Browsing by Title
Now showing items 898-917 of 1392
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Tämän kirjallisuuskatsauksena suoritetun lisensiaatin tutkielman tarkoituksena on koota tietoa tämänhetkiseen kirjallisuuteen perustuen naudan yleisimmistä ja merkittävimmistä silmäsairauksista sekä naudan silmän lääkintämahdollisuuksista. Nautojen silmäsairaudet ovat nautapraktiikassa tasaisin väliajoin vastaantuleva ongelma. Silmäsairauksista ja etenkin niiden hoitovaihtoehdoista ei ole olemassa tutkimustietoon perustuvia kansallisia hoitokäytäntöjä. Kirjallisuuskatsauksen yksi tavoitteista on selvittää, mitä naudan silmän lääkintätapoja maailmalla käytetään ja pohtia, ovatko nämä käytännöt Suomessa toteutettavissa. Maailmalla merkittävin nautojen tulehduksellinen silmäsairaus on infektiivinen keratokonjunktiviitti, jonka aiheuttajana on Moraxella bovis -bakteeri. Taudin puhkeamiselle altistavat runsas UV-säteily ja sarveiskalvovauriot. Kärpäset levittävät tehokkaasti bakteeria jaloissaan eläimestä toiseen. Moraxella bovista ei suomalaisilta nautatiloilta vielä ole eristetty. Toinen merkittävä tulehduksellisia silmäsairauksia aiheuttava bakteeri on Listeria monocytogenes. Bakteeri leviää erityisesti huonolaatuisen säilörehun välittämänä. Listeriasilmätulehdukset ovat usein sporadisia tautitapauksia. Listeriasilmätulehduksia esiintyy suomalaisissa naudoissa. Tulehduksellisten silmäsairauksien lisäksi naudalla esiintyy tiineydenaikaisista ongelmista johtuvia anomalioita ja kehityshäiriöitä, jotka johtavat joko koko silmäkudoksen puuttumiseen tai kudoksen muuttumiseen. Naudalla esiintyy silmien alueella myös kasvainmuutoksia sekä traumoja. Silmän anatomia ja etenkin sarveiskalvon rakenne hankaloittavat silmän lääkintää ja lääkeaineen kulkeutumista silmässä. Suurin osa naudalla esiintyvistä lääkehoitoa vaativista silmäsairauksista koskee silmän anteriorisia osia, jolloin topikaalisesti annosteltu lääkeaine kykenee ylläpitämään terapeuttista lääkeainepitoisuutta lääkintäkohteessa. Topikaalisen hoidon lisäksi naudan silmää voi lääkitä injisoimalla lääkeainetta sidekalvon alle, injisoimalla lääkeainetta silmään tai silmän taakse sekä systeemisellä hoidolla. Suomen lainsäädäntö rajoittaa tuotantoeläimille käytettäviä lääkevalmisteita eikä Suomessa ole erikseen naudan silmän lääkintään rekisteröityjä lääkevalmisteita. Nautojen silmäsairauksia hoitaessa eläinlääkärin on turvauduttava kaskadisäädökseen. Suomessa naudan silmän lääkinnän paikallisvalmisteina käytetään prokaiinipenisilliiniä sisältävää intramammaarituubia (Carepen vet. 600mg) sekä oksitetrasykliiniä sisältävää paikallisten ihovaurioiden hoitoon tarkoitettua voidetta (Terra-Poly vet). Silmäsairauksien esiintymisestä ei Suomessa ole tehty tutkimusta. Silmänäytteitä tutkitaan harvoin, vain muutamia vuosittain. Suomen tautitilanteen kartoittamiseksi olisi suurempi kartoitustutkimus sekä systemaattisempi näytteenotto silmätulehduksesta kärsivien nautojen silmistä tarpeen. Suomessa käytettävien lääkityskäytäntöjen riittävyyden sekä niistä seuraavien varoaikojen määrittäminen tutkimuksellisesti on myös tarpeen.
-
(2019)Nautojen sorkka-alueen ihotulehdus (Digital dermatitis, DD, BDD) on laajalle levinnyt tarttuva sorkkasairaus, joka aiheuttaa ongelmia nautojen hyvinvoinnille. DD:tä esiintyy suuressa osassa maailmaa isolla osalla nautatiloista. Suomessa DD:n levinneisyyttä ei ole vielä tutkittu kattavasti, mutta sitä on raportoitu monin paikoin. DD aiheuttaa taloudellisia tappioita lypsykarjoissa maitotuotoksen heikennyttyä. DD vaikuttaa olevan leviämässä Suomessa ja sen merkitys taloudellisena riskinä on kasvamassa. Suomessa eläinlääkärien ja tilallisten tietoisuus ja varautuminen DD:tä vastaan ovat luultavasti muuta maailmaa vähäisempiä. DD:n vaikutuksia voidaan vähentää sen aikaisen toteamisen ja vastustamisen aloittamisen avulla. DD:tä on maailmalla tutkittu melko paljon ja sen havaitsemiseen on kehitetty erilaisia menetelmiä. Yleisesti parhaiten DD:n tunnistuksessa toimiva menetelmä on sorkkahoitotelineessä tehty tutkimus, mutta tämä keino ei ole käytännöllinen rutiininomaiseen taudin esiintymisen seurantaan kustannustensa ja työläytensä vuoksi. Lypsyasemalla lypsyn yhteydessä kirkkaan valon ja käsipeilin avulla tehtävä tarkastus on monissa tutkimuksissa todettu käytännössä toimivammaksi vaihtoehdoksi. Suomessa tämäntapaista tutkimusta ei kuitenkaan ole aikaisemmin tehty. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia tapaa, jolla DD:n esiintymistä ja etenemistä voi seurata lypsyasemalla suomalaisella lehmätilalla. Tärkeää käytännön toteutuksen kannalta oli, että tilalliset voisivat itse käyttää tutkittua tapaa lehmätiloilla lyhyen koulutuksen jälkeen. Kehitettyä tapaa voitaisiin käyttää esimerkiksi tiloilla, joilla on jo havaittu yksittäisiä DD-tapauksia tai tiloilla jotka ovat erityisessä riskissä DD:n suhteen. Tutkimus toteutettiin yksittäisellä lehmätilalla kuuden kuukauden aikana lokakuusta 2017 maaliskuuhun 2018. Tutkimukseen kuului yhteensä seitsemän seurantakäyntiä, joista kahdella toteutettiin kontrollina toiminut sorkkahoidon yhteydessä tehty tarkastus ja muilla käynneillä tehtiin seurantaa lypsyasemalla lypsyn yhteydessä otsalampun ja käsipeilin avulla. Lehmien kaikki neljä sorkkaa luokiteltiin DD:n tutkimuksessa yleisesti käytetyn M-tasojärjestelmän mukaisesti. Merkinnät kirjattiin ylös Zinpron DD Check App -ipad-sovellukseen. Aineiston perusteella DD:n havaitsemiselle lypsyasemalla laskettiin tilastollinen tarkkuus (spesifisyys) ja herkkyys (sensitiivisyys). Tutkitun tavan herkkyydeksi saatiin 0,73 ja tarkkuudeksi 0,78. Tutkimuksen aineistona toimiva tutkittujen lehmien populaatio oli pieni ja tarkkuuden ja herkkyyden laskentaan käytettyjen kertojen välinen aika oli pitkä. Näistä syistä tutkimuksen tilastollinen merkitsevyys oli heikko. Tutkittu tapa soveltuu hypoteesin mukaiseen tarkoitukseen ja sitä pystyy toteuttamaan myös henkilö ilman merkittävää kokemusta DD:stä. DD Check App -sovellus voi toimia apuna tavan toteutuksessa. Tutkittu tapa on käyttökelpoinen DD:n seurannassa ja sen esiintyvyyden tutkimisessa, mutta lisätutkimuksia paremman tutkimusasetelman kanssa tarvitaan.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2018)Viime vuosina on tullut ilmi ongelmia teurastamoiden toiminnassa Suomessa ja ulkomailla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on käydä läpi naudan tainnutus pääpiirteittäin ja kartoittaa nautojen tainnuttamisen ongelmakohtia ja mahdollisia ratkaisuja. Tainnutuksen onnistuminen on eläinten hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Mikään naudoilla käytettävä tainnutusmenetelmä ei onnistu luotettavasti tainnuttamaan kaikkia yksilöitä, joten taintumisen seuranta on oleellinen osa tainnutusta. Teurastuksessa tapahtuvan tainnutuksen eri osa-alueita on tutkittu paljon ja erityisesti taintuvuuden seurannasta on olemassa runsaasti tutkimuksia, joissa käsitellään teurastamoissa käytettävien taintuvuuden seurannan indikaattoreita ja niiden toimivuutta käytännössä. Yleisimmin naudan tainnuttamisessa on käytössä lävistävä pulttipistooli, joka aiheuttaa tajuttomuuden aivotärähdyksen ja aivojen mekaanisen tuhoamisen kautta. Pulttipistoolilla tainnuttamiseen ei ole käytössä automaattisia laitteita, joten tainnuttamisen onnistumisessa tärkeässä osassa on tainnuttajan ammattitaito ja kokemus. Naudan pään paikallaan pysyminen parantaa tainnutuksen onnistumisen todennäköisyyttä, mutta useat kiinnipitomenetelmät aiheuttavat naudalle ylimääräistä rasitusta. Myös sähkötainnutusta käytetään naudoilla. Pelkästään aivoihin kohdistuva sähkötainnutus aiheuttaa erittäin lyhytkestoisen tajuttomuuden ja siksi onkin käytössä lähinnä rituaaliteurastuksessa, jossa vaaditaan eläimen vahingoittumattomuutta teurastushetkellä. Päähän ja sydämeen kohdistuva sähkötainnutus on käytössä joissain teurastamoissa ja toimii naudalla kohtalaisen hyvin. Erityisesti rituaaliteurastusten vaatimusten vuoksi lähivuosina on tutkittu vaihtoehtoisia tainnutusmenetelmiä, kuten mikroaaltotainnutusta ja korkeavirtapulssitainnutusta. Alustavat tutkimukset näiden tainnutustapojen toimivuudesta ovat lupaavia, mutta lisätutkimuksia tarvitaan ennen kuin tainnutusmenetelmät voidaan ottaa laajempaan käyttöön. Kiinnipitomenetelmiä on käytössä erilaisia riippuen teurastustavasta, mutta kiinnipitomenetelmiä vertailevia tutkimuksia on hyvin vähän. Kiinnipitolaitteet on yksi tainnutukseen liittyvä osa-alue, joka vaatii lisätutkimuksia, koska kiinnipidon ajatellaan olevan taintumisen onnistumisen kannalta merkittävä tekijä. Teurastamoissa moni toimenpide on jo automatisoitu, mutta tainnutus tapahtuu pulttipistoolilla käsityönä. Ihminen on yksi naudalle ahdistusta aiheuttava tekijä. Jos tainnutus saataisiin automatisoitua esimerkiksi robottikädellä liikkuvalla mikroaaltolaitteella, saataisi eläimen tainnutushetkellä kokema ahdistus vähentyä.
-
(2021)Streptococcus uberis on yksi yleisimmistä nautojen kliinisiä ja piileviä utaretulehduksia aiheuttavista bakteereista niin Suomessa kuin maailmallakin. Viime vuosina S. uberis -utaretulehdusten paranemisennusteen on havaittu heikentyneen, minkä vuoksi kiinnostus sen mikrobilääkeherkkyyttä kohtaan on lisääntynyt. Tämän tutkielman tavoitteena on perehtyä kirjallisuuskatsauksessa S. uberikseen utaretulehdusten aiheuttajana, sekä sen mikrobilääkeherkkyyteen ja tutkimusosuudessa selvittää S. uberiksen mikrobilääkeherkkyyttä kuudelle mikrobilääkkeelle kiekkoherkkyysmenetelmällä. S. uberis on gram-positiivinen kokkibakteeri, joka aiheuttaa sekä kliinisiä että piileviä utaretulehduksia naudoilla. Sen esiintymiseen tiloilla vaikuttavat etenkin ympäristöolosuhteet ja lypsyhygienia. Tämän vuoksi S. uberiksen aiheuttamien utaretulehdusten välttämiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota juuri näihin tekijöihin lehmien elinympäristössä. Vähentämällä utaretulehdusten määrää voidaan vähentää myös niiden hoitoon käytettävien mikrobilääkkeiden määrää ja siten pystytään laskemaan mikrobilääkeresistenttien bakteerikantojen valikoitumispainetta. Bakteerien mikrobilääkeresistenssi on vakava ongelma, joka on lisääntynyt viime vuosina. Resistenttien kantojen määrä lisääntyy, kun bakteereja altistetaan toistuvasti mikrobilääkkeille ja siten muodostetaan valintapainetta, jossa resistentit bakteerit selviävät ja herkät kuolevat. Tämän vuoksi mikrobilääkkeiden liiallista käyttöä tulisi välttää. S. uberiksella on tavattu mikrobilääkeresistenssiä penisilliinille, oksasilliinille, tetrasykliinille ja erytromysiinille. Mikrobilääkeresistenssiä koodaavat erilaiset geenit ja geeniyhdistelmät, joita voivat aiheuttaa spontaanit geenimutaatiot tai geneettisen materiaalin siirtyminen bakteerilta toiselle. Suomessa S. uberiksen aiheuttamaa utaretulehdusta on suositeltu hoidettavan bentsyylipenisilliinillä paikallishoitona. Erilaisia tutkimuksia erilaisten mikrobilääkehoitojen tehosta S. uberis -utaretulehdusta vastaan on tehty, samoin kuin mikrobilääkehoitojen yhdistämisestä muihin lääkehoitoihin. Näissä tutkimuksissa utareen sisäinen intramammaarihoito on todettu tehokkaimmaksi. Paranemisennusteen on havaittu kohoavan yhdistämällä intramammaarihoitoon tulehduskipulääkkeitä tai nostamalla mikrobilääkkeen annosta suositellusta. Tällä hetkellä penisilliini vaikuttaisi olevan tehokas hoitomuoto S. uberis -utaretulehdusta vastaan. Työn tutkimusosuudessa selvitettiin utaretulehdusmaitonäytteistä eristettyjen S. uberis -isolaattien mikrobilääkeherkkyyttä. Aineisto koostui 65 isolaatista, joista 41 oli eristetty Helsingin yliopiston Tuotantoeläinsairaalan alueella kerätyistä maitonäytteistä ja 24 Valio Oy:n laboratorioon lähetetyistä maitonäytteistä. Mikrobilääkeherkkyyttä tutkittiin G-penisilliinille, oksasilliinille, keftiofuurille, kefoksitiinille, enrofloksasilliinille, tetrasykliinille ja gentamisiinille kiekkoherkkyysmenetelmällä. Tutkituista S. uberis -isolaateista kaikki olivat herkkiä G-penisilliinille, mikä viittaisi siihen, että penisilliiniä voidaan pitää edelleen tehokkaana mikrobilääkkeenä S. uberis -utaretulehduksen hoidossa. Muista betalaktaameista S. uberis havaittiin herkäksi kefoksitiinille ja keftiofuurille, mutta 36,9 % isolaateista oli resistenttejä oksasilliinille. Kaikki tutkitut isolaatit todettiin herkiksi enrofloksasilliinille. Lisäksi isolaateista 26,2 % havaittiin resistenteiksi tetrasykliinille. Resistenssimäärät ovat hieman vähäisempiä kuin muualla Euroopassa havaitut. Streptokokit ovat luonnostaan resistenttejä gentamisiinille, mitä tämän tutkimuksen tulokset tukevat.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Utaretulehdus on lypsylehmien yleisin ja taloudellisesti merkittävin sairaus ympäri maailman. Utaretulehdusten tunnistaminen nopeasti ja luotettavasti on tärkeää, jotta lehmän hoito ei viivästy ja tarttuvien tautien leviäminen saadaan ehkäistyä ajoissa. Perinteistä bakteeriviljelyä on pidetty utaretulehdusbakteerien tunnistuksessa "gold standardina". Nyt sen rinnalle on noussut polymeraasiketjureaktiota hyödyntävä menetelmä, joka tunnistaa maitonäytteessä mahdollisesti olevien taudinaiheuttajien DNA:ta. PCR-menetelmällä on saatu lupaavia tuloksia utaretulehdusdiagnostiikassa. PCR-testillä voidaan tunnistaa utaretulehdusta aiheuttavien bakteerien DNA:ta suoraan maidosta ilman eri välivaiheita, kuten viljelyä. Testin tekemiseen laboratoriossa kuluu noin 4 tuntia ja tuloksen saa yleensä samana päivänä suoraan puhelimeen tekstiviestillä. Testiä voidaan hyödyntää myös seurantanäytteiden tutkimisessa ja niissä mahdollisesti piilevät tarttuvat utaretulehdusbakteerit saadaan kiinni ajoissa, ennen niiden leviämistä muuhun karjaan. PCR on herkkä tunnistamaan bakteerien DNA:ta, minkä vuoksi aseptiseen maitonäytteenottoon tulee kiinnittää erityisesti huomiota. PCR-tulosten tulkinta ei kuitenkaan ole helppoa ja menetelmään tulee tutustua ennen kuin sitä alkaa käyttää utaretulehdusdiagnostiikan apuvälineenä. PCR-menetelmän käyttö yhdessä lehmän taustatietojen ja kliinisen tilan kanssa antaa hyvät edellytykset utaretulehduksen tunnistukseen ja hoitoon. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään utaretulehdusta ja vertaillaan sen diagnostiikassa käytettävää viljelyä sekä PCR-menetelmää. Lisäksi siinä kerrotaan PCR-menetelmän perusperiaatteet sekä käydään läpi markkinoilla olevia utaretulehdusbakteerien tunnistuspaneeleja. Tutkimusosassa vertaillaan kahden eri laboratorion samoista maitonäytteistä saamia PCR-tuloksia. Tuloksia vertaillaan löytyneiden bakteerilajien määrän, positiivisten tulosten ja saatujen Ct-arvojen perusteella. Yleisimpien taudinaiheuttajien (Staphylococcus spp. ja Staphylococcus aureus) osalta vertailu on tehty erikseen. Näytteiden analysointiin käytettiin PathoProof™ Mastitis PCR Assay-sovellusta. Näytteitä oli yhteensä 294 ja ne tutkittiin Valio Oy:n sekä Thermo Fisher Scientific Oy:n laboratoriossa käyttäen samaa testipaneelia.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)Tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin lypsylehmien sorkkaterveyttä kahdessa eri pihattotypissä. Tutkimus tehtiin kahdeksalletoista kylmäpihaton lehmälle ja yhdeksälletoista lämminpihaton lehmälle. Kylmäpihaton lehmille tehtiin ensimmäinen sorkkahoito marraskuussa -97. Toisella sorkkahoitokerralla (helmikuu -98) ja kolmannella sorkkahoitokerralla (huhtikuu -98) hoidettiin molempien pihattojen lehmät. Jokaisella sorkkahoitokerralla kaikki sorkkamuutokset tarpeen mukaan joko valokuvattiin tai kirjattiin ylös. Sorkista löytyneiden verenpurkaumien perusteella tutkittiin piilevän sorkkakuumeen esiintymisen voimakkuutta ja määrää kahden eri pihattotyypin lypsylehmillä. Myös muiden sorkkasairauksien esiintyminen tutkittiin pihattotyypeittäin. Tutkimuksessa todettiin kylmäpihatossa vähemmän piilevää sorkkakuumetta ja infektiivisiä sorkkasairauksia kuin lämminpihatossa. Piilevän sorkkakuumeen esiintyminen väheni tutkimuskertojen myötä. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään yleisimmät sorkkasairaudet, niiden etiologia ja hoito. Lisäksi vertaillaan eri navettatyyppien ja ennenkaikkea eri olosuhteiden vaikutusta lehmien sorkkaterveyteen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Perinteisesti lypsylehmät on pidetty kytkettyinä parsinavetassa, mutta viime aikoina pihattojen osuus navetoista on lisääntynyt. Uusimpana vaihtoehtona on rakennuskustannuksiltaan edullisempi kylmäpihatto. Navetan tyyppi vaikuttaa suuresti eläinten hyvinvointiin. Tutkimuksessa on tehty tilastollinen analyysi ja vertailtu navettatyypeittään 270 tilan terveystarkkailu-, hedelmällisyys- ja tuotostietoja, jotka saatiin Maatalouden laskentakeskukselta. Kylmäpihattoja tutkimukseen löytyi vain 16 kappaletta, mistä johtuen merkitseviä tuloksia ei saada. Lämpimiä pihattoja ja parsinavettoja tutkimuksessa on kumpiakin 132 kappaletta. Niiden vertailussa todetaan pihatoissa vähemmän hedelmällisyyshoitoja ja ketoosia. Akuutteja utaretulehduksia taas on pihatoissa enemmän. Muiden sairauksien esiintymisessä ei ole eroja navettatyyppien välillä. Hedelmällisyys on pihatoissa parempi, mistä on osoituksena lyhyempi aika poikimisen ja siemennysten aloittamisen välillä, lyhyempi poikimaväli, korkeampi uusimattomuusprosentti ja poikimista kohden tarvittavien siemennysten vähäisempi määrä. Hiehot sen sijaan poikivat parsinavetoissa nuorempina. Maitotuotos on parsinavetoissa hieman korkeampi ja maidon solujen lukumäärä vähäisempi, mutta nämä erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Metronidatsoli ja tylosiini ovat koiran kroonisissa ripuleissa yleisesti käytettyjä antibiootteja. Tutkimusosassa selvitettiin metronidatsolin ja tylosiinin vaikutusta koiran suoliston bakteeriflooraan. Näytteenottoa varten kuudelle beagle-rotuiselle koe-koiralle leikattiin omasta suolesta rakennetut pysyvät avanteet jejunumiin. Metronidatsolia ja tylosiinia annettiin koirille kliinisessä työssä yleisesti käytettävillä annoksilla. Koirista otettiin uloste- ja suolensisältönäytteitä ennen lääkityksiä, lääkitysten aikana ja niiden jälkeen. Näytteet pakastettiin -70 °C:een ja lähettiin tutkittavaksi Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan mikrobiologian oppiaineelle. Bakteeriflooran muutoksia tutkittiin mittaamalla näytteissä olevien bakteerien soluseinämien rasvahappoprofiilien muutoksia kaasu-nestekromatografialla. Metronidatsoli ei muuttanut suolensisällön, eikä ulosteen bakteerirasvahappojen profiileja eli se ei vaikuttanut bakteeriflooraan. Tylosiini ei vaikuttanut suolen sisällön rasvahappoprofiileihin, mutta lääkitysten aikana ulostenäytteiden rasvahappoprofiilit erosivat tilastollisesti merkittävästi ennen ja jälkeen lääkityksiä otettujen ulostenäytteiden rasvahappoprofiileista. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin suoliston mikrobiflooran monimuotoisuutta ja sen tutkimusmenetelmiä. Perinteisesti bakteeriflooraa on tutkittu viljelemällä ulostenäytteitä, mutta tämän menetelmän on korvaamassa tarkemmat ja nopeammat biokemialliset ja kaasu-nestekromatografiaan perustuvat menetelmät. Näiden menetelmien hyviä ja huonoja puolia vertailtiin toisiinsa. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin metronidatsolin ja tylosiinin käyttöä suolistohäiriöissä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Utaretulehdus on lypsylehmillä yleisin ja taloudellisesti merkittävin sairaus. Sen aiheuttaa tavallisesti bakteeri-infektio. Perusmenetelmänä utaretulehduksen aiheuttajabakteerin eristämisessä ja tunnistamisessa on toistaiseksi ollut maitonäytteen viljely. Yli neljäsosassa viljellyistä näytteistä ei kuitenkaan havaita kasvua. Negatiiviset viljelytulokset ovat ongelmallisia ja turhauttavia sekä tuottajien, eläinlääkärien, että laboratorioiden kannalta. Aikaa ja rahaa kuluu hukkaan, työmäärä lisääntyy ja utaretulehdusten hoitojen sekä ennaltaehkäisyn suunnittelu vaikeutuu. Negatiivisia viljelytuloksia saadaan sekä subkliinisistä eli piilevistä utaretulehdustapauksista että kliinisistä utaretulehdustapauksista otetuista näytteistä. Subkliiniset utaretulehdukset todetaan jonkin tulehdusta kuvaavan testin avulla. Tällainen on esimerkiksi tilatasolla käytössä oleva, maidon solujen määrään perustuva, puhekielessä lettupannutestiksi kutsuttu California mastitis test (CMT) –testi. Kliinistä utaretulehdusta sairastavilla lehmillä on aina näkyviä oireita. Negatiivinen viljelytulos voi johtua useista tekijöistä. Maidossa on bakteereja tappavia ja niiden kasvua estäviä tekijöitä. Maitonäytteen käsittely ja säilytys sekä näytteeseen joutuneet antibiootti- tai kemikaalijäämät voivat estää bakteerien kasvua. Joillakin bakteereilla on tyypillisiä ominaisuuksia, joiden takia ne ovat ongelmallisia viljelyyn perustuvassa diagnostiikassa. Infektion spontaani paraneminen on yksi mahdollinen syy sille, että näytteestä ei enää kasva bakteereita. Tässä tutkimuksessa pyrittiin polymeraasiketjureaktioon (PCR) perustuvaa menetelmää käyttäen selvittämään, löytyykö kliinisistä utaretulehdustapauksista otetuista, mutta viljelyssä negatiivisista näytteistä utaretulehdusbakteerien DNA:ta ja jos, niin minkä bakteerien. Tutkittavia näytteitä oli 79. Käytetty menetelmä tunnistaa 11 bakteeria tai bakteeriryhmää, jotka ovat esiintymistä kartoittavien tutkimusten perusteella yleisimpiä utaretulehduksen aiheuttajia. Menetelmä tunnistaa myös stafylokokkien penisilliiniresistenssiä koodaavan β-laktamaasigeenin. Lähes puolesta tutkituista näytteistä löytyi tavallisimpien utaretulehdusbakteerien DNA:ta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että PCR:ään perustuvalla diagnostiikalla saadaan taudinaiheuttaja selville myös useissa tapauksissa, joissa viljelytulos on negatiivinen. Tällä hetkellä näytteiden tutkiminen on PCR:llä kalliimpaa kuin viljelyllä. PCR-menetelmä voisi olla taloudellisesti kannattava ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa on syytä epäillä bakteerien kasvun estyvän. Sitä voi suositella myös sellaisissa tapauksissa, joissa negatiivisen viljelytuloksen saaminen olisi erityisen turhauttavaa tai tieto aiheuttajabakteerista halutaan saada nopeasti.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)
-
(2024)Osteoartriitti eli nivelrikko on tyypillinen kliininen ongelma hevosilla ja sen on arvioitu olevan ontuman syynä jopa 60 % kaikista ontumista. Hoitamaton tai huonosti hoitoon vastannut septinen niveltulehdus johtaa nivelrikkomuutoksiin (Mcllwraith 2016). Lisensiaatintyön tavoitteena oli selvittää septisen niveltulehduspotilaiden lyhyen aikavälin ennustetta eli kotiutuiko hevonen sairaalasta vai ei, ja ennusteen taustalla olevia tekijöitä. Retrospektiivinen tutkimusaineisto kerättiin vuosilta 2011–2020 Yliopistollisen Hevossairaalan potilaista, joilla todettiin niveltulehdus ja jotka olivat iältään yli vuoden vanhoja hevosia. Hypoteesina oletettiin, että yli kolme vuorokautta hoitamatta olleet tai ainoastaan pystyssä neuloilla artroskopian sijaan huuhdellut hevoset paranivat huonommalla ennusteella, tai eivät parantuneet ollenkaan. Indikaattorina käytettiin kotiutumisprosenttia ja nivelnestenäytteen solulukemaa. Tutkielman hyväksymiskriteereihin soveltuvia hevosia oli 133. Hyväksymiskriteereinä oli niveleen trauman kautta (nivelhaava) tai iatrogeenisesti syntynyt infektio, hematogeeniset infektiot jätettiin aineiston ulkopuolelle. Niveliksi hyväksyttiin kyynär - ja polvinivel ja kaikki niitä distaalisemmat nivelet. Aineistoon kerättäviä tietoja olivat hevosen ruumiinlämpö, taivutusarkuus, ontuman aste, fibrinogeeni ja kokonaisvalkosolumäärä, mahdollinen jännetupeninfektio nivelinfektion lisäksi ja mahdolliset muut vaurioituneet rakenteet. Sairaalahoidon ajalta aineistoon kirjattiin arvot nivelnestenäytteistä (solupitoisuus, totaaliproteiini ja neutrofiilien prosentuaalinen osuus), nivelnesteen viljelytulos, huuhtelukerrat ja huuhtelutapa. Suurin osa hevosista sai kipulääkkeenä fluniksiinia ja antibioottina suonensisäisesti penisilliiniä ja gentamysiiniä. Suurin osa hevosista sai gentamysiinia myös intra-artikulaarisesti eli nivelensisäisesti. Kotiutumisprosentti oli 91,7 %, mikä on kirjallisuuteen verraten oikein hyvä. Todellisuudessa tätä prosenttia laskee kotiutumisen jälkeen kontrollikäyntien yhteydessä tapahtuneet eutanasiat sekä epätietoisuus kontrollikäynnin lopputuloksesta. Selkeä yhdistävä tekijä hevosilla, jotka eivät kotiutuneet, oli suhteellisen suuri pystyssä huuhdeltujen osuus, mikä tukee ajatusta siitä, että nivelinfektion kunnollinen hoito vaatii artroskopian. Haavan synnyn ja huuhtelun välisen ajan pituuden vaikutuksesta lyhyen aikavälin ennusteeseen ei voitu vetää johtopäätöksiä, koska yli kolme vuorokautta huuhtelematta olleita oli niin pieni osuus otannasta. Ei- kotiutuneista yhdestätoista hevosesta kolme huuhdeltiin yli 72 tunnin päästä ja hyvällä lopputuloksella kotiutuneista kuudestatoista hevosesta yksi huuhdeltiin yli 72 tunnin päästä haavan synnystä. Tämän perusteella voidaan spekuloida, että pidempi hoitoon hakeutumisaika ja pitkittynyt tulehdustila nivelessä heikentää lyhyen aikavälin ennustetta. Tyypillisimmäksi komplikaatioksi epäonnistuneen hoidon jälkeen todettiin pitkittynyt inflammaatio nivelessä, mikä johtaa osteoartriitti muutoksiin, aiheuttaa jatkuvaa ontumakipua ja käyttöarvon alenemista (Van Weeren 2016).
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Tässä tutkimuksessa selvitettiin sairauksien ja ongelmien esiintyvyyttä norjalaisilla metsäkissoilla Suomessa. Ensisijaisena tavoitteena oli kerätä tietoa rodulla esiintyvistä sairauksista, mutta samalla selvitettiin myös kissojen taustatietoja (kissan ja vanhempien rekisteröintitiedot, sukupuoli, ikä, paino, synnyinmaa, vieroitus- ja omistajalle saapumisikä, elinympäristö, ravinto, veriryhmä), perinnöllisten sairauksien (glykogeenin kertymäsairaus tyyppi IV ja hypertrofinen kardiomyopatia) varalta tehtyjä tutkimuksia ja niiden tuloksia, kuolinsyitä ja jalostukseen liittyviä tekijöitä (kasvattajien osuus, pentujen ja pentueiden kissakohtainen määrä, kissan käyttö jalostukseen tulevaisuudessa). Rotukissoilla, kuten norjalaisilla metsäkissoilla, ei ole aiemmin Suomessa tehty terveystietojen kartoitusta tieteellisesti tai yhtä kattavasti kuin tässä tutkimuksessa. Tutkimusta tehdessä ei myöskään ollut tiedossa vastaavanlaisia tutkimuksia ulkomailta. Nollahypoteesina oli, että norjalaisilta metsäkissoilta ei löytyisi mitään sairautta epätavallisen paljon. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Tavoitteena oli kerätä 400 kissan terveystiedot. Tietoja kerättiin kolmen kuukauden ajan vuonna 2012 ja niitä saatiin 604 kissalta. Tutkimustulosten perusteella todettiin, että yleisimmät eläinlääkärissä todetut sairaudet ja ongelmat kuuluivat suun ja hampaiden (11,4 %), munuaisten ja virtsateiden (9,6 %) ja sukupuolielinten (6,8 %) sairauksiin ja ongelmiin. Omistajien itse toteamat ongelmat liittyivät useimmin käytöshäiriöihin (35,3 %). Käytöshäiriöiden osuus oli odotettua korkeampi ja joitain sairauksia, kuten korvasairauksia, esiintyi odotettua vähemmän. Saavutettu otoskoko on tilastollisesti riittävä kuvaamaan norjalaisilla metsäkissoilla esiintyvien sairauksien ja ongelmien esiintyvyyttä Suomessa. Useimpien taustatietojen osalta saatiin myös riittävän kattavasti tietoa, jotta tuloksia voidaan yleistää koskemaan koko populaatiota. Kunkin elin- tai ongelmaryhmän osalta on kuvattu yksittäisten sairauksien ja ongelmien jakauma ryhmän sisäisesti, jotta todennäköisimmät ja harvinaisimmat ryhmänsisäiset sairaudet saataisiin selville. Nämä luvut kuvaavat luotettavasti niiden jakaumaa vain tutkimuksen kissoilla. Sama pätee kuolinsyihin. Tämän tutkimuksen tuloksista on apua etenkin norjalaisten metsäkissojen kasvattajille. Tiedostamalla rodun keskeisimmät ongelmat, voidaan niiden ehkäisemiseen kiinnittää huomiota jalostuksessa ja valistaa kissojen omistajia todennäköisimmistä terveysongelmista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää rodulle rakennettavassa terveystietorekisterissä ja jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkäreille tulokset antavat tärkeää tietoa mihin ongelmiin rodulla pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota. Lisäksi tutkimus edesauttaa ja kannustaa kaikkien suomalaisten kissojen terveystietojen keräystä. Tutkimus on myös ollut osa laajempaa käynnissä olevaa kissojen geenitutkimushanketta Suomessa (Kissojen geenitutkimus 2015).
-
(2020)Norovirus on suurin yksittäinen ruokamyrkytysepidemioiden aiheuttaja maailmalla, ja Suomessakin vahvistettiin viime vuonna yli 3000 tartuntaa. Yleisin viruksen leviämismuoto on suoraan ihmisestä toiseen, mutta tartunnan voi saada myös elintarvikkeiden välityksellä. Elintarvikkeista suurimman riskin aiheuttavat ne tuotteet, jotka nautitaan sellaisenaan ilman virusta tuhoavaa kuumennusta. Tällaisia riskituotteita ovat esimerkiksi marjat, joita käytetään usein kuumentamattomina heti nautittavaksi tarkoitettujen smoothieiden valmistuksessa. Smoothiet ovat olleet kasvavassa suosiossa viime vuosikymmenen aikana, ja myös norovirustartuntoja on voitu yhdistää marjasmoothieiden nauttimiseen. Tutkimuksessamme halusimmekin selvittää, kuinka hyvin norovirus säilyy maitopohjaisissa marjasmoothieissa ja onko maidolla vaikutusta säilyvyyteen. Tutkimusaineistona olivat hiiren norovirus, jolla smoothiet kontaminoitiin, sekä soluviljelyssä käytetyt hiiren makrofagit (RAW-solut). Hiiren norovirus toimii ihmisen noroviruksen malliviruksena, koska ihmisen norovirusta ei pystytä vielä rutiininomaisesti viljelemään. Soluviljelyllä saadaan selville olennaista tietoa viruksen infektiivisyydestä. Smoothieita valmistettiin vadelmasta ja mustikasta, maidolla ja ilman, ja niitä säilytettiin joko tunti huoneenlämmössä (21 °C) tai 24 tuntia 37 °C:ssa. Tämän lisäksi tutkimme pidemmän säilytysajan (21 pv) vaikutusta hiiren noroviruksen virusgenomimäärään sekä viruksen infektiivisyyteen. Pidempi säilytys tehtiin jääkaapissa puskuriliuoksessa. Virusmäärät selvitettiin TCID50-menetelmällä 96-kuoppalevyille tehtävien laimennoksien avulla. Soluviljelyssä infektoituneet solut tunnistettiin muuttuneesta ulkomuodosta eli sytopaattisesta efektistä. Epäselvissä tilanteissa virusgenomimäärä tarkistettiin reaaliaikaisella käänteiskopiointi PCR:llä (RT PCR). Lyhyen säilytysajan tulosten tilastollista merkitsevyyttä analysoitiin Kruskal Wallis -testillä. Tuloksista selvisi, että hiiren norovirus säilyy hyvin maitopohjaisissa smoothieissa: jopa paremmin kuin kontrolliliuoksessa (PBS) ja maidottomassa smoothiessa. Vuorokauden aikana 37 °C:n säilytyksessä TCID50-arvot laskivat kaikissa liuoksissa yli 80 % verrattuna tunnin säilytykseen huoneenlämmössä. Lyhyen säilytysajan smoothie- ja kontrollinäytteiden tulosten välillä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä. Pidemmässä jääkaappisäilytyksessä viruksen genomikopioiden määrä ja TCID50-arvot laskivat puskuriliuoksessa puoleen. Koska ihmisen norovirus on hiiren norovirusta kestävämpi, voidaan sen olettaa säilyvän kyseisissä säilytysoloissa vielä paremmin. Marjasmoothie voi siis toimia elintarvikeperäisten norovirusepidemioiden aiheuttajana, jos esimerkiksi siihen käytetyt kuumentamattomat marjat ovat saastuneet. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta saataisiin selville, mitkä maidollisen marjasmoothien ainesosat vaikuttavat noroviruksen säilyvyyteen ja miten ne vaikuttavat.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja kokeellisen osuuden. Nupoutus on kivulias toimenpide, jossa vasikan sarvenaiheiden kasvu estetään polttamalla kasvurengas tulikuumalla raudalla. Sarvettomuudesta saatavat hyödyt ovat niin suuret, että toimenpide on sallittu ja rutiininomainen. Lainsäädännön mukaan alle neljän viikon ikäisen vasikan saa nupouttaa ilman kivunlievitystä. Suositeltavin tapa nupoutuksen yhteydessä on kuitenkin rauhoittaa vasikka, puuduttaa sarvenaiheet ja hoitaa toimenpiteen jälkeinen kipu tulehduskipulääkkeellä. Kivunlievityksen käyttö nupoutuksen yhteydessä on tärkeää sekä vasikan hyvinvoinnin että vasikan ja ihmisen myöhäisemmän suhteen kehittymisen kannalta. Suomessa tuottaja saa itse päättää, pyytääkö eläinlääkärin lääkitsemään vasikan. Tuottajan päätökseen eläimen lääkitsemisestä ja hoidosta vaikuttaa nykytiedon mukaan ainakin käsitys oireiden vakavuudesta. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa tuottajan ikä, sukupuoli, tuotantomalli ja terveydenhuoltosopimuksen tekeminen. Tuottajien asenteita ja kivunlievityspäätökseen liittyviä tekijöitä nupoutuksen yhteydessä on kuitenkin tutkittu vasta vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten maidontuottajien nupoutuskäytäntöjä ja -asenteita. Tutkimuksen lähtökohtana oli tutkia, kuinka vakavaksi tuottaja arvioi nupotuskivun ja miten hän toimii arvioonsa nähden. Lisäksi haluttiin selvittää, onko terveydenhuoltosopimuksen tekemisen ja kivunarvioinnin välillä yhteyttä. Aiheesta ei ole tehty aikaisemmin tutkimusta Suomessa. Tutkimus suoritettiin lähettämällä kyselylomake tuhannelle satunnaisesti valitulle suomalaiselle maidontuottajalle. Kyselylomakkeessa tiedusteltiin perustietojen lisäksi tuottajan mielipiteitä ja käytäntöjä erilaisten väittämien avulla. Vastaaja vastasi väittämiin Likert-asteikolla 1-5 tai 1-10. Tulokset analysoitiin tilastollisia menetelmiä apuna käyttäen. Kyselytutkimuksen vastausprosentti oli 45 %. Suomessa 72 % maidontuottajista nupouttaa joko kaikki tai osan vasikoistaan. Vastanneista 48 % pyytää eläinlääkärin aina paikalle lääkitsemään vasikan. Nupoutusta käyttävistä tuottajista 69 % arvioi nupoutuskivun vakavaksi. Heistä kipulääkitystä nupoutuksen yhteydessä tärkeänä piti kuitenkin vain 64 %. Kaikista vastaajista naiset arvioivat nupoutuskivun olevan huomattavasti vakavampaa kuin miehet (P< 0.001). Terveydenhuoltosopimustiloista 80 % nupouttaa vasikkansa. Vastaava lukema tiloilla, joilla ei ole terveydenhuoltosopimusta oli 55 % (P<0.001). Lisäksi vastaajat, joilla oli terveydenhuoltosopimus arvioivat nupoutuskivun suuremmaksi (P=0.05) ja pyysivät eläinlääkärin paikalle lääkitsemään nupoutettavat vasikat useammin (P=0.006) kuin vastaajat, joilla ei ollut terveydenhuoltosopimusta. Tuottajan päätökseen nupoutuskivun lääkinnästä vaikuttavat selvästi hänen arvionsa toimenpiteen kivuliaisuudesta. Ei ole kuitenkaan selvillä, miksi kaikki nupoutuskivun vakavaksi arvioivat vastaajat eivät lääkitse vasikoitaan. Myös terveydenhuoltosopimuksella on selvä merkitys tuottajan asenteeseen ja toimintaan nupoutuksen yhteydessä. Tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, saavatko kyseiset tuottajat tietoa ja ohjeistusta eläinlääkäriltään vai ovatko he jo lähtökohtaisesti kiinnostuneempia kivunlievityksestä ja eläinten hyvinvoinnista. Aiheesta tarvitaan jatkotutkimuksia.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2012)Nupouttamisella tarkoitetaan vasikan sarvenaiheiden tuhoamista sarvien kasvun estämiseksi esimerkiksi kuumapolton avulla. Nykyisin lähes kaikki Suomessa syntyvistä vasikoista nupoutetaan turvallisuusnäkökohtien vuoksi. Suomen eläinlääkintölainsäädännön mukaan riittävät tiedot ja taidot toimenpiteen suorittamiseksi omaava henkilö saa nupouttaa alle neliviikkoisen vasikan. Eläinlääkäri voi jättää tilalle pistoksena tai suun kautta annosteltavaa tulehduskipulääkettä nupoutuskivun hoitoa varten. Nupouttamisen on useissa tutkimuksissa todettu aiheuttavan vasikalle kipua, joka ilmenee muun muassa pakenemisyrityksinä toimenpiteen yhteydessä sekä levottomuutena, sosiaalisen käyttäytymisen vähenemisenä, kohonneena sydämen sykkeenä ja stressihormonien tason nousuna nupoutuksen jälkeen. Tähänastisissa tutkimuksissa nupoutuskipua on tutkittu pisimmillään kahden vuorokauden ajan. Koska kuumapoltolla nupouttaminen saa aikaan syvän palovamman, voidaan olettaa vasikan kokevan useiden päivien ajan kipua, joka vaikuttaa hyvinvointia alentavasti. Nupoutuksen vaikutusta vasikoiden makuukäyttäytymiseen tutkittiin viiden päivän ajan nupoutustoimenpiteen jälkeen olettaen, että useamman päivän mittainen tulehduskipulääkekuuri parantaisi vasikoiden hyvinvointia. Tutkimukseen valittiin satunnaisesti kymmenen sonnivasikkaa (keski-ikä 27 ± 5,6 vrk). Vasikat satunnaistettiin kahteen hoitoryhmään, joista toiset saivat nupoutuspäivänä ja sen jälkeen ketoprofeenivalmistetta suun kautta yhteensä viiden päivän ajan, ja toiset vastaavasti lumelääkettä. Kaikki vasikat nupoutettiin rauhoitettuina ja paikallispuudutettuina kaasukuumenteista nupoutuskolvia käyttäen. Vasikoita videoitiin kuuden vuorokauden ajan, alkaen vuorokausi ennen nupoutusta. Videoaineisto analysoitiin Cowlog -tietokoneohjelmalla. Vasikoita lääkinneet henkilöt sekä videoiden analysoinnin suorittaja eivät tienneet, kumpaan hoitoryhmään kukin vasikka kuului. Koetilanne oli siis kaksoissokkoutettu. Nupoutuspäivää ei otettu huomioon tuloksissa, koska vasikat nupoutettiin rauhoitettuna. Nupoutustoimenpide lyhensi vasikoiden keskimääräistä yhteenlaskettua makuuaikaa vuorokaudessa 1028,2 ± 23,8 minuutista (päivä ennen nupoutusta) 886,1 ± 23,8 minuuttiin (nupoutuspäivää seuraava päivä). Nupoutuspäivää seuraavana päivänä vasikoiden keskimääräinen kokonaismakuuaika oli tilastollisesti merkittävästi lyhyempi verrattuna kaikkiin muihin päiviin (p < 0,05). Tuloksissa oli havaittavissa tilastollinen tendenssi, jonka mukaan lumelääkittyjen vasikoiden makuujaksojen lukumäärä vuorokaudessa (22,7 ± 1,6 kertaa) oli tulehduskipulääkittyihin vasikoihin (17,7 ± 1,6 kertaa) verrattuna suurempi koko seurantajakson aikana (p = 0,06). Tulehduskipulääkittyjen vasikoiden makuujaksojen keskimääräinen pituus koko seurantajakson aikana oli merkittävästi suurempi (57,3 ± 3,1 minuuttia) kuin lumelääkittyjen vasikoiden (45,0 ± 3,1 minuuttia) (p = 0,02). Nupoutus lyhensi kaikkien vasikoiden päivittäistä kokonaismakuuaikaa, mikä viittaa vasikoiden kokeneen akuuttia kipua tulehduskipulääkityksestä huolimatta. Akuutti kipu ja stressi ilmenivät levottomuutena vasikoiden makuukäyttäytymisessä. Riittävä ja laadukas uni on edellytys vasikan kasvulle ja hyvinvoinnille, mikä tekee aiheesta tärkeän myös taloudellisesta näkökulmasta. Tuloksien perusteella voidaan todeta, että nupoutuksen aiheuttama kipu kestää useita päiviä, mutta jatkotutkimuksia tarvitaan kivunhoitovaihtoehtojen osalta sekä kivun kestosta suuremmalla otannalla.
-
(2018)Tutkimuksen kokeellisessa osuudessa tarkoituksena oli tutkia kahden eri nupoutustavan vaikutusta vasikoiden immunologiseen vasteeseen. Nämä nupoutustavat olivatmekaaninen poltto (kolvaus tässä tilanteessa) ja kemiallinen nupoutus. Vaikutusta selvitettiin vertaamalla yksilöiden akuutin vaiheen proteiinien pitoisuuksia (seerumin amyloidi A ja haptoglobiini) pitoisuuksia toimenpiteen jälkeen. Tutkielman kokeellinen osuus on osa MMM/Makera:n rahoittamaa Vaihtoehtoisten nupoutustapojen vaikutukset vasikoiden hyvinvointiin-hanketta. Tutkimuksessa oli mukana 16 vasikkkaa. Vasikat olivat roduiltaan Jersey (1), Ayrshire (13), Brown swiss (1) ja Friisiläinen (1). Eläinten painot sijoittuivat välille 34,5-62,2 kg. Vasikoista sonneja oli 6 ja lehmiä 10. Vasikoiden ikä vaihteli, mutta suurin osa oli kuuden päivän ikäisiä nupoutusta suoritettaessa. Verinäytteet otettiin ennen toimenpidettä ja toimenpiteen jälkeen, kun aikaa nupoutuksesta oli kulunut 4,12, 24 ja 48 tuntia. Verinäytteet tutkittiin ELISA-testeillä haptoglobiinin ja seerumin amyloidi A:n osalta. Tutkimuksessa suoritettiin kaksi ELISA-testiä kumpaakin tutkittavaa akuutinvaiheenproteiinia kohden. Analyysin tulokset osoittivat, että kolvatuilla yksilöillä seerumin amyloidiA-arvot olivatnumeerisesti korkeammat, sekä jyrkemmin nousevat, kuin kemiallisesti nupoutetuilla. Tässä tapauksessa kolvaus aiheutti suuremman muutoksen immunologiseen vasteeseen kuin kemiallinen nupoutus. Haptoglobiini-arvot olivat korkeammat kolvatuilla yksilöillä jo lähtötilanteesta alkaen. Kolvatuilla yksilöillä haptoglobiini-arvot laskivat jyrkästi 12 tunnin aikana ja nousivat taas uudelleen 48 tuntiin mennessä. Kemiallisesti nupoutetuilla arvot laskivat tasaisesti aikavälillä 4-24 tuntia. Kolvauksella oli tässä tilanteessa suurempi vaikutus immunologiseen vasteeseen. Myös 48 tunnin kohdalla kemiallinen nupoutus aiheutti pienemmän muutoksen vasteeseen: Kolvatuilla vasikoilla tulokset olivat numeerisesti korkeammat kuin kemiallisesti nupoutetuilla. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa perehdytään nupoutukseen toimenpiteenä sekä akuutin vaiheenreaktioon ja proteiineihin. Lisäksi tarkastellaan kudostuhon ja palovammojen paranemisen vaiheita. Edellä mainituista tuloksista kävi ilmi, että hetkittäin kemiallinen nupoutus aiheutti pienemmän reaktion immunologiseen vasteeseen kuin kolvaus. Kuitenkin lisätutkimuksille olisi tarvetta, sillä tämän tutkimuksen perusteella ei voitu vielä selkeästi todeta, että kumpi nupoutustapa vaikuttaa enemmän vasikan immunologiseen vasteeseen. Ilman tilastoja ei voida olla varmoja tuloksista.
-
(2023)Ravihevosten suuvauriot ovat keränneet viime vuosina huomiota sidosryhmien keskuudessa, koska niiden vaikutus hevosen hyvinvointiin on merkittävä ja niiden esiintyvyys on laajaa. Myös hevosten kipukäyttäytyminen on ajankohtainen aihe tutkimuskentällä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ohjaspaine vaikuttaa hevosen käytökseen ajon aikana. Tutkimukseen osallistui 8 ravihevosta, joiden ohjaspaineita tutkittiin ajosuorituksen aikana ohjiin kiinnitetyillä ohjaspainemittareilla. Hevosten käytöstä kuvattiin videokameralle hevosen vierellä ajavasta autosta. Hevosten suut tutkittiin ennen ja jälkeen ajosuorituksen. Mitatut maksimi ohjaspaineet vaihtelivat hevoskohtaisesti 106 N (Newton) ja 236 N välillä. Tutkimuksessa havaittiin, että korkeammassa ohjaspaineessa hevosilla esiintyi enemmän käytösmuutoksia korvien ja suun alueella, kuin matalassa ohjaspaineessa. Nämä käytösmuutokset voidaan aikaisemman kirjallisuuden perusteella tunnistaa kipu- tai välttämiskäytökseksi. Korkeassa ohjaspaineessa hevoset pitivät korvia enemmän takana, pitivät suuta auki enemmän ja pidempään ja aukoivat suuta pidempään kuin matalassa ohjaspaineessa. Matalassa ohjaspaineessa hevoset pitivät suuta pidempään kiinni. Hevosista kolmella esiintyi kohtalaisia mustelmia kuolainten vaikutusalueella ajon jälkeen. Näillä hevosilla myös mediaani ohjaspaineet olivat numeerisesti suuremmat kuin muilla hevosilla, ja kiireistä käyntiä esiintyi enemmän kuin muilla. Tutkimuksen perusteella on todennäköistä, että lisääntyneet suun ja korvan liikkeet viittaavat epämiellyttävään tuntemukseen suun alueella ja vireystilan nousuun. Kiireinen käynti voi indikoida lisääntynyttä riskiä suuvaurioiden syntyyn. Tunnistamalla näitä käytösmuutoksia voivat ohjastajat sekä muut sidosryhmien edustajat pyrkiä omalta osaltaan minimoimaan hevosen koettua kipua tai epämiellyttävyyden tunnetta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Tutkielman kirjallisuusosassa on määritelty kirjallisuuskatsauksen ja lainsäädännön perusteella, mitä oikeuslääketiede on eläinlääketieteessä. Tekstissä on selvitetty mm. termit oikeuslääketiede, oikeuslääkintä ja näitä eläinlääketieteessä vastaava oikeuseläinlääketiede, sekä oikeuseläinlääketieteelliset todistukset ja lausunnot. Edelleen tutkielmassa on käsitelty oikeuslääkinnän eri käytännön osa-alueita eläinlääketieteessä, selvitetty eläinlääkärin salassapitovelvollisuutta, esteellisyyttä, etiikkaa, kollegiaalisuutta ja vastuuta, sekä eläinlääkäreiden kirjoittamien todistusten ja lausuntojen muodollisia ja laadullisia vaatimuksia. Käytännön tutkimusosassa on kartoitettu sekä määrällisesti että laadullisesti tapauksia, joissa eläinlääkärit ovat joutuneet antamaan oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia ja lausuntoja vakuutusyhtiöille ja tuomioistuimille viimeisten 5-10 vuoden aikana. Eläinlääkärit kirjoittavat oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia ja lausuntoja lähinnä kuolemansyyn selvittämiseen, polveutumistutkimuksiin ja tunnistamiseen, vakuutukseen, eläinvahinkojen selvittelyyn ja korvauksiin sekä eläinsuojeluun liittyvissä tilanteissa. Lisäksi harvemmin esim. rikokset muuta kuin eläinsuojelulainsäädäntöä vastaan sekä eläinten kaupankäyntiin liittyvät tilanteet vaativat oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia. Kaikkiaan eläinlääkärit kirjoittivat esim. vuonna 1999 ainakin n. 57 100 kpl erilaisia oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia, lausuntoja ja dokumentteja. Käytännön eläinlääkärintyössä on paljon tilanteita ja tehtäviä, joissa ammatinharjoittaja joutuu tekemisiin oikeuseläinlääketieteellisten näkökulmien kanssa, vaikka eläinlääkäreiden kirjoittamista eläinlääkärintodistuksista ja lausunnoista vain pieni osa kulkeutuu tuomioistuimiin. Suomalaisessa eläinlääkärikoulutuksessa oikeuseläinlääketiedettä ei opeteta omana oppiaineenaan eikä jonkin tietyn laitoksen alaisena, vaan opetus tapahtuu integroidusti eri aineiden yhteydessä ilman nimellistä mainintaa. Eläinlääkäreiden antamat todistukset ja lausunnot ovat laadultaan hyvin vaihtelevia. Koulutuksessa tulisikin selkeästi opettaa mm. todistusten kirjoittamista, eläinsuojelutapauksiin liittyviä toimintamalleja ja oikeustapauksiin liittyviä juridiikan perustietoja eläinlääkäriopiskelijoille, sekä jatkokoulutuksessa jo valmistuneille eläinlääkäreille.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lyhyesti haiman vajaatoimintaa, sen oireita ja diagnostisointia. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsitellään haiman vajaatoiminnan perinnöllisyyttä aiemmin tehtyjen perinnöllisyystutkimusten pohjalta sekä yleisesti perinnöllisiä sairauksia ja niiden perinnöllisyysmekanismeja sekä perinnöllisten sairauksien tutkimista. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään myös oireetonta haiman vajaatoimintaa pitkäkarvaisilla collieilla. Oireettomassa haiman vajaatoiminnassa koiralla ei ole kliinisiä oireita, vaikka haiman eksokriininen osa on osittain surkastunut. Nämä subkliinistä haiman vajaatoimintaa sairastavat koirat periyttävät sairautta kuitenkin samalla tavalla kuin kliinistä haiman vajaatoimintaa sairastavat. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään oireettoman haiman vajaatoiminnan esiintyvyyttä collie-pentueissa, joissa on todettu kliinistä haiman vajaatoimintaa. Tarkoituksena on, että tuloksia voitaisiin käyttää hyväksi tulevissa perinnöllisyystutkimuksissa sekä suunniteltaessa miten haiman vajaatoiminnan vastustaminen pitäisi tulevaisuudessa toteuttaa collieiden keskuudessa. Tutkimukseen osallistui 37 kliinisesti tervettä pitkäkarvaista collieta. Koirat olivat yhteensä 12 pentueesta, jotka pystyttiin sijoittamaan neljään eri sukutauluun. Koirilta otettiin paaston jälkeinen seeruminäyte, josta tutkittiin TLI-arvo. Ensimmäisessä tutkimuksessa löytyi 5 koiraa, joilla oli alhainen seerumin TLI-arvo. Näiltä koirilta otettiin uusintanäytteet. Uusintanäytteessä kolmella koiralla oli edelleen alhainen TLI-arvo. Oireeton haiman vajaatoiminta voidaan luotettavasti diagnostisoida vähintään kahden perättäisen alhaisen seerumin TLI-arvon perusteella. Tässä tutkimuksessa löytyi siis tutkitusta aineistosta kolme koiraa (8%), joilla voitiin todeta subkliininen haiman vajaatoiminta.
-
(2024)Suomen elintarviketurvallisuustarkastustulosten julkaisemiseen vuonna 2013 lanseeratun Oiva-järjestelmän toimintaperiaatteena on muiden vastaavien julkaisujärjestelmien lailla saattaa elintarvikealan toimijoiden hygieniatasot kuluttajien tietoisuuteen helposti ymmärrettävien ja käytännöllisten arvosanojen muodossa. Kuluttajien huomioidessa arvosanat asiointipäätöksissään muodostuu toimijoille paineita parantaa arvosanojaan ja siten myös toimipaikan hygieniatasoa. Arvosanojen julkaisu johtaa siten yleisesti parantuneisiin hygieniatasoihin ja vähentää elintarvikealan toimipaikoista lähtöisin olevien ruokamyrkytystapausten määrää. Arvosanat sisältävän Oiva-raportin esilläpito kuluttajien nähtävillä on järjestelmän toimimisen kannalta olennaista, mutta raporttien esilläpitoa elintarvikealan toimipaikoissa ei ole Suomessa aiemmin tieteellisesti tutkittu. Maailmalla tutkimusta vastaavien julkaisujen esilläpidosta on tehty lähinnä Isossa-Britanniassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka yleistä Oiva-raporttien esilläpito pääkaupunkiseudun elintarvikehuoneistoissa on, ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Hypoteesina oletetaan raportin sisältämän arvosanan ja toisaalta sen muutoksen vaikuttavan esilläpitoon siten, että parempia arvosanoja saaneilla toimijoilla esilläpito on yleisempää kuin huonompia saaneilla; ja toisaalta arvosanan parantuessa edellisestä raportin esilläpito on yleisempää kuin arvosanan huonontuessa. Tutkimus toteutettiin tarkastamalla Oiva-raporttien esilläpito 196 toimipaikassa pääkaupunkiseudulla. Aineistoon valittiin sellaisia elintarvikealan toimijoita, joiden toimipaikkaan kuluttajilla on vapaa pääsy. Oiva-raporttien esilläpito tarkistettiin, ja tarvittaessa raporttia kysyttiin toimipaikan henkilökunnalta. Esilläpidon eroja tarkasteltiin suhteessa toimipaikan arvosanaan, arvosanan muutokseen edelliseen verrattuna, toimipaikan sijaintiin ja tyyppiin sekä elintarviketurvallisuustarkastuksen ja tutkimukseen liittyvän tarkastuskäynnin väliseen aikaan. Tutkimuksessa havaittiin esilläpidon erojen olevan merkitseviä sekä arvosanojen että niiden muutoksien suhteen, mikä vastaa hypoteesia. Toimipaikan sijainnin, tyypin ja elintarviketurvallisuustarkastuksesta tutkimuskäyntiin kuluneen ajan kohdalla merkitsevää eroa ei havaittu. Raporttien esilläpito havaittiin merkittävästi alhaisemmaksi kuin niissä Ison-Britannian maissa, joissa esilläpito on pakollista. Koska julkaisujärjestelmien toimintaperiaate nojaa vahvasti tietojen julkaisemiseen kuluttajille, on Oiva-raporttien esilläpidon puutteellisuus huolestuttavaa koko järjestelmän toimimisen kannalta. Tutkimus viittaa Oiva-raporttien esilläpidon valvonnan tehostamisen tarpeeseen erityisesti huonomman arvosanan (C tai D) tai aiempaa huonomman arvosanan saaneissa toimipaikoissa. Tutkimuksen aineisto oli hyvin vahvasti Helsinkiin painottunutta, joten edustavuuden kannalta laajempia lisätutkimuksia Oiva-raporttien esilläpidosta kaivattaisiin myös muualta Suomesta. Mahdollisen tehostetun valvonnan hyödyllisyyttä voitaisiin seurata esimerkiksi vuosittain toteutettavalla seurantatutkimuksella, jollaista on Isossa-Britanniassa toteutettu vuodesta 2011 lähtien.
Now showing items 898-917 of 1392