Browsing by Title

Tiedoksiannolla on merkityksellinen asema oikeudenkäynnissä vastaajan kuulemisperiaatteen suojana. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa kokonaisvaltainen käsitys siitä, miten haasteet tulisi toimittaa osakeyhtiölle. Tarkastelun ytimessä ovat käytännön toiminta ja se, miten käytännön tulisi toimia. Jälkimmäisessä näistä kyse on toiminnallisuuden tarkastelusta. Haasteen tiedoksiannossa osakeyhtiölle on useita ongelmia. Ongelmat koskevat esimerkiksi sitä, miten yhtiön edustaja voi todistaa oman edustamisoikeutensa, tai miten edustaja voi valtuuttaa toisen vastaanottamaan haasteen puolestaan. Ongelmia käytännössä on myös esimerkiksi sijaistiedoksiannossa ja rekisteristä poistetun yhtiön tiedoksiannossa. Osana kokonaisuutta tutkimuksessa käydään läpi myös kansainvälisten tiedoksiantojen ongelmia ja varsinkin niistä johtuvaa tiedoksiannon pitkittymistä. Tutkimuksessa on kyse monin tavoin aineellisesta ja muodollisesta oikeusturvasta. Tällöin ongelmana on se, miten pyritään toteuttamaan mahdollisimman hyvin sekä yhtiön oikeus osallistua tosiasiallisesti oikeudenkäyntiin että samalla tärkeäksi koettujen muotosäännösten noudattaminen. Yhtiön oikeus voidaan taata parhaiten hakemalla tasapainoa muotovaatimusten ja yhtiön osallistumisoikeuden varmistamisessa. Tässä mielessä merkitystä on myös sillä, miten tiedoksiantomenettely toteutetaan. Tiedoksiannon toimittamismenettelyllä on korostunut merkitys tilanteissa, joissa yhtiön tiedon saanti on epävarmempaa. Yhtiön tosiasiallisen tietoiseksi tulemisen rajoittaminen on perusteltua lähinnä sillä perusteella, että prosessissa tulee turvata myös riita-asian vastapuolen oikeudet. Tiedoksianto osakeyhtiölle on mutkikas kokonaisuus, joka sisältää monien säännösten ristiriitoja ja tulkintaongelmia. Tulkintaongelmat aiheuttavat myös eroja haastemiesten toiminnassa eri käräjäoikeuksien toimipisteissä. Erot toimipisteiden välillä ovat ongelmallisia oikeudenkäynnin osapuolten oikeusturvan kannalta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi käytännön toiminnassa tulisi varmistaa mahdollisimman kattavasti riita-asian molempien osapuolten oikeudet päästä tuomioistuimeen. Tutkimuksen lopussa on myös muutama ehdotus de lege ferenda säännösten ristiriitaisuuden ja niistä johtuvien ongelmien ratkaisemiseksi.

Toimijamalli on hajautetun ja samanaikaisen laskennan malli, jossa pienet osat ohjelmistoa viestivät keskenään asynkronisesti ja käyttäjälle näkyvä toiminnallisuus on usean osan yhteistyöstä esiin nouseva ominaisuus. Nykypäivän ohjelmistojen täytyy kestää valtavia käyttäjämääriä ja sitä varten niiden täytyy pystyä nostamaan kapasiteettiaan nopeasti skaalautuakseen. Pienempiä ohjelmiston osia on helpompi lisätä kysynnän mukaan, joten toimijamalli vaikuttaa vastaavan tähän tarpeeseen. Toimijamallin käytössä voi kuitenkin esiintyä haasteita, joita tämä tutkimus pyrkii löytämään ja esittelemään. Tutkimus toteutetaan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena toimijamalliin liittyvistä tutkimuksista. Valituista tutkimuksista kerättiin tietoja, joiden pohjalta tutkimuskysymyksiin vastattiin. Tutkimustulokset listaavat ja kategorisoivat ohjelmistokehityksen ongelmia, joihin käytettiin toimijamallia, sekä erilaisia toimijamallin käytössä esiintyviä haasteita ja niiden ratkaisuita. Tutkimuksessa löydettiin toimijamallin käytössä esiintyviä haasteita ja näille haasteille luotiin uusi kategorisointi. Haasteiden juurisyitä analysoidessa havaittiin, että suuri osa toimijamallin haasteista johtuvat asynkronisen viestinnän käyttämisestä, ja että ohjelmoijan on oltava jatkuvasti tarkkana omista oletuksistaan viestijärjestyksestä. Haasteisiin esitetyt ratkaisut kategorisoitiin niihin liittyvän lisättävän koodin sijainnin mukaan.

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on analysoida lukijan harhauttamista ja siinä keskeisiä illusorisia maailmoja yhdysvaltalaisen Gillian Flynnin (1971–) romaanissa Gone Girl (2012) ja suomalaisen Juha Itkosen (1975–) romaanissa Anna minun rakastaa enemmän (2005). Lähestyn tutkimuskysymystä kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta, ja hyödynnän narratologisen analyysini teoriapohjana ennen kaikkea mahdollisten maailmojen teoriaa ja epäluotettavan kerronnan tutkimusta. Gone Girl ja Anna minun rakastaa enemmän ovat muun muassa genreltään, kulttuuripiiriltään ja tyyliltään toisistaan merkittävästi poikkeavia teoksia, mutta niissä on samankaltainen lukijaa harhauttava kerronnallinen illuusio ja yllätyskäänne: molempien teosten minäkertojat ovat kirjoittaneet fiktion sisäistä fiktiota, jota on siteerattu osana kerrontaa ja jonka illusorinen luonne paljastuu lukijalle vasta myöhemmin. Kun harhautetulle lukijalle selviää, että kerronnassa onkin viitattu yhden maailman sijaan useampaan, tulkinta muuttuu merkittävästi teosten metafiktiivisten juonteiden noustessa keskeisiksi. Analysoimalla romaaneja ja niiden kerrontakeinoja rinnakkain pyrin paikantamaan niissä olevia yhtäläisyyksiä ja eroja suhteessa lukijan harhauttamisen kysymykseen. Pyrin osoittamaan, miten läheisesti teosten kerrontaratkaisut ja niiden lukuprosessi kytkeytyvät niiden käsittelemiin aihepiireihin, kuten tarinankertojan valta, unelmat ja pettymykset, populaarikulttuurin ruokkimat haaveet sekä viihteellistyneen median problemaattinen suhde totuuteen.

Vaikka kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä rakentuu oikeuksien universaalisuudelle, on vuosikymmenten saatossa kehityskulku edennyt kohti erityisjärjestelyjä tietyille, haavoittuviksi mielletyille ihmisryhmille, joiden ihmisoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen katsotaan edellyttävän lisätoimenpiteitä. Haavoittuvuus (eng. vulnerability) esiintyy nykyään myös esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista valvovan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännössä. EIT on katsonut turvapaikanhakijat haavoittuvaksi väestöryhmäksi. Vastaavasti Euroopan unionin oikeudessa turvapaikanhakijoiden haavoittuva asema esiintyy käsitteenä niin oikeuskäytännössä kuin eri säädösteksteissä. Haavoittuvuuden käsitteelle ei kuitenkaan ole löydettävissä yleismaailmallista oikeudellista merkityssisältöä. Haavoittuvuuden asema ihmisoikeusjärjestelmässä on muutoinkin monimutkainen: käsitteen yhtäaikainen universaalius ja erityisyys tekevät siitä dynaamisen, ja samalla paradoksaalin, tuoden näin haasteensa sen käyttöön ja määrittelyyn. Myös turvapaikanhakijoiden oikeuksiin viime vuosina tehdyt heikennykset herättävät pohtimaan haavoittuvuuden tosiasiallista oikeudellista merkitystä. Tutkielmassa tarkastellaan haavoittuvuuden asemaa ja merkitystä ihmisoikeusjärjestelmässä, erityisesti haavoittuvuuden käyttö- ja merkitysyhteyksiä ihmisoikeussopimuksissa ja niiden tulkintakäytännöissä. Haavoittuvuuden oikeudellista merkitystä havainnollistetaan keskittymällä turvapaikanhakijoiden haavoittuvuuteen, sen määräytymisen perusteisiin ja oikeusvaikutuksiin Euroopassa. Lainopin lisäksi aihetta lähestytään kriittisen oikeusteorian näkökulmasta. Kansainvälisessä ihmisoikeusjärjestelmässä pyrkimys tosiasialliseen yhdenvertaisuuteen ja universaalien ihmisoikeuksien toteutumiseen kaikille toimivat haavoittuvuuden perimmäisinä päämäärinä. Se voidaan nähdä liukuvaksi luokitteluksi, jolla aina vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuvataan heikommassa asemassa ja erityissuojelun tarpeessa olevia ihmisiä. Kyse on siten vain tiettyihin oikeuksien haltijoihin liitettävästä ominaisuudesta. Haavoittuvuuden jättäminen avoimeksi tekee tilaa ihmisoikeusjärjestelmän kontekstisensitiivisyydelle mahdollistaen näin järjestelmän mukautumisen aikansa tarpeisiin. Toisaalta kriittisen oikeusteorian piirissä on tarkasteltu nykyisiä ryhmäidentiteettiä ja huono-osaisuutta korostavia paradigmoja kriittisesti. Haavoittuvuusteoreetikoiden esittämän kritiikin mukaan nykyinen haavoittuvuusdiskurssi pohjautuu länsimaisen liberalismin ilmentämään autonomiseen ja vapaaseen ihmiskäsitykseen. Perimmäisenä ongelmana pidetään sitä, ettei se haasta käsitystä ihmisoikeuksien yleisestä subjektista ei-haavoittuvana ja muista riippumattomana. Haasteiksi muodostuvat eri vastakkainasettelujen säilyminen sekä keskittyminen pysyviin ”haavoittuvuusidentiteetteihin” ihmisten resilienssiin vaikuttavien, hyvä- ja huono-osaisuutta tuottavien yhteiskunnallisten rakenteiden sijaan. Haavoittuvuusteoreetikot puoltavat valtion ja sen instituutioiden vahvempaa roolia ihmisoikeuksien toteuttamisessa sekä liberaalin ihmisoikeuksien haltijan korvaamista universaalilla, haavoittuvalla subjektilla. Turvapaikanhakijoiden haavoittuvuus on selvästi läpilyönyt eurooppalaisen tason sääntelyyn, jossa siitä on kehittynyt oikeudellisesti merkityksellinen käsite. EIT:n tunnustaessa turvapaikanhakijat haavoittuvaksi väestöryhmäksi, on EU-oikeudessa lähtökohtana puolestaan vain tiettyjen hakijoiden haavoittuva asema ja siitä mahdollisesti seuraava erityistuki. Käsitteellisen tason eroista huolimatta on järjestelmien vuoropuhelusta löydettävissä johdonmukainen linja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeussuojan tasolle. Haavoittuvuus toimii argumentointivälineenä, jolla EIT pyrkii lujittamaan perusteluja sille, että hakijoiden EU-oikeudessa asetetusta suojelun minimitasosta pidetään kiinni ja sitä kautta EIS 3 artiklaa kunnioitetaan. Haavoittuvuus ei luo uusia oikeuksia, vaan valtion aktiiviset toimintavelvoitteet ovat johdettavissa EU-oikeuden säännöksistä. EIT ei näin ollen pyri haastamaan valtioiden suvereniteettiin kuuluvaa maahanmuuttopolitiikkaa, vaan pitää EIS:n näkökulmasta riittävänä EU:n turvapaikkajärjestelmässä taattua oikeuksien minimitasoa. Turvapaikanhakijoiden haavoittuvuutta koskeva sääntely heijastelee useita kriittisen oikeusteorian piirissä esitettyjä näkökohtia. Maahanmuuttohallinto viranomaistahoineen ja oikeudellisine sääntelyineen muodostaa moniulotteisen yhteiskunnallisen instituution, joka muokkaa turvaa hakevien asemaa yhteiskunnassa. Turvapaikanhakijoiden haavoittuvuudella ei kuitenkaan eurooppalaisessa sääntelyssä viitata muihin vastaanottavan yhteiskunnan jäseniin nähden heikompaan asemaan, vaan oleskeluun lähtömaan ulkopuolella ja sijaissuojelun tarpeelle. Kansainvälisen suojelun järjestelmä on erillinen oikeudellinen konstruktio, jolla hyväksyttävästi asetetaan turvapaikanhakijat muihin nähden eri asemaan. Haavoittuvuus sisäänrakennettuna kansainvälisen suojelun järjestelmään ja turvapaikanhakijan oikeudelliseen asemaan toimii perustana suojelujärjestelmälle, mutta samalla myös määrittää hakijoiden ihmisoikeuksille tunnustettavan suojan rajoja.

Mars is a rocky planet in the Solar System, fairly similar to the Earth. It is known for its red color and the theory that there has been liquid water and possibly life in Mars at some point in its history. Mars has been a target of study since space exploration began, with the first fly-by mission occuring in 1965. In the past, Martian climate could have supported a functioning hydrological system and Mars even could have had an ocean. This system would have been similar to the one happening in Antarctica due to cold weather. The Martian atmosphere is mostly composed of carbon dioxide, much thinner and colder compared to the Earth's atmosphere. Methane is a main point of interest due to it being a possible biosignature, a sign of life. Another interesting feature about the atmosphere are the dust devils that contibute to the climate by lifting dust into the air. The Martian soil is composed of rocks and dust containing toxic perchlorates. To colonize Mars, several requirements need to be met: the transportation and funding, designing the settlement efficiently with everything needed and determining how many people are necessary. The risk assessment to both people and equipment needs to be made and taken into account.

Boreal lakes and wetlands that are abundant in the world are vital breeding and resting areas for birds. However, a significant part of wetlands has been globally lost due to human activity. In the study area of this research, Evo, lake habitats are somewhat stable especially in landscape level, changes are mainly lake-specific. Habitat use and its stability have been studied earlier on other bird species, such as ducks (Anas spp.) but little research exists about the matter on wader or shorebird species. This study aimed to compare the patch-scale habitat use stability of two waders; Common Sandpiper (Actitis hypoleucos) and Green Sandpiper (Tringa ochropus). The comparison was also made between the pair densities of these species. Many species are known to benefit from beaver induced floods. However, previous studies have not measured the effect of beaver before, during and after beaver flooding. Therefore, this study aimed to investigate the presence and abundance of Green Sandpiper at different stages of beaver flood. This study showed that the habitat use of Common Sandpiper was more stable than that of Green Sandpiper, although both species showed variation. Pair density of Common Sandpiper was lower than Green Sandpiper’s nearly throughout the study period. Pair density of Common Sandpiper, on the contrary, showed more variation compared to Green Sandpiper’s pair density. Green Sandpipers were observed in nearly all of the beaver ponds in this study. Presence and abundance of Green Sandpiper were highest during the beaver flood, but the numbers stayed high also after the flood. It could be concluded that Common Sandpiper is a species of high site-fidelity and more prone to changes in the environment than Green Sandpiper, which seems to be able to utilize variable habitats, such as flowages regularly created by beaver in the Evo region. In previous studies, many species have been known to benefit from beaver activity, and Green Sandpiper can be seen as a species of plastic habitat use and being able to profit from surroundings altered by beaver. Therefore, this wader benefits notably from beaver floods.

Digitalization and globalization have led to increased global competition, which has set new standards for the skills that employees ought to possess in working life. In this study, these capabilities are referred to as the 21st century working life skills, which includes both professional know-how and professional skills, life and career skills, ability to influence, thinking and learning skills, and technology skills. Absorbent workers are seen to bring competitive advantages to companies at national and international level, and now higher education institutions are expected to produce innovative experts with 21st working life skills to their service. The aim of this thesis was to examine the elements of the method of teaching the 21st century working life skills to higher education students. The research has been carried out by analyzing the reflection essays and feedback forms of the participants participating in hackathon events in 2016-2017. Hackathon events were selected for collecting data as their work habits resembled a great deal of future work-related and problem-solving-oriented working life. The material was analyzed by a material-based grounded theory method. The first research question examined whether the hackathon participants felt that they had developed professionally during the event regarding their own working life skills. Based on the research material, participating a hackathon event can support the participants’ professional development. The participants explicitly brought up the social, knowledge and skill related benefits of hackathon events. The participants reported that by participating a hackathon event they were also able to develop as individuals and felt empowerment regarding their future working life and their private lives. The main experience of the participants was that the hackathon event offered them something that their previous studies have not yet been able to offer. The second research question was used to determine what elements of the hackathon event supported the accumulation of 21st century working life skills. In other words it was studied, of what elements a teaching method that successfully transfers 21st century working life skills to higher education students is built. Participants' responses highlighted particularly event facilities, characteristics of their working groups, external supporters, positive and negative emotions as well as meaningful hackathon challenges and ways of working, and collaboration with businesses. As a conclusion it is to say that with such collaborative innovation pedagogy method, such as hackathon, the development of professional and 21st century skills of students of higher education institutions can be supported. By utilizing these kind of methods, the higher education institutions are also able to successfully answer to the new requirements set by the increased global competition.

Tutkin tässä pro gradu -työssä hyväntekeväisyysjärjestöjen varainhankintakirjeiden tekstuaalista rakennetta. Tarkoituksenani on selvittää, millaisista funktionaalista osista varainhankintakirje koostuu, mitkä noista osista on välttämättömiä ja mitkä valinnaisia sekä miten eri osat toteutetaan kielellisesti. Varsinainen aineisto koostuu 27 yksityishenkilöille vuoden 2014 aikana lähetetystä varainhankintakirjeestä, jotka ovat peräisin kuudelta eri hyväntekeväisyysjärjestöltä: Amnesty Internationalilta, Kirkon Ulkomaanavulta, Kuurojen Liitolta, Suomen luonnonsuojeluliitolta, Suomen Punaiselta Ristiltä ja Unicefiltä. Lisäksi analysoin yhteensä viittä varainhankintakirjeen erityistapausta: kahta hätäapukirjettä, kahta arpajaiskirjettä ja yhtä testamenttilahjoituskirjettä. Tutkielma edustaa genreanalyyttistä tekstintutkimusta. Tekstilajin määrittelyssä painotan kommunikatiivista päämäärää mutta myös kokonaisrakennetta. Analyysimetodina käytän John Swalesin kehittämää vaiheanalyysiä, jossa teksti jaetaan funktionaalisiin vaiheisiin ja niiden alaisiin askeliin. Rakenneanalyysin perusteella varainhankintakirje koostuu seitsemästä funktionaalisesta vaiheesta, jotka ovat 1) muodollisuudet, 2) avuntarpeen luominen, 3) järjestön työhön tutustuttaminen, 4) lahjoittamaan kannustaminen, 5) lopetus, 6) lahjoittamisen mahdollistaminen ja 7) taustatiedot. Kukin näistä vaiheista puolestaan koostuu 1-4 askeleesta, joista ainakin yksi on välttämätön. Lisäksi varainhankintakirje sisältää logoja ja kuvia. Analyysin perusteella varainhankintakirje on varsin vakaa tekstilaji, jonka edustajien välillä on melko vähän rakenteellista vaihtelua. Varainhankintakirjeen erityistapauksetkaan eivät eroa tavallisista varainhankintakirjeistä kovin paljoa, vaan niissä toteutuvat testamenttilahjoituskirjeestä puuttuvaa lahjoittamisen mahdollistamista lukuun ottamatta kaikki samat vaiheet kuin tavallisissa varainhankintakirjeissä. Fennistiikassa ei ole aiemmin tutkittu hyväntekeväisyysjärjestöjen varainhankintakirjeitä, joten tämä tutkielma on uusi tutkimuksellinen avaus. Jatkossa voisi tutkia esimerkiksi eri aikoina laadittuja varainhankintakirjeitä, sähköpostitse lähetettyjä varainhankintakirjeitä, varainhankintakirjeen tekoprosessia, varainhankintakirjeissä olevia kuvia tai muita varainhankintaan liittyviä tekstejä.

The purpose of this study was to find out how humor is constructed in Finnish 21st century ABC books and what kind of meanings are given to these humorous discourses. The humor phenomena have long been studied and debated, but there has been no scientific research on humor in ABC books, even though humor is highly used in contemporary children literature. Studies have examined the pedagogical implications concerning the use of humor in teaching. Humor has been associated with a positive effect on learning, motivation, concentration, remembering and enhancing a positive classroom atmosphere. The research material consisted of four 21st century ABC books, published by Sanoma Pro Oy. The method of this study was discourse analysis, which entail a preference for a social constructionist epistemological perspective. Social constructivism stresses that knowledge is constructed via the interactions with the environment and the other people. The result of the study show that humor in contemporary ABC books is multileveled, using a wide variety of textual and narrative tools. The multileveled humor took place in three main humor discourse: language, narration and the narrated, typically absurd, world. Humor at the level of language arised mainly from the foregrounding of language and playing with words and meanings. Humor at the level of narration arised mainly from its coherency and incoherency. High forms of humor, for example irony and intertextual references, can be found, but they seem to demand more advanced reading skills, and therefore seem to be aimed for adult readers. Humor at the level of the narrated world based on its stereotyped and ambivalented characters and absurdities in its episodes. When it comes to certain themes, like bullying or illness, humor doesn’t seem to arise. Humor discourses of the studied ABC books amuse readers using a wide variety of textual and narrative tools, constructing different kinds of interpretational opportunities for different kinds of readers, not only for children and adult readers (primarily teachers), who adapt and understand humor to fit their own literary competence.

Terästeollisuudessa teräsnauhojen valmistuksessa esiintyvät ongelmat tuotannossa aiheuttavat suuria taloudellisia tappioita, joten näiden ongelmien ennustaminen ennen niiden esiintymistä olisi taloudellisesti hyvin merkittävää. Olemassa olevien fysikaalisten mallien avulla ennustaminen ei ole ollut mahdollista, joten tutkimuksessa on hyödynnetty ennustavia matemaattisia luokittimia, joiden avulla näitä ongelmallisia tilanteita ollaan pyritty ennustamaan. Tutkielma käsittelee matemaattista teoriaa ja menetelmiä, joita on hyödynnetty aiemmin julkaistussa tutkimuksessa 'Defect prediction in hot strip rolling using ANN and SVM'. Keskeisinä menetelminä tutkimuksessa on käytetty erilaisia datan esikäsittelymenetelmiä, kuten klassisia tilastollista analyysiä, piirteiden valintamenetelmiä, esimerkikisi itsestäänjärjestäytyviä karttoja, sekä ennustukseen neuroverkkoa ja tukivektorikonetta. Tutkimuksen aineisto on peräisin teräsnauhojen lämpövalssausprosessista Ruukin terästehtaalta Raahesta. Alkuperäinen tutkimus toteutettiin Oulun Yliopiston tietokonetekniikan laboratoriossa yhteistyössä tutkimusryhmän ja Ruukin asiantuntijoiden kanssa. Tutkimuksen pohjalta ollaan pystytty osoittamaan, että tukivektorikoneen ja neuroverkon ennustetarkkuus on hyvin lähellä toisiaan kyseiselle aineistolle.