mostly used only medians of ice parameters. Propability distribution for ice area was made using cumulative Gumbel probability distribution which enabled counting time periods longer than the time series. It also increased the reliability of extreme results. According to the results the northen part of the Bay of Bothnia freezes in every winter at 2050s. Ice thickness is 80cm at the most and median is 50cm. In almost every result southern part of the Bothnian Sea has over 50% chance for ice to occur and the median of thickness is more than 10cm. Length of the ice season close to 2050s can exeed 150 days often at the northen Bay of Bothnia but elsewhere it is closer to 100 days and varies a lot. The counted propability distributions for ice area let us suspect that a part of the Bay of Bothnia would remain unfreezed at least once every 30 years or more propably every 20 years in years from 2006 to 2059. In contradiction, not much can be said about large areas, because results vary a lot about wheter the whole Gulf of Bothnia can be expected to freeze close to 2050s.

Due to savings the traditional services provided by the welfare state have been weakened. These savings have adversely affected particularly the disadvantaged people, and part of the risk of social exclusion has increased. The third sector or non-governmental organisations, in this study Icehearts, will work to prevent exclusion starting from the pre-school stage. The theoretical background in this study is constructed from the concepts of change in welfare state, non governmental organisations, inter professional collaboration and identity. Organisation's educator-coaches coach teams, with the principle that everybody can play. Educators work as part of the inter professional collaboration, which is in boys and their families' life. Educators work at boys' school; organise afternoon activities, exercises in chosen sport, they are part of the multi-professional network in formal discussions and meetings including social, psychiatric, outpatient clinic and student welfare. Educators' work-identity or inter professional collaboration has not been studied before, similar studies has been done among social- and care work professionals. This thesis has studied the work of educators and identity as part of a multi-professional network. How educator-coaches' work-identity is constructed in their talk. How the interprofessional collaboration is described in their talk. Educators work mainly in the school district, both physically and mentally. Interesting is how this context was brought up in educators' speech. The study material was collected by theme interviews in November 2014 by interviewing six Iceheart's educator-trainer. They had worked 4-14 years in the organisation. The data was analysed with qualitative content-analysis. Experiences of working as a member of the interprofessional group differed depending from the context. Typical for educators seemed to be their tendency to adapt and use the language other professionals use. The underlying factors behind professional identity were the personal characteristics, Icehearts as organisation and other educators' support, personal values and the desire to help. Agency as part of the professional identity emerged as an opportunity to work with their own personality and their own way. There are no detailed instructions or only one right way to work as an educator and this was seen as an opportunity. It would be interesting and meaningful to study the effect of the organisation and educators from state point of view, what is the organisation's role in preventing exclusion. The multi professional co-operation could be studied with a change laboratory method in order to improve collaboration to benefit boys and families in large.

The purpose of this study was to investigate the structure of ice cream, especially the effects of temperature, sugar composition and stabilizer-emulsifier concentration on the melt down, hardness and moulding properties of ice cream. The aim was to produce a soft and easily mouldable ice cream that suits the intended purpose. A sensory evaluation was conducted to the ice creams with desired structural properties. The literature review deals with ice cream ingredients, manufacturing process and factors affecting ice cream structure. For the experimental study, 16 ice creams with different compositions were made. The ice creams contained 12 or 6 % fat, different types of sugar compositions (A, B, C, D, E, F) and different concentrations of two types of stabilizer and emulsifier blends (A, B). Ice creams were stored at different temperatures. The hardness of ice cream was measured with a Texture Analyser, the melting rate was determined and the moulding properties were analysed with a moulding test. The two ice creams with desired structure were compared to a commercial ice cream in a sensory evaluation. The results of the hardness measurements revealed, that temperature and sugar composition affected hardness the most. Stabilizer and emulsifier concentration and type did not have an effect. The softest ice creams were those stored at higher temperatures and those made with sugar composition C, D, E and F. The slowest melting ice creams were the ones containing greater amounts of stabilizers and emulsifiers. The ice cream made with sugar composition D melted the fastest. For the moulding test, the softer ice creams were the easiest to mould. The ice cream made with sugar composition D was found to be too soft, almost runny, and the ones made with sugar composition A and B were found to be too hard. The ice creams made with sugar composition C, E and F were found pleasing. The batches containing a greater amount of stabilizer and emulsifier were found to be a bit gummy. In the sensory evaluation there were only one difference in sweetness found between the study ice creams and the commercial one. There were no differences found in creaminess and over all liking. From this can be concluded that the study ice creams are accepted by the consumers as well.

This research aimed to investigate how Arne Trageton's "writing to read" method was incorporated into the reading practices of preschool children and first graders. The research questions were: 1. What kind of actions and collaboration emerged when students used the Trageton method for their reading practice? 2. How did the collaboration between children emerge, and how did it support student work within the Trageton method? The new curriculum for pre-primary education and basic education emphasizes learning by doing, phenomena, play and technological teaching skills. In Finland, we have a long tradition of teaching children to read. The concept of reading is changing, however, and it demands new teaching methods. Many studies (e.g. Fallon & Khoo 2014; Hyun & Davis 2005; Kumpulainen 1996; Lim 2012; Maynard 2010, Yelland 2011) have proven that technological environments can offer a motivating learning setting and may increase collaboration and interaction between students. The video material for this study was filmed in a primary school in Espoo in Spring 2013.Six preschoolers and six first graders were working using Trageton method. They were inventing and writing words with a word-processing program. They worked in pairs. The video material was analyzed through a content analysis. The Trageton method resulted collaborative actions. When pairs discussed, for example, the names or sounds of letters, it helped to find those letters on the keyboard and create words together. Simultaneously, it revealed the children's knowledge about language to themselves and to the teacher. The emerged literacy did came out as students were discussing about writing. Teachers could thus assist students if it was discovered that their ability to hear the sounds of letters or create words differed from that of their partners. As a result, writing via this method led to immerse joy in learning and increased motivation. It can therefore be said that writing to read can be used as a part of a new curriculum. This method enables children to learn at their own level, helping them work together and use technology by their own basis. There were also some weaknesses in the method. The most significant were the lack of spelling in general and the fact that the students weren't so enthusiastic on checking up the spelling independently afterwards.

Tutkielma käsittelee ranskalaisen filosofin Jacques Rancièren demokratiakäsitystä, joka rakentuu Rancièren tasa-arvon ja politiikan käsitteiden uudelleen muotoiluille. Tutkielma rinnastaa Rancièren erimielisyyttä korostavan politiikan teorian deliberatiivisen politiikan konsensuaalisen ajattelun kanssa korostaen näkemysten eroja, mutta samalla niiden yhtymäkohtia. Tutkielman argumentti rakentuu kahden teesin varaan, joita tutkielma havainnollistaa ja perustelee. Ensiksi Rancièren tasa-arvon käsitteen uudelleen muotoilu ja problematisointi tuovat esille deliberatiivisen politiikan muotoileman tasa-arvon puutteellisuuden ja epätasa-arvoiset ennakko-oletukset. Toiseksi Rancièren erimielisyyden politiikka ei ole täysin vastakkainen konsensuaaliselle politiikalle, vaan se sisältää konsensuaalisisa piirteitä sekä tasa-arvon, politiikan että demokratian käsitteiden tasolla. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee tasa-arvoa, joka muodostaa Rancièren ajattelun kulmakiven ja tarkastelee tasa-arvon käsitteen muotoutumista Rancièren ajattelun keskeiseksi viitepisteeksi. Toinen osa käsittelee Rancièren politiikan käsitettä sekä sen eroa perinteisesti ymmärrettyyn politiikkaan. Erityisesti osa käsittelee keskeistä politiikka-poliisi erottelua sekä poliittisen subjektin muotoutumista. Kolmas osa keskittyy Rancièren demokratiakäsitykseen, joka rakentuu tasa-arvon sekä politiikan muodostaman käsitteellisen kontekstin varaan. Tässä osassa Rancièren erimielisyyteen perustuva demokratiakäsitys asemoituu suhteessa deliberatiivisen demokratiaan ja konsensusajatteluun. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että tasa-arvo kaikkia koskevana ja yleisenä oletuksena toimii minimaalisena konsensuaalisena kiinnekohtana Rancièren ajattelussa. Rancièren politiikan käsite puolestaan haastaa näennäisen konsensuaalisuuden ja avaa mahdollisuuden luoda aito konsensus, joka ottaa huomioon myös ne, jotka jäävät näennäisen konsensuksen ulkopuolelle. Pyrkimys aitoon konsensukseen antaa Rancièren demokratiakäsitykselle tehtävän luoda entistä parempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta uuden konsensuksen kautta. Erimielisyys säilyy kuitenkin keskeisenä demokratian elementtinä, joka on edellytys aidon konsensuksen toteutumiselle. Juuri tässä mielessä Rancièren demokratiakäsityks voidaan nähdä sensitiivisempänä tasa-arvon kysymyksen tarkastelussa, kuin deliberatiivinen demokratia.

Jaetut hajautustaulut (Distributed Hash Table, DHT) ovat rakenteisten vertaisverkkojen tyyppi, jotka mahdollistavat tiedon hajauttamisen ennalta määrittelemättömälle joukolle solmuja ilman keskitettyä koordinaatiota. Kuten usein vertaisverkoissa, kaikki verkon solmut osallistuvat tiedon haku- ja talletusprosessiin. Tällaisessa järjestelmässä on keskeistä, että kaikki verkon solmut noudattavat verkon protokollaa. Solmut voivat poiketa protokollasta joko ohjelmistovirheiden vuoksi tai koska ne pyrkivät häiritsemään verkon toimintaa. Toisaalta verkon sisällöstä tai liikenteestä kiinnostuneet tahot voivat myös liittää verkkoon solmuja, joiden tavoite on lokittaa verkon liikennettä ja liikennöijiä. Nämä tarkkailijat voivat toimia muutoin pääosin protokollan mukaisesti. Hyökkäyksen suorittavia solmuja tarvitaan yleensä suuri määrä normaalikäyttöön verrattuna. Mahdollisuus liittää suuri määrä tällaisia solmuja perustuu osallistujien heikkoon identiteettiin sekä hankaluuteen varmistaa ulkopuolelta solmujen oikea toiminta. Tutkijat ovat kehittäneet sekä identiteetin vahvistamiseen, että verkon ja solmujen toiminnan tilastolliseen tarkasteluun perustuvia puolustusmenetelmiä. Nämä menetelmät pyrkivät tunnistamaan hyökkäävät toimenpiteet joko havaitsemalla verkkoon liittyneet poikkeavat solmuryppäät tai pyrkimällä havaitsemaan poikkeamat protokollien invarianteista. Maailmalla eniten käytetyt DHT:t perustuvat Kademlia-algoritmiin. Tätä käyttävät muun muassa eMule-tiedostonjako-ohjelman käyttämä Kad-verkko sekä kaksi erillistä BitTorrent-asiakasohjelmien käyttämää DHT:a. Näitä verkkoja vastaan on toteutettu useita käytännön hyökkäys- ja tarkkailumekanismeja sekä esitetty useita puolustusmekanismeja. Tämä tutkielma tarkastelee tutkimuskirjallisuutta DHT:jen toiminnan ja turvallisuuden teoreettisesta perustasta sekä periaatteellisista hyökkäys- ja puolustusmekanismeista esitetyille järjestelmille. Lisäksi tutkielma tarkastelee spesifisesti Kademlia-algoritmin käyttöä käytännön sovelluksissa ja niihin sovellettavia hyökkäys- ja puolustusmekanismeja. ACM Computing Classification System (CCS): C2.1 Network Architecture and Design — Distributed networks C2.2 Network Protocols — Applications C2.4 Distributed Systems — Distributed databases E.1 Data Structures — Distributed data structures H3.4 Information Storage and Retrieval — Systems and software — Distributed systems

The theoretical context of this qualitative study are the leadership in early childhood education and the organizational change. The leadership and the change of leadership are studied generally and then the distributed leadership and the distributed organization are studied specifically. This study examines how teachers and leaders view the distributed leadership and what kind of skills the leaders and the workers need in the organization of distributed leadership and how they view the organizational change. This is qualitative phenomenology research. The material of the study was collected at half structured interviews which were taken part in six teachers and two leaders from the city of Hamina during November and December 2017. The interviews were recorded and transcribed for analysis. The analysis was done with the methods of content analysis. This study shows that the leadership in early childhood education is in change and the leadership meets new challenges. Distributed leadership challenges both the leaders and the workers. The results of the study show that the interviewed teachers and leaders see distributed leadership as teamwork and interactional work custom. The distributed leadership was difficult to execute, because teachers worked as leaders without the status of the leader. The interviewed viewed that the difficulties of distributed organization are indefinite structures and work tasks of leadership and too large entireties of leadership. The interviewed viewed that the organizational change was unsuccessful. The interviewed teachers and the leader felt that they didn't have an opportunity to influence the change and the given reasons for doing the organizational change were incoherent and the results of the change were not estimated. They would like to increase the number of leaders and clear the determinations of work roles and responsibilities. This study suggests that the city of Hamina should increase the competence of the leaders and the personnel. In practice distributed leadership means investing the knowhow of leadership and working community skills. The human resource management and the motivating of the personnel are the main challenges in the future. Qualitative early childhood education is possible only with the motivated workers.

Tutkielmassani tarkastelen fygitaalisen ajan mahdollistamaa taiteen tilasta ja kuvatilasta toiseen siirtymistä teknisinä jäljennöksinä ja jaettuina teoksina, nykytaiteilijan jatkuvaa ja mobiilia luomisprosessia sekä digitalisoitumisen vaikutuksia analogisen taideobjektin olemukselle. Termi fygitaalisuus muodostuu sanoista fyysinen ja digitaalinen ja viittaa materiaalisen sekä aineettoman todellisuuden samanaikaiseen olemassaoloon. Lähestyn tutkimusaihettani kuvataiteilija Emma Ainalan (s.1989) tuotannon kautta. Ainala toteuttaa taidettaan maalauksina ja veistoksina perinteiseen galleriaympäristöön sekä teknisinä jäljennöksinä, omakuvina ja videoperformansseina henkilökohtaiselle Instagram-tililleen. Lähtökohtana ja innoittajana tutkimukselleni toimi Walter Benjaminin (s. 1892, k. 1940) essee Taideteos teknisen jäljentämisensä aikakaudella vuodelta 1935, ja erityisesti siinä esitetty teoria teoksen auran rappiosta jäljennöksien yleistymisen myötä. Tutkimusväitteeni on, että teknologian kehittymisen myötä taiteesta on tullut jaettavaa sisältöä verkkoon, minkä seurauksena sen yhtenäinen, muuttumaton olemus on kadotettu. Jaettu teos tavoittaa joukot, sillä se on originaalin alkuperäisestä sijainnista ja materiaalisesta olomuodosta vapautettu. Tutkimuksessani Benjaminin esseen kanssa vuoropuhelua käyvät taidefilosofinen käsiteaineisto, digitaalista murrosta käsittelevä nykykirjallisuus sekä taiteilija Emma Ainalan metodeja kartoittava haastatteluaineisto. Pyrin kytkemään taideteoksen muodonmuutoksen analogisesta digitaaliseksi osaksi laajempia muutoksia modernin yhteiskunnan toimintatavoissa, ajattelussa sekä rakenteissa. Olen jakanut tutkimukseni kolmeen päälukuun: Taideteoksen muodonmuutos materiaalisesta aineettomaan, Reproduktioiden virta fygitaalisena aikana sekä Taiteen medioituminen ja taiteilija viestijänä. Metodologisena lähtökohtana tutkimuksessani on Emma Ainalan Soft Hardcore -näyttelystä vuodelta 2018 valitun teoskokonaisuuden läpileikkaava kuva-analyysi. Perusteluna aineiston rajaukselle on, että kyseisten teosten kehyksenä toimii sosiaalisen median maailma. Ainalan maalauksien sisältö liikkuu ajassa ja viittaa sekä taiteen historiaan, että populaarikulttuuriin. Osan tutkimustani muodostaa diskurssianalyysi, sillä aineistona käytän myös Ainalasta kirjoitettuja aikakausi- ja sanomalehtiartikkeleita sekä taiteeseen keskittyviä verkkojulkaisuja. Tutkimukseni osoittaa, että fygitaalisena aikana tavat tuottaa, katsoa, markkinoida, keräillä, ostaa ja myydä taidetta ovat muuttuneet. Digitalisaation emergentti luonne mahdollistaa taiteessa alemman tason toimijoiden nousun ylemmäksi hierarkiassa. Taiteilijan kannalta teoskuvien jakamisen etuja ovat potentiaalinen tunnettuuden kasvu, myynnin edistäminen sekä taiteilijan ja yleisön välisen yhteyden syventyminen. Samalla esteettinen asenne ja keskittymisen taso, jolla teos kohdataan sen uusissa digitaalisissa ympäristöissä, on väistämättä muuttunut. Tutkimukseni tulokseksi muodostui, että 2020-luvulla taideteos on hybridi. Ainalan henkilökohtaisella Instagram-tilillään jakamat tekniset jäljennökset hänen maalauksistaan on mahdollista nähdä omina, itsenäisinä teoksinaan ja jatkumona hänen taiteelliselle tuotannolleen. Ainalan maalauksia ei voi erottaa niiden digitaalisista jäljennöksistä; ne ovat olemassa kahtaalla.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee ghanalaisen filosofin Kwame Gyekyen (s.1934) näkemystä afrikkalaisen kommunitarismin suhteesta yksilön oikeuksien kunnioittamiseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella voisiko Gyekyen puolustama maltillinen kommunitarismi toimia hedelmällisenä sillanrakentajana liberaalin individualistisen oikeuskäsityksen ja kommunitaristisen yhteisökeskeisen moraalin välillä. Tutkielman tärkein lähde on Gyekyen teos Tradition and Modernity: Philosophical Reflections on the African Experience (1997), jossa hän puolustaa maltillisen kommunitarismin käsitettään ja näkemystään yksilön oikeuksien asemasta afrikkalaisessa kommunalismissa, sekä Gyekyen teokset An Essay on African Philosophical Thought: The Akan Conceptual Scheme (1987) ja Beyond Cultures: Perceiving a Common Humanity (2004). Omaan argumentaatiooni ovat vaikuttaneet erityisesti Bernard Matolinon, J.O. Famakinwan ja Polycarp Ikuenoben tulkinnat Gyekyen maltillisesta kommunitarismista. Gyekyen maltillinen kommunitarismi edustaa uudenlaista afrikkalaisen filosofian suuntausta, joka omaksuu länsimaisesta filosofiasta atomistisen metafyysisen persoonakäsityksen elementtejä ja yhdistää sen kommunalistiseen persoonakäsitykseen. Gyekyen keskeinen teesi on, että liberaalit individualistit väheksyvät yhteisön merkitystä yksilön persoonan rakentumisessa, kun taas niin kutsutut radikaalit kommunitaristit, joiksi hän lukee afrikkalaisen kommunitarismin keskeisimmät ajattelijat ja osan länsimaisista kommunitaristeista, väheksyvät yksilön autonomiaa, mikä on johtanut yksilön oikeuksien sivuuttamiseen. Gyekyen tavoitteena on osoittaa, että yksilön oikeuksilla on tärkeä asema myös afrikkalaisessa kommunitarismissa, jolla viitataan kommunalismiksi kutsuttuun afrikkalaiseen perhekeskeiseen solidaarisuuden traditioon. Tutkielmani ensimmäisessä osassa tarkastelen afrikkalaisen kommunitarismin metafyysisiä perusoletuksia, erityisesti kommunalistista persoonan käsitettä. Pyrin selvittämään, miten afrikkalainen holistinen ja moraalinen persoonakäsitys eroaa länsimaisesta atomistisesta ja deskriptiivisestä persoonan käsitteestä sekä toisaalta niin kutsutusta radikaalista kommunitarismista suhteessa yksilön moraaliseen autonomiaan ja moraaliseen toimijuuteen. Tutkielmani toisessa osassa tutkin Gyekyen näkemystä oikeuksien asemasta maltillisessa kommunitarismissa ja pohdin afrikkalaisen kommunitaristisen ontologian soveltamista poliittiseen ajatteluun, tarkemmin ottaen liberaalin ihmisoikeuskäsityksen ja kommunalistisen poliittisen ideologian väliseen kiistaan. Pyrin arvioimaan miten hyvin Gyekye onnistuu yhdistämään holistisen ja atomistisen näkökulman sekä rakentamaan siltaa kommunalismin ja liberaalin oikeusajattelun välille. Analyysini mukaan Gyekye epäonnistuu osoittamaan miten maltillinen kommunitarismi suojelisi yksilön oikeuksia radikaalia kommunitarismia paremmin. Hän puolustaa yksilön autonomiaa, mutta yhdistää persoonuuden moraaliseen saavutukseen, mikä lähentää hänen argumentaatiotaan radikaalien kommunitaristien kanssa. Gyekyen näkemys yksilön autonomiasta on hyvin lähellä abstraktia individualistista autonomiakäsitystä, eikä hän analysoi riittävän perusteellisesti esimerkiksi yhteisöllisen vallankäytön muotoja ja niiden vaikutusta yksilön identiteettiin ja autonomiaan. Pidän ongelmallisena myös Gyekyen tapaa sovittaa yhteen yksilön oikeudet ja yhteisölliset velvollisuudet. Maltillisen kommunitarismin perusoletuksena on eräänlainen ideaaliyhteisö, jonka oletetaan toimivan yksilön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, jos yhteisössä vaalitaan kommunalistisia solidaarisuuden, myötätunnon ja ystävyyden kaltaisia hyveitä yksilön oikeuksia suojelevien instituutioiden rinnalla, eikä Gyekye tarkastele riittävän perusteellisesti ei-ideaalisten yhteisöjen ongelmia. Johtopäätökseni on, että Gyekyen maltillinen kommunitarismi toimii hyvin afrikkalaisen kommunitarismin sisäisenä kritiikkinä ja tuo monipuolisemman näkökulman esimeriksi afrikkalaista persoonakäsitystä koskevaan keskusteluun, mutta ei kykene tarjoamaan pätevää normatiivista vaihtoehtoa polarisoituneelle vastakkainasettelulle liberaalin individualismin ja kommunalismin välillä.