Browsing by discipline "Agricultural Economics (Agricultural policy)"

Työn tavoitteena on tutkia nautatilojen lannan käsittelytapojen taloudellista kannattavuutta. Tutkimuksessa verrataan lietelannan vaihtoehtoisia käsittelytapoja, joita ovat (a) lietteen levittäminen peltoon ilman esikäsittelyä, (b) lietelannan jakeistaminen typpipitoiseen nestejakeeseen ja fosforipitoiseen kuivajakeeseen sekä (c) lannan hyödyntäminen biokaasun tuotannossa. Aineistona tutkimuksessa käytetään aiempia tutkimustuloksia sekä Vieremällä sijaitsevien nautatilojen (21 kpl) tietoja. Menetelmänä käytetään lineaarista ohjelmointia ja malli ratkaistaan GAMS -ohjelmaa käyttämällä. Teoriana tutkimuksessa on tuotanto- ja kustannusteoria. Tutkimuksessa tarkastellaan kuinka eläintiheys, peltolohkorakenne sekä kustannusten muutokset vaikuttavat lannankäsittelyyn. Tutkimuksessa havaitaan, että kun kaikkea lietettä ei voida levittää tilan hallinnassa oleville pelloille, on lietteen jakeistaminen kannattavaa, jos jakeistuskustannus ei ylitä 1,2 €/m3. Sijoituslevityksen havaitaan olevan hajalevitystä kannattavampaa, paitsi typen hinnan ollessa hyvin alhainen hajalevitys on kannattavampi vaihtoehto. Korkea typpikustannus ja lietteen jakeistuskustannus tekevät biokaasun tuotannosta kannattavan vaihtoehdon, jos biokaasulaitos sijaitsee hyvin lähellä tilaa. Lietteen jakeistaminen on kannattavaa alueilla, joilla lannanlevityspinta-alasta on niukkuutta. Jakeistettavaa lietettä on kuitenkin oltava vähintään 20 000 m3/a, jotta jakeistuslaitteen hankkiminen on kannattavaa. Biokaasun tuotannon ei katsota olevan tällä hetkellä kannattava lannan käsittelyvaihtoehto, koska laitoksen olisi saatava tarvittava raaka-ainemäärä kaikissa tapauksissa alle kahden kilometrin säteeltä, eikä tämän katsota onnistuvan. Vieremän tiloista ainoastaan yksi tila sijaitsee riittävän lähellä suunniteltua laitoksen sijaintipaikkaa.

Tutkimuksessa tarkastellaan kansainvälisen kaupan teorian lähtökohdista Euroopan unionin maataloustuotteiden tuontia Mercosur-maista. Tarkastelun kohteeksi valittiin seitsemän maataloustuotetta: naudanliha, kaakao, kahvi, appelsiinimehu, siipikarjanliha, soija ja vehnä. Tutkimusongelmana oli tuonti- ja vientikysyntöjen estimointi näille tuotteille. Tutkimuksessa tehtiin myös simulaatioita, joilla pyrittiin kuvaamaan kaupan vapautumisen vaikutuksia. Lisäksi pyrittiin vastaamaan kysymykseen: millä tavoin kaupan vapautuminen olisi vaikuttanut EU:n maataloustuotteiden kokonaistuontiin ja tuontiin Mercosur-maista? Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli ekonometrinen estimointi. Ensin estimoitiin EU:n tuotteen tuontikysyntä eli kokonaistuonti, josta johdettiin kysyntä EU:n tuonnille eri Mercosur-maista eli vientikysynnät. Tuotteiden tuontikysynnöille estimoitiin tulo- ja hintajoustot ja vientikysynnöille joustot kokonaistuonnin ja hinnan suhteen. EU:n tuontikysyntää selittäviksi tekijöiksi valittiin EU:n tulotaso ja tuotteen reaalihinta. Muutamiin tuontikysyntä -malleihin lisättiin vielä niin sanottu dummy-muuttuja kuvaamaan suuria tuonnin vaihteluita. Kaikille seitsemälle tuotteelle estimoitiin myös vientikysyntämallit eli estimoitiin EU:n tietyn tuotteen tuontia yhdestä Mercosur-maasta kerrallaan. Vientikysyntää selittäviksi tekijöiksi valittiin EU:n kyseisen tuotteen kokonaistuonti ja kyseisen tuotteen suhteellinen hinta. Log-lineaariset mallit estimoitiin pienimmän neliösumman menetelmällä ja malleissa, joissa esiintyi autokorrelaatiota hyödynnettiin Cochrane-Orcutt -tekniikkaa. Tutkimuksessa tehtiin tuonti- ja vientikysyntöjen regressiokertoimien estimaateilla historiallisia (ex post) simulaatioita vuosille 1988-2006. Simulaatioiden avulla pyrittiin saamaan selville, mitä vaikutuksia kaupanvapautumisella ja EU:n ja Mercosurin välisellä vapaakauppaliitolla olisi ollut EU:n tuonti- ja vientikysyntöihin kyseisten tuotteiden kohdalla ceteris paribus. Estimoitujen EU:n tuontikysyntä -mallien hintajoustot vaihtelivat -0,69 ja 1,97 välillä, mistä voidaan päätellä, että kaupan vapauttaminen tai lähinnä tariffien poistaminen ei vaikuttaisi kovin merkittävästi EU:n kokonaistuonnin määrään. Tuontikysyntämallien tulojoustot vaihtelivat 0,77 ja 5,98 välillä. Tuontikysynnät olivat tulojen suhteen aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna huomattavasti joustavampia. Tutkimuksessa estimoitujen EU:n vientikysyntä -mallien joustot kokonaistuonnin suhteen vaihtelivat -6,31 ja 4,69 välillä ja hintajoustot vaihtelivat -14,51 ja 0,87 välillä. Vientikysynnät kokonaistuonnin että hinnan suhteen olivat joustavampia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Tuontikysyntöjen simulaatiot osoittivat, että aikavälillä 1988-2006 EU:n ja Mercosurin välisen vapaakauppaliiton tapauksessa EU:n tuonti olisi ollut suurempaa kuin perusskenaariossa ja vapaankaupan tapauksessa tuonti olisi ollut vieläkin suurempaa alhaisemmasta hinnasta johtuen. Vientikysynnöissä perusskenaarion ja vapaakauppa-skenaarion välille ei syntynyt useiden tuotteiden kohdalla kovinkaan suurta eroa tuonnin määrään, mutta EU:n ja Mercosurin välinen vapaakauppaliitto olisi tämän tutkimuksen mukaan lisännyt EU:n maataloustuotteiden tuontia Mercosur-maista aikavälillä 1988-2006.

Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan toista pilaria kutsutaan maaseudun kehittämiseksi. Ohjelmakaudella 2000—2006 Suomessa maaseudun kehittämistoimintaa toteutettiin erilaisten ohjelmien avulla. Näistä ohjelmista Alueellisen maaseudun kehittämisohjelmalla (ALMA) oli suurin rooli Uudenmaan TE-keskuksen alueella. Maaseudun kehittämisohjelmien tavoitteena on ollut syrjäisen ja ydinmaaseudun negatiivisen rakenne-kehityksen pysäyttäminen. Yritystukia käytettiin yhtenä politiikkakeinona näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Yritystuen myöntämisen yhtenä perusteena on ollut muun muassa se, että yritystoiminnan on täytynyt toimia maatilan yhteydessä. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat kuuluvat Uudenmaan TE-keskuksen alueeseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Uudenmaan TE-keskuksen alueella ALMAsta myönnettyjen hevosalan yritystukien vaikuttavuutta kustannus-hyötyanalyysin avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää onko yritystuilla ollut vaikutusta tukea saaneiden yritysten kasvuun ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kasvuun. Hevosala valittiin tutkimuskohteeksi, koska se oli eniten yritystukea saanut toimiala Uudenmaan TE-keskuksen alueella. Alueen maakuntien maaseudun tilanne poikkeaa merkittävästi muun maan maaseutualueiden tilanteesta. Alueella on pieni työttömyysaste ja väestön määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun ajan. Maataloudelle on ominaista Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa suuri kasvinviljelytilojen osuus kaikista tiloista. Myös tilojen monialaisuus on muuta maata yleisempää. Aluetaloustieteen teoriat pyrkivät selittämään miksi alueellista erilaistumista tapahtuu. Sijaintiteorioilla selitetään sijaintitekijöiden merkitystä alueellisten erojen synnyttäjänä. Markkinoiden läheisyys ja niiden koko vaikuttaa yritysten sijaintipäätöksiin. Alueiden epätasaiseen kasvuun vaikuttavat myös esimerkiksi alueen elinkeinorakenne ja koko. Julkisen vallan investoinneillakin voidaan vaikuttaa alueiden erilaistumiseen. Kasvu- ja kehitysteoriat selittävät taloudellisen kasvun syitä. Uusklassisen kasvuteoria selittää talouskasvua pelkästään työvoiman tai pääoman kasvulla, kun endogeenisessä kasvuteoriassa taloudellisen kasvun selittäjänä otetaan huomioon myös inhimillisen pääoman lisääntyminen. Tutkimuksen aineistona olivat Uudenmaan TE-keskuksesta ALMAsta myönnettyjen yritystukien rahoitustiedot. Yritystukea saaneille 57 hevosyrityksille postitettiin kyselylomake, jossa kysyttiin hankkeiden vaikutusta yritysten työllistämiseen ja kasvuun. Vastausprosentti oli 12 eli kyselylomakkeita palautui seitsemän kappaletta. Kustannus-hyötyanalyysissä laskettiin tuen kustannuksiksi tuista ja ohjelmien hallinnoinnista aiheutuneet kustannukset. Yritystukien hyödyiksi laskettiin hankkeiden avulla luodut työpaikat. Tukien kustannus-hyötysuhteeksi saatiin viiden vuoden aikavälillä 0,73—1,27 ja kymmenen vuoden aika-välillä 1,02—1,75 riippuen käytetyistä parametrien arvoista. Tuen tehokkuus eli yhden tuen avulla luodun työpaikan hinnaksi saatiin 17 200 euroa, mikäli tuen deadweight- ja syrjäytymisvaikutusta ei oteta huomioon. Nämä vaikutukset huomioon ottaen tuen tehokkuudeksi saatiin 40 000—48 000 euroa. Tulosten perusteella tuki on todennäköisesti vaikuttanut talouden kasvuun maaseudun pääomaa kasvattamalla. Samalla kun pääoman määrä on maaseudulla kasvanut, työn tehokkuus on investointien avulla parantunut. Pääkaupunkiseudun läheisyys ja alueen koko sosio-ekonominen tilanne olisi kuitenkin antanut odottaa kustannus-hyötysuhteen olevan korkeampi. Sen sijaan tuen tehokkuus on ollut kohtuullisen hyvä, kun verrataan tulosta siihen, kuinka paljon työpaikkojen luominen Suomessa yleisesti maksaa.

Suomessa maatiloilla on mahdollisuus sitoutua maatalouden ympäristötukeen. Ympäristötuki on EU:n osarahoitteinen tukimuoto, joka koostuu perustoimenpiteistä, lisätoimenpiteistä ja erityistukisopimuksista. Tuki määräytyy tuotantosuunnan, pinta-alan ja valittujen toimenpiteiden mukaisesti. Ympäristötuen tavoitteena on kestävä tuotanto, joka kuormittaisi ympäristöä nykyistä vähemmän. Ympäristötuen merkitys suomalaisten viljelijöiden tulonmuodostuksessa on huomattava. Maataloustukien valvonnalla selvitetään, ovatko edellytykset tuen maksulle riittävät. Valvontaa säätelevät koko EU:n alueella yhteiset kaikkia jäsenvaltioita koskevat säädökset. Suomessa maataloustukien valvontaa ohjaa ja hallinnoi Maaseutuvirasto (Mavi). Mavi kuuluu maa- ja metsätalousministeriön (MMM) alaisuuteen ja toimii Suomen maksajavirastona. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) tarkastajat tekevät varsinaiset maatiloilla tapahtuvat viljelijätukien valvonnat. Tukia hakeneista tiloista on valvottava vähintään 5 % vuosittain. Valvontamäärään vaikuttavat edellisen vuoden valvonnoissa aiheutuneet seuraamukset. Tutkimusaineisto koostuu maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) aineistosta. Aineisto sisältää ympäristötuen satunnaisotoksella vuosina 2007–2011 valvotut tilat (n=4306). Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tutkimusaikana valvonnan huomautukset ja seuraamukset sekä perus- ja lisätoimenpiteisiin kasvoivat voimakkaasti. Suhteellisesti eniten puutteita perustoimenpiteessä oli pientareissa ja suojakaistoissa. Lisätoimenpiteissä eniten puutteita oli typpilannoituksen tarkentamisessa. Valvonnassa esiintyneet ongelmat (huomautukset ja seuraamukset) yhdistyvät tilastollisesti merkitsevällä tavalla alueeseen (ELY-keskus), tuotantosuuntaan ja tilakokoon, mutta eivät viljelijän ikään.

Sukupolvenvaihdos on ajankohtainen monella suomalaisella maatilalla, koska suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. Suuret ikäluokat kuuluvat vuosina 1945–54 syntyneisiin ikäluokkiin, silloin syntyi ennätysmäärä lapsia. Nyt yli 60-vuotiaiden määrä ylittää työikäisiin tulevien, eli 15-vuotiaiden ikäluokan. Suomessa oli vuonna 2007 noin 26000 maanviljelijää ikäluokassa 50–64 vuotta. Luku on noin 40 prosenttia koko aktiiviviljelijöiden määrästä Suomessa. Ongelmana on, onko maataloustuotannon lopettaville tiloille jatkajaa. Maatilan elinkaari etenee lähes samalla tavalla, kuin yrittäjän elinkaari. Elinkaaren pituus maatilalla on noin 30 vuotta ja sukupolven pitäisi vaihtua noin kolmenkymmenen vuoden välein. Jos maatilan elinkaari menee kohti laskevaa elinkaarenvaihetta, on tiloille hankala saada jatkajaa, koska siinä vaiheessa tilan kehittäminen aiheuttaa suuria kustannuksia. Aloittavalla yrittäjällä ei välttämättä ole kiinnostusta jo lähtökohdiltaan heikon tilan kehittämiseen. Tutkimuksessa selvitettiin Pirkanmaalla tehtyjen maanviljelijöiden sukupolvenvaihdosten syitä ja tilan lähtökohtia tehdä sukupolvenvaihdos, sekä sitä miten tilan elinkaari ja suurten ikäluokkien eläköityminen vaikuttavat sukupolvenvaihdospäätöksiin. Tutkimusta varten haastateltiin maanviljelijöitä ja asiantuntijoita. Haastattelut tehtiin teemahaastatteluna, jotta vastauksilla päästiin mahdollisimman syvälle haastateltavien mielipiteisiin. Sukupolvenvaihdoksen tehneillä tiloilla luopujat olivat oikeutettuja luopumistukeen ja aloittavat yrittäjät nuoren viljelijän aloitustukeen. Sukupolvenvaihdospäätöstä nopeutti se, että tila oli alkanut edetä kohti elinkaaren taantumaa ja näin ollen sukupolvenvaihdos piti tehdä heti, kun asioista päästiin yksimielisyyteen. Pirkanmaalla tehtiin vuonna 2009 noin 120 sukupolvenvaihdosta, joista tuettuja oli 88 kappaletta. Ilman tukia sukupolvenvaihdoksen tehneillä tiloilla tuensaannin estää ikä- tai tulorajat. Koko Suomen sukupolvenvaihdosten määrää on vaikea arvioida, koska ilman tukea sukupolvenvaihdoksen tehneiden määrää ei tilastoida. Arvio koko Suomessa tehdyistä sukupolvenvaihdoksista on noin 1000 tilaa vuodessa.

Tutkimus käsittelee maissin tuotantoon ja markkinoihin vaikuttavia tekijöitä Yhdysvalloissa 2000-luvulla. Yhdysvallat on maailman merkittävin maissin tuottaja. Aikaisemmin maissia on tuotettu suoraan tai välillisesti eläinten rehuna ihmisten ruuantuotannon tarpeisiin. 2000-luvulla maissin käyttö liikenteen polttoaineena käytettävän etanolin raaka-aineena on merkittävästi lisääntynyt. Samaan aikaan maissin hinta on noussut ennätyskorkeaksi. Tässä tutkimuksessa maissimarkkinoihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin ajankohtaisen viranomaistiedon, aiheeseen liittyvän aikaisemman tutkimuksen ja empiirisen ekonometrisen estimoinnin perusteella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kysyntä- ja tarjontateoriaan. Lisäksi tässä tutkimuksessa on kerrottu Yhdysvaltojen maatalouspolitiikan lähihistoriasta ja tarkemmin tällä hetkellä rehuviljan tuotantoon vaikuttavasta maatalouspolitiikasta. Tutkimuksessa estimoitiin maissin tuottajien viljelypäätöksiin vaikuttavia tekijöitä käyttäen pienimmän neliösumman menetelmää. Viljelypäätöstä kuvaavaksi selitettäväksi muuttujaksi valittiin maissin viljelypinta-ala. Aineiston saatavuus rajasi tutkimuksen vuosiin 1987 – 2010. Viljelypinta-alaa selittäviä muuttujia valittiin 12. Muuttujien valinta perustui maissin tuotantoon liittyviin tekijöihin, joita on käytetty muissa alan tutkimuksissa ja joiden käyttöä voidaan perustella talousteorialla. Vähitellen kokeilemalla mallista karsittiin turhat muuttujat pois ja viljelypinta-alaa selittämään jäi maissin ja soijan viivästetty hintasuhde, viivästetty typpilannoitteen hinta, maissifutuurien ostomäärät sekä viivästetty etanolin tuotanto ja maissin muu teollinen käyttö. Paras ja luotettavin lineaarisella mallilla saatu tulos sai selitysasteeksi 0,85. Tässä mallissa molemmat kysyntää kuvaavat muuttujat olivat alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä. Alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä olivat myös maissin ja soijan hintasuhde samoin kuin futuuriostot. Samoilla muuttujilla testattu log-lineaarinen malli antoi tutkimuksen korkeimman selitysasteen 0,87. Selittävistä muuttujista etanolin tuotanto oli edelleen alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan maissin muun teollisen käytön merkitsevyys heikkeni, ollen kuitenkin alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Lannoitteen hinnan p-arvo laski, joten lannoitteen hinta oli nyt alle 5 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä samoin kuin futuuriostot. Log-lineaarinen malli paransi myös maissin ja soijan hintasuhteen merkitsevyyttä. Tutkimustulokset ovat loogisia ja vastaavat teoriaa ja muita tutkimuksia siltä osin, että maissin korkeampi hinta, maissin lisääntynyt kysyntä ja futuuriostot lisäävät maissin viljelypinta-alaa. Tulosten perusteella voi todeta maissin tuotantokustannusten nousun ja soijan hinnan nousun laskevan maissin viljelypinta-alaa. Tutkimuksen tuloksena saadut joustokertoimet ovat pieniä, mikä kertoo maissin viljelypinta-alan vaihtelujen olevan melko joustamattomia markkinoilla tapahtuviin muutoksiin nähden. Tästä voisi päätellä viljelijöiden tuotantopäätösten olevan melko riippumattomia markkinoiden muutoksista. Tämä voi selittyä maatalouspolitiikan luomalla vahvalla turvaverkolla, rajoitteilla ja kannustimilla.

Maailmanlaajuinen biopolttoaineiden tuotanto on kasvanut jatkuvasti tällä vuosituhannella. Biopolttoaineet on nähty keinona ehkäistä ilmastonmuutosta, vähentää liikenteen riippuvuutta fossiilisista öljyvaroista ja edistää maaseudun kehitystä. Kannustavana tekijänä ovat toimineet viralliset edistämistoimenpiteet, jotka ovat luoneet edellytykset sekä kysynnän että tarjonnan kasvamiseen. Positiivisten odotusten vastakaiuksi on muodostunut huoli biomassojen tuotannon kestävyydestä ja vaikutuksesta ruokaturvaan. Tässä tutkimuksessa käsitellään Yhdysvaltojen, Brasilian ja Euroopan unionin biopolttoainemarkkinoiden hintavaihtelua ja hintaan vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun kohteena ovat pellonkäytön kannalta kansainvälisessä kaupassa liikkuvat olennaisimmat bioenergiatuotteet, eli liikennekäyttöön tarkoitetut nestebiopolttoaineet; bioetanoli ja biodiesel. Näihin kysymyksiin vastataan kirjallisuuden ja empiirisen ekonometrisen mallintamisen pohjalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu hintateoriaan ja tutkimusmenetelmänä käytetään ekonometristä estimointia. Tässä tutkimuksessa estimoitiin Brasilian bioetanolin, Yhdysvaltojen bioetanolin ja biodieselin markkinahintojen kehitys. Aineistot estimoitiin klassisen pienimmän neliösumman menetelmällä. Tutkimuksessa rakennettiin yksinkertaisia ekonometrisia malleja, joilla voidaan kuvata bioetanolin ja biodieselin hintavaihteluita. Mallit rakennettiin kirjallisuuden ja hintateorian perusteella. Yhdysvaltojen bioetanolin selittäviksi tekijöiksi valittiin maissin hinta, raakaöljyn hinta, bensiinin hinta, maakaasu hinta, katetuotto ja politiikan ohjelmakausi dummy-muuttujana. Yhdysvaltojen biodieselin selittäviksi tekijöiksi valittiin soijaöljyn hinta, raakaöljyn hinta, dieselin hinta, metanolin hinta, soijaöljyn nettokustannukset ja politiikan ohjelmakausi dummy-muuttujana. Brasilian bioetanolin selittäviksi muuttujiksi valittiin sokerin hinta, raakaöljyn hinta, bensiinin hinta, nestekaasun hinta ja politiikan ohjelmakausi dummy-muuttujana. Yhdysvaltojen bioetanolin hintaa kuvaavan log-lineaarisen mallin selittävistä muuttujista kaikki muuttujat olivat tilastollisesti merkitseviä paitsi raakaöljyn hinta. Yhdysvaltojen biodieselin hintaa kuvaavan log-lineaarisen mallin selittävistä muuttujista ainoastaan raakaöljyn hinta oli tilastollisesti merkitsevä. Brasilian bioetanolin hintaa kuvaavan log-lineaarisen mallin selittavistä muuttujista sokerin hinta, bensiinin hinta ja politiikan ohjelmakausi olivat merkitseviä. Kaikissa näissä malleissa autokorrelaatiota pyrittiin vähentämään Cochrane-Orcuttin menetelmää hyödynhtämällä. Heteroskedastisuutta pyrittiin vähentämään käyttämällä apuna Whiten korjattuja keskivirhe-estimaatteja. Tutkimuksessa saadut joustokertoimet olivat pieniä, mikä kertoo markkinoilla tapahtuvien hinnan muutosten vaikuttavan suhteessa vähemmän biopolttoaineiden hintoihin. Poikkeuksen tekee Brasilian bioetanolin hintaa kuvaavan log-lineaarisen mallin bensiinin joustokerroin (2,62), mikä kertoo bioetanolin hintavaihteluiden olevan melko joustavia bensiinin hinnassa tapahtuviin muutoksiin.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia elintarvikealan pk-yritysten nykytilaa sekä niiden tarjonnan kasvun esteitä ja rajoitteita. Tutkimuksessa selvitettiin lähiruokayritys-ten ja lähiruokaa edistävien tahojen käsitys lähiruoan tilasta ja kehityshaasteista. Lisäk-si tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia markkinointikanavia ja -strategioita lähiruoan tarjoajat hyödyntävät toiminnassaan, minkälaisia suunnitelmia lähiruokayrittäjillä on toimintansa laajentamisen suhteen, ja minkälaisten sisäisten ja ulkoisten tekijöiden lähi-ruokayrittäjät kokevat rajoittavan toimintaansa sekä sen laajentamista. Tutkimuksen teoreettisessa taustoituksessa perehdyttiin lähiruoan kehitykseen ja maata-loustuotteiden tarjontaketjun hallintaan. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tutkittiin kysely- ja haastattelututkimuksen menetelmiä käyttäen lähiruoan tarjonnan nykytilaa sekä lähiruoan tarjonnan kasvun edellytyksiä ja esteitä. Asiantuntijahaastatteluita teh-tiin viisi kappaletta ja lähiruokayrittäjille suunnattuun kyselyyn vastasi 42 lähiruokayrit-täjää. Tutkimuksessa todettiin lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen olevan puutteel-lista. Haastatellut asiantuntijat pitivät lähiruoan tarjonnan kasvun esteenä yrittäjien us-kalluksen puutetta lähteä laajentamaan toimintaa sekä puutteita yrittäjien markkinoin-tiosaamisessa. Yritysten sijaintia ja pitkiä etäisyyksiä laajemmilta markkinoilta pidet-tiin haasteena. Lähiruokayrittäjät pitivät toimintansa kannalta merkittävimpinä esteinä ajanpuutetta, lainsäädännön vaatimuksia ja yritysten sijaintia. Yrittäjät olivat kuitenkin havainneet lähiruoan vahvistuneen kysynnän ja suurin osa yrittäjistä ilmoitti tavoitteek-seen laajentaa toimintaansa ainakin mahdollisuuksien mukaan. Yritystoiminnan laajen-tamisen kannalta merkittävimpänä esteenä yrittäjät pitivät lisätyövoiman palkkauksen tarvetta ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Yrittäjät pitivät toimintansa jatkuvuuden kui-tenkin turvattuna ja yksikään yrittäjä ei ilmoittanut aikovansa lopettaa yritystoimintaan-sa ainakaan seuraavan kahden vuoden aikana.

Tutkielmani käsittelee sianlihan hintaan ja hintavaihteluihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet sianlihan hintoihin ja niiden vaihteluihin. Näihin kysymyksiin vastataan kirjallisuuden ja empiirisen ekonometrisen mallintamisen pohjalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu hintateoriaan ja tutkimusmenetelmänä käytetään ekonometristä estimointia. Tutkimuksessani estimoitiin sianlihan hinnan kehitys tutkimusmaissa, jotka ovat Suomi, Ruotsi, Tanska ja Saksa vuosina 2000-2012. Aineistot estimoitiin klassisen pienimmän neliösumman menetelmällä. Tutkimuksessa on rakennettu yksinkertaisia ekonometrisia malleja, joilla voidaan kuvata sianlihan hintavaihteluita. Vuosina 2000-2012 sianlihan hintaa ja sen vaihteluja selittäviksi tekijöiksi valittiin porsaan hinta, vehnän ja ohran hinta ja tutkimusmaiden omavaraisuusaste eli tuotannon ja kulutuksen suhde. Alussa estimoidaan tavallisella ekonometrisella estimoinnilla ja toisessa mallissa estimoimme kvartaalilla viivästettyjen muuttujien avulla. Malleissa, joissa esiintyi autokorrelaatiota, hyödynnettiin Durbin-Watson ja Cochrane-Orcutt -tekniikkaa. Sianlihan hintaa ja hintavaihteluja selittävistä muuttujista porsaan hinnalla ja omavaraisuudella oli tilastollinen merkitsevyys 1-10 prosentin riskitasolla jokaisen maan kohdalla estimoitaessa. Myös vehnä oli tilastollisesti merkitsevä Ruotsissa molemmissa malleissa ja Saksassa viivästetyin muuttujin estimoitaessa. Jokaisessa mallissa oli havaittavissa heteroskedastisuutta. Tutkielman tutkimustuloksena sianlihan hintaan ja sen vaihteluihin vaikuttavat tuottajamaiden omavaraisuus ja porsaan hinta. Porsaan hinnalla oli jokaisen tutkimusmaan kohdalla sianlihan hintoja laskeva merkitys. Omavaraisuudella oli pääosin hintoja laskeva merkitys, mutta Suomen kohdalla omavaraisuus nosti hintoja viivästetyillä muuttujilla estimoitaessa.

Sika- ja siipikarjatilojen määrä Suomessa on vähentynyt koko EU-jäsenyyden ajan tuotannon keskittyessä yhä suurempiin yksiköihin. Tuotantomäärät ovat kasvaneet, mutta viljelijöiden tulotaso on alentunut, joten maatalouden ulkopuoliset ammatit houkuttelevat luopumaan eläinten pidosta tai maataloudesta kokonaan. Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoksen taloudellisena kannustimena otettiin vuonna 2009 käyttöön sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus, jota maksetaan kompensaationa sika- ja siipikarjataloudesta luopuville viljelijöille. Tämän työn tarkastelukohteena on rakennemuutoskorvaus C-tukialueella, jossa yksinään on lähes yhtä paljon sika- ja siipikarjatiloja kuin A- ja B-alueilla yhteensä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset sika- ja siipikarjatilat sekä koko C-alueella että C-alueen eri osissa ovat hakeneet rakennemuutoskorvausta ja miten tilat ovat alueellisesti sijoittuneet. Maatalouden rakennepolitiikalla pyritään vaikuttamaan maatalouden yhteiskunnalliseen rakenteeseen. Rakennepoliittisilla toimilla pyritään vähentämään viljelijöiden ja tilojen määrää, jolloin maataloustulo jakaantuu pienemmälle viljelijämäärälle taaten heille suuremmat tulot. Maatalouden rakennemuutosta tapahtuu, kun maatalouden rakenteessa tapahtuu tietyllä aikavälillä muutos. Rakennemuutoksessa ja -kehityksessä on alueellisia eroja. Aluetaloustiede pyrkii selittämään, mistä alueelliset erot johtuvat ja miksi alueet erilaistuvat. Suomessa eri maakunnilla on eroja ja omia alueellisia ominaispiirteitään, joilla on suuri merkitys alueen työllisyyteen ja väestön sijoittumiseen alueella. Eri maakunnissa työllisyystilanne on vaihteleva, mutta joka maakunnassa on kuitenkin työvoimapulaa useissa sellaisissa ammateissa, joihin eläinten tai tilan pidon lopettavien viljelijöiden olisi mahdollista työllistyä. Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus on kansallinen kotieläintuki, jota maksetaan tilakohtaisen viitemäärän perusteella tiloille, jotka ovat juuri lopettaneet sika- ja siipikarjatuotantonsa tai aikovat sen lopettaa. Korvausta on voitu maksaa tukiehdot täyttävälle tuenhakijalle joko vuosina 2009–2010 tai vuosina 2010–2011 ja sen maksimimäärä on tilaa kohden enintään 20000 euroa vuodessa. Kahden korvausvuoden jälkeen tilan viitemäärä lakkautetaan ja sen jälkeen tilalle ei enää makseta sika- ja siipikarjatalouden tukia. Tilan on kuitenkin edelleen mahdollista jatkaa sika- ja siipikarjatuotantoaan markkinaehtoisena. Tutkimuksen aineisto on 389 tilan tiedot sisältävä Tiken raportti tukityypin 1612 (sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus, pohjoinen) tukihakutiedoista vuodelta 2010. Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja koska havaintoaineisto kattaa kaikki C-alueen korvauksenhakijat, tehtiin tutkimus kokonaistutkimuksena. Tutkimustulosten mukaan 63 % korvausta hakeneista tiloista sijoittuu C1-alueelle ja 54 % Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle. Kuntatasolla eniten rakennemuutoskorvaustiloja oli Närpiössä. C-alueella tuenhakijat olivat iältään 20–71-vuotiaita. Hakijoista 62 % harjoitti päätuotantosuuntanaan viljanviljelyä ja peltoalaa kaikilla hakijoilla oli hallinnassaan lähes 16000 ha. Rakennemuutoskorvausta maksettiin C-alueella yhteensä yli 2,3 miljoonaa euroa. Kun rakennemuutoskorvauksen viitemäärät kahden korvausvuoden jälkeen lakkautetaan, poistuu tuo-tannosta yli 9600 ey. Sekä C-alueella että kaikki ELY-keskukset huomioiden oli korvauksenhakijoita kaikkia ikäluokkia tarkasteltaessa eniten 50–59-vuotiaissa. Eniten hakijoita oli viitemääräluokassa 10,01–20 ey ja viljelyalaluokassa 25,01–40 ha, vähiten luokissa 40,01–50 ey ja 50,01 ey tai enemmän sekä 150,01 ha tai enemmän. Yleisin maksuluokka oli 3000,01–4500 euroa, harvinaisin 15000,01–20000 euroa. Rakennemuutoskorvauksella saavutettuja hyötyjä ja kustannuksia on toistaiseksi vaikea määritellä, koska vuoden 2011 maksatus on vielä kesken.