Browsing by Title
Now showing items 24755-24774 of 31189
-
(2022)The purpose of this thesis is to study on how a phenomenon-based approach might evoke critical reflection on sustainability. By using the phenomenon-based learning (PhBL) approach, the aim of the study is to develop for transformative learning (TL) on sustainability. Sustainability as a concept is complex, interdisciplinary and transdisciplinary and requires broad and holistic education to address it. TL has been shown to be popular within the field of research on sustainability education. Sustainability being a value-laden topic, transformative learning and critical reflection are suitable methods for tackling it. However, TL is challenging, and research has shown that the learning will not always succeed. PhBL could be suitable for sustainability education and in TL. It uses collaborative learning, through which the social dimension also provides learning. The approach is learner centred, and the interest of the students guides the process and provides space for reflection and emotions. This qualitative, phenomenological and hermeneutic study was based on five (N=5) interviews with students who took part in an optional hybrid university course on the phenomenon-based approach, sustainability and World Heritage education. The interviews were conducted online as phenomenological interviews via Zoom and took place after the course was finished. The material was analysed with interpretative phenomenological analysis, which is an idiographic and inductive analysis method, suitable for going deep in the experiences of the students. The analysis revealed six themes: connection to nature, emotions about sustainability, cultural sustainability, sustainable studies, the process of PhBL, and emotions evoked by embodied exercises. Although, the data did not provide clear evidence, there were a few signs of change in attitudes and assumptions that can be interpreted as critical reflection. The online dimension clearly has an impact on the experiences in several ways. However, even if several experiences on emotions were reflected on and the PhBL process was challenging, it resulted in learning and acceptance. The results are in line with earlier research and can be used as guidance in future planning and implementing PhBL on TL and sustainability.
-
(2016)Tässä Pro gradu -tutkielmassani tutkin kestävän kehityksen ja geneettisesti muunneltujen organismien (GMO) yhteensopivuutta, erityisesti kestävän kehityksen arviointimalleja. Aloitan esittelemällä aiheeseen liittyvän sanaston ja toteamalla, että kestävän kehityksen oikeuden olemassaolo on pääolettamus työssäni. Tämän jälkeen käsittelen Suomen, Norjan, Ruotsin ja EU:n GMO-sääntelyä sekä näihin enemmän tai vähemmän liittyvää kestävän kehityksen sääntelyä. Tutkin, kuinka kestävä kehitys on Norjan lainsäädännössä osa GMO-sääntelyä ja kuinka muissa tapauksissa kestävä kehitys tulee vain epäsuorasti esille. Oikeusvertailun jälkeen siirryn kestävän kehityksen arviointimalleihin. Käyn läpi erilaisia ratkaisuja, niiden käytännön toimivuutta ja tarkastelen niitä kriittisesti. Arviointimalleissa tarkastelen myös jokaisen mallin toimivuutta suomalaisissa olosuhteissa. Arviointimallien läpikäynti on osittain pintapuolista, mutta antaa toisaalta monipuolisen kuvan erilaisista ratkaisuista kestävän kehityksen mittaamisessa. Viimeisenä kappaleena ennen päätelmiä käsittelen Geenitekniikan lautakunnan lausuntoja antamistaan GMO-luvista ja lupien kieliasusta. Päätelmissä pohdin kestävän kehityksen ja GMO:n yhteensopivuutta ja mietin sopivan mallin löytämistä suomalaisille olosuhteille.
-
(2022)My master’s thesis concerns the interplay of three distinct topics: sustainability, intellectual property rights and competition law. The perspective is systemic: the aim is to give a bird’s-eye view to issues that concern all three of the topics. The definition of sustainability is viewed theoretically as a form of justice and acquiring its practical meaning from the United Nations’ Agenda 2030 Sustainable Development Goals. The potential intellectual property right and competition concerns in the sustainable development goals are described and analysed in the thesis with the focus on those where the issues arise when an exclusive right of an IPR becomes a form of abuse of a dominant market position. The key findings of the thesis include the classical access versus incentive problem on how to let especially developing countries access innovations that increase the wellbeing of people and the environment while also incentivising further innovation. Further findings concern the role of competition law as a balancing tool for IP law by restricting what kind of licensing behaviour can be accepted for innovations that are important for promoting sustainable development. In addition, critical observations of the need of coherence of regulation and the predictability of competition law enforcement in sustainability settings are presented. In conclusion, intellectual property law and competition law can both be useful in promoting sustainable development at their current state, but both could benefit from attention from legislator regarding their missions. It should also be remembered that intellectual property law and competition law cannot be the only fields of law taking part in this task and whose mission is updated, but rather it should be considered which objectives are best suited to regulate within other fields of law.
-
(2020)All learners should obtain knowledge about and be able to foster sustainable development, according to Sustainable Development Goal (SDG) 4.7 (World Commission on Environment and Development, 1987). Consequently, teacher education should involve sustainable development so as to meet SDG 4.7. This study aims to identify the incorporation of sustainable development in Finland’s teacher education programmes in order to support the development needed to attain SDG 4.7. Agenda 2030 and the SDGs were created in 2015 to continue to work towards the goals which the Brundtland report (World Commission on Environment and Development, 1987) established; to guarantee that present and future generations can fulfil their needs without jeopardising planet Earth. Therefore, meeting the SDGs and Agenda 2030 are considered of the utmost importance. As such, the incorporation of sustainable development in teacher education worldwide, is considered significant (Stevenson et al., 2015). However, previous research concerning Finland has indicated that sustainable development in teacher education is advised but seldom practiced (Hofman, 2012). As such it is conceivable that large improvements have not yet been made. This study qualitatively examined the eight universities in Finland, which offer teacher education, using content analysis and document analysis. To determine whether each university’s strategy, teacher education programme and courses during 2019-2020, concerning sustainable development, were aligned with one another, Biggs’ theory of constructive alignment was used. The research material consisted of eight universities’ strategies, ten teacher education programme descriptions and 860 course descriptions. The results revealed the majority of teacher education institutions offer merely a handful of courses, which target sustainable development. The findings varied between universities but typically there were only a limited number of compulsory courses and marginally more electives. However, students could pick electives in other subjects which focused on sustainable development. Therefore, the conclusion is that sustainable development is insufficiently integrated into primary teacher education to be able to enable Finland to adequately respond to Agenda 2030 and SDG 4.7.
-
(2023)Cellular agriculture (CA) is an overarching concept for biotechnologies using animal or plant cells or microbes to produce agricultural goods industrially. Although these technologies are promoted as green innovations allowing food and material production sustainably “without fields”, multiple technical and socio-ecological concerns remain. As increasing amounts of public money are invested in developing food biotechnologies in the name of the green transition, it becomes crucial to analyze which food futures are advanced at the expense of others. While located in the nexus of the sociology of expectations and social scientific research on alternative proteins, the study is also inspired by ecofeminist perspectives on food systems. Analyzing how relevant stakeholders (industry vanguards, researchers, policy-makers, and NGO representatives) situate CA vis-à-vis the current food system and envision its future in Finland, it builds from 15 semi-structured in-depth interviews and a secondary data set consisting of media and industry websites. Concretely, I explore 1) how CA is defined and framed as a solution to the crises of industrial agriculture; 2) what types of vanguard visions can be identified, and how the prevalent visions intend to structure the field; and 3) what types of uncertainties, or narrative silences, the stakeholders identify regarding the future of CA in the Finnish context. The study identifies eight vanguard visions (increased efficiency, controlled environment, environmental restoration, less livestock more ethically, enhancement through molecularization, feeding the growing population, local revitalization through technology, and clean technology for green growth). It illustrates how the vanguards link their visions to the broader sociotechnical imaginary of carbon neutrality in Finland in order to gain public acceptance and attract future funding. Moreover, the concept of narrative silences structures the analysis of the potential consequences of a successful sociotechnical revolution. Those consequences are divided into creative (e.g., the creation of new energy demand) and destructive ones (e.g., the damaging impacts for farmers and more-than-human rural livelihoods). Lastly, I argue that future research on CA should engage in thinking how food biotechnologies could support the re-worlding of technoscience while asking critical questions regarding ownership and the dominant growth-driven sustainability paradigm.
-
(2018)Sustainable living, housing, and urbanization are essential themes in Finland and globally. The aim of this study is to determine what is sustainable living in Finland at present and what will it look like towards 2030. The sustainable living concept is evaluated from the perspective of the usage of wood and forest resources in housing in Finland at present and towards 2030 by employing Living Lab approach in data gathering. Living Lab methodology is a relatively new way to collect data and it has not been utilized earlier in the context of wood building and lifestyles. Due to that, the second object of the study is to examine how the Living Lab method works as a data collection instrument and what are the strengths and weaknesses of this method. As a methodological approach of this study, qualitative focus groups discussions were implemented and the data gathering was made two times on sequential years. First time in November-December 2015 and the second time in November-December 2016. According to the results, at present, there are conflicting characteristics in implementing human centered, social centered and nature centered values in life, which towards 2030 may be less controversial as a result of new solutions in infrastructures and wood-based innovations. Fulfillment of sustainable living concept may provide new avenues for innovations and improve quality of life. One interesting detail in the results is that in the discussions concerning sustainable living 2030, rural living gained almost no attention. However, the results of the research show that most important themes of sustainable living in Finland towards 2030 were sustainable construction, renewable energy, urban planning, food cultivation, education, and transportation.
-
(2019)Väestön ikärakenne Suomessa on lähitulevaisuudessa murroksessa väestön ikääntymisen myötä. Kehitys johtaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kysynnän kasvamiseen, ja myös suun terveydenhuollossa iäkkäiden potilaiden yhä monimuotoisemmat terveysongelmat vaativat erityisosaamista. Suugeriatrian opetuksen kehittäminen hammaslääketieteen peruskoulutuksessa on keskeistä laadukkaan ja yksilöllisen suun terveydenhoidon takaamiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suugeriatrian opetuksen menetelmiä ja laajuutta hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavissa koulutusohjelmissa. Tarkastelun kohteena olivat European College of Gerodontologyn antamien suositusten toteutuminen suugeriatrian opetuksessa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jonka kohderyhmänä olivat suugeriatrian opetuksesta vastaavat opetushenkilökunnan jäsenet. Kyselyyn osallistuivat kaikki tavoitellut yliopistot, vastauksia saatiin neljä kappaletta, ja kaikki vastaukset hyväksyttiin mukaan tutkimukseen. Kaikissa yliopistoissa järjestettiin suugeriatrian aineopetusta 2-3 opintopisteen verran ja opetus sisältyi tutkintoon pakollisena osana. Suugeriatrian opetukselle oli nimetty vastaava opettaja, mutta oppiaineen hallinnointi oli integroitu joko parodontologian tai protetiikan ja purentafysiologian oppialan alle. Suugeriatrian opinnot painottuivat kaikissa yliopistoissa opintojen kliiniseen vaiheeseen. Eri opetusmenetelmien ja - materiaalien käyttö oli vaihtelevaa, mutta keskimäärin 82 % opetuksen aihesisällöistä vastasivat annettuja suosituksia. Kaikissa yliopistoissa suugeriatrian opintoihin sisältyi kliininen harjoittelu, joka toteutettiin hoitolaitoksissa. Moniammatillista yhteistyötä toteutettiin hoitolaitosvierailujen yhteydessä suuhygienistien ja hoitolaitosten hoitohenkilökunnan kanssa. Suugeriatrian opetuksen sisällöt ovat melko hyvin linjassa European College of Gerodontologyn antamien suositusten kanssa. Kehitystä tarvitaan opintojen ulottamiseksi tutkintorakenteen prekliiniseen vaiheeseen sekä moniammatillisen yhteistyön lisäämiseksi opetuksessa. Eri tasoisia uudistuksia opetukseen oli kuitenkin suunnitteilla kaikissa yliopistoissa.
-
(2023)Tutkimuksen tarkoitus: Perinteisiin parodontaalisairauksien diagnosointimenetelmiin ja hoidon seurantaan liittyy monia haasteita kuten ientaskumittauksen aiheuttama bakteremia, verenvuotoprosentin epäluotettavuus kudostuhon ennustajana sekä se, että radiologiset tutkimukset tarjoavat tietoa jo tapahtuneesta kudostuhosta. Aktiivinen matriksin metalloproteinaasi-8 (aMMP-8) on yksi tärkeimmistä parodontiumin aktiivisen kudostuhon biomarkkereista. Se korreloi hyvin erilaisiin parodontaalisairauksien parametreihin ja on tärkeä merkkiaine parodontaali- ja peri-implantiittisairauksien diagnostiikassa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kvantitatiivisen aMMP-8-tuolinvierustestin avulla parodontologisen hoidon vaikutuksia kudostuhon biomerkkiaineen aMMP-8-pitoisuuksiin suhteutettuna kliinisiin indekseihin. Yhtenä hypoteesina oli tutkia, onko sukupuolella mahdollisesti vaikutusta kliinisten indeksien ja aMMP-8-pitoisuuksien hoitovasteeseen. Toisena hypoteesina oli tutkia, onko aMMP-8-positiivisten ja -negatiivisten potilaiden ientaskujen keskimääräisessä paranemisessa mahdollisesti eroja. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimukseen valittiin 27 aikuista vaiheen III/IV (riskiluokka C) parodontiittipotilasta. Kliiniset parodontologiset mittaukset, aMMP-8-tuolinvierustesti ja suuhuuhdenäytteiden Western immunoblot -analyysi tehtiin ennen parodontologista anti-infektiivistä hoitoa sekä yksi kuukausi hoidon jälkeen. Tulokset: Kliiniset parodontologiset indeksit ja aMMP-8-pitoisuudet paranivat merkitsevästi hoidon myötä (p < 0.001). Paranemisessa ei havaittu sukupuolesta aiheutuvia merkitseviä eroja. aMMP-8-pitoisuuksien ja ientaskusyvyyksien välillä oli merkitsevä korrelaatio. MMP-8:n Western immunoblot -analyysi osoitti aMMP-8:n immunoreaktiivisuuden ja aktivaation laskua hoidon seurauksena. Johtopäätökset: Parodontiittipotilaiden kohonneet aMMP-8-pitoisuudet suuhuuhteessa ja niiden korrelaatio ientaskusyvyyksiin sekä aMMP-8-pitoisuuksien merkittävä lasku parodontologisen hoidon myötä riippumatta potilaan sukupuolesta tukevat aMMP-8-tuolinvierustestin hyötyä parodontaalisairauksien reaaliaikaisessa diagnostiikassa sekä parodontiitin hoidon arvioinnissa.
-
(Helsingfors universitetUniversity of HelsinkiHelsingin yliopisto, 2015)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suuterveyden yhteyttä kuolleisuuteen erityisesti ikääntyminen huomioiden. Väestön ikääntyessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen liittyviin näkökohtiin. Tutkimuksessa käsitellään aihetta merkittävien kuolinsyiden sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja pneumonian kautta. Tutkimus perustuu laajaan kirjallisuuskatsaukseen ja sepelvaltimotautia sairastaneita potilaita ja heidän verrokkejaan tutkivaan KOHAM-aineistoon sekä tätä aineistoa koskevaan saatavilla olleeseen viimeisimpään tässä tutkimuksessa analysoituun kuolinsyytilastoon, joka tuo lisätietoa aiheesta. Tutkimuksessa havaittiin kuolleisuuden lisääntyvän iän ja miessukupuolen myötä. Sepelvaltimotauti näyttäisi lisäävän kuolleisuutta, sillä kuolleiden prosentuaalinen osuus sepelvaltimotautia sairastaneessa tutkimusryhmässä oli suurempi (39 %) kuin verrokkiryhmässä (20 %) seurantajakson loputtua. Tutkimusryhmään liittyy myös hampaiden pieni lukumäärä tai hampaattomuus, kohonneet CRP-tasot, mahdollinen akuutti hammashoidon tarve, korkea verenpaine ja kokonaisuudessaan heikko suuterveyden taso sekä yleisestä tasosta poikkeavan korkea diabeteksen sairastavuus. Ienterveyden osalta tutkimusryhmän miesten ientaskut olivat merkittävästi syvemmät kuin naisten ja heidän joukossaan esiintyi myös enemmän hammasinfektioita.
-
(2016)Tutkimus on kirjallisuuskatsaus suuinfektioiden ja raskaudenkulun välisiä yhteyksiä käsittelevistä lääketieteen ja hammaslääketieteen julkaisuista. Lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä artikkeleita aiheesta on kerätty PubMed-palvelusta, ja tässä katsauksessa on käytetty artikkeleita, joista ensimmäinen on julkaistu vuonna 1996, jolloin suuinfektioiden yhteys raskauskomplikaatioihin osoitettiin ensimmäisen kerran. Käytettyjä hakusanoja ovat oral infections, periodontitis, pregnancy ja pregnancy complications. Tutkimuksessa esitellään erilaisia tutkimusmenetelmiä käyttäneitä julkaisuja. Suurin osa tätä aihetta käsittelevistä tutkimuksista osoittavat, että suuinfektioilla ja raskauden kululla on merkittävä yhteys. Suuinfektioista nimenomaan parodontiitti voi aiheuttaa lapsen ennenaikaista syntymää ja liian matalaa syntymäpainoa, josta kirjallisuus käyttää lyhennettä PLBW (Preterm Low Birth Weight). Yhteys on kuitenkin epäselvä, ja vastakkaisia tutkimustuloksia esiintyy kirjallisuudessa. Aihe on erittäin merkittävä väestön kokonaisterveyden kannalta. Jos suun infektioilla ja raskauskomplikaatioilla on korrelaatio, niin terveydenhuollolla on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa syntyvien lasten hyvinvointiin. Preventiivisen lisäksi myös kuratiivisen hammaslääketieteen mahdollisuudet ehkäistä raskauskomplikaatioita ovat parhaimmillaan ennen raskauden alkamista, joten asia kannattaa tuoda esiin fertiliteetti-ikäisten naisten terveystarkastuksissa, jotka yleensä ajoittuvat raskautta edeltävään elämänvaiheeseen.
-
(2024)Suussa elää laaja mikrobikanta. Paikalliset suun infektiot ovat perusterveillä potilailla usein harmittomia. Potilaan immuunipuolustuksen heikentyessä esimerkiksi sairauden tai sen hoidon vuoksi, voivat suussa esiintyvät hoitamattomat krooniset infektiofokukset aiheuttaa systeemisiä infektioita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on keskittyä vuonna 2021 HUS:in suu- ja leukasairauksien infektiofokuspoliklinikalla hoidettujen potilaiden tärkeimpiin PTG-kuvista ilmentyneihin infektiofokuslöydöksiin. Tarkoituksena on selvittää mitä potilaan infektiofokuksista saadaan tietää jo pelkän PTG-kuvan perusteella. Lisäksi tutkielma käsittelee tärkeimpiä suun infektioita. Tutkimusaineistona toimii HUS:n suu- ja leukasairauksien infektiofokuspoliklinikalla hoidetut potilaat vuonna 2021. Potilaista kerättiin ikä, sukupuoli, lähettämisen syy ja lähettävä erikoisala sekä infektiofokustutkimuksen aikana raportoidut suun löydökset sekä suun ja leukojen alueilta otetut röntgenkuvat löydöksineen. Lähetteitä infektiofokuspolille tehtiin yhteensä 605 kappaletta. Potilaiden mediaani-ikä oli 63-vuotta ja 64% (n=387) lähetetyistä oli miehiä ja 36% (n=218) oli naisia. Suurin syy lähettämiselle oli sädehoito/kemosädehoito pään ja kaulan alueelle 22% (n=137). Usein sattumalöydöksenä ilmenevää apikaaliparodontiittia esiintyi PTG-kuvista 47%:lla (n=241) ja lisäksi kariesta esiintyi 60%:lla (n=310) potilaista. Tulokset osoittavat, että PTG-kuva kannattaa ottaa infektiofokustutkimuksen tueksi. Sen avulla saadaan potilaan suun kokonaistilanteesta hyvä yleiskuva ja havaitaan mahdolliset oireettomat infektiofokukset. Hoitosuunnitelma laaditaan yksilöllisesti kunkin potilaan kohdalla.
-
(2022)Tutkimuksessa käsitellään suullisen käsittelyn järjestämisen edellytyksiä veroasioissa. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 57 §:n mukaan hallintotuomioistuimessa voidaan järjestää suullinen käsittely. Verotusta koskevat asiat käsitellään hallintoprosessissa pääsääntöisesti kirjallisen selvityksen perusteella ja lisäksi hallintotuomioistuimet hylkäävät suurimman osan vaatimuksista, jotka koskevat suullisen käsittelyn järjestämistä veroasiassa. Suullisia käsittelyjä järjestetään kuitenkin vuosittain myös veroasioiden asiaryhmässä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, milloin veroasiassa on järjestettävä suullinen käsittely hallintotuomioistuimessa. Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Suullinen käsittely turvaa osaltaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen ja sen järjestämiseen liittyvässä harkinnassa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/1990) 6(1) artikla sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti turvataan myös Suomen perustuslaissa (731/1999) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (2012/C 326/02). Ihmisoikeustuomioistuin on antanut kolme Suomea koskevaa tuomiota, joissa verotukseen liittyvän asian on katsottu kuuluvan ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklan soveltamisalaan, kun asiassa oli määrätty verokorotus. Suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen hylkääminen ei näissä tilanteissa kuitenkaan aina ole johtanut siihen, että ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklaa olisi loukattu, vaan arvio suullisen käsittelyn järjestämisvelvollisuudesta liittyy tapauksen tosiasiallisiin olosuhteisiin. Lisäksi korkein hallinto-oikeus on antanut kaksi vuosikirjapäätöstä, KHO 2007:67 ja KHO 2007:68, joissa veroasioihin liittyvää suullisen käsittelyn järjestämisvelvollisuutta on arvioitu suomalaisessa hallintoprosessissa ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Helsingin hallinto-oikeus on myöntänyt tutkimusta varten tutkimusluvan. Tutkimuslupa koskee vuosina 2014–2021 annettuja Helsingin hallinto-oikeuden päätöksiä, joissa kysymys suullisen käsittelyn järjestämisestä on ollut ratkaistavana veroasiassa. Päätösten perusteella voidaan todeta, että edellytykset suullisen käsittelyn järjestämiselle veroasioissa vaikuttaisivat olevan olemassa lähtökohtaisesti niissä tilanteissa, joissa suullisen käsittelyn järjestämistä on vaadittu asian ratkaisun kannalta olennaisen ja epäselvän tosiseikan selvittämiseksi. Suullisella käsittelyllä tavoitellaankin konkreettisesti asian selvittämistä, eikä näin ollen suullista käsittelyä ole yleensä tarpeen järjestää, jos vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä liittyy muuhun kuin tähän. Tästä syystä suullista käsittelyä ei myöskään ole tarpeen järjestää, jos esimerkiksi nimetyt todistajat eivät tosiasiassa ole sellaisessa asemassa, että heillä voisi olla epäselvän tosiseikan selvittämiseksi tarvittavaa tietoa tai jos heidän todistusteemoillaan ei ole yhteyttä epäselvään tosiseikkaan. Viime kädessä suullisen käsittelyn järjestämisvelvollisuus vaikuttaisi tutkimuksen perusteella määräytyvän tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella.
-
(2019)Pro-gradu tutkielmassani sovellan William Labovin suullisen tarinankerronnan mallia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenten kertomiin kääntymystarinoihin. Aineistonani toimii Sirkka Pirilän vuonna 1998 toimittama Kääntymykseni-kirja, jonka tarinat jaan Labovin mallin mukaisiin osiin. Tämän jälkeen analysoin näiden osien sisältöä ja funktiota suhteessa kirjan päämääriin. Tarinan osilla on Labovin mukaan sosiaalisesti merkittäviä tehtäviä, joiden puuttuessa tarinan merkitys ja kyky vaikuttaa kuulijaan vähenee. Nämä rakenneosat ovat tarinan abstrakti, orientaatio, komplikaatio ja ratkaisu sekä arvio. Kääntymykseni-kirja sisältää 42 kääntymystarinaa, joiden eksplisiittinen tehtävä on informoida lukijaa mormoneihin liittyen sekä auttaa hälventämään mahdollisia epäluuloja mormoneja kohtaan. Kirjan tarinoissa on kuitenkin myös näkyvissä mormonien oman kerronnallisen perinteen tehtäviä. Hypoteesini mukaan nämä eksplisiittiset ja implisiittiset tehtävät ovat näkyvissä Labovin mallin mukaisten rakenneosien sisällössä erilaisina tapoina vaikuttaa lukijaan ja kertoa tarinaa. Tarinoiden rakenneosien analyysissä ilmeni muun muassa erilaisia strategioita kehystää ja lopettaa tarina. Iso osa kirjoittajista tunsi lapsuuden tapahtumat ja kotiympäristön merkittäviksi tarinan keskeisten tapahtumien kannalta, kun toisille vain tarinan keskeisillä tapahtumilla oli merkitystä. Tarinan taustoittaminen lapsuudella asettaa keskeiset tapahtumat elämänkerralliseen kontekstiin, kun taas episodimaisempi kertomistapa esiintyy useammin ”todistuksellisten” tarinoiden yhteydessä. Tarinoiden tapahtumien hengelliseksi kehystämistä tapahtui myös useimmiten tarinan lopussa, mutta osa kirjoittajista loi tapahtumille uuden tulkintakehyksen jo tarinan alussa tukemaan tarinan viestiä. Nämä erilaiset tarinankerronnan strategiat heijastavat kirjoittajien moninaista ymmärrystä kertomiensa tarinoiden päämääristä.
-
(2017)Yleisten tuomioistuinten suorittama näytön arviointi perustuu vapaalle todistusteorialle, jonka mukaisesti tuomioistuin saa oikeusnormeista vapaana määrittää todisteiden näyttöarvon. Näytön arviointi on lähtökohdiltaan rationaalis-loogista toimintaa, jossa korostuu ratkaisijana toimivan tuomarin esiymmärrys sisäistämiensä kognitiivis-sosiaalisten normien ja yleisten kokemussääntöjen suhteen. Vaikka näytön arviointi on vapaata, sen on yhdenvertaisuussyistä oltava rationaalista ja kontrolloitua. Rationaalinen ja kontrolloitu näyttöratkaisu poistaa intuition ja suoranaisen mielivallan vaikutuksia näytön arvioinnista. Oikeus saada perusteltu päätös on turvattu perusoikeutena, ja tuomioistuimet ovat velvoitettuja perustelemaan myös näyttöratkaisunsa. Näyttöratkaisu perustuu usein suullisesti tuomioistuimelle esitettyyn henkilötodisteluun, joka on todistuskeinona yleisin. Tuomioistuimet myös luottavat henkilötodisteluun – mahdollisesti jopa enemmän kuin olisi syytä. Vaikka lainkäytössä elää voimakas illuusio loogis-rationaalisesta, ulkoisille vaikutteille immuunista todistajasta, tuomioistuimen vastaanottama henkilötodistelu on kuitenkin vain harvoin selkeää, vapaata puolueellisista asenteista, saati täysin ulkoprosessuaalista historiallista tapahtumainkulkua vastaavaa. Todistajankertomus voi poiketa huomattavastikin autenttisesta historiallisesta tapahtumainkulusta. Oikeustieteen profession ulkopuolelta on esitetty kritiikkiä, jonka mukaisesti tuomioistuimet eivät kykenisi suoriutumaan näytön arvioinnista asianmukaisesti ilman kognitiotieteellisen tutkimuksen, etenkin psykologian, tuottamia kokemussääntöjä. Todistajanpsykologia on tutkinut vuosikymmenten aikana todistajankertomuksen luotettavuuteen liittyviä tekijöitä. Ruotsissa todistajanpsykologinen doktriini ulottuu 1950-luvulle saakka, Suomessa kansallinen tutkimusperinteemme on ollut 2010-luvulle saakka vähäisempää ja lähinnä ulkomaisia tutkimuksia referoivaa. Tämä tutkimus pyrkii pureskelemaan etenkin kokeellisen todistajanpsykologian tuottamia kokemussääntöjä perinteisten todistusteorioiden luomassa kehikossa. Tarkasteltavaksi tulevat etenkin näin muodostuneet sosiaalis-kognitiiviset kokemussäännöt, jotka haastavat oikeudellisessa diskurssissa ja tuomioistuinmenettelyissä ilmeneviä arkikäsityksiä ja stereotypioita. Tällä on vaikutusta koko näyttöratkaisun heuristiseen prosessiin: kriteereitä näyttöratkaisun legitimiteetille tulisi hakea objektiivisesti hyväksyttävältä suunnalta. Tutkimuksessa hahmotellaan aluksi tuomarin ratkaisuheuristiikkaa: millä tavalla näyttöratkaisu tosiasiallisesti syntyy, ja mitkä oikeus- sekä sosiaalis-kognitiiviset normit tähän ratkaisun keksimiseen vaikuttavat. Kontrolloidun, perusteltavissa olevan näyttöratkaisun kriteereitä haetaan etenkin kokeellisen todistajanpsykologian tuottamasta laajasta aineistosta, sillä juuri tämä aineisto antaa relevanttia lisätietoa todistajankertomukseen vaikuttaneista virhelähteistä. Lopuksi tutkimuksessa haetaan optimaalisia kriteereitä asianmukaisesti kontrolloidun ja perustellun näyttöratkaisun keksimiselle päätyen kokonaisvaltaiseen, erittelevään ja virhelähteet tunnistavaan malliin, joka tukee rationaalista, koherenttia ja objektiivisesti perusteltavissa olevaa näyttöratkaisun heuristista prosessia.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan kuluttajalähtöistä palautteenantoa päivittäistavarakaupalle: syitä palautteen antamiselle ja antamatta jättämiselle sekä eri palautteenantomenetelmien hahmottamista ja käytön mielekkyyttä. Markkinoinnin ja palvelun johtamisen kirjallisuuteen perustuen tutkielmassa rakennetaan käsitystä kuluttajasta palautteenantomenetelmien valitsijana ja käyttäjänä. Tutkimus on tehty toimeksiantona suomalaiselle kaupan alan organisaatiolle. Tutkimusaineisto koostuu 123 kuluttajan teemahaastattelusta. Haastattelut on toteutettu toimeksiantajaorganisaation kaupparyhmään kuuluvissa 20 päivittäistavarakaupassa pääkaupunkiseudulla sekä kolmessa muussa kunnassa Etelä- ja Länsi-Suomen alueella. Haastatteluaineisto on analysoitu teemoittelua käyttämällä. Aineistossa esiintyvät seuraavat palautteenantomenetelmät: palautteenanto suullisesti, puhelimitse, sähköpostitse, Internet-lomaketta ja paperista lomaketta käyttäen, elektronisella palautelaitteella ja sosiaalisen median kautta. Tutkimuksen mukaan palautteenantotavan valintaan vaikuttavat ennen kaikkea menetelmän käytön helppous ja nopeus sekä palautteen aihe ja kohde. Kielteisen palautteen ollessa kyseessä turvaudutaan monesti virallisiksi luokiteltuihin käytännössä kirjallisiin tapoihin, jotka myös mielletään vahvimmin palautteenantomenetelmiksi niiden pysyvän luonteen vuoksi. Internet-lomake ja sähköposti mahdollistavat palautteenannon etäältä niin ajallisesti kuin paikallisesti. Tämä on tärkeää etenkin aroille kuluttajille sekä niille, jotka haluavat hahmotella palautteensa huolella mahdollisten kielteisten tunteiden laannuttua. Myönteistä palautetta antamalla halutaan varmistaa, että palvelu säilyy hyvänä jatkossakin. Myönteistä palautetta on monesti helpompi antaa kasvotusten kuin kielteistä palautetta. Suullinen palaute halutaan usein antaa kauppiaalle, koska hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Suora palautteenanto mielletään myös reiluksi. Kuluttajat valitsevat suullisen vuorovaikutuksen ennemmin kuin jonkin muun palautteenantomenetelmän. Palaute jätetään antamatta, jos kaupassakäynnillä kaikki on mennyt odotusten mukaan tai palautteen aihe tuntuu kuluttajasta mitättömältä. Koettu ajan niukkuus ja laiskuus ovat myös keskeisiä syitä kuluttajien hiljaisuuteen. Elektroniset palautelaitteet ja sosiaalinen media ovat uusia palautteenantomenetelmiä, joilla voidaan tavoittaa aiemmin vaienneita kuluttajia. Palautelaitteet kannustavat etenkin kehujia sekä palautteensa mitättömäksi kokevia kuluttajia ilmaisemaan mielipiteensä. Toisaalta menetelmän käyttö koetaan jopa liian yksinkertaiseksi ja sen leikkisän ulkonäön vuoksi painikkeita saatetaan painaa väärin perustein. Sosiaalinen media on puolestaan yleisesti käytössä kuluttajien vapaa-ajan toiminnoissa ja tiedonhaussa, mutta palautteenantomenetelmäksi sitä ei vielä juurikaan hahmoteta.
-
(2019)Afta on kivulias suun haavauma, joka vaivaa toistuvasti joka viidettä ihmistä. Vaikka kyseessä on yleinen, joskin harmiton vaiva, ei aftan etiologiaa ole kyetty selvittämään. Ehkäisevää tai nopeasti aftoja parantava lääkettä ei ole löydetty, vaan aftojen lääkkeellinen hoito pääosin lievittää kipuoireita. Syventävässä opinnäytetyössäni oli tarkoitus selvittää vaikuttaako Streptococcus salivarius M18 -probiootti (ToothGuide®) tabletit aftan kipuoireisiin ja nopeuttaako ne aftojen paranemista. Tutkimus toteutettiin lumekontrolloituna kaksoissokkoutettuna satunnaistettuna kokeena, johon rekrytoitiin perusterveitä suomalaisia yliopistoopiskelijoita (n=57, naisia 51%), jotka oman ilmoituksensa mukaan olivat saaneet aftoja vähintään kerran vuodessa. Koehenkilöille annettiin joko ToothGuide®-pureskelutabletteja tai maultaan ja rakenteeltaan samanlaista lumevalmistetta. valmistetta ohjeistettin kirjallisesti käytämään aftaepisodin alettua kahdesti päivässä hampaiden puhdistuksen yhteydessä ja tämän jälkeen koehenkilöt kirjasivat kymmenportaiselle VAS-asteikolle aftan aiheuttaman kivun määrän. Vuoden seurannan jälkeen tutkimusmateriaalit kerättiin ja analysoitiin. Tilastollisina menetelminä käytin Mann-Whitney U-testiä ja Wilcoxon merkittyjen sijalukujen testiä, jossa merkitsevänä erona pidettiin p < 0,05. Koehenkilöstä 48 palautti VAS-asteikot ja ylimääräiset pureskelutabletit vuoden tutkimusjakson loputtua. ToothGuide® valmistetta oli käyttänyt 38 ja lumelääkettä 10 koehenkilöä. Raportoituja aftaepisodeja oli ToothGuide®-ryhmässä yhteensä 32 ja lumeryhmässä 17. Molemmissa ryhmissä aftaperäinen kipu oli VAS-asteikolla tutkimuksen alussa pienempi kuin esitiedoissa ilmoitettu aftakipu. Ensimmäisen päivän aikana koehenkilöiden kiputuntemukset VASasteikolla olivat ToothGuide®-ryhmässä keskimäärin korkeammat (3,83) kuin lumeryhmässä (2,50; p<0.05), ja ero säilyi samana neljänteen päivään asti, muttei ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Aftaepisodin kestossa lume- tai koeryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkimukseni tulosten perusteella ToothGuide® ei vaikuta aftan kipuoireisiin tai kestoon.
-
(2017)Suun alueen lävistykset ovat yleistyneet länsimaissa. Lävistyksen hankkimisen on epäilty olevan yhteydessä muuhun riskikäyttäytymiseen. Kieli- ja huulilävistys ovat yleisimmät lävistystyypit. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on keskitytty kyseisten lävistysten aiheuttamiin ongelmatilanteisiin. Lävistysten komplikaatiot voidaan jakaa välittömiin sekä pitkän aikavälin komplikaatioihin. Yleisimpiä lävistysten aiheuttamia haittoja ovat paikallinen tulehdus sekä ajan kuluessa paikalliset ienvetäymät. Myös kielikorun aiheuttamat hampaiden kiillevauriot ovat tavallista. Haittojen esiintyvyyttä voidaan vähentää huolellisella suuhygienialla, lävistyksen asettamisella anatomisesti sopivaan kohtaan sekä välttämällä korun kanssa leikkimistä suussa. Lävistyksen vuoksi ensiapuun hakeudutaan useimmin paikallisen tulehduksen vuoksi. Tulehdus voi estää potilasta itse poistamaan lävistyksen. Koru voidaan jättää dreeniksi, mikäli tulehduskohtaan kehittyy märkää. Harvinaisempia komplikaatioita ovat systeemiset infektiot, hermon tai verisuonen vaurioituminen, allergiset reaktiot sekä paikallinen parodontiitti. Vakavimmat komplikaatiot ovat liittyneet kielilävistyksiin. Arviot komplikaatioiden yleisyydestä ovat vaihtelevia ja asian määrittäminen vaatii lisää seurantatutkimuksia.
-
(2021)Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Suomessa toimivien hammaslääkärien tietämystä suun alueen limakalvomuutoksista ja kasvotraumoista. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin hammaslääkärit nämä muutokset tunnistavat ja vertailla ammattikuntien osaamista toisiinsa. Suusta löytyvien limakalvomuutosten nopea tutkiminen ja havaitseminen niiden alkuvaiheessa on erityisen tärkeää, kun halutaan ehkäistä potilaan joutumista rankkoihin hoitoihin tai pysäyttää esimerkiksi pahanlaatuisen leesion eteneminen ennen tappavaa sairautta. Kasvotraumojen tunnistaminen kuuluu jokaisen hammaslääkärin toimenkuvaan, vaikka hoito tapahtuukin yleensä erikoissairaanhoidon puolella. Potilaiden ohjaaminen asianmukaiseen hoitoon ja ongelmien huomaaminen on olennaista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka hyvin kasvotraumoihin ja suun limakalvomuutoksiin liittyvät aihealueet ovat hammaslääkärien hallussa. Samanlaista kyselytutkimusta ei ole aikaisemmin Suomessa tehty ja tutkimus antaakin uutta tietoa suun alueen limakalvomuutosten ja kasvotraumojen tunnistamisen tasosta. Kysely (Liite 1) toteutettiin pääosin vuoden 2018 Hammaslääkäripäivillä. Vastausten keräämiseen käytettiin SurveyMonkey-verkko-ohjelmaa ja iPadiä. Seitsemän vastausta saatiin etäkyselynä. Kyselyyn vastanneiden määrä oli suhteellisen pieni, mutta riittävä antamaan suuntaa tietotaidon tasosta. Kyselytutkimukseen vastasi 107 hammaslääkäriä eri koulutustasoilta. Keskimäärin osallistujat vastasivat noin 76 % kysymyksistä oikein. Klinikkavaiheen opiskelijoiden keskiarvo oli n. 80 %, yleishammaslääkärien n. 75 % ja erikoishammaslääkärien n. 77 %. Tutkimukseen osallistuneiden välillä ei havaita kovinkaan suuria eroja. Perusasiat osataan hyvin, kuten suusyövän suurimmat riskitekijät, ja että tapaturmaisesti irronnut hammas vaatii välitöntä hoitoa. Limakalvomuutosten ja kasvotraumojen tunnistaminen on melko hyvin hammaslääkärien hallussa, mutta kyseisten aihealueiden syvempi tuntemus olisi suositeltavaa.
-
(2017)Tutkimuksessa selvitettiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) alueella todettujen suun alueen neurogeenisten kasvainten yleisyys sekä niiden lokalisaatio suun alueella. Tutkimus suoritettiin, koska vastaavaa tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Tutkimukseen valittiin mukaan kaikki patologian laitoksen Qpati-tietokantaan sisältyvät hermostoperäiset muutokset suun alueelta vuosilta 1974–2015. Aineiston kokonaismäärä oli 155 potilasta, joista miehiä oli 74 ja naisia 81. Neurogeenisistä kasvaimista yleisin oli jyvässolukasvain (n = 48), jonka yleisin lokalisaatio oli kieli (n = 31). Tämä voidaan selittää kielen runsaalla hermotuksella. Seuraavaksi yleisin kasvain oli neurofibrooma (n = 36).
-
(2017)Suussa elää sadoittain eri bakteerilajeja osana suun normaalia mikrobistoa. Suussa tavataan sekä aerobisiin että anaerobisiin bakteereihin kuuluvia lajeja, joista yleisimmät kuuluvat Streptococcus-, Prevotella-, Veillonella- ja Fusobacterium-sukuihin. Eräät suun bakteerilajeista aiheuttavat toisinaan infektioita. Suuhun joudutaan kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä asentamaan erilaisia vierasesineitä, jotka suurentavat infektion kehittymisen riskiä. Muualla elimistössä vierasesineinfektioista on löydetty tiettyjä bakteerilajeja, joiden mikrobilääkehoito on osoittautunut hankalaksi eivätkä yleisimmät suun infektioissa käytetyt mikrobilääkkeet kata näitä bakteereja. Vierasesineinfektioista aiemmin tavattuja mikrobilajeja ovat muun muassa Staphylococcus aureus ja Pseudomonas aeruginosa. Tutkimuksessa selvitettiin, löytyykö suun alueen vierasesineinfektioista tyypillisiä vierasesineinfektioissa aiemmin tavattuja bakteereja vai suun normaalin mikrobiston bakteereja. Lisäksi selvitettiin, mitä mikrobilääkkeitä näiden infektioiden hoidossa on käytetty, ja onko käytetty mikrobilääke kattanut todetut mikrobit. Tutkimus oli retrospektiivinen. Tutkimuksessa mukana olleille potilaille oli tehty Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Suu- ja leukasairauksien klinikassa Kirurgisessa sairaalassa leikkaussalissa toimenpide luun kiinnitysmateriaalin poisto (EFB40) 1.1.2014-30.6.2015 välisenä aikana. Potilaita oli yhteensä 86. Bakteeriviljelynäytteitä oli otettu 26 potilaalta. Suurimmasta osasta viljelynäytteitä oli löydetty suun normaaliin mikrobistoon kuuluvia bakteerilajeja. Osasta näytteistä löytyi kuitenkin vierasesineinfektioille tyypillisiä ja muita vaikeahoitoisia mikrobeja. Potilaiden saama mikrobilääkehoito osoittautui hyvin vaihtelevaksi, eivätkä käytetyt mikrobilääkkeet kaikkien potilaiden kohdalla kattaneet todettuja löydöksiä. Tutkimuksen perusteella on suositeltavaa ottaa bakteeriviljelynäyte kaikista suun vierasesineinfektioista kohdennetun ja toisaalta riittävän kattavan mikrobilääkehoidon valitsemiseksi.
Now showing items 24755-24774 of 31189