Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Laininen, Jenni (2012)
    Tutkielman tehtävänä on selvittää tulevaisuudennäkymien julkistamista arvopaperimarkkinoilla koskevan sääntelyn keskeisiä ongelmia ja erityiskysymyksiä sijoittajan näkökulmasta. Sääntelyn tärkeimmät kysymykset liittyvät ennen kaikkea tulevaisuudennäkymissä annettaviin tietoihin, tiedon laatuun, tilikaudella esitettävien näkymien määrään, näkymien kattamaan ajanjaksoon sekä siihen, onko tulevaisuudennäkymiä ehdottomasti annettava. Näihin kysymyksiin liittyen on tarpeen erityisesti pohtia velvollisuutta julkistaa tulosvaroitus. Tutkimustehtävä on ajankohtainen siksi, että arvopaperimarkkinalakia ollaan uudistamassa erityisesti tulevaisuudennäkymien antamista koskevilta osiltaan. Lisäksi yhtä laajaa ja voimassa olevaan sääntelyyn kriittisesti suhteutuvaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty. Koska tulevaisuudennäkymät ovat arvopaperin arvolle erittäin olennaista tietoa, on tärkeää, että sääntely takaa sisällöltään mahdollisimman täsmällisten ja selkeiden näkymien julkistamisen. Näkymissä tulisi esittää arvopaperin arvolle keskeiset tiedot, mukaan lukien liikevaihdon ja tuloksen kehittymistä koskevat arviot. Näkymien tulisi lisäksi olla sellaisia, että niiden perusteella on mahdollista tehdä numeraalisia analyyseja arvopaperin liikkeeseenlaskijan tuloksen ja taloudellisen aseman kehittymisestä. Epätäsmällisten, monitulkintaisten ja muita kuin arvopaperin arvolle olennaisia tietoja sisältävien näkymien julkistamista tulisi välttää. Näkymien optimaalinen määrä tilikaudella ei ole yksiselitteisesti todettavissa. Näkymien tarkastelua ei tulisi kuitenkaan ajoittaa pelkästään osavuosikatsausprosessin yhteyteen, vaan jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta tulee huolehtia. Suositeltavaa olisi lisäksi julkistaa seuraavaa tilikautta koskevat näkymät tilikauden viimeisellä kvartaalilla tiedottamisen jatkuvuuden takaamiseksi. Näkymien julkistamisen vapaaehtoisuus on illuusio, sillä arvopaperimarkkinalaki velvoittaa liikkeeseenlaskijan pitämään saatavilla olennaiset ja riittävät tiedot arvopaperin arvoon vaikuttavista seikoista. Näkymät saadaan pääasiassa jättää julkistamatta vain silloin, kun näkymät ovat pysyneet muuttumattomina. Velvollisuus julkistaa näkymät on korostunut tilinpäätöstiedotteen osalta. Suunnitellun arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen myötä tutkielmassa esitettyjen kysymysten painoarvo korostuu. Tulevaisuudennäkymien antamista koskevaa sääntelyä tulisi ennen kaikkea tulkita ja kehittää sijoittajien ja tehokkaan hinnanmuodostuksen näkökulmasta. Riittävä sääntely on myös arvopaperin liikkeeseenlaskijan etu, sillä se lisää markkinoita kohtaan tunnettua luottamusta ja edesauttaa siten tehokasta pääomanhankintaa markkinoilta.
  • Oljemark, Fiina (2020)
    Finland's goal is to be a carbon-neutral society by 2035. In the case of agriculture, the key objective is to reduce greenhouse gas emissions and increase carbon sinks. However, alongside mitigating climate change, food supply must be secured for a growing population. In the future, food production should be increased without increasing its negative environmental impact. Solving this equation is one of the greatest societal challenges to which the food production system must adapt. In this work, I study the amount of greenhouse gas emissions that result from the production processes of different protein food products. I gather the results for beef, oil plants, wheat, neo-carbon protein, and cultured meat. In addition to the environmental load, I determine the profitability of the production of these goods by considering both the net commercial income and the net social income, where the latter includes also emissions and environmental load in the cost estimates. Traditional beef production uses a large proportion of cultivated cereals as fodder, and almost all available grassland for grazing. I determine the benefits that would accrue if, in the future, part of the beef consumed were replaced by cultured meat. A similar comparison is made between oil plants used as fodder and neo-carbon protein. New protein food products have the potential to be more resource efficient and less harmful to the environment than traditional forms of food production. My results show that a protein kilogram of cultured meat requires 99,2 % less land, 97 % less water and 70 % lower greenhouse gas emissions compared to beef production. Correspondingly, compared to oil plants, neo-carbon protein consumes 99,5 % less land and 98 % less water, and results in 95 % lower greenhouse gas emissions. If half of the current domestic production of beef and oil plants were replaced by cultured meat and neo-carbon protein, a total of about 1,2 million hectares of land would be freed up for other uses. Afforestation of arable land would reduce soil carbon emissions by up to 34 million tCO2 equivalents per year. For a private landowner, however, afforestation of the field is not an economically viable option if the system of government subsidies remains the same. Economic incentives are needed in order to increase the net present value of afforestation beyond that of arable farming. Over the 60-year period I am looking at, a subsidy of 7 140 EUR per hectare would be needed for afforestation to be an economically profitable investment for a private landowner.
  • Hakkarainen, Sanna (2022)
    Maisterintutkielma tarkastelee filosofisen analyysin menetelmällä tulevaisuuden käsitettä strategisen ajattelun ja toiminnan osana. Tutkimuksessa keskeisemä aineistona käytetään Timo Santalaisen teosta (2009) ”Strateginen ajattelu & toiminta”. Strateginen ajattelu suuntaa tulevaisuuteen ja ohjaa strategista toimintaa. Tässä tutkimuksessa tulevaisuus käsitetään toiminnan kautta luotavana asiana, johon on valmistauduttava aktiivisesti. Ajatus tulevaisuudesta on muuttunut antiikin ajoista nykypäivään. Toisin kuin antiikin aikana, nykypäivänä ajatellaan, että mahdollisia tulevaisuuksia on yhden sijaan useita ja tulevaisuuteen vaikuttavana tekijänä on Jumalan sijaan ihminen itse. Nykyisin tulevaisuutta pyritään tutkimaan muun muassa tulevaisuudentutkimuksen keinoin. Liiketoiminnassa tulevaisuutta pyritään hallitsemaan liiketoimintastrategioiden avulla. Tutkimuksessa aineistona käytetyn teoksen valossa tulevaisuus on päämäärä, johon ihminen valmistautuu aktiivisesti ennakoimalla, suunnittelemalla ja oppimalla. Tulevaisuus on tila, joka on haluttu ja tavoiteltu. Tämän halutun tilan edessä on esteitä, jotka organisaatio ja yksilö ylittävät omalla työllään. Haluttu tulevaisuus ei synny ilman voimaa, painetta muuttuakseen, jossa ulkoisen toimintaympäristön muutoksella on suuri merkitys, kun se pakottaa organisaation ja yksilön reagoimaan ja viemään toiminnan uuteen suuntaan. Halutun tulevaisuuden muotoilemiseen tarvitaan myös suunta eli visio, joka toimii eteenpäin viemänä voimana tilanteessa, jossa ulkoinen muutospaine tekee muuttumisesta välttämätöntä, jotta toimintaa voitaisiin jatkaa. Tulevaisuuden tekemistä edellyttävän vision toteuttamiseksi organisaatio ja yksilö tarvitsevat voimavaroja, resursseja ja taitoja, joita kehitetään jatkuvan oppimisen kautta. Tulevaisuutta tehtäessä ihminen yksilönä ja organisaation muodostamana ryhmänä ennakoivat ympäristössä tapahtuvia muutoksia ja valmistautuvat toimimaan yllättävissä tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Tulevaisuus ajan elementtinä on Santalaisen ajattelussa resurssi ja lineaarisesti etenevä jatkumo, jolla on alku ja loppu. Ajan moniulotteisuus on nykyhetkessä, jossa strategi hyödyntää menneisyydestä oppimiaan taitoja ja tähtää toiminnallaan tulevaisuuteen sijoitettuun visioon. Nykyhetki asettaa strategille toimintaan sivusuunnista kohdistuvia ympäristön haasteita ja tarjoaa haluttua tulevaisuutta mahdollistavat resurssit, joita taitava strategi pystyy hyödyntämään toiminnassaan. Vastuu tulevaisuudesta on yksilöllä, jonka tehtävänä on käyttää kykyjään parhaalla mahdollisella tavalla, ja organisaation johtajalla, jotta tämä suuntaisi osaamisestaan organisaation hyödyksi
  • Lappalainen, Anna (2022)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen nuoriin opintomenestyjiin kohdistuvaa puhetta julkisen verkkokeskustelun kontekstissa. Tutkimuskirjallisuuden mukaan nuoruus on ainutlaatuinen ja herkkä elämänvaihe, johon liittyy monenlaisia kehitystehtäviä. Samaan aikaan tämä ainutlaatuinen elämänvaihe kohtaa entistä yksilöllistyvämmän, mediavälitteisemmän, monimutkaisemman, markkinoistuvamman ja sirpaleisemman yhteiskunnan kehityspaineet. Nuorten opinpolkuihin vaikuttavat koulutuspoliittiset uudistukset ovat 2020-luvulla tiivistäneet entisestään nuorten polkua kohti työelämää. Samaan aikaan nuorten tulevaisuuteen oleellisesti vaikuttavien opintovalintojen tekeminen on aikaistunut. Media on nostanut esiin nuoria opintomenestyjiä, joiden suoriutuminen opinnoissa on huippuluokkaa. Toisaalta uutisointi nuorten jaksamisesta, syrjäytymisestä ja mielenterveysongelmista on nostanut päätään, näiden ilmiöiden vahvistuessa tutkitusti myös nuorten keskuudessa. Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään ja erittelemään, millaista puhetta ja millaisia oletuksia verkkokeskustelussa liitetään nuoriin opintomenestyjiin. Verkkokeskusteluiden analyysin pohjalta tutkielma pyrkii erittelemään, miten nuoruuden opintomenestystä arvotetaan julkisessa keskustelussa ja mihin sitä suhteutetaan erilaisin retorisin keinoin. Pyrin myös analysoimaan, millaisista positioista käsin nuorten opintomenestykseen kohdistuvaa puhetta tuotetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta verkkokeskustelusta, jotka pohjautuvat Helsingin Sanomien nuorista opintomenestyjistä kirjoitettuihin kahteen artikkeliin. Nuoria opintomenestyjiä koskevia kommentteja oli näissä artikkeleissa yhteensä 223, joista rajauksen jälkeen sisällytin tutkimuksen analyysin kohteeksi 196. Tutkielmassa käyttämäni analyysimenetelmä on diskurssianalyyttinen kriittinen lähiluku, jota sovellan verkkoaineiston tutkimukseen. Käytän diskurssianalyysissa apuna tulkintarepertuaarin, argumentaation ja argumentaatiopositioiden käsitteitä. Sosiaalisen konstruktionismin ajatus todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta vaikuttaa analyysini taustalla. Analyysini keskittyy nuorten opintomenestyksen kontekstissa iän ja kehitysvaiheen muotoiluihin julkisessa verkkokeskustelussa. Teoreettisena kehyksenä tutkimuksessani toimii myös nuorisotutkimus, nuorten muuttuvan opinpolun tutkimus myöhäismodernissa yhteiskunnassa sekä nuorten mediakuvien tutkimus. Sosiaalisen konstruktionismin perusoletuksen mukaan verkkokeskustelu ei vain heijasta todellisuutta, vaan myös luo sitä. Aineistosta erottuu analyysin kautta kuusi hallitsevaa tulkintarepertuaaria, joiden kautta nuorten opintomenestystä tehdään ymmärrettäväksi elämän kokonaisuudessa. Verkkokeskustelussa nuorten opintomenestykseen liitettiin oletuksia joustavamman opinpolun suotuisista yhteiskunnallisista kokonaisvaikutuksista ja toisaalta huolta nuorten jaksamisesta. Keskustelussa nousi esiin yhteiskunnallisten rakenteiden kritiikki ja median ylläpitämän menestysjulkisuuden kritiikki sekä opintosuoriutumisen suhteuttamisen tarve elämän laajempaan kokonaisuuteen. Läsnä olivat toisaalta myös yhteiskunnallisia vaatimuksia, kilpailuasetelmaa ja menestymistä ihannoivat tulkinnat. Aineiston tarkastelun pohjalta on havaittavissa, että nuoriin kohdistuu toiseuttavaa ja arvottavaa puhetta erilaisten tulkintarepertuaarien kautta. Keskustelija asemoituu keskustelun kommenteissa usein aikuisen positioon, josta käsin hän puhuu nuorelle. Nuorten opinpolun näkeminen välivaiheena työelämään toiseuttaa nuoren tilannetta puheen tasolla. Aineistosta on myös havaittavissa se, että vaikka rakenteelliset ratkaisut ja päätökset tulkittiin oleelliseksi tekijäksi nuorten opinpolun muokkautumisessa, nuorten yhteiskuntaluokkaa, resursseja, erilaisia pääomia tai muita nuorten opintomenestykseen vaikuttavia taustatekijöitä ei juuri mainittu verkkokeskustelussa. Tämä seikka on tulkittavissa ilmenemänä yksilöllistyneen kulttuurin vahvistumisesta, joka osaltaan vaikuttaa nuoriin kohdistuviin oletuksiin, vastuullistamisiin ja asenteisiin, kun nuoret luovivat eteenpäin koulutuspolkujen moninaisuudessa.
  • Jalomäki, Satu (2019)
    In this study, the images of the future of the craft education are painted. The future is the result of the current situations and the choices made based on them. The future cannot be known in ad-vance, but it is possible to analyse and anticipate it by means of the wishes, probabilities and opportunities. The starting point of this study was the question of what kind of role the craft education will play in the future. The aim of this study was not to predict the future, nor to determine what sort of the craft and the craft teaching should be in the future. Instead, the purpose of the study was to analyse what kind of futures the craft education can be facing. The study also sought to find out if the subject's name affects how its future is seen. The research material in this study consisted of two parts. First part of the material was collected from students at the craft teacher education of University of Helsinki using the method of empathy-based stories (MEBS) during the spring 2018. The Association of Craft Teachers surveyed its members in early 2018. One section of the survey dealt with the future of the craft as a subject. The answers of this section formed the second part of the research material. The analysis was done with theory-guided content analysis which is one of the qualitative research methods. A desired future for craft education is a situation where hand skills are appreciated, and handicrafts is a popular hobby. Teaching resources have increased, teaching is genuinely multi-material and focuses on the complete craft processes and sustainable use of materials. New phenomena support the craft education and the roles of teachers get new forms. Positive images of the future were considered probable, but likewise, it is likely that hand skills will not be appreciated in the future, and craft education will become superficial or even completely disappear from elementary school. A possible, but undesirable, and unlikely future is the future where craft teachers are no longer needed, and only few have the skills for handicraft. Next, these future images must be transformed into scenarios. It is important to describe the measures that will make it possible to move towards the desired future. The name of the subject did not affect how its future was described, although the number of respondents was so small that it is impossible to make generalized conclusions.
  • Palmumäki, Pyry (2014)
    The aim of this study was to explore post-secondary school education (i.e. tenth grade) students' conceptions of the main goals of the tenth grade, actualized contents in the tenth grade and role of the tenth grade in the Finnish educational system. In this study there were also examined the motivational as well as contextual factors that had influenced the student's educational selection. Further, this study aimed to unravel perspectives that would help in improving secondary- and supplementary school education to prevent educational exclusion and school drop out after post-secondary school. Qualitative data was gathered by using theme interview. Interviews were conducted in early 2014, at a preselected time and location in a secondary school in Helsinki. The participants were 8 students attending a tenth grade. The structure of interview was allowed to develop individually during the interview process, which is typical for theme based interviews. The collected data was analyzed relying on a theory grounded qualitative content analysis. The results of the study indicated that tenth grade was seen as a part of Finnish educational system, aim of which is to prevent educational exclusion by implementing educationally and personally meaningful contents in practice. The participants decisions to apply for the tenth grade was influenced by both motivational and contextual factors. The analysis of motivational factors revealed that the participants emphasized reflecting his/hers future as a result of that reflection being motivated to apply and participate in supplementary education. Contextual factors were emphasized as being supportive and clarifying components regarding the participants educational choices. Especially student counselling was seen as being an effective factor in making educational choices. According to the findings, one reason for the risk of school drop-out was a negative image of self as a pupil. Regarding the participants, that image changed positively during the tenth grade. That change appeared to have had a positive effect also to one's conceptions about school and studying. The result of this study brings valuable knowledge of tenth and of the factor related to educational exclusion. Understanding and recognizing these factors better, helps in developing our educational system to be better able to face and eliminate issues which cause educational exclusion.
  • Hyvättinen, Tuija (2020)
    In a changing world, as we face new and surprising challenges in our daily lives, we need the ability to look to the future. The bigger the changes, the harder it is to anticipate the future. However, the future will not only happen, but it is made through decisions and choices. Agency combines awareness of the past and its typical perspectives. At the same time, it is oriented towards the future and the ability to imagine alternative futures. Despite the uncertainties, agency manifests itself as the ability to contextualize past habits and images of the future. Agency thus combines the effects of different time dimensions, both the perceptions and values formed in the past and the expectations and fears of the future. Attitudes towards the future thus reveal an individual's thoughts about his or her own position and opportunities in society. The purpose of this study is to look at how young people talk about the future and what meanings they give to the future in their speech. In addition, the aim is to methodically identify the ways in which young people talk about the future and to analyze the structure of agency in identified ways of speaking. The study was carried out by using phenomenographic method and discourse analysis to identify meanings given for the future. The research material was future-themed essays (n = 53) written by 16–18 years old high school students. They were written as preliminary tasks for the voluntary course in 2018 and 2019. Interpretations of meanings resulted different ways of talking about the future as a result of the analysis. The descriptions formed from these were further interpreted theoretically from the perspectives of agency, and generalizations about the most typical ways of talking about the future were formed. At the same time, the description of the method was a result and a basis for further work. Other results provided descriptions of both the ways of future speech and the linking of agency to these. Linear, scenario-based and desired futures were identified as ways to talk about the future. In the linear way the emphasis was on the past, knowledge, and current trends. Instead, the scenario talk built the future on new types of solutions as well as alternatives based on discontinuities. Desired futures, on the other hand, were the most subjective ways to see the future, and they were based on values, desires, and dreams. Examination of agency in future speech showed that speech style is important in terms of agency skills. Analysis of the three most typical combinations of speech patterns provided more detailed information on how speech can be used to understand the relationship to the future. The three types were named as “realists”, “executors”, and “utopians.”
  • Rytilä, Piia (2015)
    Ekoteologisissa julkaisuissa ilmastonmuutos mainitaan usein yhtenä ympäristöongelmista, mutta viime vuosina on myös julkaistu nimenomaisesti ilmastonmuutosta käsittelevää teologiaa. Tässä tutkielmassa tarkastelen ilmastonmuutosta käsittelevää teologiaa tulevaisuuden näkökulmasta. Ensinnäkin tarkastelen, millaisia tulevaisuuteen liittyviä näkemyksiä ilmastonmuutosta käsittelevässä teologiassa on esitetty. Toiseksi selvitän, millaisia näkemyksiä tulevaisuuteen liittyvästä toimijuudesta on esitetty, eli kenen käsissä luomakunnan tulevaisuus on. Olen rajannut aineiston sellaisiin lähteisiin, joissa käsitellään ensisijaisesti ilmastonmuutosta ja esitetään jokin tulevaisuuteen liittyvä näkemys. Rajauksen perusteella aineistoksi valikoitui viisi teologista monografiaa ja neljä artikkelia. Monografioista kaksi on samalta henkilöltä, joten tutkimuksen kohteena on kahdeksan eri teologin tekstejä. Analysoin aineistoa systemaattisen analyysin metodilla. Taustaluvussa esittelen ekoteologiaa sekä ilmastonmuutokseen keskittyvää teologiaa. Monet ekoteologialle tyypilliset painotukset näkyvät tämän tutkielman aineistossa selvästi. Tutkimuksessa käy ilmi, että kaikki analysoidut ilmastonmuutosta käsittelevät teologit näkevät ilmastonmuutokset huomattavana vaarana. Kaikilla on kuitenkin myös toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja visioita siitä. Hyvää tulevaisuutta määrittää useimpien teologien mukaan se, että se tapahtuu tässä maailmassa. Tuonpuoleisesta tulevaisuudesta puhutaan vain vähän tai se torjutaan. Tämän kanssa johdonmukaisesti pelastusta määritellään aineelliseen maailmaan painottuen. Lähes kaikkien teologien mukaan pelastus koskee koko luomakuntaa, ei yksin ihmisiä. Se, mille toivo hyvästä tulevaisuudesta pohjautuu sekä edellytykset hyvän tulevaisuuden saavuttamiseksi vaihtelevat eri teologien teksteissä. Edellytykset liittyvät keskeisesti siihen, kenen käsissä tulevaisuus on. Suurin osa esittää jossakin muodossa näkemyksen, jossa Jumalan toiminta ja ihmisten toiminta yhdistyvät tai niitä molempia tarvitaan. Kaksi teologia on tämän enemmistön kanssa eri linjoilla: he korostavat voimakkaasti ihmisten toimintavelvoitetta ja painottavat, että siitä riippuu tulevaisuuden laatu. Muut näkevät Jumalan armon ja pelastavan rakkauden vaikuttavan tilanteeseen. Jumalan armoa korostavista teologeista kaksi pitää Jumalan roolia niin keskeisenä, että ihmisten tehtävä on toiminnallaan esimerkiksi todistaa Jumalan pelastavasta rakkaudesta, ei niinkään itse pelastaa maailmaa. Kiteytettynä tulevaisuutta ja siihen vaikuttavia toimijoita koskevissa näkemyksissä on siis seuraavanlaisia päälinjoja: Ilmastonmuutoksen tuomasta vaarasta huolimatta on paljon toivoa hyvästä tulevaisuudesta, ja tämä hyvä tulevaisuus tapahtuu maan päällä ja luomakunnan yhteydessä. Hyvään tulevaisuuteen pääseminen on sekä ihmisten että Jumalan käsissä.
  • Pernilä, Oona (2022)
    The health and social services reform will enter into force in its entirety from the beginning of 2023. With the reform, the responsibility for organizing social and health care will be transferred from municipalities to the responsibility of 21 wellbeing services counties. At the time of writing this thesis, the changes to the medical legislation brought by the reform have not yet been published. Hospital pharmacies and dispensaries take care of Finland's public pharmaceutical services. The tasks of public pharmaceutical services include pharmaceutical logistics tasks, non-industrial pharmaceutical manufacturing, and the preparing of medicines, as well as pharmaceutical expert tasks and services.The aim of this study is to find out the opinions of current hospital district managers, medical directors, and hospital pharmacists about how future pharmaceutical services should be organized in the upcoming wellbeing service counties. The study was conducted using an electronic structured questionnaire, which was sent in October 2021 by e-mail to the heads of all Finnish hospital districts, medical directors, and hospital pharmacists. The survey also included Åland and the Joint Municipal Authority for Social and Healthcare in Central Uusimaa (Keusote). The questionnaire consisted mainly of Likert-scale questions, but the questionnaire also had open answer fields to which respondents were able to add comments and refine their answers. The questionnaire was evaluated by several experts and piloted by two experts. The questionnaire consisted of seven different sections, which addressed the number and concentration of hospital pharmacies and dispensaries, clinical pharmacy services and medication safety, pharmaceutical purchasing and formulary, automation and information systems, co-operation in wellbeing service counties, and pharmaceutical services in a state of emergency and limited resources. The overall response rate to the survey was 50% (n = 34/68). 79 per cent (n = 19/24) of hospital pharmacists and 35 per cent (n = 15/43) of managers and medical directors responded to the survey. Responses were received from all hospital districts, Åland and Keusote. Based on the responses, it is hoped that the activities of hospital pharmacies will be mainly concentrated in wellbeing service counties so that the services would not move too far. Co-operation in individual pharmaceutical service activities could take place in collaborative areas or nationwide. The current number of hospital pharmacies was thought to be sufficient, but the operation of individual dispensaries could be closed or transferred to the administration and coordination of a hospital pharmacy in the area. It is hoped that clinical pharmacy services will be increased, and medication safety officers are desired for at least all wellbeing service counties. It is hoped that purchasing will be centralized nationwide, especially for expensive and rare pharmaceuticals, but the procurement of pharmaceutical formularies could be done by collaborative area, and the formation of the formularies could be done by wellbeing service county or collaborative area. It is hoped that automation and technology will increase in pharmaceutical services and that information systems will become more integrated. Increasing co-operation both between hospital pharmacies and within wellbeing service counties, for example between community pharmacies, was advocated. In the future, resources should be focused on pharmaceutical services personnel and their training, as well as on automation and technological solutions. It is hoped that the crisis preparedness of the pharmaceutical services will be increased in the future.
  • Salo, Sanna (2022)
    Tutkielmassa tarkastelen englannin kielen roolia ja käyttökonteksteja ulkosuomalaisessa podcastissa. Tutkin, millaisissa yhteyksissä englannin kielenaineksia käytetään näennäisesti ongelmattomana ja tunnusmerkittömänä osana suomenkielistä keskustelua. Lisäksi syvennyn analysoimaan monikielisiä sanahakusekvenssejä eli tilanteita, joissa puhuja jää hakemaan puuttuvaa suomenkielistä sanaa ja käyttää tukikielenään englantia. Tutkielman aineistona on julkinen Byelingual-podcast. Podcastia pitää kaksi suomalaista ja nykyisin Englannissa asuvaa 1990-luvulla syntynyttä naista. Puhujien äidinkieli on suomi, mutta he käyttävät englantia laajasti jokapäiväisen elämänsä eri osa-alueilla. Aineistoon on kerätty 92 katkelmaa 28 jaksosta. Tutkielmassa käsiteltävät esimerkkikatkelmat olen litteroinut noudattamalla keskustelunanalyyttista litterointitapaa. Tutkielma on metodiltaan keskustelunanalyyttinen laadullinen tapaustutkimus. Tutkielma osoittaa, että englannin kielenainekset ovat usein luonteva osa suomenkielistä podcast-keskustelua. Erityisesti tietyt aihepiirit puoltavat englanninkielisen sanaston käyttöä. Englantia käytetään muun muassa ruokasanastosta puhuttaessa ja brittiyhteiskuntaan ja -kulttuuriin liittyvän kontekstisidonnaisen sanaston kohdalla. Aina ei ole mielekästä määritellä, onko kyse englannin- vai suomenkielisestä kielenaineksesta. Aineiston sanahakukatkelmissa englanninkielistä tukisanaa voidaan käyttää edesauttamaan puuttuvan suomenkielisen sanan löytymistä tai tarkentamaan puheen kohteena olevan käsitteen kyseenalaista merkitystä. Vaikka puhuja tulee ymmärretyksi englanniksikin, orientoidutaan keskustelussa usein siihen, että suomen kielen käyttö on suomenkielisessä keskustelussa odotuksenmukaisempaa ja vasta oikea suomenkielinen sana ratkaisee sanahaun tyydyttävästi. Suomenkielisyyden preferenssi voi liittyä myös ajatukseen suomenkielisestä kuulijasta.
  • Kröger, Esko (2020)
    Tutkimuksen tavoitteena eli tarkoituksena eli tehtävänä on tulkita kirkkohallituksen julkaisun Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan (lyhenne PHIJO) saarnaa koskevat ohjeet Roman Jakobsonin viestintämallin osien avulla. Edellä mainitusta tutkimustehtävästä generoituu suoraan tutkielman tutkimuskysymys, joka tarkentuu kirjoitusasuun: ”Millaisina Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan saarnaohjeet näyttäytyvät viestinnällisesti, kun ne tulkitaan Jakobsonin viestintämallin osien avulla?” Tutkimus on lajityypiltään tulkitseva viestinnällinen tutkimus. Sen aineistona on PHIJON kolme saarna-aiheista alalukua. Tutkimuksen päätutkimusmenetelmä, kun aineiston saarnaohjeita tulkitaan pääluvussa 4, on viestinnällinen tulkinta Jakobsonin viestintämallin (osien) avulla. Muulloin tutkielman sivututkimusmenetelmä on yleinen tieteellinen metodi. Tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia ovat a) saarnaohjeiden tulkinnat, jotka esitetään pääluvun 4 taulukoissa ja b) tuon pääluvun päätelmät sekä c) pääluvun 5 johtopäätökset. Jumalanpalvelussaarnan vanhimmat juuret voidaan ajoittaa juutalaisen kansan erityisiin hetkiin, joissa kansan papillinen tai poliittinen johto luki kansalle Tooraa ja muita pyhiä kirjoituksia. Juuret voidaan kohdentaa myös Jeesuksen ja apostolien ”missiosaarnoihin”. Kristillisen kirkon pitkän historian aikana saarnaa on kuvattu useiden määritelmien avulla, joista esimerkiksi Lönnebon moderni ja yksinkertainen luonnehdinta ”Saarna on Jumalan sanan ajankohtaista julistusta ja opetusta nyt-hetkessä” on tehokas. Saarnaan kohdistuvat säännöt voivat olla juridisia, kuten kirkkolain ja -järjestyksen säädökset, tai muuten normatiivisia tai ohjeellisia, kuten Jumalanpalveluksen oppaan periaatteet ja ohjeet. Roman Jakobson laati Karl Bühlerin kieli- ja viestintämallin (1934) pohjalta oman mallinsa viimeistään vuonna 1958. Mallin, jota nyt käytetään tutkimuksen tulkintavälineenä, alatasolla on yhteensä 6 viestinnän perustekijää, eli puhuttelija, sanoma, puhuteltava, konteksti, kosketus (koostuu kahdesta alaosasta) ja koodi − ylätasolla taas on 6 viestinnän tehtävää, eli ilmaisu-, poeettinen, vaikuttamis-, viittaamis-, faattinen (koostuu kahdesta osasta) ja metakielellinen tehtävä. Tutkielmaa varten mallista muokattiin uusi esitysmuoto (taulukko), johon sijoitettiin jokainen aineistosta kiteytetty saarnaohjevirke eli ydinsanoma tehtyine tulkintatuloksineen. Aluksi aineiston alalukukohtaisten tiivistettyjen saarnaohjeiden tulkinnassa puhuttelija (piispainkokous), puhuteltava (saarnaava pappi), fyysinen kanava (kirja), psykologinen yhteys (piispa – pappi) ja koodi (asiakoodi, kirkollinen asiakoodi, hengellinen koodi) nähtiin samoina kolmen alaluvun osalta. Toisaalta virkkeiden konteksti ja (ydin)sanoma vaihtelivat alaluvuittain paljon. Lisäksi viestinnän tehtävistä poeettisen, faattisen ja metakielellisen tehtävän ei nähty toteutuvan, mutta viittaustehtävän, ilmaisutehtävän ja vaikuttamistehtävän nähtiin toteutuvan täysin, jolloin esimerkiksi ilmaisutehtävä kertoi piispainkokouksen (yhteisestä) epävarmuuden tunteesta, tietävätkö saarnaavat papit kirkon saarnaohjeiden ydinkohdat. Kokonaistulkinta, jossa koko aineiston kattava saarnaohje käsitti mm. saarnan huolellisen valmistelun, Raamatun käytön, ajankohtaisuuden ja puhtaan evankeliumin kehotuksen, nosti esiin alalukutulkintoja laajemman tulkinnan puhuttelijasta ja puhuteltavasta. Samoin tulkinnat saarnaohjeiden (ydin)sanomasta, kontekstista, ilmaisutehtävästä ja vaikuttamistehtävästä laajenivat selvästi. Tutkimukseni tulokset ovat loogisia ratkaisuja saarnaohjeiden jakobsonilaisista viestinnän perustekijöistä ja tehtävistä. Lisäksi päättelin, että laadullisen tutkimuksen tulkinnallisuus näkyy nyt saarnaohjeiden laaja-alaisina kontekstiratkaisuina. Toin myös esille, että PHIJO voisi sisältää graafisen viestintämallin, että täydellistä viestintämallia ei ilmeisesti ole ja että yksi käsite voi johtaa laadullisen tulkinnan rakentelussa moniin eri strukturaalisiin käsitehierarkioihin.
  • Alatarvas, Saana (2020)
    For a long time, early childhood education (ECE) teaching has been a vocation. In Finland there has been two different possibilities for becoming one: from the University of Faculty of Education or from the University of Applied Sciences degree programme in Social Services. Even though the training programme is different, the assumption is that the knowledge is equal between the graduates. Both institutions are popular and novice ECE teachers graduate and start working in early childhood education. In the same time, early childhood education suffers from lack of qualified teachers. One of the problems seems to be, that during the five first years many of the ECE teachers want to switch or quit working in early childhood education. The aim of this study is to identify novice ECE teachers’ reasons to switch, quit or stay in a current workplace. The material of this study was collected via internet survey. There were various questions which I analyzed by using a qualitative analysis method. The survey was opened for the novice ECE teachers in the end of spring period 2017. I´ve got 17 respondents, in which 7 was graduated in the university and the rest 10 was from university of applied sciences. All the respondents were working in the same region. It’s important to pay attention to good relationship between the coworkers, otherwise it can be a reason to switch a workplace. Other reasons were long distance between home and job and professional reasons. Defendants working experience as an ECE teacher was minor, and that was seen in the answers: you cannot evaluate things you don’t have experience. Sadly, it’s possible that a novice employee lost a satisfaction for the job and it may causes finishing a career. On the other hand, working life is changing and nowadays employees want to be a part of a lifelong learning. In a context of early childhood education, it means that even though ECE teacher has a calling for the job, it doesn’t mean that man need to stay for it for the rest of her/his career. Bachelorettes for the social services has many skills and competence for social work as well, so they can be ECE teacher as long as it feels good and right. Yet this doesn’t mean that working as ECE teacher is less vocational for them than the colleagues whom graduated from the university: when the students apply to a higher school, both options are equal, and the student will calculate the best match to get in.
  • Torppa, Hanna (2015)
    Ikääntyneiden palvelujen painopistettä on siirretty kotiin tarjottaviin palveluihin ja ikäihmisten kotona asumisen tukemiseen. Tämä on 1.7.2013 alkaen asteittain voimaan tulleen vanhuspalvelulain (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista) mukaista toimintaa. Kotona asumisen tukemisessa halutaan painottaa asiakkaan osallisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuutta. Ikääntyvät ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jonka vuoksi yksilöllisiä palveluja tulee kehittää. Tutkimus käsittelee ikääntyneiden asiakkaiden palveluohjausta ja osallisuuden toteutumista moniammatillisessa ohjauksessa Helsingin kaupungin ja sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Tukevasti Kotona -hankkeessa. Hankkeen tarkoituksena on sujuvoittaa asiakkaiden palveluohjausta moniammatillisen yhteistyön keinoin. Hanke on toteutettu yhteistyössä suun terveydenhuollon, sosiaali- ja lähityön, terveysasemien ja terveyskeskuspäivystyksen kanssa. Hankkeen tarkoituksena on eri ammattiryhmien yhteistä ohjausta kehittämällä taata asiakkaille aiempaa sujuvammat hoitoketjut. Tutkimuskysymykset käsittelivät asiakkaan osallisuuden kokemusta ja kuulluksi tulemista, palveluiden sujuvuutta hankkeen asiakkuudessa ja asiakkaan palvelukokonaisuuden rakentumista moniammatillisessa ohjauksessa. Tutkimuksen näkökulma on hyvin ajankohtainen Helsingin kaupungilla. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää hankkeen sosiaaliohjauksen asiakasta. Haastateltavia ei erikseen valikoitu, mutta osallistumisen ehtona oli, että haastateltava ymmärsi haastattelun merkityksen ja pystyi antamaan suostumuksensa. Tämän vuoksi haastateltavissa ei ollut vaikeasti muistisairaita, vaan kaikki olivat itsenäisesti kotonaan asuvia länsihelsinkiläisiä ikäihmisiä. Haastateltavien ikä vaihteli 68 ja 92 vuoden välillä. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin ennen analysointia. Haastattelemalla asiakkaita oli mahdollista saada ensikäden tietoa osallisuuden toteutumisesta ja tuoda esiin sosiaaliohjauksen asiakkaan näkökulma. Tutkimuksessa haastateltujen ikäihmisten ohjaus sosiaaliohjaajan luo tapahtui pääsääntöisesti terveysasemalta. Se oli heille luonnollinen paikka saada tietoa. Haastateltavat olivat hyvin tyytyväisiä hankeen ohjaukseen. He saivat tarvitsemaansa neuvoja, apua tai tukea. Selkeä kunnioittava kohtaaminen ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi koettiin tärkeänä. Osallisuus asiakkuudessa toteutui vahvasti. Asiakkaat kokivat tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Suhde sosiaaliohjaajaan muodostui luottamukselliseksi. Asiakkaiden rauhallinen yksilöllinen kohtaaminen ja ajan antaminen tukivat kotona asumista. Tulevaisuutta ajatellen asiakkaat toivat esiin tyytyväisyytensä kun heillä oli tuttu työntekijä, johon voi luottaa. Palveluohjauksen lähtökohtana oli tarjota asiakkaalle hänen tarpeensa mukaista yksilöllistä ohjausta. Kyse saattoi olla neuvonnasta, palveluohjauksellisesta työstä tai yksilöllisestä palveluohjauksesta. Asiakkaan voimavaroista ja tarpeista lähtevä kohtaaminen vahvisti asiakkaan omaa toimijuutta. Itsetunnon kohentaminen ja arvostus nähtiin tärkeänä kohtaamisessa. Työntekijä voi kriisitilanteessa ottaa isomman roolin, jos asiakkaan omat voimavarat eivät olleet riittävät. Tavoitteena oli, että asiakkaan saadessa elämänsä uudelleen hallintaan, työntekijä voi vetäytyä ja valta säilyy asiakkaalla. Moniammatillisen ohjauksen tutkiminen hankkeen asiakkaita haastattelemalla osoittautui haasteelliseksi. Asiakkaille ei ollut merkitystä kuka palvelun tarjoaa, vaan hänelle oli tärkeintä palvelun sujuvuus. Moniammatillisuus ei näyttäytynyt asiakkaille, kuten ammattilaisille. Haastateltavat eivät hahmottaneet organisaatioiden rajoja tai tietojärjestelmien eroja. Moniammatillinen työ tapahtui taustalla asiakkaan suostumuksella. Moniammatillisen työskentelyn sijaan tutkimuksessa ilmeni, että palveluihin ohjaamisen sujuvoittamiseksi ja asiakkaiden palveluiden parantamiseksi oli tärkeää panostaa yhteistyöhön ja monialaisen ymmärryksen kehittämiseen. Monialaisessa ymmärryksen avulla pyrittiin yhteiseen jaettuun tietoon eri ammattiryhmien kesken. Tämä tarkoitti, että hankkeen asiakasohjauksessa pyrittiin ohjaamaan asiakas sujuvasti toisen ammattiryhmän asiakkuuteen, mikäli vaikutti, ettei oman ammattitaidon kautta saatu ongelmia selvitetyksi. Asiakasta ei torjuttu vaan kuultiin ja tarjottiin hänelle mahdollisuus asiaa paremmin hallitsevan ammattihenkilön yhteydenottoon. Asiakkaan ei tarvinnut itse jonottaa puhelimessa tai etsiä palvelua. Tutkimuksessa saatiin vahvistusta moniammatillisen ohjauksen merkitykseen monialaista ymmärrystä kehittämällä. Tämä tuki eri ammattiryhmien yhteistyötä ja auttoi yhteistä asiakasohjausta. Asiakas voi kokea tulleensa aina oikeaan paikkaa. Tutkimuksesta tuli esiin tarve kehittää yksilöllisiä malleja, joiden avulla asiakkaiden toimintakyky voitaisiin säilyttää pidempään yhdessä tekemällä, puolesta tekemisen sijaan. Ennaltaehkäisevien, osallisuutta ja toimijuutta vahvistavien palveluiden kehittäminen olisi jatkossa tärkeää.
  • Lahin, Laura (2021)
    The purpose of this study is to describe how and with whom children share the observations they do during science education and how the physical environment of the kindergarten and the research tools appear in the interaction. The aim is to produce new information on early childhood science education from a socio-cultural perspective in the institutional context of early childhood education. Learning by inquiry is a major method in the basics of the Early Childhood Education Curriculum (2018). Based on previous research, early experiences in science education and scientific language use form the basis for learning science at a later age. In this study science education is viewed in a sociocultural frame based on the theories of Lev Vygotsky. Science and research are social activities involving certain social conventions, and in science education children learn to understand these conventions. In this study, observation refers to how, according to Howes, an individual directs his or her attention to a phenomenon of interest to him or her. Observation is an interesting topic to study, because it’s a central part of learning and science education. The sharing of findings is approached within the socio-cultural perspective of learning, and the interaction in kindergarten is viewed as an institutional interaction. The research is qualitative research. The video material of the study was collected as part of the Joy of Learning Multiliteracies (MOI) project. Data was collected in Finnish day-care centers, and the research subjects were 5-6 years old. Multimodal conversation analysis was used as the analysis method. The analysis utilizes the three focuses of Rogoff’s sociocultural analysis, with particular attention to contextual and interpersonal processes. Based on the results, children share observations during the research phase of science education by speaking, demonstrations, and moving research tools, as well as combinations of these ways. Joining the sharing of observations was demonstrated by gaze, speech, or both. Children experienced observations with each other and adults, but most of the interactions related to sharing observations were between children. The active participation of adults appeared to be a factor in increasing interactions concidering observations. The physical environment of the kindergarten as well as the institutional practices appeared in the research activities to be partly limiting factors for the interaction related to observation. Based on the results in early childhood education during science education research activities, the interaction related to observations can be supported by modifying the learning environment and the active participation of the teacher.
  • Väyrynen, Taru (2019)
    Tässä maisteritutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia tulkin läsnäolosta asiakastilanteissa. Aihe on tärkeä, sillä sosiaalityöhön ja asioimistulkkaukseen kiinnittyvää tutkimusta on vain vähän. Aihe on ajankohtainen, sillä tulkkien käyttö on nykyään jokapäiväistä sosiaalityön arjessa maahan muuttaneiden asiakkaiden kanssa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten tulkin läsnäolo asiakastilanteessa vaikuttaa työntekijän ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen ja miten valta näyttäytyy tulkatuissa asiakaskohtaamisissa. Tutkielmassa käytetään kirjoittajan kehittämää käsitettä tulkattu kohtaaminen. Maisteritutkielma on tehty osana MigraFam –tutkimushanketta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokevat tulkatun kohtaamisen vaikuttavan asiakkaan ja sosiaalityöntekijän väliseen dialogiseen vuorovaikutukseen? 2) Miten vallan epäsymmetria näyttäytyy sosiaalityöntekijöille tulkatuissa kohtaamisissa? Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla ryhmähaastatteluilla. Tutkielmaa varten haastateltiin kymmentä lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijää. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä litteroitua haastatteluaineistoa teemoitellen. Tämän jälkeen aineistosta löydetyt yleistettävät näkemykset asetettiin dialogiin aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkielman teoreettisina lähtökohtina toimivat Erving Goffmanin luoma teoria vuorovaikutuksesta instituutiona sekä kasvotyö, ja keskeisiä käsitteitä ovat maahan muuttanut, asioimistulkkaus ja valtaepäsymmetria. Valtaepäsymmetrioita on läsnä kaikissa institutionaalisissa kohtaamisissa, ja ne voivat korostua maahan muuttaneiden kohdatessa viranomaisia. Valta voi olla alentavaa tai rajoittavaa sekä toisaalta tuottavaa ja suojelevaa. Nämä valtasuhteet ja valtaepäsymmetriat ilmenevät arjen käytännöissä ja kielenkäytössä, jotka muokkaavat käsityksiä maahanmuutosta ja etnisyydestä. Haastatellut sosiaalityöntekijät kokevat, että itse tulkin läsnäolo ei yleensä vaikuta asiakkaan ja sosiaalityöntekijän väliseen vuorovaikutukseen ja dialogiin. Tulkkauksesta johtuen vuorovaikutus voi olla jopa jäsentyneempää kuin ei-tulkatussa kohtaamisessa. Yhteisen kielen puuttuminen sekä kommunikaatiokulttuurien erot tosin voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä sekä jäykempää dialogia asiakkaan ja työntekijän välillä. Tulkin kuuluu olla tapaamisissa neutraali, mutta kulttuurierojen tunnistaminen usein tukee yhteisen ymmärryksen muodostumista. Tulkatussa kohtaamisessa dialogista tuleekin trialogi, jossa kolme osallistujaa luo ja konstruoi jakamaansa tietoa vuorovaikutuksessa. Sosiaalityöntekijän ja tulkin yhtenä tehtävänä on ylläpitää asiakkaan – ja toistensa – kasvoja vuorovaikutustilanteessa. Sosiaalityöntekijä voi käyttää valtaa asiakkaan puolesta tai häntä vastaan. Sosiaalityöntekijät näkevät, että heillä on valtaa ajaa asiakkaansa asiaa sekä viranomaisaseman mukanaan tuoma valta puuttua perheen sisäisiin asioihin. Heillä on valtaa auttaa maahan muuttanutta perhettä saamaan tarvitsemansa tukipalvelut. Sosiaalityöntekijä voi myös siirtää asiakkaalle valtaa antamalla esimerkiksi aikaa pohtia vaihtoehtoja ja päätöksiä ennen kuin asiassa edetään. Maahan muuttaneelle asiakkaalle sosiaalityöntekijä voi varata kalenteristaan enemmän aikaa kuin kantasuomalaiselle asiakkaalle. Tulkilla on haastattelemieni sosiaalityöntekijöiden mukaan tulkatuissa kohtaamisissa kielellistä valtaa, sillä hän on ainoa, joka ymmärtää sekä sosiaalityöntekijän että asiakkaan kieltä. Asioimistulkin ammattisäännöstössä todetaan, että tulkki on neutraali toimija, joka ei ota kenenkään puolta, ei lisää mitään eikä poista mitään tulkkeesta. Haastatellut sosiaalityöntekijät kertovat kuitenkin sellaisistakin kokemuksista, joissa tulkki oli ottanut itselleen vallan lyhentää tulketta tai esimerkiksi puolustaa asiakkaan toimintaa. Tulkilla on valta päättää, miten hän soveltaa tulkin ammattisäännöstön ohjeita käytännössä. Tulosten perusteella voidaan esittää, että onnistunut tulkattu kohtaaminen sosiaalityöntekijän ja maahan muuttaneen asiakkaan välillä vaatii seuraavia toimenpiteitä: riittävästi aikaa, lyhyitä puheenvuoroja, selkokieltä, yhteisen kielen, tulkki kertoo olevansa puolueeton, työntekijä avaa lastensuojelun ammattitermejä ja prosesseja sekä mahdollisuuksien mukaan lastensuojeluun erikoistuneen tulkin. Haastattelemani sosiaalityöntekijät toivoivat, että käytettävissä olisi lastensuojeluun erikoistuneita tulkkeja ja että asioimistulkeille ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöille olisi tarjolla yhteinen koulutus.
  • Mäkirinne, Jesse (2016)
    Käsillä olevan pro gradu -tutkielman aiheena on tulkin rooli diplomaattitulkkauksessa. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää suomalaista poliitikkoa, joilla on vahva kokemus työskentelystä diplomaattitulkkien kanssa. Tutkimuksen menetelmäsuuntaus on kvalitatiivinen puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluja varten on laadittu haastattelurunko. Haastattelumateriaalia kertyi yhteensä hieman alle 4 tuntia. Haastateltujen poliitikkojen nimiä ei tutkimuksessa mainita, jotta lukijat eivät kiinnittäisi huomiota epärelevantteihin seikkoihin, kuten haastateltavien puolueeseen, sukupuoleen tai persoonaan. Tutkielmassa pyritään selvittämään, minkälaisia kokemuksia ja käsityksiä suomalaisilla poliitikoilla on tulkeista diplomaattitulkkauksessa, ja minkälaisia odotuksia suomalaiset poliitikot kohdistavat tulkin rooliin diplomaattitulkkauksessa. Tutkielma tarkastelee diplomaattitulkkausta, jossa tulkki tulkkaa konsekutiivisesti kahden valtiopäämiehen tai delegaation välillä. Kyseistä tulkkauslajia on tutkittu hyvin vähän, joten tutkielmassa määritellään, mikä on diplomaattitulkkausta ja miten se eroaa muista dialogitulkkauksen alalajeista. Analyysiluku tarkastelee tulkin roolia ja toimintaa diplomaattitulkkauksessa. Luku on jaettu viiteen jaksoon, jotka ovat tulkin rekrytointiprosessi, tulkattavien käytännöt ja preferenssit, tulkin sukupuoli, tulkin esiintymis- ja puhetaito sekä katsekontakti, tulkin rooliin liittyvät kielikuvat, tulkin ja tulkattavan välinen luottamus sekä tulkin vaikutus tulkkaustilanteeseen. Tutkielma osoittaa, että haastateltavien mielestä tulkeilla on neuvottelutilanteissa aktiivinen rooli. Lisäksi haastateltavat kokivat tulkit lojaaleiksi, ja luottivat siihen, että tulkki välittäisi heidän viestinsä uskollisesti. Osa haastateltavista määritteli tulkin roolin jopa liittolaiseksi. Tällöin tulkin sallittiin jopa poiketa tulkattavan sanomasta, mikäli poikkeaminen edisti tulkattavan päämääriä. Haastattelutuloksia analysoitaessa tuli ilmi, että nykyiset Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton laatimat ammattisäännöstöt eivät pysty palvelemaan diplomaattitulkkeja työssään. Tästä johtuen tutkielma ottaa kantaa olemassa olevien ammattisäännöstöjen kohtiin ja ehdottaa uuden diplomaattitulkeille suunnatun ammattisäännöstön luomista.
  • Mikkola, Risto (2020)
    Programs today consist of several parts made in different languages. Different languages ​​are used because of the different benefits they offer. In the same program, languages ​​can be mixed by embedding an interpreter of a language into a program implemented in another language, so that the interpreter allows one language to run programs made in another. In order for the languages to work together, they ​​need to be built into an interface that allows them to communicate. Languages ​​are already different in their purpose, so various compatibility issues raise in the implementation of the interface between them. In addition, interpreters for multiple embeddable languages ​​are designed for single-threaded execution only, so using them in a multi-threaded program can compromise the efficiency or integrity of the program. In this work, we look for the problems of language interface and multi-threading in interpreter embedding and the solutions used for them with the help of the literature. As a practical work, we integrate a Lua interpreter into a multithreaded MMORPG server program programmed in C++. The use case of the embedded language sets practical limits on execution speed, so maintaining concurrency is paramount. In practical work, many isolated instances of the embedded language interpreter are created, which can be performed in parallel with different threads. Due to the use case, the instances have to share information with each other, which takes place through the serialization of the information. The applied part of the work and the solutions used in it are evaluated by simulating the structure and execution of the server program. We compare a single-threaded embedding of the interpreter to a parallel implementation and find that in the test situation we achieve the desired near-ideal execution speeds with the help of the parallel implementation. In addition to acceleration, we find that the increase in memory consumption is small relative to the benefits obtained.
  • Raiskila, Siiri (2017)
    Tutkimuksessani tarkastelen eläytyvää lukemista A. S. Byattin romaanissa Possession. A Romance (1990). Eläytyvä tai kokemuksellinen lukutapa muodostaa vastakohdan kriittiselle tai analyyttiselle lukemiselle, jossa lukija tarkastelee tekstiä etäältä siihen uppoutumisen sijaan. Tutkin sitä, miten Possessionissa kuvataan näiden lukutapojen eroja ja vaikutuksia lukijoihinsa, kirjallisuudentutkijoihin. Tutkin myös sitä, miten erilaiset tavat lukea lomittuvat ja sekoittuvat: eläytyminen ei sulje pois reflektointia, eikä analyyttinen ote tarkoita sitä, etteikö lukijan henkilökohtainen lukukokemus vaikuttaisi tulkintoihin. Samalla tarkastelen teoksen tutkijahahmoja lukijoina, heidän henkilökohtaisia tulkintojaan ja motiiveitaan ja suhdettaan akateemiseen miljööseen. Tarkastelen kokemuksellista lukemista myös suhteessa käsityksiin kirjallisuuden terapeuttisuudesta. Kirjallisuusterapian teoria korostaa analyyttisen otteen sijaan eläytyvää lukemista ja sen terapeuttisia vaikutuksia. Tällaiset käsitykset kirjallisuuden funktioista ja merkityksestä poikkeavat kirjallisuudentutkimuksen totunnaisesta ihanteesta, jossa tutkija tarkastelee kohdettaan etäältä ja analyyttisesti. Käsitykset kirjallisuuden ja lukemisen terapeuttisuudesta liittyvät laajempaan terapeuttiseen diskurssiin, jota myös kuvaan työssäni. Kuvatessani korostuneen teoreettisen maailmankuvan vaikutuksia Possessionin tutkijahahmoihin hyödynnän Rita Felskin teoksessaan Uses of Literature (2008) ja Christina Vischer Brunsin teoksessaan Why Literature? The Value of Literary Reading and What It Means for Teaching (2011) esittelemiä näkemyksiä henkilökohtaisen lukukokemuksen merkityksestä. Lukiessa heräävien emootioiden suhdetta lukukokemukseen ja teoksesta tehtäviin tulkintoihin tarkastelen Jenefer Robinsonin teoksessaan Deeper Than Reason. Emotion and its Role in Literature, Music, and Art (2005) kuvaaman emotionaalista lukemista koskevan teorian valossa. Hyödynnän myös Marie-Laure Ryanin teoksessaan Narrative as Virtual Reality. Immersion and Interactivity in Literature and Electronic Media (2001) käyttämää immersion käsitettä. Kirjallisuusterapian teoriaa käsittelevän kirjallisuuden avulla paneudun käsityksiin henkilökohtaisten lukukokemusten merkityksestä yksilön itsetuntemuksen kannalta. Kirjallisuuden terapeuttisuuden yhteydessä hyödynnän erityisesti Felskin teoksessaan Uses of Literature käyttämää tunnistamisen käsitettä. Eva Illouzin teoksessaan Saving the Modern Soul. Therapy, Emotions, and the Culture of Self-help (2008) esittelemien käsitysten avulla tarkastelen Possessionia osana laajempaa terapeuttista diskurssia. Osoitan kokemuksellisen lukemisen merkityksen niin Possessionin päähenkilöiden tutkimistaan teksteistä tekemien johtopäätösten suhteen kuin heidän itsetuntemuksensakin kannalta. Suhteutan teoksen kuvauksen akateemisesta maailmasta ja kirjallisuudentutkimusta hallitsevasta teoreettisuuden ideaalista osaksi kirjallisuuden arvoa ja sosiaalista merkitystä koskevaa keskustelua. Liitän nämä kuvaukset ja niiden analyysin osaksi laajempaa terapeuttista diskurssia ja osoitan lukemisen ja tutkimuksen perimmäisen yhteyden teoksen henkilöhahmojen käsityksiin siitä, keitä he ovat ja millainen on heidän suhteensa akateemiseen yhteisöön.
  • Girshfeld, Miroslav (2020)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee tulkin roolia ja tehtäviä Rajavartiolaitoksessa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä Rajavartiolaitoksen tulkkien ja tutkijoiden mielestä tulkin tehtäviin kuuluu ja mitä odotuksia hänen rooliinsa kohdistetaan. Nimitystä Rajavartiolaitoksen tutkija käytetään tässä tutkielmassa oikeudellisessa merkityksessä, jolloin sillä tarkoitetaan hallinnollisessa tutkinnassa tai rikostutkinnassa työskenteleviä tutkijoita. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua haastattelututkimusta. Haastatteluvaiheessa haastattelukysymykset oli jaettu neljään osioon: tulkin rooli ja tehtävät, hyvä tulkkaus, tulkin pätevyys sekä tulkkien ja rajaviranomaisten välinen yhteistyö. Kyselyyn vastanneet tutkijat ja tulkit olivat yhtä mieltä siitä, että tulkin on oltava luotettava ja puolueeton osapuoli, joka mahdollistaa viranomaisen tehtävien suorittamisen ja takaa Rajavartiolaitoksen asiakkaan oikeusturvan. Molemmat haastellut ryhmät pitivät tulkin pätevyyden kriteereinä tulkin käytännön kokemusta tulkkaamisesta, vankkoja substanssitietoja, hyvää kielitaitoa ja kulttuurikompetenssia. Tulkkausta pidetään onnistuneena silloin, kun tulkilla on hyvät mahdollisuudet valmistautua tulkkaukseen ja kun tulkattavat haluavat tulla ymmärretyiksi sekä silloin, kun tulkki kykenee välittämään viestejä tulkattavien välillä selvästi ja tehokkaasti. Tulkkien mielestä tulkkauksen on oltava sisällöltään mahdollisimman kattava, kun taas tutkijoiden mielestä tulkkauksen ei tarvitse olla sananmukaista, vaan siitä on käytävä ilmi prosessiin liittyvät ydinasiat. Tulkkien ja tutkijoiden yhteistyö on ollut pääsääntöisesti sujuvaa, mutta tulkit ovat kohdanneet joitakin tulkkauksen tekniseen toteutukseen liittyviä ongelmia. Ongelmina mainittiin kokemattomien rajavartijoiden tulkkausta vaikeuttavat toimet sekä tulkkien oikea-aikaiseen varaamiseen liittyvät vaikeudet. Haastateltujen tutkijoiden vastaukset antavat sen käsityksen, että heidän kokemansa ongelmatilanteet liittyvät toisinaan ilmenevään yksityisen sektorin tulkkien epäluotettavuuteen ja heikkoihin substanssitietoihin sekä toisaalta siihen, että tulkki saattaa ottaa kantaa käsiteltävään asiaan.
  • Ovaska, Jenni (2015)
    The focus of the study is to examine how dropping out of vocational upper secondary education and those students who drop out are represented in Finnish newspaper Helsingin Sanomat in the 21st Century. Dropping out is a general phenomenon in Finnish vocational upper secondary education. Formerly it was represented from the individual point of view and attention was focused on the deviancy and the negative attitude toward school of the drop-out. In the 21st century, transitions are discovered in discussions concerning dropping out, when dropping out seems to be a more normal phenomenon in education. On the other hand, it has been included in the discussions concerning the profitability of the education system and educational exclusion. Dropping out is still considered problematic in education policy discussions, and I examine what kind of interpretive frames newspaper media uses framing dropouts and how drop-outs are positioned in these texts. As my recearch material I used writings concerning dropping out of vocational education that were published in Helsingin Sanomat during 2000-2014. The frame analysis and the discoursive concept of the subject position were used as an analytical framework. My theoretical approach was based on social constructionisms assumption that language constructs social reality. It was also based on the assumption that media not only reflects the dropping out discussion in society but also actively participates in its signification. As a background outline of my study I made use of quantitative content analysis that showed the adolescent drop-out low voice in texts. Four dominant frames were to be found in the data - control, worry, threat and hope - that illustrated dropping out as an ambiguous but in general problematic issue. Subject positions that were formed in texts for the adolescent renew the interpretation of dropping out as a problem. Positionings also construct otherness for the drop-outs commensurate to those students to be committed themselves to studies. Interpretations that emphasize the normality of dropping out remained as a marginal reference compared to the dominant frames in texts. The interpretations that understand "experimenting choices" after comprehensive school did the same. Research results suggest that the dominant frames in Helsingin Sanomat still construct a picture, where dropping out seems to be an abnormal action in relation to expected action. However, there can be seen hints to give responsibility to educational system.