Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Luoto, Senni (2021)
    Kalvojännitteen syntyyn ja sen muutoksiin liittyvät prosessit mielletään usein haastaviksi aiheiksi oppia ja opettaa. Aiheen opetuksesta ja oppimisesta lukiossa ei juurikaan ole tehty tutkimusta, mutta aiemmat tutkimukset yliopisto-opiskelijoilla ovat osoittaneet, että haasteita esiintyy erityisesti lepokalvojännitteen muodostumisen ymmärtämisessä. Aihetta käsitellään suomalaisissa lukiossa pääasiassa ihmisen biologian kontekstissa vapaavalintaisella kurssilla 4 (LOPS 2015) tai 5 (LOPS 2019) ja aihe onkin yksi ihmisen biologian kurssin keskeisistä sisällöistä oppia ja ymmärtää. Kalvojännitteen synty ja sen muutokset on kuvattu suomenkielisissä lukion biologian oppikirjoissa usein yksinkertais-tetusti ja ajoittain virheellisesti. Tämä saattaa johtaa virhekäsitysten syntymiseen, jolloin opiskeltavaa aihetta ei opita riittävällä tasolla. Siksi tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, miten solukalvon sähköistä aktiivisuutta opetetaan suomenkielisissä lukioissa ja millaisia virhekäsityksiä opiskelijoilla aiheesta esiintyy. Näiden tulosten pohjal-ta luodaan kehittämistuotos eli opetusmateriaali biologian aineenopettajien käyttöön, jolla voidaan tukea solukalvon sähköisen aktiivisuuden opetusta ja oppimista. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin kehittämistutkimusta, jossa yhdisteltiin teoreettisen ja empiirisen ongelma-analyysin periaatteita. Teoreettisen ongelma-analyysin kautta pyrittiin kartoittamaan lukio-opetuksen kannalta solukalvon sähköiseen toimintaan liittyvät keskeisimmät seikat, joihin monet virhekäsitykset liittyvät, sekä tarkastelemaan niitä eri näkökulmista. Tämä toteutettiin aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla. Empiirisessä ongelma-analyysissä tarkasteltiin sekä lukion biologian oppikirjoja (N=3) että kevään 2021 biologian ylioppilaskoevastauksia (N=400) hermosolun aktiopotentiaalin kulkuun liittyen. Molempia aineistoja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti. Teoreettisesta ja empiirisestä ongelma-analyysistä saatujen tulosten perusteella kehitettiin opetusmateriaalin ensimmäinen versio. Opetusmateriaali luetutettiin läpi maisterintutkielman ohjaajilla ja opetusmateriaalia kehitettiin heiltä saatujen kommenttien perusteella. Jatkokehittämisen tuloksena syntyi opetusmateriaalin toinen ja virallinen versio. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että solukalvon sähköinen aktiivisuus on haastava aihe sekä opetuksen että oppimi-sen näkökulmasta. Lukion biologian oppikirjoissa esiintyi epätarkkoja kohtia solukalvon sähköiseen aktiivisuuteen liit-tyen ja nämä epätarkkuudet näkyivät opiskelijoiden ylioppilaskokeen vastauksissa yleisinä virhekäsityksinä. Erityisesti esiin nousi virheellinen käsitys natrium-kaliumpumpun ioneja ”palauttavasta” vaikutuksesta aktiopotentiaalin jälkeen. Toinen yleinen virhekäsitys oli, että uusi aktiopotentiaali on mahdollinen vasta kun kalvojännite on hyperpolarisaation jälkeen palautunut lepotilaan. Tulosten perusteella voidaan todeta, että ainakin osa opiskelijoiden virhekäsityksistä on lähtöisin oppikirjoista eikä näitä virhekäsityksiä ole pystytty korjaamaan opettajan toimesta opetustilanteessa. Ylioppi-laskokeessa tehtävään vastanneista opiskelijoista 11,3 % ei osannut vastata tehtävän ensimmäiseen kysymykseen ollenkaan. Vastauksista, joissa opiskelija oli vähintään välttävällä tasolla onnistunut vastaamaan kysymykseen (N=381), 92,4 % sisälsi yhden tai useamman virhekäsityksen. Virhekäsitysten karsimiseksi paras keino on estää niiden syntyminen. Siksi tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lukion uuden opetussuunnitelman biologian oppikirjat tulisi päivittää sellaisiksi, että virheellistä käsitystä ei pääse syntymään. Tämä ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan myös lukion biologian opettajien tulisi luopua vanhoista opetusdioistaan ja varmistaa, että he opettavat aihetta nykytiedon valossa oikein. Tässä apuna toimii tämän tutkimuksen osana kehitetty opetusmateriaali solukalvon sähköisestä aktiivisuudesta hermosolun aktiopotentiaalin kontekstissa. Jotta opetusmateriaalin toimivuutta ja opiskelijoiden käsitteellistä muutosta voidaan arvioida, jatkotutkimukset ai-heesta ovat tarpeellisia.
  • Sarpo, Maija (2008)
    Yhteiskunnalliset liikkeet ovat merkittävä osa poliittista järjestelmäämme. Niillä on kuitenkin usein vajavaiset poliittiset vaikutusmahdollisuudet ja niukat resurssit. Yksi liikkeiden tärkeimmistä poliittisen painostuksen keinoista on mobilisoituvan ihmisjoukon määrä. Tutkimuksessa tarkasteltiin yhden kansalaisliikkeen kautta tämän instrumentin käyttöä ja hallintaa liikkeissä. Tutkimuskohteena oli Itä-Uudellamaalla vuodesta 2006 lähtien toiminut uraanikaivosten vastainen kansalaisliike Uraaniton.org. Tutkimuksessa tarkasteltiin Uraaniton.org:n osallistumista ympäristöongelman määrittelyprosessiin sekä arvioitiin määrittelyn vaikutusta kannatuksen saamiseen ja toiminnan mobilisoitumiseen. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostui Uraaniton.org-kansalaisliikkeen aktiivisten toimijoiden haastatteluista ja liikkeen jäsenten tuottamista teksteistä. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisin menetelmin. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin kehystämistä. Yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksen yhteydessä kehystämisellä tarkoitetaan sellaista merkitysten antoa ja tulkintaa tapahtumista ja olosuhteista, jolla pyritään keräämään yleisön kannatusta ja mobilisoimaan potentiaalisia toimijoita sekä asettamaan vastustajien kehystäminen kyseenalaiseksi ja vaikeuttamaan vastapuolen mobilisaatiota. Uraaniton.org-kansalaisliike määritteli Itä-Uudenmaan uraanikaivoshankkeen kansalaisten oikeuksia loukkaavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Liike koki hankkeen epäoikeudenmukaiseksi, sillä kamppailussa olivat vastakkain ulkomaisen suuryrityksen oikeus harjoittaa liiketoimintaa ja paikallisten ihmisten oikeus turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön. Valtion virkamiesten nähtiin ajavan kaivosyhtiön etuja ja toimivan siten epäoikeudenmukaisesti. Uraaniton.org nosti ilmiön puheenaiheeksi ja käynnisti ongelman määrittelyprosessin. Liike loi konkreettiset puitteet protestille ja yhdisti toimintaan valmiit kansalaiset. Kehystämisellään Uraaniton.org onnistui muodostamaan Itä-Uudellemaalle yhtenäisen protestirintaman. Kohdistamalla toimintansa ainoastaan Itä-Uudenmaan uraanikaivoshankkeen vastustamiseen liike löysi hyvin heterogeeniselle joukolle pienimmän yhteisen nimittäjän, johon kaikkien oli mahdollista samaistua. Uraaniton.org saavutti päätavoitteensa: Itä-Uudenmaan uraanivaltaushakemukset hylättiin. Osana valtakunnallista uraanikaivosten vastaista kansalaisliikehdintää Uraaniton.org vaikutti kaivoslain uudistamiseen, muovasi uraanikaivoksista käytävää keskustelua ja osoitti kaivosyhtiöille, että ainakaan ilman vastarintaa Suomeen ei uraanin etsintää kaivata.
  • Ketola, Katri (2015)
    Darwinian selection can be measured and investigated from gene sequences. A certain gene form favored by positive selection will become more common in the population. Detecting strong positive selection is rare, but it has been found to affect genes involved in immune defense and perception of odorants. Genes under positive selection have a possible role in speciation or adaptation. This is why chemical communication, being based on the sense of smell, is an interesting topic for measuring natural selection and positive selection in particular. Social insects, such as ants, are model organisms for chemical communication. They use chemical communication not only for finding nutrition and detecting intruders, but also in coordinating the activities of several thousands of colony members. Insects perceive odorant signal molecules with their antennae. Odorant binding proteins (OBP) and chemosensory proteins (CSP) bind and transport odorant molecules through the sensillar lymph. OBPs and CSPs are also suspected to have a role in selecting odorants. This work focuses on two OBP genes and two CSP genes to study natural selection. All of these genes are conserved among all ant species. Three of these genes, OBP1, CSP1 and CSP7, are strongly expressed in the antennae suggesting that they function in chemical communication. CSP7 also has a known function in nest mate recognition in ants and OBP1 is known to bind a queen pheromone in the honeybee. The data includes gene sequences from 7 Formica ant species (270 sequences in total). The main goals of the research were to find out 1) the extent of variation between and within closely related ant species, 2) which evolutionary forces, natural selection or random drift, are behind the variation and 3) are there systematic differences between the two social forms of ants suggesting that these genes would affect the social structure of an ant colony. The variation in the sequence data was visualized by phylogenetic, principal coordinate and fixed differences analyses. Differences between populations were studied by FST values. The evolutionary forces shaping chemical communication genes within the species and populations, were studied by McDonald-Kreitman test, Tajima s D, Fu and Li test and MFDM test. The data shows that two of the species, F. cinerea and F. exsecta, significantly differ from the other five ant species, the F. rufa group species, and that the F. rufa group species don t significantly differ from each other based on these genes and this data. This could be due to their recent speciation or crossing between the species leading to hybrids in the data. The results of the evolutionary analyses are inconsistent. However, CSP7 has the strongest indication of selection based on all of the tests. Possible selection and sequence variation was detected at a predicted transcription factor binding site in F. cinerea. This indicates that selection might affect the regulation of CSP7. In the future it would be interesting to check the true transcription factor binding sites experimentally.
  • Silfverberg, Paula (2022)
    Toimiva vesihuolto on yhteiskunnalle elintärkeä. Tärkeimpinä vesihuollon tavoitteina on puhdistaa juomavesi ja vähentää jätevedestä aiheutuvaa ympäristökuormitusta. Kemianteollisuudella on keskeinen rooli tuottaa kemikaaleja vesihuollon käyttöön. Vedenpuhdistus on yksi osa kemikaalien arvoketjua, jossa useat eri toimijat osallistuvat kemikaalien raaka-aineiden valmistukseen, kemikaalien tuottoon, kuljetukseen ja käyttöön, sekä jätteiden loppusijoitukseen. Kemikaalien arvoketjulla on vaikutuksia ympäristöön. Vedenpuhdistuskemikaalien arvoketjua ei ole tutkittu kemikaalien valmistajien ja ostajien välisessä suhteessa. Tutkimuksessani selvitin, kuinka biodiversiteetti näkyy vedenpuhdistuskemikaalien arvoketjun päätöksenteossa ja miten se vaikuttaa kemikaalien ostopäätöksiin. Biodiversiteetti takaa ihmistoimintaakin ylläpitävien ekosysteemipalveluiden toiminnan, kuten veden kiertokulun. Merkittävimpiä uhkia biodiversiteetille ovat vieraslajit, ilmastonmuutos, ravinnekuormitus, ympäristömyrkyt ja roskaantuminen, elinympäristöjen muutokset ja luonnonvarojen liikakäyttö. Kestävillä ratkaisuilla arvoketjun eri toimijat voivat vaikuttaa biodiversiteettiin positiivisesti. Tutkimuksessa haastattelin kuutta vedenpuhdistuslaitoksissa ja kemikaaleja valmistavassa yhtiössä työskentelevää osto- ja myyntipuolen asiantuntijaa puolistrukturoiduilla asiantuntijahaastatteluilla. Lisäksi tarkastelin yhtiöiden vastuullisuusraportteja. Analysoin aineistoa teema-analyysin keinoin. Keskeisimpänä tuloksena havaitsin, että vesikemikaalien arvoketjussa päätettäessä kemikaalien ostamisesta ja myymisestä, toimijat asettavat kemikaalien hinnan ja toimitusvarmuuden ympäristöasioiden edelle. Biodiversiteettiä pidetään tärkeänä, mutta ostopäätöksiin se ei vielä vaikuta. Kemikaalien kehittämiseen ja hankintoihin tarvitaan lisää tietoa biodiversiteettivaikutuksista läpi koko kemikaalien arvoketjun.
  • Huusari, Noora (2020)
    Social insects such as ants live in societies and have a strict division of labor between reproductive and worker castes. A colony can consist of even millions of individuals and the number of queens can vary a lot. Populations where each colony comprises just one or few queens are often called kin structured because the relatedness between nestmates is high. Colonies that have lots of queens and the society lives in many connected nests (polydomy) in are referred to as supercolonies. In these colonies relatedness between individuals is low and the workers represent many genetic lineages. Depending on species and the environment where the colony lives societies can behave aggressively towards individuals from other nests to protect their own nest. Ants must be able to recognize members of their own colony from the intruders to be able to protect the nest. Nestmate recognition is a key element in the interaction between nests and species and makes it possible for the workers in the colony to favour their own nestmates in form of care, defence or food acquisition to gain inclusive fitness benefits. To recognise nestmates ants must be able to sense chemical cues. Ants detect these chemical signals through the proteins expressed mainly in their antennas. In this thesis I studied gene expression of genes related to chemosensation in seven Formica species using the RT qPCR method. My study species were kin structured Formica exsecta, F. pratensis and F. fusca and supercolonial F. truncorum, F. pressilabris, F. cinerea and F. aquilonia. My study genes belong to gene families that code for odorant binding proteins (OBP), chemosensory proteins (CSP) and gustatory reseptors (GRT). I want to find out whether the expression of these genes differs between castes, and whether the caste difference varies between kin structured and supercolonial species. Workers have many tasks in the ant colony and to take care of them, they need to have a sophisticated sensory system. For that reason, I expect to find out that the study genes are expressed more in the worker than the queen caste. In addition, I expect the caste difference in gene expression to be higher in the kin structured species than in the supercolonial species. That is because kin structured species behave more aggressively towards intruders and possibly confront intruders more often than the individuals living in supercolonies. Furthermore, in the supercolonies low relatedness between individuals sometimes lead to conflicts inside the nest. For that reason, I suppose queens of the supercolonies express chemosensory genes more than the queens from the kin structured colonies. Overall expression level was the highest for the OBP and the lowest for GRT. The expression level of CSP was in between these extremes. In accordance with my hypothesis gene expression of OBP and CSP was higher in workers in all the study species. GRT expression was worker biased in six of the seven species. Caste difference in expression of chemosensory genes was similar in kin structured and supercolonial species. The expression level varied between species but did not show a pattern depending on the degree of the polygyny. The study revealed that the expression of OBP and CSP is correlated. My results revealed expected worker biased pattern in the expression. The result might be a consequence of better olfactory or taste abilities in the worker caste compared to queens or it may even be consequence of more sophisticated nestmate recognition skills of the workers. This study reveals valuable information about the gene expression of chemosensory genes related to the recognition system in the ants and awakes many new study questions. Chemical sensory system has been studied a lot in the ants, but in the field of expression studies there is still lot to reveal.
  • Sellman, Oona (2021)
    Several studies have stated that social media has the potential to promote sustainable lifestyles. The purpose of this master’s thesis was to study the contents made by “eco-influencers” who make video blogs about sustainable lifestyles on YouTube. This thesis investigated what topics eco-influencers' videos deal with and what kind of means of argumentation are used. The theoretical background included research on sustainable lifestyles and consumption as well as the potential role of social media in promoting sustainable lifestyles. The study was conducted as a qualitative study and the video material was collected from YouTube according to criteria defined by the researcher. The channels of 20 influencers were selected for the final data. From each channel 1-2 videos were selected. At the end, a total of 39 videos were selected. The material was selectively transcribed, and that text served as the basis for the data-driven content analysis. The results show that the contents of the videos emphasize sustainable consumption and responsibility, especially individual responsibility. However, the videos had only a little content about the three most important aspects of a sustainable lifestyle: housing, mobility, and food. According to eco-influencers, sustainable lifestyles are closely linked to the concept of well-being. Sustainable consumption was considered a very important aspect of sustainable living. Eco-influencers mainly use their own experience, opinions, and comparison as a means of argumentation in their videos. Often the arguments were not substantiated with many scientific references. The results suggest that eco-influencers perceive complex sustainability themes as important but want to communicate them in a way that even laypeople understand. This will also make it easier for more non-experts to approach the matter and change their lifestyles. Justifying arguments with opinions and personal experiences can be based on the personal, even entertaining, format of the video blog, or on the fact that experiential knowledge or expertise is valued in social media. Based on the contents of the videos examined in this study, it seems unlikely that they would contribute to great lifestyle changes.
  • Neuvonen, Samuli (2002)
    Kevyen liikenteen kulkutapaosuus on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana jatkuvasti vähentynyt henkilöautoliikenteen kasvaessa. Moottoriliikenteen lisääntymisellä on kuitenkin selviä ekologisia (kuten myös taloudellisia ja sosiaalisia) haittavaikutuksia ja siksi tarpeen olisi pyrkiä toisaalta vähentämään liikkumistarvetta ja toisaalta korvaamaan henkilöautoilua kevyen liikenteen - ja joukkoliikenteen - avulla. Tässä tutkimuksessa selvitetään asiantuntijahaastatteluin niitä tekijöitä, jotka kevyen liikenteen käyttöön ja kulkutapaosuuteen vaikuttavat. Tulosten perusteella kevyestä liikenteestä muodostetaan systeemiajatteluun nojautuva laadullinen malli, joka sisältää kevyen liikenteen käyttöön merkittävimmin vaikuttavat tekijät ja näiden tekijöiden väliset vuorovaikutussuhteet. Tutkimuksessa tehtyjen asiantuntijahaastattelujen perusteella tärkeimmät kevyen liikenteen käyttöön vaikuttavat tekijät ovat yhdyskuntarakenne, kevyen liikenteen infrastruktuurin määrä ja laatu sekä ihmisten asenteet, arvot ja elämäntavat. Yhdyskuntarakenne voisi matkaetäisyyksien puolesta antaa mahdollisuudet kevyen liikenteen käyttöön, kattava kevyen liikenteen verkosto voisi luoda siihen muut ulkoiset mahdollisuudet ja ihmisten myönteinen asennoituminen johtaisi kevyen liikenteen valintaan aina silloin kun se olisi mahdollista. Muita merkittäviä tekijöitä ovat moottoriliikenteen määrät ja nopeudet, Suomen aluerakenne, väestön jatkuva ikääntyminen, talouden ja elinkeinorakenteen kehitys, sää- ja ilmasto-olot sekä joukkoliikenteen palvelutaso. Kaikki mainitut tekijät ovat monimutkaisissa vaikutussuhteissa toisiinsa ja lukuisiin muihin tekijöihin. Talouskehitys vaikuttaa väyläinvestointeihin, aluerakenteeseen ja ihmisten asenteisiin, aluerakenne yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskuntarakenne henkilöautoilun ja joukkoliikenteen määriin jne. Näistä vuorovaikutussuhteista muodostuu laadullinen malli, jota voidaan kutsua kevyenliikenteen systeemiksi.
  • Elbadri, Khalil (2020)
    An increased attention has been drawn towards porous silicon (PSi) based materials for biomedical applications, due to their promising features demonstrated through several scientific studies. Here, we further investigated the biological responses of PSi nanoparticles (NPs) with different surface chemistries, including immunomodulatory effects, inflammation mitigation and biocompatibility. In this collaborative study, the PSi NPs were investigated both in vitro and in vivo, using different molecular biology and biochemistry techniques, e.g., qPCR, ELISA, cell sorting and cell viability assays. Our results showed the capabilities of these PSi NPs to relieve the inflammatory conditions, whereas significant decrease was recorded of pro-inflammatory cytokines: TNF-α, IL-1β and IL-6. Likewise, these PSi NPs revealed a considerable consumption aptitude of pro-inflammatory reactive oxygen species molecules. Administrating PSi NPs in an acute liver inflammation (ALI) model, showed no conspicuous influence on cellular viability. Thus, the outcome of this study demonstrates the potential biocompatibility of PSi nanomaterials, in addition to their outstanding features as potential candidates for further incorporating in ALI applications.
  • Asmala, Eero (2008)
    Rehevöityminen on Itämeren näkyvin ympäristöongelma. Itämereen päätyvät typpi- ja fosforivirrat lisäävät perustuotantoa, jonka seurauksena lajisto yksipuolistuu ja pohjalle vajoavan biomassan määrä kasvaa. Pohjan hajotustoiminta kuluttaa laajoilla alueilla vedestä kaiken käytössä olevan hapen, jonka seurauksena vain anaerobinen eliöstö pystyy näillä alueilla selviytymään. Kalan merkitys ihmisravintona kasvaa jatkuvasti. Muun eläintuotannon eettiset kysymykset ja kalaruoan terveellisyys ovat etenkin länsimaissa nostaneet kalan suosiota muiden eläintuotteiden kustannuksella. Yhä suurempi osa kulutetusta kalasta on kasvatettua, myös Suomessa. Kalankasvatuksen kuormitus Suomessa on pienentynyt viimeisen 15 vuoden ajan, pääasiassa rehujen kehityksen myötä. Kalankasvatuksesta aiheutuu kuitenkin edelleen paikallisesti merkittäviä rehevöittäviä ravinnepäästöjä, tuotannon tehokkuudesta huolimatta. Teolliseen ekologiaan sisältyvän teollisen metabolian periaatteiden mukaan teollisten prosessien ainevirtoja tulisi sulkea. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ainevirta-analyysin avulla Suomen merialueiden kalankasvatusjärjestelmän keskimääräisiä vuotuisia typpi- ja fosforivirtoja vuosien 2004-2006 tuotantotietojen perusteella. Kalankasvatusjärjestelmään tulee typpeä 849 t ja fosforia 118 t kalojen rehusta. Ravinteet sitoutuvat kasvatettavaan kalaan tai kulkeutuvat ympäröivään vesistöön. Kaksi kolmasosaa kalankasvatusjärjestelmän ravinnepäästöistä päätyy kasvatusaltaasta suoraan veteen, kolmasosan sitoutuessa kasvuun. ImPACT-analyysillä todettiin vuosien 1980-2006 välillä kulutustottumusten ja teknologian vaikuttaneen merkittävästi kalankasvatuksen typen ja fosforin aiheuttamaan vesistökuormitukseen, sen sijaan väestön ja varallisuuden muutoksilla ei ollut merkitystä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös mahdollisia muutoksia ravinnevirroissa, jos rehun sisältämä Itämeren valuma-alueen ulkopuolelta peräisin olevasta kalasta tehty kalajauho korvattaisiin Itämeren kalasta tehdyllä kalajauholla. Menetelmällä saavutettaisiin huomattavat vähennykset Itämeren altaaseen päätyvissä ravinnevirroissa: typen osalta vähennys olisi 420 t, fosforin osalta nettokuormitus muuttuisi negatiiviseksi, -10 t. Ravinteet konsentroituisivat intensiivisen kasvatuksen alueille, mutta kyseessä on kustannustehokas keino Suomessa Itämereen kohdistuvan ravinnekuormituksen pienentämiseksi.
  • Koutonen, Heini (2018)
    Globaali väestönkasvu ja lisääntyvä kulutus ovat johtamassa muiden ongelmien ohella luonnonvarojen ehtymiseen ja maa- ja vesiekosysteemien saastumiseen. Eräs tapa ratkaista näitä ongelmia on siirtyä kohti resurssitehokkaampaa kiertotalousperiaatteiden mukaista luonnonvarojen käyttöä. Sekä taloudellisten ohjauskeinojen kautta syntyvät kannustimet että yritysten oma aloitteellisuus ovat keskeisiä kiertotalouden mukaisiin toimintatapoihin siirtyessä. Kokonaisvaltaisen muutoksen edistymistä helpottavat konkreettiset kiertotalouden indikaattorit ja mittaustavat. Ramboll Finland Oy:n ja Luonnonvarakeskuksen luoma alueellinen resurssivirtamalli huomioi kattavasti sekä raha- että materiaalimääräisten resurssien liikkeet tarkastelualueella. Tämän tutkielman tavoitteena on laajentaa kyseistä mallia ottamaan huomioon myös yksittäisen yrityksen näkökulma. Tutkimuksessa noudatettiin konstruktiivista lähestymistapaa, jossa luotiin alueelliseen resurssivirtamalliin uusi ulottuvuus yritystason analyysin muodossa. Keskeisenä menetelmänä käytettiin alueellista ympäristölaajennettua panos-tuotosanalyysiä. Tutkielmassa kehitettiin teoreettinen yritystasolle laajennettu alueellinen resurssivirtamalli, jonka toimintaa testattiin numeerisesti Lapin maakunnan kattavasti käyttäen esimerkkiyrityksenä kuvitteellista paperiteollisuuden yritystä. Muodostettuun malliin kytkettiin kiertotaloutta edistäviä taloudellisia ohjauskeinoja, joita olivat maa-ainesvero, vedenottovero, vedenkäyttövero, sekä arvonlisäverokannan lasku valituilla toimialoilla. Lisäksi tutkittiin yrityksen oma-aloitteista muutosta energianlähteiden käytössä. Mallilla pystyttiin havainnollistamaan, kuinka alueen raha- ja materiaalimääräiset resurssivirrat muuttuvat uuden yrityksen tullessa alueelle. Lisäksi muodostetun mallin avulla pystyttiin tarkastelemaan kiertotaloustoimien vaikutuksia sekä yrityksen että aluetalouden raha- ja materiaalimääräisiin resurssivirtoihin. Tutkielman tulosten mukaan ohjauskeinojen vaikutukset sekä yrityksen että alueen talouteen jäivät varsin pieniksi. Ympäristövaikutusten mallinnuksessa huomattiin, että mallin jatkokehittelyssä tulee tehdä rahamääräisen kokonaistuotannon irtikytkentä ympäristövaikutuksista todenmukaisempien tulosten saamiseksi. Vastaava malli voidaan tutkielmassa käytetyllä menettelyllä muodostaa kuvaamaan haluttua aluetta ja siihen voidaan kytkeä minkä tahansa yrityksen tiedot.
  • Komonen-Kauramäki, Jaana (2020)
    Animals and humans communicate in various ways, using for instance motion, gestures and sounds. Through domestication humans now share the same habitat with a number of species. A centuries-old common history with cats has affected both cats’ behavior and vocalization and possibly human behavior as well. Human speech contains acoustic information beyond the linguistic content. An example of the acoustic structures are fast-repeated, pulsed vocalizations, shown to activate for instance dogs. These structures are thought to be universal in communication with domestic species, possibly for all mammals and birds. Still, not all sounds work the same way for all species. Besides universal structures there are probably species-specific features in calls initiated by humans. We call all domestic animals differently and in a species-specific way, but the common goal is to engage the individual’s attention, and have it approach the caller. People call cats in various ways in different countries, but nevertheless the calls share some common acoustical features. Here, the goal of the study was to find out if people from various language and cultural backgrounds use short, fast-repeated sounds to call cats and to find out similarities in the usage of call sounds higher in frequency than speech. For this, I asked people from various language and cultural background to fill in a questionnaire and give audio samples of a call, instructing them to have an unknown cat approach them. The short, fast-repeated sounds from the calls were extracted and features analyzed using various computer programs. The data were statistically analyzed to find out 1) if the repeated sound frequency spectra differ from the spectra of calls including only speech, 2) the effect of cat ownership and language background to call repetition, 3) the effect of cat ownership and language background to call frequency, and 4) the effect of call origin (inheritance) and experience (cat ownership) to call properties. Altogether 56 adults participated in the study. The subjects were from 19 different countries and represented 16 different native languages. 86% of the calls included fast-repeated, short, pulsed segments. The duration and frequency of the calls differed depending on the repeated sound. The fastest repetition rate was with various clicking sounds. The highest frequency content was with calls including “s” sound, such as “pss” and “kss”, and various lip-smacking sounds. While there were differences in the repeated segments depending on the language background of the caller, the common pattern was that the spectral center of gravity in sound frequency was higher for the fast-repeated, short segments than for calls including only speech. In summary, human-to-cat calls have a high frequency content and include short, fast-repeated sound segments regardless of the language background of the caller, in order to get cat’s attention and have it approach the caller. For the follow-up study I suggest expanding the subject population to different language backgrounds. In addition, the call sounds should be compared to predator sounds. Further, the effectiveness of the call sounds could be tested with cats or kittens.
  • Viitala, Katarina (2019)
    Diet has a significant impact on the environment. 25% of Finnish household greenhouse gas emissions are due to food production and food consumption related activities. There is a continuing discussion about the environmental consequences of human nutrition, but the ecological consequences of pets are not nearly as much discussed. Pets are rarely taken into account in food consumption calculations, although they can be a big and central part of the household and its consumption. The aim of this master’s thesis is to focus on the nutrition of the second most popular pet in Finland, the cat, with an environmental perspective. This study examines the environmental impact of cat food from the perspective of the cat food industry and the consumers' choices. Important topics are the origin of food, trends in the cat food industry and consumers’ attitudes and practices. The aim is also to find ways to reduce the environmental impact of cat food. The aim of this work is to (i) examine cat food production and consumption from an environmental point of view, and (ii) examine the attitudes and customs of Finnish cat owners from the point of view of the environmental impact that concerns cat food. The goal is to get a clear picture of the different dimensions of the environmental impact of cat food. To get up-to-date information of the cat food industry, theme interviews were arranged, in April 2016, for two of the largest pet food manufacturers in Finland. In the interviews, important topics like the origin of the meat, import, food packaging and the future of the cat food industry, were brought up. The most important result was the knowledge that the cat food industry uses byproducts from the meat industry, as the animal-based ingredient of cat food. Most of the cat food consumed in Finland is produced all over Europe and domestic cat food production is very small. Cat owners' attitudes and interest in more environmentally friendly cat food and their current environmental practices were surveyed in a short online survey conducted in June-July 2018. The survey was distributed on social media, in groups focusing on cats and cat ownership. The survey gathered a total of 144 responses. The results of the survey suggest that cat owners have an interest in environmentally friendly products and also domestically produced food. However, cat owners were not ready favor environmentally friendly food if the nutritional value, taste, ingredients etc. are not at the same level as the respondent's current choice of cat food. The current practices of cat owners are rather environmentally friendly, as most of them try to recycle the food packages and take into account the amount and the recyclability of packaging materials when choosing cat food. The most important result of the whole study is that both cat owners and cat food manufacturers have a mostly positive attitude towards environmental friendliness and manufacturers in particular are aiming to become more environmentally friendly in the future. For the future, it is essential that manufacturers and cat owners interact with each other on topics about environmental issues and that more environmentally friendly alternatives are developed.
  • Harmoinen, Katri (2019)
    New Zealand is an isolated landmass laying in the Southwest Pacific waters, far away from any major islands or continents. It was the last major landmass to be colonized by people, discovered by the first Polynesian explorers around a thousand years ago. Historically, New Zealand lacked all native mammals (apart from three species of bats) and so has developed a plethora of bird species and other endemic wildlife. The absence of mammalian predators, combined with the continuous isolation for millions of years, has led the evolution of some very unique and charismatic species. One of these species is the iconic symbol of New Zealand – the kiwi (Apteryx spp). The biggest challenge to the New Zealand wildlife has been the introduction of mammalian species to the New Zealand ecosystem. There are 25 species of introduced mammals in New Zealand today that are regarded as pests. The devastation caused by these species is the main cause for the dramatic decline of the endemic New Zealand wildlife, including the iconic kiwi. Nationally, kiwi continue to decline by more than 2% annually and there are estimates of the species going extinct from the wild within 50 years. Since the first more permanent human settlement, more than 50% of the New Zealand breeding birds have gone extinct. In this thesis, the relation between kiwi and introduced mammalian species around the township of Whakatāne, New Zealand, was studied. During summer 2018-2019, three out of eight monitored kiwi chicks were predated by a suspected mustelid/mustelids and DNA swabs were obtained from the bite sites. Volunteer pest trappers were then asked to bring in all their catches in an attempt to catch the individual/individuals responsible for the predations. Molecular tools including microsatellites were used to create ID profiles in an attempt to match the profiles to those obtained from the kiwi chicks. In the second part of the study, the stoats’ stomachs were analysed as part of a diet study. A new, kiwi specific DNA probe was trialled and the remaining stomach contents were sequenced for other native wildlife species. Out of the three predated kiwi chicks, all of them were confirmed to be stoat predations. Unfortunately, none of the stoat ID profiles obtained matched the profile of the kiwi chick Ranui who was the only chick a good micro-satellite profile was obtained for. This confirmed that the stoat/stoats responsible for the predation of Ranui was not caught as part of this study. In the diet part of this thesis, we trialled the kiwi specific probe but could not identify any kiwi DNA in the stoat stomach contents. The DNA sequencing however revealed five other species: tomtit (lat. Petroica macrocephala, 100%), common chaffinch (lat. Frigilla coelebs, 100%), tui (lat. Prosthemadera novaseelandiae, 96%), European hare (lat. Lepus europaeus,100%) and copper skink (lat. Cyclodina aenea, 100%). These findings shed new light on the extent introduced mammalian species contribute to the species loss taking place in the New Zealand forests today. The use of molecular techniques and tools in conservation offers an often faster, cost-efficient and more reliable alternative to traditional monitoring methods of introduced species. The rapid development of these tools has seen New Zealand taking critical steps towards one day becoming predator free. The ambitious goal to rid New Zealand of target introduced species (mustelids, possums and rats) by year 2050 (Predator Free 2050), has been compared as the New Zealand equivalent of putting the man on the moon.
  • Nordling, Emilia (2010)
    During the last century increased emissions of greenhouse gases have caused global climate warming. While the temperatures are still rising, the largest increases have been observed in spring-time temperatures. This may affect the phenology of multiple species. If the increase in temperature affects different species differently, then the lifecycles of various species may become unsynchronized. For interacting species, a disturbance like this may be catastrophic: for example, if the phenology of host plants is drastically altered, then many herbivores may be left without food. Previous research on the effects of climate change on interspecific interactions has focused on bitrophic interactions. My research expands this past emphasis to a tritrophic level: to interactions between plants (penduculate oak, Quercus robur), herbivorous insects (moths: Tischeria ekebladella, Phyllonorycter quercifoliella and P. harrisella) and parasitoids (wasps in the family Eulophidae). Since bud burst in oaks varies significantly among individuals, I also investigated how host genotype may affect the synchrony between species. My hypotheses were that higher spring-time temperatures will disrupt the synchrony between species, and that this disturbance will affect the growth and reproduction of species at higher trophic levels. I also posited that the effects will vary with the genotype of the host. I tested these hypotheses in a field experiment running from April to September 2009. To manipulate temperatures I used a greenhouse, transplanting multiple oak-specific moth and parasitoid species to oaks of different genotypes growing inside and outside of the greenhouse. During the field experiment, the temperature differed by 3.19°C between the interior and the outside of the greenhouse. As a result, the phenology of all species was advanced in the greenhouse interior as compared to ambient conditions. Interspecific synchrony was affected differently in different species pairs: Inside of the greenhouse, the synchrony between oaks and Phyllonorycter moths and between oaks and parasitoids was decreased. The synchrony between oaks and the moth T. ekebladella remained unaffected. Likewise, the synchrony between moths and parasitoids was left intact. The larvae of T. ekebladella grew bigger inside of the greenhouse than outside of it. In addition, a second generation of T. ekebladella occurred inside of the greenhouse, but not under ambient temperatures. Host plant phenology had a significant effect on associated insects: moth larvae of T. ekebladella grew bigger on oaks sprouting leaves early in the season. This increase in performance suggests that moth larvae prefer old leaves. In summary, my study shows that climate change may affect different species and different interspecific interactions in highly different ways. My study also upsets the previous view that mature oak foliage would offer food of inferior quality to moth larvae. In addition, it depicts host plant genotype as a less prominent determinant of insect performance than has been previously assumed.
  • Partanen, Veera (2018)
    Coevolution, the reciprocal evolution of species, is a significant evolutionary phenomenon, and it has been known since the days of Darwin. These days it can be studied using experimental evolution in laboratory-regulated environments where the “fossil populations” which are preserved during the experiments can be compared with contemporary populations and with each other. Bacteria and unicellular eukaryotic predators are suitable for the research of predator-prey interactions including of antagonistic coevolution. This is due to their short generation time and thus the fast evolution. In my Master’s thesis, I examined the changes caused by antagonistic coevolution in a log-term predator selection experiment in the bacterium Pseudomonas fluorescens and the ciliate Tetrahymena thermophila. I examined the ecological stability between the populations using time-shift experiments. I also examined growth curve parameters for the bacterial population as well as its metabolic activity, diversity through colony morphology, and the ability of the non-evolved and coevolved ciliate to consume bacteria. Part of the experiments were performed using as control a bacterial population which had evolved without predator. Based on previous research, I hypothesized that coevolution would increase the stability of the community and the diversity of the bacterial populations. I expected the carrying capacity, maximum growth rate, and metabolic activity, in turn, to decrease over time. I observed that coevolution stabilized the dynamics, as was expected, and this was associated with increased diversity in the prey population. As the latter has been observed to be the reason for increased stability, the results here support earlier observations. The carrying capacity and area under the growth curve decreased as expected, but the maximum growth rate did not change over time. There was also no difference in the growth of the ciliates, regardless of evolutionary history, on the bacteria from different time points. Because of uncertainties arising from the experimental design, some of the results cannot be confirmed to have been caused by coevolution. The results increase the knowledge regarding the effects (co)evolutionary history can have on ecology and the phenotypic traits of populations. The differences and similarities in the results compared to earlier studies indicate that the effects of coevolution change in time and differ between short-term and long-term settings. Further studies are required to provide more unequivocal support for the presence of coevolution and elucidate its precise phenotypic and molecular drivers.
  • Junna, Nella (2015)
    Charcot-Marie-Tooth disease is a clinically and genetically heterogeneous group of disorders of the peripheral nervous system. It affects both peripheral motor and sensory nerves that lead to progressive degeneration of muscles in the lower limbs. Prevalence of CMT is 1:2500. It can be divided into two groups: CMT1 is the demyelinating type and CMT2 is the axonal type. There are 20 known genes associated with CMT2 but not all of them have been found yet. Hereditary spastic paraplegia (HSP) is a group of inherited neurological disorders and it is also genetically and clinically heterogeneous. HSP is caused by degeneration of the upper motor neurons in the brain and spinal cord. HSP can be divided into pure and complex forms. In pure forms the main symptoms are progressive spasticity and weakness in the lower limbs. In complex forms there are additional symptoms such as epilepsy and mental retardation. The prevalence of HSP is 2-10:100 000. There are over 70 loci associated with HSP and 55 genes identified so far but there is probably more to be found. With both of these diseases it has been difficult to diagnose patients at the genetic level because of the great amount of disease genes. The aim of this study was to identify potential disease causing mutations by using targeted next-generation sequencing (NGS) and also to do functional testing with the discovered mutations. There were 48 patients, 28 diagnosed with CMT and 20 with HSP. For the targeted sequencing there was a gene panel with 167 genes, including genes associated with neuropathy, paraplegia, ALS and mitochondrial functions. Analyzing of the gene variants was largely based on their frequencies in the population and several exome databases were used. All possibly pathogenic mutations were confirmed with Sanger-sequencing and also sequenced from the patients’ relatives, if DNA samples were available. Possible genetic diagnosis was found for five CMT patients and six HSP patients. Only one of the mutations was previously known. One of the probably pathogenic mutations was a deletion, others were missense mutations. Large portion of the patients were left without a genetic diagnosis probably because there are many more genes associated with these diseases to be found. De novo heterozygous missense mutations in the KIF1A gene were found to cause a novel phenotype. Symptoms of these patients include classical HSP symptoms and additionally intellectual disability and other symptoms, such as cerebellar atrophy, in some patients. In this study we found a deletion in the gene HSPB1 that causes premature STOP codon that leads to disappearance of nearly the entire C-terminus. In this study I built a HSPB1-Western blot assay that was used in further research. It was found out that the truncated protein was stabile, it forms dimers with the normal protein and impairs the cells response against stress caused by misfolded proteins.
  • Nikkola, Henna (2021)
    Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä kuten mittavia rankkasateita, jolloin myös hulevedet, eli rakennettujen alueiden pinnoille kertyvät sade- ja sulamisvedet, muuttuvat yhä akuutimmaksi ongelmaksi. Yksi tiivistyvien kaupunkien haasteista on hulevesien hallinta. Hulevesiä hallitaan pääasiassa niin kutsutuin perinteisin menetelmin, eli pääasiassa viemäröiden, mutta sen rinnalle on nousemassa niin kutsuttu luonnonmukainen hulevesien hallinta. Luonnonmukaiset menetelmät hyödyntävät luonnon omia prosesseja, ja ne voivat parantaa hulevesien laatua, pienentää virtaamahuippuja, edistää luonnon monimuotoisuutta ja tarjota virkistyshyötyjä. Hulevesien hallinnan ja luontoarvojen huomioiminen kaupunkisuunnittelussa ei ole yksinkertaista - suunnittelussa on huomioitava monenlaisia tavoitteita, joiden yhteensovittamisessa kohdataan ristiriitoja. Ristiriidat voivat paljastaa tavoitteiden taustalla olevia arvoja, ja siten kertoa, minkälaista kaupunkia todellisuudessa toteutamme. Tutkielma toteutettiin osana HELSUS Co-Creation Labia ja yhteistyökumppanina toimi Helsingin kaupunki. Tutkielman tavoitteena oli luontoarvojen ja hulevesien hallinnan huomioimisen selvittäminen ja kaupunkisuunnittelijoiden agentuurin kartoittaminen Helsingin maankäytön suunnittelussa. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Millaisia asioita asemakaavoitusvaiheessa mukana olleet Helsingin kaupungin työntekijät mielsivät kuuluvan luontoarvojen pariin? 2) Miten luontoarvot ja hulevesien hallinta huomioitiin projekteissa? 3) Mitä asioita suunnittelijat kokivat keskeisinä luontoarvojen ja luonnonmukaisen hallinnan huomioimiseksi suunnitteluprosessissa yksilön osalta? 4) Mitkä asiat vaikeuttivat luontoarvojen huomioimista tai suojelua ja luonnonmukaisen hallinnan toteuttamista? Tutkielma tehtiin käyttäen eksploratiivisen ja välineellisen tapaustutkimuksen menetelmiä. Aineistona toimi pääasiassa seitsemän Helsingin kaupunkisuunnittelijan haastattelut, joille tehtiin temaattinen analyysi. Tutkielman kohteena oli Helsingin kaupungin hulevesien hallintaa koskeva suunnittelu/päätöksenteko asemakaavoitusprosessissa. Yksittäiset tapaukset olivat asemakaavaprojekteja Helsingin Kaarelan, Laajasalon ja Lauttasaaren kaupunginosista. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa hyödynnettiin pääasiassa arvojen, sääntöjen ja tiedon muodostamaa viitekehystä päätöksentekokontekstissa. Aineiston perusteella luontoarvojen ja luonnonmukaisen hulevesien hallinnan huomioimisen kanssa kilpailevia arvoja ja intressejä olivat tekninen toimivuus ja käytännöllisyys, ihmisten turvallisuus, esteettisyys, taloudellinen kestävyys, asuntotuotanto, rakentamisen tehokkuus, tietämättömyys/osaamattomuus, harrastusmahdollisuudet sekä liikenneratkaisut. Yleisesti kaiken kiteyttävänä haasteena oli tilan puute. Vaikka päätavoitteet ja lopulliset päätökset arvoineen tulevat poliittisilta toimijoilta, niin voidaan kuitenkin sanoa, että suunnittelijoilla on mahdollisuuksia toteuttaa omia arvojaan työssään ja säännöissä on jonkin verran niin sanotusti pelivaraa. Suunnittelussa on suunnittelijakohtaisia eroja esimerkiksi siinä, kuinka aktiivisesti ja minkälaisella asenteella kukin huomioi ja edistää luontoarvoja ja hulevesien hallintaa suunnitteluprosessissa. Hulevesien hallinta vaikuttaa Helsingissä olevan murrosvaiheessa kohti vihreämpään infrastruktuuriin nojaavaa suunnittelua. Sitä vauhdittaakseen kaupungin kannattanee lisätä pilottiprojekteja, suunnitella pilottikirjastoa, lisätä työvoimaa ja kuntien välistä yhteistyötä sekä varmistaa, että suunnittelijoilla on tarpeelliset tiedot ja työkalut, joita myös osataan hyödyntää. Tarve jatkotutkimusten tekemiselle löytyy kaupunkisuunnittelussa kilpailevien arvojen ja intressien selvittämisestä ja niiden tunnistamisesta suunnitteluprosessissa ja päätöksenteossa.
  • Nygrén, Nina (2011)
    Suomessa uudistettiin vuoden 2008 alussa uuden henkilöauton oston yhteydessä maksettava autovero sekä vuosittainen ajoneuvovero hiilidioksidipäästöihin perustuviksi. Uudistuksen taustalla olivat Euroopan unionin tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä sekä jäsenmaiden autoverotuksen yhdentämisestä. Uudistuksessa verojen määrät sidottiin auton ominaishiilidioksidipäästöihin (g/km) ja autoveron keskimääräistä tasoa laskettiin kuudenneksella. Tutkimuksessa tarkasteltiin auto- ja ajoneuvoverojen uudistuksista käytyä sanomalehtikeskustelua. Media vaikuttaa keskeisesti julkisen keskustelun aiheiden ja painotusten määrittelyyn sekä sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen. Autoverouudistuksesta käyty sanomalehtikeskustelu antaa siis osviittaa siitä, miten uudistukseen suhtauduttiin ja minkälaisena liikenteen aiheuttamien ympäristöongelmien ratkaisukeinona se koettiin yhteiskunnassa. Tutkimuksen aineistoksi valikoitiin 131 Suomen laajalevikkisimmässä sanomalehdessä, Helsingin Sanomissa, julkaistua autoverouudistusta ja ympäristöaiheita käsittelevää artikkelia. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysillä, jossa aineisto luokiteltiin 67 muuttujan avulla. Lisäksi aineistosta tarkasteltiin laadullisia ominaisuuksia. Autoverouudistuksen suunnittelun ja toimeenpanon yhteydessä kirjoiteltiin paljon henkilöautojen päästöistä ja niiden vähentämisestä. Kirjoittelu jäi kuitenkin yleiselle tasolle, eikä eri päästöjä eroteltu tai päästöjen määriin vaikuttavia tekijöitä analysoitu. Autoverouudistus näyttäytyi Helsingin Sanomien artikkeleissa hyvin toimivana liikenteen aiheuttamien ympäristöongelmien hallintakeinona, vaikka uudistukseen liittyi sekä päästöjä vähentäviä että niitä lisääviä ominaisuuksia. Autoverouudistuksen näyttäytymiseen tehokkaana liikenteen päästöjen hallintakeinona vaikutti kirjoittelun keskittyminen lähitulevaisuuden vaikutuksiin, pitkän aikavälin seurausten jäädessä vähemmälle huomiolle. Keskustelua ei myöskään käyty kovin kokonaisvaltaisesti, sillä kirjoituksissa käsiteltiin lähinnä ihmisten toimintaan liittyviä aiheita ekologiseen ympäristöön kohdistuvien vaikutusten jäädessä vähälle huomiolle. Lisäksi käytyyn keskusteluun vaikutti valtiovarainministeriön menettely, jossa tietoja autoveron muuttamisesta ei annettu julkisuuteen lakimuutoksen valmistelun aikana. Tämä vähensi kansalaisten mahdollisuuksia esittää näkemyksiään tulevaan uudistukseen.
  • Talvio, Satu (2018)
    There are about 30 000 dogs in the city of Helsinki, the capital city of Finland. Dog excrements are destined eather on the communal waste system or in the city environment: in the streets, parks, beaches or forests. Dog droppings cause both a visible and smelly problem especially in the springtime when the snow melts. Nutrients and microbiological harmful substances run to the runoff waters, and the growing amount of dog excrements is engaging the communal waste management by collecting the manure and handling it. In this study the dog droppings were studied in four parks in the city of Helsinki. The droppings that were collected in the trash bins by the dog owners and the droppings that were left in the ground near the bins were weighted daily for twenty days in November- December 2017. The study was a quantitative field study, in which the weight of the droppings were weighted and the material of the excrement bag was registered. The study was divided in two parts. In the first part the amount of droppings that were left uncollected in to the intended bins was measured. In the other part the effect of dropping bag was estimated from the sewage handling and waste disposal point of view. The theoretical frame of reference was the analysis of environmental impacts of dogs, which was considered by using the amount of dogs in Helsinki and the results of the measurements, and reflecting them in the international scientific studies. The results were also compared with a survey ”Koirat kaupungissa” that was published by the city of Helsinki in 2017. The results of the measurements show that the dog population of Helsinki put out approximately 1 358 tons of manure per year, and 148 tons of that amount end up in the streets and the park environment despite of the sanitation law. Slight differences between parks were discovered: in relation the largest amount of excrements were left uncollected in the Runar Schildt park, in the suburban area in the northwest of the city of Helsinki. The dog excrement bag materials variated in the trash bins. The waste management could theoretically benefit of standardization of the bags, and it could be beneficial to get all the manure collected in bags that compost easily and would be composted. The nutrients of the excrements could be then collected and taken advantage of. This was anyhow found difficult, because even the best of the bag materials do not compost properly, and are being burned as mixed garbage with the dog excrements. The effects of dog excrements in the urban areas are also considered in this study.