Browsing by Subject "ortognaattinen kirurgia"

HUS, suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), Pää- ja kaulakeskuksessa tehdään vuosittain 70–80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja siihen liittyvä vertikaalinen, transversaalinen ja/tai antero-posteriorinen leukojen epäsuhta sekä purennasta aiheutuvaa vakavaa terveydellistä haittaa. Ortognaattis-kirurgista hoitoa voivat tarvita myös potilaat, joiden purenta on muuttunut kasvojen alueen murtuman seurauksena. Ortodonttis-kirurginen hoito on potilaalle raskas sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hoito on pitkäkestoinen, vaatii sairaalahoitoa ja potilaan ulkonäössä voi tapahtua suuriakin muutoksia. Siksi hoitoa ennen on selvitettävä ja arvioitava potilaan psykososiaalinen tilanne, leikkauksen hyödyt ja siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat sekä potilaan odotusten realistisuus. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidon kulku; perehtyä siihen sekä kirjallisuuden, kliinisen toiminnan sekä ortognaattis-kirurgisen potilaan haastattelun kautta; oppia ymmärtämään ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu, hoidon toteutus sekä ongelmat ja hyödyt. Tässä työssä keskitytään erityisesti tapaturmapotilaaseen ja surgery first-tyyppiseen hoitoon. Kliinisenä materiaalina on HUS:n Pää-ja kaulakeskuksessa, Suu- ja leukasairauksien klinikassa keväällä 2019 leikattu potilas. Potilastapauksemme osoittaa, että ortognaattista kirurgiaa voidaan toteuttaa myös potilaille, joiden elämäntilanne on syystä tai toisesta haastava. Päihdetaustaa omaavilla henkilöillä voi esiintyä anestesian sekä postoperatiivisen kivunhallinnan ongelmia. Tällaisissa tapauksissa on mietittävä erityisen tarkasti etukäteen, millaisia haasteita voi tulla vastaan ja miten ne ratkaistaan. Hoitoprosessin aikana huomioitavaa on potilaan informointi vertaistukiryhmistä sekä niihin ohjaaminen tarvittaessa. Myös hoitohenkilökunnan tavoitettavuus sekä potilaalle tarjoama henkinen tuki on välttämätöntä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pre- ja postoperatiivista psykiatrista sairastavuutta ortognaattis-kirurgista hoitoa vaativilla potilailla. Tuloksien perusteella pyrimme tarkentamaan ortognaattista kirurgiaa saavien potilaiden psykiatrisen tuen tarvetta osana hoitoprosessia. Tähän retrospektiiviseen yksikeskustutkimukseen (Suu- ja leukasairauksien osasto, Helsingin yliopistollinen sairaala, Suomi) otettiin mukaan yli 18-vuotiaat potilaat, jotka saivat kirurgisena hoitona bilateral sagittal split osteotomian, LeFort I- taikka edellä mainittujen yhdistelmäosteotomian vähintään kuuden kuukauden seuranta-ajalla vuosina 2017–2019. Tulosmuuttujana oli uusi psykiatrinen sairastavuus tai aiemman psykiatrisen sairauden pahenemisvaihe postoperatiivisen hoidon aikana vuoden seuranta-ajalla. Ensisijainen ennustemuuttuja oli psykiatrinen sairastavuus ennen leikkausta. Lopulliseen tilastoanalyysiin suodattui 182 potilasta. Potilaista 44:llä (24 %) todettiin olleen leikkausta edeltävä psykiatrinen sairaus. Leikkausta edeltävä psykiatrinen sairaus ennakoi postoperatiivisesti sairauden pahenemista tai uutta psykiatrista sairautta. Uusia sairauksia tai niiden pahenemisia esiintyi 12 (7 %) potilaalla. Saadut tulokset puolsivat myös varovaisuutta deksametasonin annostelussa hoidon perioperatiivisessa vaiheessa. Suurella deksametasoniannoksella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys postoperatiiviseen psykiatriseen sairastavuuteen. Johtopäätöksenä voimme todeta, että potilaan mielenterveyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota sekä pre- että postoperatiivisessa ortognaattis-kirurgisen hoidon vaiheissa. Mielenterveydenhäiriöt ovat kirjoltaan laaja joukko sairauksia, joiden perusteet tulee ortognaattis-kirurgiseen hoitoon osallistuvien ammattilaisten tietää. Hoidon tulisi painottaa mielenterveyden osalta profylaktisiin toimenpiteisiin, tavoitteenaan estää postoperatiivisen psykiatrisen terveyden paheneminen. Tulokset puoltavat tarvetta strukturoidulle mielenterveydentilan arvioinnille sekä psykiatrisille konsultaatioille hoidon yhteyteen.