Browsing by study line "no specialization"
Now showing items 1-20 of 1510
-
(2024)Tausta ja tavoite. Ulkomailta adoptoitujen lasten kielellisessä kehityksessä esiintyy muiden lasten kielenkehityksellisistä olosuhteista poikkeava kulku: kielenvaihto. Adoptiolapsi vaihtaa äidinkielensä kokonaan uuteen. On olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että adoptiolapset suoriutuvat ryhmätasolla heikommin kielellisissä tehtävissä, joskin useimpien adoptiolasten kielenvaihto sujuu ongelmitta ja lapsi saavuttaa parissa vuodessa ikätoveriensa kielelliset taidot. Tutkimustietoa tyypillisestä kielenvaihdosta suomen kieleen ei kuitenkaan ole paljon saatavilla. Tämän tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa ulkomailta Suomeen adoptoitujen lasten kielenhallinnasta 6–7-vuotiaana ja selvittää millaiset puheen prosessoinnin, ymmärtävän ja ilmaistun kielen taidot lapsella on ko. iässä ja kuinka merkittävästi adoptioikä vaikuttaa näiden taitojen tasoon ko. ikäpisteessä. Menetelmät. Tässä tutkimuksessa arvioitiin 24 6–7-vuotiaan ulkomailta Suomeen adoptoidun lapsen puheen prosessoinnin, ymmärretyn ja ilmaistun kielen hallintaa. Lasten taitoja mitattiin Reynell Developmental Language Scale III testistön, Nepsu-testin ja Bostonin nimentätestin avulla. Lisäksi tarkasteltiin regressioanalyysin avulla sitä, kuinka paljon adoptioikä ja sukupuoli selittävät kielellisten taitojen tasoa. Tulokset ja pohdinta. Kuten aikaisemmassa tutkimuksessa, suurin osa adoptoiduista lapsista suoriutui ikänormien puitteissa tai jopa keskimääräistä taitavammin kaikilla mitatuilla alueilla. Heikosti suoriutuneiden osuus oli kuitenkin poikkeuksellisen iso epäsanantoistotehtävässä ja lauserakeinteiden ymmärtämisen tehtävissä. Tässä tutkimuksessa lapsen adoptioiän vaikutus oli vielä koulunaloitusiässä merkitsevä kielellisten taitojen muuttuja, kun taas sukupuolella ei havaittu merkitsevyyttä.
-
(2021)Assessing children’s early communication skills is important for preventing possible later language difficulties. The Finnish version of Communication and Symbolic Behavior Scales, Developmental Profile (FinCSBS) is a screening tool in which parents assess their 6-24 months old child’s development in social communication, understanding and speech. Earlier studies have found connections between early communication skills and later language development. However, these language tests have been limited. The aim of this study was to examine the usability of FinCSBS for assessing 2-year-old children and the possible associations of their early communication skills with receptive and expressive language, naming and the use of inflectional forms at 3,5 years of age. This study sample is part of the validation study of the short form version of the MacArthur Communication Inventories Finnish version (Sanaseula study). Participants (N=50) were typically developed children from monolingual Finnish families. Parents filled out the FinCSBS checklist when their children were 2 years old. The same children were assessed again at 3,5 years of age with different tests (Reynell Developmental Language Scales III, Boston Naming Test and Finnish Morfological Test). Associations between early communications skills and later language skills were studied by using Spearman’s correlation coefficient and logistical regression analysis. The stability of skills was examined by comparing whether there were differencies in later language skills between those who had succeeded poorly, typically or well earlier in FinCSBS. There were no correlations between the total scores of FinCSBS at 2 years of age and language skills year and a half later. However, this study shows a trend that the level of competence is a rather stable quality so that weak early communications skills will manifest later on as weak language skills. In this study, early understanding did correlate with a later ability to use inflectional forms. It is recommended to use FinCSBS with typically developing children earlier than at 2 years of age when the prelinguistic period is ending and most children will get high scores in the assessment.
-
(2024)Coxsackievirus A9 (CVA9) is an enterovirus in the family Picornaviridae. While most infections are asymptomatic, it can cause diseases ranging from mild to serious, especially in neonates where it is known to cause aseptic meningitis and sepsis. There are currently no available vaccines or specific antiviral therapies against coxsackievirus infections. CVA9 has a 30 nm icosahedrally-symmetric capsid comprised of four viral proteins, VP1-4. These four proteins associate together to form a single protomer which is repeated 60 times to make the complete capsid. VP1 forms the five-fold vertex, at the base of which is located a hydrophobic pocket. This pocket is typically occupied by the pocket factor, palmitate. Upon internalization in an endosome, the pocket factor disassociates from the pocket, leading to pocket collapse and subsequently capsid expansion and loss of VP4 and the viral genome. Antiviral therapeutics against CVA9 have focused on stabilizing the hydrophobic pocket to ultimately prevent genome release, but there are currently no approved treatments. Ongoing research has expanded the search to the N-phenyl benzamides class of compounds, which have demonstrated antiviral activity against CVA9. An in-situ docking analysis proposed the hydrophobic pocket as one of several potential binding sites. Here, I used cryogenic electron microscopy and single particle processing to determine the binding site of one such compound, CL301, validating one proposed binding site and the antiviral mechanism of action. A dataset of 24,208 particles was reconstructed resulting in a 2.6 Å resolution electron density map. Atomic modelling showed that an averaged density contributed by both CL301 and palmitate occupied the VP1 hydrophobic pocket. There is not sufficient space for both molecules to occupy the pocket at once, so there is a mixed population, which could be individual virions having all 60 pockets occupied with one or the other molecule, or only a fraction of pockets per virion being occupied. As there is little conformational difference between the two, the statistical analysis used to remove heterogeneity in the dataset was not sensitive enough. In conclusion, CL301 is effective through capsid stabilization preventing expansion and release of the viral genome. Future work should concentrate on improving the affinity of this class of compounds.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan tyypillisesti kehittyneiden viisivuotiaiden lasten tekemiä toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita. Korjausaloitteilla tarkoitetaan keskustelun vuoroja, joilla puolustetaan intersubjektiivisuutta eli keskustelijoiden keskinäistä ymmärrystä osoittamalla ja nostamalla käsiteltäväksi jokin ongelma edeltäneen vuoron vastaanottamisessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lasten keskusteluissa kohtaamien ongelmien laatua ja lasten keinoja ongelmien käsittelyyn. Tutkielmassa tarkastellaan myös, onko lasten aloittamissa korjausjaksoissa eroja, kun korjausaloite tehdään leikkivuorovaikutuksessa oman vanhemman kanssa ja silloin, kun korjausaloite esitetään kielellisen arvioinnin yhteydessä puheterapeutille. Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty osana Lapsen kehittyvä kieli ja vuorovaikutus -tutkimushanketta. Aineisto koostuu noin 9,5 tunnista videoituja vuorovaikutustilanteita kuudelta eri lapselta. Jokaisen lapsen osalta tarkastellaan leikkivuorovaikutusta oman vanhemman kanssa ja kielellistä arviointitilannetta puheterapeutin kanssa. Tutkimuksen menetelmänä on keskustelunanalyysi, jonka periaatteiden mukaisesti tunnistetaan lasten käyttämät korjausaloitteet. Viisivuotiaat lapset käyttivät monipuolisesti erilaisia korjausaloitteita, mutta niiden käytössä oli suurta lapsikohtaista vaihtelua. Korjausaloitteita käytettiin enemmän leikki- kuin arviointitilanteessa. Eniten korjausaloitteita käytettiin intersubjektiivisuutta uhkaavien ongelmien ratkomiseen, mutta korjausaloitteilla voitiin myös esimerkiksi ilmaista erimielisyyttä tai osoittaa aikuisen vuoron kuuleminen ja ymmärtäminen vastaamatta vuoron sisältöön. Intersubjektiivisuutta uhkaavista ongelmista suurin osa liittyi epäselvään viittaussuhteeseen tai sanan merkitykseen. Arviointitilanteissa korostui leikkivuorovaikutukseen verrattuna vuoron laajempaan merkitykseen ja sen jälkeisiin odotuksiin liittyvät ongelmat, kun taas viittaussuhteiden ongelmat olivat arvioinnissa harvinaisia. Leikkitilanteessa jätettiin arviointitilannetta useammin vastaamatta lapsen korjausaloitteeseen. Tämä tutkimuksen tulokset antavat alustavaa tietoa tyypillisesti kehittyneiden viisivuotiaiden käyttämistä korjausaloitteista ja siitä, miten keskusteluissa kohdatut ongelmat vaikuttivat keinoihin, joilla niitä ratkottiin. Tutkimuksesta saa alustavaa tietoa myös eroista puheterapeutille kielellisessä arviointitilanteessa nostettujen ja omalle vanhemmalle leikkivuorovaikutuksessa nostettujen ongelmien ja niiden ratkaisemiseksi käytettyjen keinojen välillä. Jatkotutkimusta suuremmilla aineistomäärillä ja eri ikäisillä lapsiryhmillä tarvitaan, jotta tuloksia voitaisiin yleistää ja myöhemmin hyödyntää kliinisessä työssä.
-
(2023)Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita 5-vuotiaat tyypillisesti kehittyvät lapset tekevät leikki- ja arviointitilanteissa ja millaisia ongelmia korjausaloitteilla käsitellään. Korjausaloitteilla viitataan sellaisiin keskustelun vuoroihin, joilla osoitetaan keskustelukumppanille, että hänen edellisen vuoronsa vastaanottamisessa on ollut jokin ongelma (Haakana ym., 2016). Tyypillisesti kehittyvien suomenkielisten lasten on todettu omaksuvan kielen ja vuorovaikutuksen perusrakenteet jo noin viiden vuoden ikään mennessä (Lieko, 1993). Koska viisivuotiaat tyypillisesti kehittyneet lapset hallitsevat jo kielen perusrakenteet, ei korjausaloitteiden tekeminen tai tekemättä jättäminen voi olla kiinni siitä, ettei lapsi osaisi käyttää esimerkiksi kysymyssanoja. Tästä syystä on erittäin mielekästä tutkia juuri viisivuotiaiden tyypillisesti kehittyvien lasten erilaisissa vuorovaikutustilanteissa tekemiä korjausaloitteita. Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty alun perin osana Lapsen kehittyvä kieli ja vuorovaikutus -hanketta. Aineisto koostuu yhteensä noin 8 tunnista ja 19 minuutista tutkimukseen osallistuneista lapsista kuvattuja videotallenteita. Videoista noin puolet on kuvattu arviointitilanteista ja puolet leikkitilanteista. Tutkimukseen osallistuneet lapset olivat aineistonkeruuhetkellä iältään 5;0–6;2-vuotiaita lapsia. Heidän puheen- ja kielen kehityksensä oli arvioitu olevan tyypillistä puheterapeuttisten arviointimenetelmien sekä vanhempien haastattelun perusteella. Tutkielman menetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. 5-vuotiaat tyypillisesti kehittyvät lapset tekivät korjausaloitteita sekä leikki- että arviointilanteissa, mutta tutkimukseen osallistuneiden lasten tekemien korjausaloitteiden määrässä ja käytetyissä korjausaloitetyypeissä oli suurta vaihtelua. Lapset käyttivät koko aineistossa eniten ymmärrysehdokkaita ja toiseksi eniten kysymyssanan ja toiston yhdistelmiä. Lapset tekivät korjausaloitteita leikki- ja arviointitilanteissa keskimäärin 3.6 kertaa tunnissa. Korjausaloitteilla käsiteltiin leikkitilanteissa ainoastaan ymmärtämisen ja arviointitilanteissa sekä ymmärtämisen että kuulemisen ongelmia. Tulokset vastaavat osittain aiempaa suomenkielistä tutkimusta aikuisten ja tyypillisesti kehittyvien lasten sekä kaksikielisten lasten käyttämistä korjausaloitteista. Tämä tutkielma esittää suuntaa antavaa tietoa tyypillisesti kehittyvien 5-vuotiaiden lasten toisen puheeseen tekemistä korjausaloitteita. Lisätutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan edelleen.
-
(2024)Eläinsanasujuvuustehtävää käytetään yleisesti kliinisissä neuropsykologisissa ja puhetera-peuttisissa tutkimuksissa lasten kielellisten ja toiminnanohjauksen taitojen arviointiin. Tehtä-vässä mitataan yleensä hyväksytysti tuotettujen sanojen ja virheiden määrää. Käytetyistä kognitiivisista prosesseista saadaan kuitenkin enemmän tietoa, kun tarkastellaan myös sa-nanhakustrategioiden käyttöä eli sitä, miten lapset kykenevät muodostamaan peräkkäin tuotet-tujen samaan semanttiseen alakategoriaan kuuluvien tai äänteellisesti samankaltaisten sano-jen klustereita ja vaihtamaan tehokkaasti alakategoriasta toiseen. Aiemmissa tutkimuksissa yksikielisten lasten klusterointi- ja vaihtoprosesseista semanttisessa sanasujuvuustehtävässä on saatu ristiriitaisia tuloksia, ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden käytöstä on saa-tavilla vain vähän tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sananhakustrategi-oiden käytön suhdetta tuotettujen sanojen kokonaissanamäärään sekä selvittää mahdollisia eroja yksi- ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden ja alakategorioiden käytössä eläin-sanasujuvuustehtävässä. Lisäksi tutkittiin, oliko tutkittavien sukupuolella yhteyttä suorituksiin. Tutkittavana oli 26 monikielistä ja 28 yksikielistä 6–8-vuotiasta lasta, jotka olivat suorittaneet eläinsanasujuvuustehtävän osana laajempaa kielellisten taitojen arviointia. Tehtävässä lapsia pyydettiin tuottamaan mahdollisimman monta eläinsanaa yhden minuutin aikana. Kunkin tutkit-tavan tuottamasta sanalistasta laskettiin kokonaissanamäärän lisäksi klustereiden keskimää-räinen koko, klustereiden ja vaihtojen absoluuttinen ja kokonaistuotokseen suhteutettu määrä sekä alakategorioiden määrä. Lisäksi alakategorioita tarkasteltiin laadullisesti. Monikieliset lapset tuottivat tehtävässä huomattavasti vähemmän sanoja ja käyttivät vähem-män erilaisia alakategorioita kuin yksikieliset lapset. Ryhmien välillä ei ollut eroa semanttisten klustereiden keskimääräisessä koossa, mutta monikieliset lapset tuottivat semanttisia kluste-reita selvästi yksikielisiä lapsia vähemmän. Kokonaistuotokseen suhteutettuna vaihtojen mää-rässä ei ryhmien välillä ollut eroa. Molemmissa ryhmissä klustereiden ja vaihtojen määrä kor-reloi positiivisesti kokonaissanamäärän kanssa, mutta klustereiden koolla ei ollut yhteyttä ko-konaissanamäärään. Näin ollen monikielisten lasten yksikielisiä heikompi kokonaissuoritus näyttää liittyvän tuotettujen semanttisten klustereiden vähäisyyteen ja siihen, että heillä on käytössään vähemmän alakategorioita kuin yksikielisillä lapsilla. Sukupuolen ja tehtävässä suoriutumisen välillä ei havaittu merkittävää yhteyttä.
-
(2024)Background and goals: Pragmatic skills refer to the ability to use and understand language appropriately in various communication situations and environments. Mastery of pragmatic skills requires high-level cognitive abilities, especially working memory, theory of mind, and the ability to regulate actions. Immersive virtual reality is a technology that creates a convincing or realitysimulating three-dimensional and interactive world, providing users with a sense of presence through multimodal components. In this master's thesis, the connection between the pragmatic skills of school-age children and performance in an immersive virtual reality task was examined. The study can help evaluate the applicability of an immersive virtual reality task in assessing pragmatic skills. Subjects and method: Ten participants were typically developing Finnish speaking children aged 7 to 9 years. Children's pragmatic skills were assessed using the CCC-2 Questionnaire, the CELF-5 Pragmatic Activities Checklist and the CELF-5 Pragmatic Profile, as well as the false belief tasks of the Pragma Test, and were examined in three different domains: non-linguistic skills, context-dependent comprehension skills, as well as language use skills. In addition, the children completed a virtual reality task using virtual reality glasses, in which the task was to focus their gaze on visually and sound-cued objects and listen to the things told about them. The relationship between pragmatic skills and performance in the virtual reality task (duration of task completion, number of interruptions) were statistically analyzed and correlation coefficients between variables were calculated using Spearman's correlation coefficient and partial correlation coefficient. Main results and reflection: Regarding context-dependent comprehension skills, a statistically significant relationship was found between linguistic structural mastery and performance in the virtual reality task at the first level of the task. No other statistically significant relationships were found between pragmatic skills of typically developing school-aged children and performance in the virtual reality task in this study. Based on the results, linguistic structural mastery, which is part of context-dependent comprehension skills, may be associated with performance in the virtual reality task. Generalizing the results is limited by the small sample size. The results are consistent with previous research and support previous notions of the role of linguistic structural mastery in pragmatic skills and the suitability of virtual reality as a clinical assessment method. Further research with a larger sample size and broader use of immersive virtual reality in assessing pragmatic skills is needed.
-
(2024)Tässä maisterintutkielmassa selvitettiin visuaaliseen hahmottamiseen kuuluvien visuaalisen tarkkaavuuden, havaitsemisen ja päättelyn tehtäväsuoriutumisen sekä vanhempien arvioimien havaitsemisen ja tarkkaavuuden taitojen yhteyttä puheen ymmärtämisen taitoja vaativan Viretehtävän suorittamiseen. Immersiiviset virtuaalitodellisuudet ovat usein visuaalisesti rikkaita ympäristöjä, joissa lasten visuaalisilla kyvyillä voi olla vaikutusta heidän käyttäytymiseensä. Tutkielman osallistujina oli 10 tyypillisesti kehittynyttä 7–9-vuotiasta. Heidän visuaalisen hahmottamisen taitojaan arvioitiin soveltuvin osin NEPSY-II ja Leiter-III arviointimenetelmillä sekä Viivi 5–15 kyselylomakkeella. Vire (virtually real) -tehtävällä testattiin lasten puheen ymmärtämisen taitoja kouluympäristöä simuloivassa tilanteessa. Tehtävässä lasten suoriutumista mitattiin kohteiden löytämiseen kuluvana aikana ja kuuntelun aikana tapahtuneina katseen harhautumisina. Visuaalisen havaitsemisen ja päättelyn sekä virtuaalitodellisuustehtävässä suoriutumisen väliltä löydettiin tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita. Lapset, jotka suoriutuivat hyvin visuaalisen päättelyn tehtävästä, keskeyttivät kohteen katselemisen useammin kuin heikommin suoriutuneet lapset. Paremmat kuvion ja taustan hahmottamisen kyvyt puolestaan olivat yhteydessä nopeampaan suoriutumiseen Vire-tehtävässä. Lapset, joilla vanhempien arvioimat hahmottamisen taidot olivat heikompia, keskeyttivät kohteen katselemisen useammin kuin lapset, joilla havaitsemisessa ei ilmennyt haasteita. Visuaalisen tarkkaavuuden ja virtuaalitodellisuustehtävän väliltä ei löydetty yhteyksiä. Tulosten perusteella Vire-tehtävä saattoi olla liian helppotasoinen lapsille, joilla visuaalisen päättelyn taidot olivat hyvät, millä saattoi olla vaikutusta tehtävän tekemisen motivaatioon. Kohteen ja taustan erottamisen taidot puolestaan saattoivat edesauttaa hyvää Viretehtäväsuoriutumista. Vaikka visuaalisen tarkkaavuuden ja Vire-tehtäväsuoriutumisen väliltä ei löydettykään yhteyttä, virtuaalitodellisuusympäristön kiinnostavuus voi haastaa tarkkaavuuden ylläpitoa. Pieni otoskoko ja se, ettei yhteyksiä löydetty kaikilta Vire-tehtävän tasoilta rajoittavat johtopäätösten tekoa. Käytetyt arviointimenetelmät saattoivat olla myös osittain epäsopivia Viretehtävän kanssa käytettäviksi. Tyypillisesti kehittyneet lapset suoriutuivat Vire-tehtävästä kuitenkin pääosin hyvin ja tutkimuksen painopistettä voidaan tulevaisuudessa siirtää epätyypillisesti kehittyneiden lasten tutkimukseen.
-
(2022)Objectives. Narrative production demands coordination of many linguistic and cognitive skills and therefore it is considered as a multifaceted measurement tool in assessing children’s linguistic skills. Narratives can be observed at global and local levels, in other words through macro- and microstructures. Previous studies have shown contradictory results regarding the ability to distinguish children with developmental language disorder (DLD) from typically developing peers by examining the narrative macrostructures. Regarding the issue, there is a limited research data when examining Finnish as a second language. In this thesis the narrative macrostructures are examined in successive bilingual children with typical and atypical language development. The objective of this thesis is to examine qualitatively the macrostructures, especially story grammar and episodic GAO-structures of the narratives and the qualitative features appearing in above mentioned and in overall structures of the narratives. The thesis aims to clarify the differences and similarities between the typically developed children and children with DLD. Methods. The sample of this thesis was collected in 2021 as a part of the MULTILINGUA -research project. The sample consists of narrative assessments of eight successively bilingual 7- year-old children, four with a typical development and four with a suspected language disorder. The assessments were made with the Kissatarina assessment tool developed by Leena Mäkinen (2019). A theory-based approach was used in the analysis of the story grammar and furthermore the narratives were analyzed qualitatively through a data-driven approach. For the analysis of the story grammar, a scoring template was made using Stein and Glenn’s (1979) story grammar model and the information scoring in the Kissatarina. The expressions children used in the macrostructural elements in their narratives were analyzed in the light of the data, focus being on the settings, episodic structures, and the overall structures of the narratives. Results and conclusions. Overall production of the story grammar elements was poorer with children in the DLD-group in comparison to the children with typical development. In addition, the individual variation within the DLD-group was greater. Differences between the groups appeared most evident in the production of the narrative’s initiating events and expressing characters’ internal reactions and emotions, in which the children in the DLD-group showed weaker performance. For the qualitative analysis, typically developed children mainly produced more complex and coherent narratives. In all examined areas the qualitative differences between individuals were evident. The results of this thesis reveal that assessing the macrostructures in narratives might help in differentiating children with DLD from typically developing children.
-
(2021)Aims of the study. Actors, singers and other professional voice users are at a high risk of experiencing voice problems during their careers. The biggest reasons for this are heavy vocal load and the voice user’s internal and external factors. Voice professionals’ voice problems are common, even though the awareness of vocal health and the knowledge and the use of voice care are good. This study aims to map self-reported voice problems and the occupation-spesific special features of voice use in adult voice actors working in Finland. The aim of the survey was to find out what kinds of vocal symptoms exist and how they affect the voice actors’ psycho-social well-being. Moreover the prevalence of risk factors and their connection to voice symptoms was searched. Voice actors’ voice care was also mapped. The aim of this study is to create new knowledge of an unresearched occupation. Methods. The research material was collected using an electronic survey. The survey was created for this research. The survey consisted of research-spesific sections and included both validated sections that had been translated to Finnish (Screen11 and Voice Handicap Index) and sections that were created for this research. In the survey there were both open and closed questions. 24 voice actors answered the questionnaire. The analysis of the research material was done with SPSS. In the qualitative analysis the questions were typificated, compiled to statistics and example answers were chosen. The statistic analysis was used to find out the prevalence of certain phenomena. Saphiro-Wilk normality test was conducted and on basis of the results correlations and the non-parametric Mann-Whitney U -test were chosen over parametric tests. These tests aimed to find out the connections of dependent and independent variables. Results and conclusions. The participating voice actors didn’t report having voice problems within the 12 month period under consideration. Thus voice problems didn’t affect the participants’ experince of psycho-social competence. Other questions, however, revealed a prevalence of 79,2% voice problems. There was no connection of risk factors, such as using demanding voice qualities, to vocal symptoms or the psycho-social experince. Voice actors had searched for and had reseived help from professionals, such as phoniatrists and speech therapists. The experiences of the benefits varied. Nearly all given voice care means were in use. Because the research material was limited and the survey would need some adjustment, more research is needed. This research offers some guidelines in the study of voice actors’ voice problems, but on basis of this research conclusions or generalisations of the prevalence of voice problems or risk factors can’t be made.
-
(2023)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tausta ja tavoitteet. Transnaisten ääni on usein ristiriidassa heidän sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Miehekäs ääni aiheuttaa turhautumista ja tyytymättömyyttä omaan ääneen. Puheterapian asiakasryhmänä transnaiset ovat uusi tulokas ja naisellistavasta ääniterapiasta on tehty Suomessa hyvin vähän tutkimusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voidaanko ääniterapialla vaikuttaa transnaisten äänen piirteisiin. Tutkittavat äänen piirteet ovat spontaanipuheen perustaajuuden keskiarvot, minimi- ja maksimiarvot sekä vaihteluväli. Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan siihen, onko ääniterapialla vaikutusta transnaisten spontaanipuheen keskimääräiseen perustaajuuteen, perustaajuuden vaihteluväliin tai minimi- ja maksimiarvoihin. Lisäksi pyritään selvittämään, onko taustatekijöillä vaikutusta transnaisten perustaajuusarvojen muutoksiin. Menetelmät. Tutkittavat olivat suomenkielisiä transnaisia (n=6), iältään 22¬–50 vuoden väliltä. Tutkittavat saivat interventiona ääniterapiaa (terapiajakson pituus ka 3) yksilökäynteinä. Tutkittavilta äänitettiin spontaanipuhenäytteet ennen ja jälkeen interventiojakson. Lisäksi tutkittavien äänestä kerättiin tietoa taustakyselyllä ja Transwoman Voice Questionnaire -kyselyllä. Tutkittavien äänen piirteitä ennen ja jälkeen analysoitiin Wilcoxonin merkittyjen järjestyslukujen testillä. Lisäksi taustamuuttujien vaikutusta perustaajuusarvojen muutokseen tarkasteltiin korrelaatiokertoimien ja sirontakuvioiden avulla. Tulokset ja pohdinta. Yleisellä tasolla tutkittavien spontaanipuheen keskimääräinen perustaajuus nousi, mutta tilastollisesti merkitsevää tulosta ei löytynyt. Viidellä tutkittavasta kuudesta perustaajuus nousi (tutkittavat 1,4,5,6 ja 7) ja kolmella perustaajuus nousi sukupuolineutraalille alueelle (145-165 Hz) (tutkittavat tutkittavat 4, 6 ja 7). Perustaajuuden vaihteluvälissä tapahtuneet muutokset olivat vaihtelevia, mikä on samassa linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Taustatekijöiden vaikutuksista intervention lopputulemaan löytyi muutama tilastollisesti merkitsevä tekijä. Löydetty kohtalaisen voimakas negatiivinen korrelaatio terapian määrän ja puheen perustaajuuden minimiarvon välillä on poikkeava muissa tutkimuksissa löydetyistä yhteyksistä. Tutkittavat saivat tässä tutkimuksessa ääniterapiaa kuitenkin vähimmillään vain yhden kerran, joten luotettavien johtopäätösten tekeminen terapian määrän vaikutuksesta on vaikeaa. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että naisellistavan ääniterapian tulee olla yksilöllistä ja lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan.
-
(2024)Tutkimuksen tavoite: Fonologinen tietoisuus ja erityisesti sen osa-alue äännetietoisuus on yksi vahvimmin lukemaan oppimista sekä lukemisen vaikeuksia ennustavista tekijöistä. Fonologisen tietoisuuden harjoittelun on todettu kehittävän tehokkaasti lukemisen ja kirjoittamisen taitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää äännetietoisuuden intervention vaikuttavuutta fonologisen tietoisuuden ja lukitaitojen vahvistamisessa suomenkielisillä 3.-5. -luokkalaisilla lapsilla, joilla on ollut vaikeuksia lukemaan oppimisessa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tarkentaa kuvaa siitä, miten äännetietoisuuden taidot kehittyvät harjoituksen myötä jo lukemaan oppineilla lapsilla, sekä selvittää, miten kognitiiviset taidot (fonologinen tietoisuus, fonologinen lyhytkestoinen muisti, työmuisti ja yleinen älykkyys) ennustavat oppimista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimukseen osallistui 34 lasta, jotka satunnaistettiin interventioryhmään (n = 29) ja kontrolliryhmään (n = 14). Fonologinen tietoisuus kehittyi merkitsevästi enemmän äännetietoisuuden interventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä (f = 0.35). Sen sijaan lukusujuvuuden, lukutarkkuuden tai oikeinkirjoituksen kehittymisessä ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Tämä osoittaa äännetietoisuuden intervention olevan tehokas fonologisen tietoisuuden vahvistamisessa lapsilla, joilla on ollut vaikeuksia lukemaan oppimisessa. Kapea-alaisesti äännetietoisuuteen keskittyvä interventio ei kehittänyt merkitsevästi lukitaitoja, mutta interventio voisi olla lupaava myös lukitaitojen vahvistamisessa esimerkiksi yhdistettynä laaja-alaisempaan lukitaitojen harjoitteluun. Tämän tutkimuksen perusteella yksilölliseen taitotasoon mukautuva monimutkaisten äännetietoisuustaitojen harjoittelu vaikuttaa soveltuvan hyvin jo lukemaan oppineille lapsille. Äännetietoisuuden taitojen oppiminen eteni useimmilla lapsilla odotetussa järjestyksessä, mutta oppimisen nopeudessa oli huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Nopeampaa äännetietoisuuden oppimista ennustivat merkitsevästi fonologinen tietoisuus ja fonologinen lyhytkestoinen muisti. Siten lapset, joilla nämä taidot ovat vahvat, hyötyvät todennäköisesti enemmän tämänkaltaisesta interventiosta, kun taas taidoiltaan heikommat lapset saattavat tarvita intensiivisempää ja monipuolisempaa harjoittelua oppiakseen samat taidot. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia intervention vaikuttavuutta tarkemmin esimerkiksi lapsilla, joilla on todettu lukivaikeus tai selviä fonologisia vaikeuksia lukivaikeuden taustalla, sekä käyttää vertailuryhmänä aktiivista kontrolliryhmää.
-
(2021)Aims: The aim of this study was to test the feasibility of a new phonemic awareness test to study children who have potential problems in their reading skills. The children were second graders whose reading skills either had or had not caused worry at home or school. The phonemic awareness test was developed for investigating and providing intervention on phonemic awareness. This new method includes ten different ways to change phonemes in a word. We determined if some of these phonemic changes are better at separating the groups from each other and whether there are differences between the tasks in the degree of difficulty. In addition, the children were also tested with standardized neuropsychological tests that measure reading-related skills. The study was done completely remotely and one of its aims was also to get additional information on feasibility of neuropsychological testing in remote environments. Methods: 16 participants took part in the study. Eight of them were children whose reading skills had caused worry and other eight whose reading skills had not caused such worry. The study was done remotely using Zoom and the experiment took about 1-1,5 hours depending on how quickly the child completed the tasks. There were 11 tasks altogether, which assessed the child’s reading and writing skills and skills that can affect these, such as phonological skills, working memory and rapid naming. Results: The groups differed from each other almost in every standardized test and also in the new phonemic awareness test. In the new phonemic awareness test children who had caused worry on their reading skills got less points in every part, but the groups differed statistically significantly in five of them only. These five included changing the beginning or the ending of the word, diphthong, diphthong to long vowel and changing a vowel to a consonant. The degree of difficulty varied between the subtests of the phonemic awareness task, the pattern of performance being comparable in the two groups. Detecting differences between word beginnings and syllables was the easiest and detecting diphthong and vowel to consonant or consonant to vowel changes were the most difficult. These results are promising, suggesting that the phonemic awareness test could serve to identify problems in phonemic awareness in children whose reading skills are suspected to be poor. This study also suggested the feasibility of carrying out neuropsychological tests remotely.
-
(2021)Tutkielma käsittelee Gillian Flynnin romaaneja Teräviä esineitä (Sharp Objects, 2006), Paha paikka (Dark Places, 2009) ja Kiltti tyttö (Gone Girl, 2012). Tutkielmassa tarkastellaan romaanien naishahmoja ja heidän käyttämäänsä väkivaltaa ja pyritään selvittämään, miten nämä hahmot vastaavat yleisiä stereotyyppejä väkivaltaisista naisista. Teoreettisena lähtökohtana käytetään feminististä kriminologiaa, erityisesti tutkimuksia narratiiveista, joita yleisesti käytetään kuvailtaessa rikollisia naisia ja selitettäessä heidän väkivaltaisuuttaan. Näistä narratiiveista tutkielmassa keskitytään kolmeen, joissa väkivaltaiset naiset käsitetään joko hulluiksi, pahoiksi tai uhreiksi. Tutkielmassa käsiteltävät henkilöhahmot jaetaan kahteen väkivaltaisen naisen arkkityyppiin, joita käsitellään erikseen kuhunkin liittyvien stereotypioiden kautta. Näistä ensimmäinen on väkivaltaiset teinitytöt. Tutkielmassa esitän, että Flynnin tyttöhahmot ovat tietoisia modernin yhteiskunnan teinityttöihin kohdistamista käsityksistä ja odotuksista ja osaavat käyttää niitä hyödykseen oman väkivaltansa salaamiseksi. Lisäksi kartoitan seksuaalisuuden ja väkivallan yhtymäkohtia, jotka koskevat romaaneissa nimenomaan teinityttöjä ja jotka liittyvät erityisesti yhteiskunnalliseen ”paha”-narratiiviin. Toinen tutkielmassa analysoitava arkkityyppi on väkivaltainen äiti. Flynnin romaanien äitihahmot satuttavat sekä omia lapsiaan että muita, ja heidän motiivinsa vastaavat selkeämmin olemassa olevia stereotyyppejä, erityisesti ”hullu”- ja ”paha”-selityksiä. Yhdistän äitihahmojen väkivallan myös heidän tytärtensä ja omien äitiensä väkivaltaisuuteen ja siten myös ”uhri”-narratiiviin, joka liittyy olennaisesti kysymyksiin väkivallan periytyvyydestä. Tutkielmassa todetaan, että Flynnin nais- ja tyttöhahmot osaltaan sekä rikkovat että vahvistavat stereotyyppejä naiseudesta ja väkivallasta. Naisten rooli romaanien pääasiallisina väkivallan tekijöinä kyseenalaistaa jo itsessään perinteisiä sukupuolirooleja, mutta osa hahmoista päätyy edustamaan stereotyyppisiä käsityksiä naisten väkivallasta. Toisaalta osa hahmoista, etenkin Amy romaanissa Kiltti tyttö, vastustaa tällaista yksinkertaista lukemista, mikä voidaan nähdä osoituksena Flynnin kritiikistä fiktion ja muun median stereotyyppisiä naiskuvia kohtaan.
-
(2021)In this thesis, I study intensifiers, which are the adverbs that either strengthen or weaken the modified word. The intensifiers that strengthen the meaning of the following lexeme are called amplifiers, whereas the intensifiers that weaken the following lexeme are called downtoners. In turn, these groups of intensifiers are divided into various categories. In particular, I concentrate on maximizers, a category of amplifiers, and mitigators, a category of downtoners. The study is limited to the American variety of English. The aim of this research is twofold. Firstly, I analyze the frequency distributions of maximizers and mitigators across different registers in American English. Secondly, I discuss the reasons for the possible register variation between the different categories of intensifiers. Therefore, I conduct both quantitative and qualitative analysis of the data. I use the Corpus of Contemporary American English (COCA) as my data. I chose it for the current research due to its large size of around 1 billion words, as well as the fact that its contents are fairly evenly divided by register. Consequently, it enables the comparison of the studied lexemes across the registers in American English. Furthermore, COCA has a function of viewing a sample in the expanded context, thus making possible the qualitative analysis of the samples. The most significant finding was the preference for maximizers in informal written registers and for mitigators in formal written registers. Further, the formal spoken register, represented by unscripted TV and radio show conversations, clearly preferred maximizers to mitigators. On the contrary, the informal spoken language of TV shows and movies had a low frequency of both categories of intensifiers. As concerns the reasons for this variation, there can be several theories. One of them is the collocational patterns of the intensifiers. Another reason is the stylistic and functional characteristics of the registers. For example, academic prose style favors hedging, or tentative language. Therefore, the academic register has a high frequency of mitigating adverbs. Instead, radio show hosts may have a preference for using definitive, attention-catching phrases and thus are more likely to use maximizers such as incredibly or extremely.
-
(2023)This thesis studies present-day discourses on transgender athletes in the English news media. It defines discourses as linguistic activities as well as social practices that are in a dialectic relationship with the material world. Discourses are seen as powerful tools for spreading ideologies, and news media is seen as an influential technology for producing discourses. The focus of this study is to investigate what types of meanings and definitions are linked to transgender athletes and what type of gender ideologies are behind these meanings. The method applied in the study is Corpus-assisted Critical Discourse Analysis. The material consists of articles published by three English newspapers: Daily Mail, The Guardian, and The Times. The articles were published in 2022, and report on or mention transgender athletes. The whole sample of 209 articles is first analyzed with corpus techniques and then a scaled-down sample of 69 articles is analyzed with Critical Discourse Analysis. The results show that the discourses on transgender athletes in the English news media largely follow already acknowledged patterns of reporting on transgender athletes and identities. These patterns rely on medico-legal definitions of sex/gender, where ‘biology’ and ‘science’ are used to argue for the binary sex/gender system. Transgender athletes are described as threats to fair competition and are seen to cause division and conflicts within the sporting world. A significant finding is also that transgender athletes are utilized to argue for gender segregation outside of the sporting world. Here, an underlining discourse that transgender women are essentially biological males is used to justify their exclusion from ‘women-only’ spaces. As a result, gender self-identification is portrayed as something dangerous and possible to exploit.
-
(2019)Tutkielma käsittelee persoonapronominien käyttöä Yhdysvaltojen presidenttien kansakunnan tilaa käsittelevissä puheissa (State of the Union Address) poliittisen diskurssianalyysin näkökulmasta ja korpuslingvistiikan kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen. Työssä selvitetään millaisia funktioita persoonapronomineilla on ja onko niiden käytössä eroja presidenttien välillä tutkimalla niiden frekvenssejä eli esiintymistiheyksiä sekä niiden kollokaatteja eli samassa kontekstissa esiintyviä sanoja. Aineistoni koostuu vuosina 1980-2018 pidetyistä kansakunnan tilaa käsittelevistä puheista, joiden esittäjinä olivat presidentit Ronald Reagan, George H.W. Bush, Bill Clinton, George W. Bush, Barack Obama ja Donald Trump. Kokoamani korpus on kooltaan 219 365 sanaa ja se on annotoitu käyttäen ohjelmaa, joka merkitsee tekstiin sanaluokat (part-of-speech tagger). Korpusanalyysiä varten käytettiin AntConc-tietokoneohjelmaa, joka mahdollistaa frekvenssi- ja kollokaatiohaut. Tutkielma osoittaa, että persoonapronominien käytössä suurimmat erot ovat usein presidentin eri puheiden välillä eivätkä eri presidenttien välillä. Sisäisen vaihtelevuuden laajuus viittaa siihen, ettei eri presidenteillä ole selkeitä tai johdonmukaisia pronominityylejä. Monikon ensimmäisen persoonan pronomineja käytetään puheissa selkeästi eniten verrattuna muihin persoonapronomineihin, mikä saattaa kertoa niiden funktiosta yhteisen amerikkalaisen identiteetin vahvistamisessa ja presidentin halusta esiintyä osana laajempaa yhteisöä. Kollokaatioanalyysi osoittaa, että eri persoonapronomineja käytetään erilaisissa konteksteissa ja erilaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi yksikön ensimmäisen persoonan pronominit esiintyvät usein kommunikaatioverbien ja mentaalisten verbien kanssa, kun taas monikon ensimmäisen persoonan pronominit esiintyvät konteksteissa, joissa käytetään kansallista tai sodankäyntiin liittyvää retoriikkaa. Toisen persoonan pronominit toimivat lauserakenteessa hyvin usein objekteina eivätkä subjekteina, mikä osoittaa niiden olevan keino puhutella yleisöä ja luoda interaktiivinen suhde kuuntelijoihin. Monikon kolmannen persoonan pronomineja käytetään tutkimuksen mukaan lähinnä viittaamaan tavallisiin amerikkalaisiin ja heidän arkielämäänsä.
-
(2023)The field of food control is currently facing challenges due to phenomena such as climate change, globalization of food, and scarcity of official control resources. One important approach in improving efficient control of the safety and quality of food chains is risk-based food control. In this study, data-driven approaches were utilized to provide insights into some of the factors that have affected Finnish food business operators’ (FBOs’) compliance with food safety requirements in recent years. Qlik Sense, a data analytics solution built on the concept of visual analytics, and Python, a programming language suitable for data analysis, were used to analyze food inspection data recorded by local food safety authorities. Interactive data visualizations built in Qlik Sense aimed in supporting open government data (OGD) policies and risk-based control of the Finnish food chain, and so far, received good feedback from end-users. Additional insights into FBOs’ food safety compliance were gained by further analyzing the inspection data in Python along with municipal data. A logistic regression model fit to a subset of the study data found multiple statistically significant predictor variables from both datasets, but its performance was weak. The factors that affected food safety compliance most significantly were the number of years an FBO had operated and the basis for conducting an inspection. Operating years showed a positive correlation with compliance, while a negative relationship was observed with a variety of unplanned inspections, especially when they were conducted based on food poisoning suspects, inspection requests, or some other forms of contact. Out of all inspected food sectors, the one that increased the odds of compliance the most was the food transportation sector. The results of the study advocate for the potential of data-driven approaches in improving risk-based food control, as they are an effective way to gain insights into factors affecting the safety and quality of complex food chains.
-
(2020)Early life conditions have long-term effects on the fitness and survival of individuals. Foetal development is an especially crucial period and even small changes may have large impacts on the development of individuals. Mammal foetuses may be exposed to additional testosterone either from their male littermates or their mother. This additional prenatal androgen exposure leads to masculinization of female features and behavior. In males the effects of additional prenatal androgen exposure are less drastic due to their own testosterone production. The anogenital distance, defined as the distance between the anus and genitalia, has been used to determine the sex of young mammals since males have longer anogenital distances than females. An elongated anogenital distance is an indicator of additional prenatal androgen exposure in females, and in some species also in males. It correlates with for example increased aggressiveness in both females and males. In females a longer anogenital distance has also been connected to delayed puberty and decreased fertility. I studied the effects of additional prenatal androgen exposure on weight and important life-history traits in banded mongooses (Mungos mungo) with data from a long-term study. Banded mongooses are small co-operatively breeding mammals living in family groups of 10-30 individuals across sub-Saharan Africa. Breeding is extremely synchronized within groups and in most cases all pregnant females give birth on the same day. The resulting communal litter is cared for by most adults in the group regardless of relatedness. Adults escort the pups until three months of age, providing the pup with food, grooming and protection. This early life care has long-term fitness benefits for the pups. Pregnant females may change the phenotype of their offspring via maternal effects. When the competition faced by breeding females is more intense, they compensate by investing more resources to their foetuses, making them bigger. Using the anogenital distance as a proxy for additional prenatal androgen exposure, I measured its effects on weight at early life and maturity, the amount of care received as pups and whether the individual reproduced in its lifetime or not. I hypothesized that a longer anogenital distance may be an indicator of increased competitiveness in the banded mongoose. It could lead to a cumulative advantage since more aggressive individuals may be able to access more food and care, which leads to higher maturity weight and lifetime reproductive success. I also measured the effects of resource abundance and intensity of competition during gestation on the anogenital distance of the pups. I hypothesized that mothers may prepare their offspring for future competitive environment by exposing them to androgens during gestation. In males a longer anogenital distance predicted higher weight both at early life and maturity. Higher weight at the beginning of the escorting increased the amount of care received, which in turn increased weight at maturity. A longer anogenital distance therefore has both direct and indirect fitness benefits in male banded mongooses. In females, a longer anogenital distance predicted lighter weight at maturity, suggesting that it may have negative effects on female growth and development. This study offers evidence that additional prenatal androgen exposure has long-term fitness consequences on banded mongooses and that these consequences are sex specific. Future research should focus on confirming the connection between additional prenatal androgen exposure and longer anogenital distance in this species, as well as assessing the effects of prenatal androgen exposure on survival, puberty and growth of especially female individuals.
-
(2024)This study uses corpus-assisted discourse analysis for a case study of how some game masters (GMs) use address to participate in the construction of player-character identities in the linguistic setting of a tabletop roleplaying game (TRPG). Discourse analysis has been used to study TRPG gameplay before (White, 2011), but it has been rare and in the past decade, the proliferation of TRPG content online featuring gameplay (often called actual-play content) has enabled the use of much larger datasets than before. These datasets in turn enable corpus-assisted research to take place. The basis of this study is the discourse analytic understanding of identity as being discursively constructed, where one not only constructs and uses identities, but can also be cast into them by others (Antaki, 2013). TRPGs are understood as a linguistic setting in which multiple names are often applicable to the same person; the player’s own name, and the name of the character created for the game. These names refer to different identities, and using one or the other is understood to be an instance of momentary casting into that identity. In addition, a model was adapted from previous roleplaying game (RPG) studies regarding layers of rules and goals (Montola, 2008) into layers of speech in order to understand the structure of discourse around the gaming table. For data, a corpus was collected of transcripts of two popular TRPG actual-play series, and data from different GMs was divided into different subcorpora. The address patterns of seven GMs were studied to compare the choice frequencies of address terms in different speech layers and between different genders of speakers and addressees. This analysis was supplemented by close reading of some data points to analyze the potential factors behind certain address term choices. All GMs included in the study were found to vastly prefer address by character name, though the strength of this preference varies between individuals, with no effect from the gender of the speaker. Speech layers were found to be a major factor in the choice of address terms, and the speech layers themselves were found to vary in prevalence depending on the style and content of the game. Only the middle layer, endogenous speech, was found to be necessary to running the game, but speech in this layer was found to have such varied functions that a more detailed typology may be needed. The different aspects of addressee gender could not be properly isolated as variables, but there are signs warranting further study of possible weakening of the preference for character names when addressing participants with nonbinary characters and characters of a gender different from the player.
Now showing items 1-20 of 1510