Browsing by Title

Tutkielma käsittelee avustusrikollisuutta talousrikollisuuden osana. Tarkastelun erityisenä kohteena ovat rikoslain 29 luvun säännökset avustuspetoksesta ja avustuksen väärinkäytöstä. Lisäksi tutkielmaan on otettu mukaan viimeaikaista oikeuskäytäntöä, jonka avulla pyritään nostamaan esiin avustusrikosten yhteydessä ilmeneviä kysymyksiä sekä konkretisoimaan avustusrikoksiin liittyvää problematiikkaa. Tutkielmassa huomioidaan myös EU:n yhteisöpetossopimus, joka edellyttää kaikkia jäsenvaltioita kriminalisoimaan kansallisessa rikoslaissaan EU:n menoihin ja tuloihin kohdistuvan yhteisöpetoksen. Yhteisöpetoksella tarkoitetaan tällöin tahallista tekoa tai laiminlyöntiä, jonka seurauksena EU:n talousarvioon kuuluvia varoja joko nostetaan tai pidätetään oikeudettomasti. Tutkielmassa luodaan lisäksi katsaus avustusjärjestelmiin ja avustusten valvontaa koskeviin ongelmiin. Tällöin huomio kiinnittyy erityisesti avustusrikosten rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja hallinnolliseen sanktiojärjestelmään. Avustusjärjestelmiä ja valvontaa tarkastellaan sekä EU oikeudellisesta että kansallisesta näkökulmasta käyttäen hyväksi lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja EU oikeudellista lähdemateriaalia. Lähestymistapana tutkimusaiheeseen käytettään normikeskeistä tutkimusasetelmaa, joten avustusrikoksia käsitellään tutkielmassa rikoslainopillisesta näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on valitun metodin avulla pyrkiä saamaan selville voimassaolevan oikeuden kanta avustusrikoksiin, sekä eritellä syitä avustusrikosten vähäiseen ilmituloon. Avustusrikosten tunnusmerkistöjä tarkastellaan myös laillisuusperiaatteen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta. Avustusrikosten melko avoimet tunnusmerkistöt sekä avustusrikosten taustalla oleva usein vaikeaselkoinen lainsäädäntö voi olla osittain syynä avustusrikosten harvinaisuuteen. Koska avustusrikokset liittyvät usein organisoituun toimintaan ja avustusta haetaan yrityksen tai yhteisön toimintaa varten, käsitellään tutkielmassa myös tekijäpiiriä ja rikosvastuun kohdentamista. Käytännössä avustusrikosten tekeminen edellyttääkin usein laajaa tietämystä tukijärjestelmien toiminnasta ja tuettavan toiminnan laadusta. Avustuspetoksen osalta tekijäpiiriä rajaa hieman se, että avustuksen tulee olla RL 29:5:ssä määritellyllä tavalla muuhun tarkoitukseen kuin henkilökohtaiseen kulutukseen myönnetty. Euroopan unionin yhteisöpetossopimus sisältää puolestaan määräykset yritysjohtajien rikosoikeudellisesta vastuuasemasta. Jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan tarvittavat toimenpiteet, joilla yrityksissä päätös- ja valvontavaltaa käyttävät henkilöt on mahdollista saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Avustuspetos ja avustuksen väärinkäyttö ovat käytännössä osoittautuneet vaikeasti toteen näytettäviksi teoiksi. Avustusrikosten avoimet tunnusmerkistöt ja tekojen tahallisuuden arviointiin liittyvät vaikeudet ovat myös toisinaan johtaneet avustusten takaisin perintään hallinnollisin keinoin, jolloin teko on jäänyt tutkimatta rikosoikeudelliselta kannalta. Samalla avustuspetos ja avustuksen väärinkäyttö kuitenkin kohdistuvat julkiseen talouteen vaarantaen eri avustusjärjestelmille asetettujen tavoitteiden toteutumisen. Välillisesti tekojen voidaan lisäksi katsoa kohdistuvan kaikkiin veronmaksajiin ja toisiin avustuksen hakijoihin.

This thesis explores the politicisation of EU affairs in the German parliament, the Bundestag, in spring 2010. The key objective of the case study is to examine the nature, extent and manner in which the increased potential for politicisation of EU affairs at the national level in the course of the Lisbon Treaty and the euro crisis has materialised in the Bundestag. The relevance of these questions lies in the normative implications for parliamentarism in Germany and the democratic legitimacy of the EU. The theoretical framework discusses the Europeanisation of the Bundestag, that is, the parliaments adaptation to the emerging and continuously evolving EU multi-level polity, from the viewpoint of politicisation; and a theoretical model is developed by drawing the conceptual links between Europeanisation, reparliamentarisation and politicisation. The Europeanisation process is seen as facilitating increasing political contestation of EU issues at the member state level. It will be argued that the European sovereign debt crisis provides a widened window of opportunity for politicisation, despite the executives inclination towards depoliticisation. This thesis draws on the single-case study design, placing special emphasis upon contextuality and ‘thick analysis’. The principal unit of analysis is the plenary assembly of the Bundestag, and embedded units of analysis include the government and legislative actors (five parliamentary groups, government MPs and opposition MPs). The case study covers three plenary debates between March and May 2010, amounting to five hours of discussion. Altogether, 30 speeches have been analysed, following a mixed-method approach of qualitative content analysis (claims analysis complemented by framing analysis) combined with quantitative representations of issue salience. The coding was conducted using Atlas.ti software as a tool. The study finds supporting evidence for all three indicators of politicisation: awareness of, mobilisation around and polarisation of EU affairs. The empirical analysis reveals that polarisation of opinions and demands has occurred on three dimensions, namely ‘policy’, ‘polity’ and ‘politics’, despite a clearly evident cross-partisan pro-European consensus in the Bundestag and despite the tendency of executive actors to employ depoliticising tactics during times of crisis. EU-relevant debates in the Bundestags plenary show political contestation on the left/right dimension and, to a lesser extent, on the pro-/anti-EU dimension. Furthermore, we observe international conflict framing (pitting member states against each other) and transnational conflict framing (based on party political, majority–opposition and executive–legislative cleavages).

Ammattiyhdistyksen toimikenttä on muuttunut radikaalisti globalisaation myötä. Jotta ay-liike voisi ajaa jäsentensä etuja kotimaassa, on sen otettava kantaa myös kansainvälisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos on yksi niistä merkittävistä globaaleista muutoksista, joihin ay-liikkeen tulisi reagoida, sillä se muuttaa merkittävällä tavalla työelämän painopisteitä sekä rakennetta. Tutkielmassa selvitetään suomalaisten ammattiliittojen keskusjärjestöjen SAK:n, Akavan sekä STTK:n käsityksiä eettis-polittisista ulottuvuuksista ilmastoneuvotteluissa. Eettis-poliittinen ulottuvuus on Veronique Pin-Fatin termi, jonka avulla tutkimuksessa voidaan tarkastella sitä tilaa ja lokusta, jossa ay-liike esittää omien eettis-poliittiset valintojensa tapahtuvan. Lisäksi tutkielmassa huomio kiinnittyy ay-liikkeen muuttuneeseen toimintakenttään, sekä työn ja ilmaston kompleksiseen suhteeseen. Tutkimuksessa avataan myös ay-liikkeen toimintarakennetta sekä sen ajamia agendoja ilmastoneuvotteluissa. Tutkimuskysymykseen etsitään vastauksia kommunitaristista ja kosmopolitanistista teoriaa vasten. Tulosten tulkitsemista ohjaa konstruktivistinen teoria. Tutkielman aineisto sisältää keskusjärjestöjen internetistä löytyviä julkaisuja vuosilta 2009–2015, jotka koskevat ilmastoneuvotteluita. Aineisto koostuu järjestöjen tiedotteista, blogeista ja raporteista ilmastokokouksista. Analyysi tapahtuu laadullisin menetelmin hyödyntäen teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä. Aineiston pohjalta havaitaan, että keskusjärjestöjen eettis-poliittisia ulottuvuuksia on useita, eikä niitä voida redusoida joko kommunitaristisiksi tai kosmopolitanistisiksi. Pikemminkin kyse on päällekkäisistä kentistä ja ulottuvuuksista, jotka eivät sulje toisiaan pois. Havaittavissa on kuitenkin kuusi selvää erillistä ulottuvuutta. Suomea ja suomalaisuutta pidetään tärkeinä eettis-poliitisina ulottuvuuksina. Myös palkansaajien rooli nivoutuu vahvasti suomalaisuuteen. Ay-liike nähdään yhtenäisenä osana suomalaista yhteiskuntaa, jonka edut ovat yhteisiä. Ay-liikkeen voimakasta kansallista näkökulmaa ja lukkiutumista metodologiseen nationalismiin, voidaan selittää ilmastonneuvotteluiden valtiokeskeisellä luonteella. Kansallisen Suomen rinnalla tärkeän eettis-poliittisen yhteisön tarjoaa ay-liike niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Aineistossa havaitaan myös vahvoja kosmopolitanistisia käsityksiä, jotka näkyvät muun muassa käsityksessä universaalista ihmisyydestä sekä halukkuudessa saada pitkälle ulottuvaa kansainvälistä sääntelyä. Merkittävää huomio aineistossa myös on, että eettis-poliittista vastuunkantajaa ei määritelty ollenkaan. Havaintojen pohjalta esitetään että, vastaamalla yhä enemmän globaaleihin kysymyksiin, ay-liike voisi palauttaa osan menetettyä relevanssiaan ja keksiä itsensä uudelleen. Moni on myös esittänyt, että ay-liike ajaa itseään entistä ahtaampaan nurkkaan, mikäli se ei vaihda toimintamalliansa reaktiivisesta proaktiiviseksi. Huolimatta aineiston niukkuudesta sekä teoreettisiin valintojen osittaisesta yksioikoisuudesta, tutkimuskysymyksiin onnistutaan vastaamaan halutulla tavalla, sekä pystytään tuomaan esiin suomalaisen ay-liikkeen moninaisia eettis-poliittisia ulottuvuuksia.

Tämä Pro gradu -tutkielma tarkastelee intialaista lääketiedettä, Ayurvedaa, symbolina eri diskursseissa kolonialistisen ja postkolonialistisen ajan Intiassa. Tutkielmassa tarkastellaan konkreettisesti, miten Ayurvedasta puhutaan ja minkälaisia merkityksiä sille eri diskursseissa luodaan. Olennaista on myös se, mihin Ayurvedaa symbolina eri diskurssiyhteyksissä käytetään. Tutkimuksen etnografinen aineisto on kerätty kolmen ja puolen kuukauden kenttätyön aikana pääosin Etelä-Intian Keralassa. Etnografinen kenttätyö perustuu osallistuvaan havainnointiin, haastatteluihin, keskusteluihin ja kerättyihin kirjallisiin aineistoihin. Etnografinen aineisto sidotaan muutamiin keskeisiin historiallisiin tapahtumiin ja sitä täydennetään Ayurvedaa käsittelevillä antropologisilla tutkimusaineistoilla. Aineiston analyysin metodologisena lähtökohtana hyödynnetään erityisesti Greg Urbanin diskurssikeskeistä lähestymistapaa kulttuurien tutkimukseen. Tutkielmassa selviää, että Ayurvedan ympärillä käytävät diskurssit ovat syntyneet reaktiona biolääketieteen hegemoniseen asemaan ja sen seurauksiin Intiassa. Ne ovat myös kiinteästi yhteydessä Ayurvedan modernisaatio- ja uudelleen elvyttämisprosessiin. Kyseisessä prosessissa määritellään sekä Ayurvedan moderni relevanssi että elvytetään Ayurvedan kulttuurinen arvo. Eri diskursseista nousee esiin neljä käsitettä moderni, traditionaalinen, tieteellinen ja kulttuurinen, joiden avulla Ayurvedaa kuvataan ja joihin eri diskurssikonteksteissa rakennetut merkitykset kiinnittyvät. Ayurvedan kulttuurisen arvon elvyttäminen katsotaan olevan jossain määrin yhteydessä myös intialaisen 'kulttuurin' ja 'intialaisuuden' elvyttämiseen. Tutkielman johtopäätös on, että Ayurveda esiintyy sitä käsittelevissä diskursseissa yhteiskunnan eri puolia heijastelevana ja sen rakennetta ja ideologioita ylläpitävänä hallitsevana symbolina. Lisäksi Ayurvedaa käytetään välineellisenä symbolina erilaisten tavoitteiden kuten auktoriteetin luomisessa. Tänä päivänä Ayurvedan toiminnallinen merkitys symbolina korostuu kun sitä käytetään Ayurveda-instituutioiden, -lääkeyritysten ja -hyvinvointikeskusten mainosten luomien mielikuvien vahvistajana. Toinen johtopäätös on, että eri aikoina, eri konteksteissa esille tulleet merkitykset ovat jossain määrin samoja ja heijastelevat näin ollen jatkuvuutta. Tutkielma on osa tämän päivän aasialaisten lääketieteiden antropologista tutkimusta, joka ottaa huomioon tärkeimmät historialliset taustatekijät ja sitoo tutkimuksen kohteena olevan kulttuurisen ilmiön ajalliseen, paikalliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa.

Vitamin B12 is a water-soluble molecule with a complex structure. In the active form to humans B12 has to have 5,6-dimethylbenzimidazole as a lower ligand. B12 is synthesised only by certain bacteria and natural sources in the human diet are restricted mainly to foods of animal origin. The exact structure of B12 and vitamin activity, the supply from different diets and absorption in the body were discussed in the literature part of this thesis. Also B12 determination methods and B12 levels in foods of animal origin were discussed. Usually vitamin B12 contents in foods have been obtained with a microbiological method (MBA). Currently it has been of concern that MBA may overestimate results because test organism in the MBA method reacts also to compounds similar to B12. The aim of the experimental part of this thesis was to investigate content of vitamin B12 in foods of animal origin. Further, two determination methods, MBA and ultra-high performance liquid chromatography (UHPLC), were compared with each other. The aim was also to examine the effect of different extraction methods on the yield of vitamin B12. The samples chosen to this study were beef, pork meat, chicken meat, beef and pork liver, rainbow trout, Baltic herring, egg, skim milk, yogurt and Edam and Emmental cheese. Also two insects, cricket and mealworm, were chosen to this study. The extraction tests showed that it was not possible to use one extraction method to all samples. Extraction with pepsin improved the yield of vitamin B12 in rainbow trout, egg yolk, beef and milk whereas pancreatin improved the yield in cheeses and Baltic herring. As expected B12 content was the highest in livers of beef and pork. Also beef, Baltic herring and cheeses had high concentrations of B12. Chicken meat contained the lowest concentration of B12. Comparison between the MBA and the UHPLC method proved that with MBA the vitamin B12 concentrations were much higher than with UHPLC. B12 concentrations with UHPLC were 7–64% lower in meat and fish samples. Milk products and egg yolk had 20–67% lower B12 concentrations with UHPLC and insects had 71–81% lower concentrations. MBA method is sensitive and has low reagent costs but in the future UHPLC method should be chosen for B12 analysis because it can separate the active B12 form from the inactive forms.

Tämän tutkielman tavoitteena oli tuottaa Propionibacterium freduenreichii -bakteerin ja Rhizopus -homesienen yhteisfermentaatiolla B12-vitamiinia härkäpavusta valmistettuun tempeen. Samalla tutkittiin, mitä aminohappoja ja orgaanisia happoja tempeissä vapautui fermentaation aikana ja vaikuttivatko ne B12-vitamiinin tuottoon. B12-vitamiinia sisältävien kasviperäisten elintarvikkeiden tuottamisen tutkiminen on tärkeää, sillä se helpottaisi vegaanista ruokavaliota noudattavien mahdollisuuksia saada B12-vitamiinia ravinnostaan. Hypoteesina oli, että B12-vitamiinia saataisiin härkäpaputempeihin, mutta oletettavasti sen pitoisuuteen valmiissa tempeissä vaikuttaisi käytetty propionibakteerikanta. Ensin kasvatettiin fermentointiin käytetyt propionibakteerikannat ja valmistettiin tempenäytteet härkäpavusta. Valmiista tempeistä määritettiin pH, kosteuspitoisuus, B12-vitamiini, vapaat aminohapot, orgaaniset hapot ja ammoniakki sekä propionibakteerien ja enterobakteerien määrät. Neljästä propionibakteerikannasta kaksi tuottivat tempeen huomattavia määriä B12-vitamiinia (1 µg/g kuivapainoa kohti). Fermentaation aikana vapaiden aminohappojen pitoisuus lisääntyi kaikilla kannoilla valmistetuissa tempeissä selvästi. Eri aminohappoja vapautui kuitenkin eri kannoilla hyvin eri määriä. Maitohappo kului näytteistä fermentoinnin aikana. Pelkällä Rhizopus -homesienellä valmistetussa näytteessä maitohapon määrä taas lisääntyi. Tämä oli tiedettävästi ensimmäinen kerta, kun tutkittiin härkäpaputempen valmistusta Rhizopus -homesienen ja propionibakteerin yhteisfermentaatiolla B12-vitamiinin tuottamiseksi. Tutkimus antoi lupaavia tuloksia B12-vitamiinipitoisen tempen valmistuksesta, sillä härkäpaputempejen vitamiinipitoisuudet olivat huomattavasti suurempia kuin mitä aikaisemmissa tutkimuksissa soija- ja lupiinitempeillä homesienen ja propionibakteerin yhteisfermentaatiossa saadut vitamiinipitoisuudet.

Tutkielman aiheena on transkription ja esityksen autenttisuus. Aihetta lähestytään J.S. Bachin alkuperäisen sävellyksen ja Ferruccio Busonin transkription kautta. Ferruccio Busoni (1866–1924) oli italialainen säveltäjä ja pianovirtuoosi. Busoni teki useita merkittäviä transkriptioita J.S. Bachin teoksista. Vuosina 1888–90 hän opetti pianonsoittoa Suomessa Helsingin musiikkiopistossa. Transkriptio muodostaa mielenkiintoisen haasteen autenttisuuden näkökulmasta, koska siinä eri aikakausilla eläneiden säveltäjien näkemykset samasta materiaalista asettuvat vuorovaikutukseen. Tutkimus lähtee ajatuksesta, että autenttisuus on suhteellinen käsite, jonka toteutumiseen vaikuttavat useat tekijät. Tarkoitus ei ole selvittää transkription ja esitysten autenttisuuden astetta, vaan tutkia minkälaisia autenttisuuksia niistä on löydettävissä. Hyödynnän autenttisuuden etsimisessä soveltuvilta osin Stephen Daviesin esittämiä ajatuksia. Analyysi preludin ja fuugan esityksistä pohjautuu Daviesin (2003) artikkelissa "Authenticity in Musical Performance" esittämään malliin. Mallissa käsitellään ominaisuuksia, joita esitykseltä vaaditaan ollakseen autenttinen. Auditiivisen analyysin materiaalina Bachin urkusävellyksestä käytän Helmut Walchan levytystä vuodelta 1970. Busonin pianotranskription esitys on Sergio Fiorentinon levytys vuodelta 1996. Tutkittavan transkription esitys paljasti lukuisia tehtyjä muutoksia Busonin nuottikuvaan. Fiorentino myös hyödynsi esityksessään sekä säveltäjän että transkriboijan ajan konventioita. Tutkimuksen valossa autenttisuus-käsite näyttäytyi ennen kaikkea käyttökelpoisena kattoterminä, jonka läpi koko musiikillista ketjua säveltämisestä esittämiseen ja kuuntelemiseen voidaan tarkastella.

Master's thesis project includes the backbone assignment of the human activity-regulated cytoskeleton-associated protein C-lobe (hArc, Uniprot ID: Q7LC44), 7-fluoroindole-based tryptophan-labeling method, and comparing that with the 100% double-labeled and 20%(13C) fractionally labeled samples. The project focuses on the effects of 7-fluoroindole-based fluorotryptophan-labeling. hArc C-lobe has only one tryptophan, which makes the analysis easier. Typically fluorotryptophan-labeling is a costly method – fluorotryptophan itself is very expensive and attaching the fluorine to the tryptophan while expressing is expensive and complicated. Fluoroindolebased labeling circles around the problem, as indole and serine are used in procaryotic systems for tryptophan biosynthesis – meaning that fluoroindole, which is cheap, could be used as an alternative for previous methods. Fluoro-labeled tryptophan is used in protein NMR; for example, in binding studies – fluorine-probes are sensitive, and binding of ligand or protein would move these peaks, indicating binding. This project aims to get an insight into the application of this labeling method. The goal is to see if one could utilize one sample with both (1H, 15N, 13C) labeling and 7-fluorotryptophan labeling for binding and structural studies. However, fluorine is very electronegative, affecting surrounding structures and possibly sequentially nearby amino acids. This possible effect will be observed and determined by comparing the 1H15N-chemical shifts between well-established labeling methods and fluoroindolebased labeling. To determine what amino acids in the protein are affected, if they are affected, will be determined by using the backbone assignment results and the results from the sample comparisons.

Tidigare studier har visat en högre frekvens av bakterieinfektioner hos patienter med diabetes, men de specifika riskfaktorerna har varit oklara. Målet med vår studie var att underöka incidensen av bakterieinfektioner och deras koppling till kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati hos patienter med typ 1 diabetes. Vi undersökte frekvensen av bakterieinfektioner hos patienter med typ 1 diabetes (n=4748) och deras kontrollpatienter som hade justerats för ålder och kön (n=12 954). Vi använde landsomfattande register ur vilka vi samlade information på årliga uppköp av antibiotika och epikrisdiagnoser mellan 1996 och 2009. Diabetesnefropati klassificerades enligt graden av albuminuri. Resultat: Frekvensen av bakterieinfektioner som krävde sjukhusvård och det årliga antalet uppköp av antibiotika var högre hos patienter med typ 1 diabetes, jämfört med kontrollpatienterna. Resultaten korrelerade även med svårighetsgraden av diabetesnefropati. Mängden årliga uppköp av antibiotika korrelerade med graden av kronisk hyperglykemi. Studien visar för första gången sambandet mellan bakterieinfektioner, kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati.

Bakteereita ja eukaryootteja esiintyy erittäin runsaasti jätevedessä, jossa ne voivat muodostaa fyysisiä vuorovaikutuksia toistensa kanssa. Fyysisiä vuorovaikutuksia bakteerien ja eukaryoottien välille voi muodostua symbioosien tai saalis-saalistaja suhteen välityksellä. Bakteerit ja eukaryootit osallistuvat myös jäteveden puhdistusprosesseihin, joten näillä molemmilla on iso merkitys puhdistusprosessissa. EpicPCR-menetelmän avulla voidaan tutkia isoja mikrobipopulaatioita sekvensoimalla genomin alueita suuresta määrästä yksittäisiä soluja. Aiemmin menetelmää on käytetty selvittämään sulfaatin pelkistämiseen osallistuvien bakteerien fylogeneettista diversiteettiä järven sedimenteissä. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia bakteerien ja eukaryoottien fyysisiä vuorovaikutuksia jätevedessä käyttäen apuna epicPCR-menetelmää. Tutkimuksessa yhdistettiin tiiviissä fyysisessä yhteydessä olleen bakteerin 16S rRNA- ja eukaryootin 18S rRNA -geeni. Samalla selvitettiin miten epicPCR-menetelmä soveltuu käytettäväksi kahden fylogeneettisen 16S rRNA- ja 18S rRNA -geenin yhdistämiseen ja miten jätevesi soveltuu näytteeksi. Tulosten perusteella pohdittiin millaisia voisivat olla bakteerien ja eukaryoottien fyysiset vuorovaikutukset ja mitä ne merkitsevät kummallekin osapuolelle. Fyysisiä yhteisvaikutuksia tutkittiin käyttämällä yksinkertaiseen teknologiaan perustuvaa epicPCR-menetelmää ja sekvensointi suoritettiin Illumina MiSeq -menetelmällä. Sekvenssien käsittely ja analyysi tehtiin käyttäen Unixin Bash -komentorivikieltä ja R-ohjelmointikieltä CSC:n Taito-laskentaklusterilla käyttäen apuna Qiime-työkalupakettia. Tulosten perusteella bakteerien ja eukaryoottien välillä havaittiin fyysisiä yhteyksiä, jotka jakaantuivat kahdella eri tavalla. Jätevedestä löytyi eukaryoottiryhmiä, jotka muodostivat yhteyden useamman bakteeriryhmän kanssa ja eukaryoottiryhmiä, jotka muodostivat yhteyden vain tietyn bakteeriryhmän kanssa. Saalistukseen pystyvät eukaryoottiryhmät muodostivat yhteyksiä useamman bakteeriryhmän kanssa kuten myös määrällisesti enemmän kuin fotosynteettiset eukaryoottiryhmät.