Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "suu- ja leukakirurgia"

Sort by: Order: Results:

  • Piittinen, Anne; Wilkman, Tommy; Mesimäki, Karri; Bäck, Leif; Uittamo, Johanna (2020)
    Pään ja kaulan alueen syöpien hoidossa tapahtuvat viivästymiset huonontavat potilaiden ennustetta, koska viiveet mahdollistavat sekä primaarikasvaimen kasvun että metastaasien synnyn ja leviämisen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä pään ja kaulan alueen syövät määritellään erittäin kiireellistä hoitoa vaativiin syöpiin, joiden hoidon tulisi alkaa korkeintaan 2-3 viikon sisällä diagnoosista. Hoitoyksiköiden toiminnan ei tulisi aiheuttaa potilaiden hoitoon kohtuuttomia odotusaikoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) korva-nenä-kurkkutautien klinikalla ja suu- ja leukakirurgian klinikalla hoidettujen pään ja kaulan alueen syöpien hoitoviiveet. Vertasimme saatuja tuloksia Tanskan ja Ruotsin säädöksiin hoitoviiveistä. Vuoden 2018 HUSissa hoidetut pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat käytiin lävitse pään ja kaulan alueen syöpien moniammatillisen kokouksen pohjalta. 310 potilasta soveltui tutkimukseen ja tutkimukseen tarvittavat tiedot kerättiin potilasasiakirjoista. Pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden hoitoviive on HUSissa pidempi kuin Ruotsin ja Tanskan säädökset. Kirurgiseen hoitoon viive HUSissa on keskimäärin 40 päivää, kun Tanskassa sallittu raja on 28 päivää ja Ruotsissa 35 päivää. Tilanne onkologisen hoidon aloitukseen on vielä huolestuttavampi, HUSissa tähän kuluu 54 päivää, verrattuna Tanskan sallittuun 32 ja Ruotsin sallittuun 43 päivään. HUS:in potilasviiveet ovat huomattavasti pidemmät kuin verrokkimaiden. Lisäksi kirjallisuuden mukaan 40 päivän aikana tuumori voi kasvaa merkittävän paljon. Se heikentää potilaan ennustetta ja kasvattaa kuluja yhteiskunnalle. Suurin syy näihin hoitoviiveisiin on resurssien vähyys.
  • Tolppanen, Siiri (2024)
    Alveoliluun tiheys ja muoto ovat riippuvaisia siihen kohdistuvasta toiminnallisesta ärsykkeestä, joka välittyy leukaluuhun hampaiden purentavoimien kautta. Hampaiden menetys johtaa siten ennen pitkää alveoliluun atrofioitumiseen eli leveyden ja korkeuden menetykseen. Hammaspuutosten korvaamisessa voidaan käyttää hammasimplantteja, jotka ovat estetiikaltaan ja toiminnaltaan lähes oman hampaan veroisia. Hammasimplanttihoidon onnistumisen perustana on pidetty muun muassa riittävää kova- ja pehmytkudostukea, jotta implantin asettelu voidaan toteuttaa asianmukaisesti. Mikäli tämä ei toteudu, voidaan luutukea lisätä kirurgisin keinoin. Tämä syventävä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on käsitellä hampaan poiston vaikutuksia ympäröiviin kudoksiin, sekä ennen implantointia tai sen yhteydessä toteutettavia leukaluun augmentaatiotoimenpiteitä ja niissä käytettäviä leukaluusiirremateriaaleja. Tavoitteena on alan oppikirjallisuuteen ja tutkimusartikkeleihin perehtymällä tutkia ja vertailla eri augmentaatiotekniikoita ja materiaaleja, sekä selvittää millaisissa kliinisissä tilanteissa ja olosuhteissa niitä käytetään. Leukaluusiirremateriaalit jaotellaan omaluusiirteisiin, sekä niiden korvikkeisiin, jotka voivat olla ihmis- tai eläinperäistä materiaalia, tai kokonaan synteettisesti valmistettuja. Yleisesti omaluusiirteitä on pidetty ominaisuuksiltaan ihanteellisena luusiirremateriaalina leukaluun augmentaatioissa, mutta luumäärän rajallisuuden ja siirteen keräysalueella ilmenevien haittojen vuoksi on kehitetty erilaisia korvaavia materiaaleja vähentämään omaluusiirteiden tarvetta. Materiaalivalinnassa on otettava huomioon materiaalien ominaisuudet suhteutettuna käyttötarkoitukseen ja valittuun toimenpiteeseen.
  • Malassu, Irina (2020)
    HUS, suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), Pää- ja kaulakeskuksessa tehdään vuosittain 70–80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja siihen liittyvä vertikaalinen, transversaalinen ja/tai antero-posteriorinen leukojen epäsuhta sekä purennasta aiheutuvaa vakavaa terveydellistä haittaa. Ortognaattis-kirurgista hoitoa voivat tarvita myös potilaat, joiden purenta on muuttunut kasvojen alueen murtuman seurauksena. Ortodonttis-kirurginen hoito on potilaalle raskas sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hoito on pitkäkestoinen, vaatii sairaalahoitoa ja potilaan ulkonäössä voi tapahtua suuriakin muutoksia. Siksi hoitoa ennen on selvitettävä ja arvioitava potilaan psykososiaalinen tilanne, leikkauksen hyödyt ja siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat sekä potilaan odotusten realistisuus. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidon kulku; perehtyä siihen sekä kirjallisuuden, kliinisen toiminnan sekä ortognaattis-kirurgisen potilaan haastattelun kautta; oppia ymmärtämään ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu, hoidon toteutus sekä ongelmat ja hyödyt. Tässä työssä keskitytään erityisesti tapaturmapotilaaseen ja surgery first-tyyppiseen hoitoon. Kliinisenä materiaalina on HUS:n Pää-ja kaulakeskuksessa, Suu- ja leukasairauksien klinikassa keväällä 2019 leikattu potilas. Potilastapauksemme osoittaa, että ortognaattista kirurgiaa voidaan toteuttaa myös potilaille, joiden elämäntilanne on syystä tai toisesta haastava. Päihdetaustaa omaavilla henkilöillä voi esiintyä anestesian sekä postoperatiivisen kivunhallinnan ongelmia. Tällaisissa tapauksissa on mietittävä erityisen tarkasti etukäteen, millaisia haasteita voi tulla vastaan ja miten ne ratkaistaan. Hoitoprosessin aikana huomioitavaa on potilaan informointi vertaistukiryhmistä sekä niihin ohjaaminen tarvittaessa. Myös hoitohenkilökunnan tavoitettavuus sekä potilaalle tarjoama henkinen tuki on välttämätöntä.
  • Kettunen, Sakari (2022)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pre- ja postoperatiivista psykiatrista sairastavuutta ortognaattis-kirurgista hoitoa vaativilla potilailla. Tuloksien perusteella pyrimme tarkentamaan ortognaattista kirurgiaa saavien potilaiden psykiatrisen tuen tarvetta osana hoitoprosessia. Tähän retrospektiiviseen yksikeskustutkimukseen (Suu- ja leukasairauksien osasto, Helsingin yliopistollinen sairaala, Suomi) otettiin mukaan yli 18-vuotiaat potilaat, jotka saivat kirurgisena hoitona bilateral sagittal split osteotomian, LeFort I- taikka edellä mainittujen yhdistelmäosteotomian vähintään kuuden kuukauden seuranta-ajalla vuosina 2017–2019. Tulosmuuttujana oli uusi psykiatrinen sairastavuus tai aiemman psykiatrisen sairauden pahenemisvaihe postoperatiivisen hoidon aikana vuoden seuranta-ajalla. Ensisijainen ennustemuuttuja oli psykiatrinen sairastavuus ennen leikkausta. Lopulliseen tilastoanalyysiin suodattui 182 potilasta. Potilaista 44:llä (24 %) todettiin olleen leikkausta edeltävä psykiatrinen sairaus. Leikkausta edeltävä psykiatrinen sairaus ennakoi postoperatiivisesti sairauden pahenemista tai uutta psykiatrista sairautta. Uusia sairauksia tai niiden pahenemisia esiintyi 12 (7 %) potilaalla. Saadut tulokset puolsivat myös varovaisuutta deksametasonin annostelussa hoidon perioperatiivisessa vaiheessa. Suurella deksametasoniannoksella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys postoperatiiviseen psykiatriseen sairastavuuteen. Johtopäätöksenä voimme todeta, että potilaan mielenterveyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota sekä pre- että postoperatiivisessa ortognaattis-kirurgisen hoidon vaiheissa. Mielenterveydenhäiriöt ovat kirjoltaan laaja joukko sairauksia, joiden perusteet tulee ortognaattis-kirurgiseen hoitoon osallistuvien ammattilaisten tietää. Hoidon tulisi painottaa mielenterveyden osalta profylaktisiin toimenpiteisiin, tavoitteenaan estää postoperatiivisen psykiatrisen terveyden paheneminen. Tulokset puoltavat tarvetta strukturoidulle mielenterveydentilan arvioinnille sekä psykiatrisille konsultaatioille hoidon yhteyteen.
  • Seppälä, Miia (2016)
    Töölön sairaalan tapaturma-asemalla suu- ja leukakirurgin vastaanotolla käy vuosittain noin 2000 potilasta, joista päiväsaikaan hoidetaan 83 % ja virka-ajan ulkopuolella 17 %. Töölön tapaturma-aseman päivystyksessä hoidetaan päivystykselliset ja kiireelliset potilaat. Vuoden 2015 alussa Töölön tapaturma-asemalle suu- ja leukakirurgin vastaanoton yhteyteen sijoitettiin lain vaatima suun terveydenhuollon yöpäivystyspiste, jossa hoidetaan kiireellistä hammaslääketieteellistä hoitoa vaativat potilaat. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vuoden 2015 alussa Töölön tapaturma-asemalle suu- ja leukakirurgin vastaanoton yhteyteen sijoitettu suun terveydenhuollon yöpäivystyspiste vaikuttaa suu- ja leukakirurgin vastaanoton toimintaan. Tutkimuksessa selvisi, että suu- ja leukakirurgin vastaanoton toiminta muuttui vuonna 2015 aiempiin vuosiin nähden siten, että potilaita oli aiempaa enemmän, ja muun muassa potilaiden kiireellisyysluokissa, diagnooseissa ja tehdyissä toimenpiteissä oli eroja aiempiin vuosiin. Suurin osa tutkituista muuttujista säilyivät samansuuntaisina kuin aiempinakin vuosina.