Browsing by Title

Aims. The research question of this study is, how do craft teachers differentiate their teaching for students with Finnish as a second language. The phenomenon of differentiation is studied through the three dimensions of differentiation. Those dimensions are: aims, learning contents and learning methods. These dimensions originate from an Kallio and Metsärinne (2015). These dimensions were connected to the phenomenon of differentiation and the research question will be approached from these three dimensions. Methods. The data for this research was collected by observing. The observation took place in three multicultural schools in the metropolitan area. The research subjects were three craft teachers from whom i asked permission for this process in person. Two of the teachers teached textile craft and the third teached technical craft. First the observations were written down in an observation sheet and afterwords transcribed and finally analyzed by the content analysis method. Results and conclusions. All three craft teachers used differentiation as a teaching method with students with Finnish as a second language. Ways of differentiation appeared in all three dimensions, of which learning methods were most differentiated. An example of differentiating learning methods was elucidation. Elucidation appeared in the teaching both in spoken and in unspoken communication. Learning contents were the least differentiated. With regard to the research question, a remarkable finding was the integration of differentiated teaching. Differentiation methods were not only aimed at students with Finnish as a second language students but at all students. The conclusion is that by differentiating the whole class instead of one or a few pupils, the benefits of differentiation are expanded to a greater amount of pupils. Differentiation has to be a carefully considered teaching method in order for it to serve each pupil in the best possible way.

Kandidaattityöni tavoitteena oli tutkia innovaatiokasvatuksen monialaisia oppimiskokonai-suuksia käsityön opetuksen näkökulmasta. Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat olleet uuden opetussuunnitelman yksi keskeinen uudistus. Valtakunnallisessa opetussuunnitelmas-sa (POPS 2014) on määritelty useita laaja-alaisia tavoitteita, sekä määritelty vähimmäismää-rä monialaisten oppimiskokonaisuuksien osuudesta. Jokaiselle oppilaalle on tarjottava luku-vuosittain vähintään yksi monialainen oppimiskokonaisuus. Innovaatiokasvatus on uudenlais-ta opetusta ja se on yksi hyvä keino opettaa oppilaille mm. teknologiakasvatusta peruskou-luissa. Innovaatiokasvatus yhdistää käsityönopetuksen, kuvaamataidon, luonnontieteet, ma-tematiikan, perinteiset insinööritieteet ja teknologian opetuksen. Tämä tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka tavoitteena oli tutkia ja kuvailla tutkitta-vaa ilmiötä. Aineistona käytettiin Innokas Verkoston Uutta Luovat monialaiset oppimiskoko-naisuudet raporttia. Kaikki dokumentissa mukana olleet koulut ovat osallistuneet Innokas Verkoston koulutukseen ja siten julkaisussa raportoidut projektit ovat innovaatiokasvatuksen periaatteiden mukaisesti suunniteltuja. Koulutus ja sieltä saatu tieto on varmasti vaikuttanut suunniteltuihin kokonaisuuksiin. Tutkintani alla oli siis tarkemmin innovaatiokasvatuksen mo-nialaiset oppimiskokonaisuudet. Aineisto on analysoitu teoriapohjaisesti sisällönanalyysin pe-riaatteiden mukaisesti. Tutkimuksesta selvisi, että äidinkieli, käsityö, matematiikka ja luonnontieteet olivat yleisim-mät oppiaineet innovaatiokasvatuksen monialaisissa kokonaisuuksissa. Kaikki suunnitelmat sisälsivät ainakin kahta näistä oppiaineista. Kattavasti oli myös muitakin peruskoulun oppiai-neita yhdistelty, mikä todistaa, että minkä tahansa oppiaineen pystyy integroimaan osaksi in-novaatiokasvatusta. Käsityönopetus ilmeni alakouluikäisillä pääasiassa erilaisin askarteluin, mutta mukana oli myös kokonaisen käsityön periaatteet eli suunnittelu, valmistus ja arviointi. Usein käsityön oppiaineen tavoitteissa olikin kaikissa ikäryhmissä kokonaisen käsityön peri-aatteiden opetus, sekä perustekniikoiden harjoittelu. Näissä raportoiduissa kokonaisuuksissa enemmän esillä oli teknisen työn työtavat, mikä saattaa johtua innovaatiokasvatuksen peri-aatteiden soveltuvan hyvin teknologiakasvatuksen opetukseen. Monimateriaalisuutta ilmeni niin tekstiili ja teknisen työtapoja yhdistäen kuin näiden oppiaineiden sisälläkin.

Craft skills, their teaching and their importance have changed over time. Handicraft is a constantly changing entity that is always linked to time, place and socio-cultural conditions. In Finland, crafts have a long history both as a leisure activity and as a school subject. My work is a descriptive literature review. My main sources are the fundamentals of the crafts curriculum of 1970, 1985, 1994, 2004 and 2014. In my work, I’ve examined the fundamentals of the crafts studies curriculum and gone through their differences. I investigate the development in the fundamentals of the crafts curriculum during the primary school system. In the literature review, the term development refers to the development of the description of study content and goals in the curriculum regarding crafts studies. The purpose of my research was to examine the development of the curriculum of crafts from the 1970s to the present day. I study, how crafts curriculum and goals are described, and how the descriptions evolve during elementary school. For my research problem, I set the fundamentals of the curriculum in crafts during the elementary school system. I have divided this problem to the following research questions: how the study contents of crafts is described in the primary school curriculum from the 1970s to the present day, and how the description of crafts has evolved in the primary school curriculum. The curriculums differed quite substantially from one another both in number of pages devoted to crafts, as well as in their narrative scope. The description of crafts in the curriculum from the 1970s to the present day has changed dramatically. The curriculum of 1970 and 1985 describes the study contents very carefully, from techniques and materials to the works to be processed. Later printed curriculums lack this exact narrative. The description of the curriculum for basic crafts education has evolved from a very precise and detailed narrative style to a more abstract and loose style.

The aim of this study was to examine what kind of therapeutic effects the crafts have and how the crafts are used in therapy and as a therapeutic tool. Another aim of this study was to investigate and analyse what kind of therapeutic outcomes doing crafts may lead to. The research questions utilized in this study were: 1. How are crafts used as therapy and therapeutic activity? 2. What kind of therapeutic effects does the literature have on crafts? Previous studies have shown that crafts have a positive impact on overall well-being. Doing crafts has been stated to reduce stress and improve life management. Studies have found crafts to ease feelings of pain or grief, and therefore not letting the negative emotions dominate life of an individual. According to the studies, doing crafts allow an individual to pass all the negative emotions for a moment to be processed later during more suitable timing. Based on research on the subject, crafts have been identified as one of the tools to increase well-being and quality of life. Crafts can be used as a therapy or as a part of therapy. In this study, literature is used to describe how crafts are used in therapy and as form of a therapy and what therapeutic effects crafts have. The research was carried out as a descriptive literature review. The research material was collected in spring 2019 from the Helka library and Ethes database. Earlier studies and published articles on the subject were utilized as references. The material was reviewed, and answers were provided to the research questions. According to the literature review, crafts were used both as a therapy and as a therapeutic tool. By making crafts, the makers felt that things in life could be influenced and that crafts get to the makers a way to escape to their own world, with their own thoughts and feelings. Crafts also helped them to become aware of themselves. Crafts seemed to have an influence on the mind, emotions and cognitive skills comprehensively. A positive impact on life management and quality of life was also detected on this study.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän tutkielman tarkastelussa on tarkoitus tuoda esille erään käsityönopettajan näkemyksiä luonnonväriaiheisen teeman käytöstä perusopetuksessa sekä käsityön oppiaineessa, että osana monialaista oppimiskokonaisuutta yhteistyössä eri oppiaineiden ja opettajien kanssa. Erityisenä tarkastelukohteena oli laaja-alaisen osaamisen alueet. Nykyinen opetussuunnitelma (POPS 2014) korostaa käsityön opetuksessa oppiainerajojen ylittämistä, yhteisöllistä oppimista ja oppilaiden kasvattamista vastuuntuntoisiksi ja tiedostaviksi kansalaisiksi, jotka osaavat ottaa huomioon kestävän elämäntavan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnonväriaiheinen oppimiskokonaisuus ja integraatio muiden oppiaineiden kanssa on laajentanut ja jäsentänyt oppilaiden kokonaisuuksien hahmottamiskykyä, omaan ympyröivään maailmaan nähden (Räisänen ym.2004). Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa tarkastelun kohteena oli yhden käsityöopettajan näkemykset luonnonväriaiheisen opetuksen mahdollisuuksista ja haasteista. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastattelun kysymykset pohjautuivat teorianosuudessa käsiteltyihin teemoihin, joita olivat: nykypäivän peruskoulu, perusopetussuunnitelma (laaja-alaisen osaamisen eri alueet), käsityö oppiaineena ja sen eri ulottuvuudet: moninaisuus, tiedostava kuluttajuus, ja luonnonväriaiheinen opetuskokonaisuus. Saatu aineisto on analysoitu teemojen avulla ja tuloksissa on nostettu esiin keskeisiä asioita teorian kannalta. Tutkimuksen tuloksissa tuli ilmi, että nykyinen opetussuunnitelma antaisi enemmän tilaa luonnonväriaiheisen opetuksen käyttämiselle, niin käsityön opetuksessa, kuin muiden oppiaineiden ja opettajien kanssa. Nykyinen käsityön opetussuunnitelma korostaa tutkivia ja kokeilevia oppimistapoja. Luonnonväriaiheinen oppimiskokonaisuus korostaisi oppilaan elämyksellistä oppimiskokemusta, jolloin oppimistilanteissa olisi aitoa kokeilua ja laaja-alaisten osaamisalueiden syvällisempää pohtimista. Yhteinen oppimiskokonaisuus vaatisi opettajan mielestä muiden opettajien kanssa yhteisen tahtotilan opetuksen toteuttamiselle.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa varhaiskasvatuksessa käytettävistä käsityön menetelmistä. Aiempien tutkimusten mukaan käsitöiden tekeminen on muuttunut ajassam-me harrastustoiminnaksi ja perinteisen käsityön menetelmät ovat muuttuneet ja harrastus-toiminnan myötä tämä voi näkyä varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksen tarkoitus on ke-rätä varhaiskasvatuksen parissa työskenteleviltä aikuisilta tietoa kädentaitojen menetelmistä, mitä varhaiskasvatuksessa harjoitetaan lasten kanssa. Tutkimuskohteena on aikuiset, jotka työskentelevät varhaiskasvatuksessa 3–5-vuotiaiden lasten kanssa. Tutkimuksen toisena kohteena on lasten tuotosten hyödyntäminen lasten arjessa yhdessä lasten kanssa. Tutkimukseen osallistui 8 henkilöä. Tutkimusjoukoksi etsittiin varhaiskasvatuksessa työsken-televiä aikuisia ja vastaajia ei rajattu ammattikunnan perusteella pois. Tutkimus toteutettiin sähköisen Helsingin yliopiston suojatun e-lomakkeen välityksellä. E-lomake jaettiin sosiaali-sen median kanavia pitkin ja vastaaminen perustui vapaaehtoisuuteen. Tutkimustulokset analysoitiin tietokoneen avustuksella ja tutkimustuloksista etsittiin samankaltaisuuksia eri vastaajien välillä. Tutkimustulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksessa käytetään monipuolisia työtapoja kä-sityötaitojen harjoittamisessa. Käsityötaidot nähdään tärkeinä taitoina jokapäiväisessä elä-mässä. Pehmeiden materiaalien ja kovien materiaalien työstön lisäksi käsityötaitoihin liittyvät myös erilaiset askartelut paperista ja savesta. Lasten kanssa tehdyillä kädentaitojen tehtävillä oli myös aina jokin tarkoitus, miksi tehdään tiettyä asiaa. Lapsille merkityksellisiä töitä, joita lapset pystyivät hyödyntämään itse arjen keskellä leikeissään. Materiaalien hankinnassa ja uusien ideoiden syntymisessä verkostoitumisella toisten kanssa nähtiin suuri merkitys.

The aim of this thesis was to find out on what basis the recent master’s theses of craft science in University of Helsinki have been emphasized. The research was based on one main research question with three focus sections combined. The question is: how the research subjects, targets and scientific orientations of the University of Helsinki’s master’s theses of craft science in 2015–2017 are emphasized? The material under research (altogether 71 master’s theses of craft science) had focus on a certain research selection. The titles have been chosen based on the pre-definite selection of research documents as well as the abstracts and keywords for the research. The research was qualitative. The analysis method was theory based and the foundation of the research lied on the content analysis and its differentiation. To find the answers to the research questions a theoretical frame of reference has been created. The frame is based on two different scientific researches. The researchers from the University of Helsinki and University of Eastern Finland have executed these researches, that act as the basis of this particular bachelor’s thesis’s scientific analyse. The frame of reference includes the basis for the analysis of the content focused on the research targets and scientific orientations. The material of the research consists of scientifically approved documents and it was coded to achieve anonymity. The coded research material was analysed with atlas.ti-software. The material is indirectly based on humanistic research and hermeneutic-phenomenological theory of meaning – the choices made by the master’s theses researchers had an essential affect on the results of this bachelor’s thesis. The research of the craft science is diverse and multidisciplinary. As the research reached its conclusion it was clear that the most popular research subjects were design, teaching and learning, clothing, natural dyeing and sustainable development. There were two main themes for the research targets: the relation of a product and culture, and connection between the process of craft and people. Based on the scientific orientation it can be represented that during the last three years the students submitting their master’s thesis have been interested particularly in research subjects like craft culture and history, craft materials and teaching.

The aim of this study was to find out, how an individual embraces the craft making as part of self-image so strongly, that they seek to work with crafts also professionally. Guiding question in the study was following: what kind of experiences forms craftsman professional identity? Purpose was to find ways to support the individual in search of his/her own resources and strengths. The formation of an identity was seen as a narrative process that is transforming during one’s lifetime, involving only things that are relevant to oneself. Handicrafts were seen as a supportive activity for growth and development. The research was carried out as qualitative and biography methods were used in collection of material. The material consisted of three handicraft teacher students essays written at course and their craft-biography’s, which they made during the research. Crafts as a part of individuals self-image was interpreted with phenomenological-hermeneutic ways using theo-ry directive content analysis. The material revealed that tendencies and motivation of oneself to do crafts, are affecting to how individual creates self-image where crafts are seen as part of personality as well as they affect to a choice of one’s career path. Turned out that it is important to have social envi-ronment which supports individuals own actions and decisions. It’s also important to have operating environment which gives lot of craft experiences. Handicrafts got their meaning for example as a creative and wellbeing supporting action which seem to be especially re-warding when experience is shared. Results can give guidance about which kind of raising methods and supporting actions we can create or give to help individuals to increase their self-knowledge and build up worldview that is appreciating handcrafts.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää ja muodostaa käsitys siitä, millaisia haasteita käsityöyrittäjät tyypillisimmin kohtaavat työelämässään, sekä tarkastella millaisia mahdollisuuksia ja käsityöyrittäjyyden saralle on ennustettu. Tutkimuksen tavoitteena on taus-toittaa käsityöyrittäjyyden kenttää kokonaisuudessaan ja tarkastella alaan liittyviä ongelma-kohtia ja siinä piileviä voimavaroja. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja valikoitua aineistoa analysoitiin laadullisin keinoin ilmiön kuvailemiseksi ja ymmärtämiseksi. Kirjallisuuskatsauksen aineistoa etsittiin Helkan, Finnan ja Google Scholarin tietokannoista suomen- ja englanninkielisiä haku-sanoja käyttäen. Lopulliseen aineistoon valikoitui kahdeksan julkaisua; seitsemän suomalaista ja yksi englantilainen. Aineistosta etsittiin tutkimuskysymyksiin peilaten vastauksia käsityöyrit-tämiseen olennaisesti liittyvistä haasteista ja kehityskohteista sekä käsityöalan mahdollisuuk-sista ja vahvuuksista. Kirjallisuuskatsauksen aineiston järjestämisen apuvälineenä käytettiin sisällönanalyysiä. Kirjallisuuskatsauksen tuloksista nousi esille keskeisimpiä käsityöyrittäjyyden haasteita, jotka liittyivät vahvasti käsityöyrittäjien heikkoon liiketoimintaosaamiseen, haasteisiin markkinoinnin saralla, käsityönä valmistettujen tuotteiden ja palveluiden hinnoittelun vaikeuteen, sekä käsi-työyrittäjien yrittäjäidentiteettiin liittyviin ongelmiin. Kestävän elämäntavan suosion vahvistu-misen ja sitä kautta muuttuneen kulutuskäyttäytymisen taas nähtiin vahvistavan käsityöyrittä-jien asemaa markkinoilla, sillä hyvin suunniteltujen ja valmistettujen tuotteiden elinkaaren on ennustettu olevan pidempi. Käsityöyritysten siirtymisen kohti verkkokaupankäyntiä sekä sosi-aalisen median enteiltiin avaavan uusia mahdollisuuksia käsityöyrittäjille. Sähköinen viestintä ja sosiaalinen media käsityöyrittäjien työkaluna voisi tarjota yrittäjille apuvälineitä vahvemman yrityskuvan luomiseen, asiakaskunnan laajentamiseen sekä myös käsityöyrittäjien väliseen verkostoitumiseen.

Tutkimuksessa tarkastellaan ujoutta varhaiskasvatuksen kontekstissa sosiokulttuurisesta näkökulmasta (Rogoff 2003) ja toisaalta sosiologi Bourdieun (1930–2002) käsitteiden kautta. Ujouteen on usein viitattu synonyymeilla arka, vetäytyvä ja pelokas, ja sitä on pidetty temperamenttipiirteistä kaikista voimakkaimmin periytyvänä. Tutkijat kuitenkin muistuttavat, ettei ihmisen ujous tai estyneisyys ole koskaan täysin fysiologian ohjaamaa, vaan yleensä myös sosiaalisten kokemusten tulos (Keltikangas-Järvinen 2008, s. 68–69). Yleisesti tutkimus sijoittaa ujouden yhdeksi sosiaalisen vetäytyneisyyden piirteeksi yhdessä epäsosiaalisuuden kanssa (Coplan, Prakash, O`Neil & Armer 2004; Rubin, Coplan & Bowker 2009). Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan, analysoimaan ja tulkitsemaan ujoutta ilmiönä ja laajentamaan sen tarkastelua yksilöstä sosiaalisiin verkostoihin ja suhteisiin sekä keskittymään erityisesti sosiaalisesti rakentuviin kuvaustapoihin ujojen lasten asemasta varhaiskasvatuksen vertaisryhmässä. Tutkimuskysymyksiä olivat: Miten varhaiskasvatuksen työntekijät kuvailivat ujoa lasta? Miten varhaiskasvatuksen työntekijät kuvasivat ujon lapsen asemaa vertaisryhmänsä jäsenenä? Millaisia ilmaisuja aikuisen tarjoamasta ”sosiaalisesta kannattelemisesta” varhaiskasvatuksen työntekijät toivat esille kirjoituksissaan? Coplanin ja Rudesilin (2016) mukaan ujous ilmiönä on vaikea mitattava, sillä se tarkoittaa ihmisen sisäisiä tiloja, kuten tunteita, ajatuksia ja motivaatioita. Tästä syystä ujoutta haluttiinkin lähestyä sosiokonstruktivistisesta viitekehyksestä käsin, jolloin ujoutta tulkittiin kielenkäytöllisten säännönmukaisuuksien kautta ja joiden toivottiin ilmentävän jotain sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta päiväkotiarjessa. Aineisto kerättiin e-kyselylomakkeella sosiaalisen median varhaiskasvatuksen ammattilaisille suunnatuista ryhmistä. Kyselyyn vastasi 22 varhaiskasvatuksen ammattilaista eri puolilta Etelä- ja Keski- Suomea. Aineiston analyysissa käytettiin sisällön erittelyä ja soveltavaa diskurssianalyysia, jotka metodeina tukivat toisiaan ja auttoivat syventämään ujouden tarkastelua ilmiönä. Tutkimuksen tuloksissa ujo lapsi kuvastui enimmäkseen hiljaisena ja hitaasti lämpiävänä lapsena, joka ei tuonut esiin omia mielipiteitään. Ujon lapsen asemaa vertaisryhmänsä jäsenenä oli selvitetty identifioimalla repertuaareja, joiden tulkittiin ilmaisevan ryhmäasemointia selkeimmin. Bourdieulaisia termejä käyttäen vaikutti siltä, ettei ujojen lasten sosiaalinen pääoma ollut kovin vahva ja heidän asemoitumiseensa kentällä vaikutti suuresti vertaisryhmän ja sitä ohjaavan aikuisen asenteet ja teot. Tutkimuksen tuloksena syntyneitä repertuaareja ei nähty suorina kuvauksina todellisuudesta vaan sen erilaisina konstruktioina ja niistä tehtyinä tulkintoina. Ujojen lasten tuen tarve varhaiskasvatusryhmässä tiedostettiin hyvin, mutta haasteina koettiin suuret ryhmät ja lukuisat tuen tarvitsijat. Vuorisalon (2013, s 192) mukaan yhteisöllisyys, joka ei kykene tunnistamaan lasten välisiä eroja ja lasten keskinäisiä hiearkisia asemia, päätyy tiedostamattaan uusintamaan ja jopa vahvistamaan niitä. Ujo lapsi aistii varhain mitä ympäristö häneltä odottaa ja jos lapsi tottuu kulkemaan vuosia ” ryhmänsä jaloissa” voi ajan kuluessa jopa kiusaaminen tuntua hänestä luonnolliselta.