Browsing by Subject "maahanmuuttaja"

The main idea of this study was to find out how immigrants understand and define successful co-operation and professional partnership in early childhood education. Another target of this research was to think over how the parents see professional partnership from their viewpoint, and how willing / ready the they are in engaging in the professional partnership with the day care personnel. The theoretical part of this research is based on theories of immigration and theories of it's different forms, theories of cultural varieties and theory of modernizing co-operation through using professional partnership. Also guidelines and policies for day care and early childhood education play a part in the theory section. Theory part is written to support research problems. The research method used in this study is peer interview. The interviewed are both immigrants and customers of day care services. The data collected is comprised of materials from peer interviews and personal background information. The interviewed were of Somalia and Russian ethnic groups. Interview were carried out in each group in the participants own mother tongue. These peer interviews showed that parents were interested and willing to discuss professional partnership. From this research one can conclude that the term professional partnership is seen as a complex term, and as a term difficult to understand. From the results it is seen that quite often the principles of professional partnership are not carried out in practise. According to the material gathered, the parents feel that lack of common language and prejudice against immigrants effectively prevents the professional partnership from being formed. The cultural differences can become challenging in a professional partnership. Based on this research, one can conclude that when different cultures meet, there has to be mutual will to understand and to be understood in order to make sure that the children's development, both educational and physical, is supported in a best possible way.

The objectives: The number of children under three years of age with an immigrant back-ground has increased in early childhood education. Most children are in all-day childcare, which may cause that the Finnish language overtakes the native language of the child. For the child, his / her native language is also the language for feeling and thinking. Maintaining the native language is a precondition for the parent-child interaction. According to studies on the subject, strong skills in the native language also facilitate the learning of another language. The purpose of this study is to chart out how parents maintain and enrich the native language of their child in the new home country, how they value their own native language and what kind of guidance they have received in supporting bilingualism. My questions for this research are: How do parents maintain and enrich the native language of their child in their new home country? How important do the parents experience maintaining the native language of their child to be? What kind of guidance / information have the parents received in supporting the native language from the early childhood education personnel, from the school, and / or the child welfare clinic? Eight parents with an immigrant background, part of whom have lived in Finland already for a long period of time, were chosen to participate in this research. Methods: The research was carried out as a qualitative research. The method of the research was thematic interview. The data was analyzed by means of content analysis. Results and conclusions: As a rule, the parents spoke to their children their own native language, and preserving the native language was considered important. A general rule in the families was that at home only the native language was to be spoken. However, the parents experienced maintaining the native language as a challenge in the new home country. The parents had received very little support from the professional personnel to the means of maintaining the native language.

Maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon suhtautuminen on oikeistopopulististen puolueiden viimeisimmän nousun myötä muuttunut entistä kriittisemmäksi ja normalisoituneemmaksi osaksi niin julkista kuin poliittista keskustelua. Suomen poliittisista puolueista perussuomalaiset ovat profiloituneet voimakkaasti maahanmuuttoa vastustavaksi puolueeksi. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaiden Ylen vaalikoneen väittämään annettuja kannanottoja sekä heidän perusteluissaan käyttämää retoriikkaa suhteessa maahanmuuttajiin. Ontologinen lähestymistapa työssä on relationistinen, joten nämä kuvaukset nähdään osana vuorovaikutuksessa rakentuvaa todellisuutta, joka on alati muovautuvaa. Tutkielman aineisto keskittyy vuoden 2017 kuntavaalien Ylen vaalikoneen väittämän ”Oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita” kannanottoihin ja perusteluihin, joilla niitä on pyritty oikeuttamaan. Aineistossa on 387 ehdokkaan jättämä kannanotto neliportaiselle skaalalle täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä sekä perustelut tälle. Näistä ehdokkaista 190 tulivat valituiksi kunnan- tai kaupunginvaltuustoon ja 197 eivät. Tarkastelun kohteena olivat tavat, joilla maahanmuuttajia kuvattiin ja kuinka heidän tuloonsa omaan kotikuntaan suhtauduttiin, millaisia retorisia keinoja ehdokkaat käyttivät perusteluissaan sekä millaisia eroja valituksi tulleiden ja ei-valituksi tulleiden ehdokkaiden käyttämissä retorisissa keinoissa voitiin tunnistaa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii retorinen diskurssianalyysi, jossa perusteluja on tarkastelu vakuuttavan retoriikan käytön näkökulmasta sekä osana kulttuurista jatkumoa oikeistopopulistiselle suhtautumiselle maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. Aineistosta voitiin tunnistaa kolme erilaista tapaa suhtautua eri maahanmuuttajaryhmien vastaanottoon, torjutut, ehdoin hyväksytyt sekä hyväksytyt tulijat. Näistä yleisin oli torjutut tulijat. Monet ehdokkaat torjuivat kaikki maahanmuuttajat, nimettyjä torjuttuja ryhmiä olivat nuoret miehet sekä elintasopakolaiset. Kokonaisia perheitä, naisia ja lapsia oltiin valmiita hyväksymään, mikäli tietyt ehdot täyttyisivät. Aidosti hädänalaisia tai turvapaikan saaneita oltiin valmiita ottamaan vastaan jopa ilman ehtoja. Perusteluissa yleisimmin käytettyjä retorisia keinoja olivat etäännytys omista intresseistä, kontrastit, kategorisointi, talousperuste, ääri-ilmaisut, historiaperuste sekä uhkakuvat. Valituksi tulleiden kannanotot painottuivat ei-valituksi tulleita voimakkaammin täysin eri mieltä väittämän kanssa olleisiin. Valituksi tulleet käyttivät monipuolisemmin erilaisia retorisia keinoja vastauksissaan, ei-valituksi tulleet aloittivat useammin perustelunsa ääri-ilmaisulla ja vetosivat talousperusteisiin valituksi tulleita harvemmin. Vaalikoneen toimintaperiaatteen kannalta saattoivat valituksi tulleiden ehdokkaiden kannanotot olla annettuja perusteluja merkityksellisempiä. Joidenkin maahanmuuttajaryhmien hyväksyminen ehdoilla tai ilman saattaa oikeuttaa toisten ryhmien kohtelemisen torjuttuina, vain uhkakuvien tai haittanäkökulmien kautta.

Tutkielmassa käsitellään mamu-sanan merkitystä ja käyttöä tutkimalla sanan esiintymiä Suomi24-keskustelualustalla ja analysoimalla esiintymiä diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuskysymyksiä ovat keneen tai millaiseen kategoriaan mamulla viitataan ja kuinka paljon tämä eroaa maahanmuuttajan kategoriasta. Tutkimuksen tarkoituksena on jäsentää mamun ja maahanmuuttajan merkityseroja, eritellä mamun johdoksia ja määritteitä sekä osoittaa, ettei sanoja tulisi pitää toistensa synonyymeinä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan mamun roolia rasistisessa diskurssissa. Tutkimus sijoittuu diskurssintutkimuksen alle ja tutkimuksen päämetodina käytetään diskurssianalyysin välineitä. Diskurssianalyysillä tutkitaan, millä tavalla sanan “mamu” merkitys on dynaaminen, ja mihin suuntaan sen ensisijainen merkitys ja assosiatiiviset merkitykset ovat kehittyneet sen alkuperäisestä roolista maahanmuuttajan lyhennesanana. Tutkimuksessa selvitetään myös mamun assosiatiivisten merkitysten kontekstiriippuvaisuutta. Analysoitava aineisto koostuu Suomi24-korpuksesta vuosilta 2001–2017, yhdestä henkilöhaastattelusta sekä joukosta Yle Areenan haastatteluita. Esimerkkeinä käytetään mamu-osuman sisältäviä yksittäisiä kommentteja ja keskusteluketjuja sekä mamun johdoksia sisältäviä yksittäisiä kommentteja. Haastatteluaineistoa käytetään analyysissä mamun konnotaatioiden selvittämiseksi maahanmuuttajataustaisten itsensä näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että mamu-sanaa käytetään samoissa yhteyksissä maahanmuuttajan kanssa, mutta sanat eroavat merkitykseltään viimeistään assosiatiivisia merkityksiä tutkittaessa. Mamu-sana esiintyy pääosin maahanmuuttokriittisessä keskustelussa tai avoimen rasistisessa diskurssissa ja sanan merkitys on eriytynyt tarkoittamaan pääosin ulkoisesti kantasuomalaisista selvästi erotettavissa olevia maahanmuuttajia. Mamu-sanalla viitataan erityisesti tummaihoisiin ja muslimitaustaisiin maahanmuuttajiin.

Tässä tutkimuksessa kehitetään aikuisten maahanmuuttajien perusopetuksen alkuvaiheen kurssille oppimateriaali. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että oppimateriaalilla on keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimukset osoittavat, että oppimateriaali on tarkoituksenmukainen, kun se on suunniteltu kohderyhmälle ja se tukee opiskelijoita oppimisessa ja opettajia opettamisessa. Oppimateriaalin kehittämiseen käytettiin haastattelututkimusta, jossa haastateltiin sähköpostin välityksellä yhtä kentällä toimivaa koulunkäyntiavustajaa. Lisäksi oppimateriaali perustui aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, joka määräsi oppimateriaalille sisältöalueet. Oppimateriaalin toimivuus puolestaan arvioitiin kyselytutkimuksella, johon osallistui 31 aikuista maahanmuuttajataustaista peruskoulun opiskelijaa, jotka olivat käyttäneet oppimateriaalin ensimmäistä kehitettyä versiota oppikirjana. Tutkimuksessa vastattiin kahteen kysymykseen. 1. Minkälainen materiaali tukee opiskelijoita? ja 2. Kokevatko opiskelijat oppivan oppimateriaalin avulla uusia asioita? Ensimmäiseen kysymykseen vastasivat Kappaleet 3.4 ja 4.2. Kappaleessa 3.4 kartoitettiin oppimateriaalin merkitys ja selvitettiin, millainen oppimateriaali tukee opiskelijoita ja opettajia. Vastaavasti Kappaleessa 4.2 kartoitettiin aikuisten maahanmuuttajien tarpeita oppimateriaalin suhteen. Toiseen tutkimuskysymykseen vastasi Kappale 5.3, jossa esitettiin kyselytutkimus ja sen tulokset. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että opiskelijat kokivat oppivan uusia asioita käyttäessään kehitettyä oppimateriaalia. Lisäksi tutkimuksessa perehdyttiin maahanmuuttajiin kohderyhmänä. Tähän kehittämistutkimukseen on kerätty maahanmuuttajiin liittyvää tutkimustietoa ja tilastoja. Aiemmat tutkimukset ja tilastot osoittavat, että maahanmuuttajien määrä Suomessa lisääntyy jatkuvasti ja jotta maahanmuuttajista ei tulisi pelkästään isoa huollettavien joukkoa, asialle on tehtävä jotain. Tutkimukset osoittavat, että tärkeintä on integroida maahanmuuttajat suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajien integroiminen yhteiskuntaan tapahtuu tutkimusten mukaan parantamalla heidän koulutusta sekä lisäämällä koulutusta koskien maahanmuuttajia, mikä vaikuttaa pitkällä tähtäimellä suomalaisten asenteisiin. Tutkimus keskittyi aikuisten perusopetuksen alkuvaiheeseen, jotta opetuksen kehittäminen alkaisi peruskoulun alusta ja jatkuisi siitä päättövaiheen loppuun. Opetuksen kehittämisen on luonteva alkaa opintojen alusta ja matematiikan opiskelijoille tarvitaan hyvä pohja, jonka päälle voidaan rakentaa päättövaiheen kurssit. Materiaali toimii ensimmäisenä ponnahduslautana opetuksen ja materiaalien kehittämisessä.

The purpose of the study is to explore the acculturation of eating habits among Somali immigrants: What kind of acculturation happens and which factors prevent or promote the change in their eating habits. In addition, it is studied how important role food has from the perspective of the stability or change of identity. The main research question is as follows: What kind of acculturation has occurred after moving to Finland? The study had three additional questions: 1. How is acculturation reflected in eating habits and the choice of food? 2. What are the main factors that prevent or promote the change? 3. How the respondents find that the acculturation of eating habits affects their Somali identity? In this study, the model of adaptation to a new dietary pattern (Koctürk-Runefors 1991) is an important part of the theoretical framework. The data were collected in March 2017 through individual, pair, and group interviews from fourteen Somali immigrants, aged 19 to 46 years. All the interviewees were women who had lived in Finland six to twenty-six years. They were interviewed in Finnish. The interviews were audiorecorded and transcribed into written form. After that the data were analyzed by using qualitative content analysis. According to the study, acculturation had taken place at different levels. Meal rhythm, the content of meals and choice of food had changed. The number of the meals increased in Finland. The breakfast was usually prepared by the Finnish way. If there was enough time, the breakfast would be prepared by a Somalian way. The lunch would be prepared in a Somali way if it was eaten at home. Legumes were often offered for dinner in Somalia but no longer in Finland. The religion prevented any major changes in the diet. The socio-economic status affected food choice: higher education and income level affected the choice of the food. Media, household technology and catering services promoted the change. Somali identity is strong and the identity is supported with eating habits. Food restrictions defined by religion were kept unchanged, and they did not reflect acculturation in this study.

Pedagogisesta näkökulmasta katsoen eri kohderyhmät vaativat eri opetusta ja eri ope-tusmenetelmiä. On kehitetty monenlaisia suomen kielen oppikirjoja, jotka on tarkoitettu nimenomaan aikuisille maahanmuuttajille, mutta nimenomaan ikääntyneille kielenoppijoil-le ei edelleenkään kehitetä spesifejä oppimateriaaleja eikä heidän kokemuksiaan oppimises-ta käsitellä Suomessa paljon. Tämä tutkielma käsittelee yli 60-vuotiaiden venäläisten s2-oppijoiden kokemuksia suomen kielen oppimisesta. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on selvittää ikääntynei-den oppimisen erikoisuuksia sekä tehdä panoksen maahanmuuttajakoulutuksen parantami-seen. Aikaisemmin julkaistujen tutkimusten välityksellä saadaan ensin käsitys ikääntynei-den maahanmuuttajien suomen kielen oppimisen erikoispiirteistä, mahdollisista hankaluuk-sista ja niitä aiheuttavista syystä, minkä pohjalta poimitaan keskeiset saavutukset ottaen ne sittemmin huomioon aineiston analyysissä. Haastatteluaineiston perusteella saadaan selville, mitä varten ikääntyneet maahan-muuttajat opiskelevat suomen kieltä sekä verrataan heidän asettamiaan tavoitteitaan niiden toteuttamiseen. Käsiteltäessä haastateltavien kokemuksia suomen oppimisesta selvitetään, että oppi-misen huomattavimmat hankaluudet ovat iän aiheuttamat fysiologiset häiriöt, epävarmuus sekä kurssiryhmän heterogeenisuus. Vaikeuksista huolimatta haastateltavat saavat kuitenkin paljon mielihyvää kielen oppimisesta. Monet heistä korostavat kielikurssin valtavaa sosiaa-lista roolia sekä mahdollisuutta opiskella suomea kieliympäristössä, mikä mahdollistaa monipuolisen oppimisen kielikurssin ulkopuolella. Tämä tutkimus avaa uusia näkymiä ikääntyneiden s2-oppijoiden tavoitteisiin ja ko-kemuksiin suomen kielen oppimisesta kiinnittäen erityistä huomiota siihen, miten hyvin haastateltavilta onnistuu opittavan kielen käyttö tosielämässä.

Tutkielma käsittelee maahanmuuttajadiskurssiin kätkeytyviä merkityssisältöjä Suomessa vuonna 2015. Vuosi 2015 oli Suomen lähihistoriassa poikkeuksellinen vuosi maahanmuuton näkökulmasta aiempiin vuosiin nähden moninkertaisen turvapaikanhakijamäärän vuoksi. Turvapaikkatilanne heijastui koko yhteiskuntaan ja siinä käytävään maahanmuuttokeskusteluun. Tämän johdosta vuosi 2015 luo mielenkiintoisen kontekstin tarkastella maahanmuuttodiskursseja. Tutkimuksen keskeinen asiakirja-aineisto koostuu Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiasta, joka on maahanmuuttopolitiikan pitkän aikavälin strategia-asiakirja sekä pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisesta ohjelmasta. Tutkielmassa analysoidaan näissä asiakirjoissa käytettyjä maahanmuuttajadiskursseja sekä verrataan niitä laajemmin maahanmuuttopolitiikassa esiintyviin diskursseihin. Tutkielman tavoitteena on tiedostaa maahanmuuttopolitiikan kätkettyjä valtarakenteita. Tutkielma liittyy kehitysmaatutkimukseen siinä mielessä, että kansallinen maahanmuuttokeskustelu saattaa peilata myös globaalin vastuunkannon asenteita. Tutkielman metodina sovelletaan diskurssianalyysiä. Sen avulla pyritään purkamaan maahanmuuttodiskurssiin kätkettyjä merkityssisältöjä ja tekemään näkyviksi siihen sisäänrakennettuja valtarakenteita sekä vallan toisintamista maahanmuuttodiskurssissa. Maahanmuuttokeskustelun käsitteet ovat latautuneita ja niihin liittyy sekä tiedostettuja että tiedostamattomia mielikuvia ja ennakko-oletuksia. Niin ikään merkityssisältö vaihtelee eri asiayhteyksissä ja keskustelijoiden välillä, jolloin voidaan puhua samasta asiasta ymmärtämättä keskustelukumppania. Tutkielma pyrkii merkityssisältöjä avaamalla luomaan keskusteluyhteyden, jossa maahanmuutosta puhuttaisiin eri näkökulmienkin välillä samalla kielellä. Toiseus ja toiseuttaminen diskurssissa on tutkielman keskeinen kiinnostuksen kohde. Tutkielmassa haetaan vastausta kysymykseen, millaista toiseuttamista maahanmuuttokeskustelussa tapahtuu, kenen ääni siinä kuuluu ja kenellä on valta päättää maahanmuuttokeskustelun käsitteiden merkityssisällöstä. Tutkimuksessa esiintyviä keskeisiä monimerkityksellisiä käsitteitä ovat esimerkiksi: toiseus, maahanmuuttaja, monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja rasismi. Tutkielman tutkimusosio on jaoteltu Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategian suuntaviivojen mukaisiin osioihin: ”Suomi on turvallisesti avoin”, ”Jokainen löytää paikkansa” ja ”Moninaisuus on arkea”. Ensimmäinen suuntaviiva käsittää liikkuvuuden Suomelle tuomat mahdollisuudet, valmiudet vastata liikkuvuuden tuomiin haasteisiin, kansainvälisen vastuun kantamisen sekä toimivan maahanmuuttohallinnon. Työ- ja opiskeluperäinen maahanmuutto on periaatteen tasolla kannustettavaa kansantaloudellisten näkökulmien johdosta, mutta käytännön tasolla sitä rajoitetaan monin tavoin, mikä tutkielmassa nähdään kuvastavan myös toiseuden pelon diskurssia. Liikkuvuuden tuomista haasteista puhutaan tutkielmassa joko uhriutuvan maahanmuuttajan (esim. ihmiskaupanuhrin) näkökuomasta tai turvallisuus- ja taloudellisina uhkina suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Kansainvälisen vastuun kantaminen näyttäytyy tutkimuksen mukaan ristiriitaisena diskurssina: yhtäältä korostetaan ihmisoikeuksien ja heikomman suojelun ihannetta toisaalta heikomman auttamiseen ei haluta antaa voimavaroja yhtään muita EU-maita enempää. Diskurssiteoriassa puhutaan kelluvasta merkitsijästä eli käsitteestä, joka voidaan määritellä kontekstista riippuen useasta eri näkökulmasta. Joustavampi maahanmuuttohallinto ja toimivammat menettelyt on tästä malliesimerkki: sillä voidaan viitata yhtäältä nopeaan ja toimivaan maahantuloprosessiin että tehokkaaseen maastapoistamisprosessiin. Toinen suuntaviiva kattaa kotoutumisen näkökulmat niin yksilön kuin suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Tutkielman mukaan vastaanottavaan yhteisöön assimiloituneen maahanmuuttajan ihanne näyttäytyy kyseenalaistamattomana, hegemonisena kotoutumisdiskurssina. Vaikka maahanmuuttajien tuomasta kansainvälisyydestä puhutaan, vuoden 2015 keskustelussa on tutkielman mukaan vallinnut diskurssi maahanmuuttajista kustannuseränä. Myös kotoutumispalvelut kohdistuvat niin sanotuille ongelmaryhmille sen sijaan, että kansainvälisiä huippuosaajia kannustettaisiin jäämään Suomeen. Kolmannessa suuntaviivassa käsitellään yhteiskunnallista keskustelukulttuuria sekä yhdenvertaisuuden toteumista. Yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumisen keskeinen edellytys on syrjinnän ja syrjivien rakenteiden tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen. Keskusteluilmapiiri luo pohjan moninaisuuden hyväksymiselle. Tutkimuksen kohde, vuosi 2015, on tästä näkökulmasta kiinnostava, sillä tutkimuksen mukaan vuoden aikana oli havaittavissa keskusteluilmapiirin polarisoitumista. Tutkielman loppupäätelminä todetaan, että vuoden 2015 tapahtumat jättivät jälkensä maahanmuuttodiskurssiin. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että maahanmuuttoon liittyvät aiemmin merkityssisällöltään vakiintuneet käsitteet kuten suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet tulivat haastetuiksi ja diskurssiteorian kelluviksi merkitsijöiksi. Tutkielmassa toiseutta lähestytään Leena Suurpään maa- hanmuuttajan roolien nelikentän kautta. Näitä maahanmuuttajan rooleja ovat ”hiljainen uhri”, ”harmiton kaveri”, ”vaativa vieras” ja ”uhkaava sivullinen”. Tutkielman keskeisenä lopputulemana todetaan ”vaativan vieraan” -roolin korostuneen ulkomaalaisen toiseudessa. Tulevaisuuden näkymänä tutkielmassa arvioidaan, että mikäli ”vaativan vieraan” vaatimuksiin maahanmuuttajien toiseuden uudelleen määrittelystä ja globaalista solidaarisuudesta ei nyt reagoida, ”uhkaavan sivullisen” -toiseus saattaa tulla tulevaisuudessa korostumaan.

Viime vuosina keskustelu väkivallasta, sukupuolesta ja etnisyydestä on lisääntynyt. Kirjallisuudessa on esitetty, että Pohjoismaissa on havaittavissa toiseuttavaa maahanmuuttoon liittyvää puhetapaa, jossa maahanmuuttajuuden ja väkivaltaisuuden merkitykset kietoutuvat yhteen. Näissä puhetavoissa maahanmuuttajamiehistä rakentuu kuva vaarallisina, erityisesti seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa tekevinä rikollisina. Aikaisemman kirjallisuuden mukaan tällaiset puhetavat ovat levinneet muun muassa internetin keskustelupalstojen ja sosiaalisen median kautta yhä laajemman yleisön nähtäväksi. Tutkielman lähtökohtana oli tarkastella sosiaali- ja kriisityöntekijöiden kommentointia näistä toiseuttavista puhetavoista; tapoja merkityksellistää maahanmuuttajien tekemää väkivaltaa ja asemoida itseään ammattilaisena tämän merkityksellistämisen kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktionismi ja teoreettis-metodologisena lähestymistapana kriittinen diskursiivinen psykologia. Tutkimuksen keskeiset tulkintakäsitteet olivat tulkintarepertuaari, subjektipositio ja ideologinen dilemma. Aineisto koostui kuudesta fokusryhmähaastattelun osasta, jossa sosiaali- ja kriisityöntekijät kommentoivat maahanmuuttajamiesten väkivaltaisuutta koskevaa virikettä. Virike oli muotoiltu aikaisemmassa tutkimuksessa internetkeskusteluista löydetyistä puhetavoista, jotka sisälsivät maahanmuuttajia toiseuttavia merkityksiä. Tavoitteena oli selvittää, millaiseksi väkivalta rakentuu heidän puheessaan ja miten he asemoivat itseään suhteessa näihin merkityksiin. Sosiaali- ja kriisityöntekijöiden puheesta oli tulkittavissa viisi väkivallan tulkintarepertuaaria, joiden avulla he asettuvat sekä väitteen puolelle että sitä vastaan. Merkittävää oli, että kantasuomalaisten henkilöiden tekemä väkivalta merkityksellistyi aineistossa erilaiseksi suhteessa maahanmuuttajamiesten tekemään väkivaltaan; kantasuomalainen väkivalta ei yhdistynyt tekijänsä etniseen taustaan, kun taas maahanmuuttajan tekemä väkivalta merkityksellistyi muun muassa maahanmuuttajan lähtömaan kulttuurin, menneisyyden traumojen tai syrjäytymisestä johtuvan turhautumisen syyksi. Haastateltavat asemoivat itseään suhteessa käytävään keskusteluun neljän subjektiposition avulla. Positioihin ja haastatteluissa tehtävään identiteettineuvotteluun liittyi runsaasti ristiriitaisuuksia. Aineistosta löytyikin ideologinen dilemma, jonka vaakakupin toisessa päässä tasapainotteli maahanmuuttajamiehiin liitetyn väkivaltailmiön tunnistaminen ja selittäminen, ja toisessa se, ettei tullut tällä selittämisellä ylläpitäneeksi ennakkoluuloisia asenteita tai syrjiviä rakenteita. Ideologista dilemmaa pyrittiin ratkomaan esimerkiksi nojautumalla järkiperäisyyttä korostavaan puhetapaan. Löydös osoittaa, että puhujilla ei ollut haastattelutilanteessa tarpeeksi diskursiivisia keinoja keskustella maahanmuuttajamiesten väkivaltaisuudesta niin, ettei siinä ilmenisi dilemmaattisuutta. Tutkielmani täydentää suomalaista kriittisen diskursiivisen psykologian tutkimusta ajankohtaisesta, yhteiskunnallisesta ja ristiriitaisuuksia herättävästä aiheesta. Tutkimus valottaa mahdollisia puhetapoja väkivallan ja maahanmuuton ympäriltä. Tulokset antavat lisää näkökulmia sosiaalialan ammattilaisille työn kehittämiseen sekä huomioita yleisesti väkivallasta käytävään keskusteluun. Keskeiseksi jatkotutkimusehdotukseksi esitän maahanmuuttajataustaisiksi identifioituvien henkilöiden osallistamisen yhteiskunnalliseen keskusteluun maahanmuutosta ja väkivallasta.

Tutkimukseni tarkastelee maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, jotka ovat liittyneet Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja, jotka ovat tätä ennen olleet joko uskonnottomia tai muslimeja. Selvitän maahanmuuttajien kääntymis- ja liittymissyitä sekä niiden vaikutusta maahanmuuttajien elämään. Pohdin myös, mitä ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijät maahanmuuttajien näkökulmasta verrattuna muihin kristillisiin kirkkoihin ja seurakuntiin Suomessa. Tutkimukseni teoreettisena taustana käytän Lewis R. Rambon uskonnollista kääntymistä kuvaavaa teoriaa sekä rationaalisen valinnan teoriaa, joka kuvaa ihmisen hyötyajattelua ja kustannusten laskemista. Tutkimukseni on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusotteella, ja koostuu kymmenestä yksilöhaastattelusta. Informanttien lähtömaat painottuvat Lähi-Itään ja Kiinaan sekä entisen Neuvostoliiton alueelle. Heistä suurin osa asui haastatteluhetkellä pääkaupunkiseudulla. Analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysini jakaantuu kolmeen eri osioon, joita ovat liittymisen taustatekijät, liittymissyyt sekä liittymisen aiheuttamat muutokset maahanmuuttajien elämässä. Liittymisen taustatekijöissä painottuvat tyytymättömyys aiempaa uskonnollista maailmankuvaa kohtaan, avoimuus uusille vaikutteille, elämäntilanteen tuoma epävarmuus sekä Suomen avoin uskonnollinen ilmapiiri. Informanttien liittymissyistä tärkeimpiä ovat sosiaaliset tekijät, kuten ystävien kutsu ja heidän luterilaisessa kirkossa kohtaamansa ystävällisyys. Kulttuurisista tekijöistä tärkeää on mahdollisuus oman äidinkielen käyttämiseen. Tiedolliset syyt eli kristinuskon sanoma sekä uskonnolliset kokemukset, kuten kokemus rauhasta ja ilosta, ovat myös merkittäviä. Syyt ovat osin päällekkäisiä ja osin seuraavat toisiaan, jonka takia on hankala sanoa, mitkä syyt lopulta ovat liittymisen kannalta merkittävimpiä. Liittymisen aiheuttamista muutoksista yleisimpiä ovat toiminnalliset muutokset, kuten seurakunnissa käyminen sekä Raamatun lukeminen. Sosiaaliset muutokset ovat myös yleisiä, kuten läheisten tuki tai toisaalta, läheisten toimesta tapahtunut välien katkaisu. Sisäiset muutokset, kuten sisäisen rauhan ja toivon kokemukset sekä rakkaudellisemman asenteen omaksuminen muita kohtaan, mainitaan myös useasti. Tutkimuksen lopussa tarkastelen tutkimuskysymyksiäni aineistoni, teorioiden ja muiden lähteiden valossa. Pohdin informanttieni taustan merkitystä, informanttien Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tutustumiseen ja liittymiseen liittyviä seikkoja, rationaalisen valinnan osuutta sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijöitä. Totean, että epävarmat tulevaisuudennäkymät ovat saattaneet vaikuttaa positiivisesti informanttien haluun tutustua ja liittyä uskonnolliseen yhteisöön, jossa he ovat kohdanneet avoimuutta ja välittämistä. Informantit ovat hyötyneet liittymisestä, mutta osa on myös joutunut tekemään merkittäviä uhrauksia. Liittymisen motiivien vilpillisyys ei tunnukaan uskottavalta. Tutkimukseni ei pyri olemaan tilastollisesti yleistettävissä, vaan tarkastelemaan ja kuvaamaan yksittäisten henkilöiden uskonnollisuutta ja sen muutosta. Yksittäisten henkilöiden kokemusten tarkastelun kautta ymmärrys tutkimukseni kohteena olevasta ilmiöstä kuitenkin lisääntyy.