Browsing by Title

Aims. The aim of the study was to find out the relations between attention, formal operational thought, psychological well-being and school achievement and choices of educational tracks. The thesis complements the study and modelling carried out by the Centre for Educational Assessment and Unit of Special Education of the University of Helsinki by adding psychological well-being to the model of attention, formal operational thought and future plans. Method. The data consisted of a sample of ninth graders from six comprehensive schools from a municipality in Eastern Finland. The size of the sample was N=287 of which girls 53% (ngirls=152) ja boys 47% (nboys=135. The data were gathered using a computer-assisted ACT-test, a multiple choice Formula-test and a BPNS-questionnaire. The data were analyzed using correlations, linear regression and general linear model (GLM) two-way analysis of variance. Results. Both girls' and boys' experience of competence and formal operational thought had a statistically significant relation between school achievement. Regarding girls, competence was a stronger explanatory variable than formal operational thought, whereas regarding boys formal operational thought was a stronger explanatory variable than competence. When girls' choices of educational tracks were examined it appeared that attention and competence were statistically significant explanatory variables regarding the choice of academic track. Boys' choices of the academic track could only be explained by competence. It also appeared that attention had a statistically significant correlation between formal operational thought which in turn was correlated with school achievement. This confirmed the assumption given by previous studies that attention has an indirect effect on school achievement via formal operational thought. The thesis is part of a study (attention, thinking skills, self-determination theory and school achievement) carried out by the Centre of Educational Assessment and Unit of Special Education of the University of Helsinki.

Objectives: The mismatch negativity (MMN) is a component of event-related potential reflecting a process where violations of regularities in auditory input are detected pre-attentively. In commonly used oddball- paradigm a repetitive standard stimulus is infrequently replaced by a deviant stimulus. Auditory deviance elicits MMN even in the absence of focused attention to stimuli. Automaticity of the MMN process has been an object of controversy due to limitations in methods used in most studies. Object of this study was to examine if potential attentional effects (suppression / enhancement) on MMN are similar or different to auditory stimuli violating regularities either physically or abstractly. Another goal was to examine if commonly used video-watching task can sufficiently keep attention directed away from the stimuli. Methods: Auditory stimuli was presented in an oddball paradigm. In physical stimuli blocks the deviant stimuli were higher in frequency compared to that of the standards. In abstract stimuli blocks the standard stimuli were tone pairs ascending in frequency, and deviant stimuli were descending tone pairs. Direction of attention was modulated by three conditions where subject’s task was to a) play a computer game (Tetris) b) watch a silent movie or c) focus on listening the stimuli and press a button to softer target deviants. Physical and abstract stimuli blocks were presented in each condition. Results: Both physical and abstract deviants elicited significant MMN in all three conditions. Direction of attention modulated by different tasks didn’t have a significant effect on amplitude of MMN elicited by physical and abstract deviants. Attention didn’t have any different effect on MMN regardless if it was elicited by stimuli violating regularities either physically or abstractly. Conclusions: The results of this study support the interpretation of MMN reflecting an automatic, attention- independent process where violations of regularities in auditory input are detected. Watching a silent movie seemed to sufficiently direct attention away from stimuli. Therefore video condition can be used as a primary task in future studies as well. Sometimes using a computer game similar to Tetris can be preferable since it might better uphold the arousal level of the subject.

Objectives Executive functions and attentional control are important for development of self-regulation and can be studied in childhood with simple eye tracking tasks. Typically saccades to new targets are slower and easier to inhibit when gaze is fixated on a target. This effect decreases in typical development as eye motor functions become more flexible and controlled. In this study orientation was expected to be faster and maintenance of attention and inhibition of orientation more difficult when the target is removed. The effect and eye motor control were expected to vary, and their relationship to executive functions and general cognitive skills was studied. Methods Study consisted of 52 typically developing 5-7 year old children whose saccadic reaction times and attentional stability and inhibition were evaluated in conditions which differed in terms of fixational targets. Reaction times and proportion of successful inhibition and their differences between the conditions in both tasks were used to predict children’s performance in cognitive tests of executive and attentional control, general cognitive ability and parent rated executive skills. Results and conclusions Fixation to target slowed orientation responses and supported attentional stability and inhibition. Smaller effect of the condition on orienting and better attentional stability were related to better perceptual organization and more parent rated hyperactivity. More stable visual attention predicted better inhibitory control in auditory attention. Results concur with other studies on the relationship between visual fixation and orienting in typical development and suggest simple eye tracking tasks to complement assessment of children’s neurocognitive skills.

Sähkömagneettisen aallon käyttäytymisen simuloimisesta on tullut tärkeä työkalu nykyaikana. Laskentaresurssien kasvu on mahdollistanut Maxwellin yhtälöiden ratkaisemisen mitä monimutkaisemmille systeemeille ilman, että systeemiä tarvittaisiin fyysisesti rakentaa. Tästä on hyötyä tähtitieteelle, sillä kaukaisten kohteiden ominaisuuksia voidaan tutkia vertaamalla kohteesta sironnutta valoa laskennalliseen dataan. Ongelmana laskennallisen datan tuottamisessa on, että sähkömagneettisen aallon käyttäytymistä kuvaavia Maxwellin yhtälöitä ei pystytä ratkaisemaan nykyisillä menetelmillä eksaktisti, kun mallinnettava kohde on suuri. Tästä syystä ongelmaa pitää yksinkertaistaa, kuten tehdään säteilynkuljetusohjelmissa. Säteilynkuljetusohjelmissa seurataan sähkömagneettisen aallon kulkua aineessa ja näin pyritään ratkaisemaan, kuinka aine sirottaa säteilyä. Säteilynkuljetusohjelmat onnistuvat ratkaisemaan harvojen aineiden sirontaongelmia, koska sirottajien väliset vuorovaikutusten oletetaan tapahtuvan kaukokenttien kautta, mikä on pätevä approksimaatio harvojen aineiden tapauksessa. Tiheiden aineiden sirontaongelmissa lähikenttien vaikutusta ei voi kuitenkaan sivuuttaa ja siksi säteilynkuljetuksen tulokset tiheille aineille eroavat eksaktista ratkaisusta huomattavasti. Tässä pro gradu -tutkielmassa on esitetty uudenlaisen säteilynkuljetusohjelma R²T² (Radiative Transfer with Reciprocal Transactions) kehitystyötä. Oletamme, että käyttämällä niin sanottua vapaan avaruuden sirontakenttää kaukokenttien sijaan, pystymme laskemaan säteilynkuljetusohjelma R²T²:lla myös tiheiden aineiden sirontaongelmia. Sähkökentät esitetään palloharmonisilla funktioilla ja säteilynkuljetuksessa yksittäiset sirottajat korvataan palloklustereilla, joiden väliset vuorovaikutukset lasketaan käyttämällä superpositio T-matriisimenetelmää. Tutkielmassa perehdytään säteilynkuljetusyhtälön johtoon, sähkömagneettisen kentän esittämiseen palloharmonisilla funktioilla ja superpositio T-matriisimenetelmään. Tutkielmassa käydään läpi R²T²:n algoritmia, jatkosuunnitelmia ja näytetään, että R²T² onnistuu kelvollisesti ratkaisemaan absorboimattomien aineiden ongelmia. Absorption huomioiminen vaatii kuitenkin vielä menetelmän jatkokehitystä.

Vastauksena elinkeinoelämässä alati kasvavalle tehokkuuden tarpeelle useat välitysinstituutit ovat viime vuosikymmeninä ottaneet käyt-töön välimiesprosessia virtaviivaistavia nopeutetun menettelyn sääntöjä. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella VML 22 §:ssä tarkoitettua tarpeellista asianajotilaisuutta ja sen toteutumista FAI:n sääntöjen mukaisessa nopeutetussa välimiesmenettelyssä. Tavoittee-na on selvittää erityisesti, miten tarpeellisen asianajotilaisuuden vaatimus suhteutuu joutuisaan prosessiin tähtääviin todistelun rajaamista käsitteleviin sääntökohtiin. Aihetta käsitellään ensisijaisesti lainopillisen tutkimuksen keinoin. Pääasiallinen aineisto koostuu niin suomalaisesta kuin kansainvälises-täkin oikeuskirjallisuudesta, minkä lisäksi aihetta tarkastellaan soveltuvilta osin kotimaisten tuomioistuinten ja EIT:n oikeuskäytännön avulla. Lainopillisen tutkimuksen lisäksi tutkielman osana on toteutettu välimiehille suunnattu empiirinen kyselytutkimus, jonka avulla on pyritty kartoittamaan, miten FAI:n sääntöjen todistelun rajaamista koskevia sääntökohtia käytännön tasolla sovelletaan. Tutkimusaihetta lähestytään käsittelemällä välimiesmenettelyn keskeisiä taustaperiaatteita ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaati-muksen soveltumista välimiesmenettelyyn. Tarkastelun tarkoituksena on tältä osin luoda pohja tarpeellisen asianajotilaisuuden mitoitta-misen arvioimiselle tutkimalla yhtäältä, miksi ja miten asianosaisen oikeus asiansa ajamiseen on tullut osaksi välimiesmenettelyä ja toisaalta sitä, minkälainen asema tarpeellisen asianajotilaisuuden vaatimukselle on annettava suhteessa muihin välimiesmenettelyn keskeisiin periaatteisiin. Tämän jälkeen tutkielmassa siirrytään tarkastelemaan, miten asianajotilaisuus on mitoitettava käytännössä, jotta sen voidaan katsoa olevan välimiesmenettelylaissa tarkoitetulla tavalla tarpeellinen. Aihetta lähestytään tarkastelemalla kontradiktorisen periaatteen merkityssisältöä ja toteuttamista, minkä jälkeen käsittely tuodaan käytännönläheisemmälle tasolle tarkastelemalla oikeuskir-jallisuudesta ja -käytännöstä johdettavia tulkintoja siitä, minkälaisen arvioinnin perusteella tarpeellinen asianajotilaisuus on mitoitettava. Tarpeellisen asianajotilaisuuden käsitteen tultua selvennetyksi tutkielmassa tarkastellaan sen toteutumista FAI:n sääntöjen mukaisessa nopeutetussa välimiesmenettelyssä. Aiheen käsittely keskittyy tältä osin kyselytutkimukseen annettujen vastausten analysoimiseen. Ensin tarkastelu kohdistuu todistelun rajaamiseen prekluusiouhkaisen määräpäivän asettamisen keinoin, minkä jälkeen luvussa arvioidaan tarpeellisen asianajotilaisuuden suhdetta suullisen käsittelyn pitämiseen. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, ettei nopeutettuihin välimiesmenettelyihin itsessään liity haasteita tarpeellisen asianajotilaisuuden näkökulmasta. Ongelmia voi kuitenkin syntyä, mikäli käsillä oleva riita osoittautuu nopeutettuun menettelyyn sopimattomaksi. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, ettei suullisen käsittelyn epäämistä koskevaa FAI:n nopeutetun menettelyn sääntöjen 35.1 §:ä sovelleta käytän-nössä kovinkaan tehokkaasti. Tältä osin ratkaisuksi esitetään välimiesmenettelylain uudistamista siten, että oikeus suulliseen käsittelyyn erotettaisiin selkeämmin oikeudesta tarpeelliseen asianajotilaisuuteen.

Tutkielma esittelee Alfred Tarskin formalisoitujen kielien totuusmääritelmän filosofisia ja loogisia taustaehtoja ja seurauksia. Tutkimuksen keskeisimmät menetelmät ovat filosofinen analyysi ja matemaattinen logiikka. Keinona on myös aatehistoriallinen tutkimus. Keskeisin tutkimuksen kohde on Alfred Tarskin artikkeli "Der Wahrheitsbegriff in den formalisierten Sprachen", 1935 (julkaistu käännöksenä teoksessa Logic, Semantics, Metamathematics, Papers from 1923 to 1938, Clarendon Press, Oxford, 1956). Tarskin alkuperäinen totuusmääritelmä formalisoiduille kielille ja totuuden määrittelemättömyystulos ovat esitetty nykyaikaisella notaatiolla. Analyyttisen ja historiallisen lähestymisen kautta Tarskin totuusmääritelmän ja malliteorian suhteita selvennetään absoluuttisen ja suhteellisen totuuskäsityksen avulla. Ajatusta formaalisista kielistä ennalta annetusti tulkittuina kielinä esitellään ja sen historiallisia taustoja selvitetään. Tämän idean olennaisuus todetaan Tarskin 1930-luvun totuusmääritelmän muodostumiselle. Eräiden käännöksen käsitteeseen liittyvien epäselvyyksien esiin nostaminen ja aksiomaattisten totuusteorioiden ja totuusmääritelmän suhteen esitteleminen ovat osa tutkielman loogista osuutta. Näiden lisäksi tutkielma esittelee S. Shapiron ja J. Ketlandin totuusteoreettisen deationismin kritiikkiä, jossa käytetään Tarskin totuusmääritelmää vastaavaa totuusteoreettista aksiomatisointia.

This master's thesis in musicology focuses on Russian and Soviet orchestral conducting education from a Finnish perspective. The thesis consists of a summary and two sub-studies. The first sub-study, titled "Russian Conducting Pedagogy in Finland", published in the journal Idäntutkimus 4/2022, provides background information by examining which Russian or Soviet conductors have taught in Finland over time and which Finns have studied orchestral conducting in Russia or the Soviet Union. The second sub-study, the article manuscript "Finnish alumni's experiences of the orchestral repertoire at the St. Petersburg Conservatory conductor education from 1979 to 2019", examines the repertoire used in conductor education at the St. Petersburg (Leningrad) Conservatory and its pedagogical nature. The study utilizes a qualitative research approach that combines interviews and autoethnography to explore conducting pedagogy and expand our understanding of Finnish-Russian music relations. The material used consists of thematic interviews with Finnish alumni of the St. Petersburg Conservatory and the author's own notes from their studies at the conservatory from 2001 to 2004. The results of the first sub-study suggest that Russian conducting pedagogy has had a significant impact on Finnish conductors. The teaching visits of Arvid Jansons in the 1970s and Ilya Musin in the 1990s inspired numerous Finnish conducting students at that time. In addition, Eri Klas, who received his training in Leningrad, served as a professor of orchestral conducting at the Sibelius Academy from 1993 to 1997. Finnish musicians have also gone to study conducting beyond the eastern border, and they have become experts in Russian orchestral music. The most popular institution among Finns has been the St. Petersburg (Leningrad) Conservatory. The second sub-study analysed the repertoire employed in conducting education at the St. Petersburg (Leningrad) Conservatory based on alumni interviews. The study examined the repertoire's composers, genres, styles, and difficulty levels, and compiled the interviewees' perspectives on its pedagogical nature. Notably, the study highlighted the prominence of Beethoven's and Tchaikovsky's works in the repertoire and the relatively high representation of Russian music. The findings suggest that the repertoire used in the conservatory's conducting education equips students with a solid foundation for developing their conducting skills and for working in the professional field.

Tutkielmassani tarkastelen amerikkalaissyntyisen kirjailija Lionel Shriverin We Need to Talk about Kevin (2003)- romaanin henkilöhahmon Evan kirjoittamia kirjeitä omaelämäkerrallisuuden ja tunnustamisen kautta. Eva Khatchadourianilla on tarve kirjoittaa ja kertoa kokemastaan vaikeasta äiti- poikasuhteesta ja kohtaamastaan traumasta. Evan ja Franklinin poika Kevin on surmannut seitsemän koulutoveriaan, opettajan ja koulun ruokalan työntekijän. Samalla Kevin surmasi myös isänsä Franklinin ja sisarensa Celian. Eva kirjoittaa kirjeitä kuolleelle aviomiehelleen noin kaksi vuotta Kevinin teon jälkeen. Kirjeet ulottuvat aikaan ennen ja jälkeen Kevinin syntymän ja taustoittavat laajasti Khatchadourianin perheen elämää. Tutkielmani tavoitteena on osoittaa, kuinka trauman käsitteleminen kirjoittamalla auttaa traumasta selviytymisessä ja sen sitouttamisessa osaksi elämää. Lisäksi vastaan kahteen työssäni esittämään kysymykseen, kuinka Eva selviää traumasta ja mitä Evan tarpeeseen kertoa sisältyy? Tutkielmani koostuu romaanin lajisidoksellisuuden tarkastelusta, jossa omaelämäkerrallisuus näyttelee keskeistä sijaa kirjeiden ja päiväkirjamaisuuden valossa. Romaanin kerronnallisia seikkoja tarkastelen Mihail Bahtinin polyfonia- käsitteen näkökulmasta ja amerikkalaisen kirjallisuudentutkija James Phelanin luomien kerronnan eettisyyden näkökulmien ja epäluotettavuuden käsitteistön valossa. Lisäksi syvennän analyysiani Evan kertomasta traumafiktion piirteiden kautta ja tunnustuksellisuuden konstruoimisen kautta. Omaelämäkerrallisuuden keskiöksi muodostuu työssäni tunnustaminen. Kirjeet romaanin muotona tuovat esiin tunnustuksellista materiaalia osoitettuna ennalta määritellylle vastaanottajalle. Kirjeiden kirjoittamiseen liittyy myös menetyksen kontekstissa Franklinin hengissä pitäminen. Päiväkirjan valossa tarkasteltuna Evan kerronta ilmentää nykyhetkeä ja tuo esiin Evan toipumisen prosessin keskeisen seikan, joka on itsesyytöksistä luopuminen. Päiväkirjamaisuuden kautta konstruoin Evan kertoman itselle osoitettuna reflektiona, joka on keskeinen seikka traumasta toipumisen osana. Evan nykyhetkeä kuvaa myös vankilavierailut Kevinin luona, joiden myötä syntyy uusi vuorovaikutussuhde äidin ja pojan välille. Tämä on keskeinen osa traumasta selviytymisessä ja toipumisen prosessissa. Kerronnallisuuden kautta esiin nousee romaanin monitulkintaisuus, joka ilmenee polyfonisuuden kautta ja liittää lukijan mukaan teoksen arvottamiseen ja tulkintaan. Eettinen lukukokemus muodostuu lukijan muuttuvassa suhtautumisessa Evan kertomaan ja Evaan henkilönä sekä muihin teoksessa esiintyviin henkilöihin. Tämä edellyttää ymmärryksen lisäämistä tavasta, jolla Eva kertoo. Traumafiktion piirteiden kautta esiin nousee materiaali, jolle tunnustaminen rakentuu. Evan tarve kertoa ja tunnustaa pyrkii tunnustamisen ytimeksi määrittyvään totuuden ymmärtämiseen. Eva saavuttaa eheytymisen kohtaamalla traumatisoivat asiat ja tunnustamalla ne maallisessa kontekstissa sosiaalisen ja esoteerisen tunnustamisen kautta. Tunnustaminen mahdollistaa trauman sitouttamisen osaksi elämää. Tämä taas mahdollistaa elämän jatkumisen ja ymmärryksen muodostumisen traumatisoitunutta itseään kohtaan. Käsitellessäni tunnustuksen diskurssissa vaiettuja aiheita, koulusurmaa ja äitiyttä, liitän teoksen osaksi keskustelua amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. Teos kiinnittyy kirjallisuudenkenttään jatkamalla kirjeromaanin perinteitä fiktiivisen omaelämäkerrallisuuden kehyksissä. Samalla teoksesta on kuitenkin konstruoitavissa terapeuttinen näkökulma, joka avaa uusia tulkinnan mahdollisuuksia ja ottaa osaa keskusteluun kirjoittamisen hyvinvointivaikutuksista trauman käsittelyn kontekstissa.

Pyrin Pro gradu -tutkielmassani hahmottamaan ne tekijät, jotka konstituoivat julkista aluetta demokraattista legitimiteettiä tuottavana poliittisena foorumina. Työni keskiössä on deliberatiivisen demokratian teorian ydinajatus, että ihmiset ja ihmisryhmät kykenevät muodostamaan mielipiteensä ja tuomaan sen esille julkisissa keskusteluissa. Hyvin argumentoitu vaade ryhmän oikeuksien puolesta kerää julkista kannatusta muualtakin kuin asianomaisen ryhmän sisältä. Tämä puolestaan saa aikaan poliittisia muutoksia. Ryhmä, jota yhdistää epäoikeudenmukaisuuden kokemus, tuo agendansa julkisuuteen ja pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta poliittiseen päätöksentekoon. Oleellinen kysymys tässä kontekstissa on, kuinka paljon yleisen mielipiteen tulisi vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja minkälaisiin aiheisiin poliittisesti vaikuttava yleinen mielipide on rajattu. Keskustelun julkisen alueen demokraattistra legitimiteettiä tuottavasta voimasta käynnisti Jürgen Habermasin teos Strukturwandel der Öffentlichkeit vuonna 1962. Olen käyttänyt kyseisen teoksen lisäksi lähteinäni Habermasin myöhäisempää tuotantoa. Habermasin pääasiallisina kommentaattoreina työssäni toimivat John Rawls, Nancy Fraser, Chantal Mouffe ja Seyla Benhabib. Tarkastelutapani on systemaattinen. Pyrin selventämään julkisen alueen käsitettä sekä liittyen julkiselle alueelle postuloituihin funktioihin, episteemiseen asemaan, sosiaaliseen ontologiaan, ekstensioon ja sitä konstituoiviin periaatteisiin. Käyn läpi deliberatiivisen demokratian teorian, poliittisen liberalismin ja agonistisen politiikan teorian käsitykset politiikan ja julkisen alueen luonteesta. Pyrin puolustamaan deliberatiivisen demokratian mukaista näkemystä julkisen alueen funktiosta. Käyn tutkielmassani läpi myös niitä ongelmia, jotka nousevat viime vuosikymmenien aikana demokraattisen päätöksenteon kannalta oleellisissa instituutionaalisissa rakanteissa tapahtuneista muutoksista. Keskeinen kysymys on, kykeneekö habermasilainen teoria vielä säilyttämään deskriptiivisen ja normatiivisen arvonsa globalisoituneessa maailmassa. Tutkimuksessani selvisi, että demokraattinen legitimiteetti vaatii tuekseen julkisen alueen mielipiteenmuodostusta. Julkista aluetta ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista hahmottaa yhtenä laajana diskursiivisena areenana vaan useiden kommunikatiivisten alueiden verkostona, joista jotkut alueet ovat kattavampia kuin toiset.

Plastic is a challenging product from the environmental point of view. It is cheap and versatile, but most of the plastic produced in the world ends up to litter the wildlife and the oceans at the end of its lifecycle. According to the EU Packaging Directive, Finland is committed to use the so called soft measures in guiding consumers to choose an environmentally friendly shopping bag and a small packaging bag. Behavioral economics refers to this with terms nudge. The aim of this study was to find out how the nudge of stores works, what kind of shopping bags and packaging bags consumers choose and what motivates them. The research method is based on the qualitative research tradition. A structured question-naire was used and 23 consumers were interviewed. In addition, a thematic interview was conducted with two retail chain leaders on their retail chain's merchants’ nudging measures regarding the choice of shopping bags and small packaging bags. The interviews were ana-lyzed by theme, using both the nudge theory, the various motives of consumption, and two systems of thinking about routine and thinking-based choices. The study showed that most consumers are motivated by normative values, i.e. the desire to act ethically and socially accepted way. Many also emphasized hedonistic values, which means that small bag and shopping bag selection should be easy and the bags should also be aesthetically beautiful and durable. HD bags with an environmental impact were still se-lected because of their easy access. Even though consumers felt that the shop had not re-cently informed about their small bags and shopping bags, the choices were made based on the pricing, exhibition of the bags as well as the look of the shopping bags. Getting small eco-logical bags was considered a problem. Many would also be willing to try the durable vege-table and fruit bag. The fact that the price tag can be attached directly to some fruits has al-ready been routinized. In the light of this study, it also appears that people who used some kind of bag of their own worked routinely and consideration has been done much earlier for either economic or ecological reasons.