Browsing by Title

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että matematiikan oppimisessa varhaisten matemaattisten taitojen osaaminen on perusta myöhemmille matemaattisille taidoille. Kandidaatintutkielmani aiheena on matemaattisten taitojen kehittyminen ja matemaattisissa taidoissa ilmenevät pulmat, matemaattiset oppimisvaikeudet. Lisäksi tutkielmassani käsitellään matematiikan oppimisvaikeuksien arviointivälineitä ja tuen antamista oppimisvaikeuksiin. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus ja keskittyy koulukontekstiin. Varhaisin matemaattinen taito lapsella on lukumääräisyyden taju eli kyky huomata eroja lukumäärissä. Lukumääräisyyden taju luo pohjaa myöhemmille matemaattisille taidoille. Lukumääräisyyden taju, lukujonotaidot, matemaattisten suhteiden ymmärtäminen ja aritmeettiset taidot ovat osataitoja, joita tarvitaan matematiikan oppimisessa. Matemaattiset oppimisvaikeudet ovat usein kapea-alaisia, ne näkyvät vain matemaattisten aineiden oppimisessa. Dyskalkuliassa matematiikan oppimisvaikeudet ovat laajempia ja tulevat esille jo peruslaskutaidoissa. Matematiikan oppimisvaikeuksien tunnistamiseen on hyviä testejä ja seuloja, joiden taustalla on tutkimustietoa. Opetussuunnitelmaan pohjautuvia osaamisen arviointivälineitä ovat Mavalkat, MAKEKO ja KYMPPI-kartoitus. Muut arviointivälineet mittaavat yleistä matematiikan osaamista, näihin kuuluvat RMAT, Lukukäsitetesti, Banuca ja Matte. Matematiikan oppimisvaikeuksien tukemiseen oppilas voi saada yleistä, tehostettua tai erityistä tukea riippuen tuen tarpeesta. Eksplisiittinen opetus on tutkimuksissa todettu tehokkaaksi keinoksi opettaa uusia matematiikan taitoja tukea tarvitseville oppilaille. Eksplisiittisessä opetuksessa opettaja mallintaa ja havainnollistaa opetusta. Opetus etenee askel askeleelta. Itsenäisen työskentelyn aikana oppilaita pyydetään kertomaan, miten he ratkaisivat tehtävän. Tietokoneharjoitteluun on tehokkaita harjoitusohjelmia, kuten Numerorata, Vektor, Ekapeli-Matikka ja Neure. Lisäksi opettajalle on ThinkMath-materiaali, joka on suunniteltu matematiikan oppimisvaikeuksien tukemiseen.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuinka paljon ja millaisissa tilanteissa matematiikkaa toteutetaan alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksenryhmissä. Alle kolmivuotiaiden lasten lapsiryhmissä arkea ohjaavat suuresti arjen rutiinit, perushoitotilanteet. Nämä päivittäin toistuvat perushoitotilanteet antavat mahdollisuuden harjoitella matemaattisia taitoja. Jotta lasten matemaattiset taidot pääsevät kehittymään, tarvitaan päivittäin toimintaa, joka tukee varhaisten matemaattisten taitojen kehittymistä. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että alle kolmivuotiaiden matematiikka tulisi nähdä leikkisenä matematiikkana tai matematiikan leikillistämisenä. Molemmissa tapauksissa matematiikan oppiminen kietoutuu vahvasti lasten omiin kokemuksiin ja niiden hyödyntämiseen. Tutkimuksessa tullaan tarkastelemaan matematiikan toteutumisen määrää, siitä näkökulmasta, että millaisissa tilanteissa matematiikkaa toteutetaan. Tarkastelussa ovat myös kasvattajien kokemukset ja näkemykset matematiikan toteuttamisesta ja toteutumisesta ryhmissään. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 55 alle kolmivuotiaiden kanssa työskentelevää kasvattajaa. Kyselylomake sisälsi 8 eri osiota, joista osa oli määrällisiä ja osa laadullisia kysymyksiä. Aineiston analysointi tapahtui sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Kyselylomakkeen määrällisiä vastauksia analysoitiin SPSS-ohjelman avulla ja kyselyn avoimia vastauksia aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa todettiin, että matematiikkaa toteutettiin pääsääntöisesti toiminnallisesti, arjen tilanteissa. Jokainen vastaaja kertoi toteuttavansa matematiikkaa päivittäin. Matematiikan toteutuminen painottui spontaaneihin, ennalta suunnittelemattomiin tilanteisiin. Vain kolme vastaaja kertoivat toteuttavansa tuokiomuotoista toimintaa päivittäin. Kasvattajat pitivät matemaattisten taitojen harjoittelemista tärkeänä. Vaikka Varhaiskasvatuksen perusteet eivät kerro suoraan, minkälaista matematiikkaa alle 3-vuotiaiden kanssa voisi toteuttaa, olivat kasvattajien näkemykset ja toteuttamisen tavat todella samansuuntaisia. Kaikki kyseen vastanneet kasvattajat kuvailivat ryhmänsä matematiikkaa positiivisesti lukuun ottamatta yhtä, jossa vastaaja nosti esille monikulttuurisuuden tuomat haasteet matematiikan toteuttamisen näkökulmasta

Tavoitteet Kandidaatintutkielmani tarkotus on selvittää kirjallisuuskatsauksen keinoin, miten matematiikka-ahdistusta voisi luokkaolosuhteissa lieventää, eli siihen tepsiviä interventioita. Vaikka vankkumatonta dataa matematiikka-ahdistuksen yleisyydestä ei ole, se on näkyvissä kouluarjessa. Ahdistus voi olla kaikkea pienen epämukavuuden ja täyden fobian välillä, joten se näyttäytyy hyvin yksilöllisillä tavoilla eri tilanteissa. Pohdin mitä tietoa tarvitsisin opettajantyössäni, ja tutkimuskysymyksiksini muotoutuivat: 1. Minkälaisia interventioita matematiikka-ahdistuksen lieventämiseksi on tutkittu? 2. Minkälaiset interventiot ovat matematiikka-ahdistuksen lieventämiseksi tehokkaita? Menetelmät. Toteutin tutkielmani integratiivisena systemaattisena kirjallisuuskatsauksena Kokosin kirjallisuuskatsauksen aineiston Helda, Helka, Eric ja Google Scgolar tietokannosita. Hakusanoinani toimi "matematiikka-ahdistus/math anxiety, työmuisti/working memory ja interventio/intervention. Näillä hakusanoille ja näistä tietokannoista valitsin 5 artikkelia, joista kaksi oli empiiristä tutkimusta, kaksi tieteellisiä artikkelia ja yksi opetusalan oppikirja. Tästä materiaalista etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini. Tulokset ja johtopäätökset. Lähtökohtanani oli etsiä nimenomaan interventioihin liittyvää tietoa, mutta valtaosa löytämästäni materiaalista koski joko matematiikka-ahdistuksen olemusta tai ennakoivia toimenpiteitä sen syntymisen ehkäisemiseksi. Materiaalista paljastui, kuinka merkittävä rooli opettajan työllä matematiikka-ahdistuksen lieventämisessä on. Opettaja vaikuttaa ahdistuksen määrään omalla asenteellaan matematiikkaa kohtaan, jonka tuo tunneille mukaan, pedagogisilla ratkaisuillaan ja kyvyllään huomioida oppilaiden yksilöllisiä tarpeita. Erityisopettajalla on erityisen tärkeä rooli matemaattisista oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden asenteen muotoutumisessa matematiikkaa kohtaan. Asenteeseen kohdistuvaa interventiota puoltaa myös valitsemani empiirinen tutkimus, joka osoitti kasvun ajattelutavan olevan merkittävä osa oppilaan minäpystyvyyden tunteen kehitystä ja uskoa kykyynsä oppia uutta vaikeuksista huolimatta, kunhan jaksaa olla sinnikäs ja tehdä töitä sen eteen.

Tavoitteet Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä ovat oppimiseen liittyvät tunteet ja millaisia tunteita 6-8-vuotiaat alakoulun ensimmäisillä vuosiluokilla opiskelevat oppilaat kokevat matematiikan parissa opiskellessaan. Lisäksi tarkoituksena on selvittää millä tavoin nautinnon -,ahdistuksen - ja tylsistymisen tunteet ovat yhteydessä matematiikassa suoriutumisen kanssa samalla ikäluokalla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa oli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen piirteitä. Suurin osa aineistosta kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Tämän lisäksi aineistoon hyväksyttiin viisi julkaisua, jotka noudattivat vain osittain aineistolle annettuja kriteerejä. Aineisto kerättiin Helkasta, Eric-tietokannasta ja Google Scholarista. Laadullisen seulonnan jälkeen tutkimukseen päätyi 12 julkaisua. Tulokset ja johtopäätökset. 6-8-vuotiaat oppilaat kokevat matematiikan parissa sekä positiivisia että negatiivisa tunteita. Suurin osa oppilaista raportoi positiivisista tunteista. Nautinnon tunteella oli positiivinen yhteys matematiikassa suoriutumisen kanssa, ahdistuksella oli sekä positiivinen että negatiivinen yhteys matematiikassa suoriutumisen kanssa, mutta tylsistymisen ja matematiikassa suoriutumisen väliltä ei löydetty yhteyttä.

Objectives. The purpose of this study was to find out how Helsinki municipal daycare centres define early matematics in their unit-specific Early Childhood Education and Care (ECEC) cur-riculums. Adults attitude towards mathematics define at the end how early mathematics is put in practice in daycare. Another purpose of this study was to find out what kind of concrete methods and ways are listed in unit-specific ECECs to support early mathematical thinking. The previous research has shown that mathematical difficulties are increasing over the time and growth of children. Early allocated and timed support for mathematical thinking in daycare will reduce and prevent mathematical difficulties in school. Methods. For this study was analyzed Helsinki municipal daycare centres ECEC curriculums, which are present in day care centres webpages. From each thirteen (13) Finnish speaking daycare areas was chosen the first and the last one in alphabetical order. This way in the sample was selected daycare centres evenly throughout Helsinki. Results and conclusions. In most unit-specific ECECs mathematics was defined by concrete, everyday activities and play. From mathematical definitions came to the fore especially calculating, comparing and sorting. Early mathematical thinking was supported mainly by everyday sequencing and counting different objects. There were no mentions about supporting learning difficulties in any unit-specific ECECs. Some of the daycare centres did not mention mathematics at all in their ECEC.

Matematik i förskolan

Suomi tunnetaan menestyneenä maana sekä kilpaurheilukentillä että koulutuksen saralla. Useat suomalaiset lapset ja nuoret haluavat menestyä elämässään urheilijoina, mutta nykyaikainen yhteiskunta vaatii tämän lisäksi myös menestymistä opiskelussa urheilu-uran jälkeistä elämää varten. Tämän tutkimuksen tarkoitus on määritellä aiemman tutkimustiedon pohjalta kilpaurheilun ja koulumenestyksen käsitteet sekä tutkia näihin aiheisiin liittyvää problematiikkaa. Tutkimuksen tavoitteena on myös tutkia, miten kilpaurheilu vaikuttaa lapsen tai nuoren koulumenestykseen. Hypoteesina on, että kilpaurheilun vaikutukset koulumenestykseen ovat varsin laajat. Olettamus on myös, että vaikutukset voisivat olla sekä positiivisia että negatiivisia. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, johon otettiin mukaan laajasti tutkimuksia sekä kotimaisista että kansainvälisistä lähteistä. Valtaosa kirjallisuudesta oli erilaisissa journaaleissa julkaistuja artikkeleita sekä kansallisia raportteja. Kilpaurheilun ja koulumenestyksen välisestä tutkimuksesta mukaan otettiin myös tutkimuksia, jotka käsittelevät laajasti fyysisen aktiivisuuden ja kognitiivisten kykyjen välistä yhteyttä. Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan mainita kilpaurheilun sekä koulumenestyksen laajat käsitteet. Molemmat käsitteet pitävät sisällään laajan ja kompleksisen kokonaisuuden, joiden hallinta voi olla nuorelle lapselle hyvin haastavaa. Kilpaurheilussa haastavaa ovat erityisesti ajankäytölliset haasteet ja fyysinen sekä psyykkinen kuormittavuus. Koulumenestys on lukuisien biologisten-, fyysisten-, psyykkisten-, sekä sosiaalisten tekijöiden summa. Tutkimuksen merkittävin löydös on, että kilpaurheilun ja koulumenestyksen välistä yhteyttä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Erityisesti kotimaisia tutkimuksia aiheesta on vasta muutamia. Tämä urheilevien lasten hyvinvoinnin kannalta merkityksellinen aihe vaatii siis jatkotutkimusta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla kartoittaa me-diakasvatuksen sisältöjen rajapintoja käsityönopetukseen nähden. Aihe on uusi avaus, sillä käsityönopetuksen ja mediakasvatuksen sisällöistä ei ole aiemmin tehty yhdistelevää tutki-musta. Tutkimuskysymykset olivat: Millä tavoin käsityötä opetetaan? Millä tavoin mediakas-vatusta opetetaan? Mitä yhtäläisyyksiä mediakasvatuksella ja käsityönopetuksella on ja millä tavoilla näitä yhteneviä sisältöjä voisi opettaa opetuskokonaisuuksina? Tutkielman tavoittee-na on löytää rajapintoja mediakasvatuksen ja käsityön opetuksen välille ja lisätä ymmärrystä niiden yhdistämisen mahdollisuuksista uusien käsityön opetuskokonaisuuksien luomiseksi. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja tuloksia analysoitiin laadullisen sisällönanalyy-sin avulla. Aineistona oli 10 käsityön opetuksesta sekä 10 mediakasvatuksesta kirjoitettua tutkimusta tai teosta. Tiedonkeruuvaiheessa kirjattiin oleelliset sisällöt tutkimuksen teemoitte-lu- ja analyysitaulukkoon. Teemoittelun avulla molemmista aihealueista muodostui näkemys siitä, millä tavoin niitä opetetaan. Lopuksi tuloksia integroitiin yhteen ja niistä nousseita ope-tustapoja ja sisältöjä peilattiin aiempaan tutkimukseen ja Perusopetuksen opetussuunnitel-man perusteisiin (2014) nähden. Tutkimustulosten perusteella on olemassa kokonaisuuksiksi yhdistettäviä sisältöjä ns. raja-pintoja, joiden pohjalta voidaan suunnitella mediakasvatusta sisältäviä käsityönopetuskoko-naisuuksia. Tutkimustuloksissa näitä sisältöjä kuvailtiin tekniikan-, sisällön- ja kulttuurintason rajapintojen kautta. Näitä rajapintoja hyödyntäen, voi jatkotutkimuksena suunnitella opetus-kokonaisuuden ja testata esimerkiksi empiirisesti tutkimalla mediakasvatuksellisen käsityön toteuttamista. Yhtenä tavoitteena niin mediakasvatuksessa kuin käsityönopetuksessa on pyrkiä kasvattamaan itsensä ja ympäristönsä tiedostavia, omiin kykyihin luottavia yksilöitä. Lisätutkimuksilla voidaan selvittää muun muassa edellä mainittujen tavoitteiden täyttymistä mediakasvatusta sisältävillä käsityön -oppitunneilla.

This study is based on a literature review, and the purpose of the study was to explore how media education affects preadolescents’ use and safety of social media. Literature concer- ning media education and its implementation in schools is plentiful, which allowed a detailed inspection of how media education, as we know it today, has taken shape. Social media as a phenomenon is constantly evolving, which is why it is imperative to have up-to-date re- search on the topic. It was sensible to analyse the safety of the phenomenon based on re- search conducted in the last couple of years. The research method used in this study was a descriptive literature review. The data consis- ted of both Finnish and English literature, some studies and other publications. Media edu- cation was mapped as education and teaching of media by incorporating the use of media in the classroom. However, the use of technology for pedagogical purposes is not in itself media education. Social media was found to be a broad phenomenon consisting of several platforms and applications. This study explored social media from the perspective of those services, which Finnish youngsters, according to research, use the most. These services in- cluded Instagram and Facebook. The results indicated that media education is an established part of the core curriculum for basic education, and it should be implemented in all school subjects. Media literacy was shown to be a crucial part of media education as the effects of media impact so many diffe- rent areas of people’s lives. Safety in social media entails not only age limits and privacy protection, but also matters of addiction. Many of the literature sources demonstrated the power of media education in how preadolescents’ act online and on social media.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka lasten mediakulttuuri näkyy heidän toiminnassaan päiväkotiympäristössä sekä millä tavoin mediakulttuuri huomioidaan ryhmän pedagogisessa toiminnassa. Aiempaa tutkimusta lasten mediakulttuurista ja mediankäytöstä on tehty viime vuosina, mutta tässä tutkimuksessa otettiin vähemmän tutkittu näkökulma ja keskityttiin varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiin aiheesta. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä 3-6-vuotiaiden lasten mediakulttuurista sekä tuoda esille opettajien tapoja hyödyntää lasten mediakulttuuria omassa työssään. Mediaympäristöillä on vahva vaikutus lasten elämään ja mediakulttuurin jatkuvan kehittymisen takia opettajien tiedot ja asenteet mediasta ovat merkittäviä kasvatuksen kannalta. Tutkimuksessa esiin tulleiden opettajien näkemysten kautta voidaan kehittää mediakasvatuksen menetelmiä sekä reflektoida omaa opettajuutta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin hyödyntämällä puolistrukturoitua teemahaastattelua ja haastatteluun osallistui kuusi (6) varhaiskasvatuksen opettajaa 3-6-vuotiaiden lasten ryhmistä. Aineiston analyysi tehtiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat että, mediakulttuuri näkyi lasten keskustelussa ja laulussa, leikissä sekä värityskuvissa ja piirustuksissa. Haastattelemani opettajat myös kokivat median ilmentämisessä olevan eroja lasten välillä. Lasten mediasuosikeiksi nousivat älylaiteet ja sen kautta digitaaliset pelit, lasten ohjelmat- ja elokuvat sekä sosiaalisen median sisällöt, mutta kirjojen suosio oli opettajien mukaan vähäistä. Vastausten perusteella perinteinen sekä digitaalinen media huomioitiin jokaisen ryhmän toiminnassa ainakin jollakin tapaa. Käytetyimmät menetelmät olivat digilaitteiden hyödyntäminen lasten oppimisen tukena, kirjat ja lukeminen sekä digitaalisten mediasisältöjen integrointi toimintaan. Digilaitteiden käyttö ryhmän yhteisessä ja lasten itsenäisessä toiminnassa tuli vahvemmin esiin esiopetuksen ryhmissä. Kaikki opettajat olivat samaa mieltä siitä, että media on tärkeä osa lasten kasvuympäristöä, mutta vastauksista nousi kuitenkin huoli mediankäytön haittapuolista