Browsing by department "Institutionen för inre medicin"
Now showing items 1-3 of 3
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)Tutkielma jakaantuu kahteen osaan: kirjallisuuskatsaukseen ja kokeelliseen osuuteen. Kirjallisuuskatsauksen alkuosassa käsitellään koiran interdigitaalista furunkuloosia eli pododermatiittia. Siinä esitellään furunkuloosin erilaiset ilmenemismuodot ja kliiniset piirteet. Pododermatiitin etiologisiin tekijöihin paneudutaan tarkasti. Lisäksi käsitellään diagnostiikkaa, sekä kuvataan yksityiskohtaisesti idiopaattisen, bakteriaalisen pododermatiitin hoito. Kirjallisuuskatsauksen jälkimmäisessä osassa käsitellään koiran normaalia rautametaboliaa ja sen laboratoriodiagnostiikkaa. Tärkeimmät rautametabolian häiriötilat kuvataan yksityiskohtaisesti sekä pohditaan raudan vaikutusta immuunijärjestelmään ja infektioiden vastustuskykyyn. Kokeellisessa osuudessa kartoitettiin interdigitaalista furunkuloosia sairastavien koirien rautametaboliaa kuvaavia parametreja. Lisäksi tutkittiin peroraalisen rautaterapian vaikutusta furunkuloosiin. Tutkimusaineistona oli 60 kroonista, idiopaattista interdigitaalista urunkuloosia sairastavaa koiraa, jotka jaettiin sattumanvaraisesti rautaterapia- ja plaseboryhmiin. Ennen terapiaa potilaista otettiin O-verinäytteet, joista määritettiin hematologiset perusparametrit, punasoluindeksit sekä seerumin rauta- ja TIBC (total ironbinding capacity)-pitoisuus. Lisäksi tassujen leesiot merkittiin tarkasti muistiin. Kolmenviikon terapian jälkeen potilaat tulivat kontrolliin, jolloin otettiin uusintaverinäytteet ja tarkastettiin tassujen leesioissa tapahtuneet muutokset. Rautaterapiaa jatkettiin vielä seuraavat kolme viikkoa. Myös plaseboryhmälle ryhdyttiin tässä vaiheessa antamaan rautaa. Viimeinen kontrolli oli kuuden viikon kuluttua kokeen alusta, jolloin tehtiin samat toimenpiteet kuin edellisellä kontrollikerralla. Furunkuloosi-potilailla todettiin esiintyvän lievää hypoferremiaa. Ero viitevälin keskiarvoon oli tilastollisesti merkitsevä. Samoin punasolujen MCH (punasolun keskimääräinen hemoglobiinimäärä) ja MCHC (punasolun keskimääräinen hemoglobiinipitoisuus) olivat viitearvoja alemmat. Kuudenkaan viikon rautaterapia ei nostanut seerumin rautapitoisuutta normaalitasolle. Sen sijaan punasoluindekseihin rautaterapialla oli selvä vaikutus: kolmen viikon terapian jälkeen MCV (punasolun keskimääräinen tilavuus) oli kasvanut viitearvoja korkeammaksi. Vastaavasti MCH ja MCHC laskivat edelleen. Furunkuloosileesioiden paranemisessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa rauta- ja plaseboryhmien välillä kolmen viikon terapian jälkeen. Eroa ei myöskään esiintynyt verrattaessa kuusi viikkoa rautaa saaneiden potilaiden paranemista kolme viikkoa plaseboa syöneiden paranemiseen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Ivermektiini on uuden tyyppinen antiparasitaarinen aine, jolla on menestyksellisesti hoidettu korvapunkkitartuntoja koirilla ja kissoilla. Tässä tutkimuksessa testattiin ivermektiinin tehoa tarhaketun korvapunkin hoitoon kahdella kokeella. I kokeessa 60 tartunnan saanutta sinikettua hoidettiin eri annostasoilla (0,1, 0,2 tai 0,4 mg/kg) ivermektiiniä. Ketut tutkittiin kolmen ja yhdeksän viikon kuluttua. Hoidetuilta ketuilta löytyi punkkeja molemmissa tarkastuksissa. Suuri osa punkeista oli osittain hajonneita ja selvästi jo pitkään kuolleina olleita. Ivermektiinin tehosta ei voitu tehdä johtopäätöksiä tämän kokeen perusteella, koska hoidettujen kettujen korvista löytyneiden punkkien elävyyttä ei arvosteltu. II kokeessa kuusi korvapunkkitartunnan saanutta sinikettua hoidettiin ivermektiinillä annoksella 0,4mg/kg. Ketut tutkittiin kolmen viikon kuluttua elävien punkkien varalta, jolloin niiden korvista löytyi vain kuolleita punkkeja. Johtopäätöksenä todetaan, että ainakin 0,4 mg/kg annostus iverrnektiiniä tappoi korvapunkit, muttakuolleet punkit jäivät korviin hajoamaan. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään tarhaketun tavallisimmat ulkoloiset, joita ovat ketun syyhypunkki (Sarcoptes scabiei var. vulpis), korvapunkki (Otodectes cynotis), koiran kirppu (Ctenocephalides canis) ja minkin kirppu (Ceratophyllis vison).
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1993)Denna studie behandlar s.k. pressöverdragna (press-coated) tabletter, som kontrollerat frigör läkemedel. Tabletterna är tvådelade, besteende av en kärntablett och ett ytlager. Både kärna och ytlager innehåller läkemedel (furosemid), men enbart ytlagret innehåller polymeren hydroxipropylmetylcellulosa (HPMC), som reglerar läkemedlets frigörelse från tabletten. Läkemedelsfrigörelsen från en dylik tablett sker i tv&arin ; faser; en långsammare första fas påföljs av en märkbar ökning i frigörelsetakten. Huvudmålsättningen med studien var att undersöka regleringen av furosemidfrigörelsetakten vid användning av en alkaliserande faktor, dvs. kaliumkarbonat. Det har påvisats att en tillsats av kaliumkarbonat är nödvändig för att åstadkomma tillräcklig frigörelse och absorption av furosemid från ett dylikt tablettpreparat. Den optimala mängden kaliumkarbonat var kemiskt ekvivalent med furosemidmängden i tabletten. Denna slutsats baserar sig på både in vitro- och in vivo-undersökningar på hundar. Polymeren i ytlagret påverkade även den läkemedelsfrigörelsen och absorptionen.
Now showing items 1-3 of 3