Browsing by study line "Mellanösternstudier, islamstudier och judaistik"

Tutkielmassa tarkastellaan Israelin ja kahden arabimaan, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Bahrainin välisen Abraham-sopimuksen herättämiä reaktioita jälkimmäisten naapurimaassa, Saudi-Arabiassa. Sopimus loi diplomaattisuhteet mainittujen maiden välille ja rikkoi siten arabimaailmassa pitkään jatkuneen perinteen olla olematta virallisesti tekemisissä Israelin kanssa. Saudi-Arabia puolestaan on merkittävä poliittinen vaikuttaja Lähi-idässä ja kahden sopimuksen tehneen emiirikunnan läheinen liittolainen. Siten sen näkemyksillä asiassa on sekä merkitystä että mielenkiintoa. Käytännön tutkimuskohteena ovat maan suurissa sanomalehdissä julkaistut kirjoitukset aiheesta, sekä lehtien omat toimitetut artikkelit että lukijoiden mieli-pidekirjoitukset. Kirjoitusten pohjalta tehdään päätelmiä maan hallinnon asennoitumisesta sopimukseen. Taustaoletus on se että lehtien toimitetut artikkelit heijastavat jotenkin hallinnon linjaa, kuten monissa autoritaarisen hallinnon maissa on tapana. Toisaalta mielipidekirjoitukset kertovat yksityisten kansalaisten näkemyksistä Israelin ja arabimaiden lähentymisen suhteen ja avartavat täten kuvaa tämän kehityksen aiheuttamista reaktioista näissä maissa. Eräs tutkielman tavoitteista onkin tarkastella sananvapauden tilaa Saudi-Arabiassa, sekä median että sen kuluttajien osalta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa sovelletaan konstruktionistista kansainvälisten suhteiden teoriaa. Sen lähtökohtana on valtion yhteiskunnallinen identiteetti, josta käsin sen poliittista käyttäytymistä tarkastellaan. Vertauskohtana on inhimillinen yksilöidentiteetti. Teorian juuret ovat täten sosiaali- psykologiassa mutta sitä on muokattu paremmin politiikan ja valtioiden kansainvälisten suhteiden tutkimukseen sopivaksi. Tämän tutkielman kannalta keskeiset alan teoreetikot ovat Michael Barnett ja Alexander Wendt. Arabimaiden identiteetti on kokenut muutoksia koko niiden itsenäisyyden ajan. Syynä ovat olleet erilaiset konfliktit joihin maat ovat ajautuneet, pitkälti Lähi-idän ei-arabialaisten maiden kanssa. Konfliktien seurauksena ne ovat joutuneet arvioimaan uudestaan suhdettaan toisiinsa ja mainittuihin muihin maihin, siis luomaan uudestaan oikeaoppisen arabismin normit. Julkilausumattomana päämääränä on ollut arabi-maailman poliittinen yhtenäisyys. Jokaisen konfliktin ja sitä seuranneen arvokeskustelun myötä tällainen yhtenäisyys on kuitenkin vähentynyt ja monet maat ovat alkaneet luoda kahdenkeskisiä suhteita alueen ei-arabialaisiin maihin. Abraham-sopimus kuuluu luontevasti tällaisten poliittista epäjärjestystä arabimaailmassa aiheuttaneiden tapahtumien sarjaan. Tutkielmassa vertaillaan tilannetta ennen ja jälkeen sopimuksen syntyä sekä sen aiheuttamia reaktioita arabimaiden hallinnoissa ja yksityisissä kansalaisissa. Aineiston perusteella on ilmeistä, että maiden yhtenäisyys ei ole paljon kasvanut Israelin ja parin Persianlahden emiirikunnan lähentymisen seurauksena. Pikemminkin hajaantuminen on jatkunut entiseen malliin. Monet Saudi-Arabian kansalaisetkin tuntuvat kannattavan maansa suhteiden normalisointia Israelin kanssa vaikka eivät sitä suoraan kirjoituksissaan sano. Maan virallinen asema Lähi-idän maiden yhteisössä tekee tämän kuitenkin vaikeaksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös että Saudi-Arabian perinteinen lehdistö on lojaali maan hallinnolle ja heijastaa varsin uskollisesti sen poliittista linjaa. Toisaalta yksityisillä kansalaisilla on varsin suuri vapaus ilmaista mielipiteensä lehtien palstoilla, tietyin rajoituksin. Ajoittain on vaikea havaita minkäänlaista eroa mielipidekirjoituksiin muiden, demokraattisempien maiden lehdissä. Sikäli maan huono maine sanan-vapauden suhteen ei ole täysin perusteltu. Kirjoitukset osoittavat, että Saudi-Arabian kansalaiset ja toimittajat tuntevat hyvin Lähi-idän monimutkaiset poliittiset olosuhteet ja voivat kirjoittaakin niistä suhteellisen vapaasti, varsinkin yksityiset kansalaiset. Toimittajat joutuvat tietysti valitsemaan sanansa huolellisemmin. Sikäli Saudi-Arabian media ei suuresti poikkea minkä tahansa maan vastaavasta.

Abstract Faculty of Arts Master’s Programme in Area and Cultural Studies, Middle Eastern Studies Haru Menard Family and nation as thought and lived by young LGBQ+ adults in Lebanon Master’s thesis May 2022 48 pages Keywords: Lebanon, family studies, post-colonialism, LGBTQ Supervisor: Hannu Juusola Abstract: While the idea of the Middle Eastern family is often invoked as an orientalist stereotype, the local everyday family practices are less examined. Similarly, a wealth of literature on Middle Eastern nationalisms and nation-states exists (from ‘women’s’ perspectives and otherwise). Yet ethnographic research on how local people negotiate identity and belonging in their daily interactions vis á vis the state has remained scarce until recently. This empirical research contributes to the growing body of research on contemporary everyday practices of family and kinship in the Middle East. In this thesis I study the Middle Eastern family and nation in Lebanon as conceptualised and practiced by local young adults who identify as LGBQ+ (Lesbian, Gay, Bi, Queer or other). I focus on the family and nation as historically constructed (tradition vs. present), politically applied (East vs. West) and yet corporeally and socially lived everyday practices. Family as a social category both maintains and has the power to challenge the social order. I approach “family” and “nation” from the vantage point of marginalised LGBQ+ persons in Lebanon, because I argue that they inhabit the double position of being rooted in the local socio-political order, while also resisting and reformulating it from the inside. Guided by postcolonial theory and methodology, my methodological aims are to reflexively explore how researcher positionality informs my research. Theoretically I aim to shed light on the young Lebanese LGBQ+ adults’ ways of negotiating everyday family and national belonging in Lebanon, as well as analyse at how they actively construct their future in Lebanon. My data consists of thirteen ethnographic conversations with Beirutian LGBQ+ young adults. Methodologically, the conversations were informed by post-colonial approaches to knowledge production and researcher positioning, while the data was analysed using a narrative method. In our conversations the participants described their social lives from multiple perspectives, including personal reflections about Lebanese sectarianism, norms and values as well as the recent developments in Lebanese society. They highlighted the need for a more just society that would be freed of sectarian loyalties as a basis for material wellbeing and civil rights. They often positioned themselves in places of in-betweenness, both in terms of personal identity constructions and politically, as this allowed them room to navigate the diverse and ever-changing socio-material circumstances. They creatively and in a multi-sited fashion engaged with the social and material resources available to them in the Lebanese state by refusing to identify with discourses of cultural authenticity as well as those of the “gay international”.

Tämä tutkimus kumpuaa välittömästä tarpeesta löytää rauhaa edistäviä mahdollisuuksia Lähi-idän alueella. Tutkimukseni tarkoitus on omalta osaltaan liittyä tuoreeseen tutkimusperinteeseen, joka haastaa miettimään uudelleen tapaa, jolla radikalisoitumista, sen ehkäisyä ja näihin liittyvää väkivaltaa tutkitaan Lähi-idässä. Israelin ja palestiinalaisten konflikti nousee esiin yhä uudelleen kansainvälisessä poliittisessa keskustelussa, YK:n turvallisuusneuvoston päätöksissä ja mediassa. Tämä konflikti vaikuttaa voimakkaasti Israelin ja arabivaltioiden suhteisiin, mikä antaa sille keskeisen alueellisen merkityksen. Tutkimus on toteutettu vertailevan tutkimuksen tutkimusstrategialla. Aineiston on kerännyt The Washington Institute for Near East Policy ‒ Arab Polling Project vuosina 2014‒2022, kasvotusten ihmisten kodeissa arabiaksi suoritetuilla kyselyillä. Edustavat otannat on valittu standardin maantieteellisen todennäköisyyden metodilla. Hypoteesina esitin, että Itä-Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset suhtautuvat myönteisimmin Israeliin ja juutalaisiin verrattaessa Länsirannan ja Gazan alueilla asuviin palestiinalaisiin, sekä arabivaltioihin. Hypoteesi osoittautui oikeaksi vuonna 2022 tehdyissä kyselyissä, mutta pitemmällä aikavälillä asenteissa oli huomattavaa vaihtelua, johtuen kontekstisidonnaisuudesta ja erilaisista tilanteista kyselyiden ajankohtina. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä tutkin, mitkä ovat aineistossa esiintyvät keskeiset tekijät, jotka erottavat Itä-Jerusalemin palestiinalaiset Länsirannan ja Gazan palestiinalaisista, sekä arabivaltioista. Toisena tutkimuskysymyksenä tutkin, kuinka Itä-Jerusalemin palestiinalaisten myönteiset asenteet voivat edistää rauhaa palestiinalaisalueiden ja arabivaltioiden suhteessa Israeliin ja juutalaisiin. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen, Itä-Jerusalemin erityispiirre ilmenee laaja-alaisissa myönteisissä asenteissa Israelia ja juutalaisia kohtaan, sekä myönteisissä asenteissa rauhaa edistävää toimintaa kohtaan. Vastauksena toiseen tutkimuskysymykseen, vuonna 2022 tehtyyn kyselyyn pohjautuen, enemmistö Itä-Jerusalemin palestiinalaisista kokee itsensä osaksi Israelilaista yhteiskuntaa. Palestiinalaiskysymys on heille tärkeä, mutta moraalinen este ohjaa heitä väkivallan sijaan rauhanomaisen ratkaisun suuntaan. Moraalinen este on kuitenkin kontekstista riippuvainen ja tästä syystä rauhaa edistävän Israelin valtion toiminnan on oltava väkivaltaa ja yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemista välttävää. Israel voi vaikuttaa palestiinalaisten ja arabivaltioiden asenteisiin omilla toimillaan, osoittamalla pidättyväisyyttä ja tahtoa rauhaan konkreettisten tekojen kautta.

The humanitarian crisis caused by the Syrian civil war has resulted in millions becoming refugees, most of whom are women and girls. Out of all countries, Lebanon hosts the largest number of refugees per capita. Lebanese policies have been generally marked by state absenteeism and the exclusion of Syrians. The policies together with the economic crisis in Lebanon have resulted in most of the refugees living in the country informally and in dire socioeconomic situation. The objective of this thesis is to look at gender-based violence against Syrian refugee women and girls in Lebanon through a feminist political economy framework. This is done through analyzing interviews conducted with Lebanese experts and triangulating the data with existing academic and non-academic research. The Lebanese exclusionary policies, the political economy of the country, and the patriarchal structures expose Syrian women to socioeconomic violence and create a pool of people who are vulnerable to exploitation, violence, and unfree labour. Said factors also lead to resorting to negative coping strategies, such as survival sex, child marriage, and entering precarious work conditions. There is an interconnection of acceptance of violence, patriarchal norms, and institutional structures that all heighten the risk of IPV for Syrian refugee women. While women feel empowered by their access to resources through work, the risk of IPV grows as men are unable to fulfil their roles as the ideal masculine breadwinner and develop violent masculinities as an answer to marginalization. Syrian families, and sometimes girls themselves, resort to child marriage to seek protection and ease the financial constraints, which further keeps girls in the cycle of poverty and violence. Syrian women and girls face multiple forms of gender-based violence in Lebanon. The violence has a material basis which is accelerated by the socioeconomic situation and Lebanon's approach to the refugee crisis. The patriarchal structures that persist in the Syrian and Lebanese societies heighten women's vulnerability to violence and normalise it. The socioeconomic situation and the patriarchal values are upheld by the state policies and structures that fail to provide adequate protection to refugees and women, leading to marginalisation and giving space to actors, such as employers and landlords, who use the situation for their own benefit. Instead of looking at violence women and girls face as separate incidents, it is more useful to look at the continuums of violence that are present in the Syrian women and girls’ lives.

Tutkielmani aihe on messiaaninen juutalaisuus, jota tarkastelen Israelin valtion kontekstissa. Tarkastelun kohteena ovat israelilaisten sanomalehtien messiaanisista juutalaisista luomat representaatiot ja niissä tapahtuneet muutokset aikavälillä 1977–2020. Aineistoni koostuu 282 israelilaisissa sanomalehdissä julkaistusta artikkelista. Toteuttamani media-analyysi on kolmivaiheinen kehysanalyysi. Aluksi kategorisoin aineiston, minkä jälkeen tein suppean tilastollisen analyysin. Analyysin edellisten vaiheiden ohjaamana tein lopuksi kvalitatiivisen kehysanalyysin. Tutkielman tulosten mukaan messiaaniset juutalaiset on esitetty Israelin valtakunnallisissa sanomalehdissä toisinaan joukkona, joka uhkaa yhteiskunnan rauhaa ja juutalaisen kansan yhtenäisyyttä ja toisinaan hyväntahtoisena ja elämäntavoiltaan esimerkillisenä uskonnollisena vähemmistönä. Heistä on kerrottu ylivoimaisesti eniten heidän kohtaamansa vastustuksen ja ongelmien kautta. Tapausten joukossa on konkreettisten hyökkäyksien lisäksi syrjintään, lähetystyön vastustamiseen ja maahanmuuton haasteisiin liittyviä aiheita. Uutisoinnissa on korostettu vastakkainasettelua, tilanteiden jännittyneisyyttä ja kristinuskon ja juutalaisuuden välisiä negatiivisia historiallisia assosiaatioita. Toisaalta messiaanisia juutalaisia vastustavia osapuolia on myös kritisoitu, ja toimittajat ovat painottaneet suvaitsevaisuutta ja arvostelleet Israelin uskonnonvapaustilannetta. Monet messiaaniset juutalaiset yksilöt ovat saaneet äänensä sanomalehdissä kuuluville, mutta heitä on myös kuvattu lokeroivilla, stereotyyppisillä ja epäluuloisilla määritelmillä. Lisäksi sanomalehdissä on kerrottu Israelin lainsäädännön ja muiden israelilaisten toiminnan vaikutuksista messiaanisten juutalaisten valintoihin ja elämäntapoihin. Aineistossa näkyy joitakin muutoksia messiaanisten juutalaisten representaatioissa noin 40 vuoden aikana. Aineiston jälkipuoliskolla sanomalehdissä on oltu aiempaa kiinnostuneempia messiaanisista juutalaisista yhteisöistä ja yksilöistä sekä messiaanisesta juutalaisuudesta ilmiönä. Israelissa voimakkaasti vastustettavaa lähetystyötä ei toisaalta ole yhdistetty messiaanisiin juutalaisiin yhtä vahvasti kuin aiemmin. Messiaanisten juutalaisten määrällisen lisääntymisen myötä israelilaiset sanomalehdet ovat alkaneet aiempaa useammin esittää heidät osana Israelin juutalaista kansaa, mutta ei uskonnoltaan juutalaisina.

Tutkin tässä maisterintutkielmassa haastattelumenetelmällä Suomessa asuvien irakilaistaustaisten nuorten aikuisten elämässä esiintyviä keskeisiä ryhmäidentiteettejä. Tutkimuksessa analysoin haastateltavien kertomuksista nousevia teemoja liittyen heidän kansalliseen- ja uskonnolliseen identiteettiinsä. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Haastatteluun osallistui viisi 23–28- vuotiasta ensimmäisen ja toisen sukupolven irakilaistaustaista Suomessa asuvaa nuorta aikuista. Informanttieni valinnan kriteereinä olivat irakilais- ja muslimitausta. Tutkimus on laadullinen ja pyrkii nostamaan esille haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä niitä mitenkään yleistämättä koskemaan koko Suomessa asuvaa irakilaisyhteisöä kohtaan. Haastattelemani muslimi- ja irakilaistaustaisten Suomessa asuvien nuorten aikuisten narratiiveissa ilmenee vahva uskonnollinen identiteetti ja toisaalta lähes kaikilla identifioituminen suomalaiseen kansalliseen identiteettiin on heikkoa. Kieli on uskonnon ohella yksi merkittävistä identifioitumisen perusteista eri kansallisiin identiteetteihin. Kokemus ryhmäidentiteetteihin kuulumisesta ei korreloi kaikkien kohdalla keskenään, mikä näyttäytyy joko vahvana identifioitumisena tai heikkona identifioitumisena kaikkiin ryhmäidentiteetteihin.

Radikaali-islamistisen terroristijärjestö Isisin niin sanottu kalifaatti kukistui alkuvuodesta 2019 Syyriassa. Kalifaatin jäljiltä alueella oli tuhansia ulkomaalaisia, jotka olivat matkustaneet Syyrian ja Irakin konfliktialueelle 2010-luvun aikana. Heidän joukossaan oli 11 suomalaista naista ja heidän lapsensa, jotka päätyivät Syyriassa sijaitsevalle al-Holin leirille. He olivat valtavan mediahuomion kohteena loppuvuodesta 2019. Julkisessa keskustelussa kiisteltiin siitä, onko Suomi velvollinen auttamaan al-Holin leirillä olevia naisia ja heidän lapsiaan. Maisterintutkielma analysoi tapoja, joilla al-Holin naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kuvattiin Helsingin Sanomissa. Erityisesti tarkastellaan, miten sukupuoli vaikutti tapaan, jolla naisten roolia järjestössä kehystettiin. Terroristiseen toimintaan kytkeytyvien naisten kuvaamisesta on tehty kansainvälistä tutkimusta. Myös Syyriaan ja Irakiin lähteneiden naisten mediakuvauksia on tutkittu maailmalla. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että naisten osallistuminen poliittiseen väkivaltaan mielletään poikkeukselliseksi tai jopa luonnottomaksi. Naisten toimintaa kuvaillaan eri tavoin kuin miesten. Sitä selitetään usein ammentamalla erilaisista sukupuoleen liittyvistä stereotypioista. Tyypillistä on, että naisten toimijuutta ja toiminnan poliittisia motiiveja häivytetään. Heidän osallistumistaan poliittiseen väkivaltaan selitetään esimerkiksi henkilökohtaisilla syillä tai naisten kuvaillaan joutuneen manipuloinnin uhreiksi. Tutkielma peilaa aiemmin tehtyä tutkimusta suomalaiseen uutiskontekstiin. Aineistona toimivat Helsingin Sanomien printtilehdessä ja verkkosivuilla joulukuussa 2019 julkaistut jutut. Kaikkiaan artikkeleita oli 72. Tutkielmassa analysoidaan kehyksiä, joita al-Holin naisten toimijuuteen ja sukupuoleen liitettiin. Menetelmänä kehysten tutkimisessa toimi sisällönanalyysi. Tutkielma toteaa, että julkisen keskustelun päähuomio oli joulukuussa 2019 al-Holin ympärille syntyneessä poliittisessa kuohussa. Siksi naisten taustoja ja toimintaa Isisin valtiokokeilussa käsiteltiin tiiviisti suhteessa aiheesta julkaistuun suureen juttumäärään. Usein jutuissa naisten roolia kehystettiin Isisissä lyhyesti. Naisten roolin kuvaamiseen ei ollut lehdessä myöskään yhtä vakiintunutta tapaa. Naisten annettiin ymmärtää olleen lähellä Isisiä esimerkiksi vaimoina tai kalifaatin asukkaina kuvaamatta heitä järjestön varsinaisiksi toimijoiksi. Toisaalta lähes yhtä usein jutuissa oli viittauksia aktiiviseen toimijuuteen, kuten esimerkiksi naisten rooliin Isisin tukitoiminnassa. Sen sijaan viittauksia väkivaltaan osallistumisen mahdollisuuteen oli hyvin harvoin. Muutamissa jutuissa Isisiin liittyvää kehystä ei ollut lainkaan. Naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kehystettiin varovaisemmin kuin miesten, joihin viitattiin aineistossa usein suoraan Isisin taistelijoina. Vaikka naisten roolia saatettiin kuvata tiiviisti, heidän annettiin toisaalta hyvin usein ymmärtää olevan turvallisuusuhka. Naisten mahdollista auttamista Suomeen perusteltiin heidän lastensa pelastamisella. Lasten oikeudet menivät siis useimmiten uhkan edelle. Juuri lapsista puhuttaessa naisten toimijuus korostui, sillä heidän kuvailtiin olevan vastuussa päätymisestään konfliktialueelle toisin kuin lasten. Toimijuuden esittäminen oli siis myös kontekstisidonnaista. Naisten äitiys korostui usein jutuissa, mikä on tyypillistä naisten kohdalla aiemmankin tutkimuksen valossa. Tutkielma vahvistaa aiemman tutkimuksen viitteitä siitä, että terroristiseen toimintaan kytkeytyvien miesten ja naisten toimintaa kuvataan eri tavoin. Lehden kuvauksissa oli kuitenkin erilaisia vivahteita.