Browsing by Title

Self-regulated learning (SRL) is a goal-oriented process in which the learner monitors and regulates his or her own learning. Meta-skills of learning such as SRL are important both in formal education and in professional development taking place in working environments. For the teaching profession, it is crucial that teacher education supports its students' abilities to critically reflect on and research and develop their own work. In short, teachers need competences for continuous professional learning. This master's thesis analyzes the connection between student teachers' SRL and competences in continuous professional learning. SRL was defined as forethought of learning, learning strategies, and learning skills. Competences in continuous professional learning were constructed on an understanding of the teacher as a professional capable of researching and developing his or her work. Because there are structural and content differences between class and subject teacher education, this thesis also analyzes whether there are differences in continuous professional learning competences between the two programmes. The data were collected using a web-based survey as part of a research project on teacher education. SRL was measured using a self-report instrument for higher education students, including questions about regulatory strategies of learning and motivational factors. The instrument for continuous professional learning focused on teaching professions' reflective features and professional development. Both constructs were measured using a five-point likert-scale. The respondents were student teachers from University of Helsinki and University of Oulu studying to be either class or subject teachers (N = 417). Data analysis was conducted using correlations, t-tests, and linear regression analyses. In addition, confirmatory and exploratory factor analyses were conducted in the preliminary analysis. Students' competences in continuous professional learning correlated with the different constructs of self-regulated learning, although none of the correlations could be described as strong. Regression analysis indicated that in the forethought of learning dimension, utility value of studies and self-concept as a learner best explained competences in continuous professional learning. In the dimension of learning strategies, self-management was the only statistically significant explanatory variable. In the learning skills dimension, application of theories and rehearsal best explained continuous professional learning. There was a significant difference between class and subject student teachers in continuous professional learning, although the effect size was moderate. The division between class and subject teachers was also a significant explanatory variable in all regression models. Depending on the model, 6.9 to 11.5 percent of variance in continuous professional learning could be explained. The results indicate that self-regulated learning is connected to continuous professional learning competences, but the explanatory power of SRL is not very strong. In the future, it will be important to investigate whether these results are due to an actual relationship between the two phenomena or a matter of data and measurement. Class and subject teacher education seems to some extent to produce differences in continuous professional learning competences. This could indicate that there is a need to develop subject teacher studies in order to make sure that all teachers, regardless of their training, have the necessary competences to develop professionally.

Muuttuva ympäristö vaatii organisaatioilta kykyä tarttua nopeasti ja joustavasti toimeen, minkä myötä yhä useampiorganisaatio on alkanut harjoittaa ketteriä menetelmiä ja itseorganisoitua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Yleisradio Oy:ssa toimivan teknologiaosasto yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä siten, miten yle.deviläiset sen itse kokevat. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti Yleisradio Oy:n visio ja strategia kehittää ketterää työkulttuuria ja yle.devin tarve kehittää itseorganisoitumistaan yhä sujuvammaksi. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli saada yksityiskohtaista tietoa itseorganisoitumisen ilmiöstä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen yle.deviläisen puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tutkimus omaa realistisen näkökulman, joka tarkoittaa tutkimuksen kannalta sitä, että tiedon ja tiedonantajan välinen suhde tulkitaan hyvin suoraviivaisena. Toisin sanoen haastateltavien kokemukset itseorganisoitumisesta heijastavat itseorganisoitumisen todellista muotoa yle.devissä. Tuloksissa esiintyi seitsemän itseorganisoitumista mahdollistavaa tekijää, neljä rajoittavaa tekijää sekä yksi hidastava tekijä. Yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavat avoin ja luottava yhteisöllisyys, autonomiset ja itseohjautuvat yksilöt, toiminnan kehittäjät, toiminnon vetäjä, oikeaan suuntaan organisoituminen, verkostoituminen sekä toimintaympäristö. Itseorganisoitumista rajoittavat huonosti toteutettu onboarding –prosessi (perehdytys), osaston kasvu, passiivisuus ja hiljaisten yle.deviläisten määrä. Hidastavana tekijänä on yle.devin toiminnan periaate: vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuus koetaan kuitenkin tärkeäksi ominaisuudeksi, eikä se sen takia ole rajoittava tekijä. Tulosten perusteella laaditut kehitysehdotukset yle.deville ja muille organisaatioille kannustavat kehittämään tiimiytymistä ja verkostoitumista tehostavia toimenpiteitä esimerkiksi tiimipäivien muodossa; luomaan onboardingprosessin, joka auttaa uusia sopeutumaan ja sitoutumaan verkostoon; tiedostamaan vapaaehtoisuuden tuomat haasteet; ja selvittää, kuinka merkityksellisenä tiimiläiset kokevat oman osastonsa. Itseorganisoitumista tapahtuu jo organisaatioissa ja kyseistä ilmiötä tapahtuu enemmän käytännön tasolla kuin tutkimuksen tasolla. Tämä tutkimus on paitsi avustanut yle.deviä ja yleä tavoitteessaan kehittyä yhä ketterämmäksi työpaikaksi, se on myös lisännyt empiiristä tietoa itseorganisoitumisesta organisaatioissa, jonka tutkimus on jälkijunassa. Sen lisäksi tämä tutkimus on valaissut itseorganisoitumista sellaisessa toiminnossa, johon yksilöt vapaaehtoisesti saavat osallistua tai olla osallistumatta. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin itseorganisoitumisesta vapaaehtoistoiminnassa.

Tutkielman tarkoituksena on rikoslainopillisen tarkastelun kautta käsitellä ns. itsepesun rangaistavuutta Suomessa erityisesti kriminalisoinnin näkökulmasta. Rahanpesu on ollut Suomessa rangaistavaa vuodesta 1994 lähtien, jonka jälkeen kriminalisointisäännökset ovat kehittyneet huomattavasti laaja-alaisemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi. Itsepesun kriminalisoinnissa on kyse viimeisimmästä rahanpesukriminalisointien muutoksesta, joka on astunut voimaan 1.5.2012. Itsepesu säädettiin rangaistavaksi kansainvälisten velvoitteiden seurauksena sekä huumausaine- että järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Kriminalisointi toteutettiin rajoitetusti lainsäädäntöteknisesti uudella tavalla lisäämällä rikoslain 32 luvun 11 §:n rajoitussäännökseen momentti, jonka mukaan esirikoksen tekijä tai osallinen voidaan tuomita törkeästä rahanpesusta, jos rahanpesu muodostaa rikoskokonaisuuden olennaisimman ja moitittavimman osan ottaen huomioon tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus. Tutkimus alkaa rahanpesurikoksiin yleisesti liittyvien seikkojen tarkastelulla. Ensimmäiseksi tarkastellaan rahanpesuprosessia yleisellä tasolla. Rahanpesun kriminalisointeja on tarkasteltava kansainvälisessä kontekstissa rahanpesukriminalisointien kansainvälisen taustan vuoksi. Näin ollen jatkan tutkimustani rahanpesua koskevien kansainvälisten sopimusten sekä rahanpesun vastaisen työryhmän toiminnan tarkastelulla. Tarkastelu painottuu etenkin itsepesun kriminalisointivelvoitteisiin. Tämän jälkeen käsitellään rahanpesun ja kätkemisrikosten välistä suhdetta sekä rahanpesurikosten rangaistavuuden alan laajentumista, jotta itsepesu voidaan ilmiönä sijoittaa osaksi laajempaa rahanpesuun liittyvää kontekstia. Laajemman kontekstin luomisen jälkeen tarkastellaan itsepesun rankaisemattomuuteen liittyviä lähtökohtia ja esitellään seikat, joilla itsepesun rangaistavuutta ollaan yleisesti perusteltu. Tämän jälkeen tarkastellaan itsepesun rangaistavuuden alaa nykyisessä oikeustilassaan. Itsepesusäännöstä ei ole tiedettävästi sovellettu oikeuskäytännössä vielä kertaakaan ja säännöksen soveltamistilanteiden lukumäärän on arvioitu jäävän suhteellisen vähäiseksi, joten lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjen soveltamisohjeiden merkitys on erityisen korostunut. Rahanpesua koskevien kansainvälisten sopimusten asettamien vaatimusten mukaan itsepesun kriminalisointivelvoitteista poikkeaminen on mahdollista, jos kansalliset perusperiaatteet tai -käsitteet muodostavat tosiasiallisen esteen kriminalisoinnin toteuttamiselle. Näin ollen tarkastelun kohteena on lainkonkurrenssioppi, ne bis in idem -periaate, itsekriminointisuoja, syyttömyysolettama sekä yleiset kriminalisointiperiaatteet itsepesun kriminalisoinnin ja kansainvälisiin sopimukseen sisältyvien turvalausekkeiden näkökulmasta. Itsepesun kriminalisoinnin kannalta kyseiset periaatteet näyttäytyvät tietyissä tapauksissa ongelmallisina, joten tutkimuksessa pyritään selvittämään muodostavatko ne tosiasiallisen itsepesun kriminalisoinnille. Viimeiseksi esitetään itsepesun rangaistavuutta koskevia de lege ferenda -argumentteja.Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että itsepesun kriminalisointi on ongelmallinen tarkasteltujen periaatteiden näkökulmasta, mutta ei kuitenkaan suoraan niiden vastainen. Näin ollen nykyistä oikeustilaa on pidettävä jokseenkin asianmukaisena, eikä rajoitussäännöksen kumoamista tai itsepesun dekriminalisointia voida nähdäkseni pitää tarkoituksenmukaisempana vaihtoehtona. Tästä huolimatta itsepesun rangaistavuuden ala on myös nykyisessä oikeustilassa vaikeaselkoinen ja ennakoimaton, joten oikeustilan selventäminen oikeuskirjallisuuden, oikeuskäytännön tai lainsäädännön avulla on tarpeellista.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee ideaalin työntekijän diskurssia ja siinä rakentuvaa ihannesubjektiviteettia internetissä julkaistuissa työpaikkailmoituksissa. Taustana tutkimukselle toimii työelämässä ja yhteiskunnassa laajemminkin tapahtunut muutos, josta keskustellaan uuden työn ilmiönä. Tietoa, sosiaalisuutta ja luovuutta korostava uusi työ esitetään tutkimuskirjallisuudessa ositellun ja mekaanisen vanhan työn vastakohtana, jossa ihmisten välinen kanssakäyminen on suljettu pois työprosessia haittaavana tekijänä. Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä vanhasta työstä on siirrytty uuteen työhön, jossa työvälineet tulevat sidotuiksi suoraan työntekijään itseensä. Uutta työtä luonnehtiva kielellinen tuotantoprosessi hyödyntää ihmisten aivoja, persoonaa, tunteita sekä yleisiksi kyvyiksi määriteltävissä olevia taitoja, kykyjä ja valmiuksia. Työn sisällöissä tapahtuneet muutokset ja työvoimalle asetetut vaatimukset ilmentävät työn subjektivoitumista, jota tarkastellaan tässä tutkimuksessa Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin jälkistrukturalistisen yhteiskuntateorian sekä siihen pohjautuvan uuden työn teorian kautta. Tutkimusaineisto muodostuu 30 työpaikkailmoituksesta, jotka on kerätty Academic Workin ja aTalent Recruitingin verkkosivuilta lokakuussa 2017. Teorialähtöistä aineistonlukua hyödyntäen ja jälkiperustahakuista diskurssianalyysiä soveltaen tutkimuksessa on vastattu kysymyksiin, millainen on työpaikkailmoituksissa rakentuva ihannesubjektiviteetti ja kuinka se diskursiivisesti tuotetaan, ja millainen logiikka ihannesubjektiviteetin rakentumista ohjaa ja kuinka se ilmenee. Työpaikkailmoituksissa rakentuvaa ideaalin työntekijän diskurssia ja siinä rakentuvaa ihannesubjektiviteettia on tarkasteltu identifikaation prosessin kautta. Aineistosta tehtyjen havaintojen perusteella ihannesubjektiviteetti rakentuu yhtäaikaisesti kaikissa diskurssin osissa näkyvän sisällön tuottamisen ja rajanvedon kautta. Ideaalin työntekijän diskurssissa on mahdollista tunnistaa kolme identifikaation kohdetta, jotka ovat ideaalihakija, työrooli ja työyhteisö. Näihin identifikaation kohteisiin samaistuminen tapahtuu ideaalihakijan osalta suorien kysymysten kautta, työroolin osalta tilannekuvauksen kautta, ja työyhteisön osalta kuvitteellisen me-konstruktion kautta, joka rakentuu yhtäältä niistä määreistä, joita työyhteisöön liitetään, ja toisaalta vahvan me-puheen kautta. Edellä kuvatut identifikaation kohteet kietoutuvat toisiinsa ideaalin työntekijän diskurssissa ja muodostavat yhdessä kuvauksen ideaalin työntekijän subjektiviteetista, jonka osa-alueina voidaan erottaa luovuus, sosiaalisuus, tuloksellisuus ja vastuullisuus. Näihin osa-alueisiin kiinnittyvät määreet ilmenevät toistensa kanssa erilaisina yhdistelminä, eivät yksittäin. Havainnoista voidaan päätellä, että keskeinen työn subjektivoitumista ohjaava logiikka työpaikkailmoituksissa on itsereflektio, joka voidaan nähdä myös yksilön subjektiviteettiin ulottuvana kontrollin muotona. Reflektoidessaan itseään suhteessa ideaalin työn¬tekijän diskurssissa ilmeneviin identifikaation kohteisiin lukija joutuu työstämään itseään suhteessa esitettyihin vaatimuksiin, jolloin hän tulee harjoittaneeksi itseensä kohdistuvaa kontrollia ja muokanneeksi subjektiviteettiaan vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä vastaavaksi.

Tiivistelmä - Referat - Abstract This study describes the perceptions of primary school teachers who participated in the strength training of the #newschool project about the development of students' self-regulatory skills and supporting development. In addition, the study examines how teachers define self-regulation skills. Self-regulation has been theoretically examined from several different starting points, which partially explains the broad definition of self-regulation and the challenges of defining the concept (Aro, 2011a, 10). The character strength classification made in the studies of positive psychology offers a new perspective on terminology in which self-regulation is seen as a strength. Strength education, which embodies positive psychology in school, in turn provides new tools to support students’ self-regulatory skills. (Peterson & Seligman, 2004, 30; Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen, 2016, 69.) This study was conducted as a qualitative study. The material was obtained by interviewing seven teachers who actively participated in the strength training of the #newschool project. The interviews were conducted as individual interviews during March 2020. Theoretical content analysis was used as the method of data analysis. The main results of the study revealed that teachers did not have an unambiguous definition for self-regulation, rather they described it through various sub-skills and concrete examples. The socioemotional dimension of self-regulation complemented the previous definition of self-regulation by Aro (2011) in this study (Aro, 2011a, 10). In addition, the results showed that teachers' perceptions of the development of students’ self-regulatory skills include growth mindset and mixed mindset, according to Dweck’s (2006) Mindset theory (Dweck, 2006, 6). Some teachers saw self-regulation as an evolving skill, while for some it meant an innate ability, whose development can not be further influenced in school. The results show that strength education has begun to find a place in teaching and students' self-regulatory skills are supported in quite a variety of ways in everyday school life. However, teachers' mindsets still reflect mixed mindset, and more tools are needed to support, for example, educational partnerships. The special value of the research can be seen in the information it provides to trainings on how they should be further developed in the future. On the other hand, the research raises the question of how occasional trainings can have an influence on attitudes and activities. Looking to the future, the role of teacher education in embracing the growth attitude of future teachers can be assessed, and on the other hand, the potential of teacher education to provide students with better skills to support students’ self-regulatory skills can be examined.

The christening of a child can be virtually considered to be the self-evident choice among the majority of the population in our country, for in 2014, 75,2% of were baptised into the evangelical lutheran church of Finland. The christening gown is a part of the singular and unique instance of the baptismal ritual, and it's roots go back 2000 years. According to previous studies, the modern usage of the gown is informed by social, aesthetic and economic values. When the gown is hand-made, it is considered an especially meaningful garment. There is not as much attention given in written research into the christening gown and what it represents, as the subject might deserve. Investigation into stories of their making and the associated traditions increases understanding of the cultural value and meaning of the christening gown. In this study, the focus of interest was on the process of how the gowns came to be made, and what kinds of craft- and christian traditions self-made gowns carry with them. In the study an investigation is made on why the gown is self-made, what the process of designing and making them was like, what craft- and christian traditions it represents, and how the process relates to each maker's life history. The material for the case-study was collected through interviews of six gown-makers, all women. At the time of the interviews. Their ages ranged from 62-90. The interviewees were reached through a christening gown exhibit held in the spring 2012 in Leppävaara church, organised by the Espoo diocese. Thematic interviews were conducted in the fall of 2012. Each interviewee was interviewed separately, and the interviews were taped. In addition, numerous gowns were photographed. Combined length of the interviews was 7 hours 13 minutes. Transcripted, the interview material came to 120 pages. The material was analyzed using methods of theory-based content analysis. Self-made christening gowns had been made out of desire to create something meaningful by hand. Each gown had been used multiple times. The gowns were revealed to evoke and represent strong emotions and memories, having become deeply intertwined in the family history of the makers. A strong motivation for the makers was a desire to demonstrate their love for the following generations. The gowns' christian symbolism and continuation of christian tradition were also important to the makers. The makers' personal tastes and preferences were expressed in the gowns' individual design. White was considered the self-evident colour of choice for the gowns.

The aim of this study was to examine 6th graders' self-esteem and find out what kind of factors in the school environment are interrelated with it. This study examined interrelation between self-esteem and gender, learning difficulties, school value, school satisfaction, teacher's behavior, being bullied and participating in bullying. These different variables were chosen based on previous studies about self-esteem. The aim is to gain better understanding of the different factors that influence students' self-esteem in the school environment and therefore provide help for teachers battling with issues regarding self-esteem enhancement. The data was collected in the spring of 2013 as part of the Mind the Gap -project. Participants (n=735) were 6th grades from 33 different schools. Three different groups according to self-esteem were formed: weak, mediocre, and strong self-esteem in relation to other respondents. Relations between self-esteem and other variables were examined by Pearson's product-moment coefficient and Independent-Samples T test was used to examine differences between genders. Finally two-way ANOVAs were conducted to investigate self-esteem and gender differences regarding the different variables. According to the results 6th graders evaluated their self-esteem as relatively good. Boys reported better self-esteem than girls. However the boys also experienced more learning difficulties and took part in bullying more than girls. Girls' reported their school value, on the other hand, higher than boys'. There were no differences between genders in school satisfaction, experiencing teacher's behavior nor being bullied. The effect of self-esteem was clearly higher than the effect of gender on all the variables. Also an interaction effect of self-esteem and gender was found regarding being bullied. In the mediocre self-esteem group boys experienced more bullying than girls. The boys of the mediocre self-esteem group also participated in bullying the most.

Internet-yhteyksien käyttö yleistyi Suomessa vuoden 1993 jälkeen, mistä lähtien Internetiä on alettu käyttämään yhä enemmän tiedonkeruun apuvälineenä. Apuvälineenä Internetiä käytetään sekä yhteydenotossa vastaajiin että vastauksien keruussa. Internetin avulla tehtyihin kyselytutkimuksiin liittyy edelleen paljon avoimia metodologisia kysymyksiä. Useimmiten perinteistä, satunnaistettua otoksen keruuta ei voida suorittaa, koska kehikkoperusjoukkoa ei pystytä määrittelemään. Tällöin joudutaan turvautumaan itsevalikoituneeseen verkkotiedonkeruuseen, jossa kyselyä mainostetaan avoimesti tutkimuksen kohteena olevalle ryhmälle ja vastaajat itse päättävät osallistuvatko kyselyyn vai eivät. Samalla Internet-populaation alipeitto voi aiheuttaa harhaa tutkimustuloksiin, jos tavoiteperusjoukkona on jokin suuri populaatio, jossa kaikki eivät käytä Internetiä. Tutkielman tavoite on antaa kuva verkkotiedonkeruun ajanmukaisista menetelmistä sekä erityisesti selvittää itsevalikoituneen verkkotiedonkeruun tilastollista metodologiaa, mahdollisuuksia ja rajoituksia. Tarkoituksena on myös selvittää, kuinka hyvin valikoituneen verkkokyselytutkimuksen harhan korjaaminen onnistuu ajanmukaisilla painotusmenetelmillä. Kyselytutkimusten vastauskadosta sekä valikoituneisuudesta johtuvaa harhaa voidaan korjata painotusmenetelmillä, jos vastauskadon mekanismia tai valikoitumismekanismia pystytään selittämään. Harhaa voidaan korjata sopivien apumuuttujien avulla, jotka korreloivat tulosmuuttujan tai osallistumispäätöksen kanssa. Apumuuttujien tiedot täytyy olla tiedossa sekä kyselyyn osallistujilta että ei-osallistujilta. Perinteisen todennäköisyysotantaan perustuvan aineiston vastauskadosta johtuvaa harhaa korjataan useimmiten jälkiosituspainoilla. Itsevalikoituneen verkkokyselytutkimuksen valikoitumisharhan korjaamiseen on esitetty kaksivaiheista painotusmenetelmää, jonka tarkoituksena on korjata harhaa, joka johtuu Internetin käyttömahdollisuudesta sekä itse osallistumispäätöksestä. Internetin käyttömahdollisuus voidaan mallintaa propensiteettipistemäärän avulla, jonka käänteislukua voidaan käyttää painokertoimena harhan korjaamiseksi. Osallistumispäätöksestä johtuvaa harhaa voidaan korjata tasaamalla aineiston apumuuttujien reunajakaumat vastaamaan populaation reunajakaumia. Tutkimuksessa tarkastellaan kolmea aineistoa. Kelan tutkimusosasto keräsi vuoden 2010 syyskuussa pilotin itsevalikoituneesta verkkokyselytutkimuksesta. Kyselyllä pyrittiin kartoittamaan Suomen 16–80-vuotiaiden kansalaisten yksityisten terveys- ja hammashoitopalvelujen hintatietoja ja tarpeita. Sama kysely lähetettiin myös otosperusteisesti Kelan työntekijöille. Molemmissa kyselyissä vastaukset kerättiin sähköisellä Internet-kyselyllä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan TNS Gallupin otosperusteisesti Suomen kansalaisilta keräämään suppeampaa puhelinhaastattelukyselyä, jota käytettiin myös itsevalikoituneen aineiston kalibrointiaineistona. Kyselytutkimusaineistojen vastauskatoa korjattiin erilaisilla painotusmenetelmillä, joiden avulla pystyttiin tarkastelemaan kuinka hyvin eri painotusmenetelmät pystyvät korjaamaan valikoitumisesta johtuvaa harhaa. Otosperusteisia verkkokyselytutkimuksia korjattiin jälkiosituspainoilla ja painotuksissa onnistuttiin hyvin, koska aineistossa ei ollut suurta valikoituneisuutta. Itsevalikoituneen verkkokyselytutkimuksen painotuksessa jouduttiin kohtaamaan paljon ongelmia, koska aineisto oli suuresti valikoitunut, ja siinä oli paljon vastauskatoa. Itsevalikoituneen aineiston valikoitumisen harhaa onnistuttiin kuitenkin osaksi korjaamaan, ja osa tulosmuuttujien jakaumatiedoista vastasi lähes otosperusteisen kyselytutkimuksen jakaumatietoja. Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että vaikka verkkokyselyn tekeminen on halvempaa ja vähemmän työläämpää kuin otosperusteisen kyselytutkimuksen tekeminen, verkkokyselytutkimuksen suunnitteluun on panostettava entistä enemmän. Itsevalikoituneen verkkokyselytutkimuksen keruussa on suunniteltava tarkemmin kyselyn mainostaminen vastaajaehdokkaille, jotta valikoitumisesta johtuvaa harhaa voidaan paremmin hallita. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että sekä asennetta ja käyttäytymistä kuvaavia kysymyksiä on tärkeä olla kyselytutkimuksissa mukana, koska näiden avulla pystytään selittämään paremmin valikoitumisesta johtuvaa harhaa, kuin pelkästään sosiodemografisten muuttujien avulla.

Tässä tutkielmassa esittelen enaktivistisessa mielenfilosofiassa esitettyjä itseyden malleja ja niiden filosofisia ongelmia. Itseyden ongelma ei enää ole nykyisen enaktivismin keskiössä, vaikka se oli varhaisen enaktivismin keskeinen teema. Tutkielmasta käy kuitenkin ilmi, että itseyden ongelma on enaktivismissa yhä vailla ratkaisua. Olen valinnut aineistooni sellaista enaktivistista kirjallisuutta, jossa on selkeä pyrkimys käsitellä itseyden filosofisia ongelmia tai muodostaa enaktivistinen itseys-malli. Aineistosta käy ilmi, että enaktivistien kannat itseyteen vaihtelevat melko paljon ja ettei enaktivismi muodosta yhtä yleisesti hyväksyttyä, koherenttia ja ristiriidatonta mallia itseydestä. Jotta aineistosta nousisi esiin toisiinsa vertailtavia itseys-kantoja, olen muotoillut tätä tutkielmaa varten seitsenosaisen kysymyssarjan, jota vasten tulkitsen aineistoa ja jonka mukaan tutkielmani jäsentyy: 1) tiedon intressi, 2) tiedon mahdollisuus ja tutkimuksen metodi, 3) itseyden ontologinen luonne, 4) itseyden ja fenomenaalisen kokemuksen erottamattomuus, 5) itseyden pysyvyys muutoksessa, 6) itseyden tasot ja erilaiset itseydet ja 7) itseyden solipsismi ja intersubjektiivisuus. Esittelen aineistoni näitä kysymyksiä vasten. Varhaiset enaktivistit pitävät arjessa ilmenevää fenomenaalista itseyttä illuusiona, jonka syntymekanismin he pyrkivät selittämään. Myöhemmät enaktivistit eivät sitoudu illusionaariseen kantaan, vaan he pyrkivät hahmottelemaan itseydelle uskottavan ontologisen statuksen: itseyden on oltava jotain todellista, mutta ei liian staattista, sillä muuten se ei säilyisi jatkuvan kehollisen ja mentaalisen muutoksen keskellä. Enaktivistit sitoutuvat empiirisiin tutkimusmenetelmiin, joihin he lukevat paitsi tieteellisen empirian (biologia ja neurotiede), myös kokemuksellisen empirian (fenomenologia ja buddhalainen mielentutkimus). He kritisoivat metafysiikkaa ja mielikuvituksellisia ajatuskokeita itseyden tutkimisen menetelminä. Enaktivistit pitävät lähtökohtaisesti itseyttä ja kokemusta erottamattomina: kaikki itseys on koettua ja kaikki kokemus ilmenee itseydelle. Tämä yleistys ei kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa. Osa enaktivisteista katsoo, että minimaalinen itseys, kuten bakteerin itseys, ei voi olla koettua tai tietoista. Itseyden ja kokemuksen erottamattomuus kyseenalaistuu myös silloin, kun inhimillinen kokemus eräissä tilanteissa ilmenee vailla itseydeksi tunnistettavaa rakennetta. Itseyden pysyvyyden ja muutoksen ongelman enaktivistit selittävät materiaalisesta näkökulmasta organismin aineenvaihdunnallisena välttämättömyytenä. Mentaalisen muutoksen selittämisessä jotkut heistä tukeutuvat fenomenologiseen kokemusvirta-analogiaan, jossa kokemusvirran rakenne pysyy samana, vaikka kokemusvirran sisältö alati muuttuu. Enaktivismi luokittelee itseyden piirteet solutason autopoieettisuuteen, eläinkunnan sensorimotorisuuteen ja lopulta ihmisillä myös reflektiiviseen ja autobiografiseen. Erilainen kehollisuus mahdollistaa siis erilaisen itseyden. Keskeinen haaste enaktivismin itseysmalleille on yhtäältä itseyden ontologinen välttämättömyys enaktivismin autopoieettiselle teorialle ja toisaalta itseyden fenomenaalinen fragmentaarisuus. Itseys on välttämätön ontologinen rakenne, jota ilman enaktivismi ei voi selittää kehollista ja elollista kognitiota. Itseys ei kuitenkaan ilmene fenomenaalisessa kokemuksessa, tai jos ilmenee niin ontologisesti heikkona ja fragmentaarisena rakenteena. Itseys on siis enaktivismille fenomenaalisesti tavoittamaton mutta teoreettisesti välttämätön. Esittelemäni itseyden ongelmat liittyvät keskeisesti enaktivistiseen kognition teoriaan, joten niiden selvittely tulevaisuudessa voi edistää enaktivistista hanketta myös yleisemmin.

Due to globalization people from diverse language and cultural backgrounds get in contact with each other. These contact situations require participants to use a lingua franca, a connecting language, to be able to successfully communicate with one another. Such a contact situation is a meeting of international students, when they use English as a lingua franca (ELF). However, participants not only use the connecting language, but they utilize all languages at their disposal. In such contact situations, interlocutors attain communicative success by engaging in translingual negotiation strategies. Canagarajah created a framework where they differentiate four macro strategies: envoicing, recontexualization, interactional, and entextualization. By adopting these strategies interlocutors may express their uniqueness, negotiate meaning and rules in the contact situation, focus on the teamwork in communication, as well as ensure that they convey their intended messages. The first part of the current study focuses on what translingual negotiation strategies are used by international students in meetings in Helsinki. By using Canagarajah’s theory, an audio-recorded meeting data is analysed. By gaining insight into international students’ language use and way of communication, effective ELF materials may be created in the future. The second part of this research is divided into two sections. Both sections are based on interview data collected from 4 volunteers. These interviewees took part in the meeting analysed in the first part of the study. Their attitudes towards using ELF and their opinions on the effects of language diversity on communicative success were scrutinized. The results showed that the meeting participants used all four macro strategies suggested by Canagarajah. They reported that they feel good about using ELF and they thought that language diversity has a positive effect on communicative success.