Browsing by study line "Venäjän kieli ja kirjallisuus"

Tutkielmassa käsitellään venäläisen rap-artisti Oxxxymironin eli Miron Fjodorovin konseptialbumia Gorgorod vuodelta 2015. Albumi on Oxxxymironin toinen studioalbumi. Tutkielmassa analysoidaan rap-lyriikoita konseptuaalisuuden ja intertekstuaalisuuden näkökulmista tekstianalyysin keinoin. Aiemmin teosta on tutkittu yksittäisissä artikkeleissa, mutta tämä tutkimus tarjoaa laajemman analyysin konseptialbumin sisäisistä sekä ulkoisista viittaussuhteista. Oxxxymironin omalaatuinen tyyli kirjoittaa tekstejä ja sisällyttää niihin intertekstuaalisia viittauksia sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä tekee konseptialbumin tutkimuksesta erityisen mielenkiintoisen, sillä Oxxxymiron on itsekin tunnettu yhteiskunnallisena vaikuttajana sekä kirjallisuudentutkijana. Oxxxymiron on tunnettu jopa taiteellisista rap-lyriikoistaan ja hänen tuotantoaan voidaan kutsua taiteelliseksi rapiksi. Tutkielma vastaa kysymyksiin siitä, miten runolliset piirteet, intertekstuaaliset viittaukset ja albumin kappaleet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden eli konseptialbumin, sekä miten tekstin sisäiset viittaussuhteet rakentavat yhtenäistä tarinaa. Albumin yhtenäisyyttä tutkin esimerkiksi Pekka Tammen kysymysten pohjalta sekä tekstiä tekstissä Juri Lotmanin teoriaan nojaten. Rap-lyriikoiden runollisia piirteitä analysoin Auli Viikarin runousopin pohjalta. Keskeisenä aineistona on kaikki Gorgorod-albumin laululyriikat, joita tutkitaan tutkimuskirjallisuuden avulla. Erityisesti tutkielmassa keskitytään raamatullisiin, mytologisiin ja historiallisiin viittauksiin, mutta myös muihin, kuten kirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin liittyviin viittauksiin. Tutkielman tuloksista tulee ilmi, miten Oxxxymironin käyttämät intertekstuaaliset viittaukset luovat niin albumin sisällä kuin sen ulkopuolellekin laajoja viittausten verkostoja. Lukuisat vertaukset kehittävät yhteyksiä niin historiaan kuin tunnettuihin kertomuksiin, ja Gorgorodin tapauksessa voidaankin puhua laajasta hypertekstistä. Viittaussuhteet muodostavat albumilla monia eri kerronnan tasoja monessa eri aikatasossa, mikä lisää albumin juoneen ikään kuin monia pienempiä kertomuksia. Myös runolliset piirteet ja troopit osaltaan rakentavat albumin yhtenäisyyttä. Tutkielman tulokset tarjoavat laajemman katsauksen yhden Venäjän suosituimman rap-artistin Gorgorod-albumiin käsitellen albumin lukuisia intertekstuaalisia viittauksia sekä kieltä nimenomaan yhtenäisen kokonaisuuden muodostumisen näkökulmasta. Näin ollen tutkielma tarjoaa tarkemman analyysin venäläiseen rap-lyriikkaan.

В данной работе рассматривается кинокартина Сергея Александровича Соловьева «Сто дней после детства», созданная в 1975 году и относящаяся к условно очерченному периоду кинематографа застоя. Данный период был отмечен довольно пестрым разнообразным кинорепертуаром, а также особым интересом со стороны режиссеров к экранизациям литературных классических произведений. Данный факт отчасти обусловливает и насыщенность в рассматриваемой кинокартине художественными цитатами, аллюзиями и прочими отсылками к классическому мировому искусству. Главной задачей данного исследования является выявление функций наличествующих в киноматериале других текстов – главным образом, упомянутых выше художественных цитаций, обеспечивающих приращение смысла основного кинотекста. В качестве методологической основы в работе применены социально-исторический подход, являющийся традиционным в области искусствоведения, а также инструментарий герменевтического подхода и основные принципы теории интертекстуальности. В данной связи автор работы адресуется прежде всего к школе Кирилла Тарановского и его теории подтекста. В ходе исследования выявлены основные задачи и функции используемых художественных цитат, аллюзий и иных обращений к мировому искусству, заключающиеся главным образом, во-первых, в конструировании особого культурно насыщенного пространства, внутри которого происходит развертывание личностного развития персонажа. Во-вторых, искусство выполняет функции выразителя и озвучивателя внутреннего мира главного героя, оставляя наиболее значимые слова за классическими произведениями, а не за прямой речью персонажа. И в-третьих, с помощью художественного контекста создается сам образ главного героя – образ подростка, относящегося к конкретному историческому периоду.

Tiivistelmä: Venäjänkieliset ovat suurin vieraskielisten kieliryhmä pääkaupunkiseudulla. Tässä tutkimuksessa, jonka tuloksista raportoidaan eri tahojen opetusviranomaisille, tarkastellaan pääkaupunkiseudun venäjä omana äidinkielenä -opettajien näkemyksiä oppiaineen statukseen ja arviointiin liittyen sekä heidän kokemiaan haasteita. Työn empiirinen osa toteutettiin kvantitatiivisena ja laadullisena tutkimuksena, aineistonkeruumenetelminä oli kyselytutkimus, haastattelu sekä havainnointi. Kaikki venäjää äidinkielenä opettavat ovat päteviä aineenopettajia. Oppiaineen kuuluminen pakollisten oppiaineiden joukkoon auttaisi ratkaisemaan monia käytännön ongelmia. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista lainsäädännöllisistä ja koulutuksellisista syistä. Oman äidinkielen opettajien muodollisen pätevyyden puute oli yksi syy siihen, että oppiaine poistettiin opetussuunnitelmasta vuonna 2004. Tämä ei silti vähennä monien asiantuntijoiden kriittistä suhtautumista päätökseen. Tutkimukseen osallistuneista 21 opettajasta 16 on sitä mieltä, että oma äidinkieli ansaitsee koulun oppiaineiden joukossa tasa-arvoisen statuksen ja sen arvosanan täytyy olla mukana perusopetuksen päättötodistuksen keskiarvoon vaikuttavien oppiaineiden arvosanojen joukossa. Tämä tulos on pääasiassa linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Numeroiden antamisen voi aloittaa jo neljännellä luokalla, mutta ennen 9. luokkaa se ei ole pakollista. Espoossa opetuksen järjestäjä suosittelee jättämään arvioimatta numeerisesti ennen päättöarviointia ne oppilaat, jotka saisivat arvosanaksi alle 8. Osa alakoulun opettajista suhtautuu tietyllä varauksella numeeriseen arviointiin siirtymiseen, osa antaa numeroita osana formatiivista arviointia jo ensimmäisestä luokasta alkaen. Joidenkin opettajien on helpompaa antaa numeroarvosanoja varsinkin 5. ja 6. luokalla. Jotkut opettajat eivät ole valmiita arvioimaan numeerisesti peruskoulussa, koska molempien arviointitapojen käyttö ryhmässä lisää eriarvoisuutta ja vanhempien yhteydenottojen määrää. Enemmistön mielestä määrällisen arvioinnin tulee olla kiinteä osa oman äidinkielen opetusta viimeistään yläkoulussa. Erinomaisen venäjän taidon kriteerejä muunkielisessä ympäristössä ei ole, joten oppilaiden ei ole helppoa saada omasta äidinkielestä arvosanaa 10. Siksi on suositeltavaa jatkossa numeerisen arviointikriteerien laadinnassa huomioida, että samassa ryhmässä on useimmiten hyvin monentasoisia oppilaita. Sanallinen arviointi koettiinkin sopivaksi arviointimenetelmäksi omassa äidinkielessä hyvin heterogeenisen oppilasaineksen vuoksi, mutta samalla sen on todettu olevan uudistamisen tarpeessa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että erillisellä todistuksella on vain vähän arvostusta, mutta peruskoulun nivelvaiheessa todistuksesta saattaa olla hyötyä. Opettajat näkevät ryhmien isot oppilasmäärät suurimpana huolenaiheena, joka heikentää oppiaineen tulevaisuuden näkymiä. Kyselyn mukaan enemmistö pitää tuntimäärää riittävänä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden liitteessä olevaa oppiaineen opetussuunnitelmaa pidettiin liian yleisluontoisena, ja jotkut eivät tienneet sen olemassaolosta lainkaan . Jokainen oppilas opiskelee juuri parhaimman tasonsa mukaisen oppikirjan mukaisesti, esimerkiksi yhdeksäsluokkalainen voi opiskella venäläisessä koulussa käytössä olevan 6. luokan äidinkielen oppikirjan mukaan. Joidenkin opettajien omat opetussuunnitelmat on laadittu heidän oppilaidensa edellytysten ja heidän käyttämiensä oppikirjojen pohjalta. Oman äidinkielen tuntien sijoittaminen oppilaan muun lukujärjestyksen ulkopuolelle kyseenalaistaa numeerisen arvioinnin toimivuuden niillä oppilailla, jotka ehtivät olla tunnilla vain 20–30 minuuttia sekä lisää opetuksesta pois jääneiden oppilaiden määrää varsinkin yläkoulussa. Yhdeksäsluokkalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa päättötodistuksen keskiarvoon suorittamalla venäjää A1-kielenä joko Suomalais-venäläisessä koulussa tai oman äidinkielen opettajalle. Pääkaupunkiseudulla on hyvät edellytykset opiskella venäjää äidinkielenä A2-tyyppisenä valinnaisaineena, mutta asiasta tarvitaan perusteellista opetuksellista ja lainsäädännöllistä selvitystyötä. Tämä ei ole yhdenvertaisuuden periaatteesta katsottuna pois muilta äidinkieliltä, jotka eivät täytä valinnaisaineen kriteerejä.

I denna avhandling har rektionerna av de tio mest förekommande prepositionerna i ryskan jämte dess motsvarigheter i ukrainskan beskrivits. Urvalet prepositioner i undersökningen baserar sig på den information som beskrivits i frekvensordboken ”Новый частотный словарь русской лексики” skriven av Ljasjevskaja och Sjarov (2009). Studiens målsättning utgörs av en jämförelse av prepositionerna och dess bruk, d.v.s. en demonstration av likheter och olikheter gällande detta fenomen mellan de två östslaviska språken i fråga utan att ta fasta vid språkpolitiska frågor eller andra motsvarande ämnen. I denna avhandling förekommer enbart sådana språkliga uttryck som återfinns i källmaterialet. I arbetets teoridel har de mest väsentliga begreppen som hör ihop med arbetets tema definierats. Utöver detta har även de mest centrala grammatikaliska fenome-nen i ukrainskan beskrivits för att underlätta förståelsen av exemplen i avhandling-ens undersökningsdel. Avhandlingen har genomförts på basis av studier av lingvistisk litteratur i ämnet. Eftersom ryskan och ukrainskan bägge hör till de östslaviska språken, återfanns det av naturliga skäl många gemensamma drag. Den mest framträdande olikheten som framkom i studien var att ryskans och ukrainskans prepositioner inte direkt motsvarar varandra, och att det finns fall då de används på olika sätt. Speciellt framträder detta vid val av korrekt preposition i samband med översättningar. Dessutom bör man lägga märke till att i ukrainskan kan en och samma preposition uttrycka sådana betydelser, som i ryskan uttrycks av olika prepositioner.

Tutkielmassa käsitellään runoilija Sergei Jeseninin (1895-1925) ja tanssija Isadora Duncanin (1877-1927) suomalaista reseptiota. Jesenin tuli tunnetuksi maaseutuaiheisista runoistaan ja imaginistiryhmittymään kuulumisesta. Duncan keskitti huomionsa luonnolliseen liikkeeseen luodakseen maaperää uudelle tanssille. Tutkimuskohteena on suomalainen 1900-luvun alun sanomalehtireseptio ja sen suomalaiselle lukijalle antama kuva Jeseninistä ja Duncanista. Tutkimuksen kohteeksi nousee myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Teatterimuseon arkistoissa säilynyt Elsa Soinin näytelmä Rakkauden tanssijatar. Näytelmää, jonka päähenkilönä toimii Duncan, esitettiin vuosina 1931 ja 1932 kahden suomalaisen teatterin ja yhden kiertueteatterin voimin. Tavoitteenamme on selvittää näytelmän synty-yhteyksiä 1920-luvun loppupuolen Suomessa, jossa niin Jesenin kuin Duncankin herättivät mielenkiintoa esimerkiksi Tulenkantajien keskuudessa. Keskitymme näytelmäanalyysissa Duncanin ja Jeseninin hahmojen päämotiivien erittelyyn, ja luomme katsauksen myös näytelmän sanomalehtireseptioon. Biografisena lähdeaineistona Duncanin omaelämäkerran lisäksi käytetään Jeseninistä ja Duncanista kirjoitettuja elämäkertoja, artikkeleita ja tutkimuksia. Biografinen aineisto asetetaan vuoropuheluun suomalaisen sanomalehtireseption ja Soinin näytelmän kanssa. Hyödynnämme sanomalehtitutkimuksen lisäksi lähilukua erityisesti näytelmän kohdalla, käännöshistorian tutkimusta ja runoanalyysia. Näytelmän Jeseninin ja Duncanin hahmoanalyysin lisäksi keskitymme Jeseninin runotuotannon erittelyyn, sillä näytelmä sisältää suomennettuja katkelmia hänen tuotannostaan.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kielten maisteriohjelma Opintosuunta: Venäjän kieli ja kirjallisuus Tekijä: Lioudmila Leini Työn nimi: Kollokacii v uchebnyh tekstah po RKI (na materiale korpusa RuFoLa). Työn laji: Pro gradu -tutkielma Kuukausi ja vuosi: Tammikuu 2023 Sivumäärä: 48 Avainsanat: kollokaatio, frekvenssi, korpus, oppikirjakorpus, venäjä vieraana kielenä Ohjaaja tai ohjaajat: Johanna Viimaranta Säilytyspaikka: Humanistisen tiedekunnan kirjasto – Helda / E-Thesis (opinnäytteet) Muita tietoja: Työn nimi suomeksi: Kollokaatiot venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä (aineistona RuFoLa -korpus) Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin substantiiveihin ja verbeihin liittyviä kollokaatioita venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä. Аineistona käytetään RuFoLa (Russian as a Foreign Language) -korpusta, joka sisältää venäjän kielen vuoden 1990 jälkeen julkaistujen oppikirjojen tekstejä. Johdannossa käsitellään kollokaatioiden opettamisen ja oppimisen monimutkaisuutta sekä merkitystä. Samassa yhteydessä esitetään varsinainen tutkimuskysymys: missä määrin venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä olevat kollokaatiot pohjautuvat elävään nykyvenäjään? Johdantoa seuraavassa teoreettisessa osiossa paneutetaan kollokaation käsitteisiin traditionaalisen ja korpuslingvistiikan lähtökohdista sekä määritellään kollokaation määritelmä vieraan kielen oppimisen näkökulmasta. Sitä seuraavassa teoreettisessa osiossa läpikäydään lyhyesti tutkielmassa käytetyt korpukset (RuFoLa, НКРЯ) ja ohjelmistot (Sketch Engine, CoCoCo). Korpusanalyysin avulla opetustekstien kollokaatioita vertaillaan analogisiin, venäjän kielen НКРЯ -korpuksessa oleviin kollokaatioihin. Vertailussa otetaan huomioon kollokatioiden suhteelliset frekvenssit molemmissa korpuksissa ja kollokatioiden esiintymiset tärkeimpien joukossa НКРЯ -korpuksessa. Analysoimalla substantiiveihin ja verbeihin liittyviä kollokaatioita päädytään johtopäätökseen, että venäjä vieraana kielenä -opetustekstit heijastavat suhteellisen hyvin nykyaikaista elävää venäjän kieltä kollokaatioiden osalta. Venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä olevat kollokaatiot pohjautuvat useammin merkittävään ja toistuvaan НКРЯ -kieliaineistoon. Opetustekstien substantiiveihin liittyvät kollokaatiot ovat usein Venäjän maantuntemukseen ja opiskelemiseen liittyvää sanastoa. Tätä selittää se, että kaikki RuFoLa -korpuksen oppikirjat ovat tarkoitettu ylioppilaille sekä korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille. Verbeihin liittyvät kollokaatiot ovat useimmin ns. universaalisia eli yleisiä, joita käytetään kielessä esimerkiksi opiskelupaikasta, ammatista tai asuinalueesta riippumatta. Kyseiset kollokaatiot kompensoivat jossain määrin substantiiveihin liittyvien kollokaatioiden erikoisuutta. Lopputuloksena voidaan todeta, että tämä tutkimustyö voi olla hyödyllinen useille kohderyhmille: venäjän kieltä opiskeleville opiskelijoille, venäjän kielen opettajille, jotka pyrkivät työskentelemään niin vaikean leksikaalisen materiaalin kuin kollokaatioiden kanssa venäjän kielen tunneilla sekä kaikille kielen tutkimisesta ja relevantista korpusanalyysistä kiinnostuneille. Jatkotutkimuksen kannalta voisi olla mielenkiintoista paneutua kollokaatioiden tarkasteluun venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä (RuFoLa) huomioiden erityisesti oppikirjojen kuulumisen jollekin tietylle CEFR:n tasolle. Jatkotutkimuksissa erityisen houkuttelevalta tuntuu myös ajatus luoda oppikirjakorpus Suomessa julkaistavista venäjän kielen oppikirjoista. Tällainen työ, toki työläs sellainen, voisi olla palkitsevaa, sillä se tarjoaisi mahdollisuuden syventää aihetta tulevaisuudessa ja tehdä muita lukuisia mielenkiintoisia tutkimuksia.

Tutkielmassa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin avulla, kuinka Krimin liittäminen Venäjään on kielellisesti oikeutettu Venäjän federaation virallisissa tiedonannoissa. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta transkriboidusta puheesta, jotka on haettu Integrum-tietokannasta hakulausekkeella ”Krim ja liittäminen” aikavälillä 17.3.2014–30.4.2014. Kaksi valituista puheista on Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin, kaksi silloisen Duuman puheenjohtajan, Sergei Naryshkinin, yksi presidentti Vladimir Putinin ja lisäksi materiaalina on transkriptio Krimin Venäjään liittämisen seremoniasta Kremlissä. Tutkielman metodi on pääosin kvalitatiivinen ja se pohjautuu kriittisen diskurssianalyysin teoreetikon Theo van Leeuwenin teoriaan diskursiivisesta legitimaatiosta. Teoriassa on jaoteltu neljä kategoriaa: auktorisointi, moralisointi, rationalisointi ja tarinan kerronta, joiden kautta esimerkiksi jokin poliittinen toimi voidaan kielellisesti oikeuttaa yhteiskunnassa. Van Leeuwenin teorian mukaan jonkin asian oikeuttamiseksi ei tarvitse käyttää kaikkia kategorioita, mutta yhden kategorian esiintyminen on välttämätöntä. Lisäksi on otettava huomioon, että oikeuttamisen eri kategorioita voi käyttää sekä jonkin asian legitimoimiseksi että delegitimoimiseksi. Auktorisoinnin kategoria pitää sisällään viittaukset muun muassa lakiin ja sääntöihin, asiantuntijoihin, enemmistön mielipiteeseen ja perinteisiin. Moralisoinnilla tarkoitetaan viittauksia moraaliin ja moraalijärjestelmiin ja oikeuttamisen kohde legitimoidaan arvoihin viitaten. Rationalisoinnin kategoria puolestaan pitää sisällään oikeuttamisen rationaalisten kaavojen kautta, esimerkiksi viittaamalla hyötyyn, vaikutuksiin ja seurauksiin. Tarinan kerronnalla tarkoitetaan puheissa käytettäviä niin kutsuttuja tositarinoita tai moraalitarinoita, joissa toimija joko palkitaan yhteiskunnallisesti hyväksytyn toiminnan vuoksi tai rangaistaan normien vastaan toimimista. Van Leeuwenin teorian lisäksi tutkielmassa tarkastellaan puheita retorisen vaikuttamisen keinojen kuten leksikaalisen toiston, vastakkainasettelun, tunteisiin vetoamisen ja kielikuvien kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä kaikkia van Leeuwenin teorian kategorioista on käytetty Krimin Venäjään liittämisen oikeuttamiseksi, ja mitä kategorioista mahdollisesti on käytetty eniten. Tarkastelun alla on myös laajemmin puheissa käytetty kieli ja Venäjän valtion tiedonantojen johdonmukaisuus. Tutkimustulokset osoittavat, että käytetyin oikeuttamisen kategoria puheissa on auktorisointi. Kuitenkin lukuun ottamatta tarinan kerronnan kategoriaa, kaikki kategoriat esiintyvät valtion tiedonannoissa suhteellisen tasapuolisesti. Analyysin mukaan Krimin liittäminen Venäjään on pääasiallisesti oikeutettu viitaten kansainväliseen lakiin tai sopimuksiin, asiantuntijoihin (usein nimeltä mainitsemattomiin), enemmistön mielipiteeseen, Ukrainan etnisten vähemmistöjen kärsimyksiin ja pelastamiseen, ulkoiseen, läntiseen uhkaan ja Krimin niemimaan ja Venäjän yhteiseen historiaan. Käytetyimpien vakuuttamisen retoristen keinojen joukossa puheissa oli vastakkainasettelu, leksikaalinen toisto, tunteisiin vetoaminen sekä ironian ja metaforien käyttö. Samat argumentit ja retoriset keinot toistuivat eri tiedonannoissa, mikä todistaa tiedonantojen johdonmukaisuuden.

Данная магистерская работа исследует падежные ошибки русского языка в письменной речи носителей русского языка в Финляндии. Для написания исследования нами был проведен количественный подсчет и классификация падежных ошибок в материале, полученном в 2019 году из Русского учебного корпуса (www.web-corpora.net.). Целью исследования является нахождение признаков избыточности падежной системы в русском языке. Также мы хотим выяснить, в каких случаях чаще всего случаются падежные ошибки в письменной речи носителей русского языка в Финляндии, какие падежи наиболее часто используются неверно и какое влияние доминантный финский язык оказывает на падежные ошибки в русском. Для анализа нами было использованы падежные ошибки (101 единица), допущенные в русской письменной речи финскими эритажными носителями. Далее эти ошибки были подвергнуты классификации, в основу которой легла литературная норма русского языка. Основываясь на результатах исследования мы выяснили, что отсутствие семантических ошибок, которые появились бы по причине неверного использования падежной системы русского языка, свидетельствует об избыточности падежной системы, поскольку смысл высказывания, адресованного читающему, остается понятным. Чаще всего эритажные носители русского языка в Финляндии совершают падежные ошибки при управлении глагола и существительного, используя неверно родительный и именительный падежи. Доминантный финский язык оказывает незначительное влияние на падежные ошибки в русском языке эритажников.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kaksi venäjän kielen sukua, maskuliini ja feminiini, käyttäytyvät naista ja miestä tarkoittavien lainasanojen käytössä. Lainasanojen käyttöä tutkitaan viiden eri maskuliinimuotoisen henkilöä tarkoittavan substantiiviesimerkin ja niiden mahdollisten feminiinimuotoisten vastineiden avulla. Tutkimusaineistona käytetään Integrum-tietokantaa ja sieltä tietyin rajauksin haettuja esimerkkejä. Aineistoa on rajattu ajallisesti ja substantiivin sijan mukaan mahdollisimman relevanttien esimerkkien saamiseksi. Venäjän kielen kielioppia käsittelevien teosten pohjalta on luotu kriteerit sille, mitä tutkimuksessa halutaan selvittää sanojen käytöstä. Tutkielman alussa todetaan, että venäjän kielen kaksi sukua, maskuliini ja feminiini, tyypillisimmin ilmaisevat elollisten substantiivien sukua. Yhdellä merkityksellä on yleisimmin sekä maskuliini- että feminiinimuoto. Kieliopillisesti tyypillisin tilanne on se, että maskuliinimuotoista sanaa käytetään miehestä puhuttaessa ja feminiinimuotoista sanaa vastaavasti naisesta puhuttaessa. Tutkielmassa todetaan, että maskuliinimuotoisia sanoja on olemassa venäjän kielessä enemmän kuin feminiinimuotoisia, ja on tapauksia, joissa jollain merkityksellä on vain maskuliinimuoto. Tällöin myös naisesta puhuttaessa käytetään maskuliinimuotoa. Myöskään yhdellä tutkimuksen 5 esimerkkisubstantiivista ei ole feminiinimuotoista vastinetta. Tutkimuksessa kerrotaan, että venäjän kielessä negatiivisia feminiinimuotoja on maskuliinimuotoja enemmän. Lisäksi maskuliinimuoto on näistä kahdesta muodosta oletusarvoinen eli sitä käytetään aina silloin, kun sukupuoli ei ole selvillä. Tähän pohjautuen tutkimuksessa pyritään selvittämään toisaalta maskuliinimuotoisten sanojen käyttöä silloin, kun niitä käytetään naisesta puhuttaessa. Tutkielma pyrkii myös selvittämään, onko näiden maskuliinimuotoisten esimerkkisanojen feminiinivastineilla yleisesti negatiivisempi merkitys. Maskuliinimuotoisten sanojen käyttöä naisesta puhuttaessa tutkitaan kongruoivien sanojen kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan, kumpaa muotoa attribuutti ja verbi suosii, kun puhutaan naisesta. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, onko näiden esimerkkisanojen feminiinimuotoisilla vastineilla yleisesti negatiivisempi merkitys kuin vastaavilla maskuliinimuodoilla. Tutkielman päätulokset ovat, että maskuliinimuotoisen sanan kanssa kongruoivista sanoista attribuutti on useimmiten maskuliinimuodossa, vaikka puhuttaisiinkin naisesta. Toisaalta verbi on useammin feminiinimuodossa maskuliinimuotoisesta sanasta huolimatta naisesta puhuttaessa. Vaihtelua eri sukujen käytön välillä kuitenkin on havaittavissa. Tutkimuksessa todetaan, että kongruoivien sanojen käyttö esimerkkisanojen kanssa on suhteellisen vapaata. Feminiinimuotoisilla lainasanoilla ei huomattu yleisesti negatiivista merkitystä. Vain yhdellä feminiinimuotoisista sanoista oli hieman selkeämmin havaittava negatiivinen sävy kuin muilla feminiinimuotoisilla sanoilla.