Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Lehtiluoto, Karla (2020)
    Tutkielmassani tavoitteenani on selvittää, kuinka vuonna 2016 suomalaisissa peruskouluissa käyttöön otettu opetussuunnitelmauudistus on vaikuttanut suomenkielisten peruskoululaisten asenteisiin ja motivaatioon pakollisia ruotsin kielen opintoja kohtaan. Ruotsin opetussuunnitelmauudistuksen päätavoitteena on ollut ruotsin opiskelumotivaation kohottaminen. Tutkielmassa tutkitaan oppilaiden asenteiden ja motivaation muutosta aiempiin tutkimustuloksiin verrattuna. Lisäksi tarkastellaan, onko opetussuunnitelmauudistus tasoittanut asenteiden ja motivaation vaihtelua ikä- ja sukupuoliryhmien välillä. Tutkimus on luonteeltaan määrällinen ja se toteutettiin oppilaskyselyn muodossa yhdessä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa koulussa. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 89 kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisen oppilaan vastauksista. Aineistossa tutkittavien ikä- ja sukupuolijakaumat ovat suhteellisen tasaisia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, ettei opetussuunnitelmaan tehdyistä uudistuksista huolimatta peruskoululaisten asenteissa ja motivaatiossa ruotsin opintoja kohtaan ole tapahtunut suurtakaan muutosta. Erot ikä- ja sukupuoliryhmien välillä asenteissa ja motivaatiossa ruotsin opiskelua kohtaan ovat yhä suuria: iältään vanhemmat oppilaat, ja erityisesti poikaoppilaat, suhtautuvat ruotsin kieleen ja sen opintoihin edelleen huomattavasti negatiivisemmin. He ovat myös epämotivoituneempia opiskelemaan sitä koulussa.
  • Johansson, Teresa (2019)
    Denna avhandling belyser universitetsstuderandes studieframgång och -motivation ur ett socialpsykologiskt perspektiv. Som teoretisk grund fungerar Ajzens (1985; 1991) teori om planerat beteende (TPB). Enligt TPB kan mänskligt beteende förklaras med personens intentioner att utföra handlingen. Intentionerna baseras i sin tur på personens attityder, subjektiva normer och upplevda kontroll. I denna avhandling används Sideridis och Kaissidis-Rodafinos (2001) utvidgade version av TPB. Denna utvidgade version av teorin omfattar alla delar av TPB, samt målets betydelse, dvs. hur viktigt målet anses vara. Målets betydelse antas ha ett positivt samband med intentionerna - när personer upplever att målet som uppnås genom beteendet är viktigt, kommer de också att ha starkare intentioner att utföra beteendet. Sideridis och Kaissidis- Rodafinos föreslog även att sambandet mellan målets betydelse och intentionerna medieras av attityder, subjektiva normer och upplevd kontroll. Denna undersökning är en replikering av Sideridis och Kaissidis-Rodafinos (2001) undersökning. De huvudsakliga forskningsfrågorna är: kan TPB förklara hur mycket tid universitetsstuderande lägger på sina studier? Förbättras modellens förklaringskraft av att målets betydelse inkluderas i modellen? Datat samlades in med hjälp av ett elektroniskt frågeformulär, och 761 studerande på Helsingfors universitet deltog i undersökningen. Datat analyserades med hierarkisk regressionsanalys samt bootstrap-medieringsanalys. Undersökningens resultat visade att intentionerna och den upplevda kontrollen tillsammans förklarade 16 % av variansen i antalet timmar de studerande lade på sina studier. Resultatet visade också att målets betydelse hade en signifikant inverkan på intentionerna, även då attityderna, de subjektiva normerna och den upplevda kontrollen hade beaktats. Attityder och upplevd kontroll medierade sambandet mellan målets betydelse och intentionerna, men subjektiva normer var inte en signifikant mediator i modellen. Två centrala slutsatser kan dras på basen av undersökningens resultat. För det första visade resultatet att åtgärder riktade till att förbättra universitetsstuderandes studiemotivation bör fokusera på att stärka de studierelaterade målens betydelse samt påverka studerandes attityder och upplevda kontroll i en positiv riktning. För det andra underströk resultatet behovet, men också nyttan, av replikering; resultatet kunde delvis bekräfta och delvis utvidga resultatet från den ursprungliga undersökningen, men samtidigt framträdde även några begränsningar i det ursprungliga undersökningsupplägget.
  • Inget, Emilia (2018)
    Objectives. The aim of this study is to find out what factors influence family food choices today and how sustainable eating is reflected in family food choices. In previous studies, food choices can be seen as a complex phenomenon with many different goals. The aim of this study is to reflect how parents experience food choices today. My research brings a new perspective to studying family food choices and answers the current question of how sustainability is reflected in family food choices. Methods. This was a qualitative study. The material was collected in semi-structured theme interviews. One parent of the family was interviewed. Eight families were selected to this study. Since this study focused on the role of sustainability in family food choices of parents of young children, the age of the children was under the Finnish school age of seven. The families had either one or two children. Results and Conclusions. The results show that family food choices were affected by many different goals that might be partly contradictory and sometimes prevent one another from achieving the other. Thus, parents may be considered to be in a type of crossfire when con-sidering food choices. Sustainable eating appeared in three different roles in the families: it was either a guiding factor for family food choices, a somewhat guiding factor, or a meaningless factor for family food choices. Sustainable eating appeared in the food choices, among other things, as favoring of certain diets or products, and the avoidance of certain ingredients or products. The parents of this study had found the eating habits that worked for them. Parents did not experience food choices challenging, although their responses showed some discrepancies when discussing about food choices. These contradictions were brought up by the use of opposites. Intrestingly the parents applied routines as strategies for overcoming the controversies, and as a result, the at times even experienced the potential problems as opportunities.
  • Ollikainen, Mirkka (2018)
    Gradun aiheena oli tutkia Gold and Green foods Oy:n Instagram –kuvien visuaalisia brändielementtejä semioottisen kuva-analyysin avulla muuttuneessa sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman tavoitteena oli ymmärtää yritystilin julkaisemia kuvia syvällisesti ja löytää Instagramissa tykätyistä kuvista brändiin viittaavia visuaalisia elementtejä. Tutkimuksen aineisto koostui Gold and Green foods Oy:n julkaisemista Instagram –kuvista, joiden engagement rate -arvo oli korkea. Kuvat analysoitiin semioottisin menetelmin käyttäen apua interpersoonalista metafunktiota, tekstuaalista metafunktiota, sekä konnotatiivista lähestymistapaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa bränditeoriaan, markkinointiviestintään sekä erityisesti semiotiikkaan. Tutkimus alkoi käsillä olevan aiheen ja kohdeyrityksen esittelyllä, jonka jälkeen käsiteltiin tutkimukseen liittyvä teoreettinen tausta. Teoriaosuudessa käsiteltiin bränditeoriaa, markkinointiviestintää sosiaalisen median kontekstissa sekä semiotiikkaa tieteenalana ja teoriana. Tämän jälkeen esitettiin tutkimuksen lähtökohdat sekä aineiston analyysimetodit. Analyysiosassa suoritettiin aineiston lähiluku sekä muut semioottiset analyysit. Analyysien jälkeen havaittiin, että kuvien sisällössä toistuvat tietyt kuvakulmat, konnotaatiot ja värimaailma. Selkeitä brändiin liittyviä visuaalisia elementtejä puolestaan oli vähän. Tutkimuksen kuva-analyysin tuloksista kävi ilmi, että aineistoon valituissa kuvissa oli hyvin vähän selkeitä brändiin viittaavia visuaalisia elementtejä, kuten logoja, iskulauseita tai graafisia valintoja. Värien käyttö oli aineistossa yleisin brändiin viittaava elementti. Tutkimuksen tulokset ovat semioottisen kuvantutkimuksen perinteen mukaisesti subjektiivisia, sillä tutkijan oman tietopohjan ja taustan vaikutusta tuloksiin ei voida kiistää. Tulevissa tutkimuksissa kvalitatiivisen ja semioottisen tutkimuksen rinnalle voidaan ottaa numeerista dataa tuovaa kvantitatiivista tutkimusperinnettä.
  • Soininen, Maria (2020)
    Sananvapauden rajoja ja määritelmiä arvioidaan yhteiskunnassa jatkuvasti – ja hyvä niin, sillä se on samalla sananvapauden toteutumisen ydintä. Siinä missä sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta, on se toisaalta myös vahvasti yksilön näkemyksistä riippuvainen aihe. Tässä tutkielmassa tarkastelen kymmentä eri kolumnia, jotka käsittelevät sananvapautta. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia argumentointistrategioita sananvapauskolumneissa käytetään? Miten eri tavoin sananvapauteen asennoidutaan? Millaisissa argumentatiivisissa yhteyksissä tietyt kielelliset ilmaukset korostuvat? Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta on diskurssianalyysissa ja kriittisessä lingvistiikassa. Keskeistä on ajatus kielen ideologisuudesta. Argumentaatioteoriaan ammennan uuden retoriikan ajatuksia Perelmanin (1996) mukaisesti. Hyödynnän myös Kakkuri-Knuuttilan (1998) näkemyksiä argumentoinnista sekä Mäntysen ja Sääskilahden ajatuksia uuden retoriikan ja genretutkimuksen yhdistämisestä. Lisäksi teoriataustaa tukee Martinin ja Whiten (2005) suhtautumisen teoria. Tuloksista erottuu seitsemän erilaista argumentointistrategiaa. Vastakkainasetteluissa (1) hyödynnetään myönnyttelyrakennetta ja aikajaottelua, lisäksi oma sisäryhmä arvotetaan positiivisesti ja “muiden” muodostama ulkoryhmä negatiivisesti. Ryhmien kategorisointiin käytetään myös nimeämisen (2) eri resursseja. Lisäksi molemmilla strategioilla luodaan jännite poliittisesti erilaisten ryhmien välille: tällöin sananvapaus ja vihapuheeseen liittyvä keskustelu koetaan uhkana omaa puoluetta kohtaan. Uhkakuvien ja yksioikoisuuden (3) tuntua luodaan esimerkiksi passiivilla, teonnimillä ja predikatiivilauseilla. Sananvapauskolumnien moniäänisyys (4) on lähinnä kiistämiseen pohjautuvaa dialogista supistamista. Kiisto toimii myös vastakohtaistavana keinona. Lainausmerkeillä paitsi referoidaan myös irtisanoudutaan väitteestä, jolloin esimerkiksi vihapuhe tai sananvastuu arvottuu negatiivisesti. Auktoriteettiin vedotaan (5) niin henkilöiden kuin yleisten uskomusten tai ajankohtaisuuden nojalla. Inhimillisen toiminnan arvottaminen (6) linkittyy muihin strategioihin, ja sen avulla tuodaan esiin etenkin sananvapauden moraaliargumentoinnin aspektia. Ajallista jaottelua (7) esiintyy kolumneissa kattavasti ja sen avulla perustellaan lukijalle, miksi sananvapauden määrittely on nykyisin vaikeaa. Tutkielma osoittaa, että sananvapauden määrittely on monimutkaista, sillä aihe määrittyy suhteessa yksilön arvoihin, ideologiaan ja kokemuksiin. Samalla nuo elementit heijastuvat sananvapauden tosiasiallisen toteutumisen tasoon eli siihen, millainen sananvapausnäkemys sen hetken yhteiskunnallisessa ilmapiirissä vallitsee.
  • Stenman, Annaleena (2017)
    As a consequence of industrialization, metal concentrations in nature are big enough to have harmful effects on humans, animals and the environment. On that grounds, EU legislates maximum metal concentrations in several matrices. More sensitive and more selective analytical techniques are required in making sure these norms are being followed. To assess the biological activity and toxicity, along with the total metal concentration, the knowledge on the oxidation state of the metal and speciation is to be signified. In the literature part of the thesis the most used sample pretreatment and analysis techniques in metal determination in the years 2007–2017 are covered. Atomic absorption spectrometry and inductively coupled plasma based techniques are compared in determination of total metal concentration. Liquid chromatography and capillary electrophoresis coupled with mass spectrometry detection are presented as techniques used in speciation analysis. Also, sample pretreatment techniques are presented – especially solid-phase extraction – as well as parameters influencing extraction efficiency and selectivity. New sorbent materials, their synthesis and characterization, and applications are discussed in the last section of the literature part. A few studies regarding metal speciation analysis are also presented. Some future aspects of solid-phase extraction are evaluated in the end of literature part. In the experimental part of the thesis, metals were determined with inductively coupled mass spectrometer (ICP-MS) from boric acid containing waters in Loviisa Nuclear Power Plant. Determination of metals relates directly to the safe operation of the plant. However, the large concentration of boric acid in the process water samples prevents their analysis with ICP-MS. In the experimental part, boric acid concentration was diluted with two sample pretreatment methods: esterification or on-line aerosol dilution. Aerosol dilution was a better approach in process water analysis than esterification. Thus, three analytical methods using aerosol dilution in different boric acid and metal concentrations were optimized. Validation of two of these methods are presented in the end of the experimental part.
  • Leppänen, Iina (2015)
    Ruokatottumukset ovat olleet aiempaa suuremman muutoksen alaisena ja ruoka itsessään on noussut eräänlaiseksi trendiksi. Tänä päivänä terveelliset elämäntavat ja ruokavalinnat ovat nousseet yhä selkeämmin pinnalle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka aktiivisesti kuntoilevat kuluttajat suhtautuvat proteiinipitoisiin välipalatuotteisiin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Teemahaastattelua käyttämällä haluttiin selvittää käsityksiä, mielikuvia sekä suhtautumistapoja, joita proteiinivälipalat synnyttävät. Tutkimuksella haluttiin myös löytää vastauksia siihen, minkälainen rooli kuluttajan ympäristöllä, kuten ruokatrendeillä on heidän tulkintoihin ja ruoan valintaan kohdistuvaan käyttäytymiseen. Tutkimuksen teoreettisesessa taustassa hyödynnettiin kuluttajakäyttäytymisen teoriaa sekä ostopäätösprosessia. Näiden lisäksi teoriaosiossa käsiteltiin ruoan valintaa, ruokavalion erityistarpeita sekä niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen empiirisessä osiossa haastateltiin kahtatoista aktiivisesti liikunnallista, pääkaupunkiseudulla asuvaa kuluttajaa. Haastattelujen pohjana käytettiin tutkimuksen viitekehyksen ja aikaisempien tutkimusten avulla laadittua teemahaastattelurunkoa. Proteiinivälipaloihin suhtautumisen havaittiin olevan jokseenkin ristiriitaista, sillä proteiinivälipalojen käytössä ja hyväksymisessä oli jonkin verran eroja. Eri proteiinipitoisia elintarvikkeita kohtaan tehtiin erilaisia tulkintoja ja niihin kohdistettiin sekä positiivisia että negatiivisia mielikuvia. Haastateltavien vastauksista oli tulkittavissa eroja luontaisten ja prosessoitujen proteiinielintarvikkeiden arvostamisen välillä. Luontaisia proteiininlähteitä pidettiin pääasiassa parempina vaihtoehtoina kuin teollisesti prosessoituja tuotteita. Proteiinivälipalojen hyväksyttävyyteen vaikutti hyvin voimakkaasti tilannekohtaisuus. Haastateltavien asenteissa oli havaittavissa eroja teollisesti prosessoitujen tuotteiden hyväksymisessä riippuen siitä, käytetäänkö niitä pääaterioilla vai välipaloina. Prosessoituja ja teollisesti valmistettuja proteiinivälipaloja, kuten proteiinipatukoita ei haluttu syödä liian usein, mutta ne olivat kuitenkin monelle hyödyllinen energianlähde kiireisessä arjessa.
  • Wei, Anna-Maria (2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kiinalaisten käsityksiä sielun kuolemanjälkeisyydestä. Tarkemmin ottaen siinä pohditaan käsityksiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden syvällisempää luonnetta. Tutkimuksen teoriatausta perustuu uskontotieteen, sosiaalitieteiden ja kulttuurintutkimuksen sekä Kiinan uskonnollisuutta koskevien tutkimusten tuomiin näkökulmiin. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu teemahaastatteluista, jotka suoritettiin Kiinassa kesällä vuonna 2013. Haastatteluihin osallistui 11 eri-ikäistä kiinalaista kaupunkilaista. Tutkimuksen analyysi perustuu sen aineiston systemaattiseen luokitteluun ja teemoitteluun. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään uskontotieteellisiä ja etnografisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimus osoittaa, että haastateltavat käsittivät sielun yhtenä kokonaisuutena, joskin siihen viitattiin eri konteksteissa eri tavoin. He viittasivat sieluun kuolemanjälkeisyyden kontekstissa lähinnä joko sanoilla ”sielu” (灵魂 linghun) tai ”henki” (鬼 gui). Tällöin he käsittivät sielun ja hengen viittaavan ihmisen henkisen tai aineettoman osa-alueen olemassaolon muotoon tai jatkumoon. Henkiin yhdistettiin enemmän negatiivisia mielikuvia kuin sieluun. Henki oli kuitenkin käsitteenä tutttavallisempi kuin sielu, ja siihen myös liitettiin omakohtaisia kokemuksia. Tutkimuksen perusteella voidaan myös päätellä, että pohdittaessa kiinalaisten käsityksiä sielusta on sielun ominaisuuksien erittelyn lisäksi myös tuotava esille käsitysten luonne, joka on riippuvainen niiden kontekstista. Käsitysten merkitys ja niihin uskomisen tavat vaihtelevat yksilöllisesti. Haastateltavien käsityksiin vaikuttavia sisäisiä tekijöitä olivat esimerkiksi päättelyn logiikka, tunteet, kokemukset ja oman tai läheisen henkilön kuoleman ajankohtaisuus. Ulkoisesti käsityksiin vaikuttivat esimerkiksi oma elinympäristö, perinne, yhteisö, kasvatus ja politiikka. Tutkimuksen näkökulmasta katsottuna esimerkiksi kaupungissa asuminen ja tieteen päättelytapoihin tutustuminen näyttäytyivät sielun kuolemanjälkeiseen olemassaoloon uskomista sekä siihen keskittymistä vähentävinä tekijöinä. Henkiin uskominen yhdistettiin joskus taikauskoisuuteen ja se koettiin usein negatiivisena asiana, sillä haastateltavat kokivat tähän elämään keskittymisen olevan tärkeämpää. Tutkimus antaa lisätietoa kiinalaisten sielun kuolemanjälkeisyyteen liittyvistä käsityksistä niin yleisen kuin henkilökohtaisenkin näkökulman kautta, ja sen kautta voidaan saada tietoa niin yksilön ajatuksista kuin ympäröivästä yhteiskunnastakin. Tutkimus osoittaa, että käytännön näkökulmasta katsottuna kiinalaisten käsitykset sielusta ovat luonteeltaan merkityksellisiä, kontekstisidonnaisia käsityksiä, joihin uskominen ja suhtautuminen vaihtelee yksilöllisesti.
  • Matikainen, Kaisa (2022)
    Tämä tutkielma käsittelee Ian Mannersin teoriaa Normatiivisen vallan Euroopasta ja sen piirteiden esiintymistä Euroopan komission puheenjohtajan pitämissä Unionin tila -puheissa. Tutkielma tarkastelee myös sitä, miten EU ja komission puheenjohtaja käyttävät normatiivista valtaa puheissa. Komission puheenjohtaja on pitänyt vuodesta 2010 alkaen Euroopan parlamentille vuosittain unionin tilaa käsittelevän puheen, jonka tavoitteena on esitellä unionin kuluneena vuonna tekemiä saavutuksia ja seuraavalle vuodelle asetettuja prioriteetteja tai painopistealueita. Lisäksi puheissa käsitellään muun muassa Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden kiireisimpiä, akuuteimpia haasteita ja komission suunnitelmia unionin tulevaisuuden kannalta. Maisterin tutkielman lähdeaineisto koostuu Euroopan komission vuosittain pidetyistä Unionin tila -puheista vuosilta 2010– 2021. Puheita ei pidetty vuosina 2014 ja 2019 eurovaaleihin liittyvien seikkojen ja henkilövalintojen vuoksi. Ainesto koostuu siis yhteensä kymmenestä puheesta. Puheista neljä (2010–2013) olivat José Manuel Barroson pitämiä, neljä Jean- Claude Junckerin (2015–2018) ja kaksi Ursula von der Leyenin (2020–2021). Tutkielman analyysi on tehty laadullisia menetelmiä käyttäen. Menetelmänä käytetään Tuomen ja Sarajärven (2018) mallia teorialähtöisestä sisällönanalyysista, jossa pohjana toimii tietyn teorian, mallin, käsitejärjestelmän tai auktoriteetin esittämä ajattelu, ja sen myötä tutkittava ilmiö määritellään jo jonkin tunnetun asian mukaisesti. Tutkielman analyysirunko on siis toteutettu Mannersin Normatiivisen vallan Euroopan teorian pohjalta. Lisäksi tutkielmassa on kvantifioitu puheista havaittuja analyysiyksiköitä analyysin syventämiseksi. Analyysissa aineiston perusteella muodostettiin yhteensä yhdeksän alaluokkaa, jotka vastaavat myös Mannersin teoriassa esiteltyjä EU:n ensisijaisia ja toissijaisia normeja: rauha, vapaus, demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen, sosiaalinen solidaarisuus, syrjimättömyys ja vähemmistöjen suojelu, kestävä kehitys sekä hyvä hallinto. Analyysirunko pyrki tunnistamaan Mannersin teorian mukaisesti myös erilaisia keinoja, joilla EU levittää normejaan. Keinot ovat tartuttaminen, informaatiolevittäminen, menettelytapojen kautta levittäminen, siirtäminen, suora levittäminen ja kulttuurisuodatin. Analyysin kautta aineistosta tunnistettiin analyysiyksiköitä, jotka vastasivat kaikkia Mannersin teoriassa esitettyjä normeja ja niiden levittämisen keinoja. Aineistosta ei ilmennyt normeja tai keinoja, jotka olisivat ristiriidassa Mannersin teorian kanssa. Analyysin perusteella havaittiin siis, että Unionin tila -puheissa ilmeni piirteitä, jotka olivat yhteneväisiä Mannersin teorian kanssa. Analyysi ei sen sijaan antanut ainakaan suoraan tukea Mannersin esittelemällä jaottelulle ensisijaisiin ja toissijaisiin normeihin. Toissijaisten normien ei havaittu olevan puheissa harvinaisempia tai kiistanalaisempia kuin ensisijaiseksi määritellyt normit. Analyysissa tarkasteltiin myös normien levittämisen keinojen yleisyyttä Unionin tila -puheissa. Yleisimmistä harvinaisempaan keinot sijoittuivat seuraavasti: siirtäminen, menettelytapojen kautta levittäminen, suora levittäminen, informaatiolevittäminen, kulttuurisuodatin ja tartuttaminen.
  • Wahlbeck, Johanna (2009)
    Tutkimus tarkastelee analyyttisen psykologian isän C. G. Jungin teorian sekä jungilaisten ja postjungilaisten teorioiden soveltuvuutta nykykuvataiteen tarkasteluun. Tutkimus esittelee jungilaista estetiikkaa kattavasti suomeksi ja soveltaa sitä postjungilaisesti nykykuvataiteen tulkintaan. Kumpaakaan ei ole aiemmin tehty estetiikan alalla Suomessa. Tutkimusaineistona on käytetty painettujen lähteiden lisäksi esimerkiksi haastatteluita ja aiheeseen liittyviä seminaareja. Jung ei itse muodostanut yhtenäistä taiteen tulkintateoriaa. Sekä psykologian että taidefilosofian puolella on viitattu yleisellä tasolla joihinkin jungilaisiin tulkintamahdollisuuksiin, mutta jungilaista estetiikkaa ei ole kehitetty kuvataiteen tulkintaan eikä varsinkaan nykykuvataiteen tulkintaan soveltuvaksi välineeksi. Kirjallisuuden tutkimuksen puolella jungilaisen näkökulman soveltaminen tulkintaan on yleisempää, myös Suomessa. Suomessa Jung-tutkimus on kuitenkin vähäistä ja pintapuolista sekä yleisesti ottaen että erityisesti työn aiheen kannalta. Työn alussa esitellään tutkimuksellinen ja teoreettinen kansainvälinen ja kansallinen viitekehys. Tämän jälkeen esitellään tutkimuksen kannalta tärkeät jungilaiset käsitteet, kuten arkkityyppi, kollektiivinen tiedostamaton ja symboli. Aiheelle keskeistä jungilaista symboli-käsitettä tarkastellaan laajasti ja pohditaan tämän sijoittumista taiteen tutkimuksen kentällä suhteessa esimerkiksi muihin estetiikan symbolikäsityksiin. Tutkielmassa yhdistellään jungilaisten ja postjungilaisten ajattelijoiden teorioita ja tutkimusmetodeja ja sovelletaan tästä ajattelumatriisista johdettua postjungilaista taiteen tulkintavälinettä kulttuurisidonnaisen nykykuvataiteen tulkintaan. Tässä tutkimuksessa postjungilaista estetiikkaa sovelletaan taiteen tulkintaan innovatiivisesti ja tieteellisesti tukeutumatta vain mielleyhtymiin. Työssä kehitellään erityisesti myös terapiassa käytettyä jungilaista amplifikaatio-menetelmää nykykuvataiteen tulkintavälineeksi, minkä jälkeen amplifikaatio-menetelmän sovelluksella tulkitaan Maaria Wirkkalan Vakain aikein (2006) -installaatioteosta. Työssä keskitytään yhteisölliseen ja kollektiiviseen näkökulmaan teostulkinnassa. Taiteesta voidaan tätä kautta löytää jotain ajatonta ja yhteistä. Postjungilaisen nykytaiteen tulkinnan avulla voi tunnistaa ja nostaa näitä asioita keskusteluun. Amplifikaatiota ei ole aiemmin sovellettu samalla tavalla. Lopuksi käsitellään tämän postjungilaisen taideteostulkinnan tuloksia ja jäsennetään niitä suhteessa teoreettisen viitekehyksen käsitteisiin sekä tarkastellaan jatkotutkimusmahdollisuuksia. Tutkimus osoittaa, että esitelty postjungilainen tarkastelu sopii nykykuvataiteen tulkintavälineeksi erityisesti kun halutaan järjestelmällisesti etsiä ja tarkastella nykykuvataideteosten yliyksilöllisiä viittausmahdollisuuksia.
  • Karhunen, Saara (2011)
    Tutkielmassani tarkastelen nykykuvanveiston ominaislaatua ja suhdetta modernismin jälkeen syntyneisiin uusiin taiteen tekemisen muotoihin, kuten installaatioon ja performanssiin. Uudet taidemuodot mursivat modernistisen käsityksen välineestä, joka keskittyi taideteoksen fyysiseen olemukseen. Autonomisen veistosobjektin ihanteen sijaan uusissa taiteen tekemisen muodoissa teoksen suhde tilaan ja katsojaan muuttui merkitykselliseksi. Tutkielman tavoitteena on pohtia välineissä tapahtuvaa muutosta kuvanveiston näkökulmasta. Analysoin kolmen suomalaisen nykytaiteilijan, Markus Copperin, Markus Kåhren ja Kimmo Schroderuksen, teoksia ja avaan niiden kautta näkökulmia kuvanveistossa modernismin jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin. Taiteilijoiden ammatti-identiteetti on kytköksissä kuvanveistoon. Tutkielman lähtökohtana on ajatus siitä, että kuvanveisto ei ole pysähtynyt modernistisen veistoksen tai monumentaalikuvanveiston perinteisiin. Veistoksen suhde tilaan ja katsojaan voi olla uusien ilmaisumuotojen tavoin merkityksellinen. Tutkielma selvittää nykyveistoksen olemisen tavan piirteitä. Keskeinen tutkimuskysymys on miten teoksen vuorovaikutteinen suhde tilaan ja katsojaan ilmenee ja mikä on sen merkitys teokselle. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Rosalind Kraussin käsitys välineestä postmodernissa viitekehyksessä. Aineiston analysointia tukevat myös Kraussin malli kuvanveiston laajentuneesta kentästä sekä installaatiota ja paikkasidonnaista taidetta käsittelevä tutkimuskirjallisuus. Tutkielmassa analysoitavaan aineistoon kuuluvat Copperin, Kåhren ja Schroderuksen teokset ovat pääosin 2000-luvulta. Tarkastelen niitä kolmesta näkökulmasta: ensin teoksen materiaalisuuden, toiseksi teoksen tilallisuuden ja kolmanneksi teoksen ja katsojan välisen suhteen kautta. Tutkielman aineistona on käytetty myös taiteilijoiden haastatteluja. Haastatteluaineisto perustelee teoksissa tehtyjä valintoja ja kertoo taiteilijoiden toiminnan motiiveista. Nykykuvanveisto näyttäytyy tutkielmassa monimuotoisena ja sisäisesti heterogeenisenä taiteen tekemisen käytäntönä. Tutkielman johtopäätöksissä totean, että taiteilijoiden teokset problematisoivat käsityksen veistoksesta tilassa sijaitsevana erillisenä objektina. Teokset määrittyvät eri tavoin suhteessa tilaan ja katsojaan: suhde voi olla riippuvuussuhde tai kieltävä. Katsojasta saattaa tulla etäisen tarkkailijan sijaan teokseen osallistuja. Teoksen, tilan ja katsojan välistä rajaa voi olla vaikea määritellä. Tällöin vuorovaikutteisuus katsojaan ja tilaan määrittää teoksen olemusta, jolloin tämän suhteen huomioiminen on edellytys teoksen olemuksen ymmärtämiselle.
  • Nieminen, Kaisa (2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan toimijuuden ja yhteisöllisyyden performatiivista rakentumista neljäsluokkalaisten oppilaiden kirjoittamissa etnografisissa luokkapäiväkirjoissa. Tutkielma on poikkitieteellinen ja se sijoittuu viestinnän, kulttuurisosiologian ja yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen kentille. Tutkielman keskeisimmät käsitteet ovat performatiivisuus ja toimijuus. Performatiivisuus ymmärretään tutkielmassa kaavamaiseksi, toistuvaksi, symboliseksi ja rituaaleja muistuttavaksi toiminnaksi. Toimijuuden nähdään rakentuvan ruumiillisesti performatiivisessa toiminnassa (Butler 2006) ja saavan merkityksensä suhteessa sosiaaliseen valtaan (Gresalfi et. al. 2009; Alexander 2006). Tutkielmassa tarkastellaan, miten luokan toimijat ylläpitävät performatiivisessa toiminnassaan systemaattisesti tiettyjä sosiaalisia järjestyksiä, kuten hallitsevaa ideologiaa (Althusser 1984 [1976]). Tutkimusaineistona ovat neljäsluokkalaisten kirjoittamat etnografiset luokkapäiväkirjat. Tutkielmassa koulutodellisuutta tutkitaan etnografisesti, koska etnografian avulla on mahdollista jäsentää tavalliselta ja arkiselta vaikuttavaa toimintaa. Tutkielmassa analysoidaan laadullisen lähiluvun periaattein luokkapäiväkirjoissa avautuvaa luokan perfomatiivisten käytäntöjen näyttämöä virallisen, epävirallisen ja fyysisen koulukulttuurikerrostuman (Gordon ja Lahelma 2003) kautta. Tutkielma osoittaa, että luokan toimijuudet rakentuvat suhteissa virallisen kouluinstituution vaatimuksiin hyvänä oppilaana toimimisesta; oppilaiden suhteissa toisiinsa; suhteissa epävirallisen oppilaskulttuurin arvostuksiin ja sosiaalisiin määrittelyihin; suhteissa tilan ja ajan sosiaaliseen ulottuvuuteen; sekä suhteessa ruumiiseen vallankäytön objektina ja subjektina. Tutkielman johtopäätös on, että inhimillinen toimijuus rakentuu yksilön performatiivisen toimijuuden ja yhteiskunnan ideologisten valtiokoneistojen välisessä vuoropuhelussa: vaikka ideologia on keskeinen toimijaa konstituoiva rakenne, ideologia ei kuitenkaan määrittele toimijaa täysin. Toisaalta vaikka performatiivisuus tarjoaa mahdollisuuden toisin toistamiseen ja ideologian vastustamiseen, ei yksilö voi performatiivisuuden kautta täysin vapautua ideologiasta. Tutkielma päätyy esittämään, että luokan toimijuuksien suhteista rakentuu erilaisia yhteisöllisyyden muotoja, joiden symboliikka ja merkitykset rakentuvat suhteissa hallitsevaan ideologiaan. Luokkapäiväkirja-aineiston perusteella luokassa on kolme vakiintunutta yhteisömuotoa, jotka ovat 'meidän luokka', tytöt ja pojat. 'Meidän luokka' -yhteisössä kierrätetään virallisen koulun symboleja, jotka ylläpitävät hallitsevaa ideologiaa. Poikien yhteisö rakentuu symbolisessa kommunikaatiossa, jonka saamat muodot ovat vastakkaisia virallisen koulun vaatimuksille. Tyttöjen yhteisöllisyys suuntautuu vähemmän luokan julkiselle areenalle ja jättäytymällä poikien riehumisesta tytöt korostavat omaa yhteisöllisyyttään. Koska yhteiskunnan instituutioihin kohdistuva lapsuudentutkimus on ollut vähäisempää verrattuna tutkimukseen lapsuudesta kokemuksena, on tutkielma tarpeellinen poikkitieteellinen puheenvuoro, jossa yhdistyvät sekä lapsuuden kokemukseen että lapsuuden instituutioihin kohdistuva analyysi.
  • Aartolahti, Milja (2021)
    Tutkielmani aiheena on Suomen Nuorison Iskujoukkojen Helsingin osasto. Suomen Nuorison Iskujoukot harjoittivat Helsingissä lasten ja nuorten vapaaehtoista talkootyötä, joka kehitettiin välirauhan aikana ja jatkosodan alussa kesällä 1941. Iskujoukkojen toimintaan osallistui Helsingissä 10–20-vuotiaita suomen- sekä ruotsinkielisiä tyttöjä ja poikia. Iskujoukkojen toimikausi kesti vain puoli vuotta ja sen seuraajaksi perustettiin jo vuonna 1942 Nuorten talkootoimikunta ja Nuorten Työkeskus. Päätutkimuskysymykseni on, miksi Suomen Nuorison Iskujoukot perustettiin. Tähän kysymykseen selvitän vastausta Iskujoukkojen Helsingin osaston kautta. Muita keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat, mitä töitä lapset ja nuoret tekivät Helsingin osastossa. Miten Helsingin osaston talkoolaisten ikä, sukupuoli tai äidinkieli vaikuttivat työtehtävien luonteeseen? Hyödynnän tutkielmassani määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. Alkuperäislähteinä käytän Suomen Nuorison Iskujoukkojen Helsingin Osaston arkistoa. Tutkimukseni keskeisin aineisto on osaston talkoolaisista kootut kortistot. Toinen olennainen aineistokokonaisuus on Iskujoukkojen vuonna 1941 julkaisema lehti Iskunuoriso. Lisäksi hyödynnän painettuja lähteitä, kuten Helsingin kaupungin tilastollisia vuosikirjoja, kertomuksia Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta ja Helsingin kaupunginhallituksen mietintöjä vuodelta 1941. Suomen Nuorison Iskujoukkojen perustamiseen vaikutti partioliikkeen 1930-luvulla heikentynyt asema ja sen yhdistymispyrkimykset muiden nuorisojärjestöjen kanssa. Iskujoukkojen järjestäytyminen liittyi Suomen pojat -hankkeen kaatumiseen. Iskujoukkojen perustaminen pohjautui Suomea riivanneeseen elintarvikepulaan. Helsingin osaston talkoolaisten suorittamat työtehtävät liittyivät ennen kaikkea elintarvikkeiden korvikkeiden raaka-aineiden keräämiseen luonnosta tai maatalouden tukemiseen. Toinen keskeinen syy Iskujoukkojen perustamiselle oli työvoimapula. Sodan vuoksi valtavat määrät työvoimaa siirtyi tukemaan sotateollisuutta, eikä nuorten kykyä työntekoon kyseenalaistettu. Kaikkein olennaisimmin talkoolaisten suorittamiin työtehtäviin vaikutti nuorten sukupuoli. Talkoolaisten ikä ja äidinkieli puolestaan vaikuttivat työtehtävien luonteeseen vähemmän. Helsingin osastossa tytöt työskentelivät enemmän maataloustöissä Helsingin ulkopuolella. Selkeästi tyttöjen suorittamia työtehtäviä olivat maatalous- sekä puutarhatyöt, keittiöapulaisen ja lastenhoitajan tehtävät. Iästä huolimatta pojat työskentelivät pääasiassa Helsingissä ja sen lähialueilla. Pojat toimivat Helsingin osastossa poiminnan ja keräyksen työtehtävien lisäksi paljon lähetteinä sekä jakoivat julisteita.
  • Pellava, Sanna (2019)
    Wellbeing skills and the teaching wellbeing have already been researched to a certain extent abroad. Research results have been promising. It has been established that wellbeing can be taught to children. Teaching wellbeing has also been shown to improve children’s wellbeing, behaviour as well as academic performance. Teaching wellbeing is starting to become adopted in Finland as well. As far as I know, teachers’ views have not yet been investigated in Finland. The present study’s aim is therefore to understand teachers’ views on pupils’ wellbeing and experience on teaching wellbeing. The theory section of the thesis introduces theories of wellbeing and concepts concerning school wellbeing. I also delve into different fields of teaching of wellbeing and examine the significance on the pupils’ wellbeing of teachers’ skills, the general atmosphere and the entire school’s involvement. The study adopts a qualitative approach. The research encompasses interviews with five class teachers all of whom had many years of teaching experience. Interviews were conducted using semi-structured thematic interviews. Thematic analysis was conducted on the material. The class teachers considered the pupils’ wellbeing to be affected by several factors. Wellbeing was seen to be promoted especially by the pupils’ social and emotional skills and the teacher’s own skills and perceptions. Additionally a safe atmosphere, performing tasks together and a culture of communality, noticing strengths and good behaviour, as well as the perceived sense of meaning were seen as affecting the wellbeing of pupils. The Finnish teachers did not, however, emphasize the meaning of positive emotions that constitute one of the pillars of positive education. The class teachers had mixed experience with teaching wellbeing. The teachers perceived the resources for teaching wellbeing as partly sufficient and partly lacking. They had noticed positive effects in their pupils by teaching wellbeing. Teaching wellbeing seemed also to positively affect the teacher’s own growth and wellbeing. The teaching of wellbeing does indeed seem to be affected by many interconnected factors.
  • Honkasalo, Veronika (2001)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu nuorten maahanmuuttajien etnistä identifioitumista sekä sitä, miten he määrittelevät rasismin omien kokemustensa kautta. Analyysi jakautuu kahteen osaan: nuorten identteettipohdintoihin ja rasismin reflektoimiseen. Tutkimuksen kysymyksenasettelu nousee Karmela Liebkindin ja Inga Jasinskaja-Lahden vuonna 1997 tekemästä tutkimuksesta Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksen mukaan syrjintä ja rasismi ovat merkittävällä tavalla yhteydessä maahanmuuttajien yleiseen psyykkiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi nuoret maahanmuuttajat (11-22-vuotiaat) ovat erityisen haavoittuvaisia sekä uuteen maahan tullessaan että siellä ollessaan. Empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksen 12 haastateltavaa (6 poikaa ja 6 tyttöä) kävivät haastatteluhetkellä helsinkiläistä lukiota ja olivat 16-19-vuoden ikäisiä. Haastateltavat ovat kotoisin entisen Neuvostoliiton alueelta (5), Somaliasta (4), Vietnamista (1), Hongkongista (1) ja Irakista (1) ja heidän Suomeen tuloikänsä vaihtelee 5-16-vuoden välillä. Haastattelukielioli suomi. Haastatteluaineisto on analysoitu teema-analyysin avulla. Aineistosta etsittiin kohtia, joissa nuoret puhuvat etnisestä identifioitumisestaan suhteessa sekä omaan taustaan että suomalaisuuteen. Lisäksi analyysissa kiinnitettiin huomiota siihen, millaisia näkemyksiä nuoret esittivät rasismista, maahanmuuttopolitiikasta ja ulkomaalaisasenteista ja miten nämä näkemykset ovat yhteneväisiä sekä miten ne eroavat toisistaan. Nuorten etnisyyspohdintoja kuvaavat toisaalta etnisyyden tilannesidonnaisuus ja toisaalta etnisyyden vahva yhteys syntyperään. Etnisyyden saama merkitys vaihtelee sosiaalisten ympäristöjen vaihtuessa. Pohtimalla suomalaisuuden ja suomalaisten tyypillisiä piirteitä nuoret pystyivät helpommin jäsentämään myös omaa kuulumistaan tiettyyn ryhmään. Varsinkin silloin kun suomalaisuus ymmärrettiin kansalaisuudeksi, sitä pidettiin lähes poikkeuksetta syntyperäisten suomalaisten etuoikeutena. Tunnepitoinen ja jopa vereen sidottu etnisyys korostui ennen kaikkea niissä aineiston kohdissa, joissa nuoret pohtivat suomalaiseksi muuttumista ja tulemista. Kukaan haastateltavista ei uskonut muuttuvansa kunnon suomalaiseksi, mikä edellyttäisi toisaalta kokemuksen suomalaisuudesta ja toisaalta hyväksynnän ulkoapäin. Haastateltavat pohtivat vastahakoisesti suomalaisuuden ja suomalaisten negatiivisia piirteitä. Monet mainitsivat asenteellisen ja rasistisen suhtautumisen ulkomaalaisiin, maahanmuuttajiin ja vähemmistöjen edustajiin, kun he puhuivat niistä tilanteista, joissa he häpeävät suomalaisia. Rasismia ei kuitenkaan haluttu yleistää suomalaisten ryhmäominaisuudeksi, vaan sitä pidettiin "poikkeuksellisten" suomalaisten (esimerkiksi skinien) ominaisuutena. Arjen rasistisista selkkauksista puhuttaessa nuoret vähättelivät tapahtumien vakavuutta ja pyrkivät ymmärtämään rasistista käyttäytymistä ja pitivät sitä luonnollisena. Joissakin tapauksissa haastateltavat sanoivat olevansa liian herkkiä rasismille ja päättelivät, etteivät vihamielisyydet alunperin olleet tarkoituksellisia. Rasismin ristiriitaisuutta uhrin kannalta kuvaa tutkimuksessa se, että rasismikokemuksia pidettiin nöyryyttävinä ja hävettävinä, ja sen takia niistä myös vaiettiin kotona. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että rasismi on ymmärrettävä tapahtumaketjuna eikä yksittäisinä ja erillisinä tapauksina. Tutkimuksessa ilmeni, että nuorten rasismia koskeviin pohdintoihin vaikuttaa se, millä tavoin yhteiskunnan yleinen ja virallinen ilmapiiri reagoi rasismiin. Rasismin ja syrjinnän hiljainen hyväksyminen saattaa vaikuttaa siihen, että myös uhrit vähättelevät rasismikokemuksia.
  • Holopainen, Maarit (2019)
    The purpose of this study is to describe and compare the everyday life of the people with food hypersensitivity, after taking part of limbic system training of Dynamic Neural Retraining System, the DNRS program. The first research task in this study is to describe what kind of every day life is a person with food hypersensitivity living and how food hypersensitivities affect different aspects of everyday life. The second research task is to describe how the DNRS program has affected the every day life of a person with food hypersensitivities and what kind of importance the changes have had. Earlier studies show that food sensitivity lowers the well-being and quality of life experienced by the individuals and their family. The sample of the study consists of six interviewees with multiple levels of food sensitivities and chemical sensitivities, which they had used DNRS to rehabilitate. The interviewees represented both sexes from all over Finland and were 28–45 years of age. The study material was collected by semi-structured theme interviews and analyzed by qualitative methods using International Classification of Function Classification (ICF) as content analysis. On this basis, a model of food-sensitive daily life and functional ability was created, which shows the effects of food sensitivity on various aspects of everyday life. The same model describes the situation even after the respondents had decided on a six-month rehabilitation period for the DNRS program. According to this study, food hypersensitivity has a significant impact on the individual's everyday life and on the well-being. Food hypersensitivity affects well-being, for example, by limiting performance and participation, and makes it more difficult for the individual to function through environmental factors. In addition, everyday food restrictions are perceived as stressful, as it involves significant planning and other meta-work that consumes individual resources. According to this study, rehabilitation of food hypersensitivity is of great importance to the individual, with emphasis on easier everyday life and psychosocial well-being of the individual. With relieved food hypersensitivity, food-related emotions also become more positive.
  • Helin, Mika (2013)
    Työn tavoite, tutkimuskohde ja tutkimuksen tarkoitus: Tapaustutkimuksen tavoitteena on selvittää Suvilahden ja Kalasataman alueella toimivien graffitiaitojen ja niiden käyttäjien välistä suhdetta. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan etnografisella kyselyaineistolla Suvilahden ja Kalastaman luvallisia graffitiaitoja, niiden käyttöä ja käyttäjiä. Graffitiaitoja sekä niiden käyttöä ja käyttäjiä ei ole aikaisemmin kattavasti selvitetty, joten aiheen tarkastelulle on ollut tarvetta. Tarkastelun teoreettisena keskustelukäsitteenä sovelletaan 'paikan habitusta', joka nivoo yhteen näkemyksiä graffitikulttuurista ja julkisen tilan käytöstä. Työn tausta ja lähtökohdat: Tyypillisesti graffitiharrastajien parissa on tehty pienryhmätutkimusta haastattelemalla tai töiden visuaalisia kartoituksia. Nykyisten luvallisten graffitiaitojen olemassaolon aikana on ollut ensimmäistä kertaa mahdollista tarkastella etnografisen kyselytutkimuksen muodossa paikkaan sidottua graffitiharrastajuutta laajemmasta perspektiivistä, ja näin tuottaa graffiti-ilmiöstä uutta tietoa. Nykytilanteessa luvallisten graffitiaitojen mahdollisuutta ja sijaintia ovat ohjanneet viimeaikaiset kaupunkipolitiikassa tapahtuneet muutokset ja luvallisten graffitiaitojen sijoittamispaikan välitilaperiaate. Edellisen osalta keskeistä on ollut se, että luvallinen graffiti on ollut mahdollista nähdä osana kaupunkikulttuuria ja jälkimmäisen osalta se, että paikan välitilanperiaate on perustunut uuden kaupunginosan suunnittelun ja valmistumisen väliseen rakentamisaikaan. Aineisto ja metodi: Suvilahden ja Kalasataman luvallisten graffitiaitojen, niiden käytön ja käyttäjien tutkiminen on edellyttänyt kenttätyötä, muuten tutkimusaiheesta ei olisi ollut mahdollista tavoittaa uutta tietoa. Aineistoa on kerätty määrällisessä ja laadullisessa muodossa. Keskeiset menetelmät ovat olleet etnografinen kysely, haastattelut ja avoimet keskustelut sekä visuaalinen etnografia. Etnografisen kyselyn tarkoituksena on tavoittaa kohdistettua informaatiota tietystä paikallisesta alueesta tai tilanteesta ja sitä asuttavasta yhteisöstä. Lisäksi keskusteluilla ja haastatteluilla on mahdollisuus tavoittaa kyselyä täydentävää tietoa, jota muutoin ei ole saatavissa. Tapauksen yhteydessä on täytetty 186 kyselylomaketta, tuotettu kahdeksan haastattelua ja lukuisa määrä muita keskustelumuistiinpanoja. Lisäksi visuaalisen etnografian keinon on kameralla taltioitu alueen paikkoja, sosiaalisia tilanteita ja erilaisten toimintojen lopputuloksia sekä kartta-aineistolla on paikannettu keskeisten paikkojen sijainteja. Keskeiset tulokset: Graffitiharrastajien ikäjakauma yltää päiväkoti-ikäisistä lapsista aina keski-ikäisiin miehiin ja eläkeiässä oleviin naisiin. Harrastajien keski-ikä on hieman alle 30 vuotta. Käyttäjien harrastusajan perusteella graffitiaidoilla on havaittavissa kattava läpileikkaus Helsingin graffitihistoriaan aina vuodesta 1984 lähtien. Harrastusajan keskiarvo 12 vuotta. Aitojen käyttäjistä noin 95 % on miehiä ja käyttäjistä noin 75 % asuu Helsingissä. Pääsääntöisen toiminnan mukaan reilu 80 % harrastajista käy palkkatyössä, opiskelee tai toimii yrittäjinä. Keskeisinä maalaamisen motiiveina näyttäytyi harrastaminen, vapaa-aika, ystävät ja paikan tunnelma. Keskimäärin alueella maalataan kerran tai kaksi kuukaudessa. Valtaosa maalaamisesta keskittyy lämpimiin vuodenaikoihin niin arki- kuin viikonloppuaikoina. Harrastajista noin 40 % maalaa ympäri vuoden. Tyypillisesti yhden maalauksen toteuttamiseen käytetään aikaa kahdesta kuuteen tuntia. Graffitiharrastaminen on hyvin sosiaalinen toiminnan muoto: valtaosa maalaa ystäviensä kanssa ja reilu 70 % on saanut aitoja käyttäessään uusia ystäviä. Valtaosa töistä tehdään itselle ja vertaisryhmän ohella korostuneesti kaikille kaupunkilaisille. Tämän tekijä-kohderyhmä-suhteen voi tulkita edustavan luvallisen graffititoiminnan palautejärjestelmää. Lähes 80 % uskoo luvallisen graffitin ehkäisevän ilkivaltaa ja 99 % harrastajista toivoo luvallisen graffititoiminnan jatkuvuutta. Johtopäätökset: Luvallisen graffitin yhteydessä yksiselitteinen puhe nuorisokulttuurisesta ilmiöstä ei ole enää relevanttia. Toiseksi nollatoleranssipolitiikan soveltamisella on ollut varsin marginaalinen vaikutus harrastajien graffititoiminnan aloittamiseen. Kolmanneksi harrastajien pääsääntöisen toiminnan mukaan on arvioitavissa, että graffitia on vaikea enää sijoittaa yhteiskunnan reuna-alueiden toiminnaksi. Lisäksi on tunnistettavissa, että graffititoiminnan alakulttuurinen orientaatio on luvallisena toiminnan muotona vertautumassa mihin tahansa muuhun harrastamisen muotoon. Laajemmin paikan prosessia tarkastellen näyttää siltä, että toimiva 'pääoman' ja 'graffitikulttuurin' rinnakkaiselon mahdollisuus perustuu 'vaihtokauppaan', jossa toisiinsa kytkeytyy symbolitalouden kaksi suuntaa: pääoman mahdollisuus hyödyntää kontrolloimattomasta graffitikulttuurista versonutta visuaalista performanssiestetiikkaa sekä vastaavasti graffitiyhteisön mahdollisuutta maalata vailla juridisia riskejä luvallisesti, rajatusti ja näkyvästi. Suvilahden ja Kalasataman luvalliset graffitiaidat sekä niiden käyttö ja käyttäjät ovat osaltaan muuttaneet rakenteilla olevan epäpaikan habituaaliseksi paikaksi, joka ihmisiä kokoavana ja sosiaalisena paikkana on kontrolloinut itse itseään.
  • Hopiavuori, Johanna (2017)
    In the national core curriculum published in 2014, the first section of the transversal competence is thinking and learning to learn. The purpose of this thesis is to examine, how the teachers who participated in the study support the development of thinking and learning to learn through a concrete model and mediated learning. In addition, the impact of the theory of mediated learning on the teachers' thinking is examined. Five primary school teachers and 20 students participated in the study. The data was gathered by observing lessons and interviewing both teachers and students. The methods used to analyze the data were content analysis and grounded theory. Three main goals were discovered in teaching thinking and learning to learn that were pursued by specific methods of mediated learning: 1) The student's independent thinking was enhanced by supporting and activating the student's thinking. 2) The awareness of one's thinking was developed by asking the student to explain or justify his or her thinking. 3) In order for the skills of thinking and learning to learn to become a permanent capital of the student, the skills were bridged from the lessons to reality. Based on the data material, the adopting of the theory of the mediated learning had had an impact on the teacher's thinking and pedagogic actions. The teacher's awareness of his or her own thinking and assumptions seemed to be important in supporting the students' thinking and learning to learn.
  • Tulenheimo-Brand, Pauliina (2018)
    Tämän pro gradu -tutkielmani tavoitteena on luoda käsitys pääsiäisen vietossa tapahtuneista muutoksista Suomessa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Taustalla vaikuttaa ajatus pitkäperjantaista merkittävimpänä juhlapäivänä ennen tutkittua aikaa. Pyrin ottamaan selvää painopisteen mahdollisesta siirtymistä pitkäperjantailta pääsiäispäivälle. Lähteinä tutkimuksessani käytän kolmen seurakunnan kirkkopäiväkirjoja ja kirkollisten ilmoitusten kirjoja, jotka olen kerännyt pääsiäisen ajalta kymmenen vuoden välein 1945–2005. Lähteiksi valikoituivat Parikkalan kirkon, Kittilän kirkon ja suomalaisen seurakunnan osalta Vaasan kirkon kirkkopäiväkirjat sekä kirkollisten ilmoitusten kirjat. Pääsiäisellä tarkoitetaan yhdeksän päivän jaksoa, joka alkaa palmusunnuntaista ja päättyy toiseen pääsiäispäivään. Lähteistä on havaittavissa niiden suppeneminen kohti vuosituhannen vaihdetta tultaessa. Tutkimuksen painopiste on muun tutkimuskirjallisuuden referoinnin sijaan lähteissä ja niiden sisällön analyysissa. Pääsiäisen ajan tilaisuutta suunnitellessaan pappi käyttää ohjeenaan kirkkokäsikirjaa. Kirkkokäsikirjasta oli tutkimuksen vuosikymmeninä käytössä useita eri versioita. Merkittävimmin sitä uudistettiin vuonna 1968 ja uudestaan vuosituhannen vaihteessa. Myös virsikirjan uudistuminen vuonna 1986 on tutkielmani kannalta merkittävää. Päädyn tutkielmassani kyseenalaistamaan sekä pitkäperjantain että pääsiäispäivän aseman suosituimpana pääsiäisen juhlapäivistä. Seurakuntien kirkkopäiväkirjojen perusteella ei voida sanoa yksiselitteisesti painopisteen siirtyneen pääsiäispäivälle. Sen sijaan kiirastorstai on muodostunut suosituimmaksi pääsiäisen päivistä tutkimuksen loppua lähestyttäessä. Ehtoollisen vietto pääsiäisenä on lisääntynyt huomattavasti, mutta samalla kirkossa kävijöiden määrä on merkittävästi laskenut. Yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten myötä jumalanpalveluselämään osallistuminen on muuttunut. Television ja radion yleistymisen on johtanut siihen, että tilaisuuksiin on ollut mahdollista osallistua myös kotoa. Tutkittuna ajanjaksona pääsiäisen tilaisuudet ovat seurakunnissa esimerkiksi hiljaisen viikon iltatilaisuuksien myötä monipuolistuneet. Musiikkiin ja lasten osallistumiseen on myös alettu panostaa jumalanpalveluselämässä. Ahtisaarnat ovat olleet merkittävä osa pääsiäisen viettoa tutkituissa seurakunnissa. Ahdit saarnattiin usein hiljaisen viikon iltatilaisuuksissa ja myös ehtoollinen tuli osaksi tilaisuuksia Vaasassa vuonna 1965 ja Parikkalassa vuonna 1975.
  • Back, Lovisa (2022)
    The goal with this research is to map out how newly graduated teachers in the Swedish schools in Finland experiences forms of and access to social support. The work as a teacher is regarding to Gavish & Friedman (2010) one of the most demanding social professions and more and more teachers become burned out. Teachers are fronting more and larger challenges and as a newly graduated teacher it might become overwhelming as teachers often work independently. What happens if a newly graduated teacher experiences social support and what happens if a newly graduated teacher doesn’t experience social support? This thesis’ theoretical ground for mapping out how the social support is accessed in the Swedish schools in Finlands stems from the social support model from research by Pyhältö (2018). Previous studies have shown that social support is an essential part of an individuals’ ability to prosperand that is especially true for teachers. (Cornér et al., 2017; Gavish & Friedman, 2010; Heikkinen et al., 2020; Pyhältö, 2018; Larrivee, 2012) Seven newly graduated teachers have been interviewed based on a pre-made interview material in this thesis. This thesis has been made in co-operation with the SAMS-samverkan och social stöd I den finlandssvenska skolan-project. The interviews have been analyzed through thematic analysis. The newly graduated teachers experience a broad variation of different support forms. Informative, instrumental, and emotional support is available in the schools the teachers have experience from. The newly graduated teachers are also experiencing that they have a broad access to sources of social support. The results of this research showed that there are quite a lot of themes where the forms of social support have shortages. For example, shortage of support at communication and information flow in the college, shortage of support in administrative tasks and shortage of support in self-criticalness and creating of a teacher identity. The results showed that teachers experienced grade colleagues and the colleagues as an important source of social support. To avoid shortage of social support in the future could mentorship and mentor teacher programs develop in the Swedish schools in Finland. The social support model could be a part of the teacher education. The newly graduated teacher would then have the tools to identify shortages and when needed, search for the social support at the right time. Focus from the professional development during the studies to become a teacher could be integrated later in the teacher’s career.