Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Mononen, Tuula (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)
    Tutkielma käsittelee glaukoomaa eli viherkaihia, joka aiheutuu silmän sisäisen paineen noususta. Kontrolloimaton silmänpaineen nousu johtaa sokeutumiseen. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään glaukooman syntyyn, sen aiheuttamiin muutoksiin silmässä, diagnostisiin menetelmiin sekä hoitoon. Koska glaukooman lääkehoito usein osoittautuu riittämättömäksi keinoksi laskea silmänpainetta pysyvästi, käsitellään kirurgisia menetelmiä tarkemmin. Oma tutkimus perustuu eläimille soveltuvan implantin kehittelyyn ja kahdeksantoista kanin silmien leikkaukseen kyseistä implanttia käyttäen. Tutkimuksessa todettiin silmänpaineiden keskiarvon pysyvän leikkausta edeltänyttä tasoa alhaisempana. Histologisessa tutkimuksessa sidekalvon alainen filtraatio-ontelo oli fibrosyyttikerroksen reunustama. Tulehdus- ja vierasesinereaktiot silmissä olivat vähäiset ja rajoittuivat lähinnä leikkauksen jälkeisiin päiviin. Implantit todettiin toimiviksi silmän sisäisen fluoreskeiiniinjektion avulla. Käytetty menetelmä on sovellutus nykyään ihmisten glaukoomakirurgiassa paljon käytetyistä implanttitekniikoista. Ongelmina ovat olleet leikkauksen jälkeinen hypotonia sekä fibriinikeräymät, jotka ovat tukkineet implantteja. Eläimillä ei leikkauksen jälkeinen hypotonia ole tiettävästi merkityksellistä, ja sen vuoksi implanttimallia yksinkertaistamalla voidaan välttää tukkeutumien syntymistä. Tässä työssä kuvattu leikkausmenetelmä soveltuu hyvin eläinlääketieteelliseen käyttöön, koska se ei vaadi välttämättä kalliita välinehankintoja, ja itse implantin kustannukset ovat huokeat. Implantti on helppo valmistaa. Myöskään leikkaustekniikka ei ole erityisen monimutkainen. Koska implantti vaikuttaa käyttökelpoiselta, olisi jatkossa mielenkiintoista testata sen toimivuutta glaukoomasilmässä.
  • Alarinta, Rita (2016)
    Tämän tutkielman aiheena on Glen H. Stassenin (1934–2014) ruumiillistuneen opetuslapsiuden etiikka. Tutkielman metodi on systemaattinen analyysi. Ensimmäisessä analyysiluvussa tarkastellaan ruumiillistuneen opetuslapsiuden käsitettä, jonka teologinen perusta on kolmessa ulottuvuudessa. Ensimmäinen on Jumalan kaikkivaltius, jonka perusteella teologialla on yhteiskunnallista merkitystä. Toinen on täyteläinen tulkinta Jeesuksesta, jossa painottuu heikkojen puolelle asettuminen. Jeesuksen eettistä toimintaa kuvaa Dietrich Bonhoefferin (1906–1945) käsite Stellvertretung, oleminen ”toista varten”. Kolmas ulottuvuus on Pyhä Henki, joka johdattaa kohti Jumalan tahtoa. Stassenin mukaan kristillisessä etiikassa ei tule pitää esillä ideaaleja, koska niiden toteuttaminen on ihmiselle mahdotonta. Hänen mukaansa realistisesti maailmaa tarkasteleva kristinusko kykenee vastaamaan myös sekulaarin ajan asettamiin haasteisiin. Tätä käsitystä haastetaan pohtimalla esimerkiksi, onko kristinuskon maailmankuva perinteisesti ylioptimistinen, kuten Stassen väittää. Toisessa analyysiluvussa käsitellään vuorisaarnan etiikkaa. Stassen tulkitsee vuorisaarnaa kolmiosaisina opetuksina, joissa opetuksen kärki on realistinen. Tämän triaditulkinnan mukaan Jeesus ei kiellä esimerkiksi vihaa, kuten vuorisaarnan antiteesitulkinta antaa ymmärtää, mutta käskee sovinnontekoon. Stassenille vuorisaarna on myös yhteiskunnallisesti relevantti. Vuorisaarna käsittelee muun muassa distributiivista oikeudenmukaisuutta ja väkivallattoman vastarinnan oikeutusta. Johtopäätöksenä ruumiillistunutta opetuslapsiutta kuvataan Jeesuksen seuraamiseksi inhimillisenä kristittynä. Stassenin eettiset periaatteet lähtevät liikkeelle yllättävän paljon ihmisestä ja siitä, että inhimilliset ominaisuudet asettavat kristilliselle etiikalle kehykset. Stassen ei myöskään näe eettisiin ideaaleihin liittyvän hyötyjä ihmisen toiminnan ohjaajina. Ihmisläheisyytensä lisäksi hän johtaa eettisiä periaatteita, kuten kristillisen rakkauden määritelmän myötätuntona ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisena, suoraan Jeesus-tulkinnastaan. Tutkielman kolmannessa analyysiluvussa tarkastellaan oikeudenmukaisen rauhanteon paradigmaa, joka liittyy sodan oikeuttamisen sijaan rauhan rakentamiseen kymmenen ohjeen avulla. Stassenin mukaan paradigmassa ylitetään pasifismin ja oikeutetun sodan teorian väliset ristiriidat. Tutkielmassa ilmenee, että yleiseen rauhantahtoon nojaavassa paradigmassa on vahvuuksia ja oivaltavia sovelluksia vuorisaarnan etiikasta, kuten vihollisrakkaudesta, joka ei tarkoita omista oikeuksista luopumista. Mutta oikeudenmukainen rauhanteko ei pysty sovittelemaan erilaisiin eettisiin lähestymistapoihin kuuluvien rauhan määritelmien välistä ristiriitaisuutta. Neljännessä analyysiluvussa käsitellään ruumiillistuneen opetuslapsiuden suhdetta Bonhoefferin teologiaan. Stassenin mukaan Bonhoefferin vuosien 1940–1945 teologia ei sovi tämän varhaisemman teoksen Nachfolge (1937) vuorisaarnatulkintaan. Stassenin mukaan vuorisaarnan triaditulkinta vastaa paremmin Bonhoefferin viimeisten vuosien teologiaa. Tutkielmassa osoitetaan väitteen vahvuudet ja heikkoudet. Pääpiirteissään triadi-tulkinta täsmää Bonhoefferin ajatuksiin vuorisaarnasta, mutta yksityiskohtien tasolla todisteita tästä ei ole. Lisäksi neljännessä analyysiluvussa tutkitaan Bonhoefferin ja Stassenin teologisten painotusten eroja. Toisin kuin Stassenille, Bonhoefferille ”toista varten” olemiseen voi liittyä jopa lain rikkominen silloin, kun se palvelee lain todellista tarkoitusta. Teologit myös lähestyvät sekulaarin ajan kristinuskoa osittain eri näkökulmista: Bonhoefferin mukaan kristityn vastuun toteutumiseksi on lakattava tukeutumasta Jumalan suuruuden illuusioon. Stassenille vastaava illuusio puolestaan on optimistinen maailmankuva. Teologien näkökulmia yhdistää vahvasti ajatus kristinuskon tämänpuoleisuudesta, eli siitä, että kristityn on kannettava vastuuta maailmasta.
  • Maidell-Hjort, Laura (2016)
    Osa kallon ja kasvojen luista kehittyy elimistön kannalta ainutlaatuisella tavalla intramembranoottisesti suoraan mesenkyymistä. Siten osteoblastien erilaistumista säätelevien geenien mutaatiot tulevat usein selkeästi esiin kallon ja kasvojen alueen kehityshäiriöinä. Gli2 on Hedgehog-signaalireitin transkriptioaktivaattori, jonka tiedetään vaikuttavan osteoblastien erilaistumiseen. Sen mutaatiot aiheuttavat pään alueella erityisesti keskiviivadefektejä kuten holoprosenkefaliaa ja siihen liittyvää fenotyyppiä. Kuitenkin Gli2:n merkityksestä kallon luiden kehittymiseen ja muodon määräytymiseen tiedetään varsin vähän. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä pilottitutkimuksesta, jossa kuvataan Gli2-poistogeenisten hiirten alizarin red -värjättyjen kallojen ja kasvojen luiden morfologiaa, ja täten pyritään selvittämään Gli2:n merkitystä näiden luiden kehityksessä. Hiirillä havaitaan muun muassa luukudoksen kehityksen viivästymistä sekä etenkin kuonon ja otsan alueella synostoottisia luusaumoja sekä suulakihalkioita. Kallon ja kasvojen luuston kehityksen ymmärtäminen on välttämätöntä suulakihalkioiden ja kraniosynostoosien tutkimuksen ja hoitojen kehittämisen kannalta.
  • Pohjanpalo, Lalla (2016)
    Clever methods and research designs are needed in the research field of embodied thinking. There is a need to find repeatable research methods and testable hypothesis. (Nuñez, 2012, 329.) The aim of this master's thesis is to find solutions for how the embodied thinking can be identified in the knowledge creation process and how the embodied thinking can be recognized in the process and in the designed artifact. This research was implemented from the data gathered by the Handling Mind project, in Autumn 2014. It is a development study, where craft science student groups (three students) designed children's accessories for a sea world's guided tours. The purpose of applying the narrative expectation analysis was a pursuit to make the process of recognizing embodied thinking in the knowledge process more transparent. After the expectation analysis revealed occurrences of embodied thinking, idea-response pairs were defined and then formed into chains from a new idea to the final artifact, so as to interpret embodied thinking in knowledge creation process. The narrative expectation analysis resulted in a rich material for further analysis of the embodied thinking in a knowledge creation process. The spots where a new design idea and embodied thinking encountered in the collaborative design process were proved significant for the embodied thinking. These implemented analyzes revealed the essential themes of structure, materials, form and utility in designing an artifact in a collaborative design process. Based on these results it can be concluded that embodied thinking is observable with the narrative expectation analysis and embodied thinking can be recognized in a knowledge creation process. The use of narrative expectation analysis manifested itself as a useful method that revealed embodied thinking as expected. The pair and chain analysis supported the narrative nature of this study and reinforced the results of the narrative expectation analysis about revealing and identifying the embodied thinking in the knowledge creation process. According to the results and the small sample of this study in mind it can be argued that the learning in the knowledge creation process could be proved without formal exams or essays.
  • Pajosmaa, Matias (2023)
    Tutkielma käsittelee dollarijärjestelmän maailmanpoliittista luonnetta ja järjestelmän historialliseen evoluution kytkeytyviä valtaulottuvuuksia maailman poliittisen talouden monetaarisessa transformaatiossa. Tutkielman tutkimuskysymystä suunnataan kiinnittämällä erityistä huomiota kansainvälisen rahan luonteeseen ja sitä koskeviin määritelmiin. Näkökulmaa testataan syventymällä eurodollarijärjestelmän historialliseen evoluutioon. Tutkimusongelma sijoitetaan laajan, mutta samalla sisäisesti hajanaisen tieteenalan kontekstiin. Kysymys dollarijärjestelmän pysyvyydestä ja muuntuvuudesta laajempine maailmanpoliittisine implikaatioineen kattaa ajanjakson Bretton Woods -järjestelmän purkautumisesta nykypäivään. Yhteiskunnallisten keskustelujen tasolla aihepiirin kontekstin muodostavat toistuvat romahdusodotukset, joihin vastaaminen osaltaan ilmentää aihepiirin jatkuvaa relevanssia. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään aihepiirin keskeisiä tutkimuslähteitä ja paradigmoja. Kirjallisuus etenee hegemonisesta johtajuudesta ja valtiokeskeisestä toimijaymmärryksestä avoimen talouden imperatiivien paradigmaan. Uuden suunnan kirjallisuudessa muodostavat modernin makrorahoituksen tutkimussuuntaukset, jotka erkaantuvat perinteisistä maailmanpolitiikan ja poliittisen talouden tutkimuksellisista kehyksistä. Tutkielmassa omistetaan luku tieteenfilosofisen taustatyön merkitykselle sosiaalisia järjestelmiä koskevien kontrastiivisten selityskysymysten muodostamisessa. Tieteenfilosofisen taustatyön pohjalta johdetaan metodologia valtioiden ja markkinoiden kompleksien ja monisuuntaisten valtaulottuvuuksien tutkimiseen. Tutkielman neljännessä luvussa syvennytään eurodollarijärjestelmän syntyyn valtiollisten sääntelyllisten piirien ulkopuolella ja sen vakiintumiseen dollarien pääasialliseksi lähteeksi maailman poliittisessa talousjärjestelmässä. Eurodollarijärjestelmä todetaan valtioiden, markkinoiden ja rahapoliittisten eliittien hybridimuodoksi, jossa vaikuttavien valtaulottuvuuksien monisuuntaisuutta havainnollistetaan infrastrukturaalisen kehyksen avulla. Dollarijärjestelmä päädytään esittämään aidosti globaalina järjestelmänä. Todenmukainen käsitteellistys Yhdysvaltain dollarista globaalina rahana on syvällisempi ja laajempi kuin vakiintuneessa kansainvälisen valuutan tai viime aikoina renessanssin kokeneessa valtiorahan käsitteellistyksissä. Kansainvälisen rahan nimellisyksikön määrääminen ei näyttäydy niin voimakkaana maailmanpoliittisen kamppailun kohteena kuin kirjallisuudessa on päädytty olettamaan. Tutkielmassa osoitetaan perusteita siirtää dollaria koskeva tarkastelu perinteisen suurvaltapoliittisen logiikan tuolle puolen.
  • Mikander, Jessica (2017)
    Elinsiirto on useimmissa tapauksissa tehokkain ja paras hoitokeino vakavimpiin munuaiskeuhko-, sydän- ja keuhkosairauksiin.Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana elinsiirto hoitomuotona on saavuttanut vakiintuneen aseman henkeäuhkaavassa elimen vajaatoiminnassa. Sopivista elinsiirrännäisistä on kuitenkin jatkuva pula ja transplantaatioiden yleistyessä pula elimistä on entisestään korostunut. Elinsiitoja tarvitsevien potilaiden ja sopivien siirrännäisten välillä vallitsee epäsuhta ja näin ollen kysynnän ja tarjonnan välillä on kuilu. Tämä kuilu on johtanut laittoman elinkaupan syntymiseen. Ihmisen elimistä on muodostunut kauppatavara ja juuri kaupallisuuden aspekti tuo elinsiirtoihin ihmisoikeudellisen ongelman. Elinkauppa on nimenomaisesti syntynyt elimistä olevan pulan vuoksi. Elinkauppa on kansainvälinen ongelma ja sitä tapahtuu lähtökohtaisesti eniten köyhissä kehitysmaissa; köyhät ihmiset ovat valmiita myymään munuaisiaan varakkaille länsimaalaisille taloudellisen hyödyn toivossa. Elinkauppa on luonut voitokkaat markkinat kansainvälisellä tasolla. Elinkaupan ollessa kansainvälinen ongelma tutkielmani keskiössä ovatkin kansainväliset elinkaupan kieltämiseen liittyvät sopimukset ja julistukset sekä globaalit pyrkimykset rajoittaa ja vähentää elinkauppaa. Tutkimuksessani esitellään aiheen kannalta keskeisimmät kansainväliset julistukset, sopimukset ja kansalliset säädökset sekä pohditaan, miten ne vaikuttavat käytännön tasolla elinkaupan torjumiseen ja voitaisiinko kyseisiä instrumentteja jotenkin tehostaa.Kansainvälisestä aiheesta huolimatta tuon esiin myös, miten Suomen lainsäädäntö vastaa kansainvälisten sopimusten asettamia vaatimuksia ja mitä asioita tulisi kehittää ja tehostaa kansallisella tasolla, jotta elinluovutuksiin liittyvät epäkohdat saadaan jatkossakin pidettyä kurissa. Ensimmäisessä luvussa eli johdannossa käyn läpi elinkaupan kehityskaarta ja elinluovutuksiin liittyviä taustatietoja, jotta elinkauppaan liittyvän taloudellisen hyödyn tavoittelun ongelmallisuus olisi helpommin hahmotettavissa. Tämän lisäksi tuon esille miksi ja missä elinkauppaa tällä hetkellä käydään. Luvussa kaksi käsittelen Suomen lainsäädännön asettamia vaatimuksia elinluovutuksiin liittyen. Tarkoituksena on tuoda esille kattavasti niin perustuslain kuin kudoslain mukaiset säännökset, jotka ovat oleellisia elinluovutuksen ja taloudellisen hyödyn tavoittelun kiellon kannalta. Kattavimmin käsittelen kudoslain säännöksiä koskien elinluovuttajan suostumusta, henkilöllisiä edellytyksiä luovuttajana toimimiselle sekä taloudellisen hyödyn kieltoa. Esittelen myös lakialoitteen kudoslain 4 §:n muuttamisesta ja elinluovutusta ja elinsiirtoja koskevan kansallisen toimintasuunnitelman. Luvussa kolme ja neljä tuodaan esille keskeisimmät kansainväliset säännökset, sopimukset ja julistukset joilla on merkitystä elinkaupan rajoittamisessa ja kieltämisessä. Pyrin luvuissa avaamaan tarkemmin näiden asiakirjojen sisältöjä ja arvioimaan, mitä vaikutuksia näillä säännöksillä on konkreettisella tasolla. Tutkielmassa tuodaan esille myös tarkemmin niiden maiden elinsiirtojärjestelmiä, jotka poikkeavat olennaisesti valtavirrasta. Lopuksi esitän tutkielmani loppupäätelmät sekä pohdin mahdollisia jatkotutkimustarpeita ja elinkaupan kiellon tulevaisuuden näkymiä.
  • Vihma, Katri (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee erilaisia normatiivisia teorioita, jotka pyrkivät tarjoamaan vastauksia aikamme globaaleihin haasteisiin. Tutkielman tavoitteena on selventää oppiainerajat ylittävän globaalin etiikan, ihmiskuntaan yhtenä moraaliyhteisönä suhtautuvan normatiivisen kosmopolitanismin ja normien oikeuttamisen menettelytapaa korostavan diskurssietiikan välisiä yhteyksiä sekä soveltaa kyseisiä teorioita tutkimalla sosiaalisessa todellisuudessa esiintyviä moraalikäsityksiä ja arvoja. Tässä hyödynnetään myös normatiivisen kritiikin ja sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvien muutosprosessien selittämisen yhdistävää kriittistä kosmopolitanismia sekä ihmisen moraalikehityksen vaiheet länsimaisen moraalifilosofian teorioihin rinnastavaa Lawrence Kohlbergin moraalikehitysteoriaa. Tutkielman empiirisenä tutkimuskohteena on globaalia etiikkaa ja kosmopolitanistisia arvoja ilmentäväksi toimijaksi luonnehditun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kehityspolitiikan taustalta löytyvien moraalikäsitysten ja arvojen ymmärtäminen. Tutkielma tarkastelee, millaisia moraalikäsityksiä globaaleja kehitystavoitteita käsittelevät viralliset YK-dokumentit heijastavat ja selvittää, onko näissä käsityksissä tapahtunut muutoksia, jotka olisi mahdollista tulkita moraaliseksi kehitykseksi. Tutkielman analyysi keskittyy tapoihin, joilla globaalin kehityksen edistämistä oikeutetaan aiheeseen liittyvissä YK:n julistuksissa, näiden julistusten toimeenpanosuunnitelmissa ja organisaation pääsihteerin raporteissa. Tarkastelun kohteena ovat argumentit, jotka heijastavat kosmopolitanismiin, moraalisen kosmopolitanismin kahteen yleisimpään suuntaukseen eli utilitarismiin ja deontologiaan sekä Jürgen Habermasin diskurssietiikkaan sisältyviä moraalikäsityksiä. Analyysin aineisto koostuu yhteensä 21:stä vuosina 1969-2015 julkaistusta virallisesta dokumentista, jotka käsittelevät niin kestävän kuin sosiaalisenkin kehityksen edistämistä. Globaalin kehityksen edistämiseen liittyvien oikeutusten tutkimisessa hyödynnetään yhteiskunnallisia muutoksia tutkivan kriittisen diskurssianalyysin viitekehystä, Theo van Leeuwenin ja Ruth Wodakin legitimaatiostretegioita sekä eettisten argumenttien käsitettä. Lisäksi analyysissa käsitellään muusta aineistosta sisältönsä puolesta poikkeavien dokumenttien normatiivisia käytännöllisiä argumentteja. Analyysi osoittaa, että tavoissa, joilla globaalin kehityksen edistämistä oikeutetaan YK:n virallisissa dokumenteissa vuosien 1969-2015 aikana, on tapahtunut hienoisia muutoksia. Ensinnäkin kosmopolitanistista ja diskurssieettistä moraalikäsitystä heijastavat eettiset argumentit yleistyvät aineistossa 1990-luvulta lähtien. Kfyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta lineaarisesta kasvusta. Lisäksi deontologiset argumentit vähenevät samalla aikavälillä. Utilitarististen argumenttien osuus puolestaan pysyy melko tasaisena tarkasteltavalla aikavälillä. Moraalikehityksen näkökulmasta tarkasteltuna havaittujen muutosten ei voi tulkita ilmentävän Kohlbergin teorian mukaista postkonventionaalisella tasolla tapahtuvaa kehitystä. Sen sijaan ne muistuttavat Habermasin diskurssietiikkaan sisältyvää näkemystä, jonka mukaan moraalikehityksen postkonventionaaliselle tasolle sijoittuva kehitys ei merkitse siirtymää utilitarismista deontologiaan, vaan moraaliperiaatteiden lisääntyvää oikeuttamista diskurssin kautta. Varsinaisen, yhteiskunnallisesta oppimisesta seurausta olevan moraalikehityksen sijaan analyysin löydökset on silti luontevinta mieltää mahdolliseksi, vielä realisoitumattomaksi muutokseksi, joka ei kuitenkaan ole vääjäämätön. Analyysin tuloksia tarkasteltaessa on myös huomioitava, että globaalin kehityksen edistämistä oikeuttavien eettisten argumenttien tutkiminen ei tarjoa täydellistä kuvaa kaikista aineistossa esiintyvistä normatiivisista sitoumuksista: esimerkiksi kehitystavoitteiden saavuttamiseen tähtäävät keinot heijastavat paikoin myös sosiaalisen liberalismin ja uusliberalismin perspektiivejä. Tutkielma selittää analyysissa havaittuja muutoksia kestävän kehityksen ja inhimillisen kehityksen paradigmojen lujittumisella YK:n kehityspolitiikassa sekä 1990-luvulle sijoittuneella kosmopolitanistisella käänteellä, joka yhdistyy muun muassa globalisaation synnyttämiin haasteisiin liittyneisiin huolenaiheisiin, globaalia oikeudenmukaisuutta käsittelevän keskustelun uusiin muotoihin ja toisaalta myös uusliberalistisen ideologian vahvistumiseen. Analyysin tuloksiin ei kuitenkaan suhtauduta varauksetta, vaan niitä myös kritisoidaan hyödyntämällä muun muassa Karl-Otto Apelin planetaarista makroetiikkaa sekä kosmopolitanismin elitististä ja hegemonista luonnetta käsittelevää kritiikkiä. Lisäksi nostetaan esille yksi ilmeinen ongelma eli se, että globaalin hallinnan kielessä esiintyvät normatiiviset muutokset eivät välttämättä muutu toiminnaksi. Viime kädessä tutkielma pyrkii osoittamaan, että globaalin etiikan, normatiivisen ja kriittisen kosmopolitanismin sekä diskurssietiikan yhdistävä näkökulma mahdollistaa erilaisten globaalin hallintaan sisältyvien eettisten näkemysten vertailun ja tutkimisen, näiden näkemysten kritisoimisen ja kehittämisen sekä yhteiskunnallisten kehityskulkujen ja vielä realisoitumattomien muutosten tunnistamisen. Näin tutkielma myös toimii yhtenä puheenvuorona globaalin etiikan tutkimusta käsittelevässä keskustelussa.
  • Eskelinen, Hilkka (2016)
    Tutkielman lähtökohtana on pohtia Pariisin ilmastoneuvotteluiden loogista jatkumoa: mitä energiateknologioita ihmiskunnalla on käytettävinään ilmastonmuutoksen torjumisessa. Analyysinkohteiksi valikoituivat 2010­-luvulla hyödynnettävissä olevat ympäristöystävälliset energiateknologiat eli ydinvoima ja uusiutuvat energiateknologiat. Energiapolitiikkaan sisältyy kuitenkin aina riskejä, joten tämän tutkimus keskittyi analysoimaan nimenomaisesti näihin energiateknologioihin liitettyjä riskejä. Nämä riskit voivat olla joko todellisia tai sosiaalisesti rakentuneita, sillä todellisuutemme ja poliittisen päätöksenteon muodostumisen kannalta olennaisinta ei niinkään ole todellinen riskitaso vaan se, kuinka yhteiskunnat reagoivat riskeihin. Tutkimuksessa analysoitiin sitä, mitä riskejä ydinvoimassa ja uusiutuvissa teknologioissa on tai nähdään olevan, joiden vuoksi ne eivät kykenisi ratkaisemaan energiantuotanto-­ongelmia ilmastonmuutoksen uhatessa maapalloa. Erityisesti keskityttiin analysoimaan sitä, kuinka yhteiskunnat reagoivat näihin riskeihin, ja miten kansallisen ja globaalin hallinnan keinoin voidaan vaikuttaa riskien saamiin merkityksiin. Tutkielmassa analysoitiin ydinvoimaan ja uusiutuviin energiateknologioihin perustuvia skenaarioita. Nämä skenaariot rakentuivat kolmen laajan tulevaisuuskatsauksen perusteella. Tutkielmassa keskityttiin skenaarioiden ympäristöriskien analysointiin, sillä juuri nämä riskit vaikuttavat ensisijaisesti energiateknologioiden kykyyn vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Tutkielman teoreettista taustaa koskeva aineisto koostuu riskien sosiaalisen amplifikaation teoriakehystä valottavasta kirjallisuudesta ja tutkimuksesta sekä Ulrich Beckin riskiteoriaa jäsentävistä teoksista. Tutkimusaineiston pääpaino on akateemisissa lehdissä julkaistuissa artikkeleissa mutta riskien tunnistamista koskeva aineisto perustuu lähinnä erinäisten ympäristöjärjestöjen julkaisuihin. Ydinvoimariskien analysoinnin perusteella voidaan sanoa, että ydinvoimalaonnettomuuksien välittömien seurausten ja lopullisten yhteiskunnallisten vaikutusten välillä on epäsuhta, sillä ydinvoimaonnettomuuksista aiheutuu yleensä merkittävämpiä yhteiskunnallisia seurauksia kuin muista verraten yhtä vakavista onnettomuuksista. Monien elementtien yhteisvaikutus, kuten esimerkiksi useiden sosiaalisten ryhmien aktivoituminen, on johtanut siihen, että yhteiskunnissa tunnistetaan ydinvoimariskit hyvin. Näin ollen ydinvoiman kykyä toimia varteenotettavana osana tulevaisuuden energiantuotantoa rajoittaa ensisijaisesti siihen liittyvä pelko ja vastustus. Uusiutuvien energiateknologioiden osalta todettiin, että jotkin ympäristöaktivistit ja tieteentekijät ovat nostaneet esiin uusiutuvien teknologioiden potentiaaliin liittyviä riskejä, mutta näitä riskejä ei ole tunnistettu kovinkaan laajalti. Nimenomaan tämä saattaa johtaa siihen, että uusiutuviin teknologioihin kohdistuu epärealistisia odotuksia. Uusiutuviin teknologioiden suurin riski on siis se, että niiden riskejä ei tunnisteta kovin hyvin, jolloin ne saavat tilaa kasvaa. Tutkimuksen hallintaa koskeva analyysi osoittaa, että hallinnan tehtävänä on pyrkiä vähentämään riskeihin liittyvää epävarmuutta. Riskienhallintaan täytyy sisältyä sekä riskien tekninen arviointi että riskeihin liittyvän huolen ja ristiriitojen käsittely. Yksi tutkielman keskeisistä johtopäätöksistä on se, että riskeihin liittyvän päätöksenteon avoimuus ja reiluus ei ole pelkästään normatiivinen ihanne vaan keino saada toimeenpantua energiapoliittista strategiaa, sillä mielikuva prosessuaalisesta reiluudesta vaikuttaa energiateknologioiden hyväksyttävyyteen.
  • Lautaniemi, Ella (2017)
    The aim of this Master’s thesis was to study the social representations of global inequality. The theory of social representations studies how people understand new and unfamiliar things. Social representations are phenomena that people use to make sense of the reality in the social interaction with other people. Thus, the idea was to examine how global inequality is understood and perceived. In this thesis the concept of global inequality is used to refer to the global situation in which people are in unequal positions regarding wealth, welfare and possibilities. More specifically this research studied the social representations of global inequality of persons who volunteer in non-governmental organizations. The NGOs that were contacted for the recruiting of interviewees were ones that are working with themes that are somehow related to global inequality. The research questions of the thesis are: What kind of issues volunteers point out when talking about global inequality? How global inequality is anchored and objectified? What kind of themata and structure of global inequality can be recognised? Is it possible to interpret social representations of global inequality from the talk of the volunteers? Eleven volunteers were interviewed individually. The data was first categorised using thematic analysis. Fourteen themes were recognised from the data in the thematic analysis. After this the formation of social representations was analysed by interpreting anchorings and objectifications from the data. The occurrence of the social representations was examined by analysing themata and structure. Global inequality was anchored to different crises and to the exploitation between people or countries. The objectifications of global inequality were suffering people, for example poor children and people working in harsh conditions, Africa and the “gap” that was used as a metaphor for inequality. Two themata, “Western countries / other countries” and “right / wrong”, were interpreted from the data. The structure was analysed by recognising core elements, like poverty and exploitation of poor countries, and peripheral elements, like structure of global trade and lack of food and clean water. The potential of social psychology for studying global inequality in general is also discussed in the thesis.
  • Jämsen, Ilari (2019)
    Tutkimus käsittelee yksityisten alojen työeläkejärjestelmän institutionaalista muutosta ja kehitystyötä Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1980–1996. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat siirtäneet painopistettä universalistisista, asumiseen perustuvista sosiaalisista oikeuksista palkkatyöhön perustuviin etuihin, joista eläkejärjestelmä on tärkein. Kiinnostuksen kohteena on yksityinen vakuutusala, joka hallinnoi eläkepääomia ja hoitaa keskeiset sosiaalivakuutukset. Vakuutusala pyrkii vaikuttamaan Sosiaali- ja terveysministeriön, Eläketurvakeskuksen ja työmarkkinajärjestöjen laatimiin muutosehdotuksiin, joista eduskunta lopulta päättää. Ruotsissa eläkeuudistusten valmistelu tehdään parlamentaarisena työnä. Tutkimuksessa arvioidaan sitä, millaista ansioeläkejärjestelmää Suomessa rakennettiin, mikä rooli vakuutusalalla oli hyvinvointivaltion menojen supistamisessa 1990-luvun alussa ja oliko yksityisellä hallintomallilla vaikutusta siihen, että Suomen ja Ruotsin eläkereformit 1990-luvun alussa toteutettiin eri tavoin. Tutkimuksessa käytetään historiallisen institutionalismin teoriaa. Historiallinen selitys ja institutionaalinen muutosta vastustava ympäristö ovat eläkejärjestelmiä voimakkaasti ohjaavia tekijöitä. Paul Piersonin tutkimus hyvinvointivaltion leikkauksista 1990-luvulla on merkittävässä asemassa historiallisen institutionalismin teoriassa, jossa politiikka ohjaa vallankäyttöä ja mahdollistaa sosiaalivakuutusten lakiuudistukset. Globaalin kilpailuvaltion eläkejärjestelmän tavoitteet poikkeavat keynesiläisen politiikan luomista sosiaaliturvajärjestelmistä. Politiikkateorioiden mukaan korporatismilla työeläkejärjestelmissä on polkuriippuvuutta vahvistava toimintatapa, joka suojelee hyvinvointivaltion valmiita rakenteita. Tutkimuksessa selitetään polkuriippuvuuden mekanismia, jolla Suomen 1990-luvun alun eläkeuudistukset toteutettiin. Tämän tutkimuksen aineistona ovat Vakuutussanomat-lehden 147 numeroa vuosilta 1980–1996. Lehti oli vakuutusalan merkittävin aikakauslehti, jonka toimituskunta koostui vahinko-, henki- ja eläkevakuutusyhtiöiden ja kunnallisten eläkevakuuttajien asiantuntijoista. Toinen pääaineisto tutkimuksessa ovat lainsäädäntöasiakirjat niistä hallituksen esityksistä vuosilta 1980–1996, jotka käsittelevät yksityisten alojen työeläkejärjestelmään toteutettavia muutoksia. Tutkimuksen menetelmä on teoriaohjaavasti toteutettu sisällönanalyysi. Aineistoa käsiteltiin luokittelemalla ja analysoimalla sitä eläkkeiden avoimelle koordinaatiolle asetettujen kolmen funktion avulla: eläkkeiden riittävyyden, eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyyden ja eläkejärjestelmien nykyaikaistamista koskevien funktioiden avulla. Ensimmäisen funktion näkökulma on sosiaalipoliittinen, toisen talouspoliittinen ja kolmannen modernisoinnin näkökulma. Aineiston tulkinnassa hyödynnetään teoriasta ja aikaisemmasta tutkimuksesta johdettuja käsitteitä. Työeläkkeiden muutoksia koskevat havainnot kvantifioitiin edellä mainittujen funktioiden lisäksi 15 alaluokalla, joiden perusteella valittiin kuusi eniten havaintoja saanutta aihealuetta. Nämä aiheet on tutkimuksessa käsitelty mahdollisimman tarkasti. Tutkimuksen tuloksena havaittiin se, että yksityisellä vakuutusalalla oli johdonmukainen pyrkimys ansioeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden vaalimiseen. Vakuutusala vastusti poikkeamia työeläkkeiden rahoituksen pitkän aikavälin suunnitelmasta. Tällaiset poikkeamat syntyivät talouden suhdanteista tai työmarkkinaneuvotteluissa tehdyistä kompromisseista. Eläketurvakeskuksen, Työeläkelaitosten liiton, tai Vakuutusyhtiöiden keskusliiton esittämät korjaavat näkemykset olivat usein yhteneväisiä. Tutkimuksesta voi havaita sen , että vakuutusala pyrki Suomessa varmistamaan yksityisen sosiaalivakuutusten hoitomallin jatkuvuuden. Aihetta käsiteltiin koko tutkimuksen kattaman ajan kannanotoissa ja diskurssissa korostaen yksityisen toimeenpanon etuja ja julkisen vaihtoehdon haittoja. Sosialisointikeskustelu oli vilkkaimmillaan sosiaalidemokraattisten hallituskokoonpanojen ollessa vallassa. Suomessa työmarkkinoiden ongelmia ja vanhenevien pitkäaikaistyöttömien sosiaalista turvaa hoidettiin eläkejärjestelmällä, joka oli vastoin vakuutusalan toiveita. Ikääntyneiden työttömien työeläkejärjestelmään aiheuttamien kustannuksien rahoittamiseen ei voitu käyttää vakuutusalan riskienhallinnan tai lääketieteen osaamista, koska työttömyyseläkkeiden taustalla olevat päätökset olivat poliittisia. Suomessa ja Ruotsissa siirryttiin 1990-luvun aikana työeläkejärjestelmän supistamisen aikakaudelle. Tärkeimpänä syynä tähän oli kilpailuvaltion kansantalouden ja budjetin hallinnan vaikeus. Eläkejärjestelmän rahoituksellinen kriisi oli nähtävissä eläköitymisen lisääntyessä ja demografisten ennusteiden osoittaessa, etteivät eläkejärjestelmät olleet pidemmän päälle rahoituksellisesti kestäviä. Tutkimuksessa havaittiin myös se, että eläkejärjestelmiin tehdyt muutokset ovat hitaita, yhteiskunnallisen muutosten ”pakottamia” valintoja. Tämä havainto vahvistaa aikaisempaa tutkimusta siitä, että 1990-luvun ”uuden politiikan” luomisen taustalla oli Suomessa ja Ruotsissa useita pitkään vaikuttaneita syitä. Tutkimuksessa löydetty ulkoinen shokki on institutionalisoituneiden käytäntöjen ja toimijoiden rooleihin liittyvä yllätyksellisyys. Valtiovarainministeriö teki oman hallinnonalansa ulkopuolisia aloitteita. Tutkimus paljastaa eläkkeiden kehityksessä tapahtuneen muutoksen. Työmarkkinoilla keskitetty sopiminen on muuttunut ja eläkeiästä ja muista eduista neuvotteleminen yhdessä palkankorotusten kanssa on vaikeutunut. Eduskunta on luovuttanut lisää eläkepolitiikkaan liittyvää valtaa poliittisesta vastuusta vapaalle virkamieskoneistolle ja institutionaalista epämääräisyyttä ei ole korjattu. Eduskunta voi pyrkiä työeläkkeisiin liittyvän poliittisen vallan kasvattamiseen. Muuten korporatistinen toimintamalli jatkuu nykyisellään tai yksityiset markkinat saavat entistä suuremman roolin lisääntyneen kilpailun avulla.
  • Latvus, Sara-Anna (2017)
    Roomalaiskatolinen kirkko on noin 1,2 miljardin katolilaisen globaali yhteisö, jonka nykyinen johtaja on paavi Franciscus. Hän on ensimmäinen paavi, joka tulee globaalista etelästä ja edustaa taustallaan katolilaisten nykyistä enemmistöä kirkon painopisteen siirryttyä pohjoisesta etelään. Uuden paavin ohella katolinen kirkko elää muuttuneen maailman keskellä, jossa sekularisaatio ja globalisaatio nostavat esiin uudenlaisia haasteita myös kirkolle. Tässä tutkimuksessa tutkin paavi Franciscuksen kirkkokäsitystä ja selvitän, vastaako se katolisen kirkon kohtaamiin ajankohtaisiin haasteisiin. Tutkimuksen keskeisinä lähteinä käytän Franciscuksen kehotus- ja kiertokirjeitä Evangelii gaudium, Laudato si’ sekä Amoris laetitia. Näitä tekstejä analysoimalla nostan Franciscuksen kirkkokäsityksen erilaiset näkökulmat tutkimuksen kohteeksi. Tutkimuksen metodina käytän systemaattista analyysia. Paavi Franciscus ei ole muuttanut varsinaista kirkko-oppia, mutta tuo esiin oman tulkintansa siitä. Tutkimukseni ekklesiologisen pohjan antaa konstituutio Lumen gentium, jota Franciscus tulkitsee omassa kirkkokäsityksessään. Kirkon kohtaamiksi ajankohtaisiksi haasteiksi olen tutkimukseeni valinnut kirkon kohtaamaan sekularisaation, kirkon painopisteen siirtymisen sekä globalisaation vaikutukset kirkossa. Näiden kolmen näkökulman kautta tutkin Franciscuksen kirkkokäsitystä ja analysoin, kuinka hän ottaa niihin kantaa paimenkirjeidensä kirkkokäsityksessä. Tutkimustuloksena on se, että Franciscus ottaa selkeästi kantaa kirkon kohtaamiin ajankohtaisiin haasteisiin. Ne myös vaikuttavat hänen kirkkokäsitykseensä. Keskeisenä teemana Franciscuksen paimenkirjeissä on vuoropuhelun kulttuuri. Siihen kannustamalla ja sitä korostamalla Franciscus pyrkii muuttamaan kirkkoa aiempaa avoimemmaksi. Vuoropuhelun kulttuuri on tärkeä kirkolle niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Sisäistä vuoropuhelua Franciscus on vahvistanut rohkaisemalla paikallisia piispoja omien alueidensa tarpeiden kontekstuaalisempaan tulkintaan. Sisäiseen vuoropuheluun pyrkivä kirkko on synodaalinen ja aidosti globaali kirkko. Ulkoiseen vuoropuheluun Franciscus pyrkii kirkon ja yhteiskunnan välisessä keskustelussa. Franciscus pyrkii palauttamaan kirkon myös osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Tutkimuksessa käy ilmi, että Franciscuksen kirkkokäsitys pyrkii aidosti globaaliin ajatteluun ja pois eurosentrisyydestä. Hän haluaa siirtää kirkon globaalille tasolle, jolloin päätöksenteko ja koko kirkon tulevaisuuden rakentaminen on koko globaalin kirkon tehtävä. Paavi Franciscus on paimenkirjeissään vastannut niihin haasteisiin ja odotuksiin, joita katolinen kirkko kohtaa kolmannella vuosituhannella.
  • Korvensyrjä, Aino Emilia (2015)
    Tutkielma käsittelee NASA:n eli Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon Apollo-avaruusohjelman yhteydessä syntyneiden valokuvien poliittista historiaa. Tarkastelen Apollo-valokuvien käyttöä osana poliittisia diskursseja, jotka puhuvat 'koko maailman' ja 'ihmiskunnan' nimissä. Kysyn, millainen aikakäsitys näihin kuviin on liitetty sekä millaisia poliittisia tehtäviä tämä käsitys historiasta on saanut, ja toisaalta, millaiseen historiaan se itse liittyy. Rakennan tutkimuksessa kuvien tulkitsemiseksi kehykseen, jota kutsun globaalin kuvitteluksi. Tällä viittaan tapaan, jolla maapallo on rakentunut länsimaisissa diskursseissa visuaalisena tai visualisoitavissa olevana kokonaisuutena. Kyse on niin maapallon näkemisen kuin myös sen tietämisen, kuvailun tai siihen vetoamisen mahdollistavasta kehyksestä. Tarkastelen kolmea Apollo-­kuvien käyttöyhteyttä ja tulkitsen niille kussakin annettuja merkityksiä suhteuttamalla niitä mainittuun tulkintakehykseen: Earthrise-valokuvan ilmestymistä Life- ja Time-lehdissä tammikuussa 1969, YK:n Tukholman ympäristökokouksen 1972 tapaa käyttää Apollo-kuvia sekä viittauksia niihin 1990-luvun globalisaatiokeskustelussa. Esitän, miten näissä kolmessa tapauksessa vedotaan tähän diskursiivinen repertuaariin sekä toisaalta uusinnetaan sitä erityisissä historiallisissa tilanteissa. Lopuksi avaan kysymyksen, voidaanko tutkimuksen valossa Apollo-valokuvat ymmärtää osana banaaliksi historismiksi kutsumaani ilmiötä.
  • Aarnihuhta, Mira (2020)
    Tutkielmani käsittelee baha’i-uskon sanomaa globaalin yhdistymisen tarpeesta sekä siihen liittyvää globaalia toimintaa. Näkökulmanani on tarkastella, miten ja millaisina nämä ilmenevät baha’i-uskolle tärkeän Babin 200-vuotissyntymäpäivään liittyvissä kansainvälisissä artikkeleissa. Tutkielmassani kysyn, millaisiin käsityksiin globaalin yhdistymisen sanoman voi tulkita artikkeleissa pohjautuvan, ja miten näiden käsitysten kautta ilmennetään globaalia toimintaa. Tutkielmani teoreettinen viitekehys muodostuu baha’i-uskon ja globalisaation suhteen tutkimuksesta. Globalisaatio on ollut pitkäaikainen kehitysprosessi, jolla on väistämättä ollut vaikutuksia myös uskontoihin. Siihen liittyvien prosessien havainnoimisen kannalta on keskeistä ymmärtää, että globaalilla ja lokaalilla on vastavuoroinen suhde. Baha’i-uskon ja globalisaation suhdetta on aiemman tutkimuksen valossa kannattavaa lähestyä globaalin yhdistymisen sanoman ja sitä kuvaavien käsitysten ja periaatteiden kautta, sillä niitä voi pitää keskeisinä taustavaikutteina baha’iden toiminnalle. Tutkimusaineistonani on 26 artikkelia, jotka ovat peräisin baha’iden toimintaa ympäri maailmaa raportoivalta Bahá’í World News Service -uutissivustolta. Aineistokseni valikoimani artikkelit muodostavat oman rajatun tapauksensa, koska ne käsittelevät baha’ille tärkeän Babin vuoden 2019 lokakuuhun osunutta 200-vuotissyntymäpäivää. Artikkelit on julkaistu vuoden 2019 maalis-joulukuussa. Niissä kuvataan Babin merkkipäivän juhlistamista ja kunnioittamista monipuolisesti ja kansainvälisesti. Tutkimusmenetelmänäni käytän diskurssianalyysia, jossa tutkitaan sosiaalisen todellisuuden rakentumista kielenkäyttöä havainnoimalla. Erityisesti diskurssianalyysin analyyttiseen orientaatioon painottuen esitän tutkielmani analyysiosuudessa kolme globaalin yhdistymisen sanomaa kuvaavaa tulkintarepertuaaria, joiden kautta globaalia toimintaa artikkeleissa ilmennetään. Nämä ovat perinteen kunnioittaminen, moninaisuuden arvostaminen sekä yhteiskuntaan suuntautuminen. Lisäksi ilmennän jokaisen näistä rakentumista vielä kahden yksityiskohtaisemman tulkintarepertuaarin avulla. Tästä seuraten esitän, että artikkeleissa ilmennetään perinteen kunnioittamista historia- ja reflektointirepertuaareilla, moninaisuuden arvostamista suosio- ja osallistamisrepertuaareilla ja yhteiskuntaan suuntautumista hyöty- ja tunnustusrepertuaareilla. Tutkielmani osoittaa, että artikkeleissa kuvataan monipuolisesti globaalin yhdistymisen sanomaa ja siihen liittyvää toimintaa huolimatta siitä, että artikkelit käsittelevät Babin merkkipäivää. Varsinaista globaalia toimintaa ilmennetään moninaisten toimija- ja toimintakuvausten kautta sekä globaalia että lokaalia tasoa kuvaten. Tekemieni havaintojen peilaaminen aiempaan baha’i-uskon ja globalisaation suhteesta tehtyyn tutkimukseen osoittaa näiden välillä olevan useita yhtäläisyyksiä.
  • Turunen, Elina (2013)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yhteisen (common) tuotantoa Michael Hardtin ja Antonio Negrin esittämän keskustelun pohjalta, joka nousee autonomimarxilaisesta politiikan teorian perinteestä. Hardtin ja Negrin mukaan kapitalistinen tuotanto on muuttunut siten, että elämästä itsessään on tullut tuottavaa ja tuotannon tulokset ovat enenevässä määrin sosiaalisia suhteita ja elämänmuotoja. Tarvittavat tuotannonvälineet ovat yhä useammin erilaisia ihmisillä olevia ominaisuuksia ja kykyjä, jolloin biopoliittisen työvoiman on mahdollista alkaa tuottaa yhteistyötä yhä riippumattomammin pääomasta ja sen kontrollista. Siten biopoliittinen tuotanto määrittää merkittävällä tavalla uudelleen olosuhteita yhteisen tuottamiselle. Tutkielman päämääränä on selvittää, onko Hardtin ja Negrin yhteisen tuotannon poliittinen tila todella globaali. Tätä tarkastellaan kysymällä, mitä instituutioita globaalien liikkeiden yhdistäminen edellyttää ja millaisia ovat ne erot, joita globaalissa maailmassa on otettava huomioon näitä liikkeitä rakennettaessa. Tutkielmassa selvitetään poliittisen tilan piirteitä tutkimalla millaisissa kategorioissa yhteinen ilmenee Hardtilla ja Negrillä ja tarkastelemalla näitä kategorioita (tuotanto, subjekti, vastarinta) globaalin liikkeen syntymisen kannalta. Tutkielman päälähteenä on Hardtin ja Negrin trilogia, joka käsittää teokset Imperiumi (2005), Multitude (2006) ja Commonwealth (2009) sekä lisäksi Declaration (2012). Hardtin ja Negrin käsityksiä yhteisen tuotannosta peilataan suhteessa niistä esitettyyn kritiikkiin sekä näkökulmaltaan läheisten teoreetikkojen kirjoituksia vasten (Massimo de Angelis, David Harvey, John Holloway, Kevin C. Dunn, Mark Laffey, Jutta Weldes, Ernesto Laclau, Teivo Teivainen, Henry Veltmeyer, Saskia Sassen) ja tarkastellaan niiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Hardtin ja Negrin teorian kritiikeissä nousevat esille yksipuolinen keskittyminen immateriaalisuuteen ja biovaltaan, hierarkian roolin väheksyminen globaalissa väessä, maantieteestä irrottautuminen, paikan merkityksen ohittaminen subjektiviteetin muodostumisessa sekä ytimen ja periferian välisen jaon hämärtäminen. Toisaalta kritiikissä pidetään Hardtin ja Negrin käsityksiä heikentyvistä valtiorakenteista eurosentrisinä. Tutkielman tuloksena on, että Hardtin ja Negrin kuvaus globaalien liikkeiden liittoumien syntymisestä tekemisessä jää vajavaiseksi. Tutkielma esittää näkemyksen, että prefiguratiivinen politiikka edellyttäisi tarkempaa poliittisen tilan valtasuhteiden ja hierarkioiden analyysia. Jos tuotanto luo sitä vastaavia poliittisen toiminnan muotoja, olisi olennaista tarkastella miten tuotannon eri vaiheet eri paikoissa vaikuttavat kamppailujen liittoutumiseen. Tutkielma osoittaa, että maaseudun, globaalin etelän ja niiden olemassa olevien kamppailujen rooli yhteisen tuotannon poliittisen tilan luomisessa jää Hardtin ja Negrin teoriassa vaille sijaa. Tutkielman johtopäätös on, että yhteisen tuotannon globaalin poliittisen tilan luomiseksi tarvitaan uusia globaaleja instituutioita singulariteettien kommunikointiin, liittoutumien muodostamiseen ja esteiden purkamiseen. Hardtin ja Negrin todetaan löytävän joitakin tällaisten instituutioiden ituja. Analyysin perusteella jää kuitenkin avoimeksi, miten poliittisia affekteja luodaan ja välitetään globaalisti. Toiseksi tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että Hardt ja Negri käsittelevät hyvin vähän eroja materiaalisissa resursseissa ja valtasuhteissa, eikä ole selvää mitkä kamppailut haluavat liittoutua keskenään. Analyysi osoittaa, että Hardtin ja Negrin teoreettisen kehikon avulla ei pystytä kokonaisvaltaisesti käsittelemään globaalin etelän singulariteettien toimintaedellytyksiä ja haluja. Siten heidän väitteensä kamppailujen globaalista tilasta jäävät vaille riittävää teoreettista perustaa.
  • Granqvist, Paulina (2016)
    Min avhandling pro gradu är en s.k. översättningsgradu där jag undersöker min egen översättningsprocess. Materialet består av ett utdrag, kapitlen 1 (s. 5–14) och 2 (s. 15–25), ur Riikka Pulkkinens roman Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014), och min egen svenska översättning av detta utdrag. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur globala (på textnivå) och lokala (på detaljnivå) översättningsstrategier vid översättningen av utdraget ur Pulkkinens roman har förverkligats. Metoden för arbetet är deskriptiv och kvalitativ, dvs. jag beskriver min översättningsprocess teoretiskt och metodologiskt på ett så objektivt sätt som möjligt. Översättningsarbetet har systematiserats med hjälp av ett översättarprotokoll där jag i kolumner anger översättningsproblem, alternativa lösningar, globala och lokala strategier som har tillämpats, samt den slutliga översättningen. I mitt översättarprotokoll har jag bokfört 69 stycken exempel av vilka jag analyserar 29. I den teoretiska referensramen redogör jag för tidigare forskning som bedrivits inom den processinriktade översättningsforskningen. Jag presenterar bland annat Tirkkonen-Condits (2000) och Englund Dimitrovas (2005) undersökningar. I syfte att kunna tolka den aktuella skönlitterära texten behandlar jag centrala egenskaper i den skönlitterära texten, såsom stil (Cassirer 2015) och fiktivt talspråk (Tiittula & Nuolijärvi 2013) utgående från ett översättarperspektiv. Jag redogör dessutom för globala översättningsstrategier utgående från Kearns (2009) och Séguinot (1989) och skriver om den funktionella kommunikationssituationen enligt Nord (1997), samt presenterar lokala översättningsstrategier enligt Chestermans (1997) klassificering. De globala och de lokala översättningsstrategierna har förverkligats i mitt material på olika nivåer. I översättningsprocessen är de mest centrala strategierna att använda en idiomatisk svenska, att beakta källspråkets stil i översättningen, att beakta mottagarna och att beakta pragmatiken i kommunikationssituationen. Strategier som förändrad explicithet, bildspråk och idiomatiska uttryck har även förekommit i processen. Klassificeringen i globala och lokala strategier är dock problematisk eftersom det finns överlappningar både inom och mellan dessa strategier, vilket försvårar klassificeringen.
  • Sirén, Hanna (2016)
    This study focuses on citizen and interest group public engagement for deliberating on societal challenges, especially in an academic research planning context. The studied participatory event is the first Future Earth Townhall Meeting organized in Helsinki in May 2015. Using an extended case method and a theory-driven approach combined with mixed methods, this study aims to shed light on social and theoretical aspects framing the studied participatory event. The extended case study method was selected to support and direct inquiry as well as to enable reconstructing existing theory. This study combines participant observation, textual content analysis, word frequency analysis and visual analysis. In the social sciences demands to better take into account environmental issues have increased after the Second World War. The study’s ethnographic grassroots perspective situates the studied event into a wider framework of participation and political sociology. Analysis is organized through main frames local publics and global challenges. Local publics especially addresses the following research questions: How were local publics constructed? What voiced concerns frame participation? Global challenges in turn focuses on: How were thematic aims developed and articulated? The key concept global change awareness guides analysis of interdisciplinary work. Four planning stages of idea development (cf. Lempiälä 2011) illustrate main front end stages connected to the key challenges and activities. In the studied case the process has moved from international to local level. For global challenges, ARGIL is introduced to highlight a difference between broader Adaptation and socially coordinated Resources. Oskar Negt and Alexander Kluge’s (1972) concept new public sphere of production is used as theoretical backbone on participation. Because the event was advertised as open to anyone interested in addition to experts, the studied event’s meeting hall sessions can be seen as front stage activities (cf. Goffman 1956; Lempiälä 2011). Participatory activities taking place after general concept approval can limit participants’ critical potential. At the same time, international grand challenges are widely used in various contexts, and increased awareness can thus be beneficial for participants. The studied event is situated at an intersection of global and local networks of influence. Future Earth aims to combine a focus on various levels, cooperating with different stakeholders and actors. The studied event’s thematic focus touches upon the UN’s sustainable development goals and the EU’s grand societal challenges.
  • Haakana, Anna (2016)
    2000-luvulle tultaessa yritysten yhteiskuntavastuu on noussut esille julkisessa keskustelussa. Tähän keskusteluun liittyy tutkimukseni Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) Global Compact -aloitteesta ja sen viestimisestä yritysten vastuullisuusviestinnässä. Global Compact -aloite on kiinnostava tutkimuskohde. Se nivoo yhteen osallistujia kansallisten yhteiskuntien joka sektorilta, mutta myös kansainvälisen järjestelmän eri sektoreilta. Global Compact on kiinnostava tutkimuskohde myös sen takia, että se asettaa yritysten yhteiskuntavastuulle raamit. Tutkimuksessa keskitytään siihen, millainen aloite Global Compact oikeastaan on ja myös mitä se on tehnyt eli mihin aloite ja siihen sitoutuneet toimijat oikeastaan ottavat kantaa, osallistuvat ja mitä he tavoittelevat. Tutkimuksessa perehdytään aloitteen taustoihin, kehitykseen ja sisältöön. Lisäksi esitellään, millaisesta toimijajoukosta on ollut aloitteen kohdalla kyse. Tutkimuksessa tuodaan esille millaisia asioita yritykset kohtaavat raportoidessaan vastuullisuudesta ja Global Compact -aloitteesta. Yritysten vastuuviestintää tarkastellaan tapaustutkimuksen kautta kolmea suomalaisyritystä. Näiden yritysten kautta tuodaan erityisesti esille sitä, miten yritykset esittävät itsensä yhteydessä Global Compact -aloitteeseen. Yritykset toimivat esimerkkinä siitä, miten aloite toimii käytännön raportoinnissa. Tutkimuksen aineistona on YK:n tuottamaa materiaalia Global Compact -aloitteesta ja kolmen suomalaisyrityksen vastuullisuus- tai vuosikertomuksia. YK:n tuottama materiaali perustuu sekä aloitteen osallistujille tarjolla oleviin oppaisiin että aloitteen omiin verkkosivuihin. YK:n tuottamaan materiaaliin sisällytetään aloitteen suunnittelussa mukana olleiden kirjoitukset aloitteen synnystä ja tarpeellisuudesta sekä YK:n pääsihteeri Kofi Annanin pitämän puheen. Näkökulmia yritysvastuuseen käsitellään teorioiden ja käsitteiden kautta. Esitellyt teoriat, kuten kolmen pilarin teoria ja sidosryhmä-teoria ja käsitteet, kuten yrityskansalaisuus, kuuluvat tutkimuskohteeseen niiden ollessa yritysten yhteiskuntavastuun perusteluja ja sen kehittämisen suuntaviivoja. Yritysten yhteiskuntavastuun historiallisen taustoituksen kautta esitetään aloitteen historiallista taustaa ja esitetään mihin tilanteeseen aloite luotiin. Kofi Annanin puhetta yritysmaailmalle analysoidaan erityisesti retorisen analyysin keinoin. Historiallisen taustoituksen perusteella esitetään, että yritysten yhteiskuntavastuu on pidempi aikainen ilmiö ja näin ollen Global Compact -aloite asettuu siihen jatkumoon. Tutkimuksen perusteella aloite on huomattava sen lukumäärän jäsenten vuoksi. Lisäksi huomattavuutta lisäävät osallistujien monimuotoisuus eri maantieteellisiltä alueilta, teollisuusaloilta ja yhteiskunnan muilta sektoreilta. Aloitteen perustuminen tunnetuille kansainvälisille julistuksille lisää myös sen merkittävyyttä. Aloite saa legitimiteettiä YK:n instituution kautta ja sen institutionaalisesta rakenteesta. Global Compact sisällöllisesti on laaja aloite, jossa näkyy useita eri yhteiskuntavastuun perusteluja ja sen kehittämisen suuntaviivoja. Tutkimuksen mukaan aloite itse määrittelee itsensä kutsuna tai alustana, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää, toteuttaa ja paljastaa vastuullisuustoimiaan. Lisäksi Global Compact -aloite pyrkii tuomaan esille YK:n ja kestävän kehityksen tavoitteita. Global Compact -aloite kuvailee tarjoavansa yrityksille arvoihin perustuvan alustan kannustaen institutionaaliseen oppimiseen. Kaiken kaikkiaan aloite rakentaa itsestään kuvaa paikkana, jossa yritykset voivat käsitellä yhdessä muiden toimijoiden kanssa vastuullisuuden ongelmia ja mahdollisuuksia. Tutkimuksessa esitetään, että Global Compact -aloite ja siihen liittyvät materiaalit voi nähdä YK:n pyrkimyksenä rakentaa kollektiivisesti omaa rooliaan ja vastuullisuuttaan nykyisessä kansainvälisessä järjestelmässä. Lisäksi YK:n tuottaman materiaalin aloitteesta tehtävänä voi vakuuttaa ja sitouttaa sidosryhmiä aloitteeseen ja YK:n arvoihin. Global Compact -aloite ottaa kantaa ja rakentaa kuvaa siitä, miten hyvä yritys toimii. Lisäksi aloitteen nähdään ottavan kantaa miten hyvä yhteiskunta ja kansainvälinen järjestys rakentuvat ja miten ne toimivat. Aloitteen määritelmän mukaan vastuullinen yritys toimii vastuullisesti sovittamalla kymmenen periaatetta yritystoimintaansa ja tukemalla ympäröiviä yhteiskuntia. Lisäksi vastuullinen yritys sisällyttää vastuullisuuden toimintansa ytimeen. Lisäksi yritysten tulee raportoida säännöllisesti ja toimia paikallisesti ollakseen vastuullinen. Osallistumalla aloitteeseen yritykset sitoutuvat tähän määritelmään ja hyväksyvät sen luoman kuvan vastuullisuudesta. Global Compact -aloitteen voi sijoittaa keskusteluun yhteiskuntavastuuta koskevista keinoista ja tavoitteista, joita on kehitelty ja perusteltu viime vuosikymmeninä uusin teoreettisin ja käsitteellisin välinein
  • Aimonaho, Leni (2016)
    Tutkielma käsittelee englannin kielen kansainvälisen roolin näkymistä englannin kielen opetuksessa suomalaisessa kontekstissa. Englannista on tullut globaali maailmankieli, ja ihmiset, jotka eivät puhu englantia äidinkielenään, käyttävät kieltä pystyäkseen kommunikoimaan toistensa kanssa. Tämän vuoksi on tärkeää, että opiskelijoita valmistetaan jo kouluaikoina käyttämään englantia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, eroaako vuonna 2016 käyttöön otettava opetussuunnitelma edellisestä opetussuunnitelmasta sen suhteen, miten englannin kielen globaali rooli otetaan siinä huomioon. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan eri kulttuurien esittelyä perusopetuksen yläkoulun englannin kielen oppikirjoissa sekä sitä, miten opetussuunnitelmassa annetut ohjeet eri kulttuurien käsittelemiseksi englannin kielen opetuksessa on otettu oppikirjoissa huomioon. Tutkielmassa tutkitaan vuoden 2004 ja vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sekä kahta uuden opetussuunnitelman mukaisesti päivitettyä oppikirjasarjaa: Otavan vuonna 2015 julkaisemaa Top-sarjaa sekä SanomaPro:n vuosina 2014–2015 julkaisemaa Spotlight-sarjaa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen: opetussuunnitelmia tutkitaan kvalitatiivisen vertailevan analyysin avulla, ja molemmista kirjasarjoista analysoidaan 7., 8. ja 9. luokkien tekstikirjat kvalitatiivisella sisällön analyysilla. Oppikirjoja analysoitaessa keskitytään paitsi viittauksiin eri kulttuureista, myös näiden kulttuuristen viittausten konteksteihin. Analyysin avulla tutkielmassa selvitetään, miten oppikirjat ovat tulkinneet ohjeet, joita opetussuunnitelmassa on annettu englannin kielen kansainvälisen roolin käsittelemiseksi. Tutkimuksen pohjalta on selvää, että vanhassa opetussuunnitelmassa keskityttiin englannin opetuksessa kohdekulttuuriin eli niihin maihin, joissa englantia puhutaan pääkielenä. Uusi opetussuunnitelma sen sijaan painottaa englannin kielen globaalia roolia, ja sen mukaan on tärkeää, että oppilaat oppivat käyttämään englantia monissa kansainvälisissä tilanteissa. Myös uuden opetussuunnitelman mukaan kirjoitetuissa oppikirjoissa muidenkin kuin pääkielenään englantia puhuvien maiden kulttuurit ovat vahvemmin esillä kuin aiemmin. Kuitenkin suurin osa kulttuurisista viittauksista on edelleen niistä maista, joissa englanti on pääkieli, ja näiden maiden kulttuuria käsitellään syvällisemmin kuin niiden maiden, joissa englantia puhutaan toisena tai vieraana kielenä. Syy siihen, että oppikirjat eivät täysin vastaa uuden opetussuunnitelman vaatimuksiin, saattaa olla siinä, että oppikirjojen kirjoittajat ovat tulkinneet opetussuunnitelmassa annetut ohjeet eri tavalla. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että englannin kielen opettajien tulee olla entistä tarkempia sen suhteen, että opetussuunnitelmassa painotettua englannin kielen globaalia roolia käsitellään opetuksessa.
  • Ahtiainen, Anna (2019)
    Extrem fattigdom, där människor lever med mindre än 1,90 USA-dollar dagligen (PPP), är ett allvarligt problem i olika delar av världen. Dessa människor lider, och många dör även, på grund av att de inte har råd med att tillfredsställa sina grundbehov. Vissa områden i världen är dock betydligt mycket fattigare än andra. Den extrema fattigdomen är ett speciellt stort problem i det subsahariska Afrika. Samtidigt som vissa människor kämpar med att tillfredsställa sina grundbehov finns det människor, speciellt i industriländerna, som lever ett lyxigt liv och spenderar pengar på sådant som inte är väsentligt för överlevnad eller fysiskt välbefinnande. Bland flera andra frågor gällande detta problem kan det frågas om det är rätt att människor som har råd med att leva bekvämt spenderar pengar på sådant som de inte behöver för överlevnad eller fysiskt välbefinnande, medan andra lider och dör på grund av brist på pengar. Denna avhandling behandlar Peter Singers, Richard Millers och John Arthurs hållning gällande den moraliska skyldigheten att hjälpa de fattiga. Dessa tre filosofer har avvikande hållningar, även om alla tre argumenterar för en moralisk skyldighet att hjälpa de fattiga. Miller och Arthur kritiserar dessutom Singers hållning i sina verk. Avhandlingens syfte är att redogöra för tre argument för de rikas moraliska skyldighet att hjälpa de fattiga och att presentera centrala problem som kan uppstå i en diskussion kring detta ämne. De viktigaste forskningsfrågorna som är till nytta för genomförandet av syftet är följande: Hur argumenterar Singer, Miller samt Arthur för de rikas moraliska skyldighet mot de fattiga? Vilken kritik ställer Miller samt Arthur mot Singers argument? Vilka eventuella problem innehåller Millers samt Arthurs kritik mot Singer? Peter Singers hållning är den mest krävande ut av dessa tre filosofers ståndpunkter. Enligt Singer kräver moralen att de rika donerar så mycket pengar till de fattiga att de själv är nästan lika fattiga som de personer som de hjälper. Både Miller och Arthur föreslår också att de rika hjälper de fattiga och de anser att åtminstone de flesta rika bör göra det, men endast så mycket att deras eget liv inte förändras allt för mycket åt ett sämre håll. Enligt Miller missförstår Singer slutsatsen av ett vardagsmoraliskt resonerande om hjälpande. Arthur påpekar att de krav som Singer anser att moralen ställer kommer inte att följas av de flesta och därmed kan inte sådana krav vara en del av den ideala moralkodexen. Enligt Arthur måste rättigheter samt rättvisa förtjänster vara en del av den ideala moralkodexen. Arthur tar alltså den ideala moralkodexen som grund för sitt argument. En sådan moralkodex består, enligt Arthur, av regler som resulterar, då de accepteras allmänt, till de bästa konsekvenserna. Den kritik som Miller ställer mot Singer är bristande åtminstone på ett allvarligt sätt: Miller misstolkar Singers argument på flera sätt. Singer försöker inte argumentera ur en vardagsmoralisk synvinkel, utan istället förkastar han tanken om att vi kan lita på vardagsmoralen, vilket Singer anser vara den moral vi intuitivt accepterar. Dessutom påstår Miller att Singer inte tillåter någon annan partiskhet än sådan som direkt leder till de bästa konsekvenserna. Detta påstående är falskt, vilket blir tydligt då Singers argument för speciella skyldigheter granskas. Arthurs argument för rättvisa förtjänster kan ifrågasättas på grund av att den inte tar i hänsyn de omständigheter som krävs för att hårt arbete skulle kunna leda till ett lyxigt liv. Enligt Arthur har de rika personer som har jobbat hårt för sina pengar förtjänat dem och får behålla en stor del av dem för att ta hand om sitt eget och sin familjs välbefinnande. Arthur talar om både det fysiska och psykiska välbefinnandet. Singer påpekar dock att denna typ av argument inte håller, eftersom det är extremt svårt att bli rik genom hårt arbete i länder där banksystemet är ineffektivt, polisstyrkan samt rättssystemet inte fungerar och infrastrukturen är dålig. Enligt Singer jobbar många fattiga även hårdare än de rika och dessutom jobbar de ofta i osäkra omständigheter.
  • Kovarskyte, Ieva (2013)
    Teknologisen kehityksen sekä globalisaation ansiosta finanssimarkinnat ovat viimeisten vuosikymmenten aikana kehittyneet yhä kansainvälisemmiksi. Alan sääntely on jäänyt tässä kehityksessä jälkeen ja 2010-luvun finanssikriisin myötä merkittävät puutteet nykyisessä kansainvälisessä finanssisääntelyssä ovat korostuneet entisestään. Tutkielman ensisijaisena aiheena ovat finanssisääntelyjärjestelmän eri tasot, niiden keskinäinen vuorovaikutus sekä finanssisääntelyn kehityssuunta. Pankkivalvontaan kiinnitetään erityistä huomiota sen käytännön merkittävyyden sekä kehitysmahdollisuuksien johdosta. Työssä käydään läpi globaali sääntelykehikko, sen ratio ja taustat. EU:n pankkivalvontajäjestelmää sen viimeaikaisine muutoksineen tarkastellaan esimerkkinä ylikansallisista, alueellisista finanssisäänteratkaisuista. Samalla sivutaan myös EU:n suhdetta kansainväliseen oikeuteen ja pohditaan EU-tason ratkaisujen laajempia vaikutusmahdollisuuksia. Katsaus Suomen pankkivalvontasääntelyyn tarjoaa kansallinen näkökulman kansainväliseen finanssisääntelyyn. Tältä osin tutkielma nojautuu pitkälti työn osanana toteutettuun asiantuntijahaastatteluun, jossa haastateltavana ollut pankkivalvonta-asiantuntija Erkki Kontkanen esittää omat näkemyksensä finanssisääntelyn viimeaikaisista kehityssuunnista sekä tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tutkielman toisena kantavana teemana on finanssisääntelyn suhde perinteiseen kansainväliseen oikeuteen. Finanssimarkkinoita säännellään yhä enemmän kansainvälisellä tasolla. Kansainvälinen finanssisääntely ei kuitenkaan noudata perinteisen kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Globaali finanssiregulaatio on pääasiallisesti epävirallisten sääntelyverkostojen tuottamaa, muodollisesti sitomatonta soft law-sääntelyä. Sääntelyverkostoihin sekä sitomattomaan sääntelyyn liittyvät ongelmakohdat liittyvät siten kiinteästi myös nykyisen finanss isääntelyn ongelmakohtiin sekä haasteisiin. Kansainvälinen finanssisääntely kärsii mm. demokratiavajeesta, läpinäkyvyys ongelmista, hajanaisuudesta sekä liiallisesta monimutkaisuudesta. Tutkielman keskeisiä väitteitä on, että kansainvälisen finanssisääntelyjärjestelmän kokonaisvaltainen uudistaminen on tarpeen ja lähes väistämättä edessä. Tämä uudistus voi toteutua monella eri tavalla. Tutkielmassa ei esitetä seikkaperäisempiä kannanottoja finanssisääntelyjärjestelmän potentiaalisiin muutossuuntiin taikka tulevaisuudessa mahdollisesti omaksuttaviin sääntelyratkaisuihin, vaan keskitytään aiheen kokonaisvaltaiseen kuvaamiseen.