Browsing by discipline "Gastroenterology"

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Meilahden sairaalan endoskopiayksikössä vuonna 2010 tehtyjen paksusuolen tähystysten indikaatioita, löydöksiä, komplikaatioita, onnistumisastetta, tähystysten yhteydessä tehtyjä toimenpiteitä ja esilääkityksen käyttöä. Tutkimus tehtiin käymällä läpi kymmenen prosentin poiminta kaikista vuoden 2010 tähystyksistä sekä kaikki kyseisen vuoden anestesiassa tehdyt tähystystutkimukset. Tähystysten lausunnoista kerättiin tietoa edellä mainituista muuttujista. Tutkimuksessa keskeisimmiksi tähystysindikaatioiksi osoittautuivat tulehduksellisten suolistosairauksien ja leikatun syövän seuranta sekä adenoomapolyyppiseuranta. Erilaisten vatsaoireiden, kuten ripulin ja veriulosteen, osuus indikaationa oli pienempi. Esilääkityksen käyttö oli tutkimuksen mukaan varsin vähäistä, noin kahdessa kolmasosassa tähystyksistä ei käytetty mitään esilääkitystä. Yleisimpiä löydöksiä olivat tulehdukselliset suolistosairaudet, polyypit sekä normaalilöydökset. Kymmenen prosentin poiminnan tähystyksistä noin kolmeen prosenttiin liittyi jokin komplikaatio.

Helsingin kaupungin vakinaistaessa 2013 palvelusetelin yhdeksi palveluntuotannon muodoksi syntyi huoli sen mahdollisista eriarvoistavista vaikutuksista. Tässä tutkimuksessa vertasimme, onko kunnallisen ja palvelusetelillä tuotettujen paksusuolen tähystyksissä eli kolonoskopioissa laatueroja ja siten eriarvoistavia vaikutuksia hoidon suhteen. Tutkimusaineistona on Laakson väestöpohjan potilaat, joille tarjottiin vuonna 2014 palveluseteliä kolonoskopiaan. 146 potilasta valitsi palveluseteli-kolonoskopian ja 116 tähystyksen kunnallisella puolella. Kansainvälisiin suosituksiin perustuen otettiin laatuvertailussa huomioon paksusuolessa eteneminen ja sen tyhjentyminen, adenoomien ja polyyppien löytyminen ja niiden asianmukainen poisto, seurantasuositusten oikeellisuus ja suonensisäisen kipulääkkeiden käyttö. Kategorisia muuttujia analysoimme khiin neliöjuuri –testillä ja jatkuvia Mann Whitney U-testillä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu ryhmien välillä lukuun ottamatta suonensisäistä kipulääkitystä, jota annettiin palveluseteli-kolonoskopioissa vähemmän. Potilaiden subjektiivista arviota kivun hoidosta ei ole, mutta ryhmien välisen suuren eron vuoksi ei voida poissulkea heikompaa palvelun laatua yksityisellä sektorilla. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että palvelusetelillä voi olla eriarvoistavia vaikutuksia palvelun laadun suhteen, joten jatkossa laadun seuranta on tärkeää tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi.

Tutkielmassa selvitettiin Meilahden sairaalassa gastroenterologian osastolla vuosina 2013-2014 hoidettujen potilaiden hoitomenetelmät ja –tulokset. Lisäksi vertailtiin siklosporiinin ja infliksimabin käyttöä potilaiden hoidossa ja tarkasteltiin, kuinka monelle potilaalle jouduttiin tekemään kolektomia. Potilaita seurattiin vuosi sairaalahoidon jälkeen ja leikkaushoidon osalta 31.5.2016 asti. Osastolla hoidettiin kahden vuoden aikana 63 potilasta, joilla oli yhteensä 82 osastojaksoa. 12 potilaalla oli seurannan aikana useampi osastojakso. Suurimmalla osalla osastojaksoista potilaat saivat lääkityksenä suonensisäistä kortikosterodia (67%). Siklosporiinia annettiin 21% ja infliksimabia 13% osastojaksoista. 23% ei saanut suonensisäistä sterodia, siklosporiinia tai infliksimabia osastojaksolla. Siklosporiinille ja infliksimabille saatiin vaste suurin piirtein yhtä monella potilaalla ja relapsin sai suurin piirtein yhtä moni potilas. Siklosporiini ja infliksimabi vaikuttivat tässä tutkielmassa yhtä tehokkailta, mutta lääkkeitä ei voi suoraan vertailla, koska lääkkeitä annettiin erilaisille potilasryhmille. Siklosporiinia saaneista potilaista jopa 44% sai myöhemmin seurannan aikana infliksimabia. Kolektomia tehtiin 19% osastohoidossa olleista potilaista. Kolektomioista 8% tehtiin samalla osastojaksolla. Luku on kirjallisuuteen verrattuna matala. Suurelle osalle potilaista (92%) oli ennen kolektomiaa kokeiltu siklosporiinia, infliksimabia tai muuta biologista lääkettä ja puolet kolektomiaan päätyneista potilaista oli sairaalahoidossa seurannan aikana useammin kuin kerran.

Portahypertension aiheuttamat ruokatorven laskimolaajentumat eli esofagusvariksit ovat merkittävä vuotoriski ja näihin liittyy suuri kuolleisuus (1). Esofagusvariksvuoto on yleisin kuolemaan johtava maksakirroosin komplikaatio (2). Noin 50%:lle kirroosi potilaista kehittyy esofagusvarikset, vastaavasti vuoto tapahtuu 30-50%:lle portahypertensiopotilaista (3). Vuosittain 5-15 % potilaista saa variksvuodon. Vuodoista noin 40% loppuu spontaanisti, silti kuolleisuus vuotoon on yli 20% 6 viikon sisällä (2). Ensimmäisen vuodon jälkeinen kuolleisuus on jopa 50%, uusintavuotojen jälkeinen kuolleisuus on 30% (4). Portahypertension etiologia on useimmin maksakirroosi, jonka etiologia on vaihteleva (5). Tutkielmassa tarkasteltiin potilaita, jotka olivat käyneet gastroskopiassa vuosina 2010 – 2013 Meilahden sairaalan endoskopiayksikössä. Potilaiden portahypertension etiologiaa, hoitoa, vuotojen määrää ja kuolleisuutta tutkittiin. Tavoitteena oli määrittää hoitojen vaikuttavuutta uusintavuotojen ja eliniän ennusteeseen. Useimmin käynnin syynä oli akuutti elintoimintojen häiriö ja näistä yleisin syy oli akuutti vuoto-oire, joko verioksennus tai melenointi. Potilaille tehtiin gastroskopia, jossa yleisin toimenpide oli variksien kumilenkkiligaatio. Hoidon tukena portahypertension laskuun ja vuotojen estoon aloitettiin beetasalpaaja lääkitys 55%:lle potilaista. Uusintavuodoista 21.3% tapahtui 2 viikon sisällä toimenpiteestä. Akuutisti vuotaneista potilaita oli 65 ja heistä lähes 30% sai uusintavuodon 2 viikon sisällä. Alle 6 viikon sisällä uusintavuotoja tapahtui noin 18%:lla. Heistä lähes 70%:lla oli alkoholimaksakirroosi, myös jatkuva alkoholin käyttö korreloi vahvasti aikaiselle uusintavuodolle. Suurin osa kuoli 5 vuoden seurannan aikana. Yleisin kuolinsyy oli maksan vajaatoiminta. (197 sanaa)