Browsing by study line "Venäjän kieli ja kirjallisuus"

Tämä leksikaalisen semantiikan alaan kuuluva kielitypologinen tutkimus tarkastelee eteläsudanilaisten surmilaisten kielten nilosaharalaisiin kieliin kuuluvan Etelä-Sudanissa puhuttavan murlen kielen (ISO 639-3: mur) vedessä liikkumista kuvaavia verbejä. Tutkimuksessa verrataan murlen ilmaisutapoja systemaattisesti venäjän kieleen ja selvitetään, kuinka murlen verbit sijoittuvat leksikaalis-semanttiselle kartalle tarkasteltaessa neljää eri tapaa liikkua vedessä (uiminen, kelluminen, purjehtiminen ja ajelehtiminen). Tutkimusaineiston temaattinen analyysi ja järjestely tukeutuu laadullisen tutkimuksen puolistrukturoituun haastatteluun 15 esimerkkilauseen pohjalta. Materiaalin keräämiseen ja tulkitsemiseen sovelletaan alkuperäiskansatutkimuksen lähestymistapaa, jolla pyritään saavuttamaan mahdollisimman relevantti aineisto ja varmistamaan murlen puhujien osallistuminen heidän kieltään koskevaan tutkimukseen. Tutkielman aineisto käsittää 38 murlenkielistä esimerkkilausetta, joista 22 kerättiin murlea äidinkielenään puhuvan vertaistutkijan avustuksella Etelä-Sudanissa 6.11.–5.12.2020. Lisäksi 16 esimerkkiä sisältää katkelmia murle-heimon kertomuksista ja murlen kielelle käännetyistä teksteistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa Moskovan leksikaalis-semanttisen ryhmän vuonna 2007 koordinoimaan laajempaan kielitypologiseen tutkimukseen vedessä liikkumiseen liittyvistä verbeistä yli 40 kielessä (https://linghub.ru/aquamotion/). Murlen kielestä kerätyt esimerkit laajentavat tutkimusta kahlaamista ja uppoamista kuvaaviin tilanteisiin. Tutkimustulokset osoittavat, että murlen kieli voidaan vedessä liikkumista kuvaavien verbien leksikaalis-semanttisten piirteiden tarkastelun perusteella sijoittaa vuoden 2007 tutkimuksessa esitetyllä kolmiportaisella asteikolla (rikas, keskinkertainen, köyhä) keskiryhmään. Murlen kielessä tavataan kuitenkin myös ns. köyhille kielille tyypillisiä piirteitä, esimerkiksi yleisten liikeverbien (tulla, mennä, työntää, saapua) käyttöä erityisverbien sijaan. Näiden tulosten valossa kielten jaottelu kolmeen ryhmään vaikuttaa riittämättömältä. Analyysi osoitti, että paitsi verbeillä myös lauseen syntaktisilla seikoilla, kuten sanajärjestyksellä, verbien aikamuodolla ja transitiivisuudella, kerrontaa tukevilla konjunktioilla ja kulttuurisidonnaisten sanojen käytöllä on tärkeä rooli semanttisten merkitysvivahteiden erottamisessa. Tutkimuksessa havaittiin yhtäläisyyksiä murlen kielen ja pohjoiskaukasialaisten abhaasin ja agulin kielten ja uralilaisen nganasanin kielen ilmaisutavoissa. Tutkielma tarjoaa tietoa vähän tutkitun afrikkalaisen kielen piirteistä 1980- ja 90-luvulla syntyneiden murle-heimon Laŋo-ikäryhmän miesten puheessa. Työ havainnollistaa joitakin eroavaisuuksia leksikon ja transitiiviverbien käytössä varhaisten antropologien ja lähetystyöntekijöiden keräämän lingvistisen aineiston ja tämän tutkimuksen välillä. Tutkimus valottaa pääasiassa karjanhoidosta toimeentulonsa saavan heimon sosioekonomisia ja ekologisia haasteita, joiden ratkaisemista viime vuosina paikallisten sääolosuhteiden aiheuttamat muutokset rankkasateineen ja tulvineen ovat vaikeuttaneet. Tutkielman otsikon ilmaisu een looci tawan (’tulvat peittävät maan’) osoittaa, kuinka tilannetta kuvataan Piborissa. Tutkielma soveltuu kielentutkimuksesta ja kulttuurienvälisestä viestinnästä kiinnostuneelle venäjänkieliselle lukijalle sekä kenelle tahansa, joka hyödyntää alkuperäiskansatutkimuksen metodeja lingvistiseen ja etnografiseen tutkimukseen.

В этой дипломной работе рассматривается использование русского языка как лингва франка, общего языка, среди водителей автобусов в столичном регионе Финляндии. Основная цель работы – выяснить, с кем и в каких ситуациях водители автобусов ис-пользуют русский язык. Кроме этого, работа рассматривает языковую политику, каса-ющуюся водителей автобусов и ее трудности, многоязычие и его присутствие и в ав-тобусной сфере, и в столичном регионе Финляндии. В работе упомянута актуальная ситуация в мире, указывающая на войну на территории Украины, выясняется отноше-ние водителей автобусов к русскому языку и использование русского языка на обще-ственном транспорте в то время, когда украинцы, бежавшие из Украины, могли бес-платно ездить на транспорте, показывая украинский паспорт. Теоретическая часть работы призвана ознакомить читателя с терминологией и представить исследования, связанные с темой: дать определение и очертить область исследования лингва фран-ка, показать историю распространения русского языка и его использование в разных странах сегодня, раскрыть многоязычную трудовую жизнь и ее трудности. Для работы были проведены опросы и беседы, в которых проинтервьюировали десять водителей автобусов, владеющих русским как родным или иностранным языком, и трех работников транспортной сферы. Так было сделано, чтобы понять языковую си-туацию в автобусной сфере с разных точек зрения. Анализ интервью в основном со-средоточивается на использовании русского языка на работе среди водителей, на чертах речи водителей автобусов, на профессиональных заимствованиях из финского языка, встречающихся в русской речи водителей, а также на языковой политике. На основании полученных результатов можно сказать, что русский язык действительно является лингва франка среди водителей автобусов и используется в целях общения в автобусной области между водителями и пассажирами городского транспорта.

В данной работе рассматривается кинокартина Сергея Александровича Соловьева «Сто дней после детства», созданная в 1975 году и относящаяся к условно очерченному периоду кинематографа застоя. Данный период был отмечен довольно пестрым разнообразным кинорепертуаром, а также особым интересом со стороны режиссеров к экранизациям литературных классических произведений. Данный факт отчасти обусловливает и насыщенность в рассматриваемой кинокартине художественными цитатами, аллюзиями и прочими отсылками к классическому мировому искусству. Главной задачей данного исследования является выявление функций наличествующих в киноматериале других текстов – главным образом, упомянутых выше художественных цитаций, обеспечивающих приращение смысла основного кинотекста. В качестве методологической основы в работе применены социально-исторический подход, являющийся традиционным в области искусствоведения, а также инструментарий герменевтического подхода и основные принципы теории интертекстуальности. В данной связи автор работы адресуется прежде всего к школе Кирилла Тарановского и его теории подтекста. В ходе исследования выявлены основные задачи и функции используемых художественных цитат, аллюзий и иных обращений к мировому искусству, заключающиеся главным образом, во-первых, в конструировании особого культурно насыщенного пространства, внутри которого происходит развертывание личностного развития персонажа. Во-вторых, искусство выполняет функции выразителя и озвучивателя внутреннего мира главного героя, оставляя наиболее значимые слова за классическими произведениями, а не за прямой речью персонажа. И в-третьих, с помощью художественного контекста создается сам образ главного героя – образ подростка, относящегося к конкретному историческому периоду.

Tiivistelmä: Venäjänkieliset ovat suurin vieraskielisten kieliryhmä pääkaupunkiseudulla. Tässä tutkimuksessa, jonka tuloksista raportoidaan eri tahojen opetusviranomaisille, tarkastellaan pääkaupunkiseudun venäjä omana äidinkielenä -opettajien näkemyksiä oppiaineen statukseen ja arviointiin liittyen sekä heidän kokemiaan haasteita. Työn empiirinen osa toteutettiin kvantitatiivisena ja laadullisena tutkimuksena, aineistonkeruumenetelminä oli kyselytutkimus, haastattelu sekä havainnointi. Kaikki venäjää äidinkielenä opettavat ovat päteviä aineenopettajia. Oppiaineen kuuluminen pakollisten oppiaineiden joukkoon auttaisi ratkaisemaan monia käytännön ongelmia. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista lainsäädännöllisistä ja koulutuksellisista syistä. Oman äidinkielen opettajien muodollisen pätevyyden puute oli yksi syy siihen, että oppiaine poistettiin opetussuunnitelmasta vuonna 2004. Tämä ei silti vähennä monien asiantuntijoiden kriittistä suhtautumista päätökseen. Tutkimukseen osallistuneista 21 opettajasta 16 on sitä mieltä, että oma äidinkieli ansaitsee koulun oppiaineiden joukossa tasa-arvoisen statuksen ja sen arvosanan täytyy olla mukana perusopetuksen päättötodistuksen keskiarvoon vaikuttavien oppiaineiden arvosanojen joukossa. Tämä tulos on pääasiassa linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Numeroiden antamisen voi aloittaa jo neljännellä luokalla, mutta ennen 9. luokkaa se ei ole pakollista. Espoossa opetuksen järjestäjä suosittelee jättämään arvioimatta numeerisesti ennen päättöarviointia ne oppilaat, jotka saisivat arvosanaksi alle 8. Osa alakoulun opettajista suhtautuu tietyllä varauksella numeeriseen arviointiin siirtymiseen, osa antaa numeroita osana formatiivista arviointia jo ensimmäisestä luokasta alkaen. Joidenkin opettajien on helpompaa antaa numeroarvosanoja varsinkin 5. ja 6. luokalla. Jotkut opettajat eivät ole valmiita arvioimaan numeerisesti peruskoulussa, koska molempien arviointitapojen käyttö ryhmässä lisää eriarvoisuutta ja vanhempien yhteydenottojen määrää. Enemmistön mielestä määrällisen arvioinnin tulee olla kiinteä osa oman äidinkielen opetusta viimeistään yläkoulussa. Erinomaisen venäjän taidon kriteerejä muunkielisessä ympäristössä ei ole, joten oppilaiden ei ole helppoa saada omasta äidinkielestä arvosanaa 10. Siksi on suositeltavaa jatkossa numeerisen arviointikriteerien laadinnassa huomioida, että samassa ryhmässä on useimmiten hyvin monentasoisia oppilaita. Sanallinen arviointi koettiinkin sopivaksi arviointimenetelmäksi omassa äidinkielessä hyvin heterogeenisen oppilasaineksen vuoksi, mutta samalla sen on todettu olevan uudistamisen tarpeessa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että erillisellä todistuksella on vain vähän arvostusta, mutta peruskoulun nivelvaiheessa todistuksesta saattaa olla hyötyä. Opettajat näkevät ryhmien isot oppilasmäärät suurimpana huolenaiheena, joka heikentää oppiaineen tulevaisuuden näkymiä. Kyselyn mukaan enemmistö pitää tuntimäärää riittävänä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden liitteessä olevaa oppiaineen opetussuunnitelmaa pidettiin liian yleisluontoisena, ja jotkut eivät tienneet sen olemassaolosta lainkaan . Jokainen oppilas opiskelee juuri parhaimman tasonsa mukaisen oppikirjan mukaisesti, esimerkiksi yhdeksäsluokkalainen voi opiskella venäläisessä koulussa käytössä olevan 6. luokan äidinkielen oppikirjan mukaan. Joidenkin opettajien omat opetussuunnitelmat on laadittu heidän oppilaidensa edellytysten ja heidän käyttämiensä oppikirjojen pohjalta. Oman äidinkielen tuntien sijoittaminen oppilaan muun lukujärjestyksen ulkopuolelle kyseenalaistaa numeerisen arvioinnin toimivuuden niillä oppilailla, jotka ehtivät olla tunnilla vain 20–30 minuuttia sekä lisää opetuksesta pois jääneiden oppilaiden määrää varsinkin yläkoulussa. Yhdeksäsluokkalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa päättötodistuksen keskiarvoon suorittamalla venäjää A1-kielenä joko Suomalais-venäläisessä koulussa tai oman äidinkielen opettajalle. Pääkaupunkiseudulla on hyvät edellytykset opiskella venäjää äidinkielenä A2-tyyppisenä valinnaisaineena, mutta asiasta tarvitaan perusteellista opetuksellista ja lainsäädännöllistä selvitystyötä. Tämä ei ole yhdenvertaisuuden periaatteesta katsottuna pois muilta äidinkieliltä, jotka eivät täytä valinnaisaineen kriteerejä.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kielten maisteriohjelma Opintosuunta: Venäjän kieli ja kirjallisuus Tekijä: Heta Qvintus Työn nimi: Pobednij hod. Šahmatnij motiv v proizvedenije ’’Turetskij gambit’’ Borisa Akunina Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 5/2023 Sivumäärä: 52 Avainsanat: venäläinen kirjallisuus, boris akunin, motiivi, shakki Ohjaaja tai ohjaajat: Tomi Huttunen Säilytyspaikka: Humanistisen tiedekunnan kirjasto – Helda / E-Thesis (opinnäytteet) Muita tietoja: Työn nimi suomeksi: Voitokas siirto. Shakin motiivi Boris Akuninin teoksessa ’’Turkkilainen gambiitti’’. Tiivistelmä: Tutkielmassa tarkastellaan shakin motiivin merkitystä ja roolia venäläisen nykykirjailija Boris Akuninin teoksessa ’’Turkkilainen gambiitti’’. Tavoitteena on ryhmitellä shakin motiivien erilaiset käyttötarkoitukset romaanissa, ja analysoida niitä narratologisten käsitteiden avulla. Shakin tematiikkaa ja motiivia on hyödynnetty aiemminkin sekä venäläisessä että muunmaalaisessa kaunokirjallisuudessa. Tästä aihepiiristä löytyy aiempaa tutkimusta, jota hyödynnän osana tutkimani romaanin kontekstualisointia. Tämän lisäksi tarkastelen ennen varsinaista analyysia myös Boris Akuninia venäläisen nykykirjallisuuden edustajana sekä tämän ’’Erast Fandorinin tutkimuksia’’ -kirjasarjaa, johon romaani ’’Turkkilainen gambiitti’’ kuuluu. Tarkastelen shakin motiivia teoksessa narratologiasta tuttujen käsitteiden avulla. Motiivin liittyy olennaisesti myös esimerkiksi tarinan, juonen ja fokalisaation käsitteet, joita hyödynnän Akuninin romaanin analysoinnissa. Teoriataustaa tutkielmalleni tarjoavat muun muassa Pekka Tammen ja Boris Tomaševskin edellä mainittuihin termeihin liittyvät teokset. Olen poiminut Boris Akuninin romaanista kuvaukset, joissa viitataan jollain tavalla shakkiin. Olen jakanut nämä kuvaukset kolmeen eri ryhmään sen mukaan, millaisiin tapahtumiin niillä viitataan: juonitteluun, geopolitiikkaan ja sodankäyntiin. Tämän lisäksi analysoin vielä näitä ryhmiä narratologian käsitteitä apuna käyttäen. Tutkielmani tuloksista käy ilmi, että shakin motiivi liittyy olennaisesti romaanin juoneen ja sen kulkuun. Shakin motiivit eivät esiinny kerronnassa aina kronologisessa järjestyksessä, vaan monet niistä ovat joko ennakoivia tai takautuvia. Shakin motiivin avulla kuvataankin tarinassa ilmeneviä juonenkäänteitä. Koska kyseessä on salapoliisiromaani, shakin motiivin keskeisyys korostuu entisestään, sillä sen avulla paitsi johdetaan lukijaa paikoin harhaan, niin se myös yhdistää tarinan tapahtumat yhdeksi kokonaisuudeksi.

I denna avhandling har rektionerna av de tio mest förekommande prepositionerna i ryskan jämte dess motsvarigheter i ukrainskan beskrivits. Urvalet prepositioner i undersökningen baserar sig på den information som beskrivits i frekvensordboken ”Новый частотный словарь русской лексики” skriven av Ljasjevskaja och Sjarov (2009). Studiens målsättning utgörs av en jämförelse av prepositionerna och dess bruk, d.v.s. en demonstration av likheter och olikheter gällande detta fenomen mellan de två östslaviska språken i fråga utan att ta fasta vid språkpolitiska frågor eller andra motsvarande ämnen. I denna avhandling förekommer enbart sådana språkliga uttryck som återfinns i källmaterialet. I arbetets teoridel har de mest väsentliga begreppen som hör ihop med arbetets tema definierats. Utöver detta har även de mest centrala grammatikaliska fenome-nen i ukrainskan beskrivits för att underlätta förståelsen av exemplen i avhandling-ens undersökningsdel. Avhandlingen har genomförts på basis av studier av lingvistisk litteratur i ämnet. Eftersom ryskan och ukrainskan bägge hör till de östslaviska språken, återfanns det av naturliga skäl många gemensamma drag. Den mest framträdande olikheten som framkom i studien var att ryskans och ukrainskans prepositioner inte direkt motsvarar varandra, och att det finns fall då de används på olika sätt. Speciellt framträder detta vid val av korrekt preposition i samband med översättningar. Dessutom bör man lägga märke till att i ukrainskan kan en och samma preposition uttrycka sådana betydelser, som i ryskan uttrycks av olika prepositioner.

Tutkielmassa käsitellään runoilija Sergei Jeseninin (1895-1925) ja tanssija Isadora Duncanin (1877-1927) suomalaista reseptiota. Jesenin tuli tunnetuksi maaseutuaiheisista runoistaan ja imaginistiryhmittymään kuulumisesta. Duncan keskitti huomionsa luonnolliseen liikkeeseen luodakseen maaperää uudelle tanssille. Tutkimuskohteena on suomalainen 1900-luvun alun sanomalehtireseptio ja sen suomalaiselle lukijalle antama kuva Jeseninistä ja Duncanista. Tutkimuksen kohteeksi nousee myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Teatterimuseon arkistoissa säilynyt Elsa Soinin näytelmä Rakkauden tanssijatar. Näytelmää, jonka päähenkilönä toimii Duncan, esitettiin vuosina 1931 ja 1932 kahden suomalaisen teatterin ja yhden kiertueteatterin voimin. Tavoitteenamme on selvittää näytelmän synty-yhteyksiä 1920-luvun loppupuolen Suomessa, jossa niin Jesenin kuin Duncankin herättivät mielenkiintoa esimerkiksi Tulenkantajien keskuudessa. Keskitymme näytelmäanalyysissa Duncanin ja Jeseninin hahmojen päämotiivien erittelyyn, ja luomme katsauksen myös näytelmän sanomalehtireseptioon. Biografisena lähdeaineistona Duncanin omaelämäkerran lisäksi käytetään Jeseninistä ja Duncanista kirjoitettuja elämäkertoja, artikkeleita ja tutkimuksia. Biografinen aineisto asetetaan vuoropuheluun suomalaisen sanomalehtireseption ja Soinin näytelmän kanssa. Hyödynnämme sanomalehtitutkimuksen lisäksi lähilukua erityisesti näytelmän kohdalla, käännöshistorian tutkimusta ja runoanalyysia. Näytelmän Jeseninin ja Duncanin hahmoanalyysin lisäksi keskitymme Jeseninin runotuotannon erittelyyn, sillä näytelmä sisältää suomennettuja katkelmia hänen tuotannostaan.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kolmea pääväriä, joita Mihail Bulgakov käytti romaanissa ”Saatana saapuu Moskovaan”. Nämä värit ovat musta, valkoinen ja punainen. Tutkielman alkuosassa esitellään näiden värien yleistä semantiikkaa romaanin kontekstin ulkopuolella. Tutkitaan värisymboliikkaa eri aikoina ja eri kulttuureissa sekä erilaisia teorioita ja oppeja väriin liittyen. Tämän jälkeen analysoidaan itse romaania. Analyysissä pyritään huomioimaan kaikki maininnat ja viittaukset mainittuihin kolmeen väriin sekä niiden sävyihin. Tässä yhteydessä Bulgakovin värienkäyttöä tilastoidaan ja käsitellään myös aiemman tutkimuksen tuloksia. Esitetään yleiskuva Bulgakovin tutkittavien värien käytöstä romaanissa, niiden yhdistelmistä ja esimerkiksi kontrastiivisuudesta. Jokaista väriä tarkastellaan yksityiskohtaisesti erikseen, jolloin havaitaan erilaisia värin käyttötapoja. Todetaan, että värisymboliikalla on tärkeä rooli romaanissa, sillä värien avulla Bulgakovin onnistuu muuttaa juonellisia painopisteitä, välittää eri kohtauksissa vallitsevaa tunnelmaa sekä tehostaa lukijaan kohdistuvaa vaikutusta. Tämä tutkielma kartoittaa tutkimuksessa vallitsevia erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka Bulgakov käytti mainittuja värejä romaanissaan. Johtopäätöksenä on, että on mahdotonta olla varma, mihin väriteorioihin kirjoittaja nojautui, mikä tarkoittaa, että on mahdotonta sanoa varmasti, mikä merkitys kullekin värille annettiin. Värien symboliikan määrittämisen vaikeus johtuu niiden merkityksen epävakaudesta, koska siihen vaikuttavat sekä aika että kulttuuri. On myös huomattava, että romaanissa on suuri määrä epäsuoria värien nimityksiä, joita olisi syytä tutkia tarkemmin romaanin syvempää ymmärtämistä varten.

Владение двумя языками не гарантирует автоматического наличия переводческих навыков. Целью данного исследования являлось проследить взаимосвязь типа билингвизма с переводческими способностями, а также выявить основные трудности и ошибки в переводе у русско-финских билингвов. В начале работы мы привели распространенные определения понятия «билингвизм», а также рассказали о классификации разных типов билингвизма, в зависимости от выбранного за основу критерия определения его типа. В качестве материала для исследования мы использовали переводы с русского на финский язык, выполненные участниками конкурса детских переводов «Культурный мост». Материал для исследования состоял из работ 33 участников. В конкурсе участвовали билингвы 7–15 лет. В качестве конкурсного задания участникам были предоставлены отрывки из художественных произведений современных детских писателей. Конкурсанты могли свободно выбирать понравившийся текст любого уровня, вне зависимости от своего возраста. Для определения типа билингвизма мы использовали анкеты для родителей. С помощью информации, полученной из анкет, мы смогли поделить участников на две группы. Из 33 участников на вопросы анкеты ответили 28 конкурсантов. Первую группу составили билингвы из биэтнических семей (4 конкурсанта), которые дома используют относительно в равной степени оба языка, вторую группу составили участники из русскоязычных семей (24 конкурсанта), которые дома используют преимущественно только русский язык. В нашем исследовании мы классифицировали ошибки, допущенные русско-финскими билингвами, на пять категорий: общее понимание текста, выявление интерференции, грамматические, лексические и стилистические ошибки. В данной работе представлены примеры всех вышеперечисленных типов ошибок, допущенных представителями обоих групп. По результатам нашего исследования мы заметили положительное влияние наличия биэтнического типа билингвизма на переводческие способности. Биэтнические билингвы делали меньше ошибок в переводах по сравнению с билингвами из русскоязычных семей. Тем не менее представители биэтнического типа билингвизма также допускали ошибки из разных категорий, но в меньшем количестве. Билингвы из семей, где преимущественно говорят только на русском языке делали больше грамматические ошибки, связанные в том числе с некорректным использованием финского падежа партитива, неподходящим видом глагола прошедшего времени, несоблюдением правила гармонии гласных и др. Также пе-ревод звукоподражаний и имен собственных этой группе билингвов давался явно сложнее. Результаты исследования показали, что для развития переводческих навыков необходимо дополнительно изучать переводоведение, используя пособия с сопоставительной грамматикой.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten kommunikatiivisiin tavoitteisiin pyrkiminen näkyy venäjän kielen tuntiopetuksessa suomalaisessa koulussa. Tarkoituksena on määritellä, millä tavoin kouluopetus pyrkii antamaan oppilaille valmiuksia käyttää venäjän kieltä tosielämän viestinnällisissä tilanteissa. Tätä varten tarkastellaan venäjän kielelle altistumista ja sen tuottamisen opettelua niin oppituntien harjoitusten kuin luonnollisen kommunikaationkin yhteydessä. Toisaalta pyritään myös erittelemään kielenopetuksen kommunikatiivisuutta rajoittavia tekijöitä ja pohtimaan, minkä tasoisten viestintätaitojen muodostuminen on ylipäätään realistista kouluopetuksen puitteissa. Kolmessa ensimmäisessä teorialuvussa määritellään, mitä kommunikatiivisuudella tarkoitetaan ja kuinka se toimii vieraan kielen opetuksessa sekä opetuksen keinona että sen tavoitteena. Lisäksi pureudutaan kielenopetuksen lähestymistapoihin yleisesti ja Suomen kielenopetuksen tilanteeseen kommunikatiivisten taitojen kehittymisen näkökulmasta. Keskeisimpänä lähdemateriaalina toimivat opetusmetodiset teokset, A. N. Ŝukinin Metodika prepodavaniâ russkogo âzyka kak inostrannogo (2018), A. A. Akišinan ja O. E. Kaganin Učimsâ učit sekä muut kielenopetuksen metodiikkaan ja kommunikatiivisuuteen liittyvät venäläiset ja suomalaiset julkaisut. Lisäksi luodaan katsaus Opetushallituksen vuoden 2014 peruskoulun ja vuoden 2015 lukion opetussuunnitelmien perusteisiin siitä näkökulmasta, miten funktionaalisuus näkyy kielenopetuksen tavoitteissa. Neljäs, viides ja kuudes luku käsittelevät Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa toteutettua tutkimusta, johon liittyi yhteensä yhdeksän venäjän oppitunnin havainnointi ja tunteja pitäneiden opettajien haastattelut. Havainnoinnissa päähuomio oli opetuksen työtavoissa, oppimateriaalin puitteissa harjoitelluissa viestintätilanteissa ja oppitunnin venäjänkielisessä viestinnässä. Haastattelussa selvitettiin mm. opettajien henkilökohtaisia opetuksen tavoitteita, mahdollisia tosielämässä vastaan tulevia venäjän kielen käyttötarpeita, kouluopetuksen tapoja antaa niihin valmiuksia ja toisaalta rajoitteita kommunikatiivisten taitojen kehittämisessä. Havainnoinnin ja haastattelun keinoin kerätty materiaali on analysoitu teoriaosuuden pohjalta pyrkien vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei kommunikatiivisuus havainnoiduilla oppitunneilla ollut kokonaisvaltaisesti opetuksen keinona, vaikka opettajat pyrkivätkin käyttämään venäjää myös luonnollisen kommunikaation kielenä. Kommunikatiivisuus toteutui osittain myös siinä mielessä, että autenttista motivaatiota ja samalla myös kielitaitoa pyrittiin tukemaan tutustumalla venäläiseen kulttuuriin aidon materiaalin välityksellä. Suullista harjoitustakin oli runsaasti, mutta siihen ei usein liittynyt yhtenäistä, tavoitteellista viestintätilannetta. Toisaalta voidaan ajatella kaikkien havainnoitujen ryhmien oppilaiden vasta opettelevan kielen perusrakenteiden muodostusta, jolloin ei vielä päästä erityisen suurissa määrin keskittymään kielellisten taitojen kommunikatiiviseen soveltamiseen. Kouluopetuksessa autenttisen kommunikaation kautta oppimisen merkittäviä ja pitkälti väistämättömiä esteitä ovat myös puheen tuottamisen aidon motiivin puuttuminen keinotekoisissa harjoitustilanteissa ja rajalliset aikaresurssit viestintätaitoja ihanteellisesti kehittävän opetuksen toteuttamiselle.