Browsing by Title

Tutkimuksessa tarkastellaan patenttioikeuden valmistamisen ja korjaamisen välistä tämänhetkistä rajanvetoa sekä arvioidaan sen toimivuutta yhä yleistyvän 3D-tulostamisen näkökulmasta. Jotta tutkimuksessa pystytään ottamaan kantaa 3D-tulostuksen vaikutuksiin, tarkastellaan tutkimuksessa ensin sitä, minkälaiset toimet tällä hetkellä on katsottu sallituksi korjaamiseksi. Patenttioikeudellinen korjaamisen ja valmistamisen välinen rajanveto ratkaisee kysymyksen siitä, syyllistyykö kolmas henkilö tekemällä patentoituun tuotteeseen varaosia, sitä korjaamalla taikka muutoin muuntelemalla välittömään patentinloukkaukseen kielletyn valmistamisen muodossa. Yleisesti on pidetty hyväksyttävänä sekä oikeuskäytännössä vakiintuneena, että patentin tuottama yksinoikeus tuotteeseen lakkaa, kun tuote ensimmäistä kertaa joko patentinhaltijan toimesta taikka tämän suostumuksella saatetaan markkinoille. Patenttioikeuden sammumisen seurauksena tuotteen laillisesti hankkineella taholla on oikeus tuotteen korjaamiseen sen jatkuvan käytön mahdollistamiseksi. Käytännössä eron tekeminen sallitun korjaamisen ja kielletyn valmistamisen välillä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Suomessa ei ole asiaan liittyen juurikaan oikeuskäytäntöä taikka oikeuskirjallisuutta, jossa asiaa olisi käsitelty. Tässä tutkimuksessa rajanvetoa onkin tarkasteltu muiden Pohjoismaiden sekä Euroopan johtavien patenttimaiden Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinratkaisuiden ja oikeuskirjallisuuden valossa. Tutkimuksessa havaitaan, että tuomioistuimet ovat tällä hetkellä tulkinneet sallitun korjaamisen ja kielletyn valmistamisen välistä rajanvetoa ottaen huomioon erilaisia tekijöitä, kuten tuotteen yleisen korjaamistarpeen sekä tarkastelleet sitä, pitääkö tuotteen vaihdettu taikka korjattu osa sisällään patentoidun tuotteen keksinnöllisen elementin. Viimekädessä kyse on kuitenkin edelleen tapauskohtaisesta harkinnasta ja nykyisen tulkintatilanteen valossa on mahdotonta antaa yksiselitteisiä ohjeita siitä, milloin kyse on sallitusta korjaamisesta, ja milloin taas syyllistytään kiellettyyn valmistamiseen. Entisestään epäselvä rajanveto korjaamisen ja valmistamisen välillä muuttuu vielä astetta monimutkaisemmaksi 3D-tulostusteknologian myötä. 3D-tulostamalla on nimittäin helppoa, nopeaa ja pienemmässä mittakaavassa edullisempaa tulostaa varaosia rikkoutuneisiin tuotteisiin. Tutkielman lopussa käsitellään korjaamisen ja valmistamisen välistä rajanvetoa sekä sen toimivuutta 3D-tulostuksen näkökulmasta. Tutkimus osoitti, että 3D-tulostusmenetelmien käyttöön ottoa vaikeuttavat merkittävästi tämän hetkinen lainsäädännöllinen epävarmuus korjaamisen ja valmistamisen välisestä rajanvedosta sekä itse teknologian vielä varhainen kehitysaste. Toisaalta 3D-teknologia tuo esimerkiksi CAD-tiedostojen muodossa mukanaan uudenlaisia haasteita, joihin tämän hetkinen lainsäädäntö tai edes oikeuskäytäntö ei tarjoa vastauksia. Sen lisäksi, että olemassa olevaa patenttilainsäädäntöä valmistamisen ja korjaamisen näkökulmasta tulisi selkiyttää ottaen erityisesti huomioon 3D-tulostuksen suomalaisille yrityksille tarjoamat liiketoimintamahdollisuudet, on tutkimuksessa esitelty erilaisia liiketoimintastrategioita, joita yritykset voisivat pyrkiä hyödyntämään ainakin ennen asiaa koskevia mahdollisia lainsäädäntömuutoksia tai vakiintuneen oikeuskäytännön muodostumista.

Teknologiavetoisessa ja alati muuttuvassa maailmassa yritykset ovat havahtuneet aineettoman omaisuuden merkitykseen liiketoimintansa yhtenä kasvu- ja menestystekijänä. Pelkän sisäisen kehitystyön ohella myös yhtiön ulkopuoliset teknologian lähteet ovat usein kiinnostuksen kohteena. Näitä voidaan havitella esimerkiksi yritysostoin. Usein viimeistään yrityskauppaprosessissa havahdutaan pohtimaan kunnolla sitä, mistä eri varallisuuseristä yrityksen käypä arvo muodostuu. Aineettoman omaisuuden muodostaessa yhä merkittävämmän osan yritysten liikearvosta on sen rooli myös yrityskaupoissa korostunut. Ostajan yhä vahvempana pyrkimyksenä on kaupan kohteena olevien patenttien ja muiden immateriaalioikeuksien tilan huolellinen kartoittaminen sekä niihin liittyvien mahdollisten riskien tunnistaminen ja analysointi. On myös myyjän intressissä antaa edellä mainituista mahdollisimman kattava ja todenmukainen kuva riskien toteen käydessä mahdollisesti aiheutuvan vastuunsa kaventamiseksi. Eri näkökulmien tai potentiaalisten ongelmien sivuuttaminen kaupan kohteen tarkastuksessa on katsottu yhdeksi yleisimmistä epäonnistuneiden yrityskauppojen syistä, ja se voi käydä ostajalle kalliiksi. Edellä esitetyt näkökohdat korostavat paitsi kaupan kohteen kunnollisen tarkastamisen merkitystä, myös sitä, kuinka tärkeää osapuolten olisi sopia niiden välisistä vastuista mahdollisimman yksityiskohtaisesti välttyäkseen tilanteilta, joissa esimerkiksi kaupan yhtenä kohteena oleva patenttisalkku ei kaikilta ominaisuuksiltaan vastaakaan sitä, mitä ostaja on olettanut. Vaikka aineettomaan omaisuuteen liittyvien näkökohtien huomioiminen sopimuksissa on viime vuosina parantunut, voi eteen yhä tulla tilanteita, joissa virhevastuun määräytymisestä ei ole sovittu riittävällä tarkkuudella. Tutkielmassa tarkastellaan patenttiin liittyviä virhetilanteita yrityskauppakontekstissa. Tavoitteena on selvittää, miten virhevastuu määräytyy siinä tapauksessa, että osana kauppaa myytävä patentti ei täytä ostajan odotuksia. Tutkimuskysymystä lähestytään ennen kaikkea tahdonvaltaisen lainsäädännön näkökulmasta mutta osin myös vakiintuneita yrityskauppakäytäntöjä tarkastelemalla. Tarkoituksena on kartoittaa, mitä virheen potentiaalisesti aiheuttavia riskejä patentteihin voi liittyä ja mitkä tekijät osapuolten välisen vastuun muotoutumiseen vaikuttavat. Myyjän kauppakirjassa antamat vakuutukset sekä muut yrityskaupan yhteydessä vakiintuneesti suoritettavat toimet kuten kaupan kohteen tarkastaminen vastaavat tietyiltä osin kauppalain sääntelyä vastaavista toimista. KL 18–19 §:ssä säädetään myyjän ennen kaupantekoa tavarasta antamista tiedoista ja KL 20 §:ssä tavaran tarkastuksesta ennen kauppaa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan valtakunnallisten työehtosopimusten kelpuutusmääräysten nojalla solmittavien paikallisten sopimusten syntymiseen liittyviä kysymyksiä sopijapuolten, menettelyiden ja muodon näkökulmasta. Näiden kysymysten tarkastelu suoritetaan sopimusoikeudellisesta katsantokannasta käsin. Valittua näkökulmaa voidaan perustella sillä, että vaikka paikalliset sopimukset ovat sopimuksia, joita työoikeudellinen normisto ja erityisesti työehtosopimukset vahvasti raamittavat, niiden syntymisen edellytyksiä arvioitaessa joudutaan monilta osin turvautumaan myös yleisen sopimusoikeuden oppeihin. Työ- ja sopimusoikeuden toisistaan poikkeavat lähtökohdat huomioiden tutkielmassa luodaan aluksi aiheen taustoittamistarkoituksessa katsaus sopimusten pätevyyteen, sopimusvapauteen ja osapuolten tasavertaisuuteen. Tutkielman pääpainon kuitenkin muodostaa työehtosopimusosallisten sekä paikallisten sopijapuolten kompetensseihin ja asemaan liittyvien kysymysten tarkastelu sopimusoikeudellisista edustusta ja valtuutusta koskevista opeista käsin. Vaikka valtakunnallisten työehtosopimusosallisten oikeus delegoida normikompetenssiaan paikalliselle tasolle on niin oikeuskirjallisuudessa kuin oikeuskäytännössäkin vakiintuneesti hyväksytty, ei työlainsäädäntöömme kuitenkaan sisälly erityissäännöstä tähän liittyen. Näin ollen tutkielmassa selvitetään, onko työehtosopimusosallisten työehtosopimuslaista johdettu kelpoisuus luovuttaa paikalliselle tasolle valtaa määrätä työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten noudatettavista ehdoista mahdollista perustella valtuutusta koskevilla opeilla. Osapuolten kompetenssien lisäksi tutkielmassa selvitetään paikallisten sopimusten syntymistä erilaisten sopimismenettelyiden ja muotovaatimusten näkökulmasta ja havainnoidaan, poikkeaako sopimuksen syntyminen työehtosopimusten kelpuuttavien lausekkeiden nojalla siitä, miten sopimusten on tavallisesti katsottu syntyvän. Tutkielmassa esitetyn perusteella normikompetenssin siirto vaikuttaisi olevan mahdollista jäsentää myös valtuutuksen avulla. Normikompetenssin luovuttaminen näin ymmärrettynä tarkentaa paikallisten sopimusten pätevyyden arviointia edustajan kelpoisuutta ja toimivaltaa koskevien oikeusilmiöiden kautta. Myös paikallisten sopijapuolten väliset suhteet on lähtökohtaisesti mahdollista hahmottaa erilaisten valtuutustointen avulla ja siten määritellä niiden kelpoisuuden ja toimivallan laajuutta paikallisessa sopimisessa. Lisäksi ymmärrettäessä normikompetenssin siirto tutkielmassa kuvatun jäsennystavan avulla, voidaan paikallisen sopimuksen katsoa syntyneen lähtökohtaisesti pätevästi kenen tahansa kelpuutusmääräyksessä tarkoitetun tahon solmimana silloin, kun sopimiseen kelpoista osapuolta ei ole selkeästi työehtosopimuksessa yksilöity. Tästä huolimatta kussakin tilanteessa sopivimman sopijapuolen määräytymiseen liittyvät ongelmat jäävät yhä suurelta osin yksittäistapauksittain ratkaistaviksi. Sopimusoikeuden alaan kuuluvien sopimuksen tekemistä koskevien säännösten ja periaatteiden lisäksi paikallisten sopimusten syntymistä ohjaavat työehtosopimuksiin sisältyvät muoto- ja menettelymääräykset. Kuten tutkielmassa osoitetaan, paikallisten sopimusten syntyminen ei menettelylliseltä kannalta eroa siitä, miten sopimusten on yleensäkin katsottu syntyvän pätevästi, mutta tässä prosessissa tulee ottaa huomioon työehtosopimusten sopimismenettelyille asettamat lisäedellytykset. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että työehtosopimukseen mahdollisesti sisältyvässä vaatimuksessa laatia paikallinen sopimus kirjallisesti on kyse sopimusperusteisesta muotovaatimuksesta, jonka laiminlyönnin seuraukset sopimuksen pätevyyden kannalta eivät ole selkeät. Tutkielman viimeisessä käsittelyluvussa käsitellään paikallisten sopimusten pätemättömyyden korjaantumista. Vaikka työoikeudessa vaikuttaa vahvana lähtökohtana olevan paikallisen sopimuksen pätemättömyys silloin, kun se on solmittu työehtosopimuksen kompetenssinormit ylittäen tai rikkoen, on oikeuskirjallisuudessa esitetty, että sopimuksen pätemättömyys voisi tästä huolimatta olla korjaantuvissa osapuolten hyväksymisen, ajan kulumisen tai passiivisuuden myötä. Se, millaiset oikeusvaikutukset sopimus tällaisessa tilanteessa saa, on kuitenkin jokseenkin epäselvää, samoin kuin se, mikä taho on kulloinkin oikeutettu saamaan aikaiseksi pätemättömyyden korjaantumisen. Joka tapauksessa korjaantumisen voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan mahdollista sopimusvapauden nojalla, jolloin lopullinen sopimus ja sen oikeusvaikutukset muotoutuvat vasta pätemättömyyden korjaantumisen jälkeen.

I denna avhandling har jag undersökt de olika sätt på vilka en patient kan framföra sin vilja i fråga om vården. Trots att Finland varit en av de första länderna som infört en specifik lag om patientens ställning och rättigheter kvarstår det ändå en hel del tolk-ningsproblem och olösta frågor om när och i vilken utsträckning patientens vilja ska beaktas i vården. Det finns inga klara regler för hur minderårigas vilja i frågan om vården ska beaktas, och man har inte heller lyckats lösa frågan om vårdtestamentens tolkningsbarhet på ett hållbart sätt. Inte heller frågan om möjligheten att utse en ställföreträdare för vårdbeslut har ännu upptagits i den finska lagen. Genom att granska både det rådande rättsläget i Finland och också lagstiftningen och rättskulturen i andra länder (Sverige, Danmark, USA, Belgien och England) har jag försökt lyfta fram de mest kontroversiella frågorna i anslutning till patientens vilja. Samtidigt har jag velat diskutera kring huruvida det skulle vara möjligt att också i Finland ta exempel av praxis som använts i de övriga länderna t.ex. vad gäller möjligheten att utse en ställföreträdare åt sig för situationer där man inte själv längre är kapabel till att uttrycka sin bestämda vilja i fråga om vården. En komparativ granskning ger på många sätt möjligheter till att bättre ifråga-sätta och lyfta fram sådana frågor som fortfarande borde lösas. Avhandlingens fokus ligger främst på vårdtestamentet och hur man förhåller sig till det både nationellt och på det internationella planet. Jag har i synnerhet övervägt hur man kunde utnyttja de nya elektroniska arkiven för att lösa en del av de problem som kan uppstå då vårdtestamenten ofta har upprättats en lång tid tillbaka eller annars har utformats i helt för allmänna ordalag. Förutom den rent juridiska aspekten har jag också betonat det ansvar som yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården har med tanke på att informera patienten i tillräcklig utsträckning. Mina slutsatser baserar sig ganska långt på de förslag som upptagits i Social- och hälsovårdsministeriets arbetsgruppspromemo-ria 2003:25 Promemoria av projektgruppen med uppgift att utreda behovet att revidera 6 § i patientlagen, där man redan ingå-ende lyft fram en del förslag till hur i första hand § 6 i lagen om patientens ställning och rättigheter (785/1992) kunde förtydligas och göra mer ändamålsenlig. Det står helt klart att individens självbestämmanderätt allt mer betonas i dagens samhälle. Hur detta då på bästa sätt också kan beaktas med tanke på patientens självbestämmanderätt är en fråga som kräver ytterligare granskning, inte minst till följd av patientens rätt att vägra vård och den omfattande eutanasidiskussionen som hela tiden pågår. I andra länder har man försökt lösa en del av de ovannämnda problemen genom att i lag uppställa en maximitid för hur länge ett vårdtestamente är i kraft, förordna om en slags hierarki för vem som kan besluta om patientens vård då denna inte själv kan göra det samt genom att komma på olika sätt för att bäst tillgodose patientens självbestämmanderätt då dennes på förhand uttryckta vilja ska beaktas. En del av dessa lösningar skulle helt säkert också vara välkomna i den finska lagstiftningen, men det skulle behövas ett starkt incentiv för att genomföra reformer med tanke på patientens ställning i vården.

Advance healthcare directives (AD) are written documents in which patients can express their preferences regarding the provision of specific medical treatments, providing future instructions in case they become unable to communicate and make the decisions for themselves. Whereas these documents are praised for promoting patient’s autonomy, recent research has shown that patients often fail to predict what kind of treatment they would like to receive. This leads to an apparent contradiction: on which grounds can patient’s autonomy be regarded as the positive feature of AD if patients themselves are not likely to anticipate future preferences? This thesis draws on different agency theories to further elaborate on this contradiction while exploring taken for granted assumptions about patient’s autonomy. Relying on the premises of symbolic interactionism and social constructionism, it argues that goals are construed during emerging social interactions, subjected thus to constant reevaluation and reinterpretation. Methodologically, I used Goffmanian frame analysis to analyze semi-structured interviews of six Finnish physicians, elaborating on how they frame end-of-life treatment discussions, how they constructed the agency of different actors, how they approach patient’s autonomy, and what are the implications for the use of advance directives. From the data five frames were identified: medical knowledge frame, patient’s autonomy frame, negotiation frame, ethical frame, and legal frame. During the interviews physicians used these frames to discuss and negotiate the nature and meanings of advance directives, as well the agency and interests of different actors involved in end-of-life decision-making. Two meanings of patient’s autonomy have emerged from analysis: as the patients’ souvereign right to express his/her will of end-of-life treatment; and as the patients’ capacity to choose between different treatments . Whereas physicians often praise the first meaning, the second becomes problematic to the extent that patients’ capacity for decision-making can be compromised. Thus, physicians reframe the notion of patient’s autonomy in relational terms constructing themselves as agents for the patients’ interests. In conclusion, I propose that instead of trying to improve advance directives reliability; their situational component should be incorporated into the very principle that establishes their use, accounting for a holistic process in end-of-life care decision-making.

Lung cancer remains the leading cause of cancer death worldwide. Cancer immunotherapies have changed the treatment path in some cancers and even led to favorable clinical outcomes in previously incurable cancer types. However, only a fraction of patients benefit from the current immunotherapies. Even though immuno-oncology has great potential, it is facing several challenges including the lack of biomarkers, unknown mechanisms of therapy resistance, complexity of the tumor-immune interactions, and involvement of the complex tumor microenvironment that significantly affects therapeutic efficacy. It remains a great challenge to predict which patients will benefit from immunotherapies, and current immunotherapies are deemed expensive when compared to the more traditional therapeutic modalities. In this work, we aimed to develop platform to study responses to immunotherapy ex vivo in a personalized manner. The platform could enable the study of immune effects and T cell mediated tumor killing in the absence and presence of immunotherapy and other selected drugs. We demonstrate the utility of our ex vivo platform that has potential for personalized drug testing.

The main causes for human enteritis in Finland are Yersinia pseudotuberculosis and Yersinia enterocolitica after Salmonella spp. and Campylobacter spp. Registered yersinia infections exceed 700 yearly in Finland. Y. enterocolitica is the main cause for most of these cases. Reported outbreaks and a number of cases of Y. pseudotuberculosis have increased in Finland. Infections caused by Y. pseudotuberculosis and Y. enterocolitica transfer mostly via food and water. The epidemiology of Y. pseudotuberculosis and Y. enterocolitica infections is unclear. The main reservoirs of Y. pseudotuberculosis are rodents and birds. A major reservoir for human pathogenic strains of Y. enterocolitica is a swine. In this study, reservoir of Y. pseudotuberculosis and pathogenic strains of Y. enterocolitica were examined from small mammals caught in Finland. Small mammals examined were European common shrew (Sorex araneus), bank vole (Clethrionomys glareolus) and field vole (Microtus agrestis). One hundred specimens were examined. The second purpose of this study was to determine how a new agar, developed for isolation of Y. pestis, was suited for isolation of Y. pseudotuberculosis and Y. enterocolitica in practise. BIN-agar was described as a well selective agar. Additionally, colony morphology formed by Y. pestis, Y. pseudotuberculosis and Y. enterocolitica on BIN-agar were reported to appear recognisable. These colonies distinguished from colonies formed by other gram-negative bacteria tested on BIN-agar. In this study, Yersinia spp. were isolated from 6% specimens examined. Pathogenic yersiniae were not isolated. Prevalence for Y. enterocolitica was 2 %, after isolated from two specimens. Biotype for these two strains was 1A. Biotype 1A is considered as a non-pathogenic biotype. Y. pseudotuberculosis was not isolated. Nonpathogenic Y. kristensenii was isolated from four (4 %) small mammals. BIN-agar did not prove any especially good practical characteristic of use. BIN-agar was not selective enough for isolation of yersiniae. Also the morphology of colonies of yersiniae were not recognisable.

The material I analyze for my master's thesis is a teaching manual used by the Mormons (the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints), called "Duties and Blessings of the Priesthood". This work includes numerous lesson plans, each one with a separate topic. The manual is intended especially for teaches, but can also be used for individual study. The main target of my research is to find out how men and their bodies are constructed in the manual. Prescriptive texts together with narrative stories and illustrations create a multifaceted picture of Mormon notions of masculinity and corporeality. I approach my research material from a constructivist perspective. I build my interpretative reading upon Critical Discourse Analysis. I am especially interested in how the manual interprets and understands connections between gender, embodiment and religion. I understand gender in Judith Butler's terms, as a performance of styled and repeated gestures. Some of the discussions I raise in my work draw upon the disciplines of Critical Men's Studies and Sociology of Religion. In Mormonism, gender is thought to be an elementary part of human ontology. It is an eternal trait inherited from God the Father (and God the Mother). The place of men in Mormon cosmology is determined by their double role as patriarchs, fathers and priests. The main objective of mortal life is to gain salvation together with one's family. The personal goal of a Mormon man is to one day become a god. Patriarchs are responsible for the spiritual and material well-being of their family. The head of a household should be gentle and loving, but still an unconditional authority. In the manual, a Mormon man is depicted as a successor of mythical and exemplary men of sacred history. The perfect and sinless body of Jesus Christ serves as an ideal for the male body. Mormon masculinity is also defined by priesthood - the holy power of God - which is given to practically all male Mormons. Through the priesthood, a Mormon man serves as the governor of God on Earth. The Mormon priest has the authority to bind the immanent and the transcendent worlds together with gestures, poses and motions performed with his body. In Mormonism, the body also symbolizes a temple or a space where the sacred meets the profane. Because the priesthood borne by a man is holy, he has to treat his body accordingly. The body is valuable in itself, without it one cannot be saved. Men are forbidden of polluting their bodies by using stimulants or by having sexual relations out of wedlock. A priesthood holder must uphold healthy habits, dress neatly, and conduct himself in a temperate manner. He must also be outgoing and attentive. The manual suggests that a man's goodness or wickedness can be perceived from his external appearance. The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints is a hierarchical and man-led organisation. The ideals of gender and corporeality are set by a homogenous priesthood leadership that consists mainly of white heterosexual American men. The larger Mormon community can control individual men by sanctioning. Growing as a Mormon man happens under the guidance of one's reference group.

Modern views of learning emphasise the utilisation of students' pre-existing knowledge in teaching. Learning and information refinement occurs in social interaction, and for this reason school should also utilise more communal approaches to learning and teaching. Making use of students' existing knowledge is important also for student interest and engagement. The aim of this study is to find out how well teachers succeed in including student initiatives into teaching. The focal point is student-teacher interaction and how its quality is likely to affect student engagement. Earlier research has highlighted the importance of a good student-teacher social relationship, but on a level that provides no details of practicalities. A purpose of this study is to provide practical examples of different kinds of student-teacher interaction, and the interactions' effects on learning and engagement. This study is a qualitative analysis and the data is part of the data collected during the "Learning, Agency and Well-being" (2009-2014) project. The data of this study comprises of observational data collected from two upper secondary classes during 2010 and 2011. It consists of a total of 146 lessons that were concatenated into 52 episodes. From these episodes 109 interaction sequences that begun with a student initiative were included. In addition, 7 episode examples for selected for deeper scrutiny to form more detailed qualitative analyses and interpretations. Although teachers were fond of attempting to include student initiatives into teaching, only a few times was activity re-directed on the bases of the initiative. A good social relationship was found to be a significant factor for the creation of engagement fostering surroundings. Mutual trust and respect were found to be hallmarks of a good social relationship. Accepting students' somewhat on-task initiatives was found to be the best way of improving student engagement.

Biogeography is a crucial aspect to ecological studies, as an ecosystem is comprised of the physical habitat, the organisms living there, and the interactions of these components. Community structure, and therefore functioning, are inherently of a spatial nature. Spatial structure of populations is often crucial basic knowledge for understanding the evolutionary history, dispersal patterns, and resilience of any given species. One aspect of spatial structure, and the topic covered in this study, is community distance decay, or the rate at which community similarity decreases with physical distance. More of the landscape is constantly being altered by humans on a large scale, so it is increasingly important to understand the effects that these anthroprogenic changes to the environment has on local populations. Studying community distance decay helps form understanding of dispersal and establishment limitations for different organisms, which is necessary for mitigating biodiversity loss. Many studies show that habitat fragmentation and loss has greatly impacted the structure of plant and animal communities, but there has been much less focus on fungal communities. There’s no certainty that fungi is impacted in the same ways, given the different lifestyles and dispersal methods, so the aim of this study is to contribute to the much needed research on fungal community structure at various scales. This aim is addressed by examining fungal community distance decay from small scale of a couple kilometers or less to a fairly large scale encompassing a landscape of primarily urban, forest, and agricultural areas. The five main localities of sampling were in middle and southern Finland: Helsinki, Lahti, Tampere, Jyväskylä, and Joensuu. Sampling locations and plot design were chosen to allow the comparison of communities separated by a mosaic, as well as along a short rural to urban gradient, to assess the effects of habitat type. From each location, six plots were decided, two in urban core, one in urban edge, two in natural core, and one in natural edge. The role of dispersal ability and functional traits in distance decay is also studied by comparing results from two different methods of fungi sampling, which were collecting spores from the air using cyclone samplers, and taking soil cores to gather fungal biomass. All samples were DNA analysed with high-throughput sequencing and the results from the DNA barcoding were used to create OTU clusters, by which the 30 plots could be compared through relative abundances of OTU’s. I determined the similarity of fungal communities using an analysis of similarity (ANOSIM) test in R, where all possible variables (site, habitat type, sample type) were used as a grouping in individual tests, thereby indicating which variable is associated with highest community difference. I also determined the differences in functional groups and major taxonomic levels among locations and sampling method using interactive taxanomic (KRONA) charts. Results showed that there are differences in fungal community structure among habitat type and sampling type. However there was greater difference at the level of plots than site locations, so clear patterns of strong community distance decay with physical distance was not measured in this study. The results suggest that fungal communities can be fairly impacted by human caused habitat change, and individual characteristics, such as dispersal methods or lifestyle, effect the rate of community distance-decay. This provides a valuable early insight into fungal community patterns, which need deeper study to understand the complexities and mechanisms behind them.