Browsing by Title

Previous research has found connections between Frontal Alpha Asymmetry (FAA) and different personality traits, psychological disorders, and stress. FAA has also been found to differ between people scoring higher on Behavioral Inhibition scale (BIS) or Behavioral Activation scale (BAS). Yet, there are incongruous results on whether the FAA can be found from the resting or the active state brain activity. Additionally, research on musical expertise and its connections to the BIS/BAS scores and frontal alpha power is scarce, although studies report that musicians tend to score higher on openness, compared to non-musicians, and their brain activity differs from non-musicians. The aim of this thesis was to study possible interactions between FAA, BIS/BAS scores and musical expertise. The EEG data were collected from musicians (N = 20) and non-musicians (N = 21) while they were engaged in two sound discrimination tasks. Additionally, participants were asked to rate their performance, emotions, and arousal. Participants were divided into two groups according to their BAS scores, and the results of the questionnaires and frontal alpha power were compared between musicians and non-musicians, and between two BAS-groups. The results did not show significant interaction between BAS-scores and questionnaire scores or musical expertise and questionnaire scores. Additionally, no significant difference in FAA was found between participants scoring lower or higher on BAS-scale, or between musicians and non-musicians. Yet, musicians overall alpha power was higher than non-musicians, and most of the musicians scored higher on BAS scale, compared to non-musicians. Future studies on BIS/BAS sensitivity should take into account possible connection between musical experts and personality scores.

Bitcoin on virtuaalinen, hajautetusti toimiva kirjanpito- ja maksujärjestelmä. Sen yksiköitä, niin ikään nimeltään Bitcoineja, käytetään virtuaalivaluuttana. Bitcoineja käytetään vaihdonvälineenä ja sijoituskohteena ja sitä on kuvailtu elektroniseksi käteiseksi, koska sen siirrot ovat kryptografiaan perustuvasti anonyymejä. Bitcoin-järjestelmä perustuu hajautettuun yksimielisyyteen. Tämä tarkoittaa, ettei Bitcoin järjestelmä ole keskusjohtoinen eli uusien Bitcoinien liikkeellelaskua ja maksutapahtumia ei hallinnoi yksittäinen taho. Maksujärjestelmä mahdollistaa suorat käyttäjien väliset transaktiot ilman pankin varmistusta. Bitcoin on tunnettu siitä, että se on ensimmäinen hajautetusti toimiva virtuaalivaluutta, jossa on ratkaistu kaksinkertaisen käytön ongelma. Bitcoin-verkkoa ylläpidetään niin sanotusti louhimalla, josta louhija voi saada Bitcoineja palkinnoksi. Tutkielmassa on käsitelty Bitcoinin luovutus- ja louhintatulojen tuloverotusta laajuus-, arvostamis- ja jaksotusongelmien näkökulmasta pääasiassa lainopin metodein. Bitcoinin luokittelu oikeudellisissa konteksteissa ei ole yksinkertaista ottaen huomioon sen ominaispiirteet. Siviilioikeudellisesti Bitcoinia voidaan laajasti ottaen luonnehtia omaisuudeksi. Bitcoin ei kuitenkaan ole arvopaperi, johdannaissopimus tai säänneltyä sähköistä rahaa. Bitcoinilla ei ole liikkeellelaskijaa, sen arvoa ei ole sidottu mihinkään kohteeseen, eikä se oikeuta suoritukseen keneltäkään. Bitcoinin luovutus- ja louhintatulojen verokohteluun liittyy monenlaisia tulkintaongelmia käsiteltyjen verotuksen ongelmien osalta. Tilanteet tuloverotuksessa ovat uuden tyyppisiä, eikä niistä ole oikeuskäytäntöä tuloverotuksen osalta. Muutkin tulkintaongelmat ovat sidoksissa laajuusongelmassa ratkaistaviin peruslähtökohtiin eli siihen, mitä tuloa Bitcoinin luovutus- ja louhintatulot ovat. Verohallinnon antaman virtuaalivaluuttojen tuloverotusta koskeneen ohjeen mukaan Bitcoin-luovutuksia tulisi verottaa muuna pääomatulona kuin luovutusvoittoina ja louhintatuloja ansiotuloina. Verohallinto on esittänyt, ettei Bitcoin-luovutuksista syntyviä tappioita voida vähentää millään tavalla, koska niillä käytävän kaupankäynnin on katsottava rinnastuvan hinnanerosopimuksilla (CFD) käytävään kaupankäyntiin. Tutkielmassa on esitetty perusteet sille, että Bitcoin-luovutukset voitaisiin tulkita tuloverotuksessa luovutusvoittoina tai tappioina verotettaviksi ja Bitcoin-louhintatulot pikemminkin pääomatuloiksi kuin ansiotuloiksi verotettaviksi tuloiksi. Hinnanerosopimuksiin rinnastaminen ei vastaa Bitcoinin luonnetta, joten sen perusteella johtopäätös tappioiden vähennyskelvottomuudesta ei ole perusteltu tulkintasuositus. Tappioiden vähennyskelvottomuudelle ei ole kestäviä perusteita riippumatta siitä, millaiseksi tuloksi Bitcoin-luovutukset katsotaan. Elinkeinoverotuksen osalta Bitcoin-hankintamenot ovat selvästi kokonaan vähennyskelpoisia myös Verohallinnon ohjeen mukaan. Käsiteltyjen laajuuskysymysten ratkaisut liittyvät kiinteästi Bitcoinin luovutus- ja louhintatulojen jaksottamiseen. Tältä osin Verohallinnon ohje virtuaalivaluuttatulojen jaksottamisesta ei ole yksiselitteinen. Etenkin erilaisia ratkaisumahdollisuuksia liittyy menon ja hankintamenon jaksottamiseen ja vuotuisten poistojen tekemiseen. Selkeästi kuitenkin elinkeinoverolain mukaisen jaksotuksen osalta arvonalennuspoistojen tekeminen Bitcoineista on mahdollista. Bitcoin-tuloihin liittyy arvostamisongelma eli kysymys siitä, miten Bitcoinin käypä arvo määritetään verotuksessa. Tältä osin ongelmia aiheuttaa se, että Bitcoinin korkean volatiliteetin johdosta hinta voi vaihdella päivittäin paljonkin, mutta se voi myös vaihdella eri vaihtopörssien välillä samanaikaisesti. Päivän keskihinnan arvioiminen antaa tarkimman arvon, mutta sen määrittäminen on hankalaa. Oman kysymyksensä muodostaa Bitcoinien luovutusjärjestys tilanteessa, jossa Bitcoinit eivät ole eroteltavissa toisistaan. Tältä osin Verohallinnon suositusta fifo-periaatteen soveltmisesta ei voida pitää täysin kiistattomana tuloverolain mukaisessa verotuksessa toisin kuin elinkeinoverolain osalta. Tutkielmassa on käsitelty myös Bitcoin-tulojen kansainvälistä luonnetta sen osalta, miten laajasti Suomi verottaa Bitcoin-tuloja ja miten ne jakautuvat asuin- ja lähdevaltiolle OECD:n malliverosopimuksen pohjalta. Kansallisen verolainsäädännön mukaan ulkomailla asuvat ja sieltä käsin toimintaa harjoittavat rajoitetusti verovelvolliset eivät lähtökohtaisesti ole verovelvollisia Suomeen myydyistä Bitcoineista tai Suomesta saaduista Bitcoin-louhinnan siirtopalkkioista. OECD:n malliverosopimuksen puitteissa Bitcoinin luovutus- ja louhintatulojen verotus jää lähtökohtaisesti asuinvaltiolle. Sopimusmaiden erilaisten tuloartiklojen soveltaminen johtaa kvalifikaatiokonflitiin, josta voi aiheutua kaksinkertaista verotusta.

Tekijänoikeudellisen kohtuullisen hyvityksen määrittäminen on hankaloitunut huomattavasti vertaisverkkojen esiinmarssin seurauksena. Tutkielma tarkoituksena on tarkastella kohtuulisen hyvityksen käsitettä tässä muuttuvassa toimintaympäristössä. Erityisen arvioinnin kohteena ovat elokuvat ja televisiosarjat, joita oikeudenhaltijoiden luvatta BitTorrent-verkossa jaetaan. Tekijänoikeusrikkomuksesta johtuvan kohtuullisen hyvityksen suuruuden määrittäminen lähtee lisenssiperusteisesta korvauksesta, jonka oikeudenloukkaajan olisi tullut maksaa oikeudenhaltijalle, jos hän olisi halunnut saada teoksen luvallisesti käyttöönsä. Tämä perusperiaate sai ensimmäisen kerran vahvistuksen tapauksessa KKO 1989:87 (Valintatalo). Sen jälkeen kriteerejä on tarkennettu oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden suuntauksen ollessa tapauksen erityispiirteiden huomioon ottamista päin. Tämä johtuu siitä, että kaikissa tapauksissa ei voida löytää sellaista korvaustasoa, esimerkiksi alan käytännöstä, jolle hyvitys voitaisiin perustaa. Jo kohtuullisuuden määritelmästä on johdettavissa, että hyvitysarvioinnissa tulee ottaa huomioon tapauskohtaisia olosuhteita ja sekä oikeudenhaltijan että oikeudenloukkaaja asema. BitTorrent-tekniikka vaikeuttaa hyvityksen määrittämistä, koska oikeudenloukkaaja samanaikaisesti katselee (valmistaa luvattomasti kappaleen) ja jakaa (saattaa yleisön saataviin) oikeudenhaltijan teosta. Tutkimuksessa onkin päätetty eriyttää hyvitysarviointi näiden kahden erillisen oikeudenloukkauksen osalta, vaikka tosiasiallisesti ne tapahtuvat samanaikaisesti. Kappaleen valmistamisen osalta hyvitys tulee määrittää suoratoistopalvelujen tarjoamien kuukausilisenssien perusteella. Tästä hinnasta on tosin vähennettävä ensin verottajan osuus sekä suoratoistopalveluntarjoajan voitto, jotta hyvitys kohdistuu pelkästään tekijänoikeudenalaiseen materiaaliin. Jakamisen osalta tutkielmassa suositetaan erityisesti Ruotsissa käytettyä hypoteettista lisenssiä, jolla arvioidaan millä hinnalla oikeudenloukkaaja ja oikeudenhaltija olisivat päässeet sopimukseen teon laajuudessa tapahtuneesta lisenssistä. Lähtökohtana voidaan käyttää oikeudenhaltijoiden ja suoratoistopalveluntarjoajien välisiä lisenssisopimuksia. Lisenssisopimuksen hintaa ja sopimusehtoja voidaan tämän jälkeen verrata toteutuneen oikeudenloukkauksen tunnusmerkistöön, joiden perusteella lisenssikorvaus voidaan määrittää. Kappaleen valmistamisen normaalikorvaus ja hypoteettinen lisenssi jakamisen osalta tulee tämän jälkeen laskea yhteen. Tätä summaa voidaan tämän jälkeen painottaa vielä tapauksen erityispiirteillä, joita ovat esimerkiksi teon tarkoitus, vahingollisuus ja tuomittavuus.

Uterine leiomyomas are benign tumors originating in the smooth muscle cells of the uterine wall. Leiomyomas represent one of the most common tumor types in women affecting up to 80% of pre-menopausal women. Besides having extensive implications on women´s health through the numerous symptoms they cause, leiomyomas are a cause of remarkable financial burden worldwide. Bivalent promoters are defined by the co-occurrence of two histone modifications with opposite functions: trimethylation of lysine 4 on histone 3 (H3K4me3) and trimethylation of lysine 27 on histone 3 (H3K27me3). H3K4me3 is associated with promoters of actively expressed genes, whereas H3K27me3 is frequently found at promoters of silenced genes. The genes controlled by the bivalent promoters are reversibly silenced or expressed at low levels and remain poised for fast activation or full repression as a response to external cues. Bivalent chromatin is gaining more and more importance as new roles are identified in tumorigenesis and cell differentiation. Despite this, the vast majority of data available was obtained from cell lines, and not from human tissue. The aim of this thesis work was to map the genomic location of bivalent promoters in uterine leiomyoma and myometrium tissue, and to characterize the functions of bivalently-controlled genes in differentiated tissue. This would provide novel information about bivalent promoters’ distribution in human tissues and also their potential role in myomagenesis. Chromatin immunoprecipitation followed by sequencing (ChIP-seq) against H3K4me3 and H3K27me3 was performed on fresh frozen tissue samples of uterine leiomyomas and corresponding myometrium. A promoter was defined as bivalent, if it showed overlap between H3K4me3 and H3K27me3 peaks within a 2 kb region of a gene’s transcription start site in all samples. Altogether 951 bivalent promoters were found in myometrium and leiomyoma. Strikingly, only 231 (24.3%) promoters were present in both tissue types, most bivalent promoters being tissue-specific. These findings indicated bivalent promoters regulating a substantial number of genes also in differentiated tissue and the presence of extensive alterations in bivalent promoter distribution during myomagenesis. Gene ontology analyses of the bivalently-controlled genes in myometrium revealed the highest score for developmental processes. Instead, for leiomyomas, the highest enrichment was detected in stem cell fate specification-related processes. The data presented in this thesis suggests that bivalent chromatin plays an important role during myomagenesis, as it undergoes a significant reorganization during the process. Future experiments will provide novel insights about the role for these changes, i.e.: if they underlie the process.

Avhandlingen behandlar den stadspolitiska och den massmediala debatten gällande stadsplanen för området Björkholmen i Helsingfors, både i beredningen av planen och när den godkändes av stadsfullmäktige i september 2021. Materialet i avhandlingen är publicerat mellan 2015-2021. Den byggda miljön gentemot naturmiljön är ett genomgående tema i debatten kring Björkholmen i tidningsmedier och inom stadens politiska beslutsfattande. Frågan kring naturmiljö och den arkitektonisk miljö undersöks både i ett lokalt och nordiskt perspektiv. Avhandlingens analysmetod är kvalitativ innehållsanalys. Materialet är uppdelat i följande kategorier: Insändarmaterial, nyhetsmaterial och kommunalpolitiskt material. Frågeställningarna är dessa: Vem deltar i debatten och hur positionerar dessa aktörer sig i debatten? Hur definieras den planerade byggda miljön på Björkholmen enligt stadens beredning och hur ter sig nybyggnation i stadsmiljö i lokalt och i nordiskt perspektiv? Hurdana naturbevarande värden och hurdana urbana värden lyfts fram och betonas i debatten? Resultatet visar att tidningsmedierna Hufvudstadsbladet, Helsingin Sanomat och Lauttasaari-lehti för det mesta hade tydliga åsikter om huruvida man antingen ska bevara naturen i området eller bygga hus enligt stadens planer. Också bland ledamöterna i stadsmiljönämnden, stadsstyrelsen och stadsfullmäktige skiljde sig åsikterna. Inom diskussionerna i stadspolitiken var de flesta partier positivt inställda till utbyggnad av området Björkholmen: essensen kring att skapa nya bostäder och ett urbant område togs upp, medan man fram för allt i insändarna i tidningsmedierna mestadels talade för att bevara naturen i ursprungligt skick.

The goal of this research was to investigate the varying impacts a social movement like the Black Lives Matter has on Finnish society and if these impacts manifest as social of developmental change and what role the media plays regarding the Black Lives Matter movement and how representation in the media can influence the movements success. The focus of my research was the BLM protest in Helsinki on June 2020. My research questions were, “How can social activist movements like Black Lives Matter affect development and societal change in Finland.” and “What role does the media have in the Black Lives Matter movement and does the media impact the movement’s ability to achieve its goals?” My research data consisted of Finnish media articles centered around the BLM protest in June 2020 and the aftermath of the event. The data consisted of articles 33 articles from 10 news agencies, which provided information from varying perspectives. Additionally, my data included a legal document mentioned in several articles from the Parliamentary Ombudsman. I conducted my analysis using content analysis. My theoretical framework of reference to help me conduct my research and support my analysis consisted of Critical Race Theory, Intersectionality and Social Constructionism. The data clearly showed that the movement had undeniable direct and indirect effects in the form of speech around racism and changing public perception by increasing awareness about social inequalities. There were clear indications of the transformative nature of the movement because of the shared experience black people faced all over the world, which allowed members of the Finnish society to discuss and shine a light on their experiences with racism. There are clear distinctions between the BLM movement in the United States and Finland, which manifested in the data as minimalizing racism in Finland. The media plays a major role in how the movement is represented and how the movements goals are achieved. There are clear indications to protest paradigms, which are how the media negatively represents social movements by focusing on violence, discrediting the message and other negative practices. In conclusion, social movements can act as agents of social change, increase awareness, and improve social conditions that racism creates, but developmental and political change require long term goals and clear objectives. Finland does not have the same systemic issues of racism as the United States, which led me to conclude that developmental goals were not feasible.

Våren 1909 reste 79 finländska studenter, av dem 55 medlemmar av Nylands nation, över till Sverige för att hälsa på studenterna i Uppsala. Två år tidigare rådde det fortfarande delade meningar på Nylands nation om huruvida ett kontaktskapande till Sverige vore att föredra. Språkstridigheterna som under den första förryskningsperioden hade lagts åt sidan för en gemensam kamp mot det ryska hotet, hade återigen blossat upp bland studenterna. Studenter som varit aktiva på Nylands nation under förryskningsperioden argumenterade emot idén om att nylänningarna skulle ta kontakt med svenskarna för ett eventuellt samarbete. De yngre studentnationsmedlemmarna som blivit aktiva på Nylands nation talade däremot för att inleda kontakter till Sverige. De avvikande åsikterna var i enlighet med den allmänna idéutvecklingen hos studenterna vid tidpunkten för diskussionen. 1909 förverkligades ett besök till ”den eviga ungdomens stad” Uppsala och 1910 anlände ett sextiotal svenska studenter till Helsingfors för ett svarsbesök. Syftet med denna avhandling är att undersöka upptakten till studentbesöken i Uppsala och Helsingfors 1909 och 1910, detta i samband med den återuppväckta svenska nationalitetsrörelsen. Genom att granska aktörer och planering av besöken och att lägga in dessa i en samhällelig kontext kommer det att redogöras för kopplingen mellan de återupptagna kontakterna till Sverige och den svenska nationalitetstankens formande under början av 1900-talet. Vidare analyseras program och tal under besöken 1909 och 1910 för att urskilja vad studenterna valde att föra fram och varför. Till sist granskas den finländska pressens bevakning av och reaktioner på besöken. Som källmaterial för denna studie har jag använt mig av Nylands nations nationsmötesprotokoll, diskussionsprotokoll, reseskildringar, historiker och årsfestberättelser. Förutom Nylands nations arkiv har även bland annat den finländska dagspressens bevakning av besöken använts. Presskällorna återger en stor mängd tal samt de programpunkter studenterna tagit del av under besöken. I denna studie analyseras vidare skillnader i den svensk- och finskspråkiga pressens rapportering med tidningarnas språkpolitiska gruppering som grund för analysen. För att ge källmaterialet en teoretisk kontext redogör jag för hur nationalistiska gemenskaper uppstår och fortlever. De svensksinnades nationalitetsideologi och tankar om en kulturell, språkligt och historisk – i vissa fall även rasmässig – gemenskap med svenskarna i Sverige framkommer tydligt i officiella tal under studentbesöken i Uppsala och Helsingfors 1909 och 1910. Den gemensamma svenskheten mellan Finlands svenskspråkiga och Sveriges svenskar konstateras vara ett genomgående tema under upptakten till studentbesöken samt under dem.

Tutkielmani aiheena on teatteriryhmä Blaue Frau ja sen tavoite tehdä normeja kyseenalaistavaa ja feminististä teatteria. Tutkimuksen lähtökohtana oli tutkia Blaue Fraun toimintaa ja peilata sitä teatteriin historiallisena, sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä. Tämä tutkielma tutkii mihin feminismi ja feministinen teatteri asettuvat suhteessa teatterin valtaverkostoa ja keskustelua. Pohdin feminismin käsitettä, historiaa ja siitä tehtyjä määrittelyjä. Tutkin myös feminismin käsitteeseen sisältyviä ongelmia. Selvitän myös myös mihin Blaue Fraun työ sijoittuu (suomalaisen) feministisen teatterin diskurssissa. Tätä varten käyn luvussa kaksi läpi suomalaista feminististä teatteria osana aikansa suomalaista taidepuhetta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii feministinen teatterin tutkimus ja eritoten Luce Irigarayn ja Teresa de Lauretisin feministiset teoriat. Tulkintaani johdattelee muun muassa heidän näkemyksensä sukupuolesta rakennelmana. Irigarayn lanseeraama termi ”välitila” toimii tässä punaisena lankana. De Lauretis puolestaan esittelee työkalun nimeltä space-off, jonka avulla voi löytää merkityksiä simultaanisti tilassa ja ruumiissa. Tutkielman varsinainen pääpaino on Blaue Fraun töissä ja niiden tulkinnassa. Luotaan Blaue Fraun toimintaa luvussa kolme käymällä läpi ryhmän kymmenvuotisen historian. Neljännen luvun esitysanalyysissä tulkitsen Blaue Fraun Some plants -teosta etsimällä siitä muun muassa Irigarayn välitilaan ja de Lauretisin oletustilaan viittaavia merkityksiä. Irigarayn ja de Lauretisin teorioita myötäillen olen tulkinnut, että Some plantsissa stereotyyppiset performatiivit tuottavat uudenlaisia merkityksiä. Tutkielman lopuksi esittelen analyysini päätelmät, joiden mukaan Some plants on perustellusti feministinen ja normikriittinen teos. Esitys nostaa esille hyvin ajankohtaisen, rikkoutuneen maailman, missä instituutiot ja kaanonit eivät enää päde. Se ottaa vahvasti osaa yhteiskunnalliseen sekä poliittiseen diskurssiin ja tuottaa samalla kulttuurista merkitystä uudenlaisella tavalla.

Syftet med denna pro gradu är att undersöka finländska unga vuxnas upplevelser av sin medieanvändning i relation till välmående och stress. Även medieanvändning i relation till återhämtning är väsentligt i avhandlingen. Forskningen baserar sig på fem intervjuer. De intervjuade är fyra kvinnor och en man, i åldern 25 till 32 år. Genom att intervjua fem personer om hur de upplevt stress och återhämtning i förhållande till sin medieanvändning och relatera forskningsmaterialet till tidigare forskning om ungdomar, medieanvändning, stress och välmående i dagens samhälle, är syftet att om möjligt komma fram till nya insikter om hur dagens ungdomars välmående påverkas av deras medieanvändning. Forskningen sätter i synnerhet tyngdpunkt på den roll som användningen av digitala och sociala medier spelar för unga människors välmående i dagens Finland. Forskningens resultat visar att det främst är sociala medier, digitala medier och den ökade användningen av smarttelefon som orsakar mest stress och minskar välmående hos unga vuxna.

Syftet med denna studie är att genom data-analys triangulation undersöka socionomstuderandes svar på ett yrkesetiskt dilemma av omsorgsetisk natur. Samplet består av 32 socionomer i början av sina studier som har svarat på ett hypotetiskt dilemma om hur de skulle bemöta en ung kvinna som ber om råd i en mycket svår situation. De huvudsakliga teoretiska utgångspunkterna för detta arbete är ECI (Ethic of Care Interview) som utvecklats av Eva Skoe som metod för att undersöka omsorgsetik, samt Osers och Althofs teori om diskursiva problemlösningsmetoder bland professionella. Som grundläggande teorier för all modern forskning om människans moralutveckling, presenteras också Carol Gilligans och Lawrence Kohlbergs teorier samt den huvudsakliga kritiken dessa bemött. Carol Gilligan är den som ursprungligen presenterade tanken om att det finns två olika typer av moraliskt tänkande där omsorgsetik är mer typisk för kvinnor och rättviseetik är mer typisk för män. Den första delen av analysen är en innehållsanalys där svaren på det yrkesrelaterade dilemmat på olika ECI stadium jämförs med varandra. Poängsättningen i ECI har varit grunden för denna analys. Den andra delen av analysen är en deduktiv teoribunden analys, där jag undersökt i fall Osers och Althofs modell om problemlösningsstrategier även går att tillämpa på ett yrkesetiskt dilemma. Slutligen tar jag också ställning till dessa två teoriers kompatibilitet. Resultatet visar att eleverna har svarat aningen sämre på det yrkesetiska dilemmat än vad deras allmänna ECI stadium är. Detta kan bero på att de är i början av sina studier men också på det allmänna klimat som råder inom socialbranschen. Teorin om diskursiva problemlösningsstrategier går inte heller att tillämpa på detta yrkesetiska dilemma, eftersom den hypotetiska klientens självbestämmanderätt gör en diskursiv lösning omöjlig. Till följd av detta har jag skapat en ny modell som baserar sig på 6 kategorier utgående från de faktorer de intervjuade lyfter fram som de viktigaste i den professionellas möte med klienten. Eftersom den nya modellen inte är hierarkisk, kan de två teorierna inte jämföras med varandra på så sätt att högre ECI nivå skulle innebära en viss typ av problemlösningsstrategi.