Browsing by Subject "early childhood education"

The usability of digital games in education has been studied from many perspectives; games are an effective learning method, but using them has also risks. Teachers' beliefs and perceptions on benefits and disadvantages of digital games have been researched in many European countries. Teachers' perceptions of digital games in teaching have been largely positive, but teachers have also been avoiding games in learning, especially in education of young children. The aim of this study was to find out the perceptions of Finnish early childhood education teachers on the benefits and disadvantages of digital games in teaching. The study is a qualitative thus having also quantitative features in data collection and data analysis. The main method of data collection was a questionnaire distributed to ECEC teachers on Internet. The indicator is based on a study by Allop & Jessel (2015), which explored the beliefs and reflections of European teachers on the use of digital games in education. The material consists of answers to a questionnaire distributed to answerers in teacher platforms on Internet (N = 25), who said they had acted as a teacher of early childhood education in the previous year. The results are broadly in line with those of previous researches: Early childhood education teachers generally regard the use of digital games in teaching important, but resources and staff skills easily become an obstacle to their exploitation. Since most teachers saw the importance of digital games but lacked resources to exploit them, it is important to find a solution that would make it easier for teachers to use digital games appropriately in teaching.

Tavoitteet. Tutkielmassani keskityin tutkimaan sitä, miten sisaruksen syntymän tuomat eri nivelvaiheet vaikuttavat isosisaruksen varhaiskasvatukseen osallistumiseen ja minkälaisia muutoksia tapahtui. Tutkielman aihe on melko vieras, ja tarkoituksenani on tuoda kaksi lapsuuden keskeisintä elementtiä yhteen. Sisaruus on itsessään haastava tutkimusaihe, sillä aiemman tiedon perusteella perheen sisäiset sisarussuhteet eivät ole edes samanlaisia. Sisaruuden aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty vain yhteen muuttuvaan tekijään kerrallaan, joka on usein ollut perheen sisäinen. Tutkielmassani olen laajentanut sisaruuden käsittelyn varhaiskasvatusympäristöön Bronfenbrennerin ekologisen teorian avulla. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin fenomenografisen lähestymistavan avulla, jolloin pääpaino oli tutkittavien ihmisten kokemusmaailmassa tutkittavan ilmiön suhteen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja niissä hyödynnettiin virikekuvia. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, joihin osallistui yhteensä 5 huoltajaa. Haastateltavien valikointi perustui lasten pieneen ikäeroon, samassa päiväkodissa olemiseen sekä luottamussuhteeseeni huoltajien kanssa. Sisarusparit olivat olleet samanaikaisesti samassa päiväkodissa 3.5kk–1v 10kk haastatteluhetkellä. Aineiston analysointi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jossa aineistosta löydettiin erilaisia nivelvaiheita joko perheen tai varhaiskasvatuksen sisältä. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta löytyi yhteensä 6 nivelvaihetta, joista viisi oli isosisaruksen varhaiskasvatukseen osallistumisen kannalta vaikuttavia. Muutokset olivat nivelvaiheissa joko laadullisia, ajallisia tai molempia samanaikaisesti. Ajalliset muutokset näkyivät varhaiskasvatuksessa vietetyssä ajassa esimerkiksi lyhyempinä päivinä, satunnaisina vapaapäivinä tai taukoina. Laadulliset muutokset liittyivät isosisaruksen varhaiskasvatuksessa olemisen muutoksiin esimerkiksi käytöksen tai tunteiden muutoksilla. Tutkielmasta on mahdollista soveltaa aihetta jo ennestään tutkittuihin sisaruuteen vaikuttaviin tekijöihin, ja mikä niiden vaikutus on ollut varhaiskasvatukseen osallistumiseen tai tutkia, miten isosisaruksen läsnäolo vaikuttaa nuorimman lapsen varhaiskasvatukseen osallistumiseen. Näiden lisäksi tutkielman aihetta voidaan soveltaa pitemmälle lapsuuteen ja nuoruuteen sekä tutkia sisaruuden merkitystä osana muita siirtymiä.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miksi lasten fyysinen aktiivisuus on tärkeää varhaiskasvatuksessa ja mitkä menetelmät lisäävät sitä. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen on ensiarvoisen tärkeää varhaiskasvatuksessa. Aiemmissa tutkimuksissa on pohdittu fyysisen aktiivisuuden, sekä hyvinvoinnin ja terveyden merkityksellistä yhteyttä. Aiempien tutkimusten mukaan hyvinvointi kulkee vahvasti käsi kädessä liikkumisen kanssa. Varhaiskasvatuksessa lasten ulkoilulla on ollut suuri merkitys sekä lasten fyysiseen aktiivisuuteen että liikkumiseen. Tutkimuksen aineistona on kuusi tieteellistä artikkelia ja se on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineiston artikkelit käsittelevät lasten liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta ja sen tärkeyttä sekä menetelmiä, jotka lisäävät fyysistä aktiivisuutta varhaiskasvatuksessa. Jokainen tutkimuksen artikkeli on esitelty erikseen myöhemmin kirjallisuuskatsauksessa. Tutkimuksen tulokset näkyivät fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tärkeydessä muun muassa sekä karkea motoristen että hienomotoristen taitojen kehittymisen vuoksi. Fyysisen aktiivisuuden avulla pystyttiin myös vaikuttamaan lasten oppimiseroihin. Lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi oli kytköksissä fyysiseen aktiivisuuteen. Lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu sosiaalinen, psyykkinen ja fyysinen kehitys. Nämä kaikki kolme kehityksen osa-aluetta vaikuttavat sekä lapsen hyvinvointiin että liikkumiseen. Tutkielmani aineiston artikkeleissa toistuivat samat elementit fyysisen aktiivisuuden lisääjinä, kuten ulkoilu ja ympäristötekijät. Ympäristötekijöihin kuuluvat muun muassa päiväkodin henkilökunta ja tilat, sekä päiväkotien resurssit ylipäänsä. Oppimisympäristöllä oli merkittävä vaikutus fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Erilaiset lelut ja leikit lisäsivät fyysistä aktiivisuutta. Tutkimuksissa osoitettiin myös, että aikuisen tuki voi olla tärkeää lapsen fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä.

In recent years, language awareness (LA) has gained prominence as a fundamental concept in education, often intertwined with the complexities of multilingualism in contemporary educational settings. This research presents a systematic literature review aimed at investigating the concept of LA within the context of early foreign language learning. Drawing upon the theoretical framework proposed by James and Garrett (1995), encompassing the performance, cognitive, social, affective, and power domains, the study seeks to assess the current state of LA research within the context of foreign language learning in Early Childhood Education and Care (ECEC). Employing a deductive content analysis approach as a structured framework, this research focuses on two primary objectives. Firstly, it conducts an in-depth exploration of the scope and depth of LA research within early foreign language learning. Secondly, it comprehensively explores the pedagogical strategies employed to foster LA in ECEC. The analysis relied on a corpus of seven relevant articles obtained from searches in ERIC and JECER databases. The study's findings reveal the prevalence of affective and social LA domains in ECEC settings, with a strong association to the beliefs and attitudes of ECEC teachers concerning linguistic diversity. Furthermore, the results shed light on the potential for teachers to develop LA pedagogies that cultivate dynamic multilingual learning environments. This potential is intrinsically tied to the pivotal role of fostering collaboration between home and ECEC, acting as a catalyst for the promotion of multilingualism within ECEC settings.

The purpose of this research is to find out how children’s participation comes about in local pre-school curriculums. Secondly I want to find out how educators’ role to support children’s participation comes about in the local pre-school curriculums. Children’s participation is important from several points of views – from individual to the whole community’s viewpoint. This is why it’s important to make children’s participation visual also in pre-school, so that children can grow and be supported to become influencing adults. The new local pre-school curriculums and the rising culture of participation makes children’s participation a topical and interesting phenomena to research about. As research material were seven local pre-school curriculums from large Finnish cities. All of these curriculums are based on National Pre-school Curriculum (2014). Material was ana-lized with theoretical content analysis and quantification. Results show that it is clear that in pre-school children’s participation is an important empha-sis. From the material there was found plenty of mentions about children’s participation and the role of an educator to it. Children’s participation was emphasized in the execution of ac-tivity. However, these mentions were really general, and the more specific forms and ways concerning children’s participation were left to be planned by the units where pre-school is organized. When the different roles of educator’s and the phases and qualities of participation are made visible enable its use in daily activities. This supports the progress of the participation’s cul-ture. As a follow-up research it would be worthwhile to research children’s participation through observing.

The aim of the study was to investigate the ways in which teachers of early childhood education use nature as a learning environment to support children's development and how children are able to form a relationship with nature. The objective was to investigate teachers' pedagogical methods in using nature as a learning environment and other factors affecting a child's development in this context. In addition, the aim of the study was to determine the impact of the use of nature as a learning environment on the formation of children’s relationship with nature. The theory section focuses on concepts related to the study and the studied effects of nature as a learning environment on child development. The theory section also discusses the pedagogical possibilities of using nature as a learning environment in the context of early childhood education. In addition, the theory section highlights the factors that enable or prevent the development of a child's relationship with nature, and the effects of this relationship on a child’s development. The research questions are: 1. How do teachers use nature as a learning environment to support child development? 2. What have teachers discovered about the impact of using nature as a learning environment on the formation of children’s relationship with nature? The research method was qualitative and the material was gathered using semi-structured interviews. The material was gathered by interviewing three early childhood education teachers working in Helsinki in the municipal sector. The interviews were conducted individually. The analysis of the material was carried out using a theoretical content analysis method. The basis for classification was a theory-based analysis frame with its upper and lower classes. The study found that teachers use nature as a learning environment in diverse ways to support children’s development. Pedagogical activities in nature focus mainly on mathematics, physical activity, mother tongue and literature and environmental education. The teachers agreed that the use of nature as a learning environment benefits children in many ways. Particular benefits were observed in children’s motor skills and socio-emotional development. Children who previously had a weak connection with nature were able to form a stronger relationship with nature. It can be concluded from the research results that the use of nature as a learning environment in the context of early childhood education contributes to the development of children in many ways. Also, it can be said that the time spent in nature contributes to the relationship that the child forms with nature.

Aims. Sexual education in early childhood aims to protect and support child’s sexual development (WHO, 2010). Even though the contents of sexual education can be found in the Finnish national early childhood education curricula, the specific term sexual education cannot be found in them. The aim for this study was to get familiar with studies concerning sexual education in early childhood in order to identify the arguments for sexual education and deduce the aims for sexual education. The intent of the researcher was to understand why sexual education is important and which goals should it try to achieve. Methods. This study was conducted as a narrative literature review with the goal of forming an image of the arguments and aims for the sexual education in early childhood. The study material consists of five peer-reviewed journal articles that addressed the sexual education of early childhood and were published between the years of 1997 and 2017. The material was analysed by thematic analysis which made it possible to bring forth meaningful themes in the light of the study questions. Results and conclusions. In the center of the arguments for sexual education was an understanding of the meaning of sexuality for humanity. According to the arguments, sexuality is already an integral part of human life in childhood and children should be given information about sexuality in their early years. The themes that concerned the aims for sexual education emphasized the aim of supporting children’s sexuality through a holistic approach. According to the results, sexual education should increase children’s knowledge of sexuality, teach them skills that they need in relationships and prepare them to take care of their own safety and wellbeing, while considering their age and developmental stage.

Tavoitteet. Lapsen oikeuksien sopimuksen solmimisen jälkeen varhaiskasvatuksessa on noussut lasten osallisuuden teema keskeiseksi kehittämisen kohteeksi. Tässä tutkimukses sa selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ja kokemuksia musakärrytoiminnas ta sekä mahdollisuuksista edistää lasten osallisuuden kokemuksia ja kielen oppimista. Tut kimuksessa tarkasteltiin osallisuutta, kielen oppimista ja vuorovaikutustaitoja, jotka ovat keskeinen osa inklusiivista varhaiskasvatusta. Sosiokulttuurisen kielenoppimisnäkökulman mukaan kieltä opitaan käyttämällä sitä vuorovaikutuksessa. Päiväkotiyhteisön kannalta ratkaisevaa on tukea tarvitsevien lasten ja suomen kieltä opettelevien lasten hyötyminen laadukkaasta oppimisympäristöstä, johon musakärrytoiminta sisältyy. Menetelmät. Tutkimus on kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaas tatteluilla Teamsin välityksellä ja tutkimukseen kuului myös havainnointitehtävä haastatelta ville opettajille. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina, joihin osallistui kolme varhais kasvatuksen opettajaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan haastateltavat arvioivat musakärrytoiminnan hyväksi ja sopivaksi malliksi kaikille varhaiskasvatusikäisille lapsille. Erityisesti se vahvisti lasten, joilla oli erityisen tuen tarpeita ja suomea toisena kielenä opettelevien lasten osalli suuden mahdollisuuksia ja kielenoppimista. Toiminnan avulla nekin lapset, jotka eivät voi neet kommunikoida puheen avulla, pääsivät ja rohkaistuivat osallistumaan toimintaan ja saivat kokemuksia osallisesta oppimisesta. Kielen oppimisen osalta lasten vuorovaikutus lisääntyi, sanavarasto laajeni ja motivaatio kielen oppimiseen kasvoi. Musakärrytoiminta innosti ja rohkaisi opettajia käyttämään musiikkia enemmän ja tuotti näin lisäosaamista ja motivaatiota aikuisillekin. Tulosten mukaan musakärrytoiminta arvioitiin monipuoliseksi, pedagogiikkaa ja osallisuutta lisääväksi malliksi. Tärkeimmät syyt tälle olivat välineiden laadukkuus, verkostotapaamiset ja osaamisen lisääntyminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että haastateltavien mukaan musakärrytoiminta tukee lasten osallisuutta ja kielen oppimista monipuolisesti. Osallisuutta koskien kehitettävää löytyi lasten suunnitteluun osallistumisessa. Mallilla on myös laaja-alaisempia ulottuvuuksia pedagogiikkaan. Käytännön jatkosovelluksissa on hyvä ottaa huomioon kokonaisvaltaisen oppimisen ja laaja-alaisen osaamisen mahdollisuudet.

Perinteisen ydinperheen rinnalle on noussut yhteiskunnan ja kulttuurin muuttuessa erilaisia perhetyyppejä. Aiemman tutkimustiedon mukaan nämä erilaiset perhetyypit ovat vähitellen siirtyneet myös lastenkirjallisuuteen. Lastenkirjallisuuden avulla lapset voivat oppia ja kohdata erilaisia asioita. Perheiden monimuotoisuus tavoittaa varmasti jokaisen lapsen viimeistään peruskoulussa. Lastenkirjallisuus on yksi muoto, jonka kautta lapset voivat saada tietoa perheiden monimuotoisuudesta. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella lastenkirjallisuudessa esiintyviä perheitä ja erilaisia perhetyyppejä. Tutkimuksessa tarkastellaan ja vertaillaan kahden eri murroskauden aikana julkaistujen realististen lasten kuvakirjojen perheiden ja perhetyyppien eroja. Tutkimuksen avulla halutaan selvittää, miten perhetyypit eroavat 1910–1950-lukujen ja 2010-luvun lastenkirjoista. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimukseen valittiin kirjoja kahdelta eri lastenkirjallisuudessa tapahtuneelta murroskaudelta. Analysoitaviksi kirjoiksi valittiin kuusi kirjaa, kolme molemmilta murroskausilta. Kirjoiksi valittiin Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki, Laura Ingalls Wilderin Pieni talo suuressa metsässä, Astrid Lindgrenin Melukylän lapset, Anneli Kanton Vilma Virtanen ja uimataito, Elisa Niemisen Lotta Torvinen ja salaperäisen käärön arvoitus ja Katriina Rosavaaran Villiina ja isosiskopakkaus. Kirjoista löytyi neljää eri perhetyyppiä: ydinperhe, suurperhe, ”aviopari ilman lapsia, puolisot eri sukupuolta” ja sateenkaariperhe. Lähes kaikki kirjan perheistä voitiin tyypitellä useammaksi kuin yhdeksi perheeksi. Eniten kirjoissa oli ydinperheitä. Eri murroskausilla julkaistujen kirjojen perhetyypeissä oli jonkin verran eroja. Kirjan perhetyyppeihin ja murroskausien eroihin vaikuttavat yhteiskunnassa vallitsevat olosuhteet ja tilanteet sekä mielipiteet ja käsitykset perheistä. Tutkimuksen avulla voidaan löytää lapsille hyviä kirjoja, jotka käsittelevät erilaisia aikakausia ja perheitä. Näiden kirjojen avulla lapsi voi tarkastella omaa perhettään suhteessa muiden perheisiin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tutkimukseen valittuja kirjoja ja kirjojen perheitä voidaan tarkastella esimerkiksi keskustelun, leikin ja kuvataiteen avulla.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia työhyvin-voinnista. Varhaiskasvatus on ollut paljon esillä mediassa ja keskustelussa on ollut muun muassa alalla vallitsevat epäkohdat ja haasteet, sekä huoli niin lasten kuin aikuistenkin turvallisuudesta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten varhaiskasvatuksen opettajat kokevat oman sekä yleisesti varhaiskasva-tuksen opettajien keskuudessa vallitsevan työhyvinvoinnin tilan tällä hetkellä. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin millaiset tekijät edistävät ja heikentävät varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointia ja millainen merkitys niillä on työnteossa varhaiskasvatustyössä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena keväällä 2023. Tutkimuksen aineisto kerättiin e-kyse-lylomakkeella. E-kysely jaettiin ammattiryhmän Facebook-ryhmässä nimeltä ”Varhaiskasvatuksen opettajat”. Kyselyyn vastasi 14 varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevää henkilöä. Aineiston avulla vastattiin tutkimuskysymyksiin, joiden tavoitteena oli selvittää miten varhaiskasvatuksen opet-tajat kokevat oman työhyvinvointinsa tilan tällä hetkellä, sekä millainen kokemus heillä on yleisesti varhaiskasvatuksen opettajien keskuudessa vallitsevasta työhyvinvoinnin tilasta tällä. Lisäksi tutki-muksessa selvitettiin mitkä tekijät edistävät ja heikentävät varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvoin-tia ja millainen merkitys niillä on työntekoon varhaiskasvatustyössä. Tutkimuksessa selvisi, että varhaiskasvatuksen opettajat arvioivat yleisen alalla vallitsevan työhyvinvoinnin tilan selvästi heikommaksi kuin omansa. Yksilöiden työhyvinvoinnin tilan arviot näyttäytyivät moninaisena, osalla heikompana ja osalla lähelle erinomaista. Yleisellä tasolla työhyvinvointi nähtiin suhteellisen heikkona. Vastausten perusteella päiväkotikohtaisia eroja varhaiskasvatuksen laadussa ja toiminnassa on suuresti, mutta epäkohtia sekä haasteita kuitenkin voidaan löytää lähes kaikkialta. Vastaajat kokevat, että työhyvinvointi vaikuttaa työhön varhaiskasvatuksessa monella tapaa. Työssään viihtyvät iloitsivat esimerkiksi toimivasta tiimistä ja kannustavasta ilmapiiristä, kun taas työstään väsyneet nostivat esiin muun muassa epäammattimaisen tiimin ja haasteet palautumisessa. Merkittävimpinä työhyvinvointia edistävinä tekijöinä pidettiin työkavereita, hyvää esimiestyötä ja työyhteisön yleistä ilmapiiriä. Merkittävimmiksi työhyvinvointia heikentäviksi tekijöiksi taas nostettiin henkilöstövaje, vähäinen esimiehen tuki ja suuret ryhmäkoot. Tutkimus antoi todenmukaista tietoa kyselyyn vastanneiden kokemuksista työhyvinvoinnista. Vaikka tulokset olivatkin yksilöiden vastauksia, niistä voidaan päätellä varhaiskasvatuksen työhyvinvoinnin tilaa myös laajemmin.