Browsing by Title

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän tutkielman tarkastelussa on tarkoitus tuoda esille erään käsityönopettajan näkemyksiä luonnonväriaiheisen teeman käytöstä perusopetuksessa sekä käsityön oppiaineessa, että osana monialaista oppimiskokonaisuutta yhteistyössä eri oppiaineiden ja opettajien kanssa. Erityisenä tarkastelukohteena oli laaja-alaisen osaamisen alueet. Nykyinen opetussuunnitelma (POPS 2014) korostaa käsityön opetuksessa oppiainerajojen ylittämistä, yhteisöllistä oppimista ja oppilaiden kasvattamista vastuuntuntoisiksi ja tiedostaviksi kansalaisiksi, jotka osaavat ottaa huomioon kestävän elämäntavan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnonväriaiheinen oppimiskokonaisuus ja integraatio muiden oppiaineiden kanssa on laajentanut ja jäsentänyt oppilaiden kokonaisuuksien hahmottamiskykyä, omaan ympyröivään maailmaan nähden (Räisänen ym.2004). Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa tarkastelun kohteena oli yhden käsityöopettajan näkemykset luonnonväriaiheisen opetuksen mahdollisuuksista ja haasteista. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastattelun kysymykset pohjautuivat teorianosuudessa käsiteltyihin teemoihin, joita olivat: nykypäivän peruskoulu, perusopetussuunnitelma (laaja-alaisen osaamisen eri alueet), käsityö oppiaineena ja sen eri ulottuvuudet: moninaisuus, tiedostava kuluttajuus, ja luonnonväriaiheinen opetuskokonaisuus. Saatu aineisto on analysoitu teemojen avulla ja tuloksissa on nostettu esiin keskeisiä asioita teorian kannalta. Tutkimuksen tuloksissa tuli ilmi, että nykyinen opetussuunnitelma antaisi enemmän tilaa luonnonväriaiheisen opetuksen käyttämiselle, niin käsityön opetuksessa, kuin muiden oppiaineiden ja opettajien kanssa. Nykyinen käsityön opetussuunnitelma korostaa tutkivia ja kokeilevia oppimistapoja. Luonnonväriaiheinen oppimiskokonaisuus korostaisi oppilaan elämyksellistä oppimiskokemusta, jolloin oppimistilanteissa olisi aitoa kokeilua ja laaja-alaisten osaamisalueiden syvällisempää pohtimista. Yhteinen oppimiskokonaisuus vaatisi opettajan mielestä muiden opettajien kanssa yhteisen tahtotilan opetuksen toteuttamiselle.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa varhaiskasvatuksessa käytettävistä käsityön menetelmistä. Aiempien tutkimusten mukaan käsitöiden tekeminen on muuttunut ajassam-me harrastustoiminnaksi ja perinteisen käsityön menetelmät ovat muuttuneet ja harrastus-toiminnan myötä tämä voi näkyä varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksen tarkoitus on ke-rätä varhaiskasvatuksen parissa työskenteleviltä aikuisilta tietoa kädentaitojen menetelmistä, mitä varhaiskasvatuksessa harjoitetaan lasten kanssa. Tutkimuskohteena on aikuiset, jotka työskentelevät varhaiskasvatuksessa 3–5-vuotiaiden lasten kanssa. Tutkimuksen toisena kohteena on lasten tuotosten hyödyntäminen lasten arjessa yhdessä lasten kanssa. Tutkimukseen osallistui 8 henkilöä. Tutkimusjoukoksi etsittiin varhaiskasvatuksessa työsken-televiä aikuisia ja vastaajia ei rajattu ammattikunnan perusteella pois. Tutkimus toteutettiin sähköisen Helsingin yliopiston suojatun e-lomakkeen välityksellä. E-lomake jaettiin sosiaali-sen median kanavia pitkin ja vastaaminen perustui vapaaehtoisuuteen. Tutkimustulokset analysoitiin tietokoneen avustuksella ja tutkimustuloksista etsittiin samankaltaisuuksia eri vastaajien välillä. Tutkimustulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksessa käytetään monipuolisia työtapoja kä-sityötaitojen harjoittamisessa. Käsityötaidot nähdään tärkeinä taitoina jokapäiväisessä elä-mässä. Pehmeiden materiaalien ja kovien materiaalien työstön lisäksi käsityötaitoihin liittyvät myös erilaiset askartelut paperista ja savesta. Lasten kanssa tehdyillä kädentaitojen tehtävillä oli myös aina jokin tarkoitus, miksi tehdään tiettyä asiaa. Lapsille merkityksellisiä töitä, joita lapset pystyivät hyödyntämään itse arjen keskellä leikeissään. Materiaalien hankinnassa ja uusien ideoiden syntymisessä verkostoitumisella toisten kanssa nähtiin suuri merkitys.

The aim of this thesis was to find out on what basis the recent master’s theses of craft science in University of Helsinki have been emphasized. The research was based on one main research question with three focus sections combined. The question is: how the research subjects, targets and scientific orientations of the University of Helsinki’s master’s theses of craft science in 2015–2017 are emphasized? The material under research (altogether 71 master’s theses of craft science) had focus on a certain research selection. The titles have been chosen based on the pre-definite selection of research documents as well as the abstracts and keywords for the research. The research was qualitative. The analysis method was theory based and the foundation of the research lied on the content analysis and its differentiation. To find the answers to the research questions a theoretical frame of reference has been created. The frame is based on two different scientific researches. The researchers from the University of Helsinki and University of Eastern Finland have executed these researches, that act as the basis of this particular bachelor’s thesis’s scientific analyse. The frame of reference includes the basis for the analysis of the content focused on the research targets and scientific orientations. The material of the research consists of scientifically approved documents and it was coded to achieve anonymity. The coded research material was analysed with atlas.ti-software. The material is indirectly based on humanistic research and hermeneutic-phenomenological theory of meaning – the choices made by the master’s theses researchers had an essential affect on the results of this bachelor’s thesis. The research of the craft science is diverse and multidisciplinary. As the research reached its conclusion it was clear that the most popular research subjects were design, teaching and learning, clothing, natural dyeing and sustainable development. There were two main themes for the research targets: the relation of a product and culture, and connection between the process of craft and people. Based on the scientific orientation it can be represented that during the last three years the students submitting their master’s thesis have been interested particularly in research subjects like craft culture and history, craft materials and teaching.

The aim of this study was to find out, how an individual embraces the craft making as part of self-image so strongly, that they seek to work with crafts also professionally. Guiding question in the study was following: what kind of experiences forms craftsman professional identity? Purpose was to find ways to support the individual in search of his/her own resources and strengths. The formation of an identity was seen as a narrative process that is transforming during one’s lifetime, involving only things that are relevant to oneself. Handicrafts were seen as a supportive activity for growth and development. The research was carried out as qualitative and biography methods were used in collection of material. The material consisted of three handicraft teacher students essays written at course and their craft-biography’s, which they made during the research. Crafts as a part of individuals self-image was interpreted with phenomenological-hermeneutic ways using theo-ry directive content analysis. The material revealed that tendencies and motivation of oneself to do crafts, are affecting to how individual creates self-image where crafts are seen as part of personality as well as they affect to a choice of one’s career path. Turned out that it is important to have social envi-ronment which supports individuals own actions and decisions. It’s also important to have operating environment which gives lot of craft experiences. Handicrafts got their meaning for example as a creative and wellbeing supporting action which seem to be especially re-warding when experience is shared. Results can give guidance about which kind of raising methods and supporting actions we can create or give to help individuals to increase their self-knowledge and build up worldview that is appreciating handcrafts.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää ja muodostaa käsitys siitä, millaisia haasteita käsityöyrittäjät tyypillisimmin kohtaavat työelämässään, sekä tarkastella millaisia mahdollisuuksia ja käsityöyrittäjyyden saralle on ennustettu. Tutkimuksen tavoitteena on taus-toittaa käsityöyrittäjyyden kenttää kokonaisuudessaan ja tarkastella alaan liittyviä ongelma-kohtia ja siinä piileviä voimavaroja. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja valikoitua aineistoa analysoitiin laadullisin keinoin ilmiön kuvailemiseksi ja ymmärtämiseksi. Kirjallisuuskatsauksen aineistoa etsittiin Helkan, Finnan ja Google Scholarin tietokannoista suomen- ja englanninkielisiä haku-sanoja käyttäen. Lopulliseen aineistoon valikoitui kahdeksan julkaisua; seitsemän suomalaista ja yksi englantilainen. Aineistosta etsittiin tutkimuskysymyksiin peilaten vastauksia käsityöyrit-tämiseen olennaisesti liittyvistä haasteista ja kehityskohteista sekä käsityöalan mahdollisuuk-sista ja vahvuuksista. Kirjallisuuskatsauksen aineiston järjestämisen apuvälineenä käytettiin sisällönanalyysiä. Kirjallisuuskatsauksen tuloksista nousi esille keskeisimpiä käsityöyrittäjyyden haasteita, jotka liittyivät vahvasti käsityöyrittäjien heikkoon liiketoimintaosaamiseen, haasteisiin markkinoinnin saralla, käsityönä valmistettujen tuotteiden ja palveluiden hinnoittelun vaikeuteen, sekä käsi-työyrittäjien yrittäjäidentiteettiin liittyviin ongelmiin. Kestävän elämäntavan suosion vahvistu-misen ja sitä kautta muuttuneen kulutuskäyttäytymisen taas nähtiin vahvistavan käsityöyrittä-jien asemaa markkinoilla, sillä hyvin suunniteltujen ja valmistettujen tuotteiden elinkaaren on ennustettu olevan pidempi. Käsityöyritysten siirtymisen kohti verkkokaupankäyntiä sekä sosi-aalisen median enteiltiin avaavan uusia mahdollisuuksia käsityöyrittäjille. Sähköinen viestintä ja sosiaalinen media käsityöyrittäjien työkaluna voisi tarjota yrittäjille apuvälineitä vahvemman yrityskuvan luomiseen, asiakaskunnan laajentamiseen sekä myös käsityöyrittäjien väliseen verkostoitumiseen.

Tutkimuksessa tarkastellaan ujoutta varhaiskasvatuksen kontekstissa sosiokulttuurisesta näkökulmasta (Rogoff 2003) ja toisaalta sosiologi Bourdieun (1930–2002) käsitteiden kautta. Ujouteen on usein viitattu synonyymeilla arka, vetäytyvä ja pelokas, ja sitä on pidetty temperamenttipiirteistä kaikista voimakkaimmin periytyvänä. Tutkijat kuitenkin muistuttavat, ettei ihmisen ujous tai estyneisyys ole koskaan täysin fysiologian ohjaamaa, vaan yleensä myös sosiaalisten kokemusten tulos (Keltikangas-Järvinen 2008, s. 68–69). Yleisesti tutkimus sijoittaa ujouden yhdeksi sosiaalisen vetäytyneisyyden piirteeksi yhdessä epäsosiaalisuuden kanssa (Coplan, Prakash, O`Neil & Armer 2004; Rubin, Coplan & Bowker 2009). Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan, analysoimaan ja tulkitsemaan ujoutta ilmiönä ja laajentamaan sen tarkastelua yksilöstä sosiaalisiin verkostoihin ja suhteisiin sekä keskittymään erityisesti sosiaalisesti rakentuviin kuvaustapoihin ujojen lasten asemasta varhaiskasvatuksen vertaisryhmässä. Tutkimuskysymyksiä olivat: Miten varhaiskasvatuksen työntekijät kuvailivat ujoa lasta? Miten varhaiskasvatuksen työntekijät kuvasivat ujon lapsen asemaa vertaisryhmänsä jäsenenä? Millaisia ilmaisuja aikuisen tarjoamasta ”sosiaalisesta kannattelemisesta” varhaiskasvatuksen työntekijät toivat esille kirjoituksissaan? Coplanin ja Rudesilin (2016) mukaan ujous ilmiönä on vaikea mitattava, sillä se tarkoittaa ihmisen sisäisiä tiloja, kuten tunteita, ajatuksia ja motivaatioita. Tästä syystä ujoutta haluttiinkin lähestyä sosiokonstruktivistisesta viitekehyksestä käsin, jolloin ujoutta tulkittiin kielenkäytöllisten säännönmukaisuuksien kautta ja joiden toivottiin ilmentävän jotain sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta päiväkotiarjessa. Aineisto kerättiin e-kyselylomakkeella sosiaalisen median varhaiskasvatuksen ammattilaisille suunnatuista ryhmistä. Kyselyyn vastasi 22 varhaiskasvatuksen ammattilaista eri puolilta Etelä- ja Keski- Suomea. Aineiston analyysissa käytettiin sisällön erittelyä ja soveltavaa diskurssianalyysia, jotka metodeina tukivat toisiaan ja auttoivat syventämään ujouden tarkastelua ilmiönä. Tutkimuksen tuloksissa ujo lapsi kuvastui enimmäkseen hiljaisena ja hitaasti lämpiävänä lapsena, joka ei tuonut esiin omia mielipiteitään. Ujon lapsen asemaa vertaisryhmänsä jäsenenä oli selvitetty identifioimalla repertuaareja, joiden tulkittiin ilmaisevan ryhmäasemointia selkeimmin. Bourdieulaisia termejä käyttäen vaikutti siltä, ettei ujojen lasten sosiaalinen pääoma ollut kovin vahva ja heidän asemoitumiseensa kentällä vaikutti suuresti vertaisryhmän ja sitä ohjaavan aikuisen asenteet ja teot. Tutkimuksen tuloksena syntyneitä repertuaareja ei nähty suorina kuvauksina todellisuudesta vaan sen erilaisina konstruktioina ja niistä tehtyinä tulkintoina. Ujojen lasten tuen tarve varhaiskasvatusryhmässä tiedostettiin hyvin, mutta haasteina koettiin suuret ryhmät ja lukuisat tuen tarvitsijat. Vuorisalon (2013, s 192) mukaan yhteisöllisyys, joka ei kykene tunnistamaan lasten välisiä eroja ja lasten keskinäisiä hiearkisia asemia, päätyy tiedostamattaan uusintamaan ja jopa vahvistamaan niitä. Ujo lapsi aistii varhain mitä ympäristö häneltä odottaa ja jos lapsi tottuu kulkemaan vuosia ” ryhmänsä jaloissa” voi ajan kuluessa jopa kiusaaminen tuntua hänestä luonnolliselta.

Objectives. The purpose of this study was to determine trained educational staff views and experi-ences of special education and its implementation in day care centers. In theory, the research efforts have been made to describe the special education sub-area daycare as versatile as possible. In the-ory deals with, among other things, how the specific needs detected, the specific needs of children can be and how special education is carried out. Special education is looked at and it realization of early childhood education plans and breeders were asked, among other things, how well they feel studied early childhood education plans. The questionnaire asks whether the share of special educa-tion criteria, as well as in municipal day-care center in their own plans for early childhood educa-tion plan. One goal was also to find out what is special education educators view. Methods. The study took part in the trained early childhood professionals, who worked in the pro-cess of municipal day-care centers. The study was conducted a questionnaire and participation in it was voluntary. Answering took place anonymously, and no clear results of the survey respondents' identity. Background The data were asked to tell the professional, as well as gender and kindergar-ten, which employs. Total study involved 16 educators. The analysis followed the principles and material motified EV-mended form of content analysis. Results and conclusions. The participants felt that they had a moderate or fairly well informed about plans for early childhood education and special education. The questionnaire respondents described the special education and its implementation so that all of the research presented in theory concepts rose out at least once. It was considered important, inter alia, education, partnership, multi-profes-sional and individual attention to the child's position and facing. High-quality early childhood edu-cation was seen as the best take the form of special education. This means planning, operations, and brought the child's holistic encounter.

The division of work has been a subject of discussion in work communities, but these discussions have often led to altercations between professions (Kinos, 1997). The concept of responsibility has been attached to the kindergarten teacher within the division of work (Karila, 1997). The aim of this research was to form a point of view on what the educational staff thought about the division of work within work teams in kindergartens. The research examined the grounds behind the division of work within the work teams in kindergartens. The research also examined how the division differed between kindergarten teachers and kindergarten nurses and what kind of similarities the two professions had concerning the division of work. The material was gathered by using an electronic form, which was sent to four different kin-dergartens in a certain town in Southern Finland. The research was answered by 25 res-pondents, of whom three were kindergarten managers, one was a special early childhood education teacher, 10 were kindergarten teachers and 11 were kindergarten nurses. The electronic form consisted of a background information part and 13 open questions in which the respondents were supposed to answer in their own words. The material was analyzed by dividing the answers into themes supporting the research questions. All of the questions in the e-form presented answers to all of the three research questions, depending on the way the respondent narrated his/her views. The grounds of the division of work within the work teams included: job title and educational background -based, know-how and interest -based , areas of responsibility -based, shift -based, “everyone does everything”-based and division based on circumstances. Conversations, paper work and planning were usually the tasks of a kindergarten teacher, while the kindergarten nurses were seen to be in charge of the children during these out-of-child group tasks of the teacher. The main responsibility of the planning and execution of pedagogical activity was the task of the teacher, while the nurses had a supporting role. The kindergarten teachers’ work burden was seen to be increasing by time and the amount of work to be superior to the amount of time the teachers had to use. The division of work was seen to be alike between the staff while executing small group activities and during shared planning.

Goals. The purpose of this study was to find out, if there exists an effect on a pupil's attention as an assistance dog is working in a classroom or not. Also the direction of the possible effect was to be studied. Research questions arose from the practical needs as the use of assistance dogs has been increasing lately in Finnish schools. There was no earlier studies to be found from this particular subject, so there was a need for this study also on the theoretical side. Although there was no studies to be found according the connection of using an assistance dog and the child's attention, there was plenty of studies that pointed out that the presence of a dog has a calming and stress-relieving affect on a client. These results could be assumed to have an affect on ability of regulating an attention. The working hypothesis of this study was that using an assistance dog has a slight positive correlation with the ability of regulating an attention. Methods. The material used in this study were video recordings from a classroom of autistic children and children with autistic character. There was a trained assistance dog working in this classroom. The material was received from Iris Vainio, whom recorded the material precisely for her master's thesis. One eight-year-old pupil was targeted as the case to be studied. The effects of the presence of the dog were the most explicit with this boy. This boy had multiple diagnosis, among other things Asperger's syndrome and attention deficit hyperactivity disorder. His environment of studies was the classroom for autistic children. Analysis of the material was realised through inductive video observation and thematised classification of the perceptions. Results. Using an assistance dog in the classroom had both positive and negative affects though mostly positive. The dog had an calming affect on otherwise very restless child and the dog helped him to direct his attention to the relevant things. The dog also clearly made the ambiance more relaxed for the whole class. Negative affect was that in some circumstances the dog may direct attention to the irrelevant things. Using and assistance dog in a class of autistic students is pedagogically justified because it improves the environment for studying.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa nykyhetken konkreettisia aloituskäytäntöjä alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksen aloituksessa Espoon kaupungin varhaiskasvatusyksiköissä. Tut-kimus keskittyy erityisesti havainnoimaan aloituskäytäntöjä kasvatusyhteistyön alkamisen näkö-kulmasta ennen kuin lapsi saapuu varhaiskasvatusyksikköön. Tutkimusongelma kiteytyy tutki-muskysymykseen Mistä kasvatusyhteistyö alkaa? sekä aloituskäytäntöjen yhdenmukaisuuteen yksikön sisäisesti sekä yksikköjen välillä. Varhaiskasvatuksen aloituskäytäntöjä on tutkittu sekä havainnoitu kiintymyssuhdeteorian valossa (mm. Kalland & Sinkkonen, 2011) ja kasvatusvuoro-vaikutusta sekä vuoden 2005 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Stakes) termistön kas-vatuskumppanuutta on tarkasteltu laajastikin suomalaisen tutkimuksen kentällä (mm. Karila, Ala-suutari, Hännikäinen & Nummenmaa 2006; Karila, Lipponen & Pyhältö 2013; Kekkonen 2012). Aiemman tutkimuksen kohdalla varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ovat olleen suosituksia, mutta nykyään ne ovat velvoittava asiakirja (Opetushallitus), jossa kasvatusyhteistyön rakentumi-nen määritellään olevan työntekijän vastuulla. Vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön alleviiva-taan merkitykseltään korostuvan erityisesti varhaiskasvatuksen siirtymätilanteissa, joista ensim-mäisenä mainitaan varhaiskasvatuksen aloitus (OPH 2016; OPH 2018). Tämä tutkimus pyrkii hahmottamaan realistista kuvaa tämän päivän aloituskäytännöistä ja tarkastelemaan siinä esiin nousevia havaintoja alan velvoittavien asiakirjojen kontekstissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen kehitystyössä kohti työn todellisuuden sekä asiakirjan velvoitta-vuuden eheämpää kohtaamista arjen tasolla, mikäli tulokset indikoivat siihen tarvetta. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Aineiston hankintamenetelmät olivat monimenetelmäiset, jotka koostuivat kentän työntekijöiden ja yhden Espoon varhaiskasvatuksen asiantuntijan vastauksista sähköiseen kyselylomakkeeseen sekä yhden varhaiskasvatusyksikön erillisestä puolistruktu-roidusta haastattelusta. Valmiiseen tutkimusraporttiin ei kirjattu henkilötietoja. Yksiköistä puhuttiin alueellisesti ja yleisesti vastanneiden anonymiteetti takaamiseksi. Aineisto analysoitiin hermeneut-tista analyysimenetelmää noudattaen. Espoon kaupungin alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatusryhmien aloituskäytännöissä havaittiin keskinäistä epäjohdonmukaisuutta. Erillinen haastattelu sekä asiantuntijavastaukset toivat esiin vahvaa pohja- sekä kehitystyötä aloituskäytänteiden rakentamiseksi. Tässä työssä tulisi tämän tutkimuksen tulosten valossa huomioida vahvemmin ja tiedostetummin varhaiskasvatuksen tasa-laatuisuuden turvaaminen sekä osallisuuden toteutuminen aloituskäytännöissä niin lapsen kuin kasvatusyhteistyön osalta.