Browsing by Title

I Finland fungerade ett statligt skördeförsäkringsprogram mellan åren 1976-2015. Programmet täckte majoriteten av odlingsgrödorna och samtliga lantbrukare deltog kostnadsfritt i programmet. Det var dock mycket ineffektivt och hela 60% av de finländska gårdarna hade aldrig erhållit ersättning ur programmet. Orsaken var att hela gårdens skördeförluster på samtliga grödor måste vara under en låg nivå för att redogöra för en ersättning. Detta var sällan verkligheten på gårdarna. Reformen i EU:s gemensamma jordbrukspolitik (CAP) år 2015 innebar bredare EU stöd för privata-statliga samarbeten på skördeförsäkringsmarknaden. Som en följd av detta avslutades det statliga programmet i Finland i syfte att ge rum för privata försäkringsbolag på marknaden. Denna övergång skedde dock aldrig och idag är det enbart ett stort försäkringsbolag som erbjuder skördeförsäkringar överhuvudtaget. Den totalt stagnerade marknaden för skördeförsäkringar Finland bör återupplivas, därav denna avhandling. Syftet med denna avhandling var att undersöka hur en indexskördeförsäkring baserat på väderfenomenen nederbördsmängd samt medeltemperatur, skulle fungera i Finland. De statistiska sambanden mellan ovannämnda variabler och skördenivåerna vårvete och korn granskades i syfte att undersöka ifall en tillräckligt stark korrelation förekommer mellan dem. En nederbördsförsäkring simulerades även med en lämplig kalkylmodell. Materialet för regressionsanalysen samt korrelationstesten bestod av lokala skördenivåer och nederbördsmängder insamlade av Sydvästra skördekontrollföreningen, som är en medlemsförening i Nylands Svenska Lantbrukssällskap. Data gällande medeltemperaturen samt övrig nederbördsmängd härstammar från Meteorologiska institutets arkiv. Det förekom en medelmåttigt stark korrelation (r 0.52) mellan vårvete och nederbördsmängd Mellan kornskörden och nederbördsmängden var korrelationen inte signifikant och med ett r 0.29 Medeltemperaturen var signifikant, medelmåttigt negativt korrelerad med både vårvete- och kornskördarna. Med vårvete var korrelationsvärdet r -0,496 och med korn -0,432. Den negativ korrelationen lär bero på det faktum att heta växtperioder även fört med sig perioder av torka vilket påverkat skördenivåerna negativt. Resultaten från regressionsanalysen gav en förklaringsgrad på 0.468 vilket innebär att 46.8% av variationen i vårveteskörden kan förklaras med nederbördsmängden och medeltemperaturen. Nederbördsmängden hade den största inverkan på skördenivån eftersom dess p värde var signifikant t.om. på en 1% signifikansnivå. Med en kalkylmodell simulerades en nederbördsindexförsäkring. Nederbördsdata från alla 15 NTM centraler i Finland undersöktes. Resultaten visar att det vore lönsamt för försäkringsbolagen eftersom utbetalningar inte sker varje år. Förekomsten av systemisk risk är dock närvarande och måste tas i beaktande i prissättningen. För försäkringstagaren vore det även lönsamt eftersom försäkringen ger utbetalningar i de fallen då torka påverkat skördenivåerna mycket negativt. Sammanfattningsvis kunde konstateras att eftersom en påvisad efterfråga för indexförsäkringar samt en korrelation mellan variablerna finns, skulle en sådan fungera. Det krävs mer forskning i vilka variabler som minimerar risken och korrelerar maximalt med skördenivåerna. Data på lokalnivå behövs granskas eftersom hela ladets medeltal nödvändigtvis inte korrelerar med enskilda gårdars.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee uudelleenkääntämistä kolmen Maria Jotunin novellin ja niiden ensimmäisten ja toisten saksannosten avulla. Tutkimuskysymys on: Miten tutkitut novellikäännökset eroavat tyylillisesti toisistaan ja alkuteksteistään? Kysymystä on avattu kahden apukysymyksen avulla: Miten paljon käännöksissä esiintyy tyylillisiä eroja? Millaisia käännöksissä esiintyvät tyylilliset erot ovat? Tutkimusta on lisäksi laajennettu kahden lisäkysymyksen avulla: Toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tutkituissa novellikäännöksissä? Miksi Kun on tunteet, Matami Röhelin ja Jouluyö korvessa on uudelleenkäännetty saksaan? Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään uudelleenkääntämistä ilmiönä, määritellään uudelleenkääntäminen sekä pohditaan uudelleenkääntämisen syitä. Uudelleenkääntämisen määrittely ja rajanveto voi toisinaan olla hankalaa. Esimerkiksi yksiselitteistä vastausta siihen, mikä on uudelleenkäännös ja mikä taas aiemman version tarkastettu tai uudistettu laitos, on vaikea antaa. Lisäksi uudelleenkäännös voi olla tehty alkutekstin eri versiosta, käännöksillä voi olla keskenään eri kohderyhmä tai ne ovat saattaneet ilmestyä ajallisesti hyvin lähekkäin. Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, onko toinen käännös näissä tilanteissa uudelleenkäännös vai jotakin muuta. Uudelleenkääntämisen syyt on tässä tutkielmassa jaettu tekstinsisäisiin ja tekstinulkoisiin. Tekstinsisäiset syyt ovat alkutekstiin tai aiempaan käännökseen liittyviä syitä, esimerkiksi aiemman käännöksen vanheneminen, virheet tai puutteet aiemmassa käännöksessä, jossain tekstiketjun vaiheessa harjoitettu sensuuri sekä halu esittää poikkeava tulkinta. Tekstinsisäisiin syihin voidaan laskea myös uudelleenkäännöshypoteesi. Hypoteesi pitää sisällään oletuksen siitä, että uudelleenkäännös on tarkempi ja lähempänä alkutekstiä, kun taas ensimmäisessä käännöksessä heikkous ja puutteellisuus ovat suurimmillaan. Tekstinulkoiset syyt taas kumpuavat julkaisuympäristöstä tai laajemmin yhteiskunnasta. Näitä syitä ovat esimerkiksi erilaiset juhlavuodet, julkaisuoikeudelliset tai taloudelliset syyt tai kääntäjän tai julkaisijan oma kiinnostus käännettävää tekstiä kohtaan. Työn empiirinen osuus keskittyy tyylin kääntämiseen. Analyysin viitekehyksenä toimii Pekkasen (2010) väitöskirjassaan esittelemä tyylillisten piirteiden jaottelu. Pekkasen kategoriat ovat esitysjärjestyksen muutos, näkökulman muutos, tiedon täsmällisyyden aste ja rytmi, joista kolmea ensimmäistä tutkitaan tässä analyysissa Jotunin novellien käännösten osalta. Lisäksi tiedon täsmällisyyden aste on rajattu käsittämään vain subjektin ja predikaatin lisäykset ja poistot. Erot on etsitty vertaamalla käännöksiä alkuteksteihinsä virke kerrallaan ja kirjaamalla taulukkoon näin löytyneet erot. Tulosten perusteella esitysjärjestyksen muutokset olivat vähälukuisin ja myös sisällöllisesti vähiten tyyliin vaikuttava muutosryhmä. Osa esitysjärjestyksen muutoksista tosin vaikutti kulloisenkin lauseen informaatiorakenteeseen ja painopisteeseen. Nämä muutokset olivat vaikutuksiltaan merkittävämpiä. Seuraavaksi eniten oli näkökulman muutoksia. Ne koostuivat subjektin muutoksista, aktiivisen ja passiivisen näkökulman muutoksista, vaihteluista lopputuloksen ja prosessin kuvaamisen välillä, myöntö- ja kieltolauseiden välisistä muutoksista sekä joistakin aikamuotojen tai muiden verbimuotojen muutoksista. Tiedon täsmällisyyden asteen muutokset muodostivat yleisimmän muutosryhmän tässä aineistossa. Ensimmäisten käännösten ja uudelleenkäännösten väliset erot olivat osittain hyvin pieniä, mutta joitain merkillepantaviakin eroja ilmeni. Merkittävin käännösten välinen ero löytyi Jouluyö korvessa -novellin käännöksistä: ensimmäisessä käännöksessä oli yli kolme kertaa niin paljon subjektin tai predikaatin poistoja kuin uudelleenkäännöksessä. Paikoin käännökset erosivat tyylillisesti myös alkuteksteistään hyvin vähän. Pienin ero löytyi Matami Röhelin -novellin uudelleenkäännöksen esitysjärjestyksen muutoksista: muutoksia esiintyi vain keskimäärin 0,8 sivua kohti. Jos muutoksia on sivua kohti keskimäärin vain noin yksi, se vaikuttaa oletettavasti hyvin vähän tekstin kokonaistyyliin. Uudelleenkäännöshypoteesi ei yksiselitteisesti toteutunut tässä aineistossa, eli uudelleenkäännökset eivät olleet kategorisesti lähempänä alkutekstiä kuin ensimmäiset käännökset. Uudelleenkäännösten syihin ei täydellä varmuudella päästy tämän tutkielman yhteydessä. Novellien Matami Röhelin ja Kun on tunteet uudelleenkääntäjän haastattelu osoitti, että uudelleenkääntäminen ei ollut uusien käännösten kohdalla erityisen tietoista toimintaa, vaan aiempien käännösten olemassaolo ei ollut tässä tapauksessa relevantti seikka. Jouluyö korvessa -novellin kohdalla uudelleenkäännösten syiden voi arvella olevan tekstinulkoisia, koska tekstin sisältä ei uudelleenkääntämisen tarvetta selittäviä syitä löytynyt.

Pro gradu-työssäni tutkin islamin reformista käytävää keskustelua länsimaissa 2000-luvulla. Päälähteinäni käytän Amina Wadudin kirjaa Inside the Gender Jihad ja Tariq Ramadanin kirjaa Radical Reform, joista teen sisällönanalyysia. Tutkimukseni näkökulma on islamin opetuksessa ja pohdin millaista islamia seuraava muslimisukupolvi opettaa ja harjoittaa Euroopassa, millaisiin ajatuksiin, virtauksiin ja tulkintoihin oppilaita tulisi tutustuttaa sekä millaisia käsitteitä tämän päivän islaminopetus tarvitsee. Mitä islamin uudelleenmuotoutuminen tarkoittaa tulee esille siitä, miten sen oikeutus, tavoitteet ja aitous esitetään. Lähteideni mukaan islamin uudelleenmuotoutumisen oikeutusta voidaan vastustaa, epäillä tai puolustaa. Sen voidaan katsoa olevan islamin vastainen tai voidaan ajatella, ettei islam pysty uudelleenmuotoutumaan, mutta reformistit puolustavat uudelleenmuotoutumista ja perustelevat sitä islamin lähteillä (Koraani ja perimätieto) sekä islamin opillisella historialla. Islamin uudelleenmuotoutumisen tavoitteet kertovat myös sen tarkoituksesta. Lähteideni mukaan tavoitteet voivat olla hengellisiä, eettisiä ja käytännöllisiä. Eniten uudelleenmuotoutumisessa puhuttaa kuitenkin sen aitous. Sekulaari uudelleenmuuotoutuminen voi jäädä irralliseksi, koska se ei saa taakseen muslimienemmistön hyväksyntää. Sopeutuva uudelleenmuotoutuminen jää näennäiseksi, sillä se on aina askeleen jäljessä yhteiskunnan muutoksessa. Lähteideni mukaan todellinen islamin uudelleenmuotoutuminen on sellaista, joka johtaa aitoon muutokseen ja vaikuttaa oikeasti muslimien elämään. Erityisesti aitoa muutosta haetaan musliminaisten kokemuksiin elävästä islamista. Esittelen työssäni kaksi menetelmää islamin uudelleenmuotoutumisen saavuttamiseksi. Ensimmäinen on Amina Wadudin “gender jihad”, joka pyrkii lakkauttamaan islamin patriarkaalisen tulkinnan ja tuomaan musliminaisten äänen ja kokemukset tulkinnan keskiöön. Toinen on Tariq Ramadanin “radical reform” joka sopeutuvan reformin lisäksi pyrkii ympäröivän yhteiskunnan muutokseen. Näiden menetelmien analyysissa päädyin esittämään neljää muuttujaa, joiden kautta uudelleenmuotoutumispyrkimyksiä voidaan arvioida: mikä on niiden suhde uskoon, Koraanin jumalalliseen asemaan, perimätietoon ja ympäröivään maailmaan. Näitä muuttujia voidaan tarkastella myös nuorten islamin opetuksessa.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana on tutkia kirjansolkia eli kirjojen pieniä, metallisia lukkoja, taidehistoriaa ja arkeologiaa yhdistäen. Tutkimus sitoutuu materiaalisen kulttuurin sekä uskontoarkeologisen tutkimuksen kysymyksenasetteluihin. Tärkeimpiä teoreettisia ja metodisia välineitä ovat typologisointi, kontekstualisointi ja visuaaliset analyysit, kuten myös materiaalitekniset analyysit; aineiston silmämääräinen tutkiminen, mikroskopointi, mittaaminen ja valokuvaus. Valittu aineisto edustaa noin kymmenesosaa Suomen kirkkojen kirjansolkilöydöistä. Määrällisesti tarkastelussa on ollut 261 kirjanosaa. Tutkimuskohteiksi on valikoitunut viisi kirkkoa: Espoo, Finström, Hailuoto, Laitila ja Raisio. Maakunnista Häme, Karjala ja Satakunta eivät kuulu aineistoon. Vaikka kohteista neljä on keskiaikaisia kivikirkkoja, tutkimus kuitenkin rajautuu uudelle ajalle eli 1520−luvulta 1800-luvulle. Kohteissa vuosien 1967−1987 aikana toteutettujen arkeologisten tutkimusten kaivaus- ja talteenottometodit ovat vaihdelleet suuresti. Tämä tarkoittaa, että kohteiden keskinäinen vertailu on ongelmallista. Yleensäkin kirkkojen stratigrafia on harvoin häiriintymätön, mikä sekin vaikeuttaa tulkintojen tekemistä. Soljet voi ryhmitellä tyypin 1 solkiin (hook-clasp fastening), joita 14 kappaletta sekä tyypin 2 solkiin (strap and pin fastening), joita 210 kappaletta. Varsinkin eestiläisiin ja saksalaisiin vanhoihin kirjoihin vertaamalla saa osa soljista alustavan ajoituksen. Tyypin 1 soljet ajoittuvat aikaisintaan keski- ja uuden ajan taitteeseen. Tyypin 2 soljista pääosa ajoittuu 1600−1700-luvuille, mutta todennäköisesti solkia on jo 1500-luvulta ja vielä 1800-luvulta. Lähinnä saksankielisellä alueella valmistettujen solkien kulkeutuminen Suomeen on voinut olla hidasta. Samoin solkia on voitu siirtää kirjoista toisiin. Nämä asiat tekevät myös vertailuesimerkkien avulla solkien ajoittamisen problemaattiseksi. Soljissa pääasiallisin materiaali on messinki. Myös pronssia ja kuparia on käytetty. Solkia on valmistettu sekä sarjallisesti että yksittäiskappaleina. Niitä on voitu valmistaa pienmetallityön perustekniikoilla. On havaittavissa myös solkien paikallista kopiointia. Soljista osassa on merkkejä korjauksista, jolloin ilmeisesti kulutukselle alttiina ollut nahkahihna on pyritty vaihtamaan. Edellä mainitut kaksi seikkaa mutkistavat solkien ajoittamista niin ikään. Solkien suurta löytömäärää ei voi selittää täysin hukkaamisesta tai poisheitosta käsin, varsinkaan kun tyypin 2 soljista lähes 3/4 osaa on metalliosiensa puolesta ehjiä. Todennäköisempää on, että solkia on käytetty hauta-antimina ja uhreina pars pro toto, rahojen uhrikäytön kaltaisella logiikalla. Soljet esimerkiksi noudattavat jossain määrin samanlaista levintää kirkoissa rahojen kanssa. Yleensäkin kirkko on ollut suotuisa paikka uhraamiselle, sillä siellä oli läsnä ylimaallisen lisäksi tuonpuoleinen. Aineiston valossa ei näytä todennäköiseltä, että kirjansolkia olisi kätketty kirkkoihin rituaalisesti (vertaa rakennuskätköt). Myöskään loitsurunoista (SKVR ja KRA) ei löydy mainintoja kirjansolkien käytöstä pars pro toto, vaikka virsikirjoja taikuudessa ja noituudessa onkin käytetty jonkin verran.

Socioemotional education is highlighted in the new curriculum which will be introduced in August 2016. The objective of this research was to study how class teachers are speaking about socioemotional education at the moment. I focused on what kind of interpretative repertoires and identities the teachers are constructing while speaking about socioemotional education. The research material was collected through four class teacher's interviews. The semi-structured interviews consisted of two themes. The first theme was socioemotional learning and socioemotional education as concepts. The second theme dealt with a teacher's role in the socioemotional education. The methodology of this research was based on social constructionism and discourse analysis. I analyzed the repertoires and identities constructed by the interviewees in the cultural context of our school institution. I also studied the material from the viewpoint of special education because most of the participants were studying special education. The following repertoires occurred in the research material: approving, pessimistic, constructivist, realistic, authentic, idealistic and change repertoire. The teachers also criticized the traditional teacher's role by using the traditional repertoire. In addition, two identities appeared in the research material. The interviewees positioned themselves as humane teachers in the realistic repertoire. They also constructed a victim-identity which did not belong to any wider repertoire. The repertoires and identities formed two opposing pairs: the new and the old and the ideal and the reality. The repertoires and the identities consisted of old and new approaches to learning, teaching and diversity. Furthermore, the teachers spoke both idealistically and realistically about socioemotional education. These contradictions need to be solved for the new curriculum to be realized, they also are a challenge for the special education teacher's education.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaista julkista keskustelua poliittisesta polarisaatiosta Suomessa on Helsingin Sanomien sivuilla käyty vuosina 2006–2019, ja nähdäänkö poliittinen polarisaatio siinä omanlaisenaan ilmiönä suhteessa aiempiin tapoihin puhua poliittisista ristiriidoista. Keskustelua on mielekästä analysoida diskurssianalyysin ja grounded theory -menetelmän keinoin, sillä siten aineiston sisäisen monipuolisuuden ja hajanaisuuden saa hyvin esiin. Aineistosta hahmottuu neljä erilaista tulkintarepertuaaria: muutoskuvan tulkintarepertuaari, median roolin tulkintarepertuaari, syiden ja seurauksien tulkintarepertuaari sekä reagoimisen tulkintarepertuaari. Repertuaarit koostuvat erillisistä niiden teemaan liittyvistä väittämistä. Lehtiartikkeleista muodostuva käsitys poliittisesta polarisaatiosta on siis monitahoinen ja osin ristiriitainenkin. Kuitenkin artikkeleissa muutos, menneisyyden ja nykyisyyden polarisaatiotilanteiden suhde, on yleinen teema. Kuva, jota monitahoinen aineisto vahvimmin välittää lukijalle, on muutoskuvan tulkintarepertuaariin sisältyvä näkymä, jossa nykyisyys näyttää menneisyyttä polarisoituneemmalta ja jossa tämä kehitys nähdään huolestuttavana. Aineisto tukee jossain määrin näkemystä siitä, että poliittinen polarisaatio nähtäisiin omanlaisenaan ilmiönä suhteessa aiempiin tapoihin kuvata poliittisia ristiriitoja. Aineistossa esitetyt polarisaation määritelmät korostavat omaleimaisesti erkaantumista käsitteen ytimenä. Lisäksi tutkimuskirjallisuudesta löytyvät poliittiseen polarisaatioon liitetyt erityispiirteet nousevat esiin suuremmassa osassa aineistosta muodostetuista väittämistä. Poliittinen polarisaatio -termillä näyttäisi myös olevan omanlaisensa kielteinen konnotaatio, joka kytkeytyy polarisaation ilmenemiseen sääntelemättöminä ristiriitoina.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kunnallista nuorisotyötä internetin toimintaympäristössä selvittämällä, minkälaisia merkityksiä nuorisotyöntekijät antavat internetissä tehtävälle työlle. Nuorisotyöntekijöiden kuvausten kautta selvitetään kunnallisen nuorisotyön ammatillista erityisyyttä ja roolia internetissä. Samalla saadaan tietoa nuorisopolitiikan käytännöistä ja nuorisotyön yhteiskunnallisesta roolista. Aineisto muodostuu Helsingin kaupungin nuorisotyöntekijöille toteutetuista fokusryhmähaastatteluista sekä Verkkonuorisotyön valtakunnallisen kehittämiskeskuksen (Verke) kunnallisille nuorisotyöntekijöille toteuttaman kyselyn avovastauksista. Tutkimuksen käsitteellis-teoreettisena viitekehyksenä toimii ammatillisuus, jonka kautta määritellään nuorisotyön ammatillista asemaa ja roolia internetissä. Toiseksi tutkimuksen taustalla vaikuttaa kulttuurintutkimus, joka korostaa yhteiskunnan merkitysvälitteisyyttä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi ja siihen liittyvä teemoittelu. Lisäksi tutkimuksessa jäsennellään yksityisen ja julkisen välisiä rajanvetoja erityisesti suhteessa internetin tiloihin ja nuorisotyöntekijöiden rooleihin. Tutkimustulokset ilmentävät nuorisotyöntekijöiden toimintaa internetissä erityisesti läsnäolon, nuorten elämän seuraamisen, ohjaamisen ja valistuksen kautta. Internetissä tuetaan myös jossain määrin nuorten omaa toimintaa. Verkossa toteutetut tehtävät liittyvät perinteisiin nuorisotyön toteuttamiin tehtäviin ja informaaliin kasvatukseen, joiden kautta muodostuu sosiaalinen kontrolli. Tutkimustulosten perusteella internetissä ja kasvokkain tehtävä nuorisotyö tukevat toisiaan. Nuorisotyön tehtävien kautta internetissä toteutuu myös monentasoinen vuorovaikutus. Erityisesti korostuu yksilökeskeinen vuorovaikutus, joka voi paikata fyysisten kohtaamisten puutteita. Internetissä korostuvat sekä nuoren ja nuorisotyöntekijän välinen luottamus että nuorisotyöntekijän luottamus verkon palveluihin ja toimintaympäristöihin. Ammatillinen kompetenssi on keskeistä internetin käytön hallinnassa ja siinä, miten substanssiosaamista hyödynnetään verkossa. Ammatillisen kompetenssin kannalta keskeisenä näyttäytyy myös sukupolvien välisten rajapintojen etsiminen ja ammatillisen toiminnan suhteuttaminen nuorten internetin käyttötapoihin. Internetissä sekä nuorisotyöntekijän että nuoren yksityiset ja julkiset roolit sekoittuvat ja hämärtyvät, mikä vaatii nuorisotyöntekijöiltä ammatillisen roolin ja toiminnan reflektointia. Nuorisotyöntekijät peilaavat internetissä toimintaansa nuorten luottamuksen säilyttämiseen ja yksityisyyden kunnioittamiseen. Edellisten kautta määrittyvät nuorisotyöntekijöiden ammatilliset roolit verkossa, joita kuvataan kasvatuksen ja erityisesti aikuisuuden kautta. Persoonallaan työskentelevät nuorisotyöntekijät reflektoivat internetissä tarkemmin roolinsa esittämistä omana itsenä työskentelevänä ammattilaisena. Nuorisotyöntekijät tasapainoilevat siten henkilökohtaisen ja ammatillisen roolin välimaastossa. Internetin toimintaympäristössä korostuvat nuorisotyöntekijöiden ammattieettiset pohdinnat niin oman roolin kuin rooliin liitetyn toiminnan suhteen. Nuorisotyöntekijöiden täytyykin internetissä huomioida yleiset nuorisotyöhön liittyvät eettiset kysymykset, mutta myös toimintaympäristöön ja siellä toimimiseen liittyvä etiikka. Internetissä tehtävä nuorisotyö näyttäytyy monilta osin yhteiskunnallisesti merkittävänä toimintana. Nuorisotyön erityisyytenä verkossa ovat ammatin autonomian tarjoamat väljät mahdollisuudet tehtävien toteuttamiseen. Autonomia asettaa nuorisotyölle internetissä myös ammatillisia haasteita, jotka liittyvät niin toimintaan kuin rooleihin. Nuorisotyön ammatillisen identiteetin epämääräisyys näyttääkin tutkimustulosten mukaan korostuvan vakiintumattomassa toimintaympäristössä.

Tutkielmassa arvioidaan ilmastolain (609/2015) kaltaisen kansallisen puitelainsäädännön hyödyntämistä luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin turvaamiseksi. Aihetta ei ole aiemmin käsitelty kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa. Tarkasteltua lakia nimitetään biodiversiteettilaiksi (BD-laiksi). Ihmistoiminnan aiheuttamaa luonnon monimuotoisuuden häviämistä eli luontokatoa ei ole onnistuttu pysäyttämään kansallisella tai ylikansallisella tasolla, vaan luontokato etenee osin kiihtyvällä tahdilla. BD-lain tarpeellisuutta ja soveltuvuutta arvioidaan ympäristön tilan, biodiversiteettiä koskevan säädösympäristön sekä osin myös ilmasto-oikeudellisen tutkimuksen perusteella. Luontokadon ohella ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ympäristöongelma, joka edellyttää laaja-alaisia muutoksia yhteiskunnan eri aloilla. Ilmasto-oikeudelliset puitelait ovat yleistyneet maailmalla vastaamaan tarpeisiin ilmastopolitiikan laaja-alaisuudesta, johdonmukaisuudesta, pitkäjänteisyydestä, tietoperusteisuudesta ja hyväksyttävyydestä. BD-lailla voitaisiin tavoitella vastaavia biodiversiteetin turvaamiseen liittyviä hyötyjä, minkä arvioimiseksi työssä kartoitetaan myös ilmastonmuutoksen ja luontokadon välisiä liittymäkohtia, yhtäläisyyksiä ja eroja. Tutkielmassa BD-lain mahdollisten toteutustapojen arviointia tukee oikeusvertaileva katsaus, joka kattaa Norjan, Ranskan ja Japanin ”biodiversiteettilait”. Lisäksi BD-lain toteutustapojen arvioinnissa hyödynnetään ilmasto-oikeudellisia puitelakeja koskevaa kirjallisuutta. Lopuksi tutkielmassa arvioidaan BD-lain suhdetta muuhun lainsäädäntöön käyttäen esimerkkinä luonnonsuojelulakia (1096/1996), joka on parhaillaan uudistettavana. Tutkielmassa tarkastellaan BD-lain ja luonnonsuojelulain välisiä soveltamisalakysymyksiä, kytkemismahdollisuuksia sekä tiettyjen säännösten vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Tutkielman johtopäätöksenä BD-laki vaikuttaa tarpeelliselta ja soveltuvalta keinolta biodiversiteettiä turvaavan sääntelyn kehittämiseen. Samalla se on vain yksi vaihtoehdoista sääntelyn kehittämiseksi, eikä ilmastolakia suinkaan voida yksioikoisesti toisintaa BD-laiksi, koska ilmiöt eroavat toisistaan. Tutkimusnäyttö puitelakien vaikutuksista on yhä vähäistä niin ilmasto-oikeudessa kuin biodiversiteettioikeudessa. BD-laki voitaisiin toteuttaa sisällöllisesti eri tavoin, ja valinnat toteutustapojen välillä yhdessä lain toimeenpanon kanssa määräisivät lain vaikutukset. Tärkeää on järjestää BD-lain ja muun lainsäädännön suhde tavalla, joka mahdollistaa riittävän tehokkaan biodiversiteettiä turvaavan vaikutuksen, kun oikeutta tarkastellaan kokonaisuutena. Säädössuhteiden konkreettinen arviointi edellyttää pitemmälle jalostunutta ehdotusta BD-lain sisällöstä ja tietoa luonnonsuojelulainsäädännön kokonaisuudistuksen lopputuloksesta. Jatkossa luontokadon pysäyttämiseksi on arvioitava biodiversiteettiä turvaavan sääntelyn kehitystarpeita ja vaihtoehtoja avoimesti ja perusteellisesti. Tutkielma avaa oven monitieteiselle jatkotutkimukselle, jossa arvioidaan BD-lakia suhteessa muihin sääntelyn vaihtoehtoihin ottaen huomioon myös ylikansallinen kehitys. Tämän mahdollistamiseksi on tärkeää ryhtyä yksityiskohtaisemmin määrittelemään BD-lain vaihtoehtoisia toteutustapoja ja BD-lain suhdetta muuhun oikeuteen.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia haasteita yrityksen tulisi ottaa huomioon ERP-implementoinnissa ja miten näiden haasteiden huomioimisella voidaan vaikuttaa ERP-implementoinnin onnistumiseen. Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään läpi aikaisempia tieteellisiä tutkimuksia koskien ERP-projekteja. Tieteellisissä tutkimuksissa viitataan ERP-implementointien erittäin korkeaan epäonnistumisprosenttiin. ERP-implementointien korkea epäonnistumisprosentti kuvastaa tutkimuksen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä. Teoriaosuudessa käsitellään myös muutosjohtamista sekä liiketoiminnan uudelleensuunnittelua, jotka ovat keskeisessä roolissa ERP-projekteissa. Tämä tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena ja haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla menetelmällä. Tutkimuksen tuloksissa nousee esille selkeästi se, että ERP-projektit osoittautuvat lopulta kuviteltua haasteellisemmiksi. Tutkimustuloksissa erityiseen asemaan nousivat implementointiin varatut liian niukat henkilöstöresurssit, ennalta suunnitellun aikataulun venyminen sekä muutoksen tuoman työkuorman epätasainen jakautuminen henkilöstön yksittäisille jäsenille. Erityisen suuria haasteita ERP-implementoinnille loivat projektipäällikön puuttuminen, henkilöstön ylikuormittuminen sekä liiketoimintaprosessien selkeiden kuvausten puuttuminen. Tutkimuksen tuloksien perusteella voidaan sanoa, että kaikki ERP-projektit olivat epäonnistuneita. Tulokset tukevat aikaisempia tutkimuksia, koska myös aikaisemmissa tutkimustuloksissa ERP-projektit on todettu usein epäonnistuneiksi.