Browsing by Title

Euroopassa esiintyy kahta metsähanhen Anser fabalis alalajia. Suomessa pesivä taigametsähanhi A. f. fabalis on taantunut voimakkaasti. Pääosin Venäjällä pesivä tundrametsähanhen A. f. rossicus kanta taas on pysynyt vakaana. Yhtenä syynä taigametsähanhikannan alamäkeen voi olla liiallinen metsästysverotus. Metsähanhia metsästetään Suomessa, mutta eri alalajien esiintymisalueita syksyisin metsästysaikana ei juuri tunneta. Tutkielmassa tarkasteltiin metsähanhen kahden eri alalajin syysmuutonaikaisen esiintymisen ajallisia ja maantieteellisiä eroja. Lisäksi selvitettiin, milloin Suomessa pesivät yksilöt lähtevät syysmuutolle. Myös pesivien lintujen mahdollisia sulkasatomuuttoalueita ja -reittejä tarkasteltiin. Metsähanhien esiintymistä tarkasteltiin kolmen eri aineiston avulla. Satelliittipaikantimella merkittyjen hanhien paikannustietoja ja kaularengastettujen lintujen löytöhavainnoista saatiin tarkkaa tietoa Suomessa pesivien yksittäisten taigametsähanhien liikkeistä. Lisäksi käytettiin lintuharrastajien tekemiä metsähanhihavaintoja. Lintuhavaintojen avulla selvitettiin erityisesti tundrametsähanhien esiintymisalueita ja -ajankohtia. Satelliittipaikantimella merkittyjen metsähanhien seuranta-aineistoa koottiin vuosina 2011–2013. Aineisto sisältää seitsemän metsähanhen seurannasta. Kutakin hanhea seurattiin yhdestä kolmeen vuotta. Kaularengasaineisto koottiin merkitsemällä Suomessa pesiviä taigametsähanhia kaularenkailla vuosina 1979–1994. Merkityistä linnuista tehtiin löytöhavaintoja vuosina 1979–2001. Lintuhavaintoaineisto koostuu lintuharrastajien vuosina 2010–2013 lintuhavaintojärjestelmä Tiiraan kirjaamista havainnoista. Lintuhavaintoaineisto käsittää yhteensä 8187 metsähanhihavaintoa, joista 1427 oli määritetty alalajilleen. Sekä kaularenkailla että satelliittipaikantimella merkittyjen hanhien seurannan perusteella Suomen metsähanhikanta muuttaa talvehtimisalueille maan länsirannikkoa pitkin. Ne ylittävät Pohjanlahden Ahvenanmaan pohjoispuolelta ja saapuvat Ruotsiin Uppsalan ja Gävlen välisellä vyöhykkeellä. Suomessa pesivien taigametsähanhien syysmuuton ajoittumisen osalta tutkielman tulokset poikkeavat aiemmasta käsityksestä. Aiemman käsityksen mukaan valtaosa metsähanhista muuttaa Suomesta pois jo ennen syyskuuta. Kaularengastetuista linnuista Suomessa tehdyistä havainnoista kuitenkin lähes kolmasosa tehtiin syys- ja lokakuun aikana. Satelliittilähettimillä merkityistä linnuista vain yksi lähti syysmuutolle ennen syyskuun alkua. Kuusi seitsemästä satelliittilähettimellä merkitystä metsähanhesta lähti sulkasatomuutolle Novaja Zemljalle. Sulkasatomuutto saarelle vaikuttaisi näin ollen olevan yleistä Suomessa pesivillä taigametsähanhilla. Novaja Zemljalta talvehtimisalueilleen muuttavat linnut lensivät Suomen yli syyskuun loppupuolella. Lintuhavaintoaineiston perusteella Suomessa esiintyy syksyisin suuria määriä tundrametsähanhia ainoastaan pienellä alueella Kaakkois-Suomessa. Tätä tukevat myös metsästyssaalista DNA-analyyseistä saadut tulokset. Syksyn sääolosuhteet vaikuttavat tundrametsähanhien runsauteen Suomessa. Jos syysmuuttoaikaan osuu kovia itätuulia, ne tuovat maahan runsaasti tundrametsähanhia. Vaikka tundrametsähanhien määrä Suomessa vaihtelee muutonaikaisten tuuliolosuhteiden mukaan, ei niiden esiintymisalueessa kuitenkaan havaittu suurta vaihtelua. Toisin sanoen kovilla itätuulilla tundrametsähanhia havaittiin tavallista runsaammin vain Kaakkois-Suomessa, jossa niitä havaittiin muutoinkin paljon. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa metsähanhen kannanhoidossa. Kaakkois-Suomessa syksyllä esiintyvistä metsähanhista valtaosa on tundrametsähanhia. Siellä metsähanhen metsästystä on mahdollista säädellä muuta maata väljemmin taigametsähanhikantaa vaarantamatta. Metsähanhen metsästysaikoja määritettäessä tulee huomioida, että Suomessa esiintyy vielä varsinkin syyskuussa pesimäikäisiä taigametsähanhia.

This thesis studies market demand and supply in the voluntary forest carbon markets. The first section focuses on demand and provides an overview about the market mechanisms, buyer’s reasons to buy credits, and current demand in the markets. Supply will be studied with supply-chain approach. Supply-chain is a system moving a product or service from supplier to customer. The supply-chain section is divided into three parts. The first part finds out whether or not forests have the ability to sequester carbon and what kind of forest projects there has been. It also introduces the processes in which forest carbon credits are issued. The second part focuses on certification and verification schemes. Third part presents market places and the actors involved in carbon credit trading. Carbon markets will be evaluated on foreign and domestic basis. The aim of this thesis is to find out how well the voluntary carbon markets meet the conditions of perfect competition. The theory is based on the theory of competitive market structure and the price mechanism, where demand equals supply at the equilibrium price and quantity. The equilibrium should be found automatically within a perfectly competitive market when buyers and sellers interact. The empirical part of the study examines carbon credit issuance, project processes, certification and markets. The research questions are: 1. Do markets have infinite buyers and sellers? 2. Are products homogenous? 3. Do consumers and producers have perfect knowledge of price, utility, quality and production methods? 4. Is it easy to enter or exit the markets? The thesis is based on literature. Standards, marketplaces, and projects that were selected to the study were chosen according to the popularity based on market volume or forest-related characters. The research approach is qualitative. The collected data was analysed using content analysis. Economics and market theory form the theoretical basis of the analysis. Classification of the data is based on the theoretical framework. According to the theories a loose framework was formed to allow data reduction. Framework divides demand and supply-chain into separate parts. Research question number one is examined using a demand section. Research questions numbers 2-4 are examined using supply-chain sections. The study resulted in a conclusion that voluntary forest markets do not meet the conditions of perfect competition. Voluntary forest carbon markets are not perfectly competitive. Instead markets are uncompetitive where commodities are heterogeneous. There is only limited amount of forest projects and forestry based credits. Unit price is set to match the cost, in which case it is not determined by the market. Price-setting is possible because it is possible to differentiate projects. Imperfect competition in the market remains for mobility obstacles between markets have been set. Credit certified under certain standard, are not generally acceptable to another standard. The study results support the findings of studies conducted in the past.

Puuston ennakkotiedon tarkkuuden parantaminen mahdollistaa paremman puunhankinnan suunnittelun, varannon hallinnan sekä kustannusten minimoinnin. Runkolukusarjatasoinen metsävaratieto on muodostumassa puuston keskitunnusten lisäksi yhdeksi keskeiseksi selittäjäksi kuviotasolla puuston koosta, tiheydestä sekä jakaumasta. Metsäkeskuksen tarjoaman hilatiedon sekä Luonnonvarakeskuksen kehittämien Motti-mallien avulla voidaan 16 x 16 metrin hilaruudulle tuottaa teoreettiset runkolukusarjat. Runkolukusarjat tuotetaan ratkaisemalla kahden parametrin Weibull-jakauma hyödyntäen parametrin palautusmenetelmää. Hilan pienipiirteisyyden vuoksi on mahdollista tuottaa otostyyppisiä inventointitapoja tarkempaa ennakkotietoa puuston koosta ja muodostaa monitahoisempia jakaumia, jotka ottavat huomioon kuvion puuston sisäisen vaihtelun. Tarkastelussa hilatiedon ja Motti-mallin pohjalta tuotetun puujoukon tarkkuutta verrattiin päätehakkuilta kerättyyn hakkuukoneiden tuotantotietoon. Tutkimusala käsitti 150 päätehakkuu- sekä 15 ylispuun poistokuviota, joiden pinta-ala oli vähintään 0,5 hehtaaria. Tuotantotiedon pölkyistä muodostettiin kokonaiset rungot runkokäyräsovitteen avulla, jonka jälkeen rungot sekä runkokäyräsovitteesta että hilatiedosta simuloitiin katkontasimulaattorissa. Runkolukusarjoja analysoitiin K-S testin ja virheindeksin avulla. Kuvioiden keskitunnuksia pohjapinta-ala, runkoluku, keskipituus ja keskiläpimitta verrattiin ja lopuksi katkottujen puutavaralajien tilavuuksia ja runkojen määrää tutkittiin harhan ja keskineliövirheen neliöjuuren (RMSE) avulla. Tuloksissa K-S testin läpäisi 124 kappaletta 150 päätehakkuukuviosta. Hehtaarikohtaisten puustotunnusten G, N. DG, HG ja V harha 0 %, -14 %, 5 %, 3 % ja 0 % sekä RMSE 18 %, 34 %, 10 %, 5 % ja 17 %. Katkottujen puutavaralajien kokonaistilavuuden harha ja RMSE olivat 1,5 % sekä 16,3 %. Puulajeille mänty, kuusi sekä lehtipuu katkonnan tilavuuksien harhat olivat -72,5 %, 11,5 % ja 2,1 % sekä RMSE 154,5 %, 28,0 %, 50,1 %. Tukki- ja kuitupuiden keskijäreyksien harhat olivat 5,9 % ja 3,9 % sekä RMSE 14,0 % ja 10,6 %. Tulosten suurin virhetekijä oli hilatieto. Tarkkuus korreloi parhaiten kuviokoon sekä puuston tasaikäisyyden kanssa.

The aim of this study is to find out how well the forest properties located in the regions of Pirkanmaa and Central Finland fit into the investment portfolio in order to reduce the risk. The research is based on Harry Markowitz's modern portfolio theory. In this study, an efficient frontier and a minimum variance portfolio are formed from three different investment alternatives. Portfolio investment options in this study are forest properties, shares and interest. Previous studies focusing on forest placement show that the return on forest investments is rather weak compared to equity investments, and forest investment itself is not very profitable. However, the research also indicates that the returns on forest investments are poorly correlated with equity investments, and therefore they fit into the investment portfolio to diversify the risk. The data used in the study were historical statistics on forest properties, shares and interest between years 1991 and 2018. For each investment option, the average return and the standard deviation of the return were calculated from historical returns. In addition, covariances and correlations between investment alternatives were calculated. Based on this information, a minimal variance portfolio and an efficient frontier were created using Excel's Solver. Comparison of the minimum variance portfolio and efficient frontier´s portfolios wages concluded how well forest property investments fit into the portfolio in order to reduce its risk. The study found that the correlation coefficient between forest property investments and shares has been negative in the period 1991–2018. In addition, the share of forest properties in the efficient frontier portfolios was significant at most risk levels: with 9,5 percent risk level, forest properties wage in portfolio was 70 percent. These results led to the conclusion that forest properties located in the provinces of Pirkanmaa and Central Finland were able to diversify and reduce the risk of the portfolio.

The purpose of this study was to evaluate the digital skills of finnish forest entrepreneurs and the use of digital services in their operations. The aim was to find out which digital services these entrepreneurs are using now and the possible obstacles to the use of new digital services. In addition, the study explored the learning needs of entrepreneurs and their attitudes towards e-learning. The research was a part of the Forest Business Innovation and Advancement (FOBIA) project, which aims to improve the competitiveness of small forest companies in remote areas of Finland, Sweden, Scotland and Ireland. The project partners in Finland are Luonnonvarakeskus, Työtehoseura ry (TTS), Riveria and Tietohippu Oy. The material used in the study was collected from forest entrepreneurs by email questionnaire in April 2018. The questionnaire was sent by e-mail to the members of Koneyrittäjien liitto and Metsäalan asiantutkijat ry. The survey reached about 1250 entrepreneurs and received 73 approved responses. The response rate to the survey was about 6 %. Research method was descriptive analysis. The results suggest that the use of digital equipment and services by forest entrepreneurs are still relatively low. General devices and services, such as e-mail and smartphones, are used by almost all respondents, but the use of other digital services and devices is very low. However, there is a positive attitude towards digitalization and e-learning. Entrepreneurs are interested to use new services as part of their business and learn more. However, many of them still have barriers that slow down the introduction of new electronic services and functions. About one fifth of the entrepreneurs had a negative net profit so there is lot to improve.

The aim of this study was to find out Metsäliitto cooperative member’s objectives, attitudes, and intentions in peatland forest management. Theory of planned behavior and attitude theory of Allport were applied to formulate the questionnaire and in the theoretical background of this study. The survey data was collected with a web-based questionnaire. The survey was sent to 5000 Metsäliitto cooperative members and 905 of them responded. The response rate was therefore about 18. The response data was analyzed with factor analysis, linear regression analysis and analysis of variance. Statistical testing was done with t-test, Kurskall-Wallis test, and Mann U Whitney test. Additionally averages, percentages, and standard deviations were used to examine the data. About 30 % of respondents intended to implement continuous cover forestry, fertilization and restoration ditching in their own peatland forests. Even 60 % of respondents intended to implement other logging in their peatland forests during the next five years. Multiple objectives were important to members in peatland forest management. Economic and wood production objectives were the most important ownership goals of respondents. Attitudes towards forest management methods were mostly neutral or positive. Clearcutting and restoration received the most negative attitudes. Attitudes towards continuous cover forestry were significantly more positive than towards clearcutting on peatlands. The main hindering factors reported for implementation of continuous cover forestry were technical issues related to harvesting and different economic factors. The theory of planned behavior explained well the behavioral intentions of members to implement continuous cover forestry. The decision making of non-industrial private forest owners is a complex and multidimensional phenomenon. The ownership structure of Finnish private forest owner’s and therefore Metsäliitto cooperative members will continue to change especially during the following decades. For this reason, it is necessary to continue the research into Finnish private forest owners and their decision-making processes.

Muuttuva ilmasto, erityisesti kohoava lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus, ei voi olla vaikuttamatta metsien kasvuun Suomessa. Metsätalouden sopeutumistoimilla voidaan pyrkiä lisääntyvän tuotospotentiaalin hyödyntämiseen ja metsätuhoriskien pienentämiseen. Sopeutumistoimien suunnittelemiseksi tarvitaan kuitenkin ensin tietoa siitä, miten ilmasto muuttuu ja mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella on. Työni oli osa vuonna 2005 käynnistettyä Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelmaa (ISTO). ISTO, ja näin myös oma tutkimukseni, tuottaa siis tietoa, jonka avulla voidaan mukauttaa metsänhoitoa vastaamaan muuttuvia ilmastooloja. Työssä tarkasteltiin maan vesipitoisuutta menneessä, nykyisessä ja muuttuvassa ilmastossa. Tavoitteena oli ennustaa, miten kuivuuden esiintyminen muuttuu Suomessa. Lisäksi menneiden kuivien vuosien kasvuvaikutuksia tutkittiin lustomittausten avulla. Vesitasemuutoksia lähdettiin tutkimaan mallilaskelmilla. Laskelmat perustuivat yksinkertaiseen open bucket – tyyppiseen vesimalliin. Mallissa maaperä ajatellaan tilana, johon sadanta ja lumen sulaminen tuovat vettä. Haihdunta ja valunta päinvastaisesti vähentävät sitä. Mallia sovellettiin Metlan yhdeksällä provenienssikoealueella, joihin lukeutui sekä kuusikoita että männiköitä eri kasvupaikoilta. Mallin yksinkertaisuuden takia koealueilta tarvittiin ainaostaan päivittäiset tiedot lämpötilasta, sadannasta, säteilystä ja VPD:stä. Lisäksi tuli selvittää kasvupaikkojen savi- ja hiekkapitoisuudet maaperäparametrien laskemiseksi. Vesimallilla tehtiin kahdet laskelmat. Ensimmäisissä laskettiin päivittäistä vesitasetta vuosina 1961-2008 mitattua sääaineistoa käyttäen. Toisissa laskelmissa käytettiin mitatusta säädatasta modifioitua sääennustetta. Lämpötilaa ja sadantaa oli kasvatettu vastaamaan vuosisadan lopulle tehtyä ennustetta. Näiden kahden laskelman tuloksia vertailtiin keskenään kuivuuspäivien lukumäärän osalta. Malliin oli siis ohjelmoitu kuivuuspäiväindeksi. Indeksin perusteella kuivuutta katsottiin olleen päivänä, jolloin kasveille käyttökelpoisen veden määrä laski alle 4 prosentin ja haihdunta leikkaantui 90 prosentilla normaalitasoon nähden. Kuivuuspäivät lisääntyivät kaikilla provenienssikoealueilla. Suurin muutos olisi tulosten perusteella odotettavissa etelärannikolla ja männyn kasvupaikoilla, jotka jo entuudestaan olivat alueista kuivimpia. Vähäisin muutos olisi taas odotettavissa kuusen kasvupaikoilla, etenkin jos sijainti ei ole aivan eteläisimmässä Suomessa. Kasvuvaikutuksia koskevien tulosten perusteella maan vesipitoisuus ei ole ollut merkittävä lustojen kasvua rajoittava tekijä provenienssikoealueilla menneinä vuosikymmeninä. Kuivuuspäivien määriin ei tule suhtautua absoluuttisina totuuksina, sillä ne ovat määritelmänsä mukaisesti vain suuntaa antavia. Niiden avulla voidaan tehdä ainoastaan päätelmiä metsiköiden ja vuosien välisistä suhteellisista eroista ja kehityssuunnista. Suoria johtopäätöksiä puuston kasvusta tai elinvoimaisuudesta ei pystytä tekemään. Eikä myöskään pystytä arvioimaan, reagoivatko mänty ja kuusi ennustettuihin muutoksiin eri tavoin. Voidaan kuitenkin päätellä, että keskimääräisten vuotuisten kuivuuspäivien lukumäärän kasvu johtaa brutto- ja nettoprimäärituotoksen vähenemiseen. Tätä kautta kuivuuden lisääntyminen alentaa myös kasvua verrattuna tilanteeseen, jossa kuivuuspäivien määrä pysyisi muuttumattomana.

Tutkielma käsittelee kaupunkilaisten ja ympäristön suhdetta. Tutkimuskysymys on kaksijakoinen. Miten asuinpaikka kutoutuu kaupunkilaisten haastatteluissa osaksi elämäntarinaa, ja miten asukkaat kerronnassaan suhtautuvat kaupunkitilan muutoksiin tai muuttumattomuuteen? Aluerajauksena on Herttoniemen kaupunginosa Itä-Helsingissä ja aineistona kymmenen asukkaan kävelyhaastattelumenetelmällä toteutetut haastattelut. Tutkimuskysymystä ja aineistoa lähestytään tilan ja paikan käsitteiden kautta, muistelun ja narratiivien tutkimuksen teorioita hyödyntäen. Tutkielmassa keskitytään pääosin Länsi-Herttoniemen osa-alueeseen, mutta huomioidaan se, että asukkaiden elinpiiri ei rajaudu kartassa määriteltyjen rajojen mukaisesti. Toiminnallisesti Länsi-Herttoniemen, Roihuvuoren ja Herttoniemenrannan asuinalueet muodostavat kokonaisuuden, jotka aineistossa peilautuvat toisiinsa. Tutkielman aihevalinnan taustajuonteena vaikutti Helsingin uuden yleiskaavan herättämä keskustelu, ja tutkielma sivuaa kaupunkisuunnittelun aihepiiriä asukaskeskeisestä näkökulmasta. Herttoniemen lähiön rakentamisen taustalla vaikutti Helsingin väestönkasvu ja asuntopula sekä hyvän asumisen muuttuvat ihanteet. Osin samat tekijät vaikuttavat muutoksiin ja suunnitteluun edelleen. Teksti etenee johdannosta kahteen analyysilukuun. Ensimmäinen analyysiluku keskittyy siihen, miten haastateltavien asuinpaikkasuhde haastatteluissa jäsentyy: miten Herttoniemeen on saavuttu ja kotiuduttu, ja miten fyysinen ympäristö asukkaille hahmottuu. Toinen analyysiluku käsittelee asukkaiden asemaa ympäristön muutoksissa. Esiin nousevia aihepiirejä ovat esimerkiksi muuttuvien palveluiden ja paikallisaktiivisuuden suhde sekä gentrifikaatio. Tutkielma kuvastaa paikkakiintymyksen monimuotoista perustaa sekä asukkaiden halua osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Herttoniemen ominaispiirteiden säilyttäminen ilmeni asukkaille tärkeänä asiana. Ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, miten tämä käytännössä toteutuu parhaiten.

Sekä kansallisten että kansainvälisten poliittisten tavoitteiden myötä metsien rooli hiilivarastona ja hiilinieluna on kasvanut 2000-luvulla. Vuonna 2020 Suomen hallitus julkaisi Hiilineutraali Suomi 2035 -tavoitteen, jolla tavoitellaan hiilineutraaliutta, osittain LULUCF sektorin hiilivarantoja kasvattamalla vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalius tavoitteet luovat painetta sekä julkisille että yksityisille toimijoille kehittää toimintaansa ja ohjeistuksia hiilen sidontaa tukevaa toimintaa kohti. Tässä opinnäytetyössä selvitetään mahdollisuutta kehittää tietokoneohjelma, joka avustaa metsänomistajaa omien metsien hiilivarantolaskennassa. Ohjelman tavoitteena on antaa käyttäjälle arvio annetun metsäkiinteistön maaperän ja biomassan hiilivarannosta, jota metsänomistaja pystyy hyödyntämään metsänhoitoon liittyvässä päätöksenteossa. Opinnäytetyö nojautuu jo olemassa olevaan akateemiseen tietoon ja käyttöön otettuihin ohjelmistoihin sekä niiden tietoihin. Laskennassa seurataan IPCC:n asettamia hiilivarstojen laskenta ohjeita, jotka mahdollistavat mallin käytön myös hiilivarantoraportoinnissa. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda mahdollisimman helppokäyttöinen hiilivarantojen laskentaohjelma, joka raportoi annetun metsän hiilivarastot perustuen käyttäjän antamiin kaupallisesti saatavilla oleviin metsätietoihin. Tulos osoittaa, että hiilivarannon laskenta on mahdollista, mutta erityisesti maaperän hiilivarannon laskenta on edelleen epävarmaa. Toisaalta biomassan hiilivarannon laskenta onnistuu kohtuullisen korkealla tarkkuudella.

Tapion taskukirja on Suomessa vuodesta 1910 ilmestynyt metsäalan käsikirja, johon on koottu keskeisiä metsätalo-utta koskevia aiheita. Tähän mennessä suomenkielisiä taskukirjoja on julkaistu yhteensä 25 kappaletta. Työn tarkoi-tus on tutkia taskukirjojen roolia metsänhoidollisten aihepiirien kautta. Tutkin, toimivatko taskukirjat metsäalaa kuvai-levana yleisteoksena vai poliittisena ohjauskeinona. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että taskukirjojen sisältö seurai-lee valtion metsätaloudelle asettamia tavoitteita ja taustalla vaikuttavaa kulloistakin kansallista ja kansainvälistä metsäpolitiikkaa. Sisällönanalyysi on laadullisen tutkimuksen menetelmä, jossa tutkittavasta aineistosta, yleensä painetusta materiaa-lista tuotetaan mielekästä, selkeää ja yhtenäistä tietoa. Olen jakanut taskukirjat sisällönanalyysin perusteella kuuteen ryhmään, jotka olen nimennyt seuraavasti: 1910–1922 Neuvoja metsänkäyttöön ja puukauppaan, 1923–1931 Nope-asti kehittyvä taskukirja, 1932–1947 Järjestelmällisen metsänviljelyn ja ojitustyön pohjustusta, 1948–1959 Eroon harsintahakkuista, 1960–1986 Voimakasta metsänparannusta ja 1987–2008 Ympäristöherääminen. Näitä ryhmiä vertailen metsätaloudesta jo tehtyihin aikajanoihin, sekä suomalaisen metsäpolitiikan ja metsäohjelmien tavoitteisiin eri aikakausina. Metsänhoitoasioita käsitellään varhaisissa taskukirjoissa suhteellisen vähän. Alusta lähtien mukana olevia keskei-simpiä aiheita ovat ojitus ja metsänviljely. Metsänviljelyä käsitellään kaikissa painoksissa. Joitakin keskeisiä metsän-hoitotoimia, kuten kasvatus- ja uudistushakkuita ryhdytään käsittelemään taskukirjoissa verraten myöhään, vaikka hakkuut ovat olleet keskeinen metsänhoitomenetelmä jo ensimmäisten taskukirjojen ilmestyessä. Sen sijaan erilasia metsänparannustoimia kuten ojitusta käsitellään taskukirjoissa jo suhteellisen varhain. Tämän tutkimuksen perus-teella taskukirjojen metsänhoitoon liittyvät sisällöt ja teemat tuntuvat seurailevan melko tarkasti valtion metsäohjelmia ja niiden tavoitteita. Erityisen selkeästi tämä näkyy ns. MERA-kausien (1964–1975) aikana ilmestyneissä taskukir-joissa. Metsätalouden rahoitusohjelmien eli MERA-ohjelmien tavoitteena oli lisätä metsien kasvua erilaisten peruspa-rannustoimien kuten ojituksen ja lannoituksen avulla. Taskukirjoissa käsitellään tuona aikakautena paljon juuri näitä teemoja. 1990-luvulta lähtien kirjoissa on havaittavissa entistä ympäristötietoisempi lähestymistapa asioihin. Suomi sitoutui 1990-luvulla kansainvälisiin ympäristösopimuksiin joiden tarkoituksena oli luonnon monimuotoisuuden säilyt-täminen. 1990-luvun taskukirjoissa on muutamassa mukana luku ympäristöasioista, ja metsien monimuotoisuudesta ryhdytään kirjoittamaan runsaasti. Tutkimusta tehtäessä taskukirjoista pyrittiin poimimaan esiin tämän työn tavoitteiden kannalta oleellisia seikkoja. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että tässä taskukirjoja tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta. Tämän tutkimuksen perusteella taskukirjojen rooli metsäpoliittisena ohjauskeinona korostuu erityisesti ryhmän 1960–1986 Voimakasta metsänparannusta aikana sekä metsäojitusta käsittelevissä aiheissa. Kirjoissa korostetaan ojituk-sen tärkeyttä, annetaan tietoa aiheeseen liittyvästä lainsäädännöstä, Tapion tarjoamista palveluista sekä ojitukseen saatavista tuista. Myös muiden ryhmien aikana esitellään metsälainsäädäntöä, käsitellään samoja aihepiirejä kuin metsäpolitiikassa, sekä annetaan tietoa valtion tuista. Tapion vaikutus taskukirjoissa näkyy siinä, että metsänparan-nusta käsitteleviä aiheita on mukana paljon.