Browsing by Title

Juoksutusmahasairaudet ovat vaikeita diagnosoida elävältä vasikalta eikä niiden etiologiaa tunneta. Tämä kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen tutkimustietoa juottoikäisten vasikoiden juoksutusmahan toiminnasta ja sairauksista. Työssä keskitytään mahahaavaan, tulehdukseen ja tympaniaan ja käsitellään niiden etiologiaa, diagnostiikkaa, hoitoa ja ehkäisemistä. Etiologiaa painotetaan, jotta ehkäisemiskeinoja voitaisiin ymmärtää paremmin. Edellä mainitut sairaudet ovat omia diagnoosejaan, mutta niitä esiintyy myös yhdessä ja työssä pohdintaankin näiden sairauksien yhtäläisyyksiä. Työssä pohditaan myös vasikan juoksutusmahasairauksien hoitoa Suomessa sekä lisätutkimuksen tarvetta. Mahahaavan etiologia on tuntematon, mutta todennäköisesti monitekijäinen. Mahahaavaa on neljää tyyppiä: pinnallinen, vertavuotava, rajoittuneen vatsakalvontulehduksen sekä yleistyneen vatsakalvontulehduksen aiheuttava mahahaava. Diagnoosi on vaikea, sillä vasikka voi kuolla ilman edeltäviä oireita tai oireet voivat olla lieviä. Mahahaavan hoito riippuu sen tyypistä ja se sisältää mikrobilääkkeitä, tukihoitoa, mahansuojalääkkeitä ja ruokinnan muutoksen. Spesifejä ehkäisemiskeinoja ei voida antaa, koska etiologia on tuntematon. Mahahaavoilta suojaaviksi tekijöiksi katsotaan kuitenkin muun muassa oikeanlainen ruokinta ja stressin välttäminen. Juoksutusmahan tympanian taustalla on vasikan ruuansulatuskanavassa oleva kaasua tuottava organismi, ruokinnalliset tekijät sekä ruuansulatuskanavan hidastunut liike. Tympania on vakava ja nopeasti etenevä sairaus, jossa juoksutusmahaan kertyy kaasua tai nestettä. Diagnoosi tehdään kliinisen kuvan perusteella. Hoitona on paineen poisto juoksutusmahasta, tukihoito ja mikrobilääkkeet. Ehkäiseminen tapahtuu ensisijaisesti ruokinnallisin keinoin. Juoksutusmahan tulehduksen taustalla on todennäköisesti mikrobit ja ruokinnalliset tekijät. Diagnoosi on haastava nopeasti etenevän taudinkuvan vuoksi, joten hoito aloitetaan oireiden perusteella. Hoitona käytetään mikrobilääkkeitä, ruokinnan korjaamista sekä tukihoitoa. Ehkäisemisessä kiinnitetään huomiota erityisesti ruokintakäytäntöihin ja hygieniaan. Juoksutusmahan haavoilla, tympanialla ja tulehduksella on yhteisiä piirteitä, ja kirjallisuudessa on ehdotettu edellä mainittujen sairauksien olevan saman oireyhtymän eri muotoja. Vielä ei ole perusteita diagnoosien yhdistämiselle, sillä etenkin tulehduksen ja mahahaavan hoidoissa on merkittäviä eroja. Suomessa mahahaavan lääkehoitona voidaan käyttää omepratsolia, sukralfaattia, magnesiamaitoa ja mikrobilääkkeitä. Tympanian hoito perustuu paineen poistamiseen sekä mikrobiylikasvun estämiseen mikrobilääkkein. Juoksutusmahan tulehduksen hoidon perustana ovat mikrobilääkkeet. Lisäksi juoksutusmahasairauksien hoitoon kuuluu tukihoito, stressin välttäminen ja tarvittaessa ruokinnan muutos. Non-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden kanssa tulee noudattaa varovaisuutta niiden aiheuttaman mahahaavariskin vuoksi. Juoksutusmahasairaudet ovat alidiagnosoituja, sillä diagnoosin varmistaminen vaatii vatsaontelon avauksen. Lisätutkimuksia tarvitaan juoksutusmahasairauksien etiologiasta sekä hoidossa käytetyistä lääkkeistä. Jatkossa on tärkeää tehdä enemmän raadonavauksia, jotta mahahaavat voidaan luokitella sijainnin perusteella. On todennäköistä, että mahanpohjukka- ja mahanporttihaavat eroavat etiologialtaan toisistaan.

Streptococcus agalactiae –juverinflammation var tidigare ett stort problem i många länder, inklusive Finland. I och med förbättrad mjölkningshygien och antibiotikabehandlingar har bakterien så gott som eradikerats från mjölkbesättningarna. Nu verkar bakterien i viss mån ha kommit tillbaka till våra stora mjölkgårdar. Avhandlingens experimentella del utfördes på en mjölkgård, med ca 180 mjölkande och tre mjölkningsrobotar, som haft problem med Str. agalactiae. Man hoppades utreda hur stort problemet på gården var samt möjliga smittovägar. Man undersökte också möjligheten att använda mjölkningsrobotens automatiska provtagningsutrustning för provtagning av bakteriella prov. PCRmetoden jämfördes med konventionell odling vid diagnostik av juverinflammationer orsakade av Str. agalactiae. På gården gick man igenom anteckningar samt hälso- och seminkort för att få en bild över situationen. Man gjorde en uppföljning av mjölkningen för tolv kor vid den ena mjölkningsroboten. Man tog 47 stycken kospecifika mjölkprov samt ett prov från mjölktanken. Mjölkprov i tre serier både mjölkade för hand och direkt från mjölkuppsamlaren på mjölkningsroboten togs. Man tog sammanlagt 23 renlighetsprov från mjölkningsroboten, tre från den automatiska provtagningsutrustningen samt två från djurskötarnas händer. Från den automatiska provtagningsutrustningen togs även ett genomsköljningsprov. Av mjölkprov som tidigare tagits på gården hade man hittat Str. agalactiae i ca 17%. I denna studie hittades Str. agalactiae i tre kospecifika mjölkprov, vilket motsvarar en prevalens på ca 2%. Vid uppföljningen av mjölkningarna upptäcktes inget alarmerande, men spenarnas hälsa samt tommjölkningar är något som bör följas upp. Av renlighetsproven hittades Str. agalactiae i ett prov taget från borsthållaren. Svaren från mjölkproven tagna i serier tyder på att den automatiska provtagningsutrustningen inte går att använda till bakteriella prov, eftersom mjölken från en Str. agalactiae –infekterad ko verkar påverka resultatet också hos följande kor. Resultatet är väntat, eftersom mjölkprov alltid skall tas aseptiskt och det går inte med den automatiska provtagningsutrustningen så som den i dagsläget är utvecklad. Från sju av nio mjölkprov, där man hittat Str. agalactiae med PCR-metoden, hittades bakterien också med konventionell odling. Från tankmjölksprovet kunde man inte hitta Str. agalactiae med konventionell odling. PCR-metoden verkar enligt den här studien vara mer känslig att upptäcka Str. agalactiae jämfört med konventionell odling.

Tämä lisensiaatintutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen lyhytkasvuisuuden merkittävimmistä taustatekijöistä kotieläimillä sekä kliinisen ja patologisanatomisen kuvauksen eräällä turkistilalla esiintyneistä kääpiökasvuisista suomensupeista. Kirjallisuuskatsauksessa kuvataan lyhytkasvuisuuden tutkimusta laumatasolla sekä esitetään yleisimpiä nutritionaalisia, teratogeenisia sekä geneettisiä syitä kotieläimillä esiintyvään kääpiökasvuisuuteen. Kääpiökasvuisuutta ei ole kuvattu suomensupeilla tai luonnonvaraisilla supikoirilla aiemmin kirjallisuudessa. Kääpiökasvuisia supeja oli alkanut ilmestyä tilalle viimeisen muutaman vuoden aikana ja vuonna 2017 tuottajan arvion mukaan kääpiösupeja oli noin 20 %:ssa pentueita. Kääpiökasvuiset supit jäävät muita lajitovereita pienemmiksi eivätkä kasvata turkkiinsa peitinkarvaa normaalisti. Tutkimuksessa tutkittiin kolmea samalta tilalta olevaa kääpiösupipentua sekä yhtä naapuritilalta olevaa normaalikasvuista verrokkipentua. Pennuilta mitattiin IGF-1-, tyroksiini- sekä TSH-pitoisuudet verinäytteistä. Pennut röntgenkuvattiin ja niille suoritettiin ruumiinavaus. Ruho, iho ja karvapeite sekä vatsaontelon ja rintaontelon elimet sekä aivolisäkkeet tutkittiin histologisesti. Tutkimuksen päälöydöksinä havaittiin alentunut IGF-1- sekä tyroksiinipitoisuus kääpiösupien seerumissa sekä nähtiin röntgenkuvissa hidastunut kasvulevyjen sulkeutuminen ja luutumiskeskusten luutuminen raajojen luissa. Röntgenlöydöksissä havaittiin myös kallon rakenteiden puutteellista kehittymistä kääpiösupeilla. Tutkitulla tilalla oli syötetty samaa kaupallista rehua kuin lähitiloilla, joissa ongelmaa ei oltu raportoitu eikä affektoituneiden lukumäärä tilalla sopinut ravintoaineperäiseen kasvuhäiriöön. Tutkittujen eläinten veristä tutkittiin amdovirusta PCR:llä ja ELISA:lla, ja näytteet olivat negatiivisia. Supeilla ei ole raportoitu teratogeenisia viruksia. Tilallinen oli poistanut jalostuksesta sekä sairaat pennut että niiden emät ja muun pentueen ja mahdollisuuksien mukaan myös isän. Tämän myötä sairausinsidenssi oli laskenut. Tämän perusteella epäilemme sairauden olevan luonteeltaan peittyvästi periytyvä. Tässä tutkimuksessa kuvattua tautia ei ole aiemmin kuvattu kirjallisuudessa, joten kyseessä on merkittävä uusi löydös.

Kainate type glutamatergic receptors (KARs) modulate synaptic transmission and neuronal excitability depending on their subunit composition and localization. Developmental expression of KARs in the immature hippocampus is suggested to promote activity dependent synchronization of neuronal networks, yet the exact mechanisms are still unclear. Here we asked how local manipulation of KAR subunit GluK1 at CA3 pyramidal cells modulates synchronous network activity in postnatal hippocampus in vitro. We hypothesized that local KAR enhancement will promote functional connectivity and synchronous activity in the networks. Multichannel recordings were used to study spatio-temporal profile of network activity in organotypic hippocampal slice cultures. We show, that local GluK1 enhancement is affecting spontaneous activity patterns and that the population discharges recruit the whole network more efficiently compared to control. In addition, the activities at the site of GluK1 overexpression are more correlated to CA1 and DG regions. Our data suggests that facilitated spatial propagation of population discharges promote synchronization of network activity in KAR expressing slices. These findings support and supplement the previous hypothesis that KARs might play essential role in the functional integration of neurons in hippocampal circuitries.

1990-luvulla Pohjois-Euroopassa lisääntyneet tyyppi E:n aiheuttamat botulismiepidemiat ovat herättäneet kysymyksiä kalojen ja kalatuotteiden turvallisuudesta kuluttajille. Botulismin diagnosointi on perustunut pitkälti potilaan kliinisiin oireisiin ja laboratoriotesteihin. Laboratoriotesteissä on pyritty eristämään bakteerin vegetatiivisia soluja ja itiöitä potilaan ulosteista, sekä löytämään neurotoksiinia potilaan seerumista, ulosteista tai nautitusta ruoasta. C. botulinumilla käytettyjä DNA-perusteisia tyypitysmenetelmiä ovat mm. pulssikenttäanalyysi ja PCR:n eri sovellutukset, kuten rep-PCR sekä RAPD (Random amplified polymorphic DNA). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa RAPD:n soveltuvuus C. botulinum tyyppi E-kantojen tyypitykseen, sekä selvittää kyseisen kannan alatyyppien esiintyvyyttä kaloissa ja kalatuotteissa Suomessa ja sen lähialueilla. Suomen kaloista ja kalatuotteista eristettiin suuri joukko eri alatyyppejä, jotka kuvastavat Suomessa esiintyvän C. botulinum tyyppi E:n suurta geneettistä variaatiota. Alatyypit eivät suosineet tiettyä kalan osaa, kalalajia tai maantieteellistä aluetta, vaan esiintyivät satunnaisesti kaloissa ja kalatuotteissa sekä eri alueilla. Tämän tutkimuksen perusteella alatyypit näyttäisivät olevan kalojen tilapäisiä kontaminantteja. RAPD osoittautui käyttökelpoiseksi tyypitysmenetelmäksi C. botulinum tyyppi E -kannoille. Sillä oli korkea erottelukyky ja tyypittävyys. Tyypitysmenetelmänä RAPD on nopea, helppo suorittaa sekä kustannuksiltaan edullinen. Kalojen prosessointi ei näytä suosivan tiettyjen alatyyppien kontaminaatiota tuotteisiin, mutta pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voida tehdä tämän tutkimuksen perusteella. Asian selvittämiseksi tarvitaan erillisiä kontaminaatiotutkimuksia.

Kampylobakteerit ovat merkittäviä ihmisen bakteeriperäisen suolistotulehduksen aiheuttajia. Näiden spiraalinmuotoisten bakteerien tärkeitä reservoaareja ovat mm. siipikarja, sika, nauta sekä luonnonvaraiset linnut ja nisäkkäät. Yleensä ihminen saa tartunnan eläimen ulosteen kampylobakteereilla kontaminoituneesta elintarvikkeesta tai vedestä. Vuonna 1998 Suomessa diagnosoitiin 2938 ihmisen kampylobakteeri-infektiota. Elokuussa 1998 Haukiputaalla kampylobakteerien kontaminoima juomavesi sairastutti 2200 henkilöä. Kampylobakteerit vaativat erityisolot kasvaakseen. Vesinäytteiden tutkiminen asettaa eristämismenetelmien ja elatusaineiden herkkyydelle ja selektiivisyydelle erityisvaatimukset: kampylobakteerien pitoisuus vedessä on usein alhainen, kilpailevaa mikrobiflooraa voi olla huomattavasti ja toisaalta kampylobakteerien infektiivinen annos on pieni. Tässä tutkimuksessa vertailtiin alunperin elintarvikeiden C. jejunin ja C.colin eristämiseen tarkoitettujen menetelmien, nk. Boltonin menetelmän (Bolton ym., 1992) sekä NMKL:n menetelmän (nro 119, 2. painos, 1990) herkkyyttä ja selektiivisyyttä vesinäytteiden kampylobakterien eristämisessä. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa eristettiin y.m. menetelmin tunnettuja kampylobakteerikantoja suola-peptonivesilaimennossarjoilta. Toisessa osassa kampylobakteereita eristettiin luonnonvesinäytteistä. Kolmannessa osassa luonnonvesinäytteistä määritettiin kampylobakteerit kvantitatiivisesti putkimenetelmällä (MPN, most probable number). Tutkimuksen perusteella erot Boltonin ja NMKL:n menetelmien välillä olivat vähäiset ja menetelmät pikemminkin täydensivät toisiaan; Boltonin menetelmä oli hieman herkempi ja selektiivisempi mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Campylobacters are the most common bacterial cause of diarrhoea in humans. In Finland there were more than 3500 cases reported in 2006 (National Public Health Institute, www.ktl.fi). Cattle carry prevalently campylobacters, generally Campylobacter jejuni, C. hyointestinalis subsp. hyointestinalis and C. coli. Campylobacters are zoonotic. Animals and animal origin food products can be vectors of human infections. Unpasteurized milk has proved to be an important risk factor in epidemiologic studies. Also in sporadic epidemics unpasteurized milk has been proved to be an infectious vector. Arcobacters belong to the same family as campylobacters. Arcobacters are very similar to campylobacters in their character, except that arcobacters are aerotolerant while campylobacters can grow only in a microaerophilic atmosphere. Arcobacter's pathogenity is unclear and in epidemiologic understanding their importance as pathogens is not as great as that of campylobacters. In this research the occurrence of campylobacters and arcobacters in raw milk, cattle faeces and flies was studied. Samples were collected at eight dairy farms in southern Finland and at one dairy farm in western Finland in June and July 2007. Campylobacters and arcobacters were examined by using an enrichment procedure and selective culturing. Isolated strains were classified with biochemical tests, PCR-technique and comparing their growth abilities. Campylobacters and arcobacters were quantified in milk using Most Probable Number -method. In addition, the survival of C. jejuni ATCC 33560 and C. hyointestinalis CH1/06 strains were examined in sterile milk at three temperatures (4 °C, 25 °C and 37 °C) for three days. C. hyointestinalis was isolated from raw milk at one of the dairy farms in June. The bacter quantity was MPN 11/100 ml. A. butzleri was isolated from raw milk at the same farm in June MPN 285/100 ml and in July MPN 52/100 ml. C. hyointestinalis was isolated from faeces at another farm in June while in July A. butzleri was isolated from raw milk MPN 52/100 ml at the same farm. At a third farm A. butzleri was isolated from raw milk MPN 71/100 ml and from faeces. Campylobacters can pass on to raw milk during milking as a consequence of faeces contamination. Arcobacters' access to a milk tank was not examined but as environmental bacters they might enter the tank along with milk or during tank wash, and form a bio film on the wall of the tank. The quantity of C. jejuni and C. hyointestinalis strains remained remarkable at every temperature examined. On the other hand, in sterile milk there were no competitive microbial organisms, nor their metabolic products, both of which could reduce the studied strains' survival in raw milk.

Kampylobakteerit (Campylobacter spp.) ovat yleisin akuutin bakteeriperäisen mahasuolikanavan tulehduksen aiheuttaja länsimaissa. Suomessa rekisteröidään yli 3000 kampylobakteeri-infektiota vuosittain. Linnut ovat tärkeimpien kampylobakteerilajien merkittävin reservuaari. Luonnonvesissä uiminen on yksi taudin tärkeimmistä riskitekijöistä maassamme. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kampylobakteerien esiintymistä Helsingin uimarantojen vesissä. Samalla tutkittiin veden hygieenistä laatua ulostesaastutuksen indikaattoribakteereita määrittämällä. Tarkoituksena oli selvittää perinteisesti käytettyjen indikaattoribakteerien määrien yhteyttä kampylobakteerien esiintymiseen. Lisäksi tutkittiin veden lämpötilan, sademäärien ja rannalla esiintyvien lintujen merkitystä kampylobakteerien esiintymiseen. Tutkimuksessa oli mukana 11 uimarantaa, joista kolme sijaitsee Vantaanjoen varrella ja kahdeksan merenrannalla. Rantojen valinnassa tarkoituksena oli saada edustava otos korkean käyttöasteen uimarantojen tilanteesta koko Helsingin alueella. Vantaanjoen rannat olivat Malmi, Pukinmäki ja Pikkukoski. Merenrannalla sijaitsevat rannat olivat Mustikkamaa, Kallahden kainalo, Furuvik, Puotila, Munkkiniemi, Seurasaari, Hietaranta ja Lauttasaaren meriuimala. Kultakin rannalta kerättiin yksi näyte viikossa seitsemänä viikkona kesä-elokuussa. Näytteet suodatettiin alipaineella huokoisten suodatinkalvojen läpi. Suodatuksista määritettiin kampylobakteerien esiintyminen kvalitatiivisesti ja eri indikaattoribakteerien määrät. Tutkitut indikaattoribakteerit olivat Escherichia coli, Clostridium perfringens, fekaaliset enterokokit ja koliformiset bakteerit. Kampylobakteereita löytyi 30 % näytteistä. Kampylobakteerien esiintyminen oli yleisintä Vantaanjoen uimarannoilla, joilla positiivisia oli 67 % vesinäytteistä. Vantaanjoen rantojen tulokset olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Merenrannalla sijaitsevista uimarannoista kampylobakteereita löytyi useimmin Mustikkamaan rannalta, jonka näyte oli positiivinen kolmella viikolla (3/7). Kaksi kertaa (2/7) kampylobakteereita löytyi Puotilan ja Munkkiniemen, yhden kerran (1/7) Seurasaaren ja Hietarannan uimarannoilta. Furuvikin, Kallahden ja Lauttasaaren meriuimalan näytteistä kampylobakteereita ei löydetty kertaakaan. Veden hygieeninen laatu oli indikaattoribakteerien määrien perusteella hyvä kaikissa tutkituissa näytteissä. E.colin määrien ja kampylobakteerien esiintymisen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Fekaalisten enterokokkien sekä C. perfringensin määrien ja kampylobakteerien esiintymisen välillä sen sijaan oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. Myös uimaveden viileys ja sameus, sään pilvisyys sekä vesilintujen ulosteet rannalla voisivat tutkimuksen perusteella olla kampylobakteerien esiintymiseen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Tämän tutkimuksen perusteella uiminen Helsingin uimarannoilla voisi olla kampylobakteeri-infektiolle altistava tekijä.

Kampylobakteerit aiheuttavat hyvin yleistä bakteeriperäistä suolistotulehdusta, kampylobakterioosia, Suomessa ja ulkomailla. Merkittävimpänä infektioriskinä pidetään raa’an tai huonosti kypsennetyn lihan syöntiä ja virheellistä käsittelyä. Tutkimusten mukaan naudat toimivat kampylobakteerien kantajina, mutta lihasta bakteereja havaitaan harvoin. Epidemioita on kuitenkin yhdistetty naudan maksaan ulkomailla. Elintarvikkeiden hygieenistä laatua tutkitaan, jotta voidaan arvioida niiden säilyvyyttä ja turvallisuutta. Hyvän hygieenisen laadun ylläpitäminen on tärkeää, sillä runsaat mikrobimäärät voivat edistää pilaantumista ja aiheuttaa terveysriskin sekä taloudellista haittaa. Kampylobakteerien esiintyvyydestä suomalaisissa naudan maksoissa ei ole aiempaa tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen aineistona toimi 90 kuluttajapakattua suomalaista naudan maksapalaa, jotka tutkittiin kampylobakteerien osalta. Lisäksi 30 näytteestä määritettiin aerobiset mikro-organismit. Kampylobakteerien esiintymistä selvitettiin rikastamalla maksapalan huuhtelulientä Bolton -liemessä, sisäosan suoraviljelyllä sekä kudosnesteen suoraviljelyllä, jolla määritettiin myös kampylobakteerien pitoisuutta. Viljelyyn käytettiin mCCDA-maljoja ja jatkoviljelyihin Nutrient broth no. 2 agaria. Puhdasviljelmistä eristettiin DNA, joka tutkittiin multiplex PCR:llä bakteerilajin (Campylobacter jejuni tai C. coli) tunnistamiseksi. Loput kannat tunnistettiin lajitasolle MALDI-TOF MS -laitteella. Hygieenistä laatua selvitettiin laskemalla aerobisten mikro-organismien määrä maljavalumenetelmällä maksapalan huuhteluliemestä, sekä mittaamalla maksapalan pH. Kampylobakteereja havaittiin huuhteluliemen rikastuksessa 34 (38 %) maksapalasta, kahden (2 %) maksapalan sisältä sekä 22/45 (49 %) näytteen kudosnesteestä. Yhteensä positiivisia maksapaloja oli 44 (48,9 %). Kampylobakteerien määrityksessä bakteereja ei todettu 24:ssä näytteessä (< 5 pmy/ml). Kampylobakteereja havaittiin 13:ssa näytteessä arviolta alle 20 pmy/ml, 6:ssa 25-50 pmy/ml ja kolmessa näytteessä 185, 210 ja 335 pmy/ml. C. jejuni tunnistettiin 38 näytteestä, joista 37 multiplex PCR:llä ja yksi MALDI-TOF massaspektrometrillä. C. fetus havaittiin seitsemästä ja C. lari yhdestä näytteestä MALDI-TOF massaspektrometrillä. Aerobisten mikro-organismien määrityksessä pesäkelukujen keskiarvo oli 9,5x102 pmy/ml ja vaihteluväli 2,6x101-7,4x103 pmy/ml. Näytteiden pH:n keskiarvo oli 6,3±0,2. Korrelaatiota kampylobakteerien määrän tai esiintyvyyden, aerobisten mikro-organismien määrän ja jäljellä olevan säilyvyyden välillä ei havaittu. Kansainvälisissä naudan maksasta tehdyissä tutkimuksissa kampylobakteerien esiintyvyys vaihtelee voimakkaasti, vaihteluväli oli maksan sisältä 1,4 %-12 % ja pinnalta 31,7 %-78 %. Verrattuna naudanlihasta tehtyihin aiempiin suomalaisiin tutkimuksiin, joissa bakteereja ei havaittu viljelemällä, tämän tutkimuksen esiintyvyys (48,9 %) on korkea. Tartunnan välttämiseksi tulee noudattaa hyviä hygieenisiä käytäntöjä ja varmistua kunnollisesta kypsennyksestä. Aerobisten mikro-organismien määrät olivat alhaisia. Tutkimuksen mukaan yleisessä hygieenisessä laadussa ei ollut huomautettavaa.

Työn tarkoituksena on ollut selvittää, mitkä ovat yleisimmät sairaudet ja kuolinsyyt lemmikkikaneilla ja -marsuilla Suomessa. Kirjallisuuskatsauksessa on käyty läpi molempien eläinten tavallisimmat sairaudet. Tutkimusosaa varten aineistoa kerättiin Valtion eläinlääketieteelliseltä laitokselta ja Eläinlääketieteellisen korkeakoulun patologian laitokselta. VELL:n obduktiopöytakirjat käytiin läpi vuosilta 1983-1988 ja EKK:n obduktiopöytäkirjat vuosilta 1983-1990. Tutkimukseen otettiin kaikki kokonaisina lähetetyt lemmikkikanit ja -marsut. Eläimet jaettiin päädiagnoosin tai kuolinsyyn mukaan 12 pääryhmään, joiden %-osuudet laskettiin. Nämä pääryhmät ovat infektiotaudit, ruoansulatuselimistönsairaudet, sydän- ja hengitystiesairaudet, urogenitaalielinten sairaudet, aineenvaihdunta- ja puutossairaudet, loissairaudet, uudismuodostumat, traumat, ihosairaudet, myrkytykset, silmäsairaudet sekä ryhmä muut. Merkittävimpien sivulöydösten lukumäärä ja *-osuus myös laskettiin. Infektiotautien kohdalla tutkittiin, mitä bakteereja kaneista ja marsuista on eristetty. Tuloksia tarkasteltaessa on muistettava, että tutkimus perustui valikoituun materiaaliin ja virhelähteitä on useita. Kuitenkin huomio kiinnittyi sellaisten sairauksien yleisyyteen, jotka ovat voineet olla väärän hoidon ja ruokinnan aiheuttamia. Lemmikkieläinten omistajien tietoa pitäisi lisätä kanien ja marsujen oikeasta hoidosta ja ruokinnasta.