Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Finskspråkig studieinriktning"

Sort by: Order: Results:

  • Salo, Ville (2021)
    Eturauhassyöpä koskettaa yhä useampaa miestä ja sen diagnostiikkaan on kehitetty useita kuvantamismenetelmiä. Positroniemissiotomografia tietokonetomografiaan yhdistettynä on rutiinikäytössä oleva kuvantamistapa, jossa yhdistyy tietokonetomografilla saatava anatominen tarkkuus positroniemissiotomografian kykyyn kuvantaa metabolisten prosessien tai eri substraattien pitoisuuksien vaihteluita. Retrospektiivisen tutkimuksen tekohetkellä HUS:n Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä oli siirrytty eturauhassyövän ja eturauhassyövän kemiallisen relapsin PET/TT-kuvantamisessa 18F-koliinista 68Ga-PSMA-merkkiaineeseen, eikä näiden kahden merkkiaineen välillä oltu vielä tehty vertailua. Tutkimukseen valittiin 143 potilasta, joista noin puolet oli kuvattu 18F-koliinilla ja puolet 68Ga-PSMA:lla. PET-kuvantamisen tuloksia verrattiin TT-kuvantamisen tuloksiin ja tuloksista laskettiin tilastollisissa suureita: p-arvo, sensitiivisyys/spesifisyys ja PPV/NPV. Tuloksista nähdään, että PET:lla todetaan tarkemmin leesioita ja metastaaseja kuin TT:lla. Merkkiaineiden välillä ei pystytty tekemään suoraa vertailua, koska potilaat oli jaettu kahteen ryhmään missä kummassakin käytettiin vain yhtä merkkiainetta. Epäsuorasta vertailusta nähtiin, että 18F-koliini tuotti hieman varmemmin luotettavia tuloksia 68Ga-PSMA:aan verrattuna.
  • Toivanen, Salla (2021)
    Objectives. The aim of this study was to describe, in a single and consecutive way, self-repairs of bilingual children in a play situation and to investigate their possible differences between groups. The aim was to increase information on how and what kind of corrections children at different levels of language do, and how the level of language management affects the quality of self-corrections in Finnish. The research questions were what kind of corrections children make, how they start self-repairing and where the repairs are directed. It was also examined whether the groups differed and, if so, how. Methods. A total of 30 were supported, of whom 15 were monolingual and 15 consecutive bilingual children. The L2 language of all children was Finnish and the linguistic development of all the researchers was typical. The study methods were observation and analysis of literates. The data was analyzed both qualitatively and statistically. Elan annotation programme and SPSS statistics programme were used to analyze the data. Results and reflection. Monolingual children produced more self-repairs than bilingual children. Compared to the total number, the share of self-corrections for bilingual children was slightly higher than that of monolingual children. Both monolingual and bilingual children did the most self-repairs by searching for the next word. In the group of monolingual children, the biggest remedy was speech interruptions, while for bilinguals the largest group were different sounds. Self-repairs by both groups most often targeted the sledge hams. The results are partly in line with previous research data. However, previous studies have found that novice bilingual children prefer repetition in their self-repairs. In this study, on the other hand, monolingual children took more initiatives by repeating bilingual control.
  • Sorakunnas, Eero (2021)
    Tausta Lapsen äärimmäinen pitkäkasvuisuus (eli pituus ≥+3 keskihajontaa (SD) yli ikä- ja sukupuolikohtaisen keskiarvon) on yleinen syy lapsen lähettämiseen erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin. Kuitenkaan kattavaa tutkimusnäyttöä äärimmäisen pitkäkasvuisuuden etiologiasta ei ole julkaistu. Tutkimuksessamme raportoimme lasten äärimmäisen pitkäkasvuisuuden etiologian, syndroomisiin kasvuhäiriöihin liittyvien kliinisten piirteiden yleisyyden sekä syndroomiselle pitkäkasvuisuudelle tyypilliset auksologisiset piirteet. Oletamme, että tutkimusaineistomme kuvaa hyvin populaatiotasoa, sillä Suomessa lasten pituuskasvua seurataan ja kasvun poikkeavuuksia seulotaan kattavasti ja systemaattisesti. Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineistoon valikoimme Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueelta lapset, jotka olivat syntyneet 1990 ja 2010 välisenä aikana ja joiden suhteellisen pituus oli ≥+3 SD kolmannen ikävuoden jälkeen. Identifioimme pitkäkasvuiset lapset Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueen kasvutietojärjestelmästä, ja tutkittavien sähköiset potilaskertomukset käytiin kattavasti läpi joulukuuhun 2020 asti diagnostisten tutkimusten tulosten, oheissairauksien, kliinisten piirteiden ja kasvuparametrien keräämiseksi. Löydökset Sisäänottokriteerien perusteella tutkimusaineistoon valikoitui 424 tutkittavaa (214 tyttöä, 210 poikaa). Pitkäkasvuisuuden taustalla todettiin primaarinen tai sekundaarinen kasvuhäiriö 61:llä (14 %) potilaalla, joista tyttöjä oli 36 (17 %) ja poikia 25 (12 %) (p=0,15). Sekundaarinen kasvuhäiriö diagnosoitiin 42:lla (10 %) potilaalla. Kaksi yleisintä sekundaarista syytä olivat sentraalinen ennenaikainen murrosikä ja ennenaikainen adrenarke, jotka olivat yleisempiä tytöillä. Primaarinen kasvuhäiriö todettiin 19 potilaalla (4 %), joista yleisimpiä olivat Marfanin ja Sotosin oireyhtymät. Osana pitkäkasvuisuuden diagnostiikkaa geenitestejä käytettiin 120 lapsella. Sen sijaan geenipaneeleja ja array-tutkimuksia käytettiin harvoin. Dysmorfisia piirteitä tai neurologisen kehityksen ongelmia todettiin 104:llä (29 %) idiopaattisesti pitkäkasvuisilla lapsilla. Primaarisen kasvuhäiriön todennäköisyys assosioitui kasvuhäiriön asteeseen, suhteellisen pituuden poikkeamaan odotuspituudesta sekä kasvunopeuteen (pituuden SD:n muutokseen) Pohdinta Huomattavalla osalla äärimmäisen pitkäkasvuisista lapsista todettiin poikkeavan kasvun taustalla primaarinen tai sekundaarinen kasvuhäiriö. Primaarisiin sekä sekundaarisiin kasvuhäiriöihin liittyi tunnusomainen kasvutapa; primaarista kasvuhäiriötä sairastavat keskittyivät aineiston pisimpien joukkoon, sekundaarista syytä sairastavat taas kasvoivat keskimääräistä nopeammin. Syndroomisiin kasvuhäiriöihin liittyviä kliinisiä piirteitä todettiin yllättävän usein idiopaattisesti pitkäkasvuisilla lapsilla. Löydöksemme viittaavat siihen, että idiopaattisesti pitkien lasten joukossa oli fenotyypiltään lieviä syndroomisesti pitkäkasvuisia lapsia, joita ei ollut molekyyligeneettisesti diagnosoitu. Tuloksemme viittaavat siihen, että aktiivisella, uuden sukupolven molekyyligeneettisten testien käytöllä voidaan tarkentaa diagnostiikkaa äärimmäisen pitkäkasvuisten lasten kohdalla. Tutkimuksemme tarjoaa työkaluja äärimmäisten pitkäkasvuisten lasten jatkotutkimuksiin ja erotusdiagnostiikkaan
  • Jetsonen, Elias (2023)
    Tausta Aivojen muovautuvuutta säädellään läpi yksilön elämänkaaren ja se on suurinta herkkyyskausien aikana, jotka ihmisillä ajoittuvat lapsuuteen. Jyrsijöillä on aiemmin osoitettu, että masennuslääkkeet saavat aikaan herkkyyskautta muistuttavan muovautuvan tilan. Lisäksi tiedetään, että hermokasvutekijä TrkB:n aktivaatio parvalbumiini-proteiinia tuottavissa, hermoverkkoa säätelevissä välineuroneissa (PV-solut) on muovautuvuuden lisäämisessä olennainen. Mekanismin tärkeyttä ei kuitenkaan tiedetä oppimiseen liittyvissä koejärjestelyissä. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksessa aivojen muovautuvuutta lisättiin masennuslääke fluoksetiinilla ja vaikutusta vertailtiin villityypin hiirten ja PV-soluissa vähemmän TrkB-reseptoria ilmentävien hiirten (TrkB-mutantti) välillä. Vaikutusta testattiin klassisella pelkoehdollistumisella sekä paikkaan liittyvää oppimista mittaavalla IntelliCage-järjestelmällä. Lisäksi solutason vaikutuksia mitattiin elektrofysiologisesti sekä eristämällä villityypin hiirten PV-soluista translaatiossa oleva mRNA. Immunovärjäyksellä mitattiin PV-solujen ympärillä olevan perineuronaalisen verkon määrää ja tiiviyttä. Tulokset Pelkoehdollistumisessa fluoksetiini lisäsi pelkoreaktion unohtumista ja IntelliCage-kokeessa käänteistä oppimista, mutta vaikutusta ei havaittu TrkB-mutanteilla. Elektrofysiologisissa mittauksissa hippokampuksen CA3- ja CA1-alueen välisissä synapseissa nähtiin lisääntyneeseen muovautuvuuteen viittaava herkistyminen, mutta vaikutusta ei havaittu TrkB-mutanteilla. mRNA:sta tehdyssä transkriptioanalyysissä havaittiin, että fluoksetiini lisäsi aksonien ohjautumiseen ja GABA-synapseihin sekä vähensi glyserolipidimetaboliaan yhdistettyjen geenien luentaa. Plastisuuden vähentymiseen yhdistettyjen perineuronaalisten verkkojen komponenttien, glukosaminoglykaanien, luenta väheni. Lisäksi immunovärjäyksessä nähtiin, että perineuronaalisten verkkojen ympäröimien PV-solujen osuus sekä perineuronaalisen verkon massa oli pienempi fluoksetiinia saaneilla hiirillä, mutta vaikutusta ei nähty TrkB-mutanteilla. Pohdinta Tutkimuksessa havaittiin, että fluoksetiini lisäsi erityisesti käänteistä oppimista käytetyissä koeasetelmissa ja vaikutus oli riippuvainen TrkB-reseptorista PV-soluissa. Lisäksi nähtiin odotetusti, että elektrofysiologinen herkkyys lisääntyi ja perineuronaalisen verkon määrä väheni, taas PV-solujen TrkB-reseptorista riippuen. Tutkimus tarkentaa masennuslääkkeistä johtuvan lisääntyneen muovautuvuuden mekanismeja sekä tuo uutta tietoa PV-soluissa tapahtuvista muutoksista plastisuuden lisääntyessä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa mielialahäiriöiden uusien hoitomuotojen kehittämiseen ja se myös rohkaisee nykyään käytössä olevien hoitomuotojen laajempaan hyödyntämiseen esimerkiksi kuntoutuksessa.
  • Martinmäki, Pihla (2021)
    Korkeat verensokerit ovat yleisiä leikkauspotilailla, ja ne lisäävät leikkauksen komplikaatioriskiä. Verensokereiden hoito ei ole kirurgien ja operatiivisten osastojen henkilökunnan ominta osaamisaluetta. Uusia hoitomuotoja ja lääkkeitä diabetekseen tulee jatkuvasti, joten muiden kuin alan asiantuntijoiden on vaikea pysyä kehityksessä mukana. Tässä tutkimuksessa tavoitteenamme oli selvittää, voiko henkilökuntaa kouluttamalla lisätä diabeteshoidon osaamista. Jos osaaminen paranisi, voisivat myös potilaiden verensokerit ja näin ollen leikkaustulokset parantua. Tulosten avulla voidaan saada tietoa, kannattaako tällaiseen opetukseen käyttää rajallisia resursseja. Osana diabeteshoitoa kehittävää AGS-projektia annettiin operatiivisten osastojen henkilökunnalle aiheeseen liittyvää koulutusta. Otos perioperatiiviseen työhön osallistuvia hoitajia ja lääkäreitä täytti koulutusjakson alussa ja lopussa anonyymisti projektia varten suunnitellut kyselylomakkeet. Koulutusjakso sisälsi luentoja ja konsultaatioapua. Kyselylomakkeissa kysyttiin tiedollisia, avoimia kysymyksiä sekä monivalintakysymyksiä oman osaamisen sekä nykyisen koulutuksen tasosta. Kyselyyn vastasi ensimmäisellä kierroksella 51 sairaanhoitajaa, 55 lääkäriä ja 14 muun ammattiryhmän edustajaa, pääosin lähi- tai perushoitajia. Toisella kierroksella kyselyyn vastasi 60 sairaanhoitajaa, 44 lääkäriä ja 12 muuta. Havaitsimme osaamisen kehityksessä positiivisen trendin, mutta tulos ei yltänyt tilastollisesti merkitseväksi. Hoitajien tyytyväisyys koulutuksen määrään ja laatuun sen sijaan parani tilastollisesti merkitsevästi koulutuksen myötä. Yllättävintä oli usean kirurgin ajatus siitä, että verensokereiden hoito kuuluu ainoastaan sisätautilääkäreille. Tämä, sekä erityisesti alkutilanteen huono tietämys verensokereista korostaa koulutuksen tarpeellisuutta sekä kirurgeille että hoitajille. Käymme läpi myös kehityskohteita, joiden avulla tutkimus ja ennen kaikkea tärkeä koulutus voitaisiin toistaa toisissa sairaaloissa vielä paremmalla menestyksellä.
  • Korhonen, Nuppu; Elsilä, Lauri; Hyytiä, Petri; Korpi, Esa (2022)
    While interest in psychedelic drugs in the fields of psychiatry and neuroscience has reemerged in recent last decades, the general understanding of the effects of these drugs remains deficient. In particular, there are gaps in knowledge on executive functions and goal-directed behaviors both in humans and in commonly used animal models. The effects of acute doses of psychedelic lysergic acid diethylamide (LSD) on reward-driven decision making were explored using the mouse version of the Iowa Gambling Task. A total of 15 mice were trained to perform in a touch-screen adaptation of the rodent version of the Iowa Gambling Task, after which single acute doses of LSD (0.025, 0.1, 0.2, 0.4 mg/kg), serotonin 2A receptor-selective agonist 25CN-NBOH (1.5 mg/kg), D-amphetamine (2.0 mg/kg), and saline were administered before the trial. 25CN-NBOH and the three lowest doses of LSD showed no statistically significant changes in option selection or in general functioning during the gambling task trials. The highest dose of LSD (0.4 mg/kg) significantly decreased premature responding and increased the omission rate, but had no effect on option selection in comparison with the saline control. Amphetamine significantly decreased the correct responses and premature responding while increasing the omission rate. In conclusion, mice can perform previously learned, reward-driven decision-making tasks while under the acute influence of LSD at a commonly used dose range.
  • Lankinen, Emiel (2022)
    Akuutti haimatulehdus on tavallinen sairaus kirurgian päivystyksessä akuutti vatsa -potilailla. Haimatulehduksen etiologian määrittämisellä on tärkeä rooli toisaalta mahdollisesti tarvittavien hoitotoimenpiteiden valitsemisessa, mutta ennen kaikkea uusiutumisen estossa. Yleisimmät etiologiset tekijät akuutin pankreatiitin taustalla ovat alkoholin liiallinen käyttö sekä sappikivitauti. Harvinaisempia aiheuttajia ovat haiman tai haimatiehyen mekaaninen ärsytys toimenpiteen seurauksena, hypertriglyseridemia, autoimmuunitulehdus sekä tietyt lääkeaineet. Osassa tapauksista aiheuttajaa ei löydetä ja nämä jäävät ns. idiopaattisiksi. Teimme retrospektiivisen katsauksen Helsingin Yliopistolliseen sairaalaan kuuluvassa Meilahden sairaalassa vuosina 2016-2018 hoidetuista akuuttiin pankreatiittiin sairastuneista potilaista. Tarkoituksenamme oli selvittää akuutin haimatulehduksen tämänhetkinen ilmaantuvuus sekä mahdolliset muutokset haimatulehdusten etiologiajakaumassa. Lisäksi arvioimme tarkasteltavina olleiden suureiden mahdollista osuutta altistavina tekijöinä akuuttiin haimatulehdukseen sairastumiselle. Arvioitavia suureita olivat potilaiden ikä, sukupuoli, tupakointihistoria, alkoholinkäyttö, BMI sekä veren hyytymistä estävän lääkityksen käyttö. Tarkistimme myös potilaiden elossaolotiedot sekä selvitimme ilmenneet haimasyöpätapaukset akuuttiin pankreatiittiin sairastaneilla potilailla. Akuutin pankreatiitin insidenssi oli matalampi kuin aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Alkoholipankreatiittien osuus oli vähentynyt, mutta oli edelleen korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Sappipankreatiittien osuus oli noussut. Idiopaattisiksi jääneissä ja alkoholin aiheuttamissa tapauksissa tupakointi esittäytyi merkittävänä riskitekijänä. Idiopaattisissa tapauksissa myös antikoagulanttien käyttö oli mahdollinen haimatulehduksen riskitekijä. Obesiteetti vaikutti olevan merkittävä riskitekijä sekä idiopaattiselle että sappikivitaudin aiheuttamalle pankreatiitille.
  • Häkkinen, Hanni (2022)
    Turvalliset ja tehokkaat rokotukset ovat avainasemassa SARS-CoV-2 koronaviruspandemian pandemian hallinnassa. Tässä kaupallisista toimijoista riippumattomassa verrattiin terveydenhuollon työntekijöille annettujen rokoteannosten (valmisteina BNT162b2, mRNA-1273 ja ChAdOx1) haittavaikutuksia Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkittavat (n = 203) saivat rokotteet ja täyttivät kyselylomakkeita 12/2020–12/2021. Haittavaikutukset luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, miten ne vaikuttivat päivittäisiin toimintoihin: luokka 1 kuvaa oireettomuutta tai lieviä haittavaikutuksia ilman vaikutusta päivittäistoimintoihin, luokka 2 kohtalaisia haittavaikutuksia, jotka rajoittavat päivittäistoimintoja, ja luokka 3 vaikeita haittavaikutuksia, jotka estävät tavanomaiset päivittäistoiminnot. Ensimmäisen annoksen jälkeen 77.2%, toisen 79.6% ja kolmannen 80.6% raportoi haittavaikutuksia, joista yleisimpinä pistokohdan kipu, uupumus, sairaudentunne ja lihaskivut. Lisäksi raportoitiin pahoinvointia ja viluntunnetta. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi ainoastaan ensimmäisen ChAdOx1 annoksen jälkeen: kaksi tromboottista trombosytopeniaa sekä yksi anafylaktinen reaktio. Tutkimuksemme varmisti aiempien tutkimusten tulokset haittavaikutusten lievyydestä: jokaisen annoksen jälkeen suurimmalla osalla haittavaikutukset arvioitiin luokkaan 1. Niiden osuus, joilla haittavaikutukset rajoittivat tavanomaisia päivittäistoimintoja, oli suurempi kolmannen kuin ensimmäisen ja toisen annoksen jälkeen, mikä korostaa tarvetta informoida tutkittavia etukäteen mahdollisista haitoista. Kolmannen annoksen jälkeen haittavaikutusten määrä ja niiden vaikutus päivittäistoimintoihin oli suurempi mRNA-1273- kuin BNT162b2-rokotteen saaneilla, mahdollisesti mRNA-1273-valmisteen korkean antigeenipitoisuuden vuoksi. Myöhemmissä analyyseissä pyritään selvittämään liittyvätkö vaikeammat haittavaikutusreaktiot ennestään koholla oleviin vasta-ainetasoihin vai liittyykö voimakkaisiin haittavaikutuksiin myös voimakkaampi immuunivaste.
  • Palonen, Essi (2022)
    Some medical procedures are expected to generate significant number of aerosols. Aerosol generation has been observed especially during use of drills, electrocauteries, and laser. The objective of this thesis was to study aerosol generation during two common paediatric procedure: adenoidectomy and tonsillotomy. Aerosol generation was measured with Optical Particle Sizer during procedures. Data of aerosol generation in empty and clean operation room and during voluntary coughing were used as reference. Procedures and used instruments were compared to references and to each other. Aerosol generation was measured during five combined adenoidectomy-tonsillotomy and two adenoidectomies. Significant number of aerosols was generated compared to background during both adenoidectomy and tonsillotomy (p < 0,001; p < 0,001). However, neither adenoidectomy nor tonsillotomy generated as much aerosols as voluntary coughing (p = 0,013, p = 0,018). Same applied to cold instruments and electrocauteries; significant number of aerosols was generated compared to background (p < 0,001; p < 0,001) but less than during voluntary coughing (p = 0,017, p = 0,017). Even though relative number of aerosols were generated during adenoidectomy and tonsillotomy, this study suggests that they should not be classified as high-risk aerosol generating procedures. In addition, both procedures are relatively short, approximately 4 minutes not including anesthesia steps and haemostasis. Thus, based on this study aerosol load to personnel during adenoidectomy or tonsillotomy seems to be small.
  • Korkee, Verneri (2023)
    TIIVISTELMÄ Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Hammaslääketiede Tekijä: Verneri Korkee Työn nimi: Aerosolin muodostuminen hammashoidon toimenpiteissä ja aerosolivälitteisten tartuntojen ehkäisy kliinisessä työssä Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2023 Sivumäärä: 37 Avainsanat: Hammaslääketiede, COVID-19, SARS-CoV-2, aerosoli, bioaerosoli, turbiinipora, pandemia, suunterveydenhuolto Ohjaaja tai ohjaajat: HLT Laura Lahdentausta-Suomalainen ja Dosentti, EHL Susanna Paju Säilytyspaikka: Tiedekunnan kanslia toimittaa Terkkoon. Opiskelija tallettaa sähköisen version Heldaan. HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Johdanto: COVID-19 pandemian aikana aerosolit ja niiden rooli tartuntatautien leviämisessä ovat nousseet merkittäväksi kysymykseksi hammashoidon rajoitusten laatimisessa ja työturvallisuudessa. Selvää konsensusta aerosolia tuottavista toimenpiteistä ei ole ollut aiemmin, koska mitattua tietoa on ollut vähän. Tutkielman tavoitteena on tutkia ja mitata aerosolin muodostumista hammashoidon potilastilanteissa eri instrumenteilla. Tutkielmassa pureudutaan tutkimustiedon valossa myös erilaisiin keinoihin aerosolimuodostuksen minimoimiseksi ja aerosolivälitteisiltä tartunnoilta suojautumiseen. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin PKS-SEHYK:in tiloissa ja potilailla kliinisenä tutkimuksena. Potilastöiden aikana mitattiin aerosolien muodostumista 16 eri kokoluokassa (0,300-10µm) ja niiden konsentraatioita ja massakonsentraatioita vertailtiin toimenpiteitä edeltäviin tausta-arvoihin. Tutkimukseen osallistui 84 potilasta, joista 54 oli naisia ja 30 miehiä. Lopulliseen dataan valittuja toimenpiteitä mitattiin yhteensä 254 kappaletta ja tuloksia saatiin yhdeksästä toimenpiteestä/instrumentista, joissa kaikissa n>5. Tulokset: Turbiinipora nosti merkittävästi <1µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota sekä kokonaiskonsentraatiota tausta-arvoihin verrattuna. Sininen kulmapää nosti >5µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota. Sekä sininen kulmapää että ultraäänilaite nostivat >5µm maksimipitoisuuksia sekä totaalipitoisuuksia. Punaisella kulmapäällä ei havaittu nousuja tausta-arvoihin verrattuna, mutta kaikki turbiinipora, sininen ja punainen kulmapää, sekä ultraäänilaite nostivat pitoisuuksia suun tutkimukseen verrattuna. Pohdinta: Turbiiniporan käyttö tuotti suurimmat nousut <1µm aerosoleissa sekä kokonaispitoisuuksissa. Myös sininen ja punainen kulmapää sekä ultraäänilaite nostivat aerosolipitoisuuksia suun tutkimuksen pitoisuuksiin verrattuna. Näitä kaikkia voidaan pitää aerosolia tuottavina instrumentteina ja aerosolin muodostuminen tulisi huomioida työturvallisuudessa niitä käytettäessä.
  • Bidel, Kamran (2021)
    Aggressiolla ja suuttumustaipumuksella voi olla yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla isoja kustannuksia, sekä rahallisesti mitattuna että mielenterveydellisenä taakkana. Näiden tekijöiden aiheuttamat taloudelliset menot voidaan huomata vahingonkorvauksissa ja terveydenhuollossa. Yksilön tasolla ongelmat ovat muun muassa työpaikkojen, parisuhteiden ja yhteiskuntaan sopeutumisen suhteen. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään aggression ja suuttumuksen itsenäistä kuolleisuutta kohottavan riskin mahdollisuus huomioiden mahdollisia sekoittavia tekijöitä. Kirjallisuuskatsauksen avulla käydään läpi aggression merkityksiä sekä eri muotoja, katsotaan aiheesta aiempaa tutkimustietoa sekä löydöksiä ja verrataan näitä meidän tutkimuksemme tuloksiin. Tutkimusta varten käytettävä aineisto suuttumustaipumuksen tason selvitykseen on Suomen kaksoskohortin (the Finnish twin cohort study) avulla tehty kysely vuodelta 1990. Tähän kyselyyn vastanneiden kaksosten kuolleisuutta sitten seurattiin vuoteen 2018 asti ja näiden tietojen avulla luotiin kuolleisuusanalyysit noin 12 000 vastaajasta. Edellä mainitussa kirjallisuuskatsauksessa ilmenee muiden tuloksissa kohonneen suuttumustaipumuksen ja kuolleisuuden sekä tämän riskitekijöiden, kuten sydän- ja verisuonitautien, välisiä korrelaatioita, joka näyttäytyy myös meidän tuloksissamme. Tästä huomataan vähemmän tutkitun aggression ja suuttumustaipumuksen sekä kuolleisuuden välistä yhteyttä, joka oikein ajoitetulla preventiolla olisi mahdollinen terveydenhuoltoa ja yhteiskunnan varoja säästävä toimenpide. (163 sanaa)
  • Vanhala, Iiris (2023)
    Tavoitteet: COVID-19-tautiin voi liittyä heikentynyttä mielenterveyttä. Yli vuoden seuranta-ajan tutkimuksia COVID-taudista on vielä vähän, sillä pandemian alusta on kulunut vasta kolme vuotta. Näin ollen tietoa muun muassa ahdistusoireilun ja post-traumaattisen stressioireilun ilmenemisestä ja niiden jatkuvuudesta 24 kuukautta taudin akuuttivaiheen jälkeen ei juuri ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, eroavatko COVID-19-potilaat verrokeista ahdistusoireilun ja post-traumaattisen oireilun määrässä, onko taudin vaikeusaste yhteydessä oireiluun ja onko oireilun määrässä tapahtunut muutosta potilasaineistossa 24 kuukauden seurannassa. Menetelmät: Tutkimus on osa Recovid-20-tutkimushanketta. Tämän osatutkimuksen aineistoon kuului 136 henkilöä; COVID-19-potilaita taudin eri vaikeusasteita edustavista ryhmistä (n=103) ja verrokit (n = 33) Ahdistusoireilua arvioitiin GAD-7-menetelmällä ja post-traumaattista stressioireilua IES-6-kyselyllä. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin logistisen regressioanalyysin avulla ja mittauspisteiden välillä tapahtunutta muutosta tutkittiin toistettujen mittausten varianssianalyysilla. Muutosta tutkittaessa tutkittavia oli 92, joista kaikki olivat COVID-19-potilaita. Tulokset: 24 kuukauden seurannassa ahdistusoireilulla ja COVID-19-taudin sairastamisella ei havaittu yhteyttä, eikä eroa taudin eri vaikeusasteiden välillä ilmennyt. Ahdistusoireilu pysyi samalla matalalla tasolla 24 kuukauden seurannassa. Sen sijaan 24 kuukauden kohdalla havaittu post-traumaattinen stressioireilu oli yhteydessä sairastettuun COVID-19-tautiin ja sen eri vaikeusasteisiin. Post-traumaattinen stressioireilu väheni merkitsevästi verrattaessa kolmen ja 24 kuukauden mittauspisteitä toisiinsa. Johtopäätökset: Sairastetun COVID-19-taudin ja post-traumaattisen stressioireilun yhteys on tärkeää huomioida COVID-19-potilaita arvioitaessa silloinkin, kun taudin sairastamisesta on jo kulunut aikaa. Tutkimusta tarvitaan lisää esimerkiksi ahdistuksen ja post-traumaattisen oireilun mahdollisista yhdysvaikutuksista toisiinsa COVID-19-taudin yhteydessä.
  • Vavuli, Veera (2022)
    Tämän syventävän tutkielman tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen ja kliinisen potilastapauksen avulla tarkastella hammaskaaren ahtauden hoitomenetelmiä vaihduntavaiheen hampaistossa. Ahtaus on yleisin oikomalla hoidettava purentavirhe ja yleisin oikomishoitoon hakeutumisen syy. Yli puolella 12-18 -vuotiaista suomalaisnuorista on ahtautta hammaskaarella. Suomessa käytössä olevan 10-portaisen purentavirheiden arviointiasteikon mukaan vain erittäin vaikea ahtaus voi täyttää kunnalliseen hoitoon pääsyn kriteerit. Kirjallisuuskatsauksessa keskitytään vaihduntavaiheen hampaiston hoitomenetelmiin ja hoidon ajoitukseen, mutta perehdytään lyhyesti myös ahtauden etiologiaan. Tutkimusaineistona käytettiin ortodontian oppikirjoja sekä tieteellisiä julkaisuja aiheesta. Julkaisuja haettiin Medline, Pubmed ja Google Scholar -tietokannoista käyttäen ensisijaisina hakutermeinä ”dental crowding” ja ”treatment of dental crowding”. Tutkielman kliininen osuus käsitteli 10-vuotiaan tytön oikomishoidon kulkua HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä. Hammaskaaren ahtautta voi vaihduntavaiheen hampaistossa hoitaa mahduttamalla hampaat kaarelle tai poistohoidolla. Menetelmiä hampaiden kaarelle mahduttamiselle ovat esimerkiksi maitohampaiden lähdöstä vapautuvan tilan säilyttäminen, kaarten sagittaalinen ja transversaalinen levitys sekä hampaiden selektiiviset hionnat. Hammaskaaren ahtaus esiintyy usein yhdessä jonkin toisen purentavirheen kanssa. Monissa tapauksissa pyritäänkin ensisijaisesti korjaamaan toiminnallisesti vakavampi purentavirhe, jonka kanssa ahtautta esiintyy. Potilaan purennan kokonaistilanne tulee huomioida hoidon suunnittelussa ja näin ollen on mahdotonta nimetä yksittäistä hoitomenetelmää ylitse muiden. Eniten ahtauden hoitolinjan ja -menetelmän valinnassa vaikuttavat ahtauden vaikeusaste ja potilaan ko-operaatiokyky. Ahtaus on vielä aiheena suhteellisen vähän tutkittu ja lisätutkimus aiheesta onkin suositeltavaa.
  • Tuomi, Ilona (2022)
    Objectives: Fetal exposure to excess cortisol may negatively affect the mental development of a child later in life. Consumption of licorice, containing glycyrrhizin (a potent inhibitor of placental 11β- hydroxysteroid dehydrogenase type 2, the “barrier” to maternal glucocorticoids), increases the cortisol level in fetal circulation. Therefore, since 2016, the national nutritional recommendations in Finland have recommended avoiding licorice consumption during pregnancy. The aim of this study is to assess the association between glycyrrhizin consumption in different stages of pregnancy and child neurocognitive development in early childhood. In earlier research, child neurodevelopment has not been studied before school age. Methods: The sample of the study is a part of the ITU (InTraUterine sampling in early pregnancy) cohort. Mothers reported their glycyrrhizin consumption from the preceding three months three times during pregnancy. The child’s neurocognitive development was assessed with Ages and Stages Questionnaires -3 (ASQ-3) at 1–2 years (mean age = 1.55 years, standard deviation (SD) = 1.44 months, n = 516, 47.50 % girls) and with Bayley Scales of Infant and Toddler Development III (BSID-III) at 3 years (mean = 2.96 years, SD = 2.69 months, n = 476, 50.40 % girls). The association between licorice consumption and neurocognitive development was assessed using linear, logistic, and Poisson regression models. Results and conclusions: Maternal glycyrrhizin consumption and child neurocognitive development were negatively associated at 1–2 and 3 years. The results varied between areas of development and the time of pregnancy: consumption during early pregnancy was associated with slower gross motor development at 3 years, mid-pregnancy consumption with slower cognitive and language development at 3 years, and late pregnancy with slower total neurodevelopment scores at 1–2 years. Thus, avoiding licorice consumption through pregnancy and following the national guidelines that followed the previous studies on this subject is recommended.
  • Ahlberg, Aino (2019)
    Aims of the study. Mental disorders and their intergenerational nature are significant global health problems. Research shows that prenatal and postnatal exposure to maternal affective disorders increases the risk of mental disorders in children. A more precise understanding of the timing of maternal affective disorders in predicting the risk of child psychopathology is needed. This study examined whether maternal affective disorders before, during, and after pregnancy are associated with the risk of mental disorders in children up to the age of 7–11 years. Timing of maternal affective disorders, i.e. the sensitive periods, and additive effects of maternal affective disorders were also assessed. Methods. The study sample is a part of an ongoing prospective PREDO-study. The sample (N = 4692) comprised mother-child-pairs whose hospital records documenting mental disorders was available. The associations between maternal affective disorders and any mental disorder, disorders of psychological development, and behavioural and emotional disorders in the offspring were analyzed using Cox regression models, controlling for sociodemographic factors and maternal substance use disorders. Timing of maternal affective disorders was assessed by comparing the observed risks, i.e. hazard ratios, of the different time periods. Results and conclusions. Maternal affective disorders during every time period predicted increased risks of offspring mental disorders. Maternal affective disorders before and after pregnancy associated with the risk of any mental disorder, disorders of psychological development, and behavioural and emotional disorders. Maternal prenatal affective disorders were associated with increased risks of any mental disorders and disorders of psychological development. Timing of maternal affective disorders did not appear to be crucial, but maternal affective disorders at different timepoints had additive effects on child mental disorders. Findings suggest that maternal affective disorders predict mental disorders in young children. Preventive interventions for women planning for pregnancy, during pregnancy, and for families with young children may prevent mental disorders in both the mother and the child.
  • Illi, Anniina (2021)
    Background and objectives. There is still little research about the screen time of parents, and it is also partly contradictory. Also, there aren’t any previous studies about the relationship between the screen time of the mother and the child’s performance in linguistic tests. Previ-ous studies have shown that the screen time of the mother decreases the interaction be-tween the mother and the child, which could also affect the language development of the child. The aim of this study was to examine the relationship between the quantity and quality of the screen time of the mother and the linguistic skills (receptive/expressive) of their 3- to 4-year-old child. This thesis was done as part of the LEINIKKI-study. Participants and methods. The participants were 49 (25 girls and 24 boys) 3- to 4-year-old, neurotypical, Finnish-speaking children, and their mothers. The language skills of the chil-dren were examined using the Finnish version of the Reynell Developmental Language Scales III and the LEINIKKI-method. The quantity and the quality of the mother’s screen time were assessed using the screen time questionnaire. The data was analyzed using the Spearman correlation coefficient and the Mann-Whitney U test. Results and conclusions. There was no statistically significant relationship between the quantity of the mother’s screen time and the linguistic skills of the child. However, a statisti-cally significant result concerning the quality of the screen time was found: The children whose mothers had four hours or more of work-related screen time on a weekday managed weaker in the LEINIKKI-method than those whose mothers had less than four hours of work-related screen time. The results of this master’s thesis give us precursory information about the negative relationship between heavy screen time of the mother and the development of the child’s linguistic skills. Future research would be important because of the lack of re-search in this subject matter.
  • Kähkönen, Katariina (2022)
    Äidin raskaudenaikainen tyypin 1 diabetes (T1D) altistaa jälkeläisen ylipainoon ja metaboliseen oireyhtymään (MBO). Ylipaino ja MBO puolestaan lisäävät riskiä sairastua ei-alkoholiperäiseen rasvamaksatautiin (NAFLD). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, onko T1D-äitien jälkeläisillä suurentunut NAFLD:n sairastumisriski verrattuna ei-diabetes äitien jälkeläisiin. Tutkimusaineisto koostui T1D-äitien jälkeläisistä, jotka olivat syntyneet vuosina 1996-2000 Naistenklinikalla yksisikiöisistä raskauksista, ja joilta oli määritetty loppuraskauden tai syntymähetken erytropoietiinipitoisuus (otosryhmä, n=238) sekä heidän ikävakioiduista kontrolleistansa (n=476). Otosryhmästä tutkimuk-seen osallistui 36 % (n=83) ja kontrolliryhmästä 20 % (n=86) ja osallistujien keski-ikä tutkimus hetkellä oli 20,6 vuotta. Tutkituilta määriteltiin NAFLD-arvo Kotronen ym. 2009 artikkelin mukaisella kaavalla. Jos arvo on suurempi kuin -0,640, henkilöllä on suuri todennäköisyys sairastua NAFLD:iin. Kontrolliryhmästä 21,7 %:lla oli NAFLD-arvo > -0,640 ja otosryhmästä 21,3 %:lla (OR = 0,98, 95 % luottamusväli 0,46, 2,09, iällä ja sukupuolella vakioinnilla ei vaikutusta). Emme havainneet eroa otos- ja kontrolliryhmien välillä.
  • Pääkkönen, Elina (2023)
    Hydrokefalus eli aivo-selkäydinnestekierron häiriö on neurokirurgisesti hoidettava sairausryhmä, jonka hoitona potilaalle voidaan asentaa suntti. Hydrokefalus voi aiheutua useasta eri syystä ja ilmetä eri ikäisillä. Sunttileikkausiin liittyy komplikaatioita ja ventrikuloatriaalisuntteihin on aiemmin ajateltu liittyvän suurentunut komplikaatioiden riski. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosien 2015-2016 aikana sunttileikkauksella hoidettuja aikuisia hydrokefaluspotilaita ja kartoittaa näiden hydrokefaluspotilaiden taustatekijät, hydrokefaluksen etiologiat, käytetyt sunttityypit, leikkauskomplikaatioiden kirjo sekä kuolleisuus. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti keräämällä aineisto potilaskertomuksista. Tutkimuksessa osoitettiin, että revisiomäärät ja kuolleisuus olivat HUSissa samanlaiset kuin kirjallisuudessa. Tutkimuksessa havaittiin eroja pitkäaikaiskuolleisuudessa hydrokefaluksen eri taustasyiden välillä.
  • Ylönen, Elina (2023)
    Hydrokefalus määritellään aivo-selkäydinnesteen tuotannon ja imeytymisen epätasapainoksi, joka johtaa aivokammioiden laajentumiseen (1). Tämä aivo- selkäydinnestekierron häiriö voidaan hoitaa asentamalla ventrikuloperitoneaalinen suntti, joka ohjaa likvorin aivokammioista vatsaonteloon tai ventrikuloatriaalinen suntti, joka ohjaa likvorin sydämen oikeaan eteiseen (2). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hydrokefaluksen sunttihoidon tuloksia, leikkauskomplikaatioita ja korjausleikkauksien määrää HUSin neurokirurgian klinikalla. Tutkimme lisäksi eroja leikkauskomplikaatioissa ventrikuloperitoneaali- ja ventrikuloatriaalisuntin saaneiden ryhmien välillä. Tavoitteena oli tulosten hyödyntäminen HUSin sunttileikkaustoiminnan laadun kehittämiseksi. Vastaavaa tutkimusta ei viime vuosikymmeninä ole HUSissa tehty. Tutkimushypoteesina oli, että iNPH-potilailla ventrikuloatriaalisuntteihin liittyy vähemmän tai yhtä vähän korjausleikkauksia, kuin ventrikuloperitonaalisiin sunttehin. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä asiakirjatutkimuksena. Tutkimusaineisto muodostui vuosina 2015–2016 HUSin neurokirurgian klinikalla suntin saaneista aikuispotilaista. VP- ja VA-suntin saaneiden potilaiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa riskissä saada komplikaatio tai joutua korjausleikkaukseen. Tämän tutkimuksen perusteella hydrokefaluksen hoidossa ei voida suositella kumpaakaan sunttityyppiä ylitse toisen.
  • Rahkila, Tommi (2022)
    Nykyaikainen karieksen hoito pyrkii ensisijaisesti reikiintymisen ennaltaehkäisyyn ja pysäytyshoitoon. Paikkaushoidot kuluttavat kuitenkin suuren osan hammaslääkärin työajasta, ja aiemman kirjallisuuden perusteella ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito aikuisille on harvinaista. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ikäryhmittäin paikkaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteiden määrä, niissä tapahtuneet muutokset kahden tutkimusvuoden välillä ja toimenpiteiden sisältö. Tutkielma suoritettiin retrospektiivisena rekisteritutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2012 ja 2017 Helsingin kaupungin hammashoitoloissa hoidetuista 20–60-vuotiaista potilaista ja heille suoritetuista toimenpiteistä. Tulokset tilastoitiin ja analysoitiin 10-vuotisikäryhmissä, nuorimman ikäryhmän ollessa 20–29-vuotiaat ja vanhimman 50–60-vuotiaat. Tulokset ilmoitettiin prosenttiosuuksina ja tunnuslukuina. Tutkimusvuosien välillä ikäryhmien populaatio kasvoi 6,2 %, hoidettujen potilaiden ja suoritettujen toimenpiteiden määrät kasvoivat noin 20 %. Paikkauspotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 48 % ja paikkaustoimenpiteet kattoivat 11 % koko aineiston toimenpiteistä. Vastaavasti ennaltaehkäisypotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 3 % ja ennaltaehkäisytoimenpiteet kattoivat 0.3 % koko aineiston toimenpiteistä. Paikkauspotilaiden- ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Paikkaustoimenpiteiden suhteelliset osuudet ikäryhmien sisällä erosivat ikäryhmien kesken; laajemmat paikkaustoimenpiteet olivat suhteellisesti yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä. Viiden vuoden aikana havaittiin pienempien paikkaustoimenpiteiden määrän kasvua ja laajempien vähentymistä. Ennaltaehkäisyksi luokiteltujen potilaiden ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Ennaltaehkäisevät suun terveydenhoidon toimenpiteet olivat yleisempiä nuoremmilla ikäryhmillä. Paikkaushoitojen vähentyminen voi johtua työikäisten parantuneesta suunterveydestä, sekä muuttuneista hoitokäytännöistä. Ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito ei ollut tutkielmassa yleistä ja huolestuttava muutos oli toimenpiteiden huomattava väheneminen tutkimusvuosien välillä. Syiden selvittäminen vaatisi jatkotutkimuksia, jotka olisivat ajankohtaisia ottaen huomioon tulevan sosiaali- ja terveysalojen uudistuksen.