Browsing by Title

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää kosketuksen merkitystä ihmiselle ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksia opetustyössä. Kosketuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii vuorovaikutus ja sen eri muodot. Kosketus on tärkeä osa kommunikointia ja sanatonta viestintää. Kosketuksella voidaan osoittaa vahvoja tunteita, kuten muun muassa iloa, rakkautta ja välittämistä. Kosketusta esiintyy runsaasti ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa. Opettajaopiskelijana ja opettajan työtä tehneenä olen kiinnittänyt huomiota kosketuksen runsauteen koulumaailmassa. On hyvin mielenkiintoista nähdä, kuinka oppilaat ryntäävät innoissaan halaamaan sijaisopettajaa, joka on ollut vasta yhden päivän oppilaiden kanssa. Itse opettajaopiskelijana vastaan aina oppilaiden antamiin halauksiin ja ylävitosiin mutta ymmärrän myös niitä opettajia, jotka epäröivät koskettaa, sillä onhan kosketus melko arka aihe koulukontekstissa. Tämä kuvaileva kirjallisuuskatsaus toteutettiin keväällä 2020. Tutkimusaineiston etsimiseksi käytettiin pääosin Google Scholar -hakukonetta ja Helsingin yliopiston Helka-kirjastoa. Tässä tutkielmassa on kaksi tutkimuskysymystä. Ensiksi halutaan selvittää kosketuksen vaikutuksia ihmisiin ja toiseksi halutaan tietää, miten kosketuksen positiivisia vaikutuksia voidaan hyödyntää opetustyössä. Kosketusta kuvataan ihmiselle luonnollisena tarpeena ja jopa selviytymisen kannalta välttämättömänä toimintana. Kosketuksen on todettu kehittävän sosiaalisia- ja kognitiivisia taitoja, rauhoittavan mieltä, vähentävän kipua ja tuovan hyvää oloa. Lisäksi kosketuksen avulla voidaan lievittää stressiä ja luoda turvallisuuden tunnetta. Kosketuksella voidaan osoittaa välittämistä ja huolenpitoa sekä muistuttaa ympärillä olevista välittävistä ihmisistä. Kosketus nähdään osaksi kasvatus- ja opetustyön ruumiillisuutta. Fyysinen kontakti kouluissa on monimuotoista ja joskus se voi olla välttämätöntä. Kosketusta voidaan tulkita ja vastaanottaa monella eri tavalla eivätkä kaikki ihmiset pidä kosketetuksi tulemisesta. Kosketuksen hyvillä vaikutuksilla voidaan tukea oppimista ja antaa emotionaalista tukea. Kosketuksen avulla on myös osoitettu luokan työskentelyn parantuneen ja oppilaiden häiriökäyttäytymisen vähentyneen. Kosketuksen avulla oppilaita voidaan motivoida ja kannustaa. Lisäksi oppilaille voidaan antaa hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksia. Pedagoginen kosketus tarkoittaa välittämistä, turvallisuutta, rakkautta ja läsnäoloa sekä henkisesti kasvattavaa opettaja-oppilassuhdetta. Opettajan tulisi työssään huomioida lasten näkemykset kosketukseen ja opettaa heitä tuntemaan sekä kunnioittamaan omia ja muiden oikeuksia, kehoa ja henkilökohtaista tilaa.

Pedagoginen tuki koskettaa varhaiskasvatuksessa suurta joukkoa lapsia. Tukea annetaan sekä yleisenä satunnaisempana tukena että jatkuvana ja vahvempana tehostettuna tai erityisenä tukena. Näkövammainen lapsi tarvitsee usein jatkuvaa sekä useampia tuen muotoja sisältävää tukea lapsiryhmässä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, analysoida ja tulkita pedagogisen tuen muotoja, menetelmiä ja niiden kohdentumista ohjatuissa tuokioissa lapsiryhmässä, jossa on näkövammainen lapsi. Tutkimuksessa käytetty aineisto oli kerätty KETTU- Kestävä tulevaisuus varhaiskasvatuksessa - tutkimushankkeessa. Aineistona toimi yhdestä päiväkotiryhmästä kuvatut neljä videoitua ohjattua tuokiota, joissa käsiteltiin kestävän tulevaisuuden teemoja. Videoissa esiintyi tuokion mukaan viidestä seitsemään lasta, varhaiskasvatuksen opettaja sekä kahdessa tuokiossa avustaja. Analysointi toteutettiin aineistolähtöisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla niin, että siitä poimittiin pedagogisen tuen kuvauksia, joita sitten pelkistettiin, ryhmiteltiin ja yhdistettiin yläluokkiin. Tuokioissa tuettiin sekä näkövammaista lasta että muita lapsia. Näkövammaisen lapsen tukeminen oli kuitenkin säännöllisempää sekä useampia tuen keinoja sisältävää ja lasta tuettiin suhteessa enemmän kuin muita lapsia. Muiden lasten tukemista tapahtui satunnaisemmin ja vähemmän. Tuokioissa esiintyneitä pedagogisen tuen muotoja olivat näönkäytön tukeminen, motorisen kehityksen tukeminen, kielen ja vuorovaikutuksen tukeminen, oppimisen ja tiedonkäsittelyn tukeminen sekä osallistumisen tukeminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että pedagogista tukea annettiin monipuolisesti sekä näkövammaisen lapsen kehityksen erityispiirteitä vastaavasti.

Aiemmat tutkimukset osoittavat opettajien olevan kuormittuneita pedagogisten asiakirjojen, kuten pedagogisen selvityksen tekemisestä (Nygren Emelie, 2023, s.22; Opetus- ja kulttuuriministeriö, selvitys, 2014, s. 52; Pelander, 2019, s.2). Kyläkoulujen vähenemisen ja yhteiskoulujen lisääntymisen takia luokkakoot voivat olla suurempia, sekä integraation myötä luokkaan kuuluu usein oppilas, jolla on jonkinasteinen tuen tarve. Pedagogisten asiakirjojen täyttäminen kuuluu monen luokanopettajan arkeen. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää millaisia eroja kuntien välillä on pedagogisen selvityksen ohjeissa. Tutkimuskysymykseksi muodostui, Miten paikkakuntien pedagogisen selvityksen laatimisen ohjeet eroavat toisistaan?

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää ja kuvailla vuorohoidon iltojen ja viikonloppujen pedagogista toimintaa sekä toiminnan suunnittelua henkilöstön näkökulmasta. Pyrin tutkimuksellani selvittämään mitä haasteita ja mahdollisuuksia vuorohoito asettaa pedagogiselle toiminnalle sekä miten lasten yksilöllisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan vuorohoidon vaihtuvissa tilanteissa. Yhteiskunnassamme lisääntyneet vaatimukset palveluiden saatavuudesta 24 tuntia vuorokaudessa vaikuttavat myös vuorohoidon tarpeeseen lisääntyvästi. Varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) edellyttävät pedagogista, suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa varhaiskasvatuksessa ajankohdasta riippumatta. Aiemmat tutkimukset osoittavat vuorohoidon pedagogisesti haastavaksi toiminta-alueeksi, jossa toimintaan vaikuttaa oleellisesti lasten hoitoaikojen vaihtelut. Uutta tietoa pedagogisen toiminnan tilasta vuorohoidossa tarvitaan, jotta varhaiskasvatusta ja vuorohoitoa voidaan edelleen kehittää yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten mukana. Tutkimukseni oli otteeltaan laadullinen, jossa käytin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää. Aineistoni keräsin kahdella eri kyselylomakkeella yhdestätoista vuoropäiväkodista Etelä - Suomessa. Ensimmäisen kyselyn kohderyhmänä olivat vuoropäiväkotien johtajat ja toisena kohderyhmänä olivat varhaiskasvatuksen opettajat sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajat. Kysymykset jakautuivat eri osa-alueisiin, jotka käsittelivät pedagogista toimintaa ja sen suunnittelua, lapsen yksilöllistä kohtaamista ja osallisuutta sekä ammatillisen osaamisen riittävyyttä. Johtajien lomakkeella selvitin lisäksi vuoropäiväkodin taustatietoja. Tutkimukseni mukaan vuorohoitoympäristössä pedagogiikkaa pidettiin tärkeänä ja sen pitäisi toteutua kaikille lapsille tasavertaisesti. Opettajien työskentelyä iltaisin ja viikonloppuisin perusteltiinkin vuorolasten oikeutena. Lasten vireystila, hoitoaikojen vaihtelut, henkilöstöresurssit, yksintyöskentely ja lasten yksilöllisten tarpeiden huomiointi toivat tutkimuksen mukaan eniten haasteita pedagogiselle toiminnalle. Vastauksissa korostettiin turvallista kodinomaista ympäristöä ja sensitiivisyyttä lapsen kohtaamisessa.

Denna studie skapar en fördjupad bild av vad pedagoger bör ha i åtanke i samspel med barn utgående från två olika metoder för bemötande, lågaffektivt bemötande och vägledande samspel ICDP. Syftet med studien är att lyfta fram och synliggöra metodernas egenskaper och tillvägagångssätt för att kunna besvara forskningsfrågorna. Målet med studien är att få svar på metodernas likheter och skillnader på basen av deras syn på barnet, dess lärande och kunskap samt förväntningar på pedagogers relationella kompetens. Metodernas likheter och skillnader förenar sig i pedagogiska nycklar för ett gott bemötande, vilka utgör det huvudsakliga resultatet. Studien är en kvalitativ textanalys. Metoderna jämförs med varandra och studiens urval utgörs av litteratur som beskriver respektive metod. Resultatet visar att de pedagogiska nycklarna till ett gott bemötande återspeglar sig i pedagogen och hens syn på sig själv. Det handlar om att vara empatisk och självmedveten, att ha ett positivt förhållningssätt till barnet och att utstråla lugn. Bemötande är en viktig kvalitetsindikator inom småbarnspedagogiken. Pedagogens goda bemötande och positiva relation till barnet gynnar barnets utveckling på många områden. Det är av betydelse att pedagoger reflekterar över sitt eget bemötande och inser relevansen av samspelets karaktär. Sammanfattningsvis kan det påpekas att lågaffektivt bemötande fokuserar på barnet medan vägledande samspel ICDP koncentrerar sig på pedagogen.

Enligt våra styrdokument är pedagogisk dokumentation ett arbetssätt som förutsätter att pedagogerna har en tillräcklig kompetens för att kunna uppmärksamma varje enskilt barn också i en större helhet (Kvarnryd, 2022). Syfte med denna studie har varit att undersöka hur verksamma pedagoger inom småbarnspedagogiken ser på verktyget pedagogisk dokumentation och hur barnen inkluderas kring detta arbetssätt i vardagen. Till den empiriska delen har valts en kvalitativ enkätstudie med inspiration av ett fenomenografiskt perspektiv för att samla in och analysera data. Respondenterna bestod av sammanlagt 13 lärare eller socionomer inom småbarnspedagogiken som har hand om det pedagogiska ansvaret för verksamheten. Respondenterna arbetar med barn i åldern 0–5 år och är verksamma i tre olika enheter. Forskningsfrågorna lyder: Hur använder sig pedagoger av pedagogisk dokumentation inom småbarnspedagogiken? Hur syns barnens delaktighet i arbetssättet kring pedagogisk dokumentation? Studiens resultat pekar på skillnader i förståelse för pedagogisk dokumentation, där en del pedagoger beskriver möjligheterna som ett sätt att synliggöra barns lärprocesser och en uppföljning av barns utveckling, medan utmaningarna upplevs som okunskap inom ämnet och tidsbrist. Över lag hade pedagogerna en positiv inställning till att arbeta enligt rekommendationerna med pedagogisk dokumentation. Resultaten visade att pedagogerna i stor utsträckning använde sig av olika verktyg för att dokumentera. Att inkludera barn kring sätet att arbeta med PD visades vara ett område där pedagoger identifierade brister i sin kompetens.

Ledarskap inom småbarnspedagogik har under det senaste årtiondet ändrat form och karaktär. Ledarskap är något som ständigt utformas i föränderlig värld. Syftet med studien är att undersöka vilka egenskaper som behövs och förväntningar personalen har på teamledaren inom småbarnspedagogik. Genom att ta reda på vilka egenskaper samt förväntningar personalen inom småbarnspedagogik har på teamledaren, kan potentiella svårigheter synliggöras. Vidare granskar jag hur pedagogerna ser på den nya läroplanen i den pedagogiska verksamheten. Mina forskningsfrågor är: Vilka egenskaper behöver en god ledare? Vad förväntar arbetsteamet av en god ledare? Läroplanens betydelse i verksamheten? Avhandlingen är en kvalitativ innehållsanalys där intervjuer och teori analyseras med inspiration av fenomenografi. Materialet samlades in genom semistrukturerade intervjuer där fem pedagoger som arbetar på daghem intervjuades. Inspelningarna transkriberades och analyserades. Resultatet visar genom att ledaren inom småbarnspedagogik använder sig av pedagogisk handledning och bryr sig om personalens välmående förbättras arbetsgemenskapen. Vidare framkommer det i resultatet att team-medlemmarna värdesätter öppen dialog, tydlig kommunikation och interaktion i arbetsteamet så att samtliga är delaktiga i hela processen. Resultaten belyser att det behövs mer handledning i hur nya läroplanen skall tolkas och användas i verksamheten.

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Educational Sciences Laitos - Institution - Department Teacher Education Tekijä - Författare - Author Leea Maritta Oksanen Työn nimi - Arbetets titel Pedagogista säpinää linssin takana: oppilaiden ottamat valokuvat opetuksessa Title Pedagogical hustling and bustling behind the lens: the photos taken by the pupils Oppiaine - Läroämne - Subject Education Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instructor Bachelor’s thesis / Heikki Kynäslahti Aika - Datum - Month and year 5/2017 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 37 pp. + 1 appendices Tiivistelmä - Referat - Abstract We are surrounded by increasingly diverse media and visual culture, which are both challenging and enabling diverse inclusion, experience and interaction. In the curriculum of basic education (2014) there are skills of seven cross-competence areas and their teaching and learning objectives are rising from the needs of a changed world. These emphasize, for example, thinking, multiliteracy, ICT competence, participation and cultural competence. The purpose of the literary survey is to create an idea of what criteria and meanings can be found for the use of photos taken by the children in the field of visual culture. The children of this literary survey are between six and 19 years old. The research questions focus on how the photos taken by the children were perceived as relevant in the field of visual culture and what were the pedagogical arguments that can be seen in the photos taken by children / pupils in the teaching There were several researches in the field of visual culture where the children were the photographers. In some surveys the children had no voice and the researchers had made conclusions about the meaning of the photos by themselves. The focus was on those researches where the child was in a key position and actually had a voice. The Visual Culture researches I have chosen are the following: Granö, 2006; Young & Barrett, 2001; Nyyssölä, 2015; Vesalainen, 2013; Noroviita, 2013 and Setälä, 2012. On the second research question I try to answer by the basic education curriculum (the aim of cross-competence) and by the researches which are Kairavuori & Kynäslahti, (2014) and Hyvärinen & Särkelä, (2015). Based on this literary survey shows that there are lot of literature about visual culture. The surveys also showed that photographs taken by children can be used to raise the children’s views and the perceptions to different phenomenon. The activity also enables dialogue and the role of specialist. In addition the activity was able to support the experience of involvement. On the other hand the literature shows that photographing is not always the best method for the survey. In teaching we should always find the pedagogical criteria from the curriculum that the teacher has to follow. Avainsanat - Nyckelord Valokuva, visuaalinen, visuaalinen kulttuuri, monilukutaito, pedagogiikka Keywords Photograph, visual, visual culture, multiliteracy, pedagogy Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited City Centre Campus Library/Behavioural Sciences/Minerva Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

Varhaiskasvatuksen aikana saatu laadukas matematiikan opetus on tärkeässä roolissa las-ten matemaattisten taitojen harjaannuttamisessa ja koulupolulle valmistautumisessa. Var-haiskasvatuksen matematiikan toteutusmuodoista ja menetelmistä on kuitenkin pääsääntöi-sesti suosituksia ja toistaiseksi vain vähän tutkimusta, joten tämän tutkimuksen tavoitteena on kurkistaa toteutukseen muotoihin ja painotuksiin. Sen lisäksi tutkimuksessa etsittiin viit-teitä matematiikan eheyttämisestä varhaiskasvatusta ohjaavien opetussuunnitelmien mu-kaisiin oppimisen alueisiin. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella. Ky-sely jaettiin sosiaalisessa mediassa ja tutkimuksen kohteena olivat varhaiskasvatuksen kasvattajat koulutustaustasta riippumatta. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysillä sekä ai-neisto- että teorialähtöisesti. Laadullisen analyysin tueksi aineistoa kvantifioitiin menetelmien, toteutusmuotojen ja eheyttämisen yleisyyden tarkastelemiseksi. Tutkimuksen perusteella matematiikkaa toteutetaan pääsääntöisesti suosituksia ja opetus-suunnitelmien ohjeistuksia noudattaen. Varhaiskasvatuksen matematiikassa painottuu mo-nipuolisuus, joka ilmeni toimintamuodoissa, opetusmenetelmissä, sisällöissä ja materiaa-leissa. Matematiikkaa toteutetaan tuokiona, arjen tilanteissa, piiritoiminnassa sekä eheyty-västi muiden oppimisen alueiden kanssa. Opetusmenetelmien monipuolisuutta ilmensivät toiminnallisuus, leikkien ja pelien hyödyntäminen, kynä- ja kirjatehtävien tekeminen sekä tutkimalla oppiminen. Matematiikan eheyttäminen toteutui suurimmassa osassa vastauksis-ta. Yleistettäviin johtopäätöksiin ei tällä tutkimuksella päästä aineiston suppeuden takia, mutta tämän tutkimuksen perusteella voidaan suositella matematiikan toteutuksen tutkimista laajemmalla ja kattavammalla aineistolla, jotta varhaiskasvatuksen matematiikasta saadaan kokonaisvaltaisempi kuva.

The purpose of this study was to evaluate how early childhood educators perform music education, and how they utilize it to support teaching and education. The other purpose was to find out whether they deliberately use other than singing and playing instrument when they are performing music education. This study brings information about child’s stage in musical development, how music supports child’s development and how early childhood educators use music with children. The basics of Early Childhood Education became obligatory in autumn 2017 where the goals of music education are imparted. This study has been conducted as a qualitative research. The data for the study was collected in September 2018 using a web form. The webform was answered by 46 early childhood educators and the data was analysed based on inductive content analysis. According to the results the early childhood educators use music quite diversely. Singing, playing an instrument or body rhythm, listening and learning basics of music theory were seen as means of music education. The results reveal that early childhood music education is used to support child’s musical development and all aspects of child’s growth and development.