Browsing by Title
Now showing items 5331-5350 of 31185
-
(2014)Työurien pidentäminen on yhteiskuntapoliittisen keskustelun aiheena väestön ikääntyessä ja elinajanodotteen pidentyessä. Suuret ikäluokat eli vuosina 1945–50 syntyneet ovat pääosin jättäneet työelämän ja siirtyneet eläkkeelle. Eläkkeelle jäämiseen vaikuttavat niin työolosuhteet kuin työn ulkopuolisetkin tekijät. Esimerkiksi terveys, sosioekonomiset tekijät sekä sosiaaliset suhteet ja auttaminen ovat vaikuttamassa siihen, jatkaako henkilö työssä vai siirtyykö hän eläkkeelle. Tämän tutkielman aiheena on selvittää epävirallisen auttamisen yhteyttä suurten ikäluokkien työssä jatkamiseen yli 60-vuotiaaksi. Aineistona on Sukupolvien ketju -tutkimushankkeen suuria ikäluokkia koskeva aineisto vuodelta 2007 johon on yhdistetty Tilastokeskuksen rekisteritietoja. Vastaajia on yhteensä 282. Aineiston avulla on tarkasteltu suurten ikäluokkien antaman epävirallisen avun sekä sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä työssä jatkamiseen yli 60-vuotiaaksi. Lisäksi aineistolla on tarkasteltu sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä annettuun apuun. Menetelmänä on käytetty ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysiä. Tulosten perusteella sosioekonomisista tekijöistä tuloilla ja ammattiasemalla näyttää olevan yhteys työssä jatkamiseen. Alle 1000 euroa kuukaudessa ansaitsevat jatkavat todennäköisimmin työssä yli 60-vuotiaaksi ja 2001–3000 euroa ansaitsevat taas jatkavat epätodennäköisimmin työssä. Myös ammattiasemalla on yhteys työssä jatkamiseen, työntekijät jatkavat epätodennäköisimmin työssä yli 60-vuotiaaksi. Korkeammin koulutetut antavat epävirallista apua yleisemmin. Annetun avun yleisyys vaikuttaa työssä jatkamiseen. Työssä jatkavia on vähemmän niissä, jotka antavat apua päivittäin toiselle henkilölle. Toisaalta työssä jatkavia on enemmän viikoittain apua antavissa kuin harvemmin apua antavien ryhmässä. Pitkäaikaissairaudella on selkeä yhteys työssä jatkamiseen. Työssä jatkavia on vähemmän niissä, joilla on pitkäaikaissairaus. Eläkkeelle jääminen ei aina ole oma valinta, koska esimerkiksi terveys vaikuttaa merkittävästi työssä jatkamiseen. Työn luonne voi vaikuttaa työssä jatkamisen mahdollisuuksiin. Monissa työntekijäammateissa tarvitaan hyvää fyysistä terveyttä eikä työssä jatkaminen ikääntyessä siksi aina ole mahdollista. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen voi olla haastavaa ikääntyneillä työntekijöillä. Ikääntyneet työntekijät saattavat antaa apua niin omille vanhemmilleen kuin lapsilleenkin. Eläkkeelle jääminen saattaa mahdollistaa avun antamisesta huolehtimisen ja omien voimavarojen riittävyyden. Työurien pidentämisestä keskusteltaessa tulisikin huomioida työelämän joustot ikääntyneillä työntekijöillä, jotta työn ja perheen yhteensovittaminen olisi mahdollista.
-
(2023)Objectives: Executive function skills are essential in goal-directed behaviour. The assessment of these skills has been based on specific performance-based tasks or subjective questionnaires that measure everyday skills. The EPELI method uses gamification elements, and it has been developed to assess children’s goal-directed behaviour. The method includes both a VR and a computer version, both of which may have their individual benefits. Therefore, it is important to understand the differences between the versions. The aim of the current study was to examine irrelevant actions during EPELI and the differences in actions between the two versions as well as between two separate sessions. The hypothesis was that the number of irrelevant actions does not differ between the versions. Furthermore, the correlation between actions during EPELI and executive function skills in everyday life was examined. It was expected that a high score in BRIEF-questionnaire, which measures challenges in everyday executive functions, would be linked to worse task efficiency and more irrelevant actions. Methods: Participants of the current study were 72 typically developing 9-13 years old children. All participants played EPELI with both VR equipment and a computer. On average there were seven months between the sessions. Half of the participants began with the VR version and the other half began with the computer version. Before the meeting the participants’ guardians filled the BRIEF questionnaire. Irrelevant actions were analysed with generalized linear mixed models. The connection of everyday executive functions skills and EPELI were analysed with correlations. Results and Conclusions: As hypothesised there was no difference in the number of irrelevant actions between the EPELI versions. Instead, the session affected the number of irrelevant actions. During the second session, players had more actions on average than during the first session. The questionnaire that was filled before the first session correlated with the task efficacy and irrelevant actions during EPELI. On the contrary, the correlation was insignificant in the second session. In addition, task efficacy during the computer based EPELI correlated with the questionnaire. Regarding the irrelevant actions, VR equipment did not provide additional insight on top of the computer version. These results suggest that both EPELI versions may complement existing assessment methods. However, the change in the number of irrelevant actions between the two sessions as well as the reasons behind the change should be examined further.
-
Epicardial transplantation of atrial appendage micrograft patch salvages myocardium after infarction (2020)Iskeeminen sydänsairaus, toiselta nimeltään sepelvaltimotauti, on suomalainen kansansairaus, joka useista hoitomuodoistaan huolimatta on edelleen maailmanlaajuisesti yleisin yksittäinen kuolinsyy. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on revaskularisoiva sepelvaltimotaudin kirurginen hoitomuoto, josta on kertynyt jo vuosikymmenien vankka kokemus. Ohitusleikkauksen vaikuttavuutta on pyritty tehostamaan sen yhteydessä annosteltavien soluhoitojen tai kudosteknologian avulla rakennettujen siirteiden avulla . Valitettavasti nämä nk. adjuvanttihoidot ovat kustannuksiltaan ja toteutukseltaan niin raskaita, että niiden kliininen toteutettavuus ja vaikuttavuus ovat jääneet odotetusta. Tutkimuksessa arvioimme sydänlihaksen akuutin hapenpuutteen, eli sydäninfarktin, kokeellisessa mallissa sydämien vauriopinnalle asetettujen pienien eteiskorvakudospalojen toiminnallista, kudosopillista sekä mekanistista vaikuttavuutta. Pienet eteiskorvakekudospalat kerättiin saman hiirilinjan hiiristä, pilkottiin mekaanisesti ja siirrettiin sydämen pinnalle vauriopintaa vasten. Ultraäänitutkimusseurannan perusteella kudospalat tehostivat toiminnallista paranemista alkuvaiheen ensivaurion jälkeen kontrolliryhmiin (lumeoperoitu, pelkkä sydäninfarkti sekä infarkti ja pelkkä paikkamateriaali) nähden. Sydänkudoksen histologiset värjäystutkimukset paljastivat vähentyneen kollageeniarpipitoisuuden, lisääntyneen sydänlihassolujen troponiinipitoisuuden sekä kokonaisuutena ilmeisen sydänlihaksen säilymisen. Anatomisesti kohdennetut proteomiikka-analyysit paljastivat kudospalahoitoon assosioituvien useiden kudosparanemisen kannalta keskeisien biologisten prosessien aktivoitumisia juuri sydämen vaurioalueella vielä viikkojakin vaurion jälkeen. Näitä prosesseja olivat mm. lisääntynyt uudisverisuonitus, sydänlihassolujen jakaantuminen sekä vähentynyt ohjelmoitunut solukuolema. Sydämen pinnalle sydäninfarktin aikana kirurgista paikkamateraalia hyödyntäen asetetut eteiskorvakekudospalat suojaavat sydänlihasta iskeemiseltä vauriolta. Hoitomuodon tulokset ja selkeä toteutusprotokolla tukevat sen kliinistä soveltuvuutta ohitusleikkauksen adjuvanttihoidoksi.
-
(2020)Epidemiaselvitystyössä paikalliset ja kansalliset toimijat pyrkivät selvittämään yhteystyössä ruokamyrkytysepidemian aiheuttajapatogeenin ja elintarvikkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää epidemiaselvitystyön tiedonkulun haasteet sekä hyvät käytännöt. Onnistunut selvitystyö edellyttää tiedon vaihtoa eri osapuolten välillä. Tutkimuksen kohdemaina käytettiin Suomea, Latviaa ja Viroa. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena ja haastatteluina. Kohdemaiden paikallisille- tai alueviranomaisille lähetettiin sähköinen kyselylomake koskien epidemiaselvityksen käytäntöjä. Latvian ja Viron keskusviranomaisia haastateltiin lisäksi epidemiaselvitysprosessista, tiedonkulun käytännöistä ja selvitystyöhön osallistuvien viranomaisten osaamistasosta. Kyselyn tuloksia käsiteltiin ja analysoitiin Microsoft Office Excel 2013 -ohjelmalla ja IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmalla. Tilastollisina testeinä käytettiin Fisherin tarkkaa testiä ja Mann-Whitneyn U-testiä. Lisäksi tuloksia analysoitiin ristiintaulukoimalla ja piirtämällä kuvaajia. Lisäksi joistain vastauksista muodostettiin summamuuttujia kuvaamaan ilmiöitä yleisemmällä tasolla. Haastatteluiden ja kyselylomakkeen avoimia vastauksia analysoitiin myös kvalitatiivisesti luokittelemalla ja teemoittelemalla. Tulosten perusteella epidemiaselvitystyöryhmän johtaja on yleensä määritelty etukäteen Suomessa ja Virossa. Konsultaatioapua on lähes aina saatavilla. Ilmoitus epidemiasta tehdään 73 % mukaan alle 24 tunnin kuluessa ensitiedon saamisesta. Epidemioiden yhteydessä näytteenotosta päättää yleensä Suomessa paikallinen viranomainen, kun taas Latviassa ja Virossa keskusviranomainen. Näytteenoton yhteydessä eristetty patogeeni tyypitetään Latviassa harvemmin kuin Suomessa tai Virossa. Epidemia raportoidaan käytännössä aina keskusviranomaiselle. Myös selvitystyön aikana kommunikoidaan keskusviranomaisen kanssa. Tiedonkulkua hankaloittavia tekijöitä kysyttäessä, kaikissa maissa esiin nousi esimerkiksi lainsäädäntö ja kiire. Epäluottamus ja eriävät mielipiteet nousivat virolaisten ja latvialaisten vastaajien vastauksissa esiin. Etukäteen nimetty epidemiaselvitystyön johtaja vähensi joidenkin tiedonkulkua haittaavien tekijöiden vaikutusta. Lokikirjaa ei ollut pidetty viimeisimmän epidemian yhteydessä Latviassa kuin muutamassa tapauksessa. Kansallisten viranomaisten haastatteluiden perusteella tiedonkulku koetaan pääasiassa sujuvaksi, mutta esimerkiksi lokikirjan pitämisessä ja yhteydenpidossa keskusviranomaiseen oli eroavaisuuksia paikallisten ja keskusviranomaisten antamien vastausten perusteella. Tiedonkulku myös perustuu erityisesti Latviassa ja Virossa henkilökohtaisiin suhteisiin. Suurimpia haasteita tiedonkulussa on sen perustuminen henkilöiden välisille suhteille. Selkeät ohjeet ja käytännöt, joita noudatetaan, minimoisivat mahdolliset ongelmat henkilöiden välisessä tiedonkulussa. Selkeä vastuunjako sujuvoittaa tiedonkulkua. Säännölliset tapaamiset viranomaisten välillä oli monella vastaajalla toiveena tiedonkulun sujuvoittamiseksi. Myös salattu nopean sähköisen yhteydenpidon alusta olisi hyödyllinen suomessakin RYMY-järjestelmän rinnalle. Raportit ovat pääasiassa avoimen tekstin muodossa, mutta jos niiden muotoa pystyttäisiin standardoimaan, voitaisiin selvitystyötä mahdollisesti nopeuttaa, kun muuttujien muodostaminen ja vertailu olisi helpompaa. Pääasiassa epidemioista kerätään kattavat tiedot ja ne raportoidaan kohtuullisessa ajassa.
-
(2017)The aim of this project is to investigate the hydra effect occurring in a population infected by a disease. First, I will explain what exactly the hydra effect is. Intuitively, higher mortality rate applied to a population will decrease the size of that population, but this is not always the case. Under some circumstances the population size might increase with higher mortality, causing the phenomenon called by Abrams and Matsuda (2005) the 'hydra effect', after the mythological beast, who grew two heads in place of one removed. Abrams (2009) lists in a few mechanisms underlying the hydra effect from which the one I will focus onis a temporal separation of mortality and density dependence. Most work on the hydra effect involved explicit increase of a death rate, for example by harvesting. The idea of this thesis is to investigate the existence of the hydra effect due to mortality increased not explicitly, but through a lethal disease. Such an approach has not been shown in any published work so far. Instead of harvesting, we will have a virulence, the disease-induced mortality. In this project, I fi rst briefly explain some theory underlying my model. In chapter 2 I look at disease-free population and bifurcation analysis when varying the birth rate. In chapter 3 I propose the model and continue with population dynamics analysis. I look at bifurcations of equilibria when varying birth rate, virulence and transmission rate. Then in section 3.4 I investigate whether it is possible to observe the hydra effect if there exists a trade-off between virulence and transmission rate, and derive a condition for transcritical and fold bifurcation to occur. In chapter 4 I focus on evolution of traits. First I study evolution of the pathogen, assuming the same trade-off as earlier. Finally I look at evolution of host's traits, immunity and birth rate, using Adaptive Dynamics framework (Geritz et al. 1998). I compare two possible trade-off functions and show that with a concave trade-off, the host will evolve to getting rid of the disease despite increasing its immunity.
-
(2014)Failures in the drinking water distribution system often cause gastrointestinal outbreaks associated with multiple pathogens. We investigated a community-wide waterborne outbreak using a polyphasic approach combining advanced epidemiological, statistical, spatial and microbiological methods. A water pipeline breakage due to construction works occurred in the water distribution line in Vuorela, Eastern Finland on July 4th 2012. Two weeks later, gastrointestinal illness in the community increased and immediate control measures were implemented. Of 2931 inhabitants of the defined outbreak area, a total of 473 (16 %) responded to the web-based questionnaire. Samples from patients and water were analyzed for multiple microbial targets, subjected to appropriate molecular typing and microbial community analysis. We developed a method that enabled us to calculate the distance between the water pipe line breakage point and inhabitant locations. We used the responses obtained from the questionnaires in the univariate and multivariate analysis as explanatory variables. In addition, we used spatial logistic regression model to further analyze the data. The main symptoms in the cohort were stomach ache, nausea and diarrhoea. The clinical picture was mild and the length of the illness had a median of three days. Several pathogens and/or faecal indicators were detected by from the patient faecal and/or water samples, including sapovirus, single Campylobacter jejuni, arcobacters and various E. coli types (EHEC, EPEC, EAEC and EHEC). A case definition was created based on the clinical symptoms, which was used as a response variable in the statistical models. Drinking untreated tap water from the defined outbreak area had a risk ratio (proportion of those exposed among ill to those exposed among healthy) of 5.6 (95% CI 1.9-16.4) increasing in a dose response manner. We were able to calculate the distance between the water breakage point and the inhabitant position by the path of the water distribution network with the method developed for this study. The closer a person lived to the water distribution breakage point, the higher the risk of becoming ill. Children were more likely to fall ill. In the multiple log and logistic regression models, age (inversely), distance from the breakage point (inversely) and drinking the tap water were significant. In addition, a spatial term (describing the spread of the infection between close contacts, inaccuracy in the distance variable and nonlinear fluctuation of the water in the distribution network) was significant. Transmission between persons is common among children and with viral infections. The novel methods used in this study improved the characterization of the source of the infections, and aided to define the extent and magnitude of this outbreak. These methods may be applied to wide range of future outbreaks.
-
(2022)Fakultet: Medicinska fakulteten Utbildningsprogram: Utbildningsprogrammet i medicin Studieinriktning: Medicine licentiat Författare: Sandra Uoti Arbetets titel: Epidemiology and Management of Zenker Diverticulum in a Low-Threshold Single-payer Health Care System Arbetets art: Artikel Månad och år: 12/2021 Sidantal: 27 Nyckelord: Zenkers divertikel; Dysfagi; Epidemiologi Handledare: Ilkka Ilonen, Saana Andersson, Ville Kytö Förvaringsställe: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34913965/ Övriga uppgifter: Sammandrag: Zenkers divertikel uppstår i gränsen mellan svalget och matstrupen. Vanliga symptom är bland annat dysfagi och regurgitation av födoämnen, samt problem relaterade till aspiration. Enligt nuvarande uppfattning är den enda definitiva vården kirurgisk intervention. Tidigare estimat av Zenkers divertikels epidemiologi baserar sig på små kohortstudier. Bakgrundsmaterialet i forskningen är data samlad i vårdanmälningssystemet (HILMO) under åren 1996–2015. Inkluderade i materialet är vuxna patienter för vilka det i registret förekommer antingen diagnosen Zenkers divertikel, eller för vilka ett ingrepp indicerat för vård av divertikeln undertagits. Studien inkluderade 2736 patienter (medianålder vid diagnos 72.0 [19-106] år; 1278 kvinnor [46.7%]). Incidensen av Zenkers divertikel är 2.9/100 000 personer årligen, något som med liknande precision inte kunnat beskrivas förut. Vården av divertikeln visar sig vara fördelad över flera olika specialiteter och varje upptagningsområden för högspecialiserad vård. Vi upptäckte att det finns markanta skillnader i vårdpraxis mellan såväl operativa specialiteter som upptagningsområden. Flera olika metoder tillämpas i operativa vården av divertikeln. Valet av metod ser ut att bero på patientens ålder, kirurgens specialitet, samt av upptagningsområdet på vilket vården förverkligas. Endast 1044 (38.2%) av patienter undergick operativ, alltså definitiv vård under uppföljningstiden.
-
(2023)Distaalisen reisiluun murtumat ovat erittäin harvinaisia lasten murtumia, joihin liittyy yleisenä komplikaationa kasvulevyyn kehittyvä kasvulukko. Eritoten tällä anatomisella alueella kasvulukosta voi seurata lapselle merkittävää elämänlaadullista haittaa, sillä reisiluun distaalinen kasvulevy käsittää noin 70% koko reisiluun pituuskasvusta. Vammojen harvinaisuuden ja pienten potilassarjojen vuoksi aiheeseen liittyvä kirjallisuus on vähäistä, tilastollisten johtopäätösten tekeminen on haastavaa, eikä yksimielisyyttä kasvulukkoon vaikuttavista riskitekijöistä ole. Tavoitteenamme on tarkastella distaalisen reisiluun kasvulukon kehittymiseen vaikuttavia riskitekijöitä ja luonnehtia näiden harvinaisten murtumien väestöpohjaista epidemiologiaa. Tutkimuksessa käytettiin Kids’ Fracture Tool -rekisteriä, johon on kerätty prospektiivisesti tiedot kaikista lasten murtumista Helsingin alueelta vuodesta 2014 lähtien. Aineistoksi rajautui 70 reisiluun distaalisen kasvulevyn murtuman saanutta alle 16-vuotiasta lasta vuosien 2014-2021 väliseltä ajalta. Murtumat luokiteltiin Peterson-luokituksen mukaisesti. Vähentääksemme tilastollista vääristymää, hyödynsimme DAG-kaaviota sekoittavien muuttujien tunnistamiseksi riskitekijäanalyysissa. Tuloksissa 1/4 (16/70) lapsista kehitti kasvulevyn murtuman jälkitilana kasvulukon, joista kaikki ilmaantuivat vanhemmille lapsille 11-16 vuoden ikäluokassa. Reisiluun distaalisen kasvulevyn murtuman väestöpohjaiseksi ilmaantuvuudeksi määritettiin 6/100 000, ja tätä seuraavan kasvulukon ilmaantuvuudeksi määritettiin 1.3/100 000. Riskitekijä-analyyseissä tilastollisesti merkittäviksi kasvulukkoa ennustaviksi muuttujiksi todettiin yli 10 mm:n dislokaatio ja murtuman korkea vammaenergia, kun taas murtuman hoitolinjaa ei tulkittu itsenäiseksi riskitekijäksi. Tuloksien ja aiemman kirjallisuuden pohjalta voidaan tulkita, että kasvulukon kehittymisriskin kannalta merkittävämmässä asemassa näyttää olevan murtuman vammaenergia ja sitä kuvaava dislokaation suuruus, kuin vamman hoitolinjaus.
-
(2022)The root rot fungus Heterobasidion annosum is one of the worst conifer pathogens in the boreal forests. Root diseases decrease forest growth, and their abundance could increase with climate change. Disease can reduce the carbon stored into forests even more than wildfires or pest outbreaks, further impacting the climate. Widespread Heterobasidion root rot can develop within the stem of susceptible trees without external symptoms. Therefore, research on the pathogen is difficult on a large extent and its dynamics at the landscape level could be researched with models. A model may be used to understand a system better or to predict its behaviour. Random maps are neutral landscape models, and they are not always significantly different from real random landscapes, except that things shaping real landscapes, such as waterways, human activities, or topography, are missing and the focus is on map cells representing habitats, their occupancy and connectivity across the landscape. Neutral landscape models are an application of percolation theory within landscape ecology; therefore, the connectivity and randomness are important. Heterobasidion spread by sporulation at the landscape level is of interest, as the focus of research has been on the spread by root contacts. In this study, simulations made with Motti and iLand software are compared, the effects of Heterobasidion spread on the dimensional variables of trees at the landscape level are evaluated, and the effects of various maximum dispersal distances on the number of new Heterobasidion colonies and the tree volume per hectare are studied. Forest growth and management practices were simulated with the Motti software, forest dynamics were simulated with the iLand software that uses a neutral landscape model, and Heterobasidion dynamics were simulated with the BITE modelling framework that was connected to iLand for the vegetation and environmental data. Betula pendula had a trend of underestimated values of the dimensional variables except for the basal area in iLand when compared to Motti. There was no clear trend for Picea abies or Pinus sylvestris. Overall, the change in basal area was overestimated the most and height was the most underestimated variable by iLand. A single dimensional variable could have different trends during a forest growth cycle in Motti and iLand. The effect of Heterobasidion on the dimensions of trees at the landscape level was minimal. Larger maximum dispersal distances resulted in more Heterobasidion colonies than shorter distances.
-
(2023)Tausta Olkavarren murtumat ovat vammoina verrattain yleisiä ja niitä luokitellaan murtuman sijainnin sekä murtuman morfologian mukaan. Epidemiologiset katsaukset auttavat ymmärtämään vammojen taustalla olevia tekijöitä sekä luovat perustaa tulevaisuuden tutkimustyölle. Toistaiseksi laajoja olkavarren murtumiin kohdistuvia epidemiologisia tutkimuksia on julkaistu vain muutamia. Aineisto ja menetelmät Analysoimme retrospektiivisesti vuosina 2006–2016 Töölön sairaalassa hoidossa olleiden olkavarren murtuman saaneiden aikuispotilaiden sairauskertomukset. Me keräsimme potilastietojärjestelmistä potilaita koskevia taustatietoja ja murtumaan liittyen vammamekanismin ja -ajan, liitännäisvammat sekä laskimme kuolleisuuden vuoden kuluessa vammasta. Löydökset 11 vuoden aikana Töölön sairaalassa hoidettiin 914 potilasta (489 naispotilasta, mediaani-ikä 61,4 vuotta; 425 miespotilasta, mediaani-ikä 50,4 vuotta), joilla oli yhteensä 936 olkavarren murtumaa. Yli 60 % näistä murtumista johtui kaatumisesta samalla tasolla. Potilaiden ikäjakauma oli kaksihuippuinen: eniten murtumia esiintyi iäkkäissä naisissa sekä nuorissa miehissä. Jaoimme olkavarren murtumat 1) tyypillisiin traumaattisiin murtumiin, 2) periproteettisiin sekä 3) patologisiin murtumiin. 872:sta tyypillisestä murtumasta 3,0 % oli avoimia murtumia. Periproteettisia murtumia oli 24 (2,6 %) ja patologisia murtumia 40 (4,3 %). 24 %:lla murtumapotilaista oli liitännäisvammoja, joista yleisin oli primaarinen radiaalihermon halvaus (10 %). Primaarinen radiaalihermon halvaus oli yleisempää distaalisen olkavarren murtumissa sekä korkeaenergisissä vammoissa verrattuna muihin murtumiin. Murtuman jälkeinen ensimmäisen vuoden kuolleisuus oli 9,2 %. Pohdinta Tutkimuksemme mukaan olkavarren murtuma johtuu useimmin kaatumisesta samalla tasolla. Yleisin liitännäisvamma oli primaarinen radiaalihermon halvaus. Toteamamme olkavarren murtumien kaksihuippuinen ikäjakauma on yhdenmukainen aiemman kirjallisuuden kanssa.
-
(2016)Epidermolysis bullosa (EB) is a group of hereditary skin disorders caused by mutations in the genes that code for adhesion molecules in keratinocytes. The symptoms of the disease include blisters and erosions in the skin as well as abnormalities in the mucosal membranes, nails and tooth enamel. Depending on the causative mutation the severity of the disease ranges from mild to lethal. This master s thesis was carried out in professor Hannes Lohi s canine genetics research group. It is a case study aiming to identify the genetic cause of EB present in Central Asian shepherd dogs. Furthermore, the mode of inheritance, frequency of the mutation in the breed and the effect of the mutation on the tissue were also examined. Primary research material included blood and tissue samples from a family of Central Asian shepherd dogs. Additional samples were obtained from other Central Asian shepherd dogs as well as from dogs of closely related breeds. All dogs included in this study are owned by private persons, and participation in this study was voluntary. The research methods used in this study included both wet laboratory experiments and bioinformatic in silico procedures. The genome of one affected dog was sequenced in order to identify the gene causing EB, and data from the sequencing was filtered with multiple programs according to recessive model. The model was decided after analyzing the pedigree of the affected dogs. After finding the likely causative gene the mutation was validated in a larger cohort with Sanger sequencing. Protein expression in the tissue of affected dogs was also studied using immunofluorescence staining. As a result of this study, a new mutation causing recessive dystrophic EB was identified. The mutation is specific to Central Asian shepherd dogs. Affected dogs have a homozygous mutation in the COL7A1 gene, which codes for collagen VII α1 protein. The mutation causes a premature stop codon in the mRNA sequence, which results in abnormal protein production and separation of skin layers. The frequency of the mutation allele in the sample is approximately 18 % and more than a fourth of the dogs in the sample are carriers. Based on the pedigree analysis, the mutation is relatively new and it is only found in a small population. The disease can be prevented from becoming more common in the breed with the help of a gene test, and the test will be available in the commercial MyDogDNA gene test panel.
-
(2017)Epiduraalianalgesiaa käytetään runsaasti kolorektaalikirurgiassa, sillä sen on ajateltu nopeuttavan potilaan toipumista. Laparoskooppisten leikkausmenetelmien kehittyminen sekä erilaisten ERAS-protokollien hyödyntäminen on vähentänyt potilaiden kokemaa postoperatiivista kipua ja lyhentänyt sairaalahoidon kestoa. Kirjallisuuskatsauksessa selvitetään epiduraalianalgesian hyötyjä aikuispotilaiden kivunhoidossa laparoskooppisen kolorektaalikirurgian yhteydessä. Katsaukseen on otettu mukaan yhdeksän satunnaistettua alkuperäistutkimusta vuosilta 1999–2015, jotka on valittu mukaan tietokantahaun perusteella sekä artikkeleihin tutustumisen jälkeen. Tutkimuksista saatujen tulosten perusteella epiduraalianalgesia tarjoaa tehokkaan kivunlievityksen, mutta ei lyhennä sairaalahoidon kestoa. Sen haitat, kuten hypotensio ja virtsaretentio, voivat jopa hidastaa potilaan toipumista. Leikkausmenetelmien muuttuessa vähemmän kajoaviksi epiduraalianalgesian hyödyt voivat jäädä vähäisiksi, jolloin muilla kivunhoitomenetelmillä voidaan päästä yhtä hyviin tuloksiin.
-
(2021)Epigenetics is the study of changes in gene function without affecting the DNA sequence. Epigenetics studies the effects of the environment and behavior on the genome. Researchers have been able to detect several epigenetic modifications such as –DNA methylation, histone acetylation, and microRNA-associated gene silencing. Changes in the epigenome are essential for proper cell function and normal development and can also be induced by environmental factors. Stress is defined as a biological response to physiological and psychological demands which can affect cellular homeostasis. Factors such as prenatal life stress can affect gene function without directly altering the DNA nucleotide sequence. Elevated levels of stress can immobilize with the ability to impair cognitive function. There is evidence that suggests the involvement of epigenetic regulation in disorders such as addiction, depression, schizophrenia, and cognitive dysfunction. Therefore, this systematic review discusses recent findings of the role of epigenetics in prenatal exposure to stress. To achieve this, the thesis will cover different subtopics from genetics, neurobiology, and diseases, neuroscience, biological psychiatry, life sciences, medicine, behavioral brain research, biochemistry & molecular biology, as well as neuroendocrinology. Research questions are 1) Is there an association between epigenetics and prenatal stress? 2) What kind of mechanisms have been found? 3) What kind of techniques have been used in the identification of potential epigenetic mechanisms? What genes are associated with these epigenetic changes?. This study followed the "The Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses" (PRISMA) guideline checklist. Eligibility criteria and search terms where be selected and documented to offer the widest range of articles covering the subjects of this study. A literature search was done using PubMed/Medline, Google scholar, and gray literature. The last sample comprised 59 articles. Data were extracted so that the participants, intervention, comparisons, and outcomes were included. The literature search conducted in this systematic review identified a few findings. First is that the majority of animal and human studies found a significant or moderate association between epigenetics and prenatal stress. Second, DNA methylation is the most studied epigenetic mechanism in maternal exposure to stress Third, genome-wide studies were more common in human studies than in animals and the most widely used method used is Infinium HumanMethylation450 Bead Chip. However, the common methods used in human and animal studies are most likely because of the small sample size and causation cannot be determined. Finally, NR3C1 and FKBP5 genes were the most studied in human studies where they showed the strongest association between prenatal stress and epigenetic modifications. While in animal studies, the most studied genes were Bdnf and Dnmt1 as they showed a significant methylation level after maternal prenatal stress exposure. In conclusion, maternal prenatal stress could trigger epigenetic alterations in neonates in both animals and humans. This holistic review detailed and evaluated locus-specific and studies exploring current knowledge about associations between maternal prenatal stress and epigenetic changes.
-
(2023)The intestinal stem cells (ISCs) adapt in response to environmental factors and continually proliferate to renew the mammalian intestinal epithelium due to its rapid turnover. Overall, intestinal homeostasis is maintained by the differentiation and self-renewal of ISCs, which are regulated by different mechanisms, including epigenetic histone modifications. Earlier studies in the host laboratory have shown that the histone methyltransferase Su(var)3-9 is essential in the nutrient-induced activation of intestinal stem cells. Su(var)3-9 specifically trimethylates histone H3 on lysine 9 (H3K9me3), which is a repressive histone mark, responsible for transcriptional silencing at heterochromatin regions. It influences stem cell maturation, lineage specification, and many other cellular processes. However, the precise mechanisms behind its function in ISCs remain unknown – that knowledge is important for understanding the development of many diseases, including cancer and metabolic disorders. This thesis aimed to investigate the distribution of the heterochromatin mark H3K9me3 in the intestine with an emphasis on ISCs, using the Drosophila midgut and mouse intestinal organoids as models. Confocal microscopy was used together with cell-type-specific fluorescent staining, to obtain the expression of the H3K9me3 specific histone methyltransferase Su(var)3-9, in the midgut. An antibody was used for the detection of H3K9me3 distribution along the anterior/posterior axis in Su(var)3-9 overexpressed flies. Additionally, DNA adenine methyltransferase identification (DamID) was applied in order to find target genes of the H3K9me3 regulation in the genome with the specific chromo domain of M-phase phosphoprotein 8 (MPHOSPH8) that binds to H3K9me3. The number of lineage-labeled differentiated enterocytes was shown to be locally higher in the Su(var)3-9 overexpressed flies compared with the control, although the flies were on starvation without nutrient-induced activation. Moreover, the number of lineage-labeled progenitor cells was not remarkably altered between the samples. However, the intensity of H3K9me3 was significantly higher throughout the whole midguts in the Su(var)3-9 overexpressed flies in comparison to the control. According to one replicate, the DamID in mouse intestinal organoids revealed that the peaks of H3K9me3 were divergent between the samples grown in different conditions. The first sample was assumed to contain more ISCs, whereas the other one was assumed to contain more differentiated intestinal cells. According to my results, the Su(var)3-9 overexpression drives the stem cells against the differentiation of enterocytes. Furthermore, the MPHOSPH8 chromo domain in the organoids was successfully applied in DamID; thus, more replicates should be prepared for additional analysis, because I found several potential target genes of H3K9me3. In the future, it is important to further study the epigenetic regulation of ISCs, for applying the epigenetic marks as targets for the treatment of many human pathophysiological conditions, such as cancer, obesity, and metabolic disorders.
-
(2019)In this master’s theses, Finnish biology teachers’ needs for material for continuing education and educational material for upper secondary school in epigenetics were studied. Two sets of educational materials, continuing educational material for teachers and educational material for upper secondary school teaching was produced accordant with the results. Epigenetics is used to describe stable alterations in gene expression which do not consider mutations in DNA sequence. DNA methylation, histone modifications and chromatin remodelling are the main epigenetic mechanisms to affect gene expression. Epigenetic modification patterns can alter de novo, or they can be originated by some environmental factor. Epigenetic regulation was introduced as a new subject matter in National Core Curriculum for General Upper Secondary Schools 2015 in Finland. Epigenetics is a relatively new branch in biology, and as a result many teachers have not studied the subject matter at the university. Continuing educational material is needed to update their knowledge. Biology teachers’ needs for material in epigenetics were studied with a survey which was distributed to the Biology and Geography Teachers’ Union’s e-mail list subscribers. Data was analysed qualitatively and quantitatively. In order to produce continuing educational material for teachers, literature regarding teacher competence, adult education and Finnish biology teachers’ subject expertise was examined. The concept of constructivist learning, and conceptual change were applied in the production of educational material for upper secondary school teaching. Relevant scientific literature in epigenetics was gathered and used to produce both sets of materials. In the study survey, the teachers reported specific individual educational needs which were acknowledged in the production of both sets of materials, alongside literature listed earlier. The survey showed that one of 33 biology teachers had studied epigenetics at the university, 20 of 33 teachers independently and 13 of 33 hadn’t studied epigenetics at all. The extent of the teachers’ studies in epigenetics was most often elementary and the main motivation to study epigenetics independently was a desire to handle the basics. The most common resource teachers used to study epigenetics was non-scientific magazines. Among the teachers who had not studied epigenetics at all, lack of time was the most common reason mentioned. However, 14 teachers described epigenetics as an important subject matter. Three teachers reported that they lack the expertise in teaching epigenetics and three felt that textbooks don’t offer support in teaching epigenetics. Online material and expert lectures were the most common continuing education material forms requested. Regarding the content of the continuing educational material for teachers, the most common requests were that the material should include the basics of epigenetics and practical examples. The form of educational material for upper secondary school teaching was most commonly requested to be online text or educational video. Regarding the content of the educational material for upper secondary school teaching, the most common requests among teachers were a summary of the theory of epigenetics and practical examples. The continuing educational material for teachers produced in this thesis consists of an introduction part and four parts about different subjects in epigenetics. The titles of the parts are: 1) What is epigenetics? 2) Molecular mechanisms of epigenetic gene regulation 3) Epigenetic gene regulation and 4) Epigenetic inheritance. The material was designed in a way that texts 3) and 4) are possible to comprehend without studying text 2) about molecular mechanisms of epigenetic regulation. The educational material for upper secondary school teaching consists of seven parts. At the beginning there is an introduction to teachers which is followed by six separate parts for students. Each part has a “Rehearse before reading”-box which introduces students to the subject and encourages rehearsal of biological concepts and vocabulary which are necessary for comprehending each part. After each part there are questions which test students’ learning as well as encourage to apply freshly acquired knowledge about epigenetics to other biological contexts. Titles for different parts are: 1) What is epigenetics? 2) Epigenetics and nutrition 3) Epigenetics and exercise 4) Epigenetics and mental health 5) Epigenetics and tortoiseshell cats and 6) Epigenetic inheritance. The material has been designed in such a way that the parts can be taught and learned separately. References are provided at the end of both material sets. Both materials produced in this thesis meet the teachers’ requests revealed in the survey. The form of the continuing educational material for teachers is online material, which was one of the most common requests among the teachers who answered the survey. The contents of the material correspond to the teachers requests as well, since most requested contents were the basics of epigenetics and practical examples. The educational material for upper secondary school teaching was requested as online material with a summary of the theory of epigenetics and practical examples, and all these requests were met. Both materials were produced considering relevant theories on pedagogy and adult education. Results of this study cannot be applied nationally in Finland since the sample size was small. Therefore, national relevance of the materials cannot be predicted. Predictions about the impact of the materials on teachers’ and students’ understanding about epigenetics cannot be made either, since learning is an active process which requires effort from the learner. However, a strong case can be made for the produced material, because materials include relevant information and their pedagogic choices can be justified by the literature. This thesis uncovered many questions for future research. For example, the efficacy of the materials could be studied in a practical classroom situation. Other possible questions for research or study designs could be about biology teachers’ expertise and continuing education in Finland.
-
Epikleesirukoukset Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen ehtoollisliturgioissa (2010)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella epikleesirukouksia Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen ehtoollisliturgioissa. Tarkastelun kohteena on erityisesti kaksi asiaa: ensinnäkin tutkitaan epikleesirukousten kielellisiin rakenteisiin sisältyviä teologisia teemoja, toiseksi selvitetään epikleesirukousten teologianhistoriasta nousevia keskeisiä aiheita. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Tutkimuksen lähteenä käytetään Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen kirkkokäsikirjaa. Tutkimuksen historiallisessa taustaluvussa tarkastellaan eukaristisen rukouksen ja ehtoollisen syntyhistoriaa, eukaristisen rukouksen osia, epikleesin paikkaa, merkitystä ja roolia historiallisessa kontekstissa sekä erilaisia ehtoollisteologioita, ekumeenista liikettä ja liturgista uudistusta. Kolmannessa luvussa esitellään lyhyesti saksankielisen Sveitsin evankelis-reformoituja kirkkoja, niiden kirkkokäsikirjan syntyä ja rakennetta. Pääpaino on epikleeseissä, jotka ovat työssä sekä alkuperäisellä kielellään että työn tekijän laatimina suomennoksina. Neljäs ja viides luku liittyvät tutkimustehtävän ensimmäiseen osaan. Neljännessä luvussa Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen käsikirjan epikleesejä tarkastellaan objektin näkökulmasta ja verrataan muihin työssä esiin tuotuihin epikleeseihin. Viidennessä luvussa Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen epikleesien verbit ovat huomion keskipisteessä. Epikleesejä tarkastellaan niiden sisältäminen verbien näkökulmasta. Epikleesirukousten sisältämien verbien kirjoa tarkastellaan sekä määrällisesti että laadullisesti. Verbit luokitellaan kahteen luokkaan intentionsa perusteella. Epikleesien verbejä tarkastellaan myös niiden monipaikkaisuuden näkökulmasta. Kuudes luku liittyy tutkimustehtävän toiseen osaan. Kuudennessa luvussa epikleesejä tarkastellaan niiden sisältäminen teemojen näkökulmasta. Konsekraatio- ja kommuunioteemojen sisältö esitellään ja niiden esiintymistä tarkastellaan kaikissa työssä esiin tuoduissa epikleeseissä verraten Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen käsikirjan epikleesejä muissa työssä esiin tuotuihin epikleeseihin. Lisäksi nostetaan muutamia Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen käsikirjan epikleesien sisältämiä teemoja esiin. Loppukatsauksessa pyritään kokoamaan ja tiivistämään tutkimuksen olennaisimmat tulokset. Tutkimuksen tuloksena on, että Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen kirkkokäsikirja sisältää useita erilaisia ehtoollisliturgioita. Käsikirjan epikleesirukoukset poikkeavat toisistaan paljon niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin. Kun sveitsiläisiä epikleesejä vertaa muiden kirkkojen epikleeseihin, niin joidenkin piirteiden suhteen kirjo on suurin piirtein yhtä laaja kuin muiden kirkkojen epikleeseissä yhteensä. On kuitenkin löydettävissä joitakin sveitsiläisille epikleeseille tyypillisiä piirteitä, kuten esimerkiksi, että sveitsiläiset epikleesit sisältävät aina selkeän puhuttelun kohteen tai että ehtoollisen koituminen hyödyksi ja siunaukseksi esiintyy teemana äärimmäisen harvoin. Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen kirkkokäsikirja antaa yksiselitteisesti kuvan rikkaasta ja monipuolisesta liturgisesta perinteestä, jossa liturgiaa ja liturgisia tekstejä ei pyritä mahduttamaan yhteen ainoaan muottiin, vaan erilaisuudelle löytyy tilaa.
-
(2017)The purpose of this study was to describe and analyze the everyday life and the challenges of epileptic children and their families. The meaning was to find out the biggest challenges of epilepsy families and children in everyday life. My interest focuses on children's participation and social cohesion in kindergarten and school, as well as other childhood environments. I studied epilepsy and experiences of parents of epilepsy children. How they have adapted to living with epilepsy? The study involved two adults who were diagnosed with epilepsy as child and five parents whose children have epilepsy. The study method was a half structured interview. Some of the interviews were done by using Skype. The interviewees were found in Facebook's Epilepsy life and Epilepsia kohtauspaikkana. The interviews took place in early spring 2016. The data was analyzed by means of abductive narrative. In analysis it was used three difference theories as an important reference: Ecological system of Branfenbrenner, participation and cohesion and resilience.Results and conclusions: The research showed that the epilepsy was seen as a challenge of today's everyday life, if after the diagnosis had been challenges with in the hospital, daycare or school. If co-operation had gone well with the mentioned parties, not everyday life seem so challenging. It is how the situation was seen to be challenging, influenced by the togetherness and participations.
-
(2013)Goals: The purpose of the study was to describe and analyse the content of online discussions and shared experiences among parents of children who suffer from epilepsy as well as parents' experiences with online peer support and its development. The goal was to deepen understanding of online peer support and the experiences of parents, and to develop the online activities of the Finnish Epilepsy Foundation based on the information gained. Previous studies about peer support have included group manifestations, personal experiences and peer support in community discussions. More and more peer support is available online, which has been seen in peer support studies from 2000 2009. Online peer support has been reported as both supporting and hindering empowering experiences. Previous studies have highlighted the significance of personal experiences. In this study, the concept of "experience" is defined from the standpoint of Dewey. Peer support is approached in the framework of empowerment. The study addresses four research questions. 1) What do parents of children with epilepsy write in online discussions? 2) What kind of experiences do they share in it? 3) What kind of experiences have parents had with online peer support, and which experiences further parents' empowerment? 4) How should online discussions be developed among parents? Methods: Study data was drawn from online discussions written by parents of children with epilepsy (the first message posted and the following message chain) and interviews with six (N = 6) parents who agreed to theme interviews. Web materials were written 15 June 13 December 2012. Data from theme interviews were gathered in February 2013 by interviewing parents by phone or in person. Web postings and interview content were handled using abductive content analysis, such that high rankings in the analysis utilised concepts of Siitonen's empowerment model (1999). Results and conclusions: The Internet offered parents of ill children an opportunity to share their experiences with other parents in similar life situations. In online discussions, parents shared their experiences about their children becoming ill, epilepsy treatments, support they had experienced as well as their emotions and mental images of the future. The significance of experiential data was highlighted in what parents wrote. Parents experienced the discussion environment as friendly, open, matter-of-fact and empathetic. From the standpoint of empowerment, it was significant that parents had the strength to support one another even in very difficult everyday life situations. The significance of experiences was affected by the environment of the online discussion, its content, parents' pre-conceived expectations as well as sharing emotional experiences and mental images of the future. Factors in the development of online discussions were related to briefing of the service, improved availability as well as active facilitation.
-
(2020)Lääkevaihto ja sitä täydentävä viitehintajärjestelmä ovat laskeneet lääkekustannuksia Suomessa. Epilepsialääkkeet eivät ole aiemmin kuuluneet lääkevaihdon piiriin, sillä epilepsian hoidossa eri valmisteet eivät välttämättä ole terapeuttisesti tarpeeksi samanarvoisia, ja pienikin muutos hoitotasapainossa voi altistaa epilepsiakohtauksille. Nykyisin epilepsialääkkeitä käytetään kuitenkin usein muihinkin käyttöaiheisiin, kuten psykiatrisiin sairauksiin ja kivun hoitoon. Vuonna 2017 lääkekorvausjärjestelmään tehtiin säästötoimenpiteitä, joiden yhteydessä epilepsialääkkeet sisällytettiin lääkevaihdon piiriin muissa käyttöaiheissa kuin epilepsian hoidossa. Lisäksi otettiin käyttöön poikkeava viitehintaryhmä, joka koski epilepsialääkkeistä pregabaliinia neuropaattisen kivun käyttöaiheessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella epilepsialääkkeiden (pregabaliinin, gabapentiinin, topiramaatin, lamotrigiinin ja valproiinihapon) vaihtamista sekä hintojen kehitystä lääkevaihtoon ja viitehintajärjestelmään sisällyttämisen jälkeen vuoden 2017 alusta vuoden 2019 puoliväliin. Lisäksi tarkasteltiin näiden lääkeaineiden kustannusten, korvausmenojen sekä käyttäjä- ja reseptimäärien kehitystä. Aineistona käytettiin Kansaneläkelaitoksen reseptirekisteriin pohjautuvia tilastoja epilepsialääkkeiden lääkeostoista sekä lääkkeiden hintalautakunnan päätöksiä epilepsialääkkeiden viitehintaryhmistä ja viitehinnoista. Epilepsialääkkeiden vaihtaminen yleistyi tarkastelujakson aikana kaikilla lääkevaihdon piirissä olleilla viidellä lääkeaineella, ja vaihtokieltojen osuus resepteistä laski useimmilla lääkeaineista. Viitehinnat laskivat useimmissa tarkastelluista viitehintaryhmistä, mutta lähes yhtä usein viitehinta ei muuttunut. Viitehinnat laskivat enemmän viitehintaryhmissä, joissa oli useampia vaihtokelpoisia valmisteita. Lääkevaihdon ensimmäisenä vuonna 2017 lääkevaihtoon kuuluvien epilepsialääkkeiden kustannukset ja korvausmenot pääosin laskivat, vaikka lääkkeiden käyttö ei vähentynyt. Lääkevaihdon toisena vuonna kustannukset eivät juuri laskeneet. Pregabaliinin poikkeavan viitehintaryhmän vuoksi vaihtamatta jääneet reseptit aiheuttivat merkittävän osan lääkevaihtoon kuuluvien epilepsialääkkeiden kustannuksista. Pregabaliinille jäi siten todennäköisesti yhä säästöpotentiaalia poikkeavan viitehintaryhmän voimassaolon päätyttyä vuoden 2019 heinäkuussa, mitä on syytä tarkastella jatkotutkimuksissa.
-
(2022)Epilepsia on koirien yleisin krooninen neurologinen sairaus. Ihmislääketieteestä tiedetään, että yli 80 %:lla epilepsiaa sairastavista ihmisistä on havaittu itsestään syntyneiden eli spontaanien epileptisten kohtausten lisäksi epilepsian liitännäissairauksia ja yli 50 %:lla useampi kuin yksi liitännäissairaus. Eläinlääketieteessä kiinnostus epilepsian liitännäissairauksia kohtaan on lisääntynyt, kun kroonisten sairauksien hoidossa on alettu korostaa potilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Liitännäissairauksien ajatellaan olevan yleisiä myös idiopaattista epilepsiaa sairastavilla koirilla. Idiopaattista epilepsiaa sairastavista koirista esimerkiksi noin 70 %:lla on raportoitu liitännäissairauksiksi laskettavia käyttäytymisen muutoksia, jotka voivat vaikuttaa koiraan liittyviin hoitopäätöksiin sekä sen elämänlaatuun. Epilepsian ja liitännäissairauden välinen suhde voi olla vaihteleva. Epilepsian liitännäissairaus voi syntyä yhteisen sairauksille altistavan tekijän seurauksena, aiheuttaa epilepsian kehittymisen tai olla seurausta epilepsiasta tai epilepsian hoidossa käytetystä kohtauksenvastaisesta lääkityksestä. Koirien idiopaattisen epilepsian liitännäissairaudet johtuvat nykytietämyksen mukaan ennen kaikkea aivojen sähköisen toiminnan häiriöistä tai kohtauksenvastaisesta lääkityksestä. Ihmisillä epilepsian liitännäissairaudet voivat olla fyysisiä sairauksia, kognitiivisen toiminnan muutoksia tai psykiatrisia häiriöitä. Koirilla toistaiseksi tunnistetut idiopaattisen epilepsian liitännäissairaudet ovat käytökseen ja kognitiiviseen toimintaan liittyviä muutoksia ja häiriöitä. Käytökseen liittyviä muutoksia idiopaattista epilepsiaa sairastavilla koirilla ovat esimerkiksi ahdistuneisuus, pelokkuus ja levottomuus. Kuten epilepsiaa sairastavilla ihmisillä, myös idiopaattista epilepsiaa sairastavilla koirilla havaitaan aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä, joka esiintyy koirilla esimerkiksi ylivilkkautena, impulsiivisuutena ja keskittymiskyvyn heikkenemisenä. Kognitiivisina muutoksina on lisäksi havaittu muistin toiminnan häiriöitä ja puutoksia tarkkaavaisuudessa sekä havainnoinnissa. Idiopaattista epilepsiaa sairastavien koirien koulutettavuuden on todettu olevan heikompaa terveisiin koiriin verrattuna. Koirilla kohtauksenvastaisen lääkityksen aiheuttamia liitännäissairauksia ovat lääkityksen aikaansaamat haitalliset käytösmuutokset, kuten levottomuus, ahdistuneisuus ja apaattisuus. Usean kohtauksenvastaisen lääkkeen yhdistelmähoidon on todettu aiheuttavan enemmän haitallisia käytösmuutoksia verrattuna ainoastaan yhden kohtauksenvastaisen lääkkeen käyttöön. Lisäksi korkean kohtaustiheyden ja vakavan kohtauskuvan on havaittu lisäävän tiettyjen käytösmuutosten, kuten aggressiivisuuden ja ahdistuneisuuden, esiintymisen riskiä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään yleisesti koirilla esiintyvää idiopaattista epilepsiaa ja esitetään kootusti nykyisen tutkimustiedon perusteella millaisia liitännäissairauksia koirien idiopaattisen epilepsian yhteydessä on raportoitu esiintyvän. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on lisätä tietoa epilepsian liitännäissairauksista praktiikkaa tekevien eläinlääkäreiden keskuudessa. Toivottavaa on, että mahdolliset käytökselliset ja kognitiiviset muutokset voidaan huomioida koiran hyvinvoinnin ja kohtauksenvastaisen lääkehoidon sopivuuden arvioinnissa. Idiopaattista epilepsiaa sairastavan koiran mahdollisista liitännäissairauksista tulee lisäksi opettaa koiran omistajaa, jotta omistaja ymmärtää epilepsian mahdolliset vaikutukset koiransa elämään ja kykenee näin arvioimaan koiran päivittäistä olotilaa.
Now showing items 5331-5350 of 31185