Browsing by Title

Tässä pro gradu –tutkielmassa tutkittiin maapuiden vaikutusta Helsingin keskeisten kaupunkipuistojen (Kaivopuisto, Töölönlahden puisto ja Tähtitorninmäen puisto) estetiikkaan ja hyväksyttävyyteen. Vastaavan kaltainen tutkimus on toteutettu aiemmin Helsingin kaupunkimetsissä. Kaupungistuminen aiheuttaa monenlaisia haittoja luonnon monimuotoisuudelle ja kaupunkilaisten terveydelle, jonka vuoksi on tärkeää tutkia, miten biodiversiteettiä voitaisiin ylläpitää tai rikastaa kaupungeissa ja kuinka viheralueet olisivat kaupunkilaisille mahdollisimman esteettisiä ja hyväksyttäviä. Jos maapuut koettaisiin hyväksyttäviksi, niitä voisi olla kaupunkipuistoissa ehkä enemmän, jolloin ne mahdollisesti voisivat edistää luonnon monimuotoisuutta. Tutkimuksessa selvitettiin esteettisen kokemuksen osatekijöitä ja kaupunkipuistojen hyväksyttävyyttä Helsingin kaupunkipuistoissa, jonka lisäksi tutkittiin, oliko maapuulla myönteistä tai kielteistä vaikutusta kaupunkipuistojen esteettisen kokemuksen osatekijöihin tai hyväksyttävyyteen. Tutkimukseen valittiin jokaisesta kaupunkipuistosta maapuu- ja kontrolliala, jolloin tutkimusaloja oli yhteensä kuusi. Tutkimukseen satunnaisotannalla valitut osallistujat (n=82) vastasivat tutkimuslomakkeisiin yhdellä tutkimukseen valituista aloista. Kyselylomakkeissa oli asteikolla 1-7 vastattavia väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Lisäksi tutkimukseen kuuluivat taustatietolomakkeet ja olosuhdelomakkeet. Tutkimuksen keskeisimpinä tilastollisina menetelminä käytettiin faktorianalyysia ja varianssianalyysia. Faktorianalyysilla muodostettiin esteettisen kokemuksen osatekijät kaupunkipuistoissa (hyväksyttävyys, rentoutuminen ja elpyminen, esteettinen monimuotoisuus, luonnon monimuotoisuus, kulttuuriset tekijät, johdonmukaisuus, siisteys ja maisemallisuus) ja varianssianalyysin mukaan maapuulla oli negatiivista vaikutusta johdonmukaisuuden sekä rentoutumisen ja elpymisen osatekijöihin. Korrelaatioita tarkastellessa johdonmukaisuus korreloi vahvasti hyväksyttävyyden kanssa, joka korosti johdonmukaisuuden tärkeyttä viheraluesuunnittelussa ja myös maapuille hyväksyttäviä viheralueita määritellessä. Luonnon monimuotoisuus korreloi vahvasti hyväksyttävyyden kanssa, joka korosti luonnon monimuotoisuuden hyväksyttävyyttä myös kaupunkipuistoissa. Taustatietolomakkeen väittämien perusteella suhtautuminen maapuihin kaupunkipuistoissa oli melko myönteistä. Niille sopivin paikka oli puiston reunassa. Avointen kysymysten perusteella niihin suhtauduttiin luonnon monimuotoisuutta edistävänä tekijänä ja melko hyväksyvästi tai myönteisesti, mutta myös kriittisesti. Kuvailevia lukuja tarkastellessa esteettisen kokemuksen osatekijöiden keskiarvot olivat korkeammat useimmiten kontrollialoilla. Avointen kysymysten perusteella kaupunkilaiset myös viihtyivät viheralueilla, viettivät aikaa kaupunkipuistoissa usein ja luonnon monimuotoisuuteen suhtauduttiin myönteisesti ja arvostavasti. Vastaajat tunnistivat tutkimusaloilta useita eri lajeja. Jatkotutkimuksissa voitaisiin tutkia monimuotoisen lajidiversiteetin, harvinaisten lajien tai kulttuurilajien estetiikkaa ja hyväksyttävyyttä eri kaupunkipuistoissa. Jatkotutkimuksissa voitaisiin myös verrata esteettistä kokemusta laajalla ja avoimella viheralueella verrattuna ympäristöön, jossa viheralueet ovat useampina pienempinä laikkuina. Voitaisiin myös tutkia, olisiko eri lajeja mahdollista enenevässä määrin suojella tai ennallistaa useammissa kaupunkipuistoissa.

Woodlands are a significant part of the Finnish nature and especially in cities an important source of wellbeing of the citizens. Urban woodlands are entities shaped by natural dynamics and intensive recreational pressure. As the population of the Earth is urbanizing and urban areas cover constantly increasing proportion of the Earths surface the meaning of urban nature is getting more important. Intensive recreational use, especially outside established routes, is posing a threat on the regeneration of the urban woodlands in Helsinki region. Intensive recreational use has been shown to be associated with the depletion of urban woodlands and the deterioration of regenerative capacity. Recreation in urban forests is important for the city dwellers, and a strong restriction on recreational use is not meaningful. The areas favorable to renewal can be created and protected by focusing the wear of the forest floor by controlling the passage of forest users. Natural barriers, such as downed logs, are a suitable solution for controlling the passage of forest users because of their aesthetic and ecological benefits. However, the most important thing is to figure out how they function as the drivers of the passage of forest users, which was explored in this study. In 1998, 18 experimental plots were established in worn urban woodland parcels in Helsinki region to investigate whether downed logs could be useful in limiting the passage and wear of the forest floor and thereby supporting sapling establishment. The plots were rectangular in shape and 225-550 m² in size. After the first data collection, in 1998, the treatments were conducted; in the log treatment, a tree was downed into the plot, in the gap treatment the downed tree was taken out of the plot to create a just a hole in the canopy. Gap treatment functioned as a procedural control. There were six experimental plots for each treatment, plus six control plots. Data from the experimental plots was collected in 1998 prior to the treatment, and again in 2000 and 2010 after the treatments. The map data was converted to digital format using GIS (ArcMap) and edited in Microsoft Excel to be analyzed in Rstudio. The results of the study give an indication that downed logs can be functional in supporting the regeneration of urban woodlands. The intensity of the seedlings on the experimental plots was highest in the immediate vicinity of the downed logs. The spatial distribution of seedlings on the experimental plots was most influenced by the wear class (on a scale of 0-4), so that in the wear class 0 the seedling intensity was the highest and in wear classes 3 and 4 the lowest. On the basis of this study, downed logs can be expected to have an indirect positive effect on the occurrence of seedlings through the addition of unworn forest floor. The statistical models used in the study showed that downed logs had an effect on the sapling material of the experimental plots, but failed to fully describe the studied phenomenon. As a result of the development of statistical models, we will hopefully receive more detailed information on the significance of downed logs for the regeneration of worn urban woodlands in the near future.

Tilanteessa, jossa ilmastonmuutos muuttaa elinolosuhteita ja luonnonvarat niukkenevat, on ruokaturvan säilyttämisen ja kehittämisen vuoksi välttämätöntä rakentaa maatalouteen resilienssiä eli muutoskestävyyttä. Resilienssin yhdeksi osatekijäksi voidaan määritellä sopeutumiskyky. Sopeutumiskyvystä yksi osa muodostuu saatavilla olevasta tiedosta. Tässä tutkimuksessa selvitetään maatiloille kohdistuvan ilmastotiedonvälityksen esteitä ja mahdollistajia. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on saada eväitä laadukkaaseen ilmastotiedonvälitykseen. Tutkielman analyyttinen viitekehys nojautuu ilmastoviestintätieteeseen ja teoriatausta maatalouden resilienssin tutkimukseen. Tutkielman aineistona on työpajan ryhmäkeskusteluiden aineisto, joka on kerätty learning cafe –menetelmällä huhtikuussa 2018. Tämän tutkielman mukaan olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen esteitä ovat käytännönläheisen tiedon puute, luotettavan tiedon puute, sekä kokemus ilmastokeskustelun syyllistävyydestä ja kokemus arvostuksen puutteesta viljelijöiden työlle. Maatilojen talousongelmat sekä viljelijöiden oman äänen kuulumattomuus julkisessa keskustelussa ovat yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmastotiedonvälitykseen vaikuttavia estäviä tekijöitä. Olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen mahdollistajia ovat viljelijöiden monimuotoisuus, viljelijöiden keskinäinen yhteistyö sekä tiedon yhteiskehittely viljelijä-neuvoja-tutkija –yhteistyöllä. Suomessa maatiloille suuntautuvassa ilmastotiedonvälityksessä viestin laadussa asiapainotteinen, käytännönläheinen, tutkimuspohjainen ja ratkaisuhakuinen viestintä koetaan mahdollistajaksi. Maatilojen sopeutumiskykyä voisi ilmastotiedonvälityksessä vahvistaa esimerkiksi pelloilla tehtävien maatalouden kenttäkokeiden ja havaintoruutujen esittelyillä pellonpiennarpäivissä, sillä pellolla todentuva käytäntöön suuntaava tieto on viljelijöiden näkökulmasta luotettavinta. Top-down –suuntaisen ilmastotiedonvälityksen sijasta maatalouden sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen voisi paremmin vahvistaa viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhdessä toteuttamien käytännön kokeiluiden kautta saatavan tiedon avulla.

Maaperä on merkittävä dityppioksidi- ja typpimonoksidipäästöjen lähde. Molempia kaasuja syntyy maassa nitrifikaation ja denitrifikaation sivutuotteina. Dityppioksidi (N2O) on voimakas kasvihuonekaasu alailmakehässä ja osallistuu otsonia tuhoaviin kemiallisiin reaktioihin yläilmakehässä. Typpimonoksidi (NO) on reaktiivinen yhdiste, joka osallistuu alailmakehässä otsonia ja happamia yhdisteitä tuottaviin kemiallisiin reaktioihin. Dityppioksidipäästöjä mitattiin kolmelta eri viljelymaalta (turve, hieta, savi), ja NO-päästöjä kahdelta viljelymaalta (turve, savi) touko-marraskuussa 2000. Koekentillä viljeltiin nurmea, ohraa ja perunaa. Dityppioksidipäästöjä mitattiin staattisella kammiomenetelmällä ja NO-päästöjä dynaamiselle kammiomenetelmällä. Viljelymaista mitattiin säännöllisesti myös maan kosteus, lämpötila, pH, mineraalityppipitoisuus ja nitrifioivien bakteerien aktiivisuus. Kenttäkokeiden lisäksi eri viljelymaiden N2O-tuottoprosesseja tutkittiin laboratorio-oloissa. Turvemaan kumulatiiviset N2O-päästöt (6,4 kg N2O-N ha-1) olivat noin kahdeksankertaiset verrattuna hietamaan päästöihin (0,8 kg N2O-N ha-1) ja lähes kuusinkertaiset verrattuna savimaan päästöihin (1,1 kg N2O-N ha-1). Dityppioksidipäästöjen ajallinen vaihtelu oli samansuuntaista kaikilla maalajeilla: N2O-päästöt kasvoivat kesällä toukokuun päästöistä ja saavuttivat maksimin elo-syyskuussa. Tämän jälkeen päästöt laskivat vähitellen ja pysyivät melko tasaisina marraskuun loppuun asti. Kasvilajien välillä ei havaittu suuria eroja N2O-päästöissä millään maalajilla. Typpimonoksidipäästöt ja NO- ja N2O-päästöjen suhde (NO/N2O) oli suurempi savimaalla kuin turvemaalla. Savimaan korkea NO/N2O –suhde oli tunnusomainen nitrifioiville bakteereille. Turvemaalla N2O-päästöt olivat huomattavasti NO-päästöjä suuremmat, jolloin NO/N2O –suhde oli pieni. Siten denitrifikaation arveltiin olevan merkittävämpi N2O- ja NO-kaasujen tuottoprosessi turvemaassa. Turvemaan suuret N2O-päästöt liitettiin maan korkeaan orgaanisten hiiliyhdisteiden ja typen pitoisuuksiin, jolloin maan olosuhteet ovat otolliset denitrifikaatiolle. Turve- ja hietamaalla N2O-päästöt korreloivat positiivisesti maan kosteuspitoisuuden ja maan lämpötilan kanssa. Turvemaalla positiivinen korrelaatio havaittiin myös N2O-päästöjen ja maan nitraatti-pitoisuuden välillä. Inkubaatiokokeet osoittivat, että nitrifikaatio on denitrifikaation ohella merkittävä N2O-päästöjä aiheuttava prosessi kaikissa tutkituissa maissa. Nitrifikaation osuus hapellisten maiden N2O-tuotosta oli savimaalla jopa 37 %, hietamaalla 31 % ja turvemaalla 29 % dityppioksidin kokonaistuotosta.

The underwater vegetation of the coastal zone has been studied in the Helsinki capital region with comparable methodology since the 1970s. The water framework directive (WFD) which was implemented in 2000 requires that new methodology is applied in the monitoring of underwater vegetation. In this study, the old contamination methodology is compared to the new WFD-compatible methodology based on ecological status classification of the water. This study was also a part of the monitoring of underwater vegetation carried out by the Helsinki Environment Centre. In this study, the occurrence of submerged aquatic vegetation was studied in the summer of 2005 in the sea area stretching from Seurasaarenselkä to Katajaluoto. Twenty sampling sites were included, all situated on rocky and stony shores. With the rake method, a stretch of shoreline was studied to the depth of two meters, and with the diving method a line from the shoreline was mapped downwards to the depth were all vegetation ceased. Based on their vegetation, the areas were placed into classes which are used to describe the state of near-shore waters. The contamination methodology is based on the species composition and relative abundance of several indicator plants, while the WFD-derived ecological status classification at present is based solely on the lowest depth at which bladder wrack (Fucus vesiculosus) L. grows. No significant improvements have occurred in the near shore aquatic vegetation compared to the previous monitoring study (1999) in either Seurasaarenselkä or the eastern shore of Lauttasaari. Bladder wrack has not returned to the area, although several of the sampling sites would suit the species. The turbidity of the water impedes the growth of submerged macrophytes, and the high sedimentation of material derived from the water column prevents the attachment of small plants to the bottom. Internal loading weakens the status of the water in the area and maintains a high number of species which are indicators of eutrophication. The status of Vattuniemi was still worse than that of the other sampling sites on Lauttasaari s eastern shore. The aquatic vegetation of Lauttasaarenselkä has remained only slightly disturbed or in natural state. Towards the outer archipelago area the aquatic vegetation indicates an improved state of the water; almost all the sampling sites were classed as in natural state. At the sampling sites in the Katajaluoto area the improvement in the state of the water is probably due to the reduced nutrient loading. Due to improvements in water purification technology, less nutrients, especially nitrogen, are released through the sewage tunnel. Physical and chemical parameters are used to support the biological indicators in using the ecological status classification. One of the most important physical factors is the exposition of the shore which can be defined by estimating the effect of wind disturbance (fetch). Either of the statistical tests I used (the linear regression analysis and the Spearman s ordinal correlation) gave statistical significance for more than one species; according to these tests only Cladophora glomerata (L.) Kütz. has negative correlation between the fetch and the structure of the vegetation (r2 = 0,076, n = 69 ja p = 0,022). However, the variation in the structure of the C. glomerata is mostly explained with other factors than the fetch. Fewer species were found using the rake method than by diving. According to the Friedman s two-way variance analysis sampling method do has on effect on the contamination index (n = 20, df = 2 ja p = 0,001). A more positive picture of the status of the water was gotten with the diving method than with the rake method. The rake method is not intended for the study of species occurring at more than two meters depth, and thus not suited for determining the lowest depth at which bladder wrack occurs as the WFD requires. The diving method is suitable for both types of classification. Based on this study, the ecological status classification gives on average a worse picture of the status of the water than the contamination method. When only one variable related to only one indicator species is used in the study as postulated in the WFD the result is limited, and does not necessarily give a true picture of the status of the water. It has been observed that the lowest growth depth of the bladder wrack clearly correlate with the eutrophication. That supports its using as the only parameter in the implementation of the WFD. The ecological classification of the state of the water cannot be applied to the inner bays due to the absence of bladder wrack, and the status of the water can there only be estimated using the contamination classification. However the use of the contamination classification is problematic: it s not easy to define the indicator value of the species because there are several environment factors in addition to eutrophication that have an impact on the species.

Our hearing perception is based on the ability to discriminate mechanical sound waves and to amplify and transduce them into electrical stimuli.This function is based on the complex cellular organization of the cochlea, the hearing organ. The sensory epithelium in the organ of Corti spirals along the cochlear duct in a tonotopic arrangement: every sound frequency elicits the strongest response at allocation along this duct. Sound stimulus is detected by three rows of outer hair cells (OHCs) which amplify- and tone-discriminate the sound stimulus, and by one row of inner hair cells (IHCs), which transduce the mechanical stimulus into electric impulses. Basal regions of the cochlea detect high- frequency sounds and apical regions detect low- frequency sounds. The complexity and sensitivity of the cochlea is linked with its vulnerability to various traumas. Most kinds of damage to the mammalian hair cells is irreversible, because these cells are not capable of regeneration. Hearing impairment has many etiologies. Common to them is that damage is permanent and no pharmacotherapy is available. Hearing impairment is often a disabling condition and it has vast societal consequences. The number of hearing impaired people is constantly increasing and the WHO has estimated that 10% of the world`s population will suffer from disabling hearing loss in 2050. Mesencephalic astrocyte- derived neurotrophic factor (MANF) is an unconventional, ER-resident protein that promotes ER- homeostasis. It has been associated with cytoprotective functions in many neurodegenerative disease- models and shown to promote recovery after ischemic trauma. MANF expression has been previously found in many cell-types in the cochlea, including OHCs and IHCs. Its deficiency in a mouse model led to upregulation of ER-stress markers and a robust, tonotopic base –to apex gradient loss of outer hair cells and severe hearing loss. This study examines the role of MANF in noise-induced trauma in the hair cells of the cochlea. In a conditionally inactivated (Manf -/- cKO) mouse model in the C57BL/6J – background, where Manf has been inactivated from most of the cochlear cells, I studied, if Manf -deficiency sensitizes the cells to noise-induced cell death in two age-groups. I also examined the basic and noise- induced MANF expression, using two mouse- strains, C57BL/6J and CBA/Ca. I also examined OHC stereociliary bundle morphology to find out if noise induces morphological changes in Manf cKO-mice that differ from noise-exposed C57BL/6j wild type mice. This study found that OHCs have a low MANF- expression, whereas in IHCs the expression is strong. MANF is expressed in a base- to apex gradient in the OHCs of the two mouse-strains examined, in a uniform pattern, that correlates with vulnerability, implicating that low levels of MANF predispose basal OHCs to vulnerability. MANF expression in the IHCs was non-gradiental. Noise did not induce upregulation, as was expected, but instead noise induced downregulation of MANF in the basal region of the OHCs by an unknown mechanism in both mouse-strains.This suggests that noise-induced trauma induces ER dyshomeostasis, possibly independent of ER stress response pathways ,unfold protein response (UPR). This study also demonstrates that MANF deficiency sensitizes the OHCs to noise- induced trauma, resulting in more elevated OHC loss and hearing thresholds. This sensitization is mainly caused by a progressive degenerative changes seen in the OHC stereociliary bundles of Manf cKO-mice, and is associated with more severe noise-induced hearing loss. The results of my study suggest that MANF has an important, yet unknown, protective role in noise-induced trauma in OHCs. These results support the possible role of MANF as a therapeutic agent in a noise-induced trauma.

More meat is consumed in the world than ever before causing an intensifying number of social, environmental, and economic problems. Lately, consumers’ willingness for change has been examined by several scholars. Plenty of hope is placed on the consumers’ role as active participants in the sustainable nutrition transition. Therefore, many consumer-based strategies have been conceptualized to reduce meat consumption and thus enhance the transition to less animal-based proteins without taking it to the extreme (no meat/vegan ideology). “Less and better” is one of these strategies. It encourages, not only to eat less meat but also to replace the remaining meat with “better” meaning meat with positive outcomes and smaller negative environmental and social impacts. In this context “better meat” refers to extensively produced natural pasture-raised beef (luonnonlaidunliha) which has positive impacts on for instance animal wellbeing, biodiversity, and farmers’ livelihoods. This research aims to understand if buyers of “better meat” make linkages between “less” and “better” and whether they perceive the need for a sustainable protein transition. Being a relatively new approach, “less and better” has not been studied before from the perspective of consumers who already choose “better”. The data were collected in cooperation with Bosgård farm, which produces natural pasture-raised beef. Firstly, an email survey was sent out to the customers of the farm receiving 126 responses and secondly, six consumers were interviewed to gather a more in-depth understanding of the consumer perspectives. The results suggest that while a clear linkage between buying better and eating less exist, it also has a reverse side; many consumers are consuming more meat due to the access to what they perceive as better. The motives for meat reduction vary widely yet environmental and climate change reasons have not reached a significant position. It seems that meat reduction amongst the buyers of “better” meat is shadowed by pleasure orientation, lack of understanding of the scope of negative impacts of meat production and of the message “less meat”, high trust in Finnish meat production as such, and resistance to change caused by polarized information and attitudes. Even though many participants had found ways to incorporate more sustainable eating habits into their everyday lives and meat's position at the top of the food hierarchy is slowly changing, the results do not seem to correspond to high expectations held by the proponents of the concept. Though this is a small study, it questions a validity of the claim that “less and better” can be a sufficiently strong solution to support a sustainable nutrition transition in the way it is currently being presented.

The present retreat of the Greenland Ice Sheet will increase the amount of fjords surrounded only by land-terminating glaciers in the future. As in the Arctic, productivity is generally lower at these kinds of fjord systems than in the ones surrounded by marine-terminating glaciers, this will most likely affect the productivity and ecosystem structure of coastal marine areas. Paleorecords of past coastal ecosystems can improve our understanding of the drivers of Arctic coastal ecosystem change and provide possible future scenarios. At present, there are not many high-resolution marine ecosystem reconstructions from the Arctic near-shore areas, and in particular those, which take into account land-derived inputs are lacking. To provide a detailed reconstruction of coastal marine ecosystem change over the Holocene and study its linkages to climate and terrestrial freshwater inputs, organic-walled palynomorphs (including e.g. dinoflagellate cysts and pollen) and some basic geochemistry (including e.g. total organic carbon, C:N ratio, biogenic silica and stable isotopes of carbon and nitrogen) were examined from two radiometrically dated sediment cores from Young Sound fjord, Northeast Greenland. The results indicate that the near-shore marine ecosystem in Young Sound is clearly influenced by local forcings, such as terrestrial freshwater and organic matter inputs, during the Holocene. The results also illustrate that these terrestrial inputs affect the ecosystem structure and at least some dimension of ecosystem productivity. This study demonstrates that increasing number of fjords with only land-terminating glaciers in the future will affect marine productivity and ecosystem structure in Greenland’s fjord systems, with potential impacts on biodiversity and important fisheries. Studying past ecosystem changes in different fjord systems, and complementing marine records with proxies for terrestrial inputs, would further help constrain the future scenarios along the Greenland shore.

This project was about the molecular mechanisms involved in the generation of eicosanoids in human mast cells with particular emphasis on lipid bodies as a source and/or site of lipid mediator biogenesis. The cells to be used are isolated from human peripheral blood provided by Finnish Red Cross Blood Transfusion Service and collected from healthy donors. Human mast cells are found in connective tissue. They contain granules filled with histamine, heparine and proteases. Human mast cells are potent effector cells in host-defense mechanisms of innate immunity, including inflammatory diseases such as atherosclerosis. Activation of mast cells by different stimuli triggers the release of a huge range of mediators, including de-novo synthesized eicosanoids, which are highly biologically active lipid mediators. The major eicosanoid released by activated mast cells is prostanoid prostaglandin D2 (PGD2). The aim of this project was to find out whether mast cell lipid bodies are the cellular compartments of PGD2 synthesis, what are the enzymes involved in AA liberation from TGs, and whether TG-derived AA is a source for PGD2 production. The enzymes of special interest were hormone sensitive lipase (HSL) and adipose triglyceride lipase (ATGL). We were also interested about hematopoietic prostaglandin D synthase (HPGDS), the key enzyme in the production of D and J series of prostanoids. Methods used in this pro gradu work include siRNA transfections, RNA isolation, cDNA synthesis, qPCR, immunoblotting, ELISA and conventional fluorescence microscopy. Immediate increase in the amount of PGD2 released from mast cells sensitized with human IgE (1 µg/ml) and activated by polyclonal rabbit anti-human IgE (1 µg/ml) was observed. The increase was most prominent after one hour of activation, and slowly decreased to basal levels at 48 h post-activation. siRNA transfection affected the amount of enzyme DNA in mast cells and the amount of PGD2 released. HSL, ATGL and HSL+ATGL double knockdowns all reduced the amount of PGD2 released in acute (5 to 30 minutes) term activation compared to control cells. However, no significant changes were observed in the mRNA expression levels of ATGL, HSL, CGI-58, HPGDS or COX-1 under mast cell activation. The only significant changes in mRNA expression levels were observed with COX-2. However, the relative expression of HPGDS increased in IgE treated mast cells compared to control treated cells and the expression was even greater in mast cells treated with αIgE also. Both ATGL and HPGDS were recognized throughout the cytosolic area in the non-activated Ctrl cells. Although HPGDS located also in the circumference of mast cells, no clear localization of HPGDS was observed in the circumference of mast cell lipid droplets. The experiments carried out at the Wihuri Research Institute, including those presented here, have established that, in addition to phospholipids, the triglycerides present in mast cell lipid droplet core are also an important source of eicosanoids, and that also ATGL and HSL, not just cPLA, can release arachidonic acid for eicosanoid production. The ramifications of this study include the possibility that arachidonic acid release from triglycerides for the formation of eicosanoids could take an indirect or a direct route to supply precursors for cellular eicosanoid biosynthesis. The key is the pathway of AA release. In the direct pathway, AA is released from LD TGs by ATGL or HSL and this free AA is used for the generation of PGs by either COX-1 or COX-2, depending on the status of the cell. In the indirect pathway, AA is liberated from LD TGs by ATGL or HSL and then further re-esterified into phospholipids from where AA is then finally released by cPLA2 for the generation of eicosanoids.

Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäistä ongelmista, jonka yhtenä ratkaisukeinona pidetään kiertotaloutta. Kaupungit ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa avainasemassa muun muassa suuren asukaslukunsa ja hiilijalanjälkensä takia. Kiertotalouskaupunkeja syntyy enenevissä määrin, ja myös Helsingin kaupunki on julistautunut kiertotalouskaupungiksi. Matka lineaarisesta kaupungista kohti kiertotalouskaupunkia on kuitenkin pitkä, ja siinä matkalla tarvitaan myös muita toimijoita kaupungin lisäksi. Tutkimuskirjallisuuden mukaan yhteistyö on avainasemassa niin itse kiertotaloudessa kuin kiertotalouskaupungeissakin. Myös Helsingin kaupunki on tunnistanut tarpeen toimia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa kiertotalouskaupungin rakentamisessa. Avainasemassa olevia yhteistyön osapuolia ovat niin yritykset kuin kaupunkilaisetkin. Helsingin kaupunki on lanseerannut Kiertotalousvahti- palvelun, jossa on 31 kiertotalouteen liittyvää toimenpidettä. Näitä toimenpiteitä voidaan pitää Helsingin kärkihankkeina kiertotalouden saralla. Näissä hankkeissa uskoisi siis myös yhteistyön näkyvän kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla Kiertotalousvahdin 31 toimenpidettä ja etsiä toimenpiteistä yhteistyötä. Tarkempaan syynäykseen otettiin yhteistyö kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää myös kaupungin, kaupunkilaisten ja yritysten rooleja yhteistyön saralla. Tutkimuksessa selvisi, että Helsingin kiertotalouden kärkihankkeissa yhteistyötä näkyy yllättävän vähän. Yhteistyö kaupunkilaisten kanssa on lähes olematonta, ja yritystenkin kanssa vähänlaista. Yhteistyön avulla kiertotalous saataisiin leviämään laajemmalle ja sen vaikutukset olisivat laajempia. Kaupunki jättää paljon potentiaalia käyttämättä kiertotalouden suhteen.